Mina olin polun haarassa, kunnes sina tulit paikalle. {fei!}

Kesäisin alue on erittäin lämpimän oloinen ja siellä viihtyy hyvin niin päivin kuin öinkin. Maasto on helppokulkuista ja alue saattaa olla erittäinkin harvaa joistain kohdista lehdistöä. Keskeltä metsää saattaa hyvällä tuurilla tai tietoisesti löytää pieniä aukioita, jotka ovat täynnä syötävää, vihreää heinää. Tasankohevoset omistavat lehtimetsää sekä suuremman kaistaleen pohjoisessa että pienen tilkun eteläisellä rajallaan.

Re: Mina olin polun haarassa, kunnes sina tulit paikalle. {fei!}

ViestiKirjoittaja feiarth » 14. Marras 2010 00:16

Vriije tuntuu tovin olevan jossain aivan muualla, kuin täällä. Lehtimetsässä, syksyisessä ilmassa. Kirpeä aamu on vähitellen väistymässä pois, antamassa tilaa päivälle. Taivaalla ajelehtii muutamia pilviä, usvaverho alkaa hälvetä. Päivästä saattaisi tulla kaunis. Tällä pienellä aukiolla jokin kuitenkin varjostaa alkavaa päivää ukkospilvien tavalla. Herään itsekin takaisin todellisuuteen vasta orin alkaessa jälleen puhua. Terästäydyn salamana ja katselen toista tiiviisti. Tämän vastauksen tahtoisin kuulla.

Ori puhuu pidempään kuin olen ajatellut, kertoo muutakin kuin vain vastauksen kysymykseeni. Minä olen kaiken aikaa hiljaa. Katson vain ja kuuntelen. Aina silloin tällöin silmäni kaventuvat hieman. Minun olisi mietittävä asiaa, vaikka toisaalta tiedän, että olen jo päätökseni tehnyt. Kun Vriije huokaisee, huokaisen minäkin. Säilytän kuitenkin katseeni kaiken aikaa orissa.
"Vriije", aloitan hitaasti, mutta ääneni on kuitenkin varma. Tiedän, mitä olen tekemässä, vaikka toisaalta hieman pelkään päätökseni seurauksia. Voi olla, että pelkään turhaan, mutta mikäli en pelkää.. No, saisin jälleen omaan katumuslistaani yhden asian lisää.
"Koska olen itsekin tehnyt menneisyydessäni paljon sellaista, josta itse soisin itseni tuomittavan, mutten tiedä kuinka moni sellaista tekisi en minäkään tuomitse sinua teoistasi. Menneisyys on menneisyyttä. Taakse jäänyttää aikaa."

Katsahdan ympärilleni ja palautan katseeni jälleen oriin. Nostan päätäni aavistuksen verran korkeammalle.
"Minun puolestani sinä olet tervetullut laumaani, kunhan olen kertonut sinulle sitä ennen saaren käytännöistä. Toivon kuitenkin, että tiedät minun tarkkailevan jokaista laumalaista. Sääntörikkomuksista seuraa rangaistus. Mikäli sinä sorrut johonkin sellaiseen, lupaan, ettei tekosi jää vailla rangaistusta. Siinä vaiheessa en enää katso tekojasi läpi sormieni", ääneni on totinen ja katseeni kenties aavistuksen kylmä. Pidän tauon, jonka aikana ilmeeni pehmenee.
"Miten on, Vriije, tahdotko tietää lisää? Oletko valmis noudattamaan sääntöjä?"
feiarth
 

Re: Mina olin polun haarassa, kunnes sina tulit paikalle. {fei!}

ViestiKirjoittaja Maikku » 14. Marras 2010 01:52

Hänen puheensa oli rauhoittavaa. Suupieleni kääntyivät hymyyn, kuin uuden toivon vallassa.
"Enpa ole tavannut pitkaan aikaan ketaan, joka luottaisi minuun noin paljon. Siita kiitos sinulle Kavar." Sanoin hyvin kiitolliseen sävyyn ja keskitin sitten ajatukseni tuon kysymykseen.

OIinko valmis noudattamaan sääntöjä? Vilkaisin hieman epävarmana taivaalle. Oli vaikeaa vastata sellaiseen kysymykseen, kun ei edes tiennyt mitä sääntöjä olisi luvassa. No, ainakin minä tahdoin tietää lisää. Oleellisia asioita, en ollut kiinnostunut mistään saaren syntymisestä, menneisyydestä taikka säätiloista. Eikä laumojen suhteet kiinnostaneet. Halusin tietää lähinnä, mitä minulta vaadittiin. Olisi helpompi yrittää täyttää vaatimuksensa, jos tietäisi niistä.
"No.. mitakohan minulta mahdetaan vaatia? Ainakin sen mina haluaisin tietaa." Sanoin määrätietoisesti ja katsoin johtajaani. Voi kyllä minä tunsin sisällä polttavan ylpeyden, olinhan minä pian osa laumaa! Hän todellakin hyväksyisi minut, nukkavierun vanhuksen kamalan menneisyytensä siivittämänä..
"Ja kylla mina tulen mielellani tahan laumaan! Tuntuu hienolta tietaa, etta mina kelpaan!" Sanoin hieman innostuen. Kuitenkin yritin puhua mahdollisimman vähällä sana määrällä ajatukseni selväksi, sillä pelkäsin olevani hieman epäymmärrettävä omituisine korostuksineni, sillä todellakin minä taisin olla täällä se erilailla puhuva, eivätkä nuo muut niitä erilaisia. Täällä oli tapana käyttää hienompia ja monipuolisempia äännähdyksiä. Ehkä täytyisi opetella niitä jossakin vaiheessa. Ehkä. Jos jäisi aikaa.
Maikku
 

Re: Mina olin polun haarassa, kunnes sina tulit paikalle. {fei!}

ViestiKirjoittaja feiarth » 28. Marras 2010 20:57

[Anteeksi kesto.]

Orin sanat luottamuksesta särähtävät korvaani. Luottamustako tämä todella on? Vai jotain muuta? Kenties tämä on vain aloitus puhtaalta pöydältä. Enkä ole kuitenkaan ollut itse näkemässä Vriijeä näiden tapahtumien aikaan, joten olisiko minusta tuomitsemaan häntä? Tiedän, että voisin sen tehdä. Olisin voinut ja voisin edelleen. Mutta voisin tehdä sen myös myöhemmin, annettuani hänelle ensin uuden mahdollisuuden. Sillä toisaalta.. toisaalta juuri sitä osa meistä tarvitsisi kipeimmin. Uutta aloitusta täysin puhtaalta pöydältä ja vailla ennakkoluuloja.

Ori esittää suoran kysymyksen, joten aion vastata siihen suoraan sen kummemmin kiertelemättä ja pohjustamatta asioita.
"Sinulta, ja jokaiselta muultakin laumalaiselta, vaaditaan laumarajojen kunnioittamista. Kenelläkään saaren hevosella ei ole lupa poistua oman laumansa alueelta eikä loukata muiden laumojen alueita. Jokainen laumalainen on myös velvollinen häätämään mahdolliset tunkeilijat pois laumamme mailta sekä luonnollisesti raportoimaan kaikesta sellaisesta toiminnasta minulle, että voin välittää tiedon sääntörikkeistä rikkureiden laumanjohtajille", pidän pienen tauon ja katsahdan oria sivusilmällä silmäillen pääasiassa luontoa ympärillämme.

"Pyrimme väkivallattomuuteen. Ainoa keino, jolloin hyväksyn voimakeinot on rikkurin häätäminen mailtamme. Silloinkin järki on oltava mukana. Ketään ei ole tarkoitus mukiloida tajuttomaksi, eikä ainakaan tappaa. Mikäli tietooni tulee sääntörikkomuksia voin luvata niistä koituvan seurauksia. Laumasta erotettujen elämä ei ole helppoa tulevaisuudessa, muista se, Vriije", katsahdan oriin nyt kunnolla ja pysyttelen tovin hiljaa. Mitä toinen miettii? Miten hän suhtautuu sanoihini?

"Oletko ymmärtänyt sanomani?"
feiarth
 

Re: Mina olin polun haarassa, kunnes sina tulit paikalle. {fei!}

ViestiKirjoittaja Maikku » 04. Joulu 2010 23:17

Ja ei kait siinä muu auta kuin nyökätä ja kuunnella tarkkaan mitä johtaja minulle selittää - Sillä ilmeisesti olisi epäkohteliasta kysäistä asiasta uudestaan jälkikäteen. Lauman alueelta poistuminen tuntui kaikista pahimmalta. Entä jos ei tiennyt rajoista? Sitten kun vähän aikaa kuunteli, niin kävi ilmi, että rajarikkurit saisi häätää alueelta. Oikei, mut jos ei edelleenkään tiedä edes niitä laumansa rajoja..? Sitäpaitsi mistä sitä voi tietää, että kuka rikkoo rajoja? Tuskin ne nyt niin tyhmiä olisi, että kertoisi kuuluvansa toiseen laumaan ja rikkovansa rajoja.. Hui että.

Vihdoinkin johtaja älyää kysyä sen tarpeellisen kysymyksen. Ehei, en todellakaan sisäistänyt asioita! "No tuota... Sita mina vaan murehdin, etta kun en tunne rajoja itsekaan, niin miten voin toisia siita moittia? Ja.. mista mina edes tiedan, kuka on rikkonut rajoja?" Kysyin mieltäni painavan kysymyksen, tai no ne kaksi tärkeää kysymystä ja puuskahdin sitten, kun ruskea lehti oli lähestynyt uhkaavasti turpaani. Ruskea lehti lennähtikin kauemmaksi ja laskeutui sievästi vanhan kannon päälle. Kannon vieressä makailikin rauhallista vauhtia mätänevä puunruho kauniin vihreän sammalpeitteensä alta. Mieleni teki näyttää lapsellisesti kieltä tuolle puulle, sillä minä sentään seisoin vielä vaikka muuten aika samassa jamassa taisinkin olla. Huomaamattani korvani siirtyivät aavistuksen eteenpäin ja silmiini palautui säälivä katse. Palasin kuitenkin maanpinnalle muistaessani seuralaiseni. Silmiini palasi kysyvä ilme ja koitin muistella, mikä oli ollut keskustelumme aihe.

[No siis apua, sieltä puuttui rivi]
Maikku
 

Re: Mina olin polun haarassa, kunnes sina tulit paikalle. {fei!}

ViestiKirjoittaja feiarth » 06. Joulu 2010 23:47

[Offlinepituus on tekstikentän verran, et tahtoisi kirjoittaa sitä riviä lisää viestiisi? Kiitos! (: ]

E// [Jep, tiedän, ettei rivi ole paljoa, mutta tiedän myös miten helposti sellaisesta tulee tapa. "No siis eihän tästä puutu kuin rivi, antaa olla.." - pyrin itse hyvin usein siitä, mistä aita on matalin..]
feiarth
 

Re: Mina olin polun haarassa, kunnes sina tulit paikalle. {fei!}

ViestiKirjoittaja feiarth » 14. Joulu 2010 22:34

Ori tuntuu miettivän tovin, kuuntelevan sanojani. Ainakin oletan ja toivon, että hän todella kuuntelee, eikä anna asioiden vain valua toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sillä siinä tapauksessa olisin ollut liian myötämielinen häntä kohtaan. Elämässä on kuitenkin toisinaan otettava riskejä, tänään minun riskini olisi uuden tilaisuuden antaminen Vriijelle. Hiljainen, lähes äänetön huokaus karkaa huuliltani. Minä en ole luonteeltani riskinottaja, kenties sen takia minua hermostuttaa.

"Aivan niin. Et tietenkään voi tietää vielä rajoja, sillä niitä ei ole sinulle näytetty. Ja voi muutenkin viedä hetken, että opit aivan tarkan rajaviivan. Paikoitellen maastossa on kuitenkin helppoja merkkejä, mutta ulkoahan kaikki on opeteltava. Minä järjestän sinulle kyllä oppaan, joka kiertää kanssasi kaikki laumamme rajat", sanon rauhallisesti, hieman toista lohduttaenkin. Ei kukaan ole seppä syntyessään, eikä kukaan myöskään oleta uusien laumalaisten osaavan laumarajoja automaattisesti. Luulikohan ori oikeasti, etten aikonut tehdä niitä hänelle selväksi? Hymähdän. Ei kai sentään..

"Ja mitä tulee muiden laumojen jäsenten tunnistamiseen.. No, se voi olla haastavaa, vaikka joitain helpottavia ulkonäköseikkoja on olemassa. Tasankohevosten laumaan ei esimerkiksi pääsääntöisesti oteta hevosia, joiden säkäkorkeus on yli kymmenen senttiä pienempi kuin minun. Noin viitisen senttiä pienempi kuin sinun, saattaisin arvioida. Yläsäkäkorkeus on puolestaan noin kymmenisen senttiä enemmän kuin itselläni. Lisäksi väritykseltään kirjavat hevoset kuuluvat muihin laumoihin, sillä sellainen väritys ei anna tasangoilla paljoakaan suojaa. Saaren kahden ponilauman jäsenet on siis varsin helppo tunnistaa, mikäli he koettavat liikkua maillamme. Aavikkoponien laumaan kuuluu myös suurinpiirtein sinun korkuisiasi hevosia, muttei sen suurempia. Pääsääntöisesti he ovat kuitenkin huomattavasti meitä pienempiä. Sen sijaan ylänköhevosia ja lumihevosia on vähän vaikeampi tunnistaa, laumattomista puhumattakaan. Laumattomat voivat oikeastaan näyttää ihan minkä näköisiltä ja kokoisilta tahansa", koetan selvittää asiaa orille mahdollisimman tarkasti.
"Yksi keino on tietenkin osallistua kaikkiin laumakokouksiin ja painaa silmälle mahdollisimman paljon laumatovereita. Ei ole väärin käydä kysymässä toiselta tämän laumaa, vaikka tietenkin saattaa saada vilpillisen vastauksen. Epäilyttävistä havainnoista tulee raportoida minulle tai lauman rajavartijoille, jotka toimittavat viestin minulle", päätän puheeni.

"Onko sinulla vielä kysyttävää?" hymyilen Vriijelle.
feiarth
 

Re: Mina olin polun haarassa, kunnes sina tulit paikalle. {fei!}

ViestiKirjoittaja Maikku » 17. Joulu 2010 22:49

Kuunneltuani tarkkaan johtajan sanat muistan taas mistä olimme puhuneet.
"Aivan. Se on varsin hyva kuulla. Mihin laumanrajat ylettyvat? Mietein vaan, etta lepaisin mielellani pari paivaa ennen kuin lahtisin rajoja kiertamaan. Olenhan mina avsta rantautunut." Sanon rauhallisesti sitten ja tarkkailen toisen reaktiota rauhallisena.

Oikeastaan minä haluaisin mennä pohjoisempaan, sillä olin aikaisemmin ollut haistavinani häivähdyksen havua, mikä muistutti minua havumetsistä. Olisikohan täällä sellaisia? Voisin mennä havumetsään joksikin aikaa lepäämään, sillä pidin niistä paikoista kovasti. Toisaalta se oli varmaankin myös hyvin kuivaa seutua, minkä takia jokin joki tai järvi olisi hyvä... Onkohan täällä saarella sellaisia?
"Tuota... Onko laumallamme hallussaan jotakin jokea tai jarvea?" Mietiskelin ääneen. Minä halusin jostakin kumman syystä näyttää tälle johtajalle, että kyllä minä oppisin rajat tunnistamaan, hän saisi olla vielä ylpeä minusta. Eikä pelkästään niiden rajojen tuntemisesta vaan myös niiden noudattamisesta! Olen avrma, että jos laumoille oli omat alueensa rajattu, niin kyllä jokaiselle oli varmasti hoidettu yhtä hyvät paikat, jotta joka paikassa olisi yhtä hyvät mahdollisuudet selviytymiseen.

No ne säkäkorkeudet sitten... ne ei oikein tahtonut jäädä mieleen, mutta yritin kuitenkin muistaa, että tasankohevonen olis hyvä olla suurinpiirtein kokoiseni, vähän isompi tai pienempi ja väriltään tasankohevoset eivät ilmeisesti olleet kirjavia. Hienoa, taisin alkaa oppia.
Maikku
 

Re: Mina olin polun haarassa, kunnes sina tulit paikalle. {fei!}

ViestiKirjoittaja feiarth » 19. Joulu 2010 23:20

Nyökkään orin toteamukselle siitä, että hän lepäisi mielellään ennen laumarajojen kiertämistä. Se on varmasti viisasta. Laumamme maat eivät ole pienet, rajoja ei taivalleta läpi päivässä. Vielä pidempi aika kirtämiseen kuluu, mikäli tahtoo oikeasti painaa samalla edes osan maamerkeistä päähänsä.
"Totta kai. Lepääminen on todellakin parasta ennen matkantekoa. Taival on pitkä ja opittavaa sillä kierroksella paljon", sanon ja suupieleni tavoittelevat hymyä. Se jää kuitenkin heikoksi yritykseksi, mutta kenties sen tunnistaa hymyksi. Rohkaisuksi. Sillä sitä toinen varmasti kaipaa. Rohkaisua ja hyväksyntää, sitä, että häntä kohdellaan ilman menneisyyden aiheuttamia ennakkoluuloja.

Katsahdan ympärillemme voidakseni vastata orin toiseen kysymykseen.
"Olemme aika hyvin laumamme lehtimetsän siimeksessä. Mikäli jatkat tästä suoraan pohjoiseen, tulet väistämättä ylänköhevosten alueelle ennemmin tai myöhemmin, mutta mikäli otat suunnaksesi luoteen pääset havumetsään. Siellä virtaa joki. Myös jokusia pienempiä lampia löytyy mailtamme, mutta ne ovat metsälammen kokoisia, juuri ja juuri uinnin mahdollistavia. Raikasta vettä niissä kyllä on", matkalainen saattaa olla janoissaan, mikäli ei rantautumisensa jälkeen ole juonut mitään.
"Tästä ei ole pitkäkään lähimmälle juomapaikalle", vastaan toiselle.

Olen jälleen tovin hiljaa ja mietiskelen.
"Mikäli päätät matkata joelle saakka suosittelen, ettet ylitä sitä, sillä se halkoo maitamme aika lähellä aavikkohevosten rajaa. Voit kuitenkin seurata aivan huoletta joenvartta kohti etelää, sillä laumattomien maille on päivien matka. Joen tätä rantaa seurattaessa ennen laumattomien maita on suo. Se on kuitenkin petollista aluetta, vaikka olisi ennemmin suolla kulkenutkin, joten toivon, ettet mene kovin syvälle sinne yksinäsi", vastaan toiselle.

"Mikäli sinulla ei ole enempää kysyttävää voisin jatkaa matkaani. Saat sinäkin miettiä kuulemaasi rauhassa. Rajoillamme liikkuu rajavartijoita, varmasti joku heistä näyttää sinulle mielellään laumarajat sitten, kun olet kerännyt tarpeeksi voimia siihen. Näkemisiin, Vriije. Onnea matkallesi", nyökkään orille ja käännyn lähteäkseni. Odotan toisen hyvästit ennen kuin nostan laukan ja jatkan matkaani kohti kaakkoa.

Kavar poistuu.

[Eiköhän tämä ollut tässä? Mikäli jotain oleellista jäi kertomatta, muokkaan kyllä poistumisen vasta seuraavaan viestiin. Katselin, että olitte Mintzun kanssa suunnitelleet rajojenkiertämispeliä, joten Dreizehn osaa kyllä varmasti vastata myöhemmin herääviin kysymyksiin (; Kiitos pelistä!]
feiarth
 

Re: Mina olin polun haarassa, kunnes sina tulit paikalle. {fei!}

ViestiKirjoittaja Maikku » 23. Joulu 2010 16:27

Ja kun Kavar oli vielä todennut jotakin turhantärkeää, joka meni sujuvasti ohitse korvieni suurimmaksi osaksi, ymmärsin saavani luvan levähtää täällä lehtimetsässä ja ehkä voisin ajtkaa amtkaani sinne havumetsäänkin. Jostakin joesta hän puhui, jota ei saanut ylittää. Ja jokin lampikin ilmeisesti oli lähistöllä. Nyökkäsin tyynesti vastaamatta mitään. "Ei kysymyksia." Vastasin nyökäten jälleen ja käänsin katseeni maahan. "Kiitos paljon Kavar ja nakemisiin." Sanoin hyvästeiksi ja suljin sitten hetkellisesti silmäni.

Kavar oli mennyt, hänen askeleensa kuuluivat etäisinä, mutta en alkanut etsimään silhuettia metsiköstä. havaitsin seisovani tutun näköisessä polun haarassa ja mietein hetken kumpaan suuntaan kääntyisin. Tuntui suprastaan uskomattomalta, että saisin elää rauhaisaa ja itsekeskeistä elämääni, tehdä päätökseni itse ja tavata joitakin hevosia silloin tällöin. Kuulosti suorastaan täydelliseltä minulle. Voisinkin oikeastaan ottaa ensimmäseksi tavoitteekseni löytää pienen metsälammen ja juoda hieman. TAi oikeastaan aika paljonkin, sillä jano oli vinkunut kurkussani jo jonkin aikaa.

Niinpä hetken mietittyäni en kääntynyt kummallekaan polulle, vaan lähdin takaisinpäin polulla, jolla olin seisonut ja jonkin aikaa matkattuani käännyin polulta toisaalle ja matkattuani jonkin aikaa muistellen Kavarin puheita ja siinä tarpoessani jonkun muun jättämien kavionjälkien mukaan. Lopulta päädyin hyvin pienelle metsälammelle, josta join ahnaasti monta kulausta ja poistuin sitten muille maille hiljaa hykerrellen.
VRIJE POISTUU
Maikku
 

Edellinen

Paluu Lehtimetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron