I am the voice of your hunger and pain

Kesäisin alue on erittäin lämpimän oloinen ja siellä viihtyy hyvin niin päivin kuin öinkin. Maasto on helppokulkuista ja alue saattaa olla erittäinkin harvaa joistain kohdista lehdistöä. Keskeltä metsää saattaa hyvällä tuurilla tai tietoisesti löytää pieniä aukioita, jotka ovat täynnä syötävää, vihreää heinää. Tasankohevoset omistavat lehtimetsää sekä suuremman kaistaleen pohjoisessa että pienen tilkun eteläisellä rajallaan.

I am the voice of your hunger and pain

ViestiKirjoittaja Mintzu » 12. Syys 2010 23:27

[Yksinpeli kera Salemin ja Ravenin.]

Salem

Oh, kuinka kirpeältä ja omenaiselta tuntuikaan tämä niin kutsuttu syysvirtaus jouhissani ja tuulessa, joka sivalsi niiden lävitse puuman kynsien lailla. Tällainen sää sai minun runoisen sieluni kukkimaan.
Mutta vielä enemmän minut sai onnelliseksi ottopoikani, joka oli palannut. Vihdoin.

Istuimme suuren puun alla. Se oli tumma, vanha tammi, joka oli juurtunut syvälle tämän saaren maahan jo aikaa sitten. Sen lehdet olivat alkaneet muuttua masentavan tummanruskeiksi ja varista pois. Syksy oli meneillään ja talvi tulossa hyvää vauhtia. Lehdet rapisivat allamme tuulen liikutellessa niitä mukanaan hiljalleen.

Raven oli palannut mukanaan hyviä kuin huonojakin uutisia.
"Milenalla on tytär ja poika", sanoi Raven minulle melankolisesti syystuulen leikkiessä hänen lyhyellä nuorukaisen harjallaan. Korppipoikani, kuinka ylpeä olinkaan sinusta juuri nyt!
"Noh, mitä vielä odotat? Kerro heistä toki lisää! Mitä muuta tiedät?" sanoin innostuneena, päässäni pyörien kaikenlaisia mahdollisuuksia heidän ulkonäkönsä, luonteensa ja olemuksensa suhteen.
"Hänen poikansa on Niethe, tummanrautias piirtopää, jolla on takajalassa korkea sukka ja oikeassa takajalassa ruununraja. Melinda, tytär, on sen sijaan tummanrautias, jolla on white blanket ja neljä puolisukkaa."
Raven näytti ilmeettömältä kivipatsaalta kuten aina ennenkin. Tuo poika se ei sitten osannut ollenkaan näyttää tunteitaan ulkomaailmalle.
"Melinda on menevä ja aktiivinen, kuten Niethekin. Poika tosin vaikuttaa hiukan rauhallisemmalle ja hiljaisemmalle, mutta ei häntäkään voi miksikään vetelykseksi moittia. Sitä en tiedä, kumpi heistä on esikoinen ja kumpi kuopus. Niethe kertoi olevansa ylänköhevosten jäsen. Olen onnistunut tutustumaan kumpaankin jo melko hyvin..."
Näytin tyytyväiselle.

"Hyvä, poikani", sanoin ja leväytin kasvoilleni mairean ilmeen. Olin häneen tyytyväinen, lieninkö ollut koskaan yhtä tyytyväinen keneenkään kuin juuri häneen sillä samaisella hetkellä?. Kosketin hänen mustaa poskeaan turvallani ja silitin hänen kevyttä harjaansa. "Olet hyvä poika, Raven, hyvä poika..."
Nostin pääni. Tämä poika oli niin helppo manipuloitava. Minun oma pieni shakkinappulani, jolla sain leikkiä rajattomasti. Hän kuunteli jokaista käskyäni niin orjallisesti, että se melkein sattui. Kukaan ei ollut minua estämässä...

"Palaa leikkimään Niethen ja Melindan kanssa."
Kaikki mitä näin Ravenista sen jälkeen oli hänen gagaatinmusta karvansa loimu, joka loisti hänen kadotessaan yöhän. Silmäni kapenivat viiruiksi ja pupillini pieniksi, julmiksi.

Vielä heidän elottomat ruumiinsa lepäävät jonain päivänä maassa minun edessäni ja heidän likainen verensä tahraa tämän maan.
Mintzu
 

Paluu Lehtimetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron