Kuutako han taivaalta kurkoittaa?

Kesäisin alue on erittäin lämpimän oloinen ja siellä viihtyy hyvin niin päivin kuin öinkin. Maasto on helppokulkuista ja alue saattaa olla erittäinkin harvaa joistain kohdista lehdistöä. Keskeltä metsää saattaa hyvällä tuurilla tai tietoisesti löytää pieniä aukioita, jotka ovat täynnä syötävää, vihreää heinää. Tasankohevoset omistavat lehtimetsää sekä suuremman kaistaleen pohjoisessa että pienen tilkun eteläisellä rajallaan.

Re: Kuutako han taivaalta kurkoittaa?

ViestiKirjoittaja Siuri » 08. Joulu 2010 16:26

Hollanti? Eikös paikka ole aika lähellä kotiseutuani Ranskaa? Muistaakseni olen kuullut siitä puhuttavan lähimaiden yhteydessä.
Kuuntelin kiinnostuneena – tosissani – toisen kertomista. Tooe yritti sanoa Ö’n, ja lopulta se sitten tulikin. Nyökkäsin orille kuitenkin vastaukseksi, en oikein tiennyt, mitä sanoa.
”Tuota.. Hyvinhän se näyttää alkavan. Eiköhän se siitä”, jatkoin. Edes omasta mielestäni en kuulostanut kovin lohduttavalta. Ehkä minua ei vaan ole luotu auttamaan muita; minua käytetään vain hyväksi, koska tiedän, mistä saa ruokaa. Voi herranen aika! Onneksi osasin lähteä tänne.

Katselin luontoa ympärilläni hiljaisuudessa. Se ei ollut juurikaan muuttunut sitten hetkeen. Eikä sen tarvitse, mukavan tasaista, kerrankin. Hätkähdin ajatuksistani Tooen alkaessa puhua.
”Tauko? Miten vain..” sanoin melko väliinpitämättömästi, vaikka tosissani minunkin teki mieli painaa maate. Katselin ympärilleni, mutta missään ei näkynyt minkäännäköistä hyvää suojaisaa paikkaa.
”Tuota..” jatkoin pysähtyen.
”Voimmeko jäädä.. ..tähän?” kysyin miettien.
”Vai onko sinulla jotain sitä vastaan?” jatkoin. Aivan kuin edes kiinnostaisi. Tai yleensä ei. Tällä kertaa kyllä.
”Täällä ei näytä olevan paljoakaan paikkoja, joten jospa me sitten…?” kysyin vilkuillen vielä hetken ympärilleni.

Laskeuduin maahan polvilleni ja siitä sitten mahalleni. Maa tuntui olevan melko likainen mätänevien lehtien takia, mutta eiköhän se tästä.. Luulisin.
Viimeksi muokannut Siuri päivämäärä 09. Joulu 2010 22:34, muokattu yhteensä 1 kerran
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Kuutako han taivaalta kurkoittaa?

ViestiKirjoittaja Maikku » 08. Joulu 2010 23:12

[ Tooe on ori.. ;DD ]

Ajatukseni harhailivat ristiriitaisia seutuja samalla kuin askeleeni tömähtelivät tasaiseen tahtiin kuolleiden lehtien peittämän maan päällä puoliautomaattisesti. Korvani käväisivät hetkellisesti edessä kuullessani seuralaiseni puhuvan, mutten sanonut siihen sen kummempia, jatkoin vain keskittyneenä matkaani. Kävelemiseen keskittyminen kannatti, sillä huoamsin juurakot tarpeeksi aikaisin ja nostelin jalkojani oikeaan aikaan. Samalla haistelin lehtimetsän kotoisia tuoksuja. Sieraimiini kantautui kauempana mätänevän puun haju, joka kylläkin sekoittui johonkin hämärästi tuttuun tuoksuun.

Heilautin häntääni ja pysähdyin sitten aikailematta. Tarkistin ympäristön hitaasti ja tarkasti silmilläni, mutten huomannut mitään suojaksi sopivaa. Edes kauempaa kantautuvaa, mädän puun hajua ei selittänyt lähistöllä kaatunut puu, eli ilmeisesti haju kantautui ohuen tuulenvireen mukana kauempana. Mikä minua kummastutti oli se, että olin tottunut kuulemaan lintujen laulua. Täällä ei kuitenkaan linnut laulaneet, vaan koko metsässä tuntui vallitsevan hiljaisen odottava tunnelma. Ei silmieni alla ollut vilahtanut sen koommin kilpikonnaa kuin tammihiirtäkään, enkä huomannut kauempana kurkkivaa kettuakaan. Mikä tätä metsää oikein vaivasi? Vai oliko töölläpäin metsät syksyllä aivan yhtä kamalia ja hiljaisia? Aivan jäätävää. Nyt kun tarkemmin ajatteli, niin ei se havumetsä oikein innostanut enää.

Ja huomaamattani olin asettunut makuulleni. Katsoin ehtken synkistynyttä taivasta ja toivoin hiljaa mielessäni, ettei alkaisi satamaan. Iltakin nähtävästi teki tuloaan.
"Mina olen huolestunut, silla pelkaan sateen yllattavan meidat. Iltakin on pian tulossa. Pitaisiko etsiä suosiolla yo..yyhó.. yyyö paikka?" Sanoin sitten seurassani olevalla Rollille. Ehkä tämä osaisi sanoa paremmin, kun kerran oli asustanut saarella kauemmin.
Maikku
 

Re: Kuutako han taivaalta kurkoittaa?

ViestiKirjoittaja Siuri » 14. Joulu 2010 16:24

[._... Mä tiesin sen ^^’. Mä vaan en ollut ihanihan varma, ja freewebs ei toiminu sillon, kun sitä yritin selvitätä, ja jostain syystä olin edelliseen kirjottanu tamma myös ;ooo? (seliseli…. >’D) nyt kuitenkin on muokattu ^^’]

Ori laskeutui maahan myös. Se alkoi puhua ja kyseli suojista. Katselin ympärilleni, jos jotain näkyisi. Olin kävellyt näillä main vain kerran ja silloinkaan en tästä.
”Voidaan toki etsiä”, sanoin vilkuillen ympärilleni. Missään ei näkynyt mitään, mutta ehkä hieman kauempana sitten..?
”Noustaanko nyt samantien, vai lepäämmekö hetken?” Minullehan se oli melkein yksi ja sama, seuralainen päättäköön.
Käytökseni herätti minussa jotain outoa. Mistä lähtien olen alkanut sietää muita? Todella kummallista..

Nousin ylös likaisesta maasta.
”Minne päin?” kysyin. Yritin vasemmalla tajakalallani potkia mahaan jääneitä lehtiä pois, turhaahan se oli.
Katselin taivaalle, olihan ori maininnut äsken jotain säästä. Harmaita syksyisiä pilviä nousi metsänreunalta.
”Taidat olla oikeassa sateen suhteen”, totesin.
”Parasta lähteä vain nopeasti liikkeelle”, jatkoin.
”Jos kävelemme hieman eteenpäin, etsimme sitten jonkin suojaisan paikan, vai?” kysyin orilta. Havumetsäänkään ei olisi pitkä matka enää, mutta kyllä sinne muutamia tunteja menee. Jospa vaikka, en tiedä.. Nukkuisimme (nähtävästi) sateisen yön, sitten jatkaisimme heti aamusta, niin ori pääsisi metsään. Voisin samalla itsekin suunnata tasangolle. Niin, tasanko, yksi tämän maan parhaimmista alueista, myös synkimmistä. Sieltä olin aloittanut oman matkani, ilman ystäviä, aivan yksin. Sydämessäni tuntui pieni pisto ajatellessani eroa ystävästäni. Ehkäpä näkisimme pian. Tai ehkäpä voisin ottaa seuraavaksi tavoitteeksi peräti löytää hänet? Tai ehkä nyt kuitenkin etsitään se suoja ja katsotaan sitten, mihin päädytään.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Kuutako han taivaalta kurkoittaa?

ViestiKirjoittaja Maikku » 23. Joulu 2010 16:11

Ainahin minä olin oikeassa. Hah, nyt jopa silmänurkassa vilahtanut lintukin naurahti minulle raakkuvasti. Eipä äkkiä ollutkaan enää ikävä niitä metsäneläviä. Nousin melko nopeasti kankeille jaloilleni seisomaan ja haravoitsin katseellani jälleen ympäristöä. Mikä olisi paras vaihtoehto? Näyttäisi siltä, että kylmää kaatuisi niskaan jokatapauksessa, jotenka täytyisi pistää vauhtia etsintöihin. Taikka marssia pika pikaa eteenpäin havumetsään ( jonne minulla ei enää ollut niin kova kiire, sillä ei tämän kokemuksen jälkeen havumetsä oikein houkutellut ) mutta eiköhän me keksittäisi Rollin kanssa jotakin.

"Jos me pidetaan vauhtia ja etsitaan jokin edes hieman suojaa antava paikka, silla epailen,e ttet sinakaan haluaisi tuota sadekuuroa niskaasi." Totesin ja mitään sitten ilmoittamatta pyyhälsin tamman ohitse reippaasti kävellen ja etsiskellen jotakin suojaksi kelpaavaa.

Polku kiemurteli ja tunsin laskevani koko ajan hevosten tallaamaa polkua pitkin alaspäin, mutta melko loivasti. Vilkaisin taakseni varmistaakseni Rollin sijainnin ja hymyilin sitten pienesti tamman suuntaan. Kääntäessäni katseen eteenpäin näin vihdoinkin edessäni kaatuneen puun, jonka ympärillä oli muutama paljas puska. Ei hääppöinen suoja, mutta saisi kelvata.
"Hei, Roll! Minaa taisin loutaa sopivan!" Huudahdin hivenen innostuneeseen sävyyn ja katsoin arvioivasti kaatunutta. Jossain välissä olin pysähtynytkin, mutta aivan automaattisesti huomaamattani.
Maikku
 

Re: Kuutako han taivaalta kurkoittaa?

ViestiKirjoittaja Siuri » 28. Joulu 2010 17:07

Ennen kuin ehdin vastata orille, se jo viiletti ohitseni. Pyöräytin silmiäni ja otin orin sitten kiinni muutamalla raviaskeleella jatkaen käyntiä hieman tämän takana. Jos herra kerta löyää paikan, niin etsikööt.
”Ei, en todellakaan halua kastua”, vastasin katsoen harmahtavaa taivasta. Ei mitenkään kovin houkuttelevan näköinen.

Matka sujui hiljaa. Mietin mielessäni niitä näitä, kunnes ori keskeytti minut.
”Ai tuo?” kysyin katsoen puskakasaa kulman alta.
”Kelpaa. Mielummin tuo kuin avotaivas..” sanoin. Sitten vaan toivotaan, ettei maanpinta ole täynnä mätiä lehtiä. Se tästä nyt vielä puuttuisi.
Ori oli pysähtynyt edessäni, niin minäkin. Vilkaisin punertavaa ja lähdin kävelemään kohti pusikkoa ja puuta.

Kyllä paikka ainakin tuulta piti. Luulisin.
Hienoa, puskasta tippuneet lehdet olivat muodostaneet ruskean ja märän maanpinnan. Että vihaan syksyä!
Kaikesta huolimatta kävin kuitenkin maahan makaamaan puskan ja puunrungon väliin. Toivottavasti en vienyt parasta paikkaa. Tai mitä sitten, vaikka olisinkin vienyt.
Ajatukset laukkailivat ristiin. En oikeastaan enää edes tiennyt, pidinkö tuosta orista vai en. Se oli varastanut minun kauniin punertavan sävyni, se ei puhunut samaa kieltä.. Muttei se näille asioille mitään voinut. Ihme, ettei se tyrmännyt minua heti alussa. Siitä plussaa. Ehkäpä oria voisi hieman testata? Tietäisin, millainen se on oikeasti.. Viitsisikö? En toisaalta näe sille mitään syytä. Siinäpähän on, millainen on. Ei se oli minun asiani.

”Iltaan on vielä heti aikaa.. Aletaanko nukkua vai jutellaanko?” minulle kävisi ensimmäinen vaihtoehto.. Vaikea puhua mistään vieraiden kanssa, eikä se muutenkaan kuulosta minulta. Kertoilemassa sitten mukavia satuja toiselle, eiei.. Ei nyt.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Kuutako han taivaalta kurkoittaa?

ViestiKirjoittaja Maikku » 30. Joulu 2010 04:01

Kävelin minäkin nyt ei niin kovinkaan luksus yösijallemme ja painoin sitten maata siihen mätien märkien lehtien päälle hieman irvistäen. Kaippa se siitä sitten... jossakin vaiheessa parantuisi. Saikohan seuralaiseni Roll paremman paikan?
"Onko siina hyva paikka?" Kysyin sitten ja vilkaisin taivaalle. Märkä yö tulossa. Hur. Ihan niinkuin tässä ei olisi tarpeeksi palelemista muutenkin. Olen sitäpaitsi niin lyhytkarvainenkin, tässä kylmässä kesäturkissa marssittiin kohti talvea. Jippii.

"Tassa olisi todellakin aikaa nyt jutella. Haluatko sina? Minulle kay kummin pain vain." Puhuin rauhalliseen sävyyn ja siirsin sitten hieman takajalkaani, joka oli ollut huonosti. Ensimmäinen yöni täällä saarella... Vai öö oliko tämä jo toinen? En ollut varma. Kolmas? Äh.. menin niin sekaisin päivistä, ettei paremmasta väliä.
"Ei taida jaksaa vaantaa mitaan juttua. Turhan paivaista on se. Jutellaan sitten virkeina aamulla." Minä sitten tein johtopäätökseni ja painoin pääni lehtien päälle ja uppiniskaisesti suljin silmäni. Jos tuo nyt sitten haluaisikin jutella, niin puhukoot itselleen. Minua väsytti yllättäen niin vietävän paljon, etten enää olisikaan jaksanut jutella muille kuin itsellleni pääni sisällä. Oli tämäkin. Laatuaikaa.

En ollut vielä ihan täysin päättänyt, että yrittäisinkö ystävystyä Rollin kanssa. Tuo vaikutti melko viksulta tyypiltä, eikä tuo ollut minusta niin kiinnostunut. Se oli oikeastaan hyvä, sillä minuakaan ei niinkään kiinnostanut hänen meinneisyytensä, joten voisimme keskittyä siihen small talkkiin. Voisin minäkin oppia puhumisen lisäksi vähän sitä, miten hankitaan kvereita. Myönnettäköönkin sitten, että tämä tamma ei tainnut olla helpoimmasta päästä.
"Hyvaa yoota." Minä toivotin sitten.
Maikku
 

Re: Kuutako han taivaalta kurkoittaa?

ViestiKirjoittaja Siuri » 30. Joulu 2010 23:48

”Mm”, mumisin toiselle tämän kysyessään paikastani.
”Hyvä kohta koko paikkaan verrattuna”, sanoin orille yrittäen syyllistää tätä. Okei, myönnetään. Jos olisin ollut itsekseni täällä sateen alkaessa, olisin luultavasti valinnut aivan saman paikan itsekin.

”Totta”, vastasin orille ehdotuksesta jutteluun. En tosin tiedä, kuinka puheliaalla päällä itse olen aamulla. Tuskin kovin. Herään, syön, toivotan mumisten huomenet kurkkukivun jäljiltä ja sitten jatkamme matkaa. Niin siinä aika varmasti tulee käymään. Täällä ei tosin taida olla paljoa syötävää, ruoho on kellastunut jo aikoja sitten. Aivan sama, se jääköön huomisen murheeksi.
”Yötä”, vastasin orin toivotukseen ja painoin pääni etujalkojeni päälle. Vaikka olo oli tuntunut hetki sitten pirteältä, vaivuin melko nopeasti uneen. Pienen pienet sadepisarat ehdin kuitenkin tuntea ennen nukahtamista.

--aamuun—

”Hmnt”, vastasin mumisten tuntiessani auringonsäteiden koskevan silmiini. Aivan kuten joka aamu. En edes tiennyt oliko toinen lähistöllä, vai peräti noussut yön aikana ja jättänyt minut yksin. Ei, en tosiaankaan tiennyt.
Haukottelin pitkään ja syvään venytellen kaikki raajani pitkiksi. Yö oli ollut kamala, märkä. Siristin silmäni auki ja huomasin koko luonnon kimaltavan pienistä vesipisaroista. Ehkei sade sittenkään ollut niin kamala, kaunista täällä ainakin oli.
Olonikin oli märkä. Vaikka kuinka olimme suojassa, oli karvani silti kostea. Harmi.
Nousin nopeasti maasta ylös ja katselin ympärilleni. Ruokaa ei näkynyt missään; lehdet olivat tippuneet jo aikoja sitten, ruoho taas oli mitä oli. Ehkäpä tällä kertaa voisi jättää aamupalan syömättä, etsii ruokaa sitten vaikka tasangolta, kunhan sinne pääsen. Tosiaan, Tooe oli ensin vietävä havumetsän lähistölle.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Kuutako han taivaalta kurkoittaa?

ViestiKirjoittaja Maikku » 31. Joulu 2010 00:05

---aamu---

Haukotus. Siirrän jalkaa ja osun johonkin isoon kiveen. Anteeksi, se olikin Roll. Siristän silmiäni ja yritän saada jyskyttävän pääni hiljenemään. Noniin. Tänään siis jatkettaisiin matkaa kohti havumetsää. Voi kuinka mukavaa, jalkojakin kivisti valmiiksi.

Vaivoin sain itseni kavuttua jaloilleni ja venyttelin kaulaani ja jalkojani. Kruntsista, olipas jalat hyvässä kunnossa näin aamulla. Roll makasi vielä, nukkui mokoma. En viitsinyt herättää tuota, vaan silmäilin ympäristöä. Sitten mitään toteamatta painelen pois Rollin luota, keirtelen majamme ympärillä ja lopulta lähden seuraamaan jotakin mielenkiintoista polkua ja päädyn pienelle aukealle. Katson näkyä tyrmistyneenä, sillä olin kiertänyt vaikka kuinka paljon, eikä missään ollut syötäväksi kelpaavaa syötävää. Mutta yllättäen tällä pienellä aukealla oli kellastunutta heinää reunamillaan ja siellä täällä vielä vihertäviä laikkuja. Pitäisikö minun hakea Roll vai nauttia tästä yksin? Saisin siitä yksin tuhdin ja kunnollisen aamupalan, mutta kahdelle hevoselle tämä ei riittäisi kunnolliseksi aamupalaksi. Päätän nyt kumminkin hakea sen punertavan ruunikon, suuttuisi tuo kuitenkin minulle jos nauttisin yksikseni kaiken.

Palattuani takaisin on tamma noussut jo ylös ja näyttää hieman närkästyneeltä. Johtuikohan se minusta? Tai sitten vain kuvittelin.
"Huomenta. Loysin tuolta jonnin matkan paasta pienen aukion, jossa oli viela heinaa. Onko sinulla niin nalka, etta halajat tulla aamiaiselle?" Juttelen rauhallisesti, oikeastaan jopa harvinaisen ystävällisesti ja väläytän tammalle pienen hymynkin. Suorastaan ylitin itseni.
"Ei ollut treffi kutsu, jos sita pelkaat." Täsmennän sitten vielä päälle ja käännän katseeni pois ja leikin mielessäni, etten punastunut, vaikka tosiasiast taisivat puhua puolestaan. Tammalla oli minuun positiivinen vaikutus, todellakin. En ollut nähnyt viime yönä painajaista ollenkaan, vaan olin nukkunut oikein hyvin. Tämä Roll oli oikeastaan niin mukava tapaus, että etsisin tuon varmasti uudestaan kavioihini taas.
Maikku
 

Re: Kuutako han taivaalta kurkoittaa?

ViestiKirjoittaja Siuri » 31. Joulu 2010 00:19

Tooe, tosiaan. Missä lie hänkin on? Lähti pois? Yön aikana? Eiei, en usko, ei se voisi tehdä tätä minulle. Katson kauhuissani painaumaa hänen nukkumapaikkansa kohdalta. Pian kuulin onneksi tutun äänen sivummalta.
”Heinaa? Aah, heinää, tottakai”, sanon unenpöpperössä. Ei sitä aina voi muistaa, että toinen ei osaa lausua kaikkea.
Tuhahdin orin kommentille treffeistä. Aivan kuin minä niin luulisin? Hah. Kuitenkin syystä tai toisesta pieni hymy nousi huulilleni? Tyhmää..
”Tokihan minä tulen, jos ruokaa on tarjolla”, sanon iloisesti ja loikin korkeilla askelilla orin luokse. Missäköhän sitä?
Lähdin seuraamaan punertavaa oria kohti aukiota, josta Tooe oli puhunut. Ohhoh, täällä tosiaan oli heinää. Vihreää sellaista vieläpä.
”Ohhoh”, sain suustani äännettyä vain.
”Kiitos todellakin ruokakutsusta”, jatkoin hymyillen ja etsin läikän, jossa oli vihreää heinää. Taas tuo hymyn paholainen. Miksi se aina tulee väärään aikaan? Miksi en pysty enää pidättämään sitä. Jos muut tuntevat minut hymyilevänä hevosena, joudun automaattisesti alimmalle tasolle. Kivikasvona on niin paljon helpompaa, kukaan ei tule urputtamaan ja saa tehdä mitä vain. Voih, katoa hymy!
Niin se ei kuitenkaan tehnyt, jatkoin syömistäni hymyillen.

”Tooe, oikeasti, kiitos”, nostin pääni maasta ja kiitin oria.
”Jos totta puhutaan, olisin itse kahdesti miettinyt, pyytaisinkö sinut syömään löytämälleni aukiolle”; vastaan hieman nolona. Mistäköhän tuokin paljastus tulo? Hemmetti, pitäisi vaan olla hiljaa ja pitää suunsa kiinni. Tahtoamattani saatan pian loukata oria, vaikkei sillä periaatteessa olikaan väliä. Periaatteessa niin. Huoh, mitähän tuonkin orin seura tekee minulle. Saman, mitä Maustisen? Tekee minusta pehmon? Hah..

[koitetaan nyt näin tätä, jos ei toimi, muokkailen :'D]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Kuutako han taivaalta kurkoittaa?

ViestiKirjoittaja Maikku » 31. Joulu 2010 00:36

Olin kulkenut edellä ja juuri ja juuri muistin paikan, missä aukio siis oli. Mihin minunkin sulkeutunut puoleni oli jäänyt? Olinko nukkunut sen pois? Apua, miten saisin sen takaisin.. voi ei voi ei.

Roll kiitti heinästä. Hymyilin ja vain nyökkäsin. Upotin pääni heinätuppoon ja söin rauhassa. Jos alkaisin pitää Rolliua ystävänäni, tuota kovistelevaa rääväsuuta, joka - ikäväkyllä - oli ihanteiteni vastainen, mutta mukava persoona silti. Niin siis öö mikä oli pointti. Pointti oli siis siinä, että jos alkaisin pitää Rollia ystävänä, niin kuinka todennäköisesti tuo pettäisi minut? uskaltaisinko minä luottaa häneen?

Ja hän vastaa kysymykseeni tietämättään. Kyllä, en voisi laskea häntä vielä ystäväkseni. Mutta ehkä joskus muutaman vuoden päästä olisimme erottamattomat kaverukset.
"Eipa tuo mitaan." Sanon sitten hieman sulkeutuneempana ja vaivun meitteisiini hetkeksi.
"Minunkin pitaisi oikeastaan kiittaa sinua. Eraan menneisyyteni liittyvan asian takia olen nahnyt joka yo kauheita painajaisia, mutta viime yona sain nukkua rauhassa koko yon. Ehkapa juuri siksi tunnen oloni tanaan jotenkin paljon paremmaksi." Ehkä sanoin jo liikaa, ehkä olisi pitänyt vain kiittää ja jatkaa matkaa. Toisaalta halusin hänen tietävän, että minäkin olin kiitoksen velkaa hänelle. Olemme siis jollakin tapaa tasoissa nyt, vaikka hänen palveluksensa minulle oli paljon suurempi kuin tuo välttämättä osaisi arvatakaan ja juuri siksi minä olin niin hirvittävän iloinen juuri nyt. Väläytin tammalle kankean irvistyksen ja hymyn risteytyksen ja jatkoin sitten syömistä silmät puoliummessa.
Maikku
 

Re: Kuutako han taivaalta kurkoittaa?

ViestiKirjoittaja Siuri » 31. Joulu 2010 00:58

Oih, toivottavasti ori ei suuttunut. Ei se ainakaan kovin iloiselta näytä. No mutta mitä sitten, totuus satuttaa aina, minkä sille mahtaa..
Orikin kiittää minua, miksi?
Menneisyyteen liittyvän asian siis? Menneisyys.. Ei minunkaan menneisyyteni kovin valoisa ollut, enkä tuskin itsekään nukkunut niinä päivinä. Muut hevoset vain.. ..väheksyivät. Se ei ollut reilua. Kuten sanotaan; kiusatut kiusaajat Niin tässäkin tapauksessa.
Tooe oli aika erikoinen. Siitä löytyi paljon samoja piireitä, mitä näen itsessänikin. Ehkäpä juuri siksi en tiedä, kuinka suhtautuisin häneen.
”Mikähän tämä menneisyyteen liittyvä asia sitten mahtaa olla?” kysyin nostaen pääni taas ruohikosta. Eihän asia minulle kuulunut, enkä voisi väittää, että olisi edes kiinnostanut, mutta loppujenlopuksi halusin kyllä tietää.

Ruohokin maistui kostealta. Märältä suorastaan. Sitäkin koristi pienen pienet sadepisarat, jotka yön aikana olivat laskeutuneet maahan. Kurkkuun sattui edelleen, minua ei todellakaan ole luotu tällaisiin keleihin. Voi kuinka innoissani odotankaan kesää! Ei siihenkään ole enää kauaa. Talvi ja kevät menevät nopeasti. Niin, kevätkin on ihan mukava. Kylmyys jää taakse ja lämpimät kelit odottavat edessäpäin. Voi niitä aikoja, kuin talvisin ei edes ollut kylmä. Muuten ajat eivät olleet mukavia.
Katsoin punertavaa oria. Ulkonäöllisesti meissä oli paljon myös erilaista. Toinen oli koristeltu erilaisin merkein, minulla taas oli musta turpa. Vaikka orissa olikin häivähdys punaista väriä, ei se yhtä punainen ollut, kuin minä.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Kuutako han taivaalta kurkoittaa?

ViestiKirjoittaja Maikku » 01. Tammi 2011 02:43

Siinä sitä nyt oltiin. Olisi pitänyt olla hiljaa. Ja nyt kun hän kysyi, että millaisesta menneisyyteen liittyvästä asiasta oli kyse, niin olin minä nyt kahden ristitulen välissä. Jos kertoisin, niin kärsisin ja suunnitelmani olla kertomatta ja aloittaa uusi elämä, olisivat pilalla. Toisaalta jos en kertoisi, niin tamman reaktio voisi olla aivan yhtä kauhea kuin kertomatta jättäminen. Olin jonkin aikaa hiljaa ja yritin pähkäillä asiaa. kerrankin oikein mietein ennen kuin toimein.
"Kuten sanotaan, tieto lisaa tuskaa." Aloitan epämääräisesti "jos haluaisit ymmartaa osan, olisi minun kerrottava kaikki. Paatan nyt kuitenkin ekrtoa sinulle sen verran, etta olen kerran puolustanut monen vuoden takaista kadonnutta ystavaani kiusaajalta, mutta kun oli liian myohaista sain kuulla, etta tuo olikin syyton. Mina satutin sita hevosta hyvin pahasti, enka kykene unohtamaan sita paivaa." Kerroin hiljaa ja vakavana. No nyt se oli kerrottu. Kohta hän pelkäisi minua ja jäisin yksin. En uskaltanut katsoa häneen päin, vaan olin hiljaa ja keskityin aamiaiseen.

Syötyäni vähän lisää lopetan ja nostan pääni ylös. "Jatketaanko matkaa?" Kysyn tyynenä. En puhuisi menneisyydestäni. Teeskennelläänkö, etten sanonut mitään? Ai eikö? No siinä tapauksessa olis itten varmaankin vain kärsittävä. Tämä Roll oli kyllä suorastaan ihmeellinen tapaus ja nyt minä olin munannut täydellisesti. Tuskin tuo uskaltaisi enää nukkua seuranani yötä. Painajaiset seuraisivat minua jatkossakin jokainen yö, en pääsisi niistä eroon. Paitsi Rollin seurassa. Mikä oli kyllä sinänsä hyvin surullista, sillä olen tälläinen munaaja aina kaikessa.
"Mita luulet, onko viela pitka matka? Olemmeko perilla ennen puolta paivaa vai avsta illan tullen?" Juttelen rauhalliseen sävyyn, vaikka sydämeni pamppailee pelosta.
Maikku
 

Re: Kuutako han taivaalta kurkoittaa?

ViestiKirjoittaja Siuri » 01. Tammi 2011 23:48

Ori alkaa vastata kysymykseeni. Tai sitten ei. Ota tuostakin selvää.. Sitten se onnekseni jatkaa.
”Syyttömiä yleensä rankaistaan turhaan”, sanoin huokaisten. Ehkä hieman pettyneenäkin. Tai ehkä en. Oloni oli muutenkin ristiriitainen. Mutta totta puhuin, se on varmaa! Jostain syystä muilla on tällaisia aivan normaaleita hevosia vastaan jotain! Tai oli. Sitten muutuin, luultavimmin tein oikein. Muutokseni olisi tosin voinut olla erilainen, aivan mitä se tamma, Sellowiana, oli puhunut karmasta ja kohtalosta. En halua syntyä seuraavaan elämääni matona.
”Millä tavalla sinä sitten tätä hevosta satutit?” jatkoin ajatusteni keskellä. Nostin taas pääni ruohosta sitä mutustellen. Tällä kertaa olin varma, että halusin tietää. Orihan kävi koko ajan mielenkiintoisemmaksi. Jokaisella meistä on omat luurankomme kaapissa.
Ori jatkoi syömistä, niin tein minäkin.

”Joo”, totesin ehkä hieman tylsähkölläkin äänellä ja nostin pääni taas ylös. Okei, suuntana siis havumetsä, aivan kuten oli puhe. Onneksi Maustis oli ehtinyt näyttää minulle nämä reitit ja paikat, olisin muuten ihan hukassa. Kartta olisi kyllä kätevä.
Lähdin kävelemään aukiolta takaisin paikalle, jossa nukuimme. Siitä olisi hyvä jatkaa tietä pitkin sitten eteenpäin, se vie suoraan metsään.
Ori esittää kysymyksen. Jään hetkeksi miettimään sitä.
”Luultavimmin iltapäivällä, jos pidämme normaalia tahtiamme”, vastasin katsoen taivaalle. Sade ei ainakaan enää yllättäisi. Hyvä niin..
Nukkumapaikkamme oli siinä, minne me sen jätimmekin, yllättävää.. Katsoin molempiin suuntiin nopeasti miettien suuntaa, minne menisimme.
”Tuonne”, sanoin heilauttaen turpaani tietä kohti, jonne menisimme. Luultavasti toinenkin tämän tiesi, ei hän ainakaan mitenkään vähäjärkiseltä vaikuttanut.
”Onko sinulla jokin tietty syy mennä juuri havumetsään, vai kierteletkö vain?” jatkoin vilkaisten oria normaali-ilmeelläni. En ollut todellakaan varma tästä orista, miten edelleenkään pitäisi suhtautua. Ori antoi onneksi tilaa, ei ollut mitenkään ahdistelevan oloinen. Se oli hyvä juttu!
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Kuutako han taivaalta kurkoittaa?

ViestiKirjoittaja Maikku » 30. Tammi 2011 01:30

"Ei meidan tarvitse miettia sita nyt." Vastaan mahdollisimman rauhalliseen sävyyn tammalle, vaikka sydämeni oli äkisti hypännyt kurkkuun asti. Ei, en minä voisi kertoa menneisyydestäni. Olin itse päättänyt niin ja kyllä minä pysyisin siinä päätöksessä. Vaikka sitä ensisijaisesti pyrkiikin saamaan rakkautta ja jos ei kykene sitä saamaan, niin pyrkii luomaan ympärillään pelkoa - en kuitenkaan ollut niin epätoivoinen. Kyllä minä pärjäisin, ei tarvitse pelottaa kaikkia ympäriltäni. Johtajakin oli hätkähtänyt kun olin kertonut hänelle ja laumaan pääsyni oli ollut vaaka laudalla.

"Jatkakaamme siis matkaa." Sanon ja matkamme jatkuu takaisinpäin makuupaikoillemme ( oliko se todellakin noin lahon puun vieressä? ) ja makuupaikan jälkeen siirryin Rollin viereltä tuon taakse ja syvennyin ajatuksiini. Enpä kauaa ehtinyt olla ajatuksissani, kun Roll jo kerkesi kysymään jälleen kysymyksen. Tämä tamma oli sitten utelias tapaus. Oliko hänellä joku tietty määrä, että kuinka paljon kysymyksiä piti esittää? Hänelle oli tainnut jäädä jatkuva syöttö päälle. Vaikka olihan oikeastaan hyvä, että tamma puhli jotakin, niin en ehtinyt synkistyä.
"Hmm.. Eipa minulla taida olla riittavaa syyta." Pahoittelen sitten meitteliääseen sävyyn ja nostan jalkojani juurakon kohdalla. Tahti oli tappava, sillä lihakseni huutivat kuolemaa jo tässä vaiheessa aamua - eikä joka aamuinen aamukankeus auttanut asiaan, etenkään kylmällä ja kovalla alustalla nukutun yön jälkeen.
"No Roll, aiotko sinakin menna havumetsaan vai jatkatko sina matkaasi muissa mielissa?" Päätin vuorostani kysyä, sillä olinhan kuluttanut tammalta aikaa jo liiaksikin ja kaikenlisäksi tuo oli joutunut puhumaan tälläisen jäärän kanssa. Minä olin varmaankin mahdottoman pitkästyttävää ja tylsää seuraa.
Maikku
 

Re: Kuutako han taivaalta kurkoittaa?

ViestiKirjoittaja Siuri » 30. Tammi 2011 11:29

”Jos et halua”, vastasin lämpimään sävyyn. Oli ihan ymmärrettävää, ettei näistä asioista haluta puhua, haluanko minä muka kertoa kaikille, että olen ollut aina se hevonen, jota syrjittiin laumassa, kiusattiin, haukuttiin.. En halua. En halua kenenkään tietävän sitä, sain uuden alun täällä, ja täällä minä en jää alakynteen! Myötätunto. Se oli kieltämättä ihmeellinen sana. Vaikka en tiedä, mitä ori on kokenut, pystyn silti samaistumaan tuohon tilaan. Ainakin melkein.

”Joo, jatketaan vaan”, sanoin. Tie oli samanlainen kun tänne tultaessakin. Siinä mahtui melko ahtaasti kävelemään, mutta kuitenkin saimme riittävästi tilaa itsellemme.
”Aah, ymmärrän. Kiertelet vaan..”, aivan kuten minäkin aluksi. Se oli mukavaa silloin, kun oli seuraa.
”Minä? Minä vaihdan luultavasti suuntaani tasangolle”; vastasin. Tasanko. Se on edelleen se minun paikkani, sinne haluan taas.
Muutin tempoani hieman nopeammaksi. Ei minulla erityistä syytä ollut kiirehtiä, mutta halusin välillä vähän omaa rauhaa. Vaikka juuri aloinkin tottua Tooen läsnäoloon ja koko hevoseen. Ihan mukavahan tuo loppujenlopuksi oli. Hieman ehkä salaperäinen, mutta en taida kysyä aiheesta enempää.

Hiljaisuus. Linnut lauloivat puissa ja aurinko paistoi. Olin kävellyt pitkään jo hiljaa, en keksinyt mitään, mistä puhua. Ehkä vain kannattaisi olla hiljaa. Tai sitten keksiä jotain. Taitaa olla orin vuoro päättää puhumisesta.
”En uskoisi matkan tosiaan olevan enää pitkä, olen kulkenut näillä seuduilla ja maisema alkaa vaikuttaa tutulta”, sanoin yhtäkkiä. Se vain tuli suustani, vaikka piti olla orin vuoro puhua. Mutta miten vain.
Yritin kurkottaa katseellani lehtipuiden yli, jos näkisin edes vilauksen havupuista. Ne olivat kuitenkin liian korkeita keskellä metsää, joten turhaan katselin. Käänsin silmäni takaisin tielle.

[Yh, mitä tökkimistä :'D]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

EdellinenSeuraava

Paluu Lehtimetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron