Mikä sinä oot

Kesäisin alue on erittäin lämpimän oloinen ja siellä viihtyy hyvin niin päivin kuin öinkin. Maasto on helppokulkuista ja alue saattaa olla erittäinkin harvaa joistain kohdista lehdistöä. Keskeltä metsää saattaa hyvällä tuurilla tai tietoisesti löytää pieniä aukioita, jotka ovat täynnä syötävää, vihreää heinää. Tasankohevoset omistavat lehtimetsää sekä suuremman kaistaleen pohjoisessa että pienen tilkun eteläisellä rajallaan.

Mikä sinä oot

ViestiKirjoittaja kujakettu » 11. Huhti 2012 19:09

[Onlinemittainen offlinepeli Sachiyon luvalla. Tänne feiarth ja Varia, tärkeä peli tasankohevosten johtajan vaihtumisen kannalta. "Jatkoa" täältä.~ Otsikko äärimmäisen mielikuvituksellinen ja Zen Cafén kappaleesta Antaa vituttaa. 8'D]

ÄSSÄ
No, eikö täällä kylänpahasessa nyt kertakaikkiaan ole ketään? Tuhahdan lievästi ärtyneeseen sävyyn, olinhan laukannut jo melkein sata lasissa koko tasangon poikki - ja sitä oli ihan kiitettävän paljon - ja olin päätynyt tänne keväisen loskaiseen, vetiseen ja mutaiseen havumetsään. Eikä vieläkään ketään! Ei tässä nyt ollut aikaa mitenkään hirveästi tuhlailtavaksi, saisi se johtajan poika jostain ilmiintyä, jotta saataisiin tämä juttu aluille. Eihän tasankohevosillä nyt vielä voinut olla uutta johtajaa? Enköhän minäkin olisi siitä jotain kuullut.
Turhautuneesti huiskaisen häntääni, kiristäen taas pitkiä laukka-askeleitani. Oli kyllä jännittävää saada pitkästä aikaa oikeasti tehdä jotain kiinnostavaa, ja siksi omistauduinkin poikkeuksellisella tarmolla. Tavallisen yliaktiivinen minä nyt aina olin, mutta olin hyvin tarkkaavainen josko näkisin ketään, ja en malttanut odottaa että pääsisin juonimaan Cleopatran valtaan. Samalla saisin vaivanpalkaksi itselleni helpon pääsyn laumaan ilman ylenpalttista vahtailua - ja se passasi paremmin kuin hyvin. Minä kun en oikein ollut välttämättä sitä kaikista rauhallisinta ja paikallaanpysyvintä tyyppiä.
Sivallan häntääni ja jatkan kulkuani askelet litisten ja lotisten mennessäni. No, ainakin tälläisella säällä kuulisi helposti kulkijan kaukaakin.
Tulehan jo.
kujakettu
 

Re: Mikä sinä oot

ViestiKirjoittaja feiarth » 17. Huhti 2012 00:25

[Joooooo, täältä tullaaaaan. Hirmunen kiire tuppaa taas olemaan, huomenna kaks tenttiä ja silleesä..]

Varia

"Isääää?" huudan ja laukkaan pää viidentenä jalkana mahdollisimman ripeästi sinne, minne uskon isäni vain hetkeä aikaisemmin kadonneen. En voi uskoa, millaiseen liemeen olen lusikkani työntänyt. Siis oikeasti. Ja pelkästään sillä, että satun olemaan hänen poikansa. Kyllähän minä jo viimeksi aavistelin, että jotain saattaisi olla pielessä, mutta että näin pahasti.. Hän ei varmaan edes tunnista minua pojakseen tällä hetkellä! Niin.. ehkä olisi fiksumpaa huhuilla häntä oikealla nimellään.
"Kavar? KAVAR!? KAVAR MIHIN PERKELEESEEN SÄ JUOKSET?" karjun kuin mielipuoli. Paitsi että tässä perheessä se mielipuoli en todellakaan ole minä! Oikeasti. Minun olisi vain löydettävä Stone ja kaikki olisi hyvin. Uskoisin.. Hän tietäisi, mitä tehdä.

"Kavar? Stonehead? CENDRE NOIRE? BELSHET STONEHEAD? KUULEEKO KUKAAN?" Jumalauta! Sen tamman ilme oli kyllä aika näkemisen arvoinen. Oli ollut varmasti jo hetken, mikäli isä oli jatkanut rähjäämistään jo pidempään. Kaikenkukkuraksi minä ilmestyn paikalle ja kärrään isäni pois huudellen anteeksipyyntöjä perään. Jos en olisi lievästi hädissäni saattaisin nauraa kaikelle. Ehkä sen aika tulisi joskus..

Näen liikettä silmäkulmassani ja suuntaan askeleeni oitis lähemmäs.
"Kavar? Sinäkö siinä?" huomaan kuitenkin hyvin nopeasti, että kohtaamani hevonen on väriltään musta ja sukupuoleltaan tamma. Pieleen meni. Hän näyttää kiireiseltä, melkein yhtä kiireiseltä kuin itse olen, mutta päätän silti hieman häiritä.
"Hei sori, ootko sattunut näkemään ruskeaturkkista sua isompaa oria? Tai toista vielä isompaa ruskeaa oria? Eka on Cendre Noire nimeltään, toinen Belshet Stonehead. Olis vähän kiire", kysyn laukatessani toisen rinnalle.
feiarth
 

Re: Mikä sinä oot

ViestiKirjoittaja kujakettu » 17. Huhti 2012 23:19

Ei kulu pitkäänkään ennen kuin kuulen huutelua jostain kauempaa. Eihän se tietysti tarkoittanut että kyseessä olisi etsimäni tyyppi, mutta parempi kai tarkistaa asia kuin sitten jälkeenpäin manailla.. Niinpä lähden äänen suuntaan yhtä kiireisin askelin, ja mitä lähemmäs saavun, sitä enemmän kuuluu hemmetinmoista huutoa. Ihan kun jotakuta tapettaisiin... Höristän häpeilemättömän kiinnostuneena korviani. Entä jos siellä tosiaan oltaisiin tappamassa jotakuta?
Nooooooo, sitten olisi ainakin luvassa jotain mielenkiintoista...

Kun saan toisen näkökenttääni, huomaan tämän olevan minua hieman suurempi ori. No, sukupuoli nyt ainakin on oikein, joten kaipa tuota olisi parasta vähän haastella. Ennen kuin kerkeän kuitenkaan edes avata suutani, ori rupeaakin jutustamaan minulle. Harvinaista, yleensä minä sain aina hölöttää ihan yksin. Tosin tuokin on aika kiireisen oloinen tapaus, ja siinä laukkaammekin rinnakkain.
Käännän katsettani toisen suuntaan.
"Sori, mutta ei oo mitään havaintoo kummastakaa", sanon sitten toiselle. Ei nimet ainakaan soittaneet mitään kelloja, äh, kaipa muistaisin jos olisin jompaan kumpaan törmännyt.
"Et sä sitten satu tietää mistä hemmetistä mä löytäisin tasareiden johtajan pojan? Kun oon kuullut vähän juttua että se ei ite aio johtaa laumaa ja ettii jotakuta sopivaa johtajaa tilalle. Jos en oo ihan väärässä siis, enhän mä aina oo ihan ajan tasalla...", sanon sitten loppuun pohdiskelevasti ja sivallan häntääni.

[Jjjaaaa täydellisen tönkköä]
kujakettu
 

Re: Mikä sinä oot

ViestiKirjoittaja feiarth » 18. Huhti 2012 20:27

[Miks mä en muista puoliakaan sovituista jutuista.. No, ei sen niin väliä. Mä jotenkin aattelin - en tiedä miks - että Varia ei oo etsinyt ketään johtajaksi, vaan Cleo vaan ilmaantuu sopivaan aikaan hätiin, kun Kaviaari sekoaa..]

"Tyypillistä", tuhahdan, kun muukalainen kertoo, ettei ole nähnyt isääni tai Stoneheadia. Hämmennyn kuitenkin suuresti hänen kertoessaan oman etsintäretkensä kohteen. Tasankohevosten johtajan poika. No, ainakin toinen meistä löysi haluamansa.
"Tuota.. mä oon Varia", vastaan hämillisenä. Miten omituista. Tässä me laukkaamme rintarinnan ja keskustelemme vallanvaihdoksesta. Isäni lauman. Sen lauman, jota en itse tahdo johtaa. No, sitä ei oikeastaan tarvitse miettiä kahdesti, olen aivan liian nuori sellaiseen tehtävään. En tahdo jämähtää paikalleni. Sitäpaitsi minun laumani on ylänköhevoset, ei tasankohevoset. Ei, verenperintönä minä en taakkaa harteilleni ota.

"Siis otetaas uusiksi", sanon ja teen äkkipysäyksen.
"Sulla on joku sopiva johtaja tiedossa vai? Mä en tosiaan itse tahdo laumaa vastuulleni, eikä mun isäni taida olla kykenevä vastaamaan laumasta enää. En totta puhuakseni tiiä mikä siihen on mennyt", lörpöttelen enemmän kuin piti ennenkuin huomaankaan.

Ei tässä voi muuta kuin hämmästellä elämän mystisyyttä. Komedia paranee koko ajan, vaikken ole vieläkään valmis nauramaan sille. Tämä on kuitenkin tarina, joka täytyy jakaa jälkipolville. Huomaan äkkiä ajautuvani ajatuksiin, joihin en tahdo joutua - omia varsoja, hrrrr - joten ravistan nopeasti päätäni ja koetan keskittyä muukalaiseen.
"Mä olen Varia ja sä olet...?" katsahdan toista kysyvästi.
"Ja kerrohan sitten kaikki tästä johtajaehdokkaastasi", jatkan. Oikeasti minua ei kiinnosta. Olen huolissani isästäni, eikä minulla olisi aikaa seisoskella jauhamassa joutavia. Ihan sama kuka näitä pirun poneja johtaa, minä sitä en tee, eikä taatusti isäni..
feiarth
 

Re: Mikä sinä oot

ViestiKirjoittaja kujakettu » 20. Huhti 2012 20:18

[No mä luulen et se on paikkapaikoin ollut itse keneltäkin epäselvää kun aikaa on kulunut niin paljon siitä ku tästä aiheesta viel puhuttiin... XD Nooo, menkööt näin. Tärkeintä lienee saada tää homma läpi~]

Kun olen selittänyt oman etsintäni kohteen, ori sanoo olevansa Varia. Kohotan kulmiani vähän. Niin, hienoa jos se on sinun nimesi, mutta en minä kyllä sitä nyt kysellyt. Eikun... hetkinen... Aivan kuin sähkölamppu poksahtaisi pääni päälle, ja oivallan miksi nimi kuulostaa sittenkin hämärästi tutulle. Hittolainen, oliko se nyt tosiaan se?
"Mit-", suustani karkaa kesken jäävä lausahdus.
"Oot sen öää...", mietin hetken mikä hitto tasareiden johtajan nimi oli. Tämä oli nyt kyllä taas äärimmäisen huono nimipäivä, toisaalta aika harvoin kutsuin mielessäni ketään oikeilla nimillä, vaan joillain hienoilla lempinimillä kuten hapannaama, etana tai vaikka ilopilleri.
"Oot sen Cendre Noiren poika?" sanon sitten vähän ryhdistäytyen ja käännän näkevän silmäni katseen oriin.

Siihen asti pääsen kun tämä Variaksi itsernsä ristinyt - eikun siis esitellyt ori sanoo että otetaan uusiksi ja pysähtyy kuin seinään.
"Woooo-oou", pääsee suustani epämääräinen hihkaisu ja lyön äkkiä jarrut pohjaan, niin että loskamonjä vain roiskuu ympäriinsä.
Höristän korviani ja kuuntelen kerrankin suhteellisen rauhallisesti mitä edessäni seisoskeleva musta ori selittää. En edes muistanut milloin viimeksi olin seisoskellut näin asiallisesti, ilman hermostunutta hännänhuiskintaa, asennonvaihtelua ja olemusta joka antoi ilmi sen että olin kuin lentoon lähdössä.
Asiallisuus saattoi olla valttia nyt.
"Joo, itse asiassa mulla sattuu olemaan", sanon toiselle, "ja ymmärrän kyl hyvin jos et itse halua kokonaista laumaa vastuulles. Siihen tarvitaan sellasta tiettyy jämptiyttä ja velvollisuudentuntoa - ei sillä et mitenkään epäilisin et susta ei olis siihen. Mut ihan vaan että käsitän kyllä senkin et et haluu johtajaks", lörpötän kuin papupata. Toivottavasti en mennyt möläyttelemään aivan hirveitä sammakoita suustani. Oli niin pitkä aika siitä kun oli pitänyt oikeasti yrittää olla edes vähän asiallinen.

Toinen näyttää hetkeksi eksyvän omiin maailmoihinsa ja tarkkailen häntä hieman kysyvä ilme kasvoillani. Sitten hän sanoo jälleen olevansa Varia ja jatkaa lausetta sillä tavalla, että tahtoisi minunkin esittäytyvän. Hetken vain katson oria, sitten tajuan vastata.
"Ässä", sanon nopeasti ja napakasti toiselle.
Varia pyytää minua kertomaan johtajaehdokkaastani, ja kohotan hieman ryhtiäni. Nyt tai ei koskaan. Now or never. Tämän täytyisi nyt mennä tarpeeksi uskottavasti. Lähtee...
"Joo, siis se olis sellainen hiirakko, suurehko tamma jonka nimi on Cleopatra. Se taitaa olla himpun verran sua korkeampi", sanon katsoen tummaa oria arvioiden.
"Se on hyvin napakka ja oikeudentuntoinen tyyppi", jatkan sitten, samalla kun aivoni raksuttavat kamalaa tahtia. Napakkuus kyllä ei edes ollut mikään iso vale, sitä voisi oikeastaan kutsua tomeraksi tädiksi, jos en jo kutsuisi sitä jo sitruunapomoksi. Heh. Tomera sitruunapomo... Missäs minä olinkaan?
"Ja se on johtanut ennenkin suurta laumaa, siis ennen päätymistä tänne saarelle", jatkan sitten, "ja hyvin johtikin, ei ollut kuulemma kuunaan ollut parempaa johtajatarta. Tuun samasta laumasta kuin mistä se, mä vaan lähdin omista henkilökohtaisista perhesyistä vuoden aikaisemmin, sit tavattiin täällä uudelleen. Siellä missä me ennen oltiin oli vaan tapana että johtaja vaihdettiin aina tasaisin väliajoin, jotta kenelläkään ei nousis kusi päähän ja tulis mitään kauheeta diktaattoria, tiiätkö. Sen takia Cleopatra lopetti johtamisen - toki ihan rehdisti kuten kuuluikin - ja sitten sillä ei ollut enää samalla tavalla mielekästä tekemistä koska se on ihan luotu siihen hommaan ja se tunsi itsensä hirveän tarpeettomaksi, hyödyttömäksi suorastaan kun ei voinut enää johtaa laumaa ja auttaa muita. Niin se sit lähti laumasta ja pääty lopulta tänne, ja me kohdattiin aika pian uudelleen. Kun mä kuulin että tasareilla ei oo asiat enää ihan mallillaan ja oon itsekin tasari ja huolissani siitä miten laumalle käy muuten, niin tajusin että Cleopatrasta voisi olla hyväksi jatkajaksi. Se oli tietty hirveen vaatimaton ja aluks kieltäyty kunniasta ja muuta, mut sain sen suostuteltuu ottaa paikan vastaan jos sitä sille tarjotaan. Ja loppujenlopuks se kuulosti siltä et kyl se mielellään ryhtyis johtajattareks jos se auttaa muita hevosia ja lauma ei sit jää ihan tuuliajolle."
Huh, siinä oli pitkä pätkä liirumlaarumia. Jos ei muuta, niin toivottavasti massiivinen puheenpälpätys hämäisi tyypin niin ettei se alkaisi epäillä turhia.
"Rehellinen ja hyvä tapaus, toivottavasti sun kiinnostus heräis ees sen vertaa et haluaisit itse tavata sen. Etten ihan suotta suuna päänä oo ettinyt sua kolmea päivää nukkumatta", sanon vähän naurahtaen sitten.

[Huh huh, olipas siinä epämääräiset selitykset XDDDD Mahtoi tulla sekavaa tekstiä.]
kujakettu
 

Re: Mikä sinä oot

ViestiKirjoittaja feiarth » 20. Huhti 2012 20:40

[Mä päätin viimeisen Kavan laumahyväksyntäpelin niin, että Varia on kertonut jollekin ainakin siitä, että Kaviaari ei ehkä oo ihan täyspäinen enää johtotehtäviin. Eli Ässä on voinut kuulla jostain sellasta huhua siis kyllä.. Kauheeta säätöä.]

Toisen puheet menevät suurimmaksi osaksi ohi korvieni. Olen liian huolissani ja liian mietteissäni kyetäkseni ajattelemaan asioita sen kummemmin. Jotain tämä Ässäksi pian esittäytyvä kuitenkin puhuu siitä, miten lauman johtaminen tuo vastuuta ja että on ymmärrettävää, mikäli en sellaista vastuuta halua.
"Mm'hmm.." mutisen jotakuinkin hyväksyvästi, mutta edelleen hieman poissaolevasti. Pakotan itseni vilkaisemaan Ässää lyhyesti tämän päätettyä puheensa, että hänelle tulisi edes hailu vaikutelma siitä, että kuuntelen.

Sitten toinen alkaa kertoa uudesta johtajaehdokkaasta. Tai oikeastaan johtajataresta, kuten minulle nopeasti paljastuu. Ja minun on pakko alkaa kuunnella vähän tarkemmin. Oikeasti mieleni tekisi sanoa, että hei kuule nyt ei kiinnosta, muija valtaan ja sillä siisti. Koitan kuitenkin tehdä parhaani, nyökyttelenkin sopiviin väleihin ja hymisen hyväksyvästi.
"Entinen johtajatar, ookoo, joo hei tarpeeks hyvältä vaikuttaa", sanon, enkä ole edes varma kuulostaako tarpeeksi hyvältä tai edes vähän hyvältä. Jos jaksaisin keskittyä, saattaisin ehkä ottaa todesta jonkin epämääräisen tykyttävän tunteen takaraivoni perukoilla, joka ei välttämättä antaisi lupaa luottaa sokeasti ventovieraan sanoihin. Mutta kun en jaksa keskittyä.

"Nii en vissiin oo ainoa, joka ei oo nukkunut pariin päivään. Jännän hektistä tää elämä. Öö hei missäköhän tää Cleopatra nyt sit mahtaa olla? Meinaan että kai mun sitten pitäs tavata se ihan itekin", totean ja älyän sentään kysyä tamman olinpaikkaa. Ei sillä, että kiinnostaisi, mutta voisin edes vähän esittää. Siis sillä ehdolla, että Cleopatran löytämiseen ei menisi ihan hirveän kauaa aikaa. Olen kuitenkin enemmän kiinnostunut isäni hyvinvoinnista, kuin tasankohevosten lauman johtajapolitiikasta. Niin että mitä pikemmin tää homma saadaan pois alta...
"Niin, mitä pikemmin me nyt vaan saatas tää homma pois alta, nii sen parempi. Kavarista ei kuitenkaan oo tähän hommaan, eikä oo ehkä kovin hyvä, jos lauma on ilman johtajaa. On se Jokerikin viel ja kaikkea", totean sitten vihdoin ja viimein edes vähän ryhdistäytyen.
"Lähetäänkö ettimään?"

[Cleo vois liittyä peliin, tätä tuskin kannattaa ihan hirveästi nimittäin pitkittää enää : D]
feiarth
 

Re: Mikä sinä oot

ViestiKirjoittaja kujakettu » 20. Huhti 2012 21:18

[Heh, joo XD Ja jees, mä viskaan Wohwelille vaik jotain yksäriä niin jos se tulis mun jälkeen tai sun seuraavan vuoron, kumpi ny paremmin käy.]

Toinen ei vaikuta ainakaan ihan hirveän epäilevältä siitä mitä selitän, ja hyvä niin. Tämä ori, Variaksi esittäytynyt, on muutenkin todella poissaolevan oloinen. No, minun ja myös Cleopatran etu, luulisin. Pienen hetken jo epäilen, mahtoiko ori edes kuunnella mittavaa selityslitaniaani, mutta sitten tämä onneksi avaa suunsa.
"Hei, mahtavaa", sanon hänelle, yrittäen kuitenkin kuulostaa vain hyvin lievissä määrin innostuneelle. Enemmänkin sellainen muodollinen mahtavaa-sanonta, vaikka mielessäni kyllä taputan itselleni. Oli se sitten se, että ori oli muissa maailmoissa, tai joku muu, mutta tämä vaikutti nyt siltä että tämä onnistuisi ja se jos mikä oli loistavaa. Voisin hihkua sitten kun homma olisi suoritettu kokonaan kotiin asti, siihen asti piti vain nyt vielä malttaa pysyä aloillaan.

"Joooo et ole ainut", sanon sellainen veljellinen sävy äänessäni, vaikka oikeasti olin eronnut Cleopatrasta vain reilua päivää aikaisemmin, ja olin kyllä nukkunutkin hieman. En paljon ehkä, mutta hieman. Mutta eihän sitä tuolle Varialle tarvinnut kertoa, tarina vaikutti paljon vakuuttavammalta jos sanoin vähän valvoneeni kun etsin oikein mallikelpoisen kansalaisen tavoin tätä oria.
"No, me tavattiin viimeksi tasangolla joku aika sitten, eli ei Cleopatra varmaan hirveen kaukana ole", vastaan orin kysymykseen hiirakon olinpaikasta. Ori höpöttää jotain siitä miten homma olisi parempi saada äkkiä pois alta, selittää vielä jotain kuinka lauman ei ole hyvä olla ilman johtajaa ja sitten siitä jostain Jokerista josta kuulin jotain sata vuotta sitten yhteiskokouksessa. Nyökyttelen vain myötäävästi orin sanoihin.
"Joo, lähetään vaan. Pitäiskö meidän sit varmaan suunnata jonnekin tasangon suuntaan, jos Cleo tulee hyvällä tuurilla vaikka jo matkalla vastaan tai jotain", selitän ja huiskaisen häntääni.
Ja matka alkakoon.
kujakettu
 

Re: Mikä sinä oot

ViestiKirjoittaja feiarth » 21. Huhti 2012 17:46

[Minun puolestani Wohweli voisi tulla tässä kohtaa mukaan. Varialla tuskin on mitään mahtavaa sanottavaa, sen ajatuksetkin kiertää kehää, niin että jätän mielelläni yhden tynkäviestin kirjoittamatta (; ]
feiarth
 

Re: Mikä sinä oot

ViestiKirjoittaja Wohweli » 21. Huhti 2012 20:54

CLEOPATRA

Löntystän eteenpäin. Reippaana olemisesta ei ole tietoakaan ja ryhtikin on painunut kasaan. Mutta anteeksi vain, minua ei nyt oikein kiinnostanut. Jalkani olivat kuraantuneet eikä sitä voinut olla näkemättä, että turvallani ja vatsallanikin oli kiitettävä määrä kuraroiskeita. Mutta hittoako minua juuri nyt edes kiinnosti miltä näytin. Enhän minä ollut ketään tapaamaan menossa joten yhdenkään vastaan tulijan oli suoranaisen turha alkaa valittaa minun ulkonäöstäni. Turpiinhan siitä sitten joutuisi antamaan. Muiden ei kerta kaikkiaan tarvinnut kiinnittää huomiota ulkonäkööni tai kommentoida sitä. Jos pysyisivät hiljaa ja olisivat, kuin eivät huomaisikaan säästyisivät heidänkin naamansa kivuliaalta operaatiolta, joka tulisi suoritettua minun kavioideni kautta.

Lehtimetsä oli mukava piriste tasangon suhteen. Lunta oli vain enää kourallinen siellä täällä ja kasvitkin näyttivät sisuuntuvan ankaran talven jälkeen. Luonto suorastaan heräsi eloon silmissäni, no ei nyt sentään. Tuskin kiinnitin edes huomitoani minkälaisia rehuja ympärilläni kasvoi, mutta tuolla suunnalla näyttikin olevan varsin mielenkiintoisia kasvia. No, ohoh... Kysehän näytti olevan kahdesta hevosesta. Ne kävelevät minua vastaan ja mitä lähemmäs ne ennättävät sitä varmemmaksi tulen, että toinen noista oli Ässä. Oliko toinen sitten se entisen tasankolais johtajan poika? Hmph. Ei ollut kyllä ilmaantunut eteeni ihan parhaimpaan aikaa, jos minulta kysyttiin.
Seisahdun lopulta ja oletan noiden kävelevän loppumatkan minua vastaan. Toivon, että Ässä on pitänyt sanansa ja toimittanut suositukset perille. Muuten hän olisi kohta mennyttä hevosta.
"Päivää," tervehdin sitten silmäillen kaksikkoa silmäni peittävän mustan harjan alta.

» Aika kökköä, kun oon niin väsynyt. d:
Wohweli
 

Re: Mikä sinä oot

ViestiKirjoittaja feiarth » 21. Huhti 2012 22:57

"Tasangolle? Okei", vastaan toiselle, ja niin lähdemme matkaan. Nostan ensin ravin ja muutaman askeleen päästä laukan. Katsahdan Ässää, saisi siirtyä rinnalleni tai hieman edelleni, hänhän tässä toimii tiennäyttäjänä. Mutta varmasti toinen tajuaa sen itsekin, eikä minun tarvitsisi kerätä voimia puhumiseen. Minulla olisi niin paljon parempaa tehtävää tällä hetkellä. Olisin saattanut olla jo hyvin lähellä ylänköhevosten rajaa ja Stoneheadia.. Ehkä hän tosin hieman hämmentyisi, mikäli sanoisin jättäneeni isäni lauman tuntemattoman vastuulle. Ehkä toisaalta onkin parempi, että olen tässä. Järkeilyni ei saa minua tuntemaan oloani yhtään energisemmäksi tai halukkaammaksi tehtävän suorittamiseen.

Olemme laukanneet hyvän matkaa, kun lehtimetsän pohja muuttuu mutaisemmaksi ja liukkaammaksi. Hidastan raviin, eikä aikaakaan kun näkökenttääni ilmestyy vieras hevonen. Vieras pysähtyy hyvän matkan päähän ja tervehtii meitä. Tulija on hiirakko, joskin aika mutainen ja epäilemättä suurehko tamma. Mitäköhän muuta matkatoverini selitti johtajaehdokkaastamme? Melkein jo toivon, että olisin kuunnellut tarkemmin. Päätän sen sijaan kuitenkin toivoa, että kohtaamamme hevonen olisi Cleopatra.

Siirryn käyntiin ja kävelen väliin jääneet metrit kiinni. Olisi outoa pöllähtää ravaten toisen turvan eteen, kerrassaan epäilyttävää. Sitä paitsi käveleminen tuntuu loistavalta vaihtoehdolta väsyneen ruumiinikin mielestä. Seisahtuessani tamman lähettyville huomaan sen olevan ruumiini mielestä ehdottomasti paras vaihtoehto. Käännän sitten katseeni kunnolla mutaisen vieraan puoleen ja koetan kerätä keskittymiskykyni rippeitä. Nyt jos koskaan!
"Terve", sanon lyhyesti ja vilkaisen Ässää toiveikas ilme kasvoillani. Pliis, sano, että toi on Cleopatra..
feiarth
 

Re: Mikä sinä oot

ViestiKirjoittaja kujakettu » 22. Huhti 2012 16:42

Kerkeämme laukata jonkin matkaa, minä aavistuksen Varian edellä. Toivottavasti tämä nyt onnistuisi... Ja toiseksi, toivottavasti Cleopatra ilmestyisi pian niin tämä olisi paljon helpompaa. Olisi lievästi hermoja raastavaa kuluttaa joku pari päivää tasankolaisten alueita seuloen - ja loppujen lopuksi ei Cleo välttämättä olisi sielläkään. Paitsi että luulisi tämän ajatelleen sen verran että oli jäänyt näille seutuville kun sanoin etsiväni tasankolaisjohtajan pojan kavioihini. Nooooooooo, edetään ja odotellaan...

Loska vaihtuu enemmänkin mutavelliksi, enkä suotta jaksa sen takia hidastella tai muutenkaan sievistellä - suoraan vain yli, mitä väliä vaikka muta roiskuu ryntäisiin ja peittää valkeat jalat.
Kerkeän jo vähän turhautua tähän matkantekoon koska ei minulla kovin vahvaa aavistusta siitä ollut mihin päin kannattaisi mennä - mutta sitten jokin kohtalon oikku pelastaakin päivän ihan täydellisesti.

Jess, jess, jesssss! Varia siirtyy käyntiin ja vasta siinä vaiheessa älyän itsekin hidastaa vauhtia. Silti varsin kiireisin käyntiaskelin kuljen hiirakon luo.
Toiset tervehtivät, minä sen sijaan höristän korviani.
"Cleopatra, hei", sanon tyytyväinen sävy äänessäni ja niin normaalin hevosen tavoin kun vain sisältäni pulppuavalta innostukseltani voin.
Käännän päätäni mustan orin puoleen.
"Varia, tässä on Cleopatra, se tamma mistä kerroin", sanon sitten orille, nyökäten hiirakon suuntaan.
"Cleopatra, Varia tässä on se tasankolaisjohtajan poika. Hänellä saattaisi olla sinulle asiaa?" sanon yrittäen pitää hymyn turvallani mahdollisimman vilpittömänä sekä asiallisena, ja vilkaisten Variaa sellaisella 'noh, kerrohan nyt'-ilmeellä.
kujakettu
 

Re: Mikä sinä oot

ViestiKirjoittaja Wohweli » 23. Huhti 2012 10:08

Saan vastaukseksi tervehdykseeni sanasen tältä Ässän seuralaiselta ja nyökkään. Mustakin näyttää minut vielä tuntevan, kun puhuttelee minua jopa tällä kertaa nimellä. Eikä minään sitruunapomona. Jos Ässä olisikin alkanut tässä vaiheessa pelata jotakin sen sortin peliä, ettei minua muka tuntisi niin katkoisin tuolta raajat hetkessä. Pidän kuitenkin epäilykset loitommalla ja pyrin sitten hieman suoristamaan ryhtiäni, tekemättä siitä kuitenkaan mitään numeroa. Ei minulla ollut syytä alkaa tässä mitään patsasta jäljittelemään. Joko minä kelpaisin näin johtajattareksi tai sitten en. Valinta oli tuon nuorukaisen harteilla. Hitto, orihan olisi tyhmä jos ei tajuaisi, että minä olin todella hänen laumalleen paras mahdollinen vaihtoehto. Ei mistään kokemattomista nuorista sinteistä olisi pitämään kuria tai muutakaan.
Ässä esittelee meidät toisillemme. "Mukava tavata Varia," ilmoitan sitten ja jään todella odottamaan mitä asiaa toisella olisi. Haluaisiko toinen suorittaa jotakin haastattelun tapaista? Vai heittäisikö suoraan sopimuksen pöytää ja luovuttaisi paikan täten minulle? Tai sitten toinen vain pyörähtäisi pienen balleriinan lailla ympäri ja ilmottaisi epäkelvoksi. Sitä tuo ori kyllä tulisi katumaan. Minä en tosiaan suostuisi siihen, että aikaani tuhlattaisiin vain sen tähden, että saisinkin tietää, etten saa johtajattaren paikkaa.
Minä odotan vaan ihan hiljaa, että, vaikka tämä johtajan poika alkaisi minulle jotakin selittelemään. Kyllä se varmaa jotakin tahtoisi minusta tietää ennen kuin kruunaisi minut. Se kyllä kielisi epäpätevyydestä jos toinen vain hälläväliä fiiliksellä sanoisi, että paikka oli minun. Olisi myös kiva kuulla jos minulla olisi kilpailijoita. Hoitelisin ne sitten, vaikka Lilithin kanssa pois alta. Heh heh.

» Köh köh. D:
Wohweli
 

Re: Mikä sinä oot

ViestiKirjoittaja feiarth » 23. Huhti 2012 23:05

[Mua vähän säälittää Varre. Reppana on niin pihalla kaikesta, että valkkaa summamutikassa tasareille johtajan. Ei sillä, ettenkö pelaajana tykkäis hirveästi, että saadaan Caraan vähän erilainen johtaja, mut snif. Kaviaarin lauma ja kaikkea, Cleo on tollanen hurjimus ;___; <3 Ristiriitaista : D]

Voi, mikä helpotus! Tamma on kuin onkin Cleopatra. Ässä tervehtii toista kuin vanhaa tuttua, niin kuin kuuluukin ja esittelee meidät pian sen jälkeen toisillemme.
"Joo terve vaan. Me ollaan tosiaan etitty sua, ei onneks ehditty etsiä kovinkaan kauaa", sanon ja näytän edes hetken pirteältä. Hienoa, ettei etsimiseen mennyt kauaa! Nyt vain täytyisi selvittää, onko Cleopatra todellakin sopiva hommaansa. Vaikka oikeasti.. tämä vastuun määrä. Miksi juuri minulle? Jostain salamana tullut energia on kadonnut yhtä nopeasti kuin saapuikin. Viuh vaan ja sinne meni!

Ässä luo minuun odottavia katseita, eikä Cleopatrakaan puhu mitään.
"Tota.. mun pitäs varmaan kysellä sulta jotain. Ässä sano, et sä oot johtanut laumaa ennenkin? Kerro vähän", kysyn lopulta.
"Ja sit voit oikeestaan jatkaa, et miks sä haluut johtaa tasareita ja miks sä olisit hyvä siihen hommaan", koitan skarpata. Kai minun vähän pitäisi tietää. Stonehead kysyisi kuitenkin, kunhan olisi toipunut tekoni aiheuttamasta järkytyksestä. Siihen saattaisi mennä aikaa. Ja entäpä isä, toipuukohan hän ikinä? Tämähän on vähän niin kuin vallankaappaus, paitsi etten ota valtaa itselleni vaan suorastaan paiskaan sen eteenpäin.

Olenkohan tekemässä virhettä? Äh, en jaksa ajatella, en halua ajatella. Otetaas alusta. On selvää, että Kavar ei voi toimia johtajana, hänen päänsä on seonnut liikaa sellaiseen. Aivan liikaa. Muistan jälleen sen, kun hän hääti minut laumansa mailta. Niin ja toisekseen on myös selvää, että minä en halua johtaa laumaa. Isäni ei ole kykenevä päättämään seuraajaa, joten se lankeaa kaiketi minun hommakseni. Olisin tietysti voinut pyytää muita johtajiakin tekemään päätöksen, mutta se olisi ehkä aiheuttanut liikaa kysymyksiä. Eikä minulla ole aikaa etsiä heitä. Ässä sattui kävelemään suoraan lähelleni ratkaisun kanssa, tietenkin tartun siihen. Ja toivon parasta.

Ravistan päätäni. Niin, tosiaan, taisin kysyä jotain. Käännän katseeni Cleopatraan ja jään odottamaan vastauksia.
feiarth
 

Re: Mikä sinä oot

ViestiKirjoittaja kujakettu » 24. Huhti 2012 11:18

[Wohweli voi mun puolesta kirjottaa tähän väliin, Ässällä ei oo tässä vaiheessa oikeestaan mitään asiaa niin en viiti suotta kirjottaa vaan paria suht tuhraa riviä XDD Ja fei, ymmärrän kyllä tunteen 8'33]
kujakettu
 

Re: Mikä sinä oot

ViestiKirjoittaja Wohweli » 24. Huhti 2012 12:59

» Cleopatra tulee olemaan juuri niin hirveä, kun sinä fei uskallat kuvitella. <3333 ;'D No, ei vaiskaan. Se osaa esittää kovaa tätiä, mut omista pidetään huoli, eli tässä tapauksessa lauma menee hiirakon omien tarpeiden edelle. Ei se oo mikää hirvee tyranni, mut siltikin jonkin sortin yksinhallitsija kovismamma.

Ai, olinkin sattunut paikalle vallan sopivaan aikaan, kun musta ilmoitti, että olivat juuri aikeissa lähteä etsiskelemään minua. Oivallinen ajoitus siis pöllähtää jostakin hevon kukkasesta tänne jutustelemaan vallan vaihdosta.
"Juu anna palaa vaan," kehotan, kun toinen suunnittelee alkavansa kysellä minulta jotakin. Tähänhän minä olin oikeastaan jopa varautunut. En osoittanut jännityksen tai hermostuneisuuden merkkejä vaan seisoin paikallani valmiina vastaamaan kaikkeen mahdollisimman tarkasti sun muuta. En minä tässä kuitenkaan alkaisi mitään luentoa itsestäni pitämään. Pari olennaista faktaa voisin sihauttaa ilmoille, mutta mitään tunnin mittaista esitelmää oli aivan turha odottaa. Vilkaisen pienesti Ässään. Tämä oli hoitanut homman ihan hyvällä kohtuudella ja siispä minunkin olisi muistettava sopimuksesta oma osani.
Varia sitten vääntää puukkoa haavassa, kun kysähtää entisestä laumastani jota olin johtanut. Pidän ilmeeni värähtämättömänä, vaikka tiedän kysymyksen osuneen todella syvälle sisimpääni. Ei se minulle kovin arka aihe ollut, olihan sitä jo tullut kailotettua ties kenelle ajan saatossa, mutta siltikin. En jää kutienkaan hiljaiseksi vaan lähden oitis onkimaan sopivia sanoja. En tahtonut kuulostaa mitenkään turhan macholta, mutta en minä tosiperäisiä faktoja olisi valmis unohtamaan. Voisi mennä musta sitten kysymään joltain muulta vahvistusta sanoille jos ei muuten uskoisi.

"No, siitä on jo parisen vuotta, mutta minä todella olin johtaja. Johdin laumaa Euroopan alueella ja en suinkaan liioittele sanoessani sen olleen Euroopan suurimpia laumoja siihen aikaan," aloitan maltillisella äänensävyllä ja pyrin pitämään naama värkkini ihan tyynenä. Miksi tässä tarinoidessa edes pitäisi suotta hikeä pintaan nostaa.
"Siihen aikaan minä suoraan sanoen keräsin laumaa, päihitin vahvoja johtajia yhdistin laumoja. Olin johtajana sellaista tyyppiä joka katsoi aina ensin, että lauma voi hyvin," kertoilen. En varmaan suoraan uskaltaisi möläyttää, että hakkasin johtajia henkihieveriin, mutta olinhan samalla pelastanut laumoja tumpelo johtajien kavioista.
"Kaikki hyvä kuitenkin päättyy aikanaan, kun ihmiset kiusaantuivat kovasti lauman suuruudesta ja hävittivät joukosta yli puolet. Jäin pienen lauman varaa yrittäen kuitenkin puollustaa sitä kaikella sillä mitä irti lähti. Valitettavasti eräs pieni penikka sitten huomasi tilaisuuden tulleen ja haastoi minut. Lauman luottamuksen ansainneena ei perääntyminen yksinkertaisesti käynyt. Se oli kuitenkin virhe ja maksoin siitä vähäisellä laumallani," tässä meni rankin kohta, mutta selitin sen mahdollisimman vähä pätöisellä äänellä, aivan kuin tapahtuneessa ei sinänsä olisi ollut mitään ihmeellistä.
"Palasin kuitenkin ja syrjäytin lauman mitättömän nuoren johtajan ja annoin vallan luotettavalle ystävälleni," kertoilen vieden tarinani tällä tavoin loppuun. Henkäisen sanojeni päätteeksi ja jotenkin taas tunnen helpottuneeni, kun olin saanut tarinaani kerrottua eteenpäin. Se ei kuulunut jokaiselle vastaan tulijalle, mutta seistessäni tässä Varian edessä tunsin, että hän ei ollut ihan mikä tahansa vastaan kävelevä meetvurstiläjä. Hän varmaan jopa voisi jollain tapaa ymmärtää.

Varia tahtoo tietää enemmän ja kysyykiun miksi tahdoin johtajaksi. Tämä voisi olla hieman vaikeampi vastattava sillä en tahtonut kuulostaa omahyväiseltä saati itsekkäältä, vaikka tähän asti olinkin elänyt pääpohjin itselleni, omaa etuani ja kunniaani ajatellen. Lauman kanssa en tietenkään keskittäisi kaikkea vain itseeni.
"No, tuota... Minusta olisi hyvä, että laumalle löydettäisiin määrätietoinen ja ehkä kokenutkin johtaja joka tietää mitä haluaa ja pitää rajoista huolen," niin juu rajoista. Paskat minä niistä laumattomana välitin. Lienee varmaan musta ihmeissään, kun puhun rajojen tärkeydestä ja silti hillun täällä tasankolaisten alueella. Tiesikö tuo, että olin laumaton? No, voisinhan minä sanoa, että Ässä oli kehottanut pysymään jossakin tälllä suunnalla jotta minun löytämiseeni ei menisi tuhottoman pitkään.
"Minulle on ainakin ehdottoman tärkeää, että lauma tuntee yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kaikilla on hyvä olla," hyvinvointi oli tärkeää. Joukko piti pitää tyytyväisenä jotta he uskaltaisivat luottaa johtajaansa.
"Ei johtajaksi sovi mikään turha nössykkä joka ei osaa tehdä päätöksiä tarpeen tullen. Voin luvata, että teen päätöksiä järkkymättömällä varmuudella pohdittuani niitä ensin jonkin aikaa. Teen harvoin huti lyöntejä," viimeinen lause saattaisi kuullostaa ylimieliseltä, mutta blaah. Meni jo.
"Aion keskittää huomiotani etenkin rajoihin ja turvallisuuteen," elikkä näin ollen minä potkisin muualle rajojen yli tunkeutujat. Myös vaaralliseksi luokitellut hevoset saisivat pysyä kaukana tulevasta silmäterästäni.
"Olen valmis uhrautumaan laumani tähden ja pyrin tekemään kaiken kaikkiaan vain viisaita ratkaisuja jotka tulevat olemaan lauman eduksi," en puhu suu vaahdolla, mutta hiljattain minusta alkaa tuntua, että olen vetänyt sana varastoni tyhjäksi. Toivon mukaan tämä tarinointi riitti jo.

"Haluatko kuulla vielä jotakin?" kysähdän, vaikka en kyllä ole yhtään varma mitä Varia voisi vielä minulta kysyä.

» Hyöööh. Paljon sepitystä. xd
Wohweli
 

Seuraava

Paluu Lehtimetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron