And try again

Kesäisin alue on erittäin lämpimän oloinen ja siellä viihtyy hyvin niin päivin kuin öinkin. Maasto on helppokulkuista ja alue saattaa olla erittäinkin harvaa joistain kohdista lehdistöä. Keskeltä metsää saattaa hyvällä tuurilla tai tietoisesti löytää pieniä aukioita, jotka ovat täynnä syötävää, vihreää heinää. Tasankohevoset omistavat lehtimetsää sekä suuremman kaistaleen pohjoisessa että pienen tilkun eteläisellä rajallaan.

And try again

ViestiKirjoittaja Kaelyn » 26. Marras 2015 22:24

//Zarroc ja Louhi tänne näin!//

Kenna

Joka puolella oli todella rauhallista. Kuulin ainoastaan oman raskaan hengitykseni maatessani aukealla puiden vieressä, enkä nähnyt muuta liikettäkään kuin kylkieni kohoilun. En tiennyt kuinka kauan olin uinut pakoon vanhaa elämääni, mutta silti oloni oli hyvin huojentunut. Olin poissa entisestä elämästäni, olin muualla.

Nousin hetken lepotuokion jälkeen jaloilleni ja kävelin hitaasti syvemmälle puiden sekaan. Astuin jokaisen askeleeni todella varovaisesti ja samalla kuuntelin mahdollisia muita ääniä. Sydämeni tykytti hyvin nopeasti ja jokaisen askeleen jälkeen kehoni tuntui jännittyvän vain entisestään. Se, että en tiennyt missä olin ei todellakaan lisännyt turvallisuuden tunnetta ja se, etten tiennyt mitä täällä oli... en halunnut välttämättä edes tietää. En jaksaisi enää yhtään kaksijalkaisia, en koskaan enää.

Oksat räsähtelivät välillä jalkojeni alla ja jokaisen napsahduksen jälkeen pysähdyin tarkkailemaan ympäristöäni. Se, että kuulin kauempaa myös äänen mikä ei kuulunut minulle, sai minut lähes pakokauhun valtaan.
Counterfeit aka Kenna
Kaelyn
Juuri rantautunut
 
Viestit: 10
Liittynyt: 25. Marras 2015 22:13

Re: And try again

ViestiKirjoittaja Zarroc » 26. Marras 2015 23:20

Добыто

Liikuin loskaisessa, hämärässä lehtimetsässä kohtalaisen rennoin askelin. Olin kuitenkin jatkuvasti hieman varuillani, pimeä teki minusta aina hieman epäröivämmän kuin normaalisti olin. Tietysti se oli ihan normaalia, rauhoittelin siinä samalla itseäni hengitellen syvään; kuka tahansa saattaisi tulla vastaan pimeällä enkä välttämättä edes näkisi toista. Olin jollain asteella iloinen siitä, ettei pakkasta ollut, mutta en kyllä nauttinut tästä märästä ilmasta. Tämä kuului enimmäkseen kevääseen, kun lumet sulivat ja aurinko pilkisti elämäniloksi, mutta ei tähän tappavaan hämärään. Täällä saattaisi milloin tahansa liukastua ja katkaista koipensa.

Hieman hermostuneena pudistelin päätäni ja ihmettelin, mistä tämä kummallinen levottomuus kumpusi. Normaalisti en ollut lainkaan näin typertynyt kaikesta, mutta ehkä se vain oli tämä ilma. Tämä vuodenaika. Tämä... no, ehkä tämä kaikki. Olin ollut saarella yli vuoden ja minusta tuntui edelleen siltä, että olin aivan hukassa siellä, minne ikinä meninkin.
Ja soimasin itseäni siitä, etten ollut vieläkään tavannut tasankohevosten johtajaa liittyäkseni laumaan.

Samassa kuulin oksien räsähdyksiä kauempaa. Pääni ponnahti normaalitasostaan ylös ja seisahduin hieman jännittyneenä. Sieraimiini tulvahtaessa toisen hevosen tuoksu rentouduin hieman ja laskin jälleen päätäni, antaen niskani kaareutua jäykästi. Siirsin korviani hörölle ja lähdin astelemaan äänen suuntaan.
"Hyvää iltaa", sanoin kuuluvalla, kuitenkin ystävällisellä sävyllä liikkuessani rauhallisesti hajunlähdettä kohti. En vielä erottanut toista kunnolla, aivan kuin hän olisi ollut yhteneväinen koivikon sävyn kanssa.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: And try again

ViestiKirjoittaja Kaelyn » 26. Marras 2015 23:31

Seisoin täysin hievahtamatta aloillani, sillä tiesin jonkun olevan aivan lähellä. Silti en nähnyt ketään, sillä pimeys tuntui imaisevan kaiken sisäänsä. Yritin hengittää mahdollisimman hiljaa ja välillä minun piti jopa muistuttaa itseäni, että kannatti oikeasti kuitenkin hengittää. Lopulta hengähdin oikein syvään ja yritin rentouttaa itseäni edes hieman. Silloin kuitenkin kuulin toisen äänen niin yllättäen, että hypähdin reaktionomaisesti hieman sivulle. En ehtinyt tajuta muuta kuin sen, että olin osunut johonkin jaloillani, ilmeisesti puunrunkoon ja pian tajusin makaavani kyljelläni maassa.

Tajuttuani, ettei kukaan olisi hyökkäämässä kimppuuni, nousin ketterästi takaisin jaloilleni. En vieläkään nähnyt muita, mutta nyt sentään kuulin selvästi jo toisen askeleet.
"Kuka olet? Älä tule lähemmäs", yllätyin jopa itse, ettei ääneni säröillyt yhtään.
Pysyin jälleen aloillani pitäen katseeni tervehtijän suunnassa.
Counterfeit aka Kenna
Kaelyn
Juuri rantautunut
 
Viestit: 10
Liittynyt: 25. Marras 2015 22:13

Re: And try again

ViestiKirjoittaja Zarroc » 26. Marras 2015 23:42

Toinen säikähti ihan tosissaan minua ja enemmän kuulin kuin näin hänen hyppäävän ilmaan. Ilmeisesti sivulle ja kenties kaatuvankin. Siristin silmiäni ja erotin vaalean tamman maassa. Hyvänen aika, olinko onnistunut pelästyttämään hänet noin pahasti?
"Olen pahoillani", suustani livahti hämmentyneenä. "En tarkoittanut pelästyttää, oletteko kunnossa?"
Pysyin kuitenkin aloillani, koska tamma sai itsensä ylös yllättävän ketterästi ja käski minua pysymään kaukana itsestään. Kunnioitin toivetta hiljaisuudessa ja jopa peruutin pari askelta taaksepäin, ettei hän tuntisi oloaan noin uhatuksi.

"Olen Добыто, mutta sanokaa minua toki vain Louheksi", esittelin itseni edelleen samaan, ystävälliseen sävyyn, mutta siinä oli ripaus huolta. En kai minä oikeasti noin pelottavalle vaikuttanut? Pitäisi ruveta varomaan omia askeleitaan, tammahan vaikutti sille, että meinasi saada sydänkohtauksen tai jotain sellaista.
"Sopiiko minun udella nimeänne?" kysyin sitten kohteliaasti. "Tietenkään ei, jos se tuntuu teistä epämukavalle."
Painoin päätäni nöyrästi niin, että tummanvihreiden silmieni katse oli suunnattuna maata kohden. Tiedä vaikka saisin kaviosta tunkeilujeni tähden.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: And try again

ViestiKirjoittaja Kaelyn » 26. Marras 2015 23:58

Toinen puheli yllättävän rauhallisella äänellä ja kuuntelin tarkkaavaisesti mitä toisella oli sanottavana. Pikkuhiljaa onneksi sain itseäni rauhoittumaan, sillä tunnistin toisen oriksi. Ei siis kaksijalkaisia enää. Silti pysyin aloillani, koska en voinut täysin tietää millä ajatuksella tumma hevonen oli liikkeessä. Ihminen tai ei, kuka tahansa voisi satuttaa minua. En edes huomioinut sitä kysymystä, jossa Louheksi esittäytynyt kyseli vointiani. Tuskin toinen edes välittäisi siitä, miten minä oikeasti voin.

Hengitin muutaman kerran jälleen syvemmin, jonka jälkeen astuin yhden askeleen taaksepäin.
"Mmh... Olen Kenna", vastasin mahdollisimman rennolla äänellä, vaikka monet kysymykset risteilivät päässäni erittäin tiuhaan.
Hetken hiljaisuuden jälkeen uskalsin vihdoin näyttää miten epätietoinen olin oikeasti kaikesta.
"Missä minä olen?"
Olisin sillä hetkellä ollut niin onnellinen jos olisin osannut lukea tumman hevosen ajatukset. Silloin olisin saanut tietää mitä se tahtoi, mutta ei. Minua ei oltu suotu sellaisella kyvyllä.
Counterfeit aka Kenna
Kaelyn
Juuri rantautunut
 
Viestit: 10
Liittynyt: 25. Marras 2015 22:13

Re: And try again

ViestiKirjoittaja Zarroc » 27. Marras 2015 15:55

Tamma ei vastannut vointiaan koskeviin tiedusteluihini mitenkään, mutta en pistänyt sitä pahakseni. Kenties hän oli edelleen niin säikähdyksissään, ettei välttämättä edes tajunnut minun kysyneen jotain. Pian hän kuitenkin esitteli itsensä vähän ynähtäen ja minä hymyilin varovasti.
"Mukava tutustua", sanoin hiljaisella sävyllä. "Anteeksi vielä kerran tuo äskeinen möhläykseni."

Nostin katseeni maasta kuullessani hänen kysyvän, missä oli. Vastarantautuja siis? Olipa erikoista, ainakin hän oli päässyt tänne asti, joten suurta hengenvaaraa kuivumisen tai nälän suhteen tuskin enää oli. Mikä oli kieltämättä positiivisia, en ollut ihan varma miten hyvä ruokatilanne tässä osassa metsää juuri nyt oli. Tuntui, että tämä liukas, vetinen maaperä vain imi kaiken itseensä eikä jättänyt mitään kenellekään muulle.

"Olette Caraliassa, villihevossaarella", vastasin hetken kuluttua rauhallisesti. Mittailin vaaleaa katseellani ja yritin päättää, pitäisikö minun kertoa vielä jotain lisääkin tästä paikasta. Siitä tosin tulisi pitkä juttu, enkä edes tiennyt halusiko tamma kuulla sitä minulta ylipäätään. Mutta ainahan voisin tiivistää jotain, jos hänellä olisi enemmän kiinnostusta.
"Tarkemmin tällä hetkellä tasankohevosten alueilla, lehtimetsässä", lisäsin kuitenkin varmuuden vuoksi, jos hän kaipaisi tarkempia tietoja näin alkuun. Siirsin katseeni jälleen melko nöyrän oloisesti maata kohden, vaikka oma hermostukseni oli kadonnut seuran myötä; se ei tosin tarkoittanut sitä, että Kenna tuntisi millään asteella samoin.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: And try again

ViestiKirjoittaja Kaelyn » 27. Marras 2015 18:59

Louhen mainitessa sanan villihevossaari, olin todella todella helpottunut. Oliko minulle oikeasti suotu näin hyvä onni, että olin päässyt pois kaksijalkaisten luota? Vihdoin minäkin uskalsin oikeasti rentoutua ja tunsin lihasteni menevän lähes voimattomiksi. Adrenaliini taisi poistua kehosta ainakin suurimmalta osin, joten toivoin tosissani, ettei tumma hevonen käyttäisi tilaisuuttaan hyväkseen ja satuttaisi minua. Nyt olin vain liian väsynyt edes pelkääkseni pahemmin.

"Usko pois, toivon todella, että se on meistä molemmista mukavaa", se etten pelännyt Louhea tällä hetkellä ihan järjettömästi, ei tarkoittanut sitä, että luotin häneen. Odotin koko ajan, että ori tekisi liikkeensä ja paljastuisi yhtä pahaksi kuin kaikki muutkin.
Yritin pysyä mahdollisimman ylvään näköisenä, jotta toinen ei saisi mistään päähänsä miten heikko olin oikeasti.

Tumma hevonen laski katseensa selvästi maahan sanottuaan viimeisimmän lauseensa ja silloin uskalsin katsella vähän ympärilleni. Maa oli hyvin märkää ja se tuntui imevän pimeyden paremmin itseensä. Sitten siirsin katseeni takaisin Louheen.
"Äläkä pyydä anteeksi sellaista mitä et tehnyt tahallasi", sanoin ensin vähän lempeämmin, mutta sitten lisäsin loppuun lauseen hieman pisteliäämmin. "Ellet tehnyt sitä tarkoituksella."
En määritellyt lausetta kysymykseksi, lähinnä totemukseksi, jonka vain vahingossa olin sanonut ääneen.
Counterfeit aka Kenna
Kaelyn
Juuri rantautunut
 
Viestit: 10
Liittynyt: 25. Marras 2015 22:13

Re: And try again

ViestiKirjoittaja Zarroc » 28. Marras 2015 15:53

"Hyvä niin", vastasin tammalle rauhallisesti, uskaltaen viimein hymyilläkin vähän leveämmin. Hämärä teki kommunikoimisen pelkällä elekielellä melko hankalaksi, mutta toivoin, että vaalea ei kokisi minua kovin kamalana vaaratekijänä kaikesta huolimatta.

Pian hän kuitenkin ojensi minua hieman, mutta lisäsi kuitenkin lauseen loppuun melko oudon lausahduksen. Katsoin Kennaan kummastuneena.
"Hyvä neiti", aloitin selkeästi hämmentyneellä äänensävyllä. "Olen todella pahoillani, jos olen onnistunut antamaan teille sellaisen kuvan itsestäni, mutta tarkoitukseni ei ole koskaan pelotella muita."
Käänsin katseeni pois tammasta oikein tietämättä miten päin olla. Mitä kaikkea toinen olikaan joutunut elämässään kokemaan, jos hänen täytyi epäillä minun säikäyttäneen hänet tarkoituksella? Väite oli suorastaan absurdi, mutta en syyttänyt häntä siitä.

Annoin hiljaisuuden levitä välillemme, en uskaltanut tehdä enää yhtäkään liikettä mihinkään suuntaan. Kennahan saattaisi pitää sitä vaikka minkälaisena riidanhaastona tai väkivallanyrityksenä ja se oli viimeinen mitä tässä tilanteessa halusin. Puhtaasti lempeä, mutta varovainen katseeni pyyhki maankamaraa meidän välissämme. En viitsinyt enää edes nostaa sitä, koska minusta tuntui, että vaalea pieksisi minut vielä kunnolla asioista, joihin en voinut vaikuttaa.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: And try again

ViestiKirjoittaja Kaelyn » 30. Marras 2015 20:21

Ori kertoi, ettei hänen tarkoitus ollut peloitella muita ja se sai oloni aavistuksen paremmaksi, turvallisemmaksi. Silti en voinut luottaa Luoheen. Välillemme palautui pitkä hiljaisuus, jonka aikana kumpikaan ei liikkunut lainkaan. Minun teki mieli vain juosta pakoon ja luovuttaa tutustumisen suhteen, mutta ensimmäistä kertaa ikinä järki tuli hieman esiin. Oli outoa, siis kerrassaan outoa ajatella, että ehkä toinen olisikin vain turva, ei uhka.

Katsoin huokaisten Louhea ja sitten annoin kavioideni lipua hyvin hitaasti eteenpäin kohti tummaa hevosta. Halusin kävellä lähemmäs oria, jotta näkisin sen paremmin. Lopulta pysähdyin, sillä ajattelin sen olevan raja sille, että pääsin vielä helposti pakenemaan, jos tarvitsisi siis.
"Mistä tiedän, että voin luottaa sinuun?" kysyin ja ääneni taisi kuulostaa aika epätoivoiselta.
Halusin turvaa uudessa paikassa, sillä minua pelotti niin paljon. Sen takia halusin yrittää tutustua tummaan hevoseen hieman paremmin, ainakin yrittää.
Counterfeit aka Kenna
Kaelyn
Juuri rantautunut
 
Viestit: 10
Liittynyt: 25. Marras 2015 22:13

Re: And try again

ViestiKirjoittaja Zarroc » 30. Marras 2015 22:02

Yllätyksekseni tamma tuli minua kohden, lipui muutaman askeleen verran, mutta tuli kuitenkin. Pysyttelin tiukasti aloillani, lähes hengittämättä. Vaistoni kertoi, että tässä pitäisi edetä hiirenaskelin ja yrittää asetella sanansa jatkuvasti mahdollisimman rauhalliseen tyyliin. Minusta tuntui samalle kuin olisin yrittänyt keskustella säikyn metsäkauriin kanssa, hän saattaisi milloin tahansa ottaa jalat alleen ja livahtaa metsän varjoihin lähes huomaamattani.

Kennan kysyessä siitä, kuinka hän tietäisi, miten minuun voisi luottaa, kohotin katseeni häneen. Vihreät silmäni olivat lempeät katsellessani häntä, mutta pidin katseen jossain lapojen ja kaulan välimaastossa. Kasvoihin katsominen oli joillekin liian tunkeilevaa ja epäilin, että niin se saattaisi olla hänellekin.

"Ette tiedäkään", vastasin hiljaa. "En tiedä mitä teille on tehty edellisessä elämässänne tai kuinka te olette eläneet, mutta tämä on rauhaa rakastavien eläinten saari. Täällä kaikki ovat turvassa."
Toivoin sydämestäni, että sanani eivät herättäisi hänessä ainakaan enempää epäluuloa. Minulle Caralia oli ennen kaikkea mitä suurin rauhoittumisen tyyssija. Ehkä se olisi sitä joskus tammassakin, kun hän oppisi, kuinka täällä toimittiin.

"Voin olla oppaananne niin kauan kuin haluatte tai lähteä pois luotanne nyt heti. Se on teidän päätöksenne, neiti", lisäsin vielä nöyrällä sävyllä, katse jälleen alas laskeutuen. En koskaan ollut hyvä vakuuttelemaan ketään, mutta jotenkin toivoin, että kerrankin yritykseni riittäisi.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio


Paluu Lehtimetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron