All this for you

Kesäisin alue on erittäin lämpimän oloinen ja siellä viihtyy hyvin niin päivin kuin öinkin. Maasto on helppokulkuista ja alue saattaa olla erittäinkin harvaa joistain kohdista lehdistöä. Keskeltä metsää saattaa hyvällä tuurilla tai tietoisesti löytää pieniä aukioita, jotka ovat täynnä syötävää, vihreää heinää. Tasankohevoset omistavat lehtimetsää sekä suuremman kaistaleen pohjoisessa että pienen tilkun eteläisellä rajallaan.

All this for you

ViestiKirjoittaja Sasu » 18. Huhti 2012 20:39

[Tänne Squan ja Daw. ^^]

Misa

Astelen pitkin usein käytettyä metsäpolkua. Kevät alkaa pikkuhiljaa hiipiä lehtimetsään. Pidän tästä metsästä, pidän, vaikka se onkin osittain yhteinen ylänköhevosten kanssa, ja rajan hahmottaminen on toisinaan vaikeaa. Mutta minä olen oppinut. Olen opetellut. Alan muistaa tietyt notkelmat, puronuomat ja vanhat, suuret kaatuneet puut, joiden avulla voin pysytellä poissa rajoilta. Nytkin pystyn sanomaan, että olen yhä tasankohevosten puolella, ja se on rauhoittava ajatus. Vilkaisen ylös toistaiseksi lehdettömien oksien lomasta. Pari viime päivää ovat olleet melko kuivia ja kevätpäiviksi lämpimiä, eikä tämä taida olla poikkeus. Eihän näin aamupäivällä voi vielä mitään varmaa sanoa, mutta ainakin toistaiseksi taivaalla ajelehtii vain poutapilviä. Polkukaan ei ole kovin märkä, askeleeni ovat melkein äänettömät sen joustavalla pinnalla. Tuuli on hetkeksi miltei tyyntynyt, joten ei haittaa, vaikka se onkin vastainen. Kaunis päivä kaiken kaikkiaan.

En sitten tiedä, olinko liian keskittynyt päivän kauneuteen vai taivaan sinisyyteen, mutta äkkiä kuulen ääniä ja jähmetyn niille sijoilleni. Tiputan katseeni taivaista vikkelästi ja äänen lähteen paikallistettuani peruutan pari äänetöntä askelta. Polku kavioideni alla ei olekaan enää useasti käytetty, vaan jokin sen haaroista. Minun ja edessäni olevan aukion välissä on vain pensaikkoa - jotain pähkinäpensasta ehkä? En tiedä, kasvavatko ne noin korkeiksi - ja pari oksiaan ohi käyvässä tuulenvireessä heiluttelevaa puuta. Ja aukiolla on kaksi hevosta, tamma ja ori. Ja kukkiva puu, kirsikkapuu tai omenapuu, paljon valkoisia ja vaaleanpunaisia kukkia kuitenkin ja terälehtiä maassa. Minun pitäisi mennä, kääntyä kannoillani ja kadota yhtä vikkelästi kuin tulinkin, mutta jokin pitää minua paikoillani. Nielaisen jähmettyneenä, painoni on suurimmaksi osaksi takajalkojeni varassa. Olen valmis singahtamaan karkuun, mutta silti katson liikahtamatta, kuinka tummanruskea ori poimii maasta kokonaisena pudonneen kukan ja asettaa sen tamman tuuheaan harjaan. Tamma hymyilee somasti ja näyttää olevan mielissään. Totta kai hän on! Tunnen hengitykseni kiihtyvän ties minkä pakahduttavien tunteiden takia, ja sitten-- pysähtyvän.

Ori katsoo suoraan minuun.

Ei, ei sentään, hän katsoo jonnekin ohitseni, ei huomaa minua. Siitä huolimatta se on kuin merkki, ja peruutan monta askelta, käännyn hiljaa ympäri ja kiiruhdan pois mahdollisimman hiljaa. Uskallan hengittää kunnolla vasta pitkän matkan päässä. Siitä huolimatta nostan ravin ja ravaan niin pitkään, että päädyn toiselle aukealle. Se on pienempi, eikä siellä ole kukkivia puita. Vain pieni puro, joka muodostaa aukean reunaan pikkuruisen kirkasvetisen lammen. Kävelen jotenkin kovin voipuneesti lammikon luo ja katselen heijastustani. Irvistän kuvajaiselleni ja nostan katseeni ylös.
"Mikset sinä ole omenapuu?" mutisen vähän harmistuneenani edessäni jököttävälle lepälle. Ainakin luulen, että se on leppä.
Eivätpä minun harjassani kukkaset varmaan pysyisikään.

[Pahoitteluni sekavasta höpinästä. ._.']
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: All this for you

ViestiKirjoittaja Squan » 24. Huhti 2012 09:28

[Eihän tuo mitää sekavaa höpinää ole, vaan kunnollista kirjallisuutta ;3]

SW Kinstown

Miten voin olla näin säälittävä? Olen kirjaimellisesti säälittävyyden huippu!
Ei nimittäin voi olla hankalaa astuttaa tai no, raiskata yhtä.. Eiku kahta tammaa.. Se siintä huolimatta on luonnonlaki ja minulta se ennen vanhaa sujui kuin tanssi, mutta PAM, ei enää. Mikä mun ongelma on? Mikä mua vaivaa?! Täälläpäin nämä tammat on vissiinkin muuttunut hurjemmiksi, kun kotopuolessa. Siellä niiden luokse ei tarvinnut, kun kävellä niin hyvä ettei ne nuollut mun kaviota ja tekikin mitä käskin. Hah. Mulla olikin oma haaremi, muilla oreilla ei. Kyl muakin ois ottanut niiden tilanteessa pattii. Olin koko tallin kingi! Kukaa ei pärjännyt mulle missää lajissa varsinkaan naisasioissa. Ihmiset toi mun tarhaan tammoja ihan tarkoituksella ja ne tammat tiesivät minkä takia. Varsojen. Mul saatto olla hyvässä lykyssä kolmekin tammaa samaa aikaa munkaa tarhassa ja muut orit vaa nuoleskeli näppejään, kun meiki hoiti homman kotii. Emmä niistä varsoista sen enempää huolehtunut.. Ne nimittäin oli niiden narttujen puuhaa. Meiki laittoi, vaan kaiken aluilleen ja kisasin lahjakkaasti westernissä. Ja sen tajusin, että mitä enemmän voittoja niin sen enemmän tammoja ja sitä enemmän kunniaa sekä mammonaa. Olihan ne muutkin orit siellä lahjakkaita, mutta pienet tarhasta karkailut yö aikaa ja kiristämiset sai niiden urat loppumaan, kun seinää. Jos haluaa pysyä kauankin valokeilassa kannattaa raivata muut tieltä.

Rotevat askeleet kuljettivat minua savipolkua pitkin, joka kaarteli sinne sun tänne. En ollut varma missä olin tai kenen mailla, mutta mitä väliä. Hieman etäämmällä juuri tällä samaisella polulla huomasin kaksikon, joka kuherteli niin onnellisesti, että meinasin yrjötä. Kirsikan kukkaa harjaa ja muuta semmosta lässytystä jota odottaisi näkevän vain leffoissa. Luimistin korviani ja jatkoin matkaa, minähän en väistäisi.
Saavuttuani kuhertelevan parin luokse huomasin niiden välissä olevan juuri semmoisen pienen läpikulku reiän ja tottakai tungin siintä niin törkeästi ja alentavasti, kun vain pystyin. Se sai tämän vieraan orin kiehumaan raivosta ja kuulin kuinka se uhosi niin pelottelevasti. Luimistin lisää korviani ja latasin takasillani kaksikkoa päin vain varoittaakseni ja se tepsi, ihme ja kyllä. Matkani jatkui sitten normaalia tapaa, mutta huulilleni oli tullut häijy ilme ja naureskelin pienesti muistellen kaksikon ilmettä.

Korviini kantautui kauempaanta herkkä veden solina ja koin samantien mielenkiintoa ottaa selvää mikä siellä virtasi. Varmasti joki tai sitten joku pienempi puro. Ei sen väliä. Pystyisin siintäkin katsomaan missä oikein vaellan ja kenen mailla. Vauhtini lisääntyi ja pian olin mahtipontisessa ravissa. Valkea takkuinen häntäni heilahteli puolelta toiselle askelteni tahdissa.
Kohta näinkin tuon pienen puron, mutta myös jotakin muuta mitä en olisi niinkään halunnut. Hevonen, ori. Korvani käännähti luimuun. Eikö täällä missään saanut olla rauhassa? Ei näytettävästi. Hidastin käyntiin ja kävelin puron luokse taukoamatta vahtien tuota vierasta oria, joka näytti olevan ihan omissa maailmoissaan. Hyvä niin.. Ehkä hän ei nääkkään minua, kun käyn äkkiä juomassa ja sitten lähdenkin veke. En ollut kovinkaan juttu tuulella tällä hetkellä.
Squan
 

Re: All this for you

ViestiKirjoittaja Sasu » 01. Touko 2012 19:50

Huokaan. Olen niin keskittynyt miettimään sitä kaikkea, mitä en ole, etten ensin reagoi askelten ääniin mitenkään. Kun tajuan, mitä oikeastaan kuulin, nykäisen pääni ylemmäs ja suorin ryhtiäni. Lasken kuitenkin katseeni hyvin vikkelästi takaisin maahan, kaarran kaulaani ja käännän korvat sovittelevasti sivuille. Tulija ei ole pelkästään ori, hän on melko huonotuulisen oloinen ori. Luimivat korvat ja kaikkea, ja hän tuntuu pitävän minua kovin tarkkaan silmällä. Oi voi. Olinko huonolla käytökselläni suututtanut minua korkea-arvoisemman hevosen? Totta kai minun olisi heti pitänyt tervehtiä, eikä vain murjottaa roikottaen päätäni melkein polvien välissä kuin... kuin joku... en tiedä, mutta joku onneton otus kuitenkin. Vedän henkeä puhuakseni, jänistän, käännyn paremmin kohti oria ja kaarran kaulaani.
"Hyvää päivää", tervehdin kirjavaa vierasta. Olin ehtinyt hämmennyksessäni vilkaista hänen sinisiä silmiään, mutta nyt en tietenkään katsonut enää häntä suoraan. Sen sijaan kiinnitän silmäni jonnekin meidän väliimme seisoessani tasajaloin puron partaalla.
"Voinko auttaa teitä jotenkin?" tiedustelen hillitysti, mutta kuitenkin riittävän kuuluvasti - ei pidä mumista, se rasittaa kuulijaa. Vaietessani mietin, voisinkohan tosiaan olla millään lailla avuksi.

Kirjava ei kyllä vaikuta ainakaan eksyneeltä. Etsiiköhän hän jotakuta? Johtajaa? Onko hän edes tasankohevonen? Vilkaisen oria varovasti. Minusta tasankohevosiin ei kyllä hyväksytä kirjavia, mutta kuulemani mukaan joskus on hyväksytty... ehkä hän on vanha laumalainen! Niin sen on oltava. Siksi hän ei ole eksyksissä, kyllähän hänen silloin pitäisi jo tuntea nämä alueet. Minun kai täytyy kysyä joka tapauksessa, mutta jos hän on tasankolainen, ei se varmaan haittaa mitään. Mutta en minä nyt heti voi olla tivaamassa orin laumaa. Jos hän vaikka luulisi, että epäilen häntä joksikin rikolliseksi? Ei, parempi odottaa hetki kuin kiirehtiä turhaan. Vai olisikohan pitänyt olla vain ihan hiljaa ja huomaamaton? Pahus, pitikö se tässä vaiheessa keksiä? Luuleekohan kirjava nyt, etten usko hänen pärjäävän itse? Voi ei. Kyllä hän olisi itse puhunut, jos hänellä olisi ollut asiaa.. Miltei alan pyytelemään anteeksi, mutta silloin hän varmaan ihmettelisi äkillistä mielenmuutosta ja joutuisin selittämään ja tuottamaan hänelle vielä enemmän ongelmia. Miten tässä nyt näin kävi, pitäisikö minun vain...

Puren hampaat yhteen ja vedän henkeä. Pysy nyt vain paikoillasi, komennan itseäni tiukasti. Älä hössötä. Enköhän minä saisi tietää, mitä kirjava haluaa, jos haluaa mitään.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: All this for you

ViestiKirjoittaja Squan » 02. Touko 2012 22:41

Saavutin puroa ja pian pysähdyin sen laitamille ryhdikkäästi. Vilkaisin nopeasti punaruunikkoon jäätävillä silmilläni ja uskoin ettei se ollut vielä ainekaan hokannut minua. Joten nopeasti vain juon ja lähden pois niin ei saada tästä numeroa. Sitten kaikilla olisi hyvä päivä! Laskin vaaleanpunaista turpaani kohti virtaavaa vettä. Suljin hetkeksi silmäni ja nautin raikkaasta vedestä, jota en ollut saanut vähää aikaa. Vesi oli taivaallista ja tämä hetki olisi ollut niin täydellinen.. Mutta, kun tuo vieras ori.. Se pilasi ihan kaiken, siis pilasi oikeastaan päiväni. Kumma juttu, kun täällä ei saanut viettää ihanaa laatuaikaa itsensä kanssa. Yhtäkkiä kuulin sivultani tervehdyksen. Korvani kääntyi entistä enemmän luimuun ja lopetin juomisen. Näillä Caralialaisilla on selvä ongelma jäädä juttelemaan jokaisen ohi kulkijan kanssa. Eikö ne tajua, että jotkut ei välitä vaikkei niille jutella?! Tympääntyneenä nostin pääni ja mulkaisin vierasta iljettävästi sanomatta sanaakaan. Kyllä tuo pian tajuaisi ettei hänen seuraa olla hyväksytty. Poikkeuksen voisin tehdä tamman kanssa jolla olisi mukavasti kiima aika ja kävisi ihan kuumana. Sitten voisin jäädä viettämään aikaani tähän, mutta nyt.. En. Tuo on ori! Minulla ei ole mitään asiaa muille oreille. Tottakai voisin näyttää niille närhen munat, mutta ei sitäkään aina jaksa, vaikka onkin varsin mukavaa puuhaa.

Otan pari askelta taakseppäin ja käännähdän äkkinäisesti ympäri. En yleinsä lähde paikalta niin sanotusti pakosalle, mutta nyt voisin. En nimittäin vain jaksa ketään tällä hetkellä.. Paitsi tietenkin itseäni. Tuo neidin näkönen ori voi pitää minua nynnynä, mutta jos tullaan myöhemmin tapaamaan niin teen kyllä asiaan muutoksen. Kuulessani kysymyksen puuskahdin raskaasti ja pysähdyin kuin seinää. Pääni kääntyi punertavan puolelle ja pistävästi tuijotin tuon ruskeisiin silmiin, kun huomasin tuon välttelevän suoraa katsekontaktia.
"Mitäs luulet.." ikäänkuin murisin möreällä äänelläni, jatkaen "milläs tavalla meinasit auttaa? Tokihan voin hakata sut maantasalle.. Se piristäisi itseäni kovasti." Ehkä pelottelin toista, mutta minkäs sille voi. En ole kovinkaan positiivinen tuttava. "Mitä luulit saavasi vastaukseksi?" pilkkaavaan sävyyn kysähdin.
"Haluutko painella siintä nyt helvettiin? Mee ettii vaikka tamma ja laittele sen päähän nättejä kirsikan kukkia, kun näytettävästi täällä puolessa tykkäätte tehä niin", painostavasti sanoin ja toivoin tuon vieraan tekevän niin mitä kehotin. Pääsisin paljon helpommalla, kun tuo lähtisi veke... Silloin minun ei tarvitse kävellä minnekkään.

[Voi pikku Misaa ku joutui tömäämään Dawiin x'3]
Squan
 

Re: All this for you

ViestiKirjoittaja Sasu » 06. Touko 2012 16:32

[Misa onkin tavannut ihan liian kivoja hevosia viimeaikoina. :''D]

M-mitä vieras oikein puhuu? Sovittelevasti takakenossa olevat korvani värähtävät, mutta vastustan halua ottaa askeleen taaksepäin. H-hakata minut maantasalle? Minä.. minä en... Nielaisen ja katson tiukasti maata. Tässä on nyt pakko olla jokin väärinkäsitys, pakko!
"T-tuota- minä- O-olen pahoillani, ajattelin vain, j-josko..." Ääneni haipuu kuulumattomiin. Mitä odotinkin, niin en ainakaan suoraa pahoinpitelyuhkausta. Vai olisiko minun pitänyt? Enhän minä pystyisi puolustamaan itseäni mitenkään, en oria vastaan. E-eikö hän ymmärrä? Ettei hänen todellakaan tarvitse uhkailla minua hakkaamisella, vaan että tekisin kyllä kuten pyydetään ilman uhkailuakin? Vilkaisen oria, mutten edelleenkään tohdi katsoa silmiin. Vai luuleeko hän, että olen rajarikkuri? Harkitsen asian tiedustelemista, mutta kirjava jatkaakin puhumista.

...etsimään tamma?
Oijoi.

"M-mutta.. te luulette minun olevan ori? T-tai siis..." Napsautan suuni kiinni ja käännän katseeni jälleen alaspäin. Niinpä tietysti, niinpä tietysti. Ei kirjava uhkaile harmitonta, palvelualtista tammaa, vaan oria, jonka näkee. Ilmiö on minulle tuttu - turhankin tuttu - paitsi että olen itse harvemmin ollut sen kohteena. Oi ja voi. Minun pitäisi varmaan mennä, mutta kaiken muun lisäksi onnistuin varmaan loukkaamaan kirjavaa vielä lisää suoraan väittämällä, että hän on väärässä. Tai siis, kyllähän hän on, mutta eikö minua ole melkein koko ikäni opetettu ilmaisemaan asioita tahdikkaasti? Tämä ei taida olla parhaimpia hetkiäni.
"Olen p-pahoillani, jos johdin teitä harhaan. Minun e-ehkä pitäisi... olisi parasta..."
Mennä? Nimenomaan, mutta silti vain auon suutani ja liikehdin levottomasti osaamatta kuitenkaan kääntyä ja ravata tieheni. Vilkaisen oria. Miksen vain ollut hiljaa ja mennyt tieheni heti kirjavan nähdessäni? Koska se olisi ollut epäkohteliasta. Ja nyt olen tällaisessa naurettavassa tilanteessa, jossa luultavasti loukkaan kirjavaa, tein mitä hyvänsä.
Olisipa mielenkiintoista olla edes yhden päivän ajan elämässään normaali.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: All this for you

ViestiKirjoittaja Squan » 06. Touko 2012 22:24

Katson edelleen tätä punertavaa ilmestystä halventavasti ja jossakin määrin häiritsevästi. Minulle on yksi lysti tuommoiset orit. Voisivat painella maankoloon jos tarkemmin minun mielipidettä joku kysyisi. Mitä tuollaisilla tekee? Ei yhtikääs mitään. Maanvaivoja vain. Heilautan valkeaa häntääni ja siirrän katseeni muualle. Minulla ei ollut vieläkään mitään mielenkiintoa tutustua tuohon joten voin tästä nyt liueta muualle...
Kerkeän ottamaan yhden askeleen eteepäin ennen kuin valkeisiin korviini kantautui vieraan ääni. Orin ääni ei ollut kantava taikka matala, vaan varsin heleä. Aivan kuin tamman ja kaiken tuon lisäksi se änkytti. Käännän pääni takaisin tuon puoleen. Katseeni oli hillitty ja vain tuijotin toista oudoksuen. En oikeastaan ollut varma mikä tuo oli olevinaan. Kohotan päätäni ja nyt pienesti kurtistan toista kulmaani.

"M-mutta.. te luulette minun olevan ori? T-tai siis..."
Kivittyneet kasvoni vain tuijotti toista. Nyt en oikein pysynyt kärryllä, mutta minusta alkoi pikku hiljaa tuntumaan ettei tuo pidä itseään orina, miespuolisena henkilönä. Otan askeleen eteepäin ja kurtistan kasvojani kysyvästi.
"Että mitä?" röyhkeästi äänähdin ja jatkoin vain tuijotusta, vaikka varsin hyvin olin huomannut ettei toinen voinut edes katsoa minuun ja häntä varmasti ahdisti katseeni, mutta mitäs väliä sillä? Minä teen mitä haluan ja muut joko kestää sen taikka sitten luikkii häntä koipien välissä muualle.

Tuntematon ori tai sanoisinko tamma alkoi tekemään lähtöä. Hyvä niin, mutta hän oli sytyttänyt minussa mielenkiinnon ja koin kovaa halua ottaa selvää minä tuo piti itseään. En voinut päästää toista menemään nyt, mutta kohta voisi olla eriasia. Otin monta, ripeää askelta eteepäin ikäänkuin syöksyen punertavan eteen. Korvani ei ollut takana.. Ei myöskään hörössä, joten tuon ei pitäisi karata nyt, kun esitti itsensä varsin mielenkiintoiseksi olennoksi. Pyrin pitämään itseni varsin hallittuna etten näyttäisi juuri sellaiselta joka voisi syödä tuon minä hetkenä hyvänsä.
"Mutta siis..", sanahdin matalalla passomaisella äänelläni ruunikon edessä, jatkaen "mikä helvetti sie sit oot?"
Squan
 

Re: All this for you

ViestiKirjoittaja Sasu » 14. Touko 2012 11:59

No niin, tässä sitä mennään taas. Olisi ehkä - ei vaan varmasti - helpompaa elää, jos antaisi vain muiden luulla mitä he tahtovat. Sääli, etten ole oppinut elämään jatkuvassa itsepetoksessa. Jospa vain käännyn ja menen tieheni. Jos kerrankin tekisin sen, mitä olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten. Emme me varmaan tapaa uudestaan, emmehän? Jos minä vain... Tai sitten en.

Säpsähdän melko rajusti, kun kirjava äkkiä syöksähtää eteeni, ja sitten jähmetyn paikoilleni. Vaistomaisesti vilkaisen kirjavan kasvoja, mutta päädyn sen jälkeen tuijottamaan jäykästi eteeni orin ohitse. Hän ei näyttänyt.. no, ihan raivohullulta, mutta minulla ei todellakaan ole kanttia vain lähteä tästä kävelemään. Otan pari varovaista askelta taaksepäin, koska minua ahdistaa olla niin lähellä laikukasta. Pelkään koko ajan, että ori toteuttaa aiemman uhkauksensa, ja 'hakkaa minut maantasalle'. Tämä tilanteeseen nähden täysin looginen pelko yhdistettynä orin sanoihin, jotka voisivat olla toisessa tilanteessa ja jollekulle toiselle lausuttuina melkein koomisia, miltei saavat kurkustani karkaamaan hermostuneen naurahduksen. Mutta onneksi vain melkein, en uskalla kuvitellakaan mitä kirjava tekisi, jos nyt nauraisin hänelle.
"Minut on kasvatettu tammana."
Ääneni kuulostaa säälittävän heiveröiseltä, mutta sellaiseksi minä itsenikin juuri nyt tunnen. Taitaa kuitenkin olla kaikkien etujen mukaista, että vastaan kirjavan kysymykseen asianmukaisesti.
"Synnyin orin kehoon, mutta minut on kasvatettu tammana, ja tamma minä olen. On ymmärrettävää - todennäköistä - että minua luullaan oriksi. Olen pahoillani."

Tällä kertaa puhun paljon varmemmin. Nämä asiat olen kertonut ennenkin, ja minun täytyy kai vain alistua siihen, että tulen kertomaan näitä asioita vastakin. Taivutan niskaani jonkinlaiseen nyökkäys-kumarrukseen.
"Nimeni on Misa", kerron kirjavalle päättäväisesti. Hän ei kysynyt nimeäni, mutta minusta hänen pitäisi kuitenkin tietää se. Että olen tamma nimeltä Misa. Ainakin hän voi pilkata minua tietäen, kuka olen.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: All this for you

ViestiKirjoittaja Squan » 24. Kesä 2012 13:49

[Hei, miulla ei riitä inspis SW Kinstowniin joten heitin tuon tauolle. Niin eiköhän tämä peli sitten keskeydy. Sori hirveesti, mutta otetaan jossain vaiheessa uusiksi peliä, mutta toisilla hahmoilla vaan :)]
Squan
 

Re: All this for you

ViestiKirjoittaja Sasu » 24. Kesä 2012 19:22

[Tämä selvä, otetaan toki joskus uutta peliä. ; ) ]
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48


Paluu Lehtimetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron