This is the rise and the fall

Kesäisin alue on erittäin lämpimän oloinen ja siellä viihtyy hyvin niin päivin kuin öinkin. Maasto on helppokulkuista ja alue saattaa olla erittäinkin harvaa joistain kohdista lehdistöä. Keskeltä metsää saattaa hyvällä tuurilla tai tietoisesti löytää pieniä aukioita, jotka ovat täynnä syötävää, vihreää heinää. Tasankohevoset omistavat lehtimetsää sekä suuremman kaistaleen pohjoisessa että pienen tilkun eteläisellä rajallaan.

This is the rise and the fall

ViestiKirjoittaja Sussu » 17. Huhti 2015 20:55

/ Synoi! /

Jay Jay

Lehtimetsä ympärilläni näyttää vain hämärästi tutulta, ja siitä tiedän saapuneeni uuden laumani alueelle.
Tapasin entisen johtajatareni Loskan ja hänen poikansa jokin aika sitten. Se oli nyt virallista - lumihevosena vuosia tunnettu Jay oli nyt jättänyt jäätikön taakseen, ja siirtynyt elämässä eteenpäin. Kieltämättä elämäni tällä saarella onkin viimeaikoina ollut tylsää.
Voisi siis sanoa, että onni oli potkaissut minua tässä asiassa. Siinä, että saavuin baariin samana iltana Cleopatran kanssa, ja sain hänet luovuttamaan paikkansa minulle.

Podenko siitä huonoa omatuntoa? En lainkaan. Pelkäänkö, että Cleopatra tulisi vaatimaan paikkaansa takaisin? En ole ainakaan huolissani asiasta, vaikka toisaalta en yllättyisi. Yhtä todennäköistä on se, että hän vajoaisi maan alle sen illan jälkeisen häpeän seurauksena.
Kävelen läpi hämärtyvän lehtimetsän, katse ympäristössä kiertäen. Mitä johtajuus käytännössä tarkoitti? Pitäisikö minun parantaa tapani, ryhtyä kunnioittamaan rajoja ja muita hevosia? Ryhtyä etsimään ehkä kumppania rinnalleni, tyytyä yhteen tammaan ja perustaa perhe vain saadakseni itselleni seuraajan, kunhan minusta aika jättäisi?
Jo ajatus saa minussa aikaan naurun pärskähdyksen.

Johtajuuteni ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että minä olen se, joka laati säännöt - eikä kellään ollut siihen mitään sanomista. Toki kannattaisi miettiä sen verran, ettei saisi laumalaisia kapinaan, kuten Panda aikanaan.
Toisaalta se rasvaletti ei olisi pitkään virassa pysynyt, vaikka olisikin oikea malliesimerkki johtajasta. Joku olisi kyllä kyllästynyt ennemmin tai myöhemmin ihmettelemään sen rumaa naamaa, esimerkiksi minä.

Pysähdyn lehtipuun juurelle hetkeksi vain ihmettelemään, mihin suuntaan lähteä. Olisi hauska sinänsä tavata joku alaiseni... anteeksi, laumalaiseni, ja päästä julistamaan ilosanomaa.
Pitäisi melkein ottaa selvää, onko laumassa viestinviejiä. Vaikkei olisikaan, niin ainahan jonkun raukan voisi käskeä juoksemaan ympäri saarta.
"Meissä kaikis on halkeemii, ei pidä pyydellä anteeks niit
    Ja niin sinäkin oot kuluva pois, niinku kaikki mikä sulle ikinä kuulua vois"
Avatar
Sussu
Caralian covis
 
Viestit: 696
Liittynyt: 01. Tammi 2013 22:06
Paikkakunta: Oulu

Paluu Lehtimetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron