Kuutamolilja

Kesäisin alue on erittäin lämpimän oloinen ja siellä viihtyy hyvin niin päivin kuin öinkin. Maasto on helppokulkuista ja alue saattaa olla erittäinkin harvaa joistain kohdista lehdistöä. Keskeltä metsää saattaa hyvällä tuurilla tai tietoisesti löytää pieniä aukioita, jotka ovat täynnä syötävää, vihreää heinää. Tasankohevoset omistavat lehtimetsää sekä suuremman kaistaleen pohjoisessa että pienen tilkun eteläisellä rajallaan.

Re: Kuutamolilja

ViestiKirjoittaja Squan » 14. Marras 2011 20:27

Orin sanoessa tietävänsä jotakin naurahdin pienesti. Jaaha, hän osaa jo lukea minua, kiinostavaa. Kohotin päätäni ja analysoin toista parin silmäyksin ja miettien mitä toinen on puhunut. Hän on ainekin hyvin asiallinen, hillitty, määrätietoinen ja ehkä pikkuriikkisen itsestään tietoinen sekä myös toodella hottis. Tämähän oli vain minun pieni arvaus, mutta olenhan fiksu hevonen ja osaan mielestäni aika hyvin lukee muita. No en nyt ihan kaikkia osaa lukea kuin avointa kirjaa, nimittäin jotkut ovat hyvin salaperäisiä. Varsinkin Murhaaja. Tuon orin ajatteleminen uudelleen sai minussa kulkemaan kylmiä väreitä. Murhaaja on oikeasti hullu hevonen jonka pitäisi pistää hevosten hullujenhuoneelle. Mistä tietää, vaikka viellä nirhaisi jonkun elävältä. Onneksi se en ollut minä. Olen liian nuori vielä kuollakseni. Minulla on vielä paljon kokematta. Vilkuilin ympärilleni ja maahan etten astuisi mihinkään kantoon ja kaatuisi. Se olisi todella noloa.

Kuullessani toisen tietämyksen minusta sai minut myöntymään. Oikessa hän on. Olen vaativa persoona joka osaa nauttia elämästään. Hymyni leventyi siroilla kasvoillani.
"You're right", iloisesti ilmoitin. Katseeni kääntyi ruskean tummiin silmiin.
"No haluatko itse kertoa itsestäsi, vai kerronko minä", leikkisästi iskin vielä silmää, mutta sitten repesin nauramaan. Käänsin pääni pois ja pidin silmiäni kiinni. Sitten, kun avasin tummat nappi silmäni potkaisin vasemmalla etusellani johonkin suureen lehtipuun juureen. Tasapainoni petti ja rösähdin maahan. Kuulin, kun jalassani napsahti joku, kun kaaduin sen päälle. Kaaduin suoraan naamalleni, mutta en kuitenkaa litistäny kasvojani maata vasten. Kierähdin samantien pois etusteni päältä kyjelleni. Minua yökötti maata multaisessa maassa, mutta mitä muutakaan voin? Tunsin vihlovaa kipua vasemmassa etujalassani. Inhadin kivusta ja purin hampaitani yhteen. Koitin liikutella vasenta etujalkaani. Se liikkui, mutta sen liikuttaminen sattui. Aivan, kun joku olisi viiltänyt puukolla sitä. En uskonut sen olevan poikkki, vaikka kipu oli hirveä. Katsahdin Jamasiin tuskaisilla silmilläni.
Squan
 

Re: Kuutamolilja

ViestiKirjoittaja Time » 14. Marras 2011 20:42

Niin, sysirautias myöntyi arvaukseeni, vaikka tuskin kukaan arvaisi väärin siinä tapauksessa, etä Fanni oli haastava persoona, senhän näki jo päältäpäin. Tamma esitti vastavuoroisesti kysymyksen minusta. Tummilla silmilläni hetken aikaa silmäilin hiljaa risteytystä, ennenkuin vastasin:
"Reilu peli, eli sinä kerrot." Hymähdin karhean matalalla, silti lempeän sävyisellä äänelläni odottaen jo mielenkiinnolla mitä valkeaharja keksisi. Fanni kuitenkin tirskahti nauramaan ja naurun perään monotti puuta sen jälkeen tasapainon menettäneenä turvalleen rämähtäen, jonkun napsahtaen luultavasti toisen jalassa. Mitä se nyt teki? Tapitin tummaverikköä hetken aikaa hämmästyneenä, ennenkuin palautin ilmeeni taas peruslukemille toisen inahduksen herättäessä minut todellisuuteen. Minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä miten tilanne oli johtanut tähän, että kaunotar makasi nyt vasten kylmää, kovaa maanpintaa selkeästi aristaen vasenta etustaan. Hänen kipua ja tietämättömyyttä loimuava katseensa suuntautui tummiin silmiini, joista kuitenkin paistoi edelleen tyyneys.
"Annas kun katson." Sanoin tasaisen rauhallisella, huolehtivaisella äänensävylläni ja kumarruin lähemmäs neidon vasenta etusta. Vaaleanruskeat, paksut ja pehmeät jouheni laskeutuivat silmilleni. Hipaisin savunharmaalla, samettisella turvallani neidon tummaa jalkaa ja kohotin sitten pääni ylös.
"Se on revähtänyt." Sanoin varmuudella sanoistani ja siirsin katseeni jalasta neidon sieviin kasvoihin.
"Joudumme palaamaan lammelle, jalka tarvitsee kylmää." Sanoin tummalla äänensävylläni ehtoja antamatta.
"Pystytkö nousemaan?" Kysyin huolehtivaisella, silti ystävällisensävyisellä äänelläni sulottarelta, jonka tumma karva makasi nyt vasten pölyistä maankamaraa. Fannista päätellen tuo tuskin oli ilahtunut liasta, mutta ehkä suurempi murheen aihe oli nyt jalka. Onneksi tiesin näistä asioista jo keskivertoa paremmin ja osasin kyllä sanoa, ettei se ollut murtunut. Kyllä kipu siitä lievittäisi, kunhan se saisi kylmää.
Time
 

Re: Kuutamolilja

ViestiKirjoittaja Squan » 14. Marras 2011 21:03

Kipu ei kuulunut lempi tuntemuksiini. Etusestani vihloi kipua ympäri kehua ja sai minut puremaan huultani. Siintä alkoi pian tulemaan verta, koska sain sen auki puremalla tarpeeksi lujaa. Koskakohan olen viimeeksi satuttanut jalkani näin? Ei olisi pitänyt tujottaa Jamasia, vaan katsoa maahan! Äh, olen niin vihainen itselleni. Nyt olen liassa ja jalkani on paskana. Huokaisin raskaasti ja pärskähdin. Kuulin Jamasin sanovan, että katsoo jalkaani. Osasiko hän muka tehdä asialle jotakin? Pidin päätäni ylhäällä, koska en halunnut valkean harjani likaantuvan. Missäköhän edes peseennyn? Vesishän on ihan jäätävää. Höristin luimussa olevia korviani ja annoin katseeni takertua uudelleen Jamasin kirkkaisiiin auttavaisiin silmiin. Olin niin helpottunut, että hän oli kanssani nyt. Tuo kosketti jalkaani varovasti turvallaan enkä edes tuntenut sitä. Kun ruunikko mainitsi sen olevan revähtänyt puhahdin helpotuksesta. Jos omistaisin kädet olisin pyyhkinyt kylmät hikipisarat otsaltani.
"Palautuuko se kuinka nopeasti ennalleen?" kysyin sitten Jamasilta kirkkain silmin, kun tämä katsoi minua. Liikautin hiukkasen jalkaani, mutta viiltävä kipu samantien lävisti jalkani saaden minut inahtamaan hiljaisesti.

Kun rautias mainitsi kylmästä katsoin häntä silmät suurina. Oletko tosissasi? En ole kyllä laittamassa jalkaani minnekkään veteen joka on varmasti miinus tuhat astetta.
"Ei kai", kuiskasin vielä itselleni pääosin. Ei tää näin pitänyt mennä! Aloin liikuttelemaan jalkojani kokeillen pystyisinkö nousemaan. Mutta kipu oli niin valtava, että pahoin pelkään, etten pysty nousemaan. Ravistin päätäni hitaasti katsoen ruunikkoa kulmieni alta.
"Kipu on niin pirunmoinen", huokaisin ja löin pääni maahan. Suljin silmäni ja nyyhkäisin hiljaisesti niin ettei Jamas vain kuullut. Mitä voisin tehdä? En mitää!
"Pahentuuko se jos lepään tässä hetken?" kysyin sitten Jamasilta ikään kuin joltain lääkäriltä. Pelkäsin vain koko ajan, että en pysty enää koskaa nousemaan ja kuolisin tähän...
Squan
 

Re: Kuutamolilja

ViestiKirjoittaja Time » 14. Marras 2011 21:16

Tumma, rauhallisen tyyni ja elämän koetuksien lasittama katseeni tarrautui tamman huuleen, josta valui alas pieni, viininpunainen veripisara. Käänsin ruskeat, karvaiset korvani sivulle. Tuntui kuin sysirautiaskin olisi rauhoittunut hieman sanoistani ja luotti siihen, että tiesin ja tunsin asian laidan ja että minulla oli keinoni vaikuttaa siihen. Inahtaen tamma suuntasi katseensa minuun esittäen kysymyksen.
"Se riippuu siitä kuinka rauhassa maltat ottaa sen kanssa." Kerroin vastauksen hyvin suoraan, pehmeän matalalla äänelläni sitten taas jalkaa silmäisten. Tamma näytti säikähtävän mainintaani kylmästä vedestä.
"Kyllä vain, minä vaikka selätän sinut sinne lampeen jos et suosiolla mene." Sanoin pienen virneen kera yrittäen saada tamman ajatukset toisaalle jalasta, sillä jos vain keskittyisi kipuun, se tuntuu vain voimakkaammalta. Fanni näytti siltä, että aikoi jäädä nyt tuohon lepäämään. Ei se kävisi päinsä.
"Olisi parasta mennä nyt, lammelle on kuitenkin jonkinverran matkaa ja jalka turpoaa hetken päästä ellei se saa kylmää." Sanoin asiantuntevasti kehottaen meitä lähtemään nyt heti.
"Minä autan." Sanoin ja kumarruin, laskin päätäni tamman kaulan alle sitten päätäni hivenen nostaen. Pehmeät, ruskeat, lainehtivat jouheni painautuivat vasten tamman sysirautiasta karvapeitettä.
"Valmis?" Kysyin ja sitten nostin olettaen, että tamma ponkaisi itsensä kolmen jalan varassa ylös. Hengitin tasaisesti jo iltapäivää vasten viilentynyttä ilmaa ja tunsin kuinka vilpoinen tuuli kävi käsiksi vaaleanruskeaan karvapeitteeseeni. En kuitenkaan tuntenut kylmää, sen verran olin jo talvikarvaa kasvattanut. Tummaveriköstä en tosin tiennyt, sen verran ohut ja hieno karva toisella näytti vielä olevan. No, kunhan nyt saataisiin jalka kuntoon.
"Kyllä kipu vielä helpottaa, yritä nyt vain ajatella jotain muuta, niin matka tuntuu lyhyemmältä." Sanoin ja olin valmis tukemaan kaunotarta, mikäli kävely tekisi liian kipeää omin avuin.
"Mihin jäimmekään?" Yritin luoda keskusteluntynkää kuitenkin hyvin rauhallisena pysyen. Se olisi vain pahempi, jos Fanni hätääntyisi ja alkaisi rääkymään, että nyt sattuu ja nyt hän kuolee, niinkuin jotkut saattoivat tällaisella tilanteessa reagoida.
Time
 

Re: Kuutamolilja

ViestiKirjoittaja Squan » 14. Marras 2011 21:49

Minua ärsytti taas kerran. Mutta tällä kertaan minua ei ärsyttänyt Jamas, vaan jalkani. Koko ajan piti käydä jotakin. Olen hyvin kyllästynyt.. Kuolisinpa pois. En kuitenkaan tarkoittanut mitä ajattelin. En haluasi vielä jättää maailmaa, vain yhden jalan takia, mutta nyt tämä vain tuntui maailman lopulta. Kuullessani ruunikon rauhalliset sanat saivat ne minut tirskahtamaan. "Hah, eli se ei parane koskaan", ehkä hiukan vanhingon iloiselta kuulostin, mutta mitäs sille voi. Tällä hetkellä millään ei ole mitään väliä. Kävin päässäni ristiriitaisia tunteita jonkun verran, mutta en antanut niiden näkyä ulos päin. En vain halunnut näyttää Jamaksille millain itkupilli olen. Neiti Perfect, pyh.. Niimpä varmaan. Tällä hetkellä kävin myös kamppailuu itseni kanssa. Olenko edes niin täydellinen, kun luulen olevani. Kaikki tämä ajattelu johtui kivusta, mutten itse sitä, vaan tajunnut.

Selättämisestä puheen ollen.. Se ei kuulostanut hyvälle ja pärskähdin vain.
"Pyh, niin varmaan", sanoin pientä ivallisuutta äänessäni ja sain huulilleni vaivallisen hymyn. Mikä minun oli, että minun piti hymyillä ruunikolle koko ajan... Sitä en ymmärrä, muttta eipä se minua enään häirinnyt. Ei mikään enää häiritse. Ei edes se, että makasin mutaisessa maassa ja huulestani tihkui tummanpunaisia veri tippoja. Sitten Jamas kertoikin miksi meidän kannattaisi mennä lammelle.. Vai, että jalkani turpoaa, hymähdin mielessäni. En tiedä miksi olen muiden suhteen hyvin taisteleva, mutta sitten itseni suhteen luovuttaja. Olenpa minäkin hevonen. Kaikki tämä viiltävä kipu sai minun silmät avautumaan uudelleen. Huomasin orin laskevan päätään lähelleni. Nostin päätäni niin, että Jamas sai minua auttettua nousemaan. Kun kuulin orhin kysymyksen.
"Aina", naurahdin. Kun ruunikko nosti päätään kipusin jaloilleni myös kipeällä jalalla. Hymy pysyi huulillani, vaikka kipu oli valtava. Kyyneliä valui silmistäni, selvästikkään minulla ei ollut korkaa kipukynnystä, vaan hyvin matala.

Kun olin kolmella jalalla vedin syvää henkeä ja mietin miten pääsisi liikkeelle. Kuuntelin Jamasin rauhallisia sanoja jotka kumpuilivat korviini. Hengitin raskaasti ja nojauduin ruunikkoon. Ihan vain siksi etten kaatuisi uudelleen. Valkea kihara harjani muistutti tällä hetkellä harmaata jossa oli tummempia läikkiä sekä puista tippuneita lehtiä. Myös kiiltävä karvani oli kaiken maailman lian peitossa, eikä se ollut enää kiiltävää paitsi toiselta puolelta. Jamesin kysyessä mihin jäimmekään pyöräytin silmiäni mietteliäästi. En muistanut mihin olimme jäänneet ennen tätä pientä accidenttiä. Joten päätin aloittaa uuden keskusteluaiheen.
"Tiesitkö muuten, et tääl Caralias on baari", sanoin muinamiehinä ja nojauduin oriin täysin. Tämän lihaksikkaaseen vartaloon oli hyvä nojata ja tunsin tästä hohkaavan ihanaa lämpöä.
Squan
 

Re: Kuutamolilja

ViestiKirjoittaja Time » 14. Marras 2011 22:04

"Älähän nyt." Tokaisin tamman sanoihin, jotka olivat vahingoniloisen, silti turhaantuneen kuuloisia. Sievä hymy ei kadonnut Fannin tummilta, siroilta kasvoilta missään vaiheessa. Paitsi ehkä niinä aivan pieninä hetkinä, jolloin risteytyksen oli pakko irvistää kivusta. Sysirautias kampesi itsensä ylös maasta ja jäi seisomaan kolmelle jalalle. Seisoin hänen lähellään, jotta hän saisi tarvittaessa tukea minusta. Ainahan piti auttaa neitoa hädässä. Pian tummakarvainen neitonen nojautui vasten vaaleanruskeaa, pehmeää talvikarvaani. Vedin syvään henkeä ja lähdin kävelemään tamman määräämään tahtiin tuon vierellä. Tummaverikkö ei enää jatka keskusteluamme, mutta onnekseni aloittaa uuden. Olisimme varmasti aivan pian lammella ja tamman jalka saataisiin parempaan jamaan.
"Baari?" Toistin hiukan epäuskoisen kuuloisena hyvin matalalla, bassomaisella sävylläni. Kelasin voimakkaan, ruskean kaulani jyhkeälle kaarelle tapani mukaan ja tunsin kuinka keveä kaunotar nojasi osittain vasten sitä, suurimmaksi osaksi vasten kylkeäni. Kunhan piirtopää ei vain ollut näyttelijä tyyppiä ja nytkin vain esittänyt kipeää. Mutta tuskin, olinhan itsekin kuullut naksahduksen neidin jalasta.

Kävelimme, kävelimme ja viimein saavuimme lammelle. Puhahdin pehmeästi tumman, lempeän, silti orimaisen tuikkeen kera säväytetyn katseeni suuntautuen Fannin ruskeisiin helmisilmiin.
"No, nyt pitäisi sitten kävellä lampeen, vaikka vesi onkin kylmää. Tulen mukaan." Sanoin rohkaisevasti ja tuuppaisin tammaa hellästi eteenpäin kohti lampea tuon vierustalle kuitenkin taas parkkeeraten, jotta tumma saisi tukea minusta.
"Kerrohan, mikä se sellainen baari on?" Kysyin vinon virneen kivutessa kasvoilleni samalla, kun tunsin jo kylmän veden hiipivän jalkojeni ympärille astellessamme rantaveteen(?).
Time
 

Re: Kuutamolilja

ViestiKirjoittaja Squan » 14. Marras 2011 22:54

[Tiedätkö mitä.. Huomasin just, että olen koko ajan kirjoittanut Jamasin värityksen ruunikkona, vaikka toinen onkin rautias x'3 No en jaksa korjata joten toivon sinun antavan sen anteeksi ^^]

Ehkä olen vain katsonut maailmaan väärin, mutta nyt kaikki ei todellakaan tuntunut täydelliseltä, vaan hyvin epämääräiseltä. Olenko vain uskonut olevani niin täydellinen? Ei kukaan voi olla täydellinen. Kävin tosiasioita pääni sisällä tiuhaa tahtia läpi. Kun yritin astua kipeällä jalallani niin minun olisi ollut mieli huutaa, mutta inahdin vain ja jätin sen jalan sitten kävelystä kokonaan pois ja pompin kolmella jalalla eteenpäin. En ollut varma mitä olisin tehnyt ilman Jamasia. Ehkä makaisin vieläkin siellä muitaisella polulla tuomitsien itseni tuhoon. Olin oikeastaan todella kiitollinen rautiaallle, mutta en ole varma pystyisinkö kiittämään häntä suuren egoni takia. No voisin hyvittää asian, vaikka viemällä hänet Magic Drinkkiin. Jamas varmasti pitäisi paikasta. Siellä on varmasti hyvän näköisiä tammoja hänelle, vaikka kuinka paljon. Ei, en antaisi kyllä kenenkään lähestyä Jamasia minun seurassani. Silloin, kun ori on kanssani baarissa se tarkoittaa sitä, että silloin leimaan sen orhin omakseni. Vilkaisin rautiasta, kun tämä tarpoi hyvää tahtia pitäen minut pystyssä. Hymähdin itsekseni. En edes tajunnut matkalla, että Jamas oli sanonut jotakin siksi pysyin hiljaa ja hyppelin eteenpäin.

Pian huomasin lammen. Menin ihan kananlihalle ajatellessani, että minu täytyy mennä tuonne veteen. James kuitenkin ohjasi minua ja menin mukana lähemmäksi lampea. Olinpas tällä hetkellä kiltti tyttö enkä laittanut vastaan. Olisin laittanut kyllä kovaan vastaan jos jalkani pelittäisi, mutta ei.. Kun se on revähtänyt... Pysähdyimme lammen reunalle. Katsoin vettä, kun joku vesikammoinen olento. Vilkaisin rautiaaseen ja sitten taas veteen. Kuulin tämän sanat ja puhahdin.
"No just", sanoin tylysti ja tunsin, kun ori tuuppasi minua kohti lampea. Keräsin takajalkoihini voimaa ja ponnistin veteen. Sivusilmällä huomasin Jamasin tulevan vierelläni. En kuitenkaan hakenut tästä tukea, vaan kinkkasin veteen, ori kuitenkin seurasi vierelläni koko ajan. Kun tunsin kylmän veden nilkoissani luimistin niin, että korvani kävivät niskassani. En pitänyt tästä yhtään. Kävelin eteenpäin, vaikka olisi ollut mieli ravata takaisin rantaan.
"Tääl Caralias on sellainen paikka nimeltää Magic Drink eli baari.. Siel tarjotaan erillaisii yrttiliemei joista menee kivasti pää vähäksi aikaa sekasin jos juo tarpeeks. Niit on kiva nauttia, mut aamul sit niist tulee paha olo ja päätä useinmite särkee", hiukan kireästi kerroin, koska en pitänyt tästä kylmästä yhtään. Kinkkasin eteenpäin ja pian lammen kirkas vesi oli polveeni asti. Seisahduin paikoilleni ja tunsin, kun jalkani meni kohmeeseen. En tuntenut millään jalalla hetken päästä mitään. Vilkaisin Jamasiin ja liikautin valkeaa häntääni joka kellui veden pinnalla.
"Etkö oikeasti ole kuullut siintä paikasta?" kysyin viileästi kasvoni peruslukemilla, jatkaen pian "Kaua muute joudun jäädyttää jalkojani täällä?" Ori varmasti huomasi miten minua inhotti seistä täällä lammessa. Ei mennyt hetkeäkään, kun minulle tuli ihan pirun kylmä. Lihakseni alkoi tärisemään nopeasti yrittäen lämmitää minua.

Korvani pysyi niskassani kiinni täysin luimussa, olin seissyt noin 20 sekkaa vedessä ja odotin innolla koska voin lähteä täältä. Joka kehon osani tärisi vimmatusti. Liikuttelin vasenta etujalkaani jota olin varonut koko ajan. En tuntenut sitä enään yhtään. Mutta nyt sitä alkoi lämmittämään kai se oli jokin luonnollinen asia. Liikutelin edestakaisin jalkaani. Sitä ei vihlonut enää, kun en edes tuntenut sitä. Suljin silmäni ja aloin hyräilemään mielessäni rauhallista melodiaa. Välillä aina vilkaisin Jamasia, että tämä oli vielä paikalle eikä ole jättänyt minua tänne yksin. Olisi hirveää jos hän sen tekisi. Sitten tuo ori saisi vihamiehen minusta. Olen hyvin pitkävihainen ja minun vihani ei ole mikään pikkujuttu. Käänsin sitten katseeni Andalusiaan päin.
"Onko muuten sulla ollut parisuhdetta joskus?" ihan vain aikani kuluksi kysyin. Mistä sitä tietää, vaikka tämä ori olisikin tällä hetkellä varattu. Sitten kyllä ymmärtäisin miksi Jamas on ollut niin vaikea tavoteltava.
"Itselläni ei ole koskaan ollut mitään vakavempaa", sanoin ehkä hiukan kierrellen totuutta. Onhan minulla nyt niin sanotusti suhde, mutta emme ole Snaken kanssa vielä sopinut mitään ja mielestäni meidän olisi hyvä edetä hitaasti. Voikin olla, että huomaan pian ettei minusta ja käärme orista olekkaan parisuhteeseen. Siksi tykkään edetä hitaasti ja varmasti.. En kuitenkaan haluisi elää koko loppu elämääni väärän valinnan kanssa. Tykkäähän minä leikkiä muidenkin orien tunteilla, mutta se on vain sellaista likaista peliä. Ja ajatella jos hankin joskus varsan, mitä en ole kyllä vielä pitkää aikaa hankkimassa, mutta silti.. Haluan hankkia sen varsan sellasen orin kanssa jonka kanssa haluan elää elämäni loppuun asti. Haluaisin vain löytää sen unelmieni prinssin. Snake on sitä hiukan, en voi sanoa etten tykkäisi hänestä, mutta en minä tiedä.. En vain luota häneen..
Squan
 

Re: Kuutamolilja

ViestiKirjoittaja Time » 15. Marras 2011 09:48

[Njää ei se mitään :D Itse huomasin sen virheen vain yhdessä kirjauksessasi x')]

Varmoin, hitain askelin liu'uin nelivuotiaan vierellä syvemmälle tummaan veteen rikkoen lammen kauniisti valoa heijastavan peilipinnan. Pähkinänruskeat, suuret ja karvaiset korvat höröllä kuuntelin uteliaasti tamman kireänkuuloisia, heleitä sanoja baarista. Magic Drink. Heh, ei se nyt järin mukavalta kuulostanut, jos siitä kerta sai seurauksena pahanolon ja päänsäryn.
"Vai niin." Tokaisin tyynesti, hiljaisesti tamman kertomukselle ja vilkaisin toista tummansävyisillä, suurilla ja ilmeikkäillä silmilläni. Liinakkoharjan somat, suipot korvat oli vedetty niskaan ja katseesta paistoi inho kylmää vettä kohtaan. Tunsin kuinka omat jalkani alkoivat hiljaa turtua, ja niin oletin myös Fannille tapahtuvan. Risteytystamma heilauttin vaniljanvalkeaa tammaa ja esitti sitten minulle vielä kysymyksen. Pudistin vain kevyesti suurta, hienopiirteistä läsipäätäni pehmeästi puhahtaen.
"Saavuin eilen, en tiedä oikeastaan vielä melkein mitään Caraliasta." Sanoin rennosti hymähtäen ja huiskautin sitten omaa kiharalaineilla olevaa, pehmoista häntääni, jonka latvat olivat jo kastuneet lammen märästä kosketuksesta. Vierustallani Fanni alkoi tärisemään voimakkaasti kylmästä. Ainakin lihakset toimivat, vaikka revähdys varmasti tekikin kipeää.
"Seiso nyt vielä puolet pidempään." Totesin jälleen kerran ehtoja antamatta. Hoitaisimme nyt kaunottaren jalan kuntoon, ennenkuin tuo lähtisi tanssimaan kohti uutta päivää. "Odota hetki, tulen pian." Tokaisin ja lähdin kävelemään pitkin lammen rantavettä reippain, raskain askelin tarkkaavaisesti vedenrajaa tutkaillen. Ah, siinä se oli. Leväkasvi. Sysirautias ei varmaankaan pitäisi ajatuksesta, että hänen kinttunsa ympärille kiedotaan levää, mutta tämä auttoi. Se oli sopivan kylmä ja siinä oli lisäksi aineita, jotka lievittivät kipua. Ainakin muistaakseni. Nappasin leväkasvin suuhuni ja kävelin keinuvin askelin takaisin tamman luokse.
"Noniin, nyt voit nousta vedestä." Sanoin rauhallisesti itsekin rantaan tarpoen, kasvin vielä toistaiseksi maahan laskien.

Ruskea pääni kohosi nopeasti ylös kuullessani tamman kysymyksen. Terävät korvat hakeutuivat kysymättä sivuille ja tumma, lempeä katseeni liimautui Fannin suuriin, kauniisiin silmiin. Kasvoni muuttuivat melko ilmeettömiksi samalla kun kuumeisesti mietin mitä vastaisin. Ennenkuin ehdin edes avata suutani, oli nuorukainen jo ilmoittanut oman laitansa asian suhteen. Nyökäytin pienesti päätäni ja venyttelin korvani sitten takaisin höröön.
"I had once.. a family" Sanoin ja vilkaisin kohti maata, leväkasviin sitten palauttaen katseeni Fannin sieviin kasvoihin.
"Puoliso.. ja pieni poika." Lisäsin. Ääneni sävy oli muuttunut hyvin matalaksi, haikean oloiseksi.
".. Mutta ei ole enään.. Elämä näytti minulle huonoimmatkin puolensa." Lisäsin vielä, ja annoin hiljaisuuden sitten verhoutua ympärillemme vain katsellen tummaa kaunotarta lempeän, pohjattoman ja salaperäisen katseen kera. Vedin syvään henkeä ja vilkaisin taivaalle tuntien kuinka keveä tuulahdus heilautti ruskeita, paksuja harjaksiani. Eihän menneisyyteni ollut mikään salaisuus. Ehkä se saisi muutkin ymmärtämään mikä elämässä oli tärkeää ja mitkä asiat ja persoonat kannattaa pitää lähellä sydäntä. Koskaan ei voi tietää, kenet menettää seuraavaksi. Sävähdin pian ajatuksistani ja palautin jälleen katseeni risteytykseen.
"Noh, olen pahoillani, mutta sinun pitäisi taas laskeutua makuullesi, jotta voin katsoa jalkaa." Sanoin pahoitellen, pienen, vinon virneen kera vaihtaen puheenaihetta niin nopeasti, kuin se oli syntynytkin. Nappasin leväkasvin hampaideni väliin ja odotin, että kermaharja laskeutuisi jälleen kylmälle maankamaralle.
Time
 

Re: Kuutamolilja

ViestiKirjoittaja Squan » 15. Marras 2011 13:22

Huomasin rautiaan pysyttelevän lähistölläni, ihan hyvä vain. Nyt pystyin pitää toista silmällä ettei ori vain katoaisi. Rauhallinen melodia soi pääni sisällä mukavaa tahtia, jota emäni oli joskus minulle hyräillyt. Liikuttelin jalkojani melodian tahtiin vetäen niitä edes takaisin. Hengittelin syvää vetäen raitista ilmaa keuhkoihini. Kylmä vesi oikeastaan piristi, mutta se on vain niin kylmää, että sai jalkani täysin kohmeeseen. Samalla kuuntelin mitä Jamas puhui. Hymähdin pienesti, kun kuulin Andalusian puhuvan siintä kuinka uusi hän oli ja siksei ollut kuullut Magic Drinkist. Huvittavaa, usein kaikki hevoset kertovat siintä paikasta samantien. Outoa, ettei tälle siintä sitten ole kerrottu. Vai olenko minä ensimmäinen hevonen jonka hän on tavannut? Sittenhän asia olisi täysin eri.
"Ootko tavannu mua ennen ketää?" kysähdin sitten ja käänsin päätäni Jamasin suuntaan.

Kuulin, kun ori ilmoitti, että minun täytyy seistä täällä puolet pidempää, sai tuo minut puhahtamaan tylsiintyneesti ja pyöräyttämään silmiäni. Minua ei voisi tippaakaan kiinostaa seistä täällä jääkylmässä vedessä jäädyttäen jalkojani, kohtaha ne täytyy amputoida! En mie miksikää rampaksi haluu.. Seisoin kuitenkin. Syyttäisin sitten Jamasia jos jalkani rampautuu.. Hän saisi lahjottaa minulle uudet jalat. Laskin turpaani kohti kirkasta vettä. Huomasin siintä peilautuivan kuvani. Aloin hymyilemään itselleni enkä voinut sanoa mitään muuta mielessäni, että olenpas kaunis! Siis ihan oikeasti, tällä kertaan en ollut sarkastinen, vaan ihan tosissani. Puhahdin suullani niin, että otsaharjani heilahti hiukan. Laskin sitten turpani kylmään nesteeseen ja otin siemauksen. Kuulin Jamasin sanovan sitten jotakin johon liittyi odottamista. Käänsin pääni tuon perään ja tarkkailin toista, kun haukka hiirtä. Pian rautias nappasikin suuhunsa limaisen kasvin ja kehotti minua bassomaisella äänellään tulevan rantaa. Mitäköhä hän keksi? Vainoharhaisesti lähdin kohti rantaa kahlaamaan korvat hiukan kääntyen höröömpään. Nyt pystyin jo asettamaan painoa jalalleni, astuessani. Ranta läheni ja katseeni oli tiukasti toisen suussa roikkuvassa levässä.

Pysähdyin rantaveteen katsomaan vielä Jamasia, kun tämä alkoi puhumaan perheestään. Oikeasti oliko toisella ollut perhe? No sen kyllä pysytin kuvittelemaan onhan tuo herra kunnollinen ja varmasti täydellinen perheen isä. Kuitenkin rautiaan perheelle oli vissiinkin sattunut jotakin ikvää, kenties kuolleet. Ori ei kertonut siintä enempää enkä jaksanut alkaa kyselmään siintä mitään. Voi hyvinkin olla, että ne ei ole Jamasille mitään mielyttäviä muistoja, vaikka olisihan se kivaa ihan vittuilakseni kysellä hältä perheestään enemmänkin, kun pakotti minut jäädyttämään jalkojani. Astuin rannalle ja ilmeeni oli tiukasti kiinni orissa. Jalkani kesti jo maallakin pientä painoa, mutta ei se kunnossa ollut vieläkään. Kun toinen sanoi, että minun täytyy mennä maahan makaamaan jo ilmeestäni varmasti näki etten sitä ole tekemässä.
"En aikonut", sanahdin varmasti ja mulkasin Jamasia. Olenhan seissyt tuolla kylmässä vedessä eikö se jo riitä?! Nyt minun pitäisi vielä kierii lisää mullassa, ei ei... se ei onnistu.
Squan
 

Re: Kuutamolilja

ViestiKirjoittaja Time » 21. Marras 2011 10:25

Tamma oli kysymyksellään saanut minut muistelemaan menneisyyttäni. Se oli kivinen. Myrskytuulten läpi rakennettu tie ei ollut helppo. Sitä ei ollut helppo muistella. Vain niin pienen hetken ajan oli elämäni rakkaus, ja oma poikani kulkeneet rinnallani. Siitä huolimatta olin onnellinen. Uskoin, että elämällä oli vielä jotain annettavaa. Ei kaikki voinut päättyä näin. Ei vain voinut. Hento huokaus väräytti suuria, pehmeitä, maantien harmaita sieraimiani. Nostin tasaisenruskeaa, valkealla läsillä komistettua päätäni ja tumma katseeni liukui tarkkaavaisena lävitse iltapäivään hämärtyneen maiseman, karun, omalla tavalla kauniin lehtimetsän ja lammen, joka kimalteli viimeisissä valonsäteissä. Nelivuotiaan kysymys sai pääni taas kääntymään kohti kaunotarta ja pähkinänruskeat, karvaiset korvani kohoamaan hörölle.
"Dagafinen." Lausuin myöntyvän pääni nyökäytyksen yhteydessä. Fannilta oli varmaan turha kysyä, oliko hän tavannut muita, sehän oli päivän selvä asia ihan kysymättäkin. Siroraajainen risteytys käveli kehotuksestani rantaan ja osasin jo odottaa hänen reaktiotaan pyytäessäni häntä uudestaan maahan. Pelkkä neitimäinen mulkkaus riitti kertomaan minulle sen, että tamma ei tekisi sitä suosiolla. Pian hyvin määrätietoiset sanat kertoivat saman. Pyöräytin tummia, suuria silmiäni ennenkuin loin tummaverikköön ruskeiden kiharoideni alta melko huvittuneen katseen.
"Naiset." Sanoin ja annoin vinon hymyn muotoutua suupielilleni. Vedin syvään viileää, meren suolaamaa ilmaa sieraimiini.
"Haluatko saada sen jalkasi kuntoon, vai et?" Kysyin matalan äänensävyni kera. En toki pakottaisi sysirautiasta makuulle, mutta suotavaahan se olisi. En saisi muuten leväkasvia kiedottua hänen jalkansa ympärille. Kelasin kaulaani taas kaarelle ja totesin väkisinkin, että ilma oli alkanut viilenemään. Ei varmastikaan menisi enää montaa päivää, että päivän keskilämpötila olisi jo nollassa ja yöt pakkasten puolella.
"Käsitykseni mukaan saaren sisäosissa on sademetsää.. Siellähän on aina lämmintä vettä, voit mennä sinne peseytymään?" Ehdotin, vaikka uskoin ettei tätä itsetietoista, omasta ulkonäöstään tarkkaa yksilöä saisi enään maahan, edes väkisin, vaikka toinen kolmella jalalla hyppisi.
"Vaikka olet ihan yhtä nätti kuraisenakin." Tokaisin jälleen pieni hymynpoikanen huulillani. Odotin tamman reaktiota, mikä tuskin olisi kovin mieleinen. Mutta kyllähän se minulle sopisi, että jatkaisimme matkaa nyt tästä samantien, eihän minun tarvinnut kipeän jalan kanssa tuskailla.
Time
 

Re: Kuutamolilja

ViestiKirjoittaja Squan » 21. Marras 2011 19:39

Dagafine. Nimi ei kuulostanut tutulle, korvani heilahti taakse, mutta sitten käänsin ne taas höröön. Tietääkseni en ole tavannut ketään sen nimistä.. Mmh, ehkäpä tamma. Ei nimittäin kuulosta orin nimeltä yhtään.. Tai sitten se on ori jolle on annettu tamman nimi, niin ehkäpä.. Tai sitten se on ori joka haluaa olla tamma! Pärskähdin ja nyökäytin päätäni jota koristi kaunis valkoinen piirto. No kuitenkaan en ollut ensimmäinen hevonen jonka tämä hottis on tavannut. Onpas se Dagafine ollut hölmö, kun ei ole tälle herraselle kertonut Magic Drinkistä. Tainu tällä ja sillä ollut jotaa mukavempaa tekemist, kiusottelin pääni sisällä ja naureskelin huomaamattomasti omille jutuilleni... Ei, en usko. Jamas ei oikein tunnu sellaiselta naisien viehetteliältä. Ja jos ori onkin sellainen niin multa on mennyt jotakin pahasti ohi! En vieläkään ole saanut tältä rautiaalta nimittäi vasta kaikua, mutta on se selvästi jo hiukan lämmennyt mulle.. Kukapa ei lämpeis.

Seisoskelin paikoillani ja vilkaisin Jamasiin joka ehdotti minulle äsköttäin, että kävisin maahan makaamaan. Korvani heilahti takakenoon. Jamas saisi oikeasti selättää minut tuohon maahan jos meinaa saada minut makaamaan. Nimittäi mie en meinannut oikeasti! Olen vasta ollut tuolla kylmässä lammessa niin nyt varsinkin muta tarttuu minuun. Heilautin häntääni joka oli äsköttäin kiharainen ja puhdas, mutta nyt se oli harmaa ja jouhiini oli takertunut tippuneita lehtiä ja muuta moskaa. Puhahdin turhaantuneesti ja ihan vain ärsytyksestä läjäytin häntäni niin kovaa lautaselleni, että se kirpaisi. Minua oikeasti vitutti ja varmasti tuo herra aisti sen. Kuullessani Jamaksen kysymyksen purin hampaat yhteen ja kuopaisin kipeällä jalallani. Kun kipeä jalkani tärähti maahan se oikeasti sattui, mutta naamani vain pienesti värähti kivusta. Kasvoillani oli murhaava ilme joka oli suuntautunut kohti rautiasta.
"Ihan fuckin sama mulle", sihahdin toiselle hyvin ärtyneesti. Mutta tiesin ettei ollut muita vaihtoehtoja ja heittäydyin maahan, kun märkä rätti. Minua ei sattunut tälllä hetkellä mikään, koska ärtymys oli mennyt yli rajojen. Matala bassomainen ääni ehdotti minulle, että menisin peseytymään sademetsän lammikkoon, koska kuulemma siellä on aina lämmintä vettä. En sanonut siihen mitää, vaa pidin pääni maata vasten ja pysyin liikkumattomana. Hyvä, että hengitin.. Mielestäni nyt oli ihan hyvä aika kuolla.. Hengitin huomaamattomasti ja toivon, että tuo saatanan rautias on nyt onnellinen kun olen täällä maassa likaamassa itseäni lisää. Niin eihän se tuota haittaa ollenkaa, koska ei hänen tarvi täällä maata, kiukkuilin pääni sisällä. Kun ori sanoi minua nätiksi myös kurasena pyhähdin vain.
"Ei mee läpi", sanoin sitten kiukkusesit mutisten, jatkaen "tiesitkö, et toi ei lohduta yhtää." Minulla oli suunitelmissa, että veisin Jamaksen Magic Drinkkiin, mutta MINÄ en mene mihinkään tämän näköisenä. Ei sitten kukaan saa nähdä mua yleisillä paikoilla kurasena, ei nimittää kuulu mun maineeseen. Mulkaisin rautiasta ja ihan vain katseellani kehotin herrasta laittamaan vauhtia tuolla levällään jos sitä aikoi minuun laittaa. Koska pian nousen ja vaikka olisi kaikki jalat paskana niin kävelisin peseytymään. Ei se minua haittaisi paskaakaan!

[Fanni käy kuumana x'3]
Squan
 

Re: Kuutamolilja

ViestiKirjoittaja Time » 21. Marras 2011 20:56

Rikkonaisella piirtokuviolla merkattu tamma katsoi minua murhaavasti kauniin suurilla, säihkyvillä silmillään. Katsoin vain tyynen rauhallisesti takaisin odottaen, että jotain tapahtuisi. Äkäisien tiuskahduksien kera kermaharjainen suostui viimein laskeutumaan. No sehän nyt oli kiukkuinen kuin ampiaiskuningatar. Hymähdin vain hiljaisesti napaten leväkasvin hampaideni väliin. Tamma näytti jotakin hyvin vihaisen ja nöyryytetyn väliltä. Naiset ovat välillä ehkä vähän liiankin hienostelevia. Huvittuneesti naurahdin mielessäni, mutta ulkoa ilmeeni ei värähtänytkään, sehän saisi Fannin vain entisestään raivoisammaksi, jos alkaisin naureskelemaan tässä tilanteessa. Kumarruin lähemmäs nelivuotiaan revähtänyttä jalkaa ja kiedoin kylmän, parantavia ominaisuuksia sisältävän leväkasvin tuon sievän säären ympärille varovaisesti, silti melko tiukalle, ettei se heti irtoaisi siitä. Onneksi se oli sen verran tahmainen, että varmasti pysyisi rauhallisessa vauhdissa mukana. Saatuani kasvin paikoilleen peruutin muutamalla keveällä askeleella risteytyksen luota tuota tyynesti, lempeästi ruskeilla silmilläni katsellen.
"Älä nyt ole möksmöks, yritän vain auttaa." Tokaisin rennolla, matalalla äänensävylläni.
"Enhän minä sitä jalkaa reväyttänyt." Huomautin vielä kulmaani kohottaen, ennenkuin tein lisää tilaa, jotta kaunotar voisi nousta.
"No, jalan pitäisi olla parempi jo muutamassa päivässä." Sanoin ja annoin vinon hymyn livahtaa jälleen ruskeille, komean piirteikkäille kasvoilleni. Hetken olin hiljaa, katselin vain tummaverikköä, tuon ilmeitä, eleitä ja liikkeitä. No, ei hän nyt niin pahalta näyttänyt. Vähän, luonnollisemmalta vain.
"No vieläkö haluat jatkaa matkaa seurassani, vai joko kyllästyit?" Kysyin pienen virneen kera yrittäen ehkä salaisesti lepytellä äkäpussia.
Time
 

Re: Kuutamolilja

ViestiKirjoittaja Squan » 21. Marras 2011 22:23

Makasin siinä maassa katsellen ympärilleni. Tunsin, kun hiekan kivet painoivat kylkeäni inhottavasti. Lapani kohtaan oli hiukan mutasempaa ja tunsin, että se hohkasi kylmää. Liikautuin itseäni nytkähtäen. Lapani alla oleva muta läntti jätti tahrat karvaani. Kylkeni kohosi nopeasti ylös ja tuli samalla vauhdilla alas. Tummat silmäni tarkkailivat ruunikon tekoja tarkkaan, minulta ei jäänyt mitään huomaamatta. Harjani kihartui nätisti otsalleni näyttäen kummatkin silmäparini. En sanonut mitään orin töksäyttelylle ja tunsin, kun hän kietoi märän kosteahkon levän jalkani ympärilleni. Minulla ei ollut hajuakaan tuon vaikutuksista, mutta luotin rautiaan tietävän mitä laittaa jalkaani. Pyöräytin silmiäni, kun Jamas alkoi huomauttelemaan tosiasioita.
"Luuletko, että ihan tarkoituksella menin kaatuamaan ja satuttamaan jalkani, mh?" kysyin täysin tosissani katse tiukasti orin kahdessa ruskeassa silmässä. En minä mitään tälläistä suunitellut. Suunitelmani oli saada Jamas kiinostumaan minusta ja olisimme sitten lähteneet yhdessä Magic Drinkkiin viettämään iltaa.

Nyökäytin kaunispiirteistä päätäni, kun herra ilmoitti kauanko kestäisi, että jalkani parantuu. Rupesin sitten hakemaan jalkojani alle ja odotin kärsimättömänä, että Jamas antaisi minulle tilaa nousta. Hetken päästä nousin ylös käyttäen myös kipeää jalkaani. Jalkani oli jo vahvempi, mutta ei tuo kylmä vesi ja levä tehnyt mitää ihmeitä ja parantanut etustani samantien. Kun olin päässyt ylös ravistelin itseni, vaikka olin hyvinkin tietoinen siintä, ettei tämä lika mikä minussa on kiinni lähtisi pelkällä ravistelulla. Heilautin päätäni sen jälkeen, että sain harjani nätisti lainehtimaan kaulaani vasten. Korvani käännähtivät kohti rautiasta joka seisoi minusta etäämmällä. Tuon kysymys sai minut naurahtamaan ja heilautin häntääni joka käväisi ilmassa, mutta palasi sitten paikalleen.
"Nooo jos lähet mun kans pesulle niin sit ehkä huolin sut mukaa", flirttailevasti ilmoitin ja iskin silmää. Ärtymys kyllä vieläkin riivasi minua, mutta uskoisin Jamaksen osaavan sen korjata. Lähdin liikkeellee kevyesti, mutta liikkeissäni huomasi ontuvaisuutta. En antanut sen haitata minun menoa.
"Oletkos mukana?" kysyin kireästi naurahtaen. Kun käänsin katseeni muualle purin huuleen ja korvani käväisi luimussa. Minua inhotti ja häiritsi olla näin likainen.. En varmasti ollut yhtä hehkeä ja niin sanotusti haluttava näin likaisena..
Squan
 

Re: Kuutamolilja

ViestiKirjoittaja Time » 22. Marras 2011 16:16

Vilkaisin vain tyynesti kulmieni alta puoliveriristeytystä tuon korkean kireällä äänensävyllä lausutun lauseen jälkeen. En vastannut, en vaivautunut. Tämänluonteiset, vaativammat tapaukset olivat tunnettuja siitä, että he loukkaantuivat herkästi. Enkä mielelläni tärvelisi välejä tähän suklaanväriseen, valkeaharjaiseen tammaan. Olihan hän vasta toinen, jonka Caraliassa olin tavannut. Eikä hän niin pahalta tapaukselta vaikuttanut, kuin oli alkuun antanut vaikuttaa. Flirtti ei ollut enään niin korostettua kaunottaren puheessa, ehkä hän oli ymmärtänyt että minulta ei vastakaikua helpolla saa. Tumma, lempeä katse seurasi itsetietoisen olennon nousemista. Tummaraajainen tamma ravisteli itsensä irtoroskista saaden kermanvalkean, tuuhean ja kiharan harjansa heilahtelemaan kauniisti vasten tuon sulavalinjaista, ruskeaa kaulaa.. Sopusuhtaiset, valppaat korvani livahtivat sivuilta eteen Fannin jo rauhallisemman puheäänen myötä. Vai pesulle. Niin kai sitten, ei minulla muutakaan menoa ollut. Piirtopäisen äänensävyyn oli palannut flirttaavaisuus ja sitä ei voinut olla huomaamatta myöskään silmän iskussa, jonka neito soi minulle sanojensa jälkeen. Hetken vain seisoin tasajaloin ryhdikkäänä, massiivisena paikoillani tummaverikön jo kävellen eteenpäin yhtä jalkaansa aristaen. Mitähän nelivuotiaan päässä liikkui? Mitä hän halusi? Ehkä se selviäisi. Vinon, rennon hymyn kera liu'uin pehmeään, rentoon käyntiin sysirautiaan perään vastaamatta vielä mitään. Katseeni kohosi toisen säihkyviin, suuriin silmiin tuon kysymyksen myötä, johon nyökäytin jaloa, suurta päätäni sanoilla vastaustani terästäen: "Sure."
Askeleeni tavoittivat jalkansa loukanneen prinsessan nopeasti. Viileä, kirpakka tuuli henkäisi pähkinänruskean, kiharalaineilla siunatun harjani sekaan saaden harjasmereni loimahtamaan muutaman kerran mahdikkaasti vasten voimakasta, talvikarvalla sonnustettua kaulaani.
"So.. where are we going?" Kysyin kääntäen päätäni niin, että näin toisen silmäkulmastani. Kieltämättä yksi hurmaavimmista olennoista maanpäällä. Tosin luonne ehkä oli liian räväkkää ja vaativaa tekoa kaltaiselleni. Ja tulisin olemaan varmasti vielä pitkään, uskollinen rakkaalleni, jota jaksoin päivästä toiseen edelleen muistaa, vaikka hän oli jo poistunut keskuudestamme kauan, kauan sitten.
Time
 

Re: Kuutamolilja

ViestiKirjoittaja Squan » 22. Marras 2011 23:24

[Autohittaus luvallista :DDDD]

Korvani käväisi takana kuullessaan Jamaksen myöntävän vastauksen. Hienoa! sanahdin pääni sisällä ja korvani palautui höröön. Askeleeni töksähteli hermoja kiristävästi. En välittänyt, vaikka jalkaani pakotti. Olkoon, tuhahdin mielessäni vain ja kasvoilleni hautautui määrätietoinen ilme. Heilautin päätäni ikään kuin pakko liikkeenä ja vilkaisin taakseni jossa ruskea ori tepasteli komeana. Pian Jamas olikin vierustallani, pienet hymyn rippeet kutitteli huuliani hetken ajan, mutta häviten sitten tuulen mukaan joka silitteli kasvojani herkästi. Ennen valkeat, nyt harmaat harjakseni heilahtelivat tuulen tahtiin kutitellen kaulaani. Korvani heilahti sivulle kuuntelemaan bassomaista ääntä, tämän kysymytä.
"Mmmh.. Mennää kait sinne viidakkoon", huokaisin ja nuolaisin huuliani jotka oli kylmä tuuli kuivattanut. Maistoin huuliltani veren, livoin sen pois ja nuuhkaisin ilmaa. Kohotin hienostunutta päätäni ja tarkistelin ympäristöä, miettien mihin mennä? Suunistustaitoni ei ole mitenkään hääppönen, mutta uskoin osaavani täältä pois. Niin... ehkä.

Vilkaisin Jamasiin ja huulilleni muodostui leveä hymy. En ollut varma toisen suunnistustaidoista, mutta minulla oli varma tunne siintä, että osasin paremmin suunnistaa kuin tämä rautias ruskea silmä. Olinhan elänyt täällä saatanan saarella jo jonkun aikaa. Oikeastaa Caralia oli ihan ok paikka, mutta välillä tuntuu, että tänne ei ylety Jumalan katse, jumalan selän takana koko perkuleen höskä. En sano sitä, että uskoisin Jumalaa, mutta minusta tuntuu siltä. Caralia omistaa myös todella huonon piirteen TÄÄLTÄ HELKUTTI EI PÄÄSE POIS! Eli ei kannata mokata, koska sitten varmaa kaikki saaren asukkaat tietää sen.. Mutta ei minulla ole hätää, koska olenhan täydellinen. Kuitenkin asiaan.. Saatoin ehkä osata sademetsää täältä siks hymy, kässääks.
"Olemme tuossa tuokiossa jossai paikas mitä et ole koskaa nähnykkää.. Varmasti dikkaat siintä mestast", ilmoitin juhlallisesti vieraalle ja huiskautin sitten häntääni ilmoittaakseni, että nostan ravin. Jalkani ei varmaan kestäisi, mutta mitä pienistä, kun ei pienetkään meistä. Ontuvan ravin kautta nostin laukan joka oli jalalleni paljon parempi vaihtoehto. Jamas tuli vierelläni koko matkan..

Eli peli vaihtaa sit maisemaa tuonne yhteismaalle ->
Squan
 

Edellinen

Paluu Lehtimetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron