Eksyksissä eksytään etsiessä eksyvää [feiarth!]

Kesäisin alue on erittäin lämpimän oloinen ja siellä viihtyy hyvin niin päivin kuin öinkin. Maasto on helppokulkuista ja alue saattaa olla erittäinkin harvaa joistain kohdista lehdistöä. Keskeltä metsää saattaa hyvällä tuurilla tai tietoisesti löytää pieniä aukioita, jotka ovat täynnä syötävää, vihreää heinää. Tasankohevoset omistavat lehtimetsää sekä suuremman kaistaleen pohjoisessa että pienen tilkun eteläisellä rajallaan.

Eksyksissä eksytään etsiessä eksyvää [feiarth!]

ViestiKirjoittaja Silkki » 11. Kesä 2011 09:51

Perdita

Keli oli tuskastuttavan hiostava keskipäivän auringon paahtaessa täydeltä terältä. Lehtimetsän puut tarjosivat hiukan helpottavaa varjoa, mutta polulla kulkija oli läkähtymäisillään janoon. Muuten niin ryhdikäs andalusialaistamma kulki nyt lysyssä, ylpeytensä unohtaneena. Vain muutama tunti sitten nuori tamma oli löytänyt itsensä rannalta loikoilemasta, eikä Perditalla ollut aavistustakaan, miten oli sinne päätynyt. Tämän viimeisissä muistikuvissa tamma yritti päästä laivasta ulos - ja lopun aikaa tuo oli ollut niin kauhuissaan, ettei ollut kyennyt ajattelemaan järkevästi.
Herätessään Perdita oli ollut todella äkäinen ja ennen kaikkea hyvin janoinen.

Andalusialainen huohotti hengästyneenä.
"Ifíu, eikö tässä kirotussa paikassa ole tilkkaakaan juomakelpoista vettä?", kimo manaili hiljaa itsekseen ja pysähtyi hetkeksi. Eikös vielä kaiken maailman öttiäistenkin pitänyt pörrätä siinä ympärillä, tunkea korviin ja silmiin ja jättää kamalat kutiavat pahkurat jälkeensä. Perdita tuuletti tunteitaan pukittamalla ärhäkästi, ennen kuin tuuletti reippaaseen raviin. Tamma yritti unohtaa kuivan kurkkunsa, lavoille puskevan hien ja kurjan olonsa, muttei voinut estää muutamaa hyvin rohkaisevaa ajatusta tunkemasta päähänsä.
'Olisipa se hienoa ja kunniallista kuolla tänne ötököiden keskelle - janoon keskelle autiosaarta.'

[feiarth Kavarin kanssa, tästä tuli vähän tönkkö näin alkuun (: ]
Silkki
 

Re: Eksyksissä eksytään etsiessä eksyvää [feiarth!]

ViestiKirjoittaja feiarth » 11. Kesä 2011 19:56

[Täältä saapuu itse herra Kaviaari! Mun on tosin pakko heti alkuun huomauttaa, että tekstisi on offlineviestiksi muutaman rivin liian lyhyt. Peliviestin tulee olla tämän kirjoituslaatikon mittainen ilman offgame-juttuja tai tyhjiä rivivälejä. Eli jos jossain kohtaa heität pari riviä tekstiä lisää, niin moderaattoripuoleni olisi tyytyväinen! (: ]

Cendre Noire

Ruunikko ori taivalsi rivakoin, joskin uupunein askelin pitkin lehtimetsään tallautunutta polkua. Se oli palaamassa ylänköhevosten puolelta, missä Kavar oli viimein törmännyt Aquilaan ja Stoneheadiin. Ori oli etsinyt molempia jo päiviä, kenties viikkojakin tajuttujaan Merelin, ylänköjohtajattaren, kadonneen varsoineen kuin tuhka tuuleen. Eikä ylänköläiskaksikolla ollut Kavarille hyviä uutisia, vaan hekin olivat alkaneet epäillä jotain tapahtuneen friisiläistammalle. Keskustelu oli ollut huolta täynnä, pienetkin toivonrippeet olivat nopeasti kutistuneet ja kadonneet olemattomiin. Niin, he olivat kaikki tunnustaneet Merelin katoamisen. He kaikki pelkäsivät, että jotain pahaa olisi sattunut. Että Jokeri tai joku muu.. ja kun se uhkauskin.. Terävä henkäys karkaa orin huulilta, se ei tahdo ajatella enää yhtään pidemmälle.

Nyt olisi vain jatkettava etsintöjä. Kavarin olisi ensitilassa lähetettävä viestinviejät aavikkoponien ja vuoristoponien johtajia etsimään. He sopivat Stoneheadin kanssa johtajien pikaisesta kokoontumisesta. Aikaa ei olisi hukattavaksi. Mutta ensin orin olisi levättävä, vaikka se olikin ajantuhlausta. Kavar oli kuitenkin pitkän matkan ja huolen uuvuttama, eikä kenties olisi edes selvinnyt matkasta naapurilaumojen alueelle nykyisessä tilassaan. Siispä vähän lepoa.

Äkkiä Kavar kuuli askeleita lähistöltä. Joku lähestyi oria ravaten. Pian puiden lomassa alkoi vilkkua valkoisen hevosen hahmo. Rem? Ruunikon kulmat kurtistuivat hivenen. He olivat viimeksi tavanneet.. niin.. koskas se olikaan? Rem oli tainnut lähteä viilettämään kauas pois tasankohevosten mailta. Siitä olisi keskusteltava. Vaikka toisaalta nyt yhteismaa oli saatettu saarelaisten tietoon.. Oliko Rem ollut kokouksessa? Epäilemättä, kyllähän ori muisti nähneensä tamman siellä. Vai muistiko? Ainakin Varian ori oli nähnyt, vaikka toisaalta se ei todistaisi mitään.

Kavar on pysähtynyt paikoilleen. Ori havaitsi nopeasti, ettei tulija ole Rem, vaikka tuulen sieraimiin tuoman tuoksun perusteella toinen onkin tamma. Hevonen on kuitenkin ruunikolle vieras.
"Hyvää päivää", ori toteaa rauhalliseen sävyyn, kun toinen vielä on matkan päässä.
feiarth
 

Re: Eksyksissä eksytään etsiessä eksyvää [feiarth!]

ViestiKirjoittaja Silkki » 12. Kesä 2011 17:12

[Aivan. Alotuksiin on mun mielestä vaan niin hirvittävän vaikea keksiä mitään tekstiä. Ehkä nyt tulee pidempää (: ]

Perdita huiski hännällään viilettäessään polkua pitkin. Paikka oli tuikituntematon, tamma oli lopen uupunut, sää oli tukahduttaa tämän... Vähempikin saa mielen äkäiseksi. Kimon ajatuksetkaan eivät tahtoneet pysyä koossa, vaan aivot esittivät kysymys kysymyksen perään uusia kysymyksiä.
'Mikä tämä paikka on? Onko täällä ihmisiä tai muita hevosia? Onko tämä ehkä se Amerikka, mistä kaikki puhuivat?'

Tamma puhisi - osin harmistuksesta, osin silkasta väsymyksestä. Tämän käyttämä polku oli kovin käytetyn näköinen... eivätkös nuo olleetkin kavion jälkiä? Perdita piristyi vain hiukan. Ainakaan kimo ei joutuisi olemaan aivan ypöyksin. Andalusialainen oli hetken ajan kuulevinaan askeleita, mutta ei jäänyt ottamaan siitä selvää, hidasti vain hiukan raviaan. Perditan sieraimet laajenivat tuon hengittäessä kiivaasti ja ryntäät olivat hiestä kosteat. Kirottu keli. Tamma oikein odotti talvea: Espanjassa se oli ihanan vilpoisaa aikaa, mutta ei liian kylmää. Loistavaa aikaa, siis jos ei joutunut viettämään sitä karsinassa jököttäen.

Askeleet kuuluivat yhä rytmikkäinä tömähtelyinä maata vasten ja ne kuuluivat lähestyvän.
'Minä kuvittelen vain, kuvittelen vain', Perdita hoki mielessään sitä toivoen ja osittain pelätenkin. Tamma ei tahtonut kenenkään näkevän tätä niin surkeassa kunnossa - kimo oli aina ollut se hyvin ruokittu ja kaunis, muille tahattomasti tai tahallisesti ilkeilevä lettipää. Ivailusta katkeaisi terä jos sen sanoisi janoon kuolemaisillaan oleva hikinen kaakki (vaikka eihän Perdita sitä ikinä olisi ääneen sanonut tahi myöntänyt moisia miettineensä).

Kimo ei pystynyt enää syyttämään itseään kuvittelusta, sillä nyt tuo myös haistoi vieraan hevosen tuoksun. Ori ilmeisesti, Perdita päätteli mielessään ja äkkäsi äkkiä tuntemattoman, tummanruunikon hevosen kauempana. Andalusialainen hidasti käyntiin, painon töksähtäessä etujaloille. Ori tervehti tammaa. Perdita asteli hitaasti lähemmäs ja arvioi muukalaista katseellaan. Kieltämättä komea se oli, eikä näyttänyt kovin vaaralliselta. Tamma pysähtyi vähän matkan päähän vastaamatta vieläkään tervehdykseen, kuten kohteliasta olisi ollut.
"Kuka sinä olet?", tuo kysyi hiukan epäkohteliaasti. Uupunut sävy kaikui Perditan äänessä epämiellyttävän selkeästi ja tamma yritti saada tavallisesti itsevarmaa ja ryhdikästä, nyt lysähtänyttä olemustaan kasatuksi.
Silkki
 

Re: Eksyksissä eksytään etsiessä eksyvää [feiarth!]

ViestiKirjoittaja feiarth » 12. Kesä 2011 18:54

[Näinhän se on, mutta ollaan katsottu tuon tekstikentän kuitenkin olevan ihan kohtuullinen vaatimus, ei siihen tarvi kun vähän heittää ympäristön kuvailua tai muuta sekaan (; ]

Kimo tamma astelee lähemmäs sanomatta sanaakaan. Kavarilla on aikaa tutkailla toista korvienkärjistä kavioihin. Ori on lukevinaan uupumusta toisen olemuksessa. Tamma on hivenen matalampi säkäkorkeudeltaan kuin ruunikko itse. Selvästi asunut joskus ihmisten parissa, ei välttämättä edes kovin kauaa sitten. Sen ori saattaa helposti päätellä tamman palmikoidusta harjasta. Kaikenkaikkiaan vieras näyttää hyvinhoidetulta, joskin väsyneeltä. Voisikohan tamma olla uusi tulokas? Siitä Kavarin olisi otettava selvää.

Viimein tamma puhuu. Olemuksesta huokunut uupumus kuultaa selvästi myös toisen äänensävystä. Uupumuksen lisäksi Kavar on havaitsevinaan hivenen epäystävällisyyttä, mutta se saattaa johtua vain väsymyksestä. Äänensävy saa orin kuitenkin heilauttamaan korviaan mietteliäänä.
"Olen Cendre Noire, tasankohevosten lauman johtaja. Olet laumani mailla", ori sanoo rauhallisella äänellä. Hänen kasvoillaan ei näy hymyä, mutta ääneensä ori on onnistunut saamaan hivenen ystävällisyyttä. Olisi turha kiukutella vieraalle.
"Ja sinä olet?" Kavar kysyy vastavuoroisesti tammalta. Ehkäpä toisen käytös muuttuisi ystävällisemmäksi, mikäli ori saisi toisen vakuutettua omasta ystävällisyydestään.

"Oletko vasta saapunut saarelle?" ruunikko kysyy uteliaisuutta äänessään. Se tarkkailee tiiviisti tammaa yrittäen estää ajatuksiaan harhailemasta väsymykseen ja Merelin etsimiseen. Koska tällä uupumuksen tasolla ori ei voisi tehdä mitään edesauttaakseen tehtäväänsä, se saattaisi ihan hyvin yrittää hetkeksi unohtaa sen.
feiarth
 

Re: Eksyksissä eksytään etsiessä eksyvää [feiarth!]

ViestiKirjoittaja Silkki » 12. Kesä 2011 21:57

Perdita höristi korviaan hiukan. Ori, joka esittäytyi nyt Cendre Noireksi - hassu nimi muuten - ei kuulostanut uhkaavalta, vaan melkeinpä ystävälliseltä. Viimeiset lisäykset saivat tamman kuitenkin uteliaaksi. Että minkä lauman johtaja?
"Olen Perdita", kimo vastasi ja nyökkäsi lyhyesti päätään jälkimmäiselle kysymykselle. Vasta saapunut, eikö se ollut ilmiselvää? Andalusialainen avasi suunsa lyhyen hiljaisuuden jälkeen:
"Ja minulla ei ole harmainta aavistustakaan, mitä... siis keitä tasankohevoset ovat. Onko täällä useitakin laumoja? Saapuuko tänne useinkin uusia hevosia?"
Perditan äänensävyä ei voinut kutsua vieläkään kovin kohteliaaksi, oli tämä Cendre Noire johtaja tai ei, mutta nyt tuon äänestä saattoi havaita väsymyksen alta tiedonjanoa ja jos tamman tunsi, saattoi arvata myös tuon lievän vellovan hätäännyksen.

Tamma ei ollut ikinä ennen tuntenut sellaista vapautta ja ironista oli, että nyt kun pääsi ulos karsinasta ja sirkusteltasta, oli kimo liian väsynyt nauttiakseen olostaan. Ja suoraan sanottuna, jos vapaudessa olo olisi aina yhtä väsynyt ja täytyisi varoa petoja... No, Perditan ei ollut vaikea valita, kumman elämän valitsisi mieluummin. Andalusialainen kallisti päätään kulmiaan kurtistellen ja pyysi sitten hiukan vastentahtoisesti, ylpeyttään venyttäen:
"Voitko kertoa minulle jotain tästä - saariko tämä on? - paikasta. Nimi, kasvillisuus?"
Tamma naurahti vaisusti ja tunsi samassa, kuinka kurkkua kuivasi yhä pahemmin.
"Kuule, onko täällä lähellä vettä? Merivesi ei tunnu kovin kivalta suussa."
Silkki
 

Re: Eksyksissä eksytään etsiessä eksyvää [feiarth!]

ViestiKirjoittaja feiarth » 20. Kesä 2011 23:57

Perdita siis. Hänen sanansa vahvistavat epäilyni siitä, että toinen on uusi saarella. Nyökkään.
"Aivan, arvelinkin, että saattaisit olla toistaiseksi tietämätön", vastaan hymyillen ja äänensävyllä, joka kertoo minun aikovan jatkaa puhumistani.

"No niin, tässä voi mennä hetki, minulla on paljon kerrottavaa", aloitan ja katson tammaa.
"Caralia on täysin hevosten asuttama saari, täällä ei ole ihmisiä. Suuria petoja sen sijaan löytyy, samoin myrkyllisiä kasveja ja petollista maastoa. Saari on jaettu osiin kuuden lauman kesken. Laumat ovat lumihevoset ja ylänköhevoset, jotka asuttavat saaren pohjoisosia, metsäponit lännessä, vuoristoponit ja aavikkohevoset keskellä ja etelärannikolla sekä tasankohevoset, minun laumani, idässä. Lisäksi saarelta löytyy alue, jolla elää laumattomat hevoset. He ovat hylkiöitä, osa omasta tahdostaan, osa rangaistuksena rikkeistään ja täten laumastaan erotettuja. Heidän alueensa on karu, eikä laumattomia muutenkaan katsota hyvällä.
"Saarelta löytyy monenlaista kasvillisuusvyöhykettä aina jäätiköistä aavikkoihin ja sademetsistä vuoristoihin. Saarella risteilee monia jokia, jotka ovat muodostaneet sinne tänne myös muutamia makeavetisiä lampia. Tasankohevosten alueet rajautuvat täällä idässä mereen, pohjoisessa meillä on yhteistä rajaa ylänköhevosten kanssa, lännessä aavikkohevosten kanssa ja etelässä vastassamme ovat laumattomien maat. Sinun tulee oppia rajat, sillä laumalaiset eivät saa poistua omilta alueiltaan. Kukaan ei saa siis myöskään - ilman erityistä lupaa - mennä toisten laumojen alueille.
"Säännöt eivät ole aina olleet yhtä tiukat, minkä vuoksi historiamme onkin melko synkästi värittynyt. Sinun lienee syytä tietää siitäkin jonkin verran. Vain vähän aikaa sitten saarta terrorisoi kaksi hyvin järjestäytynyttä laumattomien johtamaa liittoumaa, Mafia ja Rhowara. Molempien tarkoituksena oli saada koko saari taivutettua oman valtansa alle. Lukuisia hevosia murhattiin, useita katosi. Kaikki tämä tehtiin hyvin salassa. Kun lähes kaikki laumat oli taivuteltu jomman kumman järjestön vallan alle, päättivät jäljelle jääneiden laumojen johtajat haastaa järjestöt. Lopulta ne saatiin kukistettua, mutta hirvittävin seurauksin.
"Tilanne ei saa toistua Caraliassa enää koskaan, sen takia rajasäännöt ovat ehdottomat. Laumattomia etenkään ei tule päästää lähellekään laumojen maita. Sääntöjen rikkojia rangaistaan ankaralla kädellä. Laumattomana olo ei tule olemaan helppoa lähitulevaisuudessa, joten sinunkin on syytä etsiä itsellesi lauma", pidän pienen tauon.

"Sovit ulkonäkösi puolesta varsin hyvin ainakin omaan laumaani, mutta myös lumihevosiin, kenties ylänköhevosiinkin, vaikka enimmäkseen siellä taitaa olla sinua suurempia hevosia", katsahdan Perditaan.
"Niin, rajasäännöt. Saarelaiset ovat tovin eläneet murrosvaihetta. Olemme saaneet vietyä asioita kuitenkin jonkin verran eteenpäin. Olemme luoneet saaren keskiosiin yhteismaan, suuren alueen, jossa kaikkien laumojen jäsenet ovat vapaita tapaamaan toisiaan. Toivomme, että se omalta osaltaan auttaa saarelaisia hoitamaan komplikaatioita. Haluatko kysyä jotakin? Tiedän puhuneeni paljon, enkä oleta sinun sisäistävän kaikkea samantien", totean sitten. Nieleskelen hieman, kurkkuni tuntuu puhumisesta kuivalta. Minun olisi kerrottava Perditalle vielä Jokerista. Olemukseni synkkenee hetkessä. Merel.. Pyrin kuitenkin pitämään katseeni tammassa ja elämään tässä hetkessä, edes hetken.
feiarth
 

Re: Eksyksissä eksytään etsiessä eksyvää [feiarth!]

ViestiKirjoittaja Silkki » 21. Kesä 2011 00:22

Perdita kuunteli tarkkaavaisesti - päästeli väliin myönteleviä ynähdyksiä, jotka kehottivat jatkamaan ja vaikkei tamma typerä ollutkaan, ymmärsi tuo ehkä puolet Kavarin puheesta. Mafia? Rhovadara... mikälie olikaan... Tämä tietotulva sai andalusialaisen pään pyörälle ja tamma pysyi hiljaa sulatellen juuri saamiaan tietoja, yrittäen koota niitä kasaan, mutta aina jokin tiedonpalanen unohtui. Ei ihmisiä, paljon petoja, vaarallista maastoa... Perdita pudisteli päätään itsekseen. Laumasäännöt ja kaikki - kovin monimutkaista! Tämä kaikki sai tamman kerrassaan turhautuneeksi ja kun Perdita turhautui, oli odotettavissa hankalaa käytöstä.

"Sinun laumasi on siis tasankohevosten lauma", Perdita ennemminkin totesi kuin kysyi. Ajatus liittymisestä ylänköhevosiin inhotti espanjalaista hiukan. Olla siellä kääpiönä jättiläisten joukossa. Ei kiitos.
"Se kuulostaa paremmalta kuin ylänköhevoset. Entäpä... onko täällä - siis...", kimo sekosi sanoissaan hetkeksi. Lyhyen hiljaisuuden jälkeen tamma jatkoi rauhallisemmalla äänensävyllä, tarkoituksellisen selkeästi lausuen:
"Entä onko täällä yhä mitään mafioita tai muita kaistapäitä?"
Perdita liikehti tuntien olonsa kerta kaikkiaan epämukavaksi, väsyneeksi, janoiseksi ja levottomaksi. Kaikkea yhtä aikaan ja se hermostutti tammaa vielä enemmän. Perdita ei ollut koskaan ollut järin pitkäpinnainen.
Tamman lievästä ärtymyksestä huolimatta tältä ei jäänyt huomaamatta Kavarin äkkiä synkentynyt ilme. Andalusialainen tutkaili oria katseellaan, muttei kehdannut jäädä tuijottamaan - se oli hyvin epäperditamaista. Tavallisesti tuon ajatukset pyörivät suurimman osan ajasta tämän itsensä ympärillä, eivätkä muiden ajatukset kimoa hetkauttaneet.
Silkki
 

Re: Eksyksissä eksytään etsiessä eksyvää [feiarth!]

ViestiKirjoittaja feiarth » 21. Kesä 2011 00:50

"Kyllä, olet ymmärtänyt oikein", vastaan tamman toteamukseen siitä, että johdan tasankohevosten laumaa. Hänen sanansa siitä, miten laumani kuulostaa paremmalta kuin ylänköhevoset saavat synkähkön hymyn kohottamaan suupieliäni. Niin.. Monellakin tavalla niin voisi tällä hetkellä ajatella. Nyt, kun Merel on kateissa, lauma on kieltämättä hieman hajallaan, vaikka Stonehead saisi varmasti pian järjestyksen palautettua. On mahdotonta tietää millä perustein Perdita oikeasti pitää laumaani parempana tai itselleen sopivampana, eikä minun ole tarpeellistakaan.

Kimo on aikeissa esittää kysymyksen, joten terästäydyn. Yritän siirtää syrjään oman synkkyyteni. Katson Perditaa korvat valmiina vastaanottamaan toisen sanat.
"Entä onko täällä yhä mitään mafioita tai muita kaistapäitä?" tamma kysyy viimein, ja hetkeä aikaisempi synkkyyteni palaa salamannopeasti takaisin.
"Mafia ja Rhowara on kaikkien tietojen mukaan saatu karkotettua kaikkia jäseniään myöten saarelta. Tietenkään täyttä varmuutta asiasta ei ole kenelläkään", aloitan ja nielaisen sitten Mereliä ajatellen.
"Mutta viime aikoina saarella on herättänyt levottomuutta tiettävästi yksin toimiva valkokasvoinen ori, joka tuntee nimen Jokeri. Hänen toimestaan hevosia on murhattu. Ori toimii salaperäisesti, jättämättä jälkiäkään. Lukuunottamatta sellaisia jälkiä, jotka hän tahtoo meidän saavan", lisää synkästi ajatellen viestiä, jonka Merel henkilökohtaisesti Jokerilta sai.
"Valkokasvoinen pitää oletettavasti majaa laumattomien mailla, jossain Hoero-nimisen tulivuoren sokkeloisilla rinteillä. Jossain kohtaa hänen apurinaan toimi musta, myöskin valkokasvoinen tamma, nimeltään Mystiqué. Häntä ei ole tavoitettu..
"Emme tiedä tarkasti, mitä Jokeri aikoo, mutta teemme kaikkemme estääksemme hänen aikeensa", lopetan sitten selontekoni ja katson Perditaan vakavin kasvoin.
feiarth
 

Re: Eksyksissä eksytään etsiessä eksyvää [feiarth!]

ViestiKirjoittaja Silkki » 21. Kesä 2011 22:45

Tamma pisti merkille, että tämä Cendre Noire vaikutti olevan hiukan levottomalla tuulella. Karkotettu saarelta... Hei hei hetkinen! Perdita aukaisi suunsa ja älähti vaimeasti kesken toisen puheen, mutta malttoi odottaa siihen asti, että ori sai puhuttua loppuun. Kimo tuskin kuunteli toisen selostusta Jokeri-nimisestä murhaajasta, odotti vain saavansa itse sanoa sanottavansa.
"...mutta teemme kaikkemme estääksemme hänen aikeensa", Cendre Noire lopetti vihdoin.
"Mm'm", Perdita hymisi kärsimättömästi osoittaakseen kuulleensa. Tuo jatkoi melkein heti perään kiihtyneellä äänensävyllä: "Kun sanot että heidät karkotettiin... pääseekö täältä saarelta poiskin? Pääseehän?"
Perdita vilkuili vaivihkaa merelle ja siirsi sitten katseensa takaisiin oriin. Kimo oli nyt päässyt aiheeseen, joka tätä todella kiinnosti. Samalla kun tuo tahtoi löytää vaihtoehdon Caralialle, tamma tahtoi myös olla varma, ettei tulisi murhatuksi pikkurikkeiden takia.
"Niin, ja jos minä eksyn toisten laumojen alueille - eihän siitä voi rankaista. Se olisi epäreilua, minä en...", Perdita sopotti nopeasti niin että kieli oli mennä solmuun. Tamma haukkasi henkeä, ennen kuin jatkoi rauhallisemmin:
"Rehellisesti sanoen minä olisin mieluummin hylkiö kuin tulisin rangaistuksi rikkeistä, joille en itse voi mitään."

Nyt andalusialainen kohotti leukaansa ylpeästi ja muisti samassa väsymyksensä ja hirvittävän janonsa. Tamma pälyili tasankohevosten johtajaa uhmakkaasti, melkein odottaen vastalauseita. Jossain mielen perällä järki naputti olemassaolostaan ja ehdotti, että ehkä olisi parasta käyttäytyä nyt kerrankin kunnolla, mutta Perditaa ei huvittanut kuunnella. Tamma tahtoi vastaukset kysymyksiinsä - niin suoriin kuin epäsuoriinkin. Ja äkkiä sittenkin.
Silkki
 

Re: Eksyksissä eksytään etsiessä eksyvää [feiarth!]

ViestiKirjoittaja feiarth » 26. Kesä 2011 22:07

Perdita takertuu selkeästi yhteen sanomaani lauseeseen. Hänen katseessaan on hetken sellaista kiihtymystä ja toivoa, että olisin mielummin sanomatta sitä, mitä minun täytyy rehellisesti kertoa. Pudistan hiljaa päätäni, samalla kuitenkin olkiani kohauttaen.
"Kukaan ei tiedä. Olen kuullut sitä yritetyn useaan otteeseen. Merivirrat ovat valtavan voimakkaita, täältä on pitkä rantaan, muutenhan ihmiset olisivat vallanneet saaren jo kauan sitten. Mikäli joku on päässyt kotiin, ei hän ole tullut takaisin sitä ilmoittamaan. Ajoittain rantaamme kuitenkin kulkeutuu aaltojen mukana ruhoja, merivirtojen pahasti heittelemiä ja runnomia. En voi suositella sitä kenellekään, mutta jokainen on vastuussa omasta elämästään", päätän sanomani jälleen yhteen olankohautukseen.

"Hylkiö?" kysyn hiven huvittuneisuutta äänessäni.
"Mikäli puhut laumattomista, niin heitä vasta rangaistaankin. Emmekä me johtajat ole toistaiseksi ketään kovinkaan mielivaltaisesti rangaisseet. On ymmärrettävää, että rajojen opettelemiseen menee aikaa. Kaikki ymmärtävät, mikäli kerrot olevasi uusi saarella. Olemme varmasti kaikki olleet joskus hieman eksyksissä laumamme alueilta", jatkan hyväntahtoisesti.
"Ja aina löytyy joku, jolta kysyä tietä tai neuvoa. Olen usein auttanut uusia laumalaisiani jonkun hieman kokeneemman seuraan, jotta hän on voinut esitellä rajat tulokkaalle. Se on pitkälti maamerkkien ulkoaopettelua, mutta onnistuu kyllä aikanaan."

Huomaan tamman olemuksen muuttuneen. Kenties väsymystä. Se nostaa helposti tunteet - etenkin ärtymyksen - pintaan. Satunnaisesta äksyilystä kimoa ei voisi siis syyttää. Oma olemukseni pysyy rauhallisena, katson tammaa pää hivenen kallellaan, korvat rennosti sivulla odottaen jonkinlaisia reaktioita sanomaani.
feiarth
 

Re: Eksyksissä eksytään etsiessä eksyvää [feiarth!]

ViestiKirjoittaja Silkki » 27. Kesä 2011 01:53

Kimoturkkisen olemus lysähti tuon kuullessa orin vastauksen. Hetken Perdita oli uskaltanut toivoa ja nyt sekin vähä riistettiin pois. Tamma oli hetken hiljaa ja pureskeli alahuultaan sulatellen kuulemaansa.
'Mutta toisaalta, haluaisinko minä edes takaisin? Minä vihasin elämääni', pieni ja hiukan kysyvä ääni kuiski Perditan ajatuksissa. Se sai tämän kokoamaan itsensä rippeet ja loihtimaan kasvoilleen vaisun hymyn.
"Ehkä minä arvasinkin sen", Perdita totesi värittömästi ennemminkin itselleen kuin orille.

Cendre Noire jatkoi puhettaan ja vaikka Perdita ei ollut huomaavinaankaan, ei tuo voinut estää suupieliään nytkähtämästä alaspäin kuullessaan hassun sävyn orin äänessä. Tammasta tuntui hetken, että tämän sanavalintaa pilkattiin, mutta antoi asian olla ja kuunteli nyt voipuneena toisen sanoja. Nämä laumat olivat andalusialaiselle aivan uusi juttu: jännittävä ja hiukan pelottavakin. Aivan kuten uudet asiat tuppaavat usein olemaan. Perdita jäi miettimään, mikä oli caralialaisten 'mielivaltainen' - jos saarella liikuskeli vielä murhaajia ja psykopaatteja vapaina. Toisaalta tämä tasankohevosten johtaja kuulosti rauhoittavalta, ehkä hänen sanaansa voisi luottaa. Ja jotenkin kummallisesti tamma sai Cendre Noiren puheesta sellaisen kuvan, että ori olettaisi tämän liittyvän automaattisesti laumaansa. Tuo pikkuinen huomio sai Perditan kaikessa voipuneisuudessaankin - tai kenties juuri sen vuoksi - hiukan ärtymään ja hetken tamman teki mieli paukauttaa jotain töykeää päin toisen kasvoja.

Mutta nyt ei ollut oikea hetki olla äkkipikainen, sillä ystävällinen Cendre Noire oli toistaiseksi ensimmäinen Perditan tapaama hevonen eikä olisi viisasta purra ruokkivaa kättä. Niinpä andalusialainen käytti itsehillintäänsä ja hyvin vastahakoisesti verhoili enemmän tai vähemmän nöyrän kysymyksen toteaviin sanoihin:
"Ehkä minun olisi sitten fiksua liittyä tasankohevosiin."
Silkki
 

Re: Eksyksissä eksytään etsiessä eksyvää [feiarth!]

ViestiKirjoittaja feiarth » 03. Heinä 2011 18:27

Kaikesta huolimatta tamma suhtautuu onneksi hyvin kertomaani. Saaren elämään lienee paljon helpompaa sopeutua kuin lähteä yrittämään mahdottomaksi epäiltyä paluuta suuren ja vaarallisen valtameren yli. Vaikka tiedän niitäkin, joille sopeutuminen on ollut ylivertaista. Tai olen kuullut. Entäpä Arraia? En ole koskaan kovinkaan rationaalisesti kyennyt miettimään sitä miksi hän todella hyppäsi kalliolta. Miksi hän surmasi itsensä? Oliko syynä Darraiko? En todellakaan tiedä, eikä nyt ole oikea aika pohdinnoille. On kuitenkin ilo huomata, että ajatteleminen on vähitellen helpompaa, vähitellen vähän vähemmän satuttavaa. Aikaisemmin olisin lamaantunut pelkästä ajatuksesta. Nyt ilmeeni vain muuttuu hetkeksi tyhjäksi ja tunnen sydänalassani painetta ja puristusta. Ihan kuin joku yrittäisi puristaa sydäntäni nyrkkiinsä. Kurkkuakin kuristaa, mutta tämä on pientä.

Mihin jäinkään? Aivan niin. Päätäni pikaisesti ravistaen yritän jälleen palata nykyhetkeen. Rinnassa tuntuu edelleen ikävää painetta, mutta ajatukseni onnistun sentään keskittämään jo vieraaseen tammaan, Perditaan. Aivan niin, uusi tulokas, olin kertomassa saaren käytännöistä. Hänen ilmeensä on hetken ärtyneen oloinen. Mitä sellaista sanoin, jotta aiheutin tuollaisen reaktion? Äkkiseltään en osaa vastata omaan kysymykseeni, ja Perditakin näyttää jo tyynemmältä.

Nyökkään vastauksena hänen sanoilleen. Mietin kuitenkin hetken ennen kuin avaan suuni ja pudistampa lyhyesti vielä päätänikin.
"Tasankohevosista löytyy sinulle paikka hieman myöhemminkin, mikäli haluat miettiä ja käydä vaikkapa tutustumassa lumihevosiin tai aavikkoponeihin. Tietysti lauman vaihtaminen onnistuu myöhemminkin, mikäli tulet katumapäälle", totean hymyillen hieman.
feiarth
 

Re: Eksyksissä eksytään etsiessä eksyvää [feiarth!]

ViestiKirjoittaja Silkki » 06. Heinä 2011 23:10

[Voi että mulla meni tän kirjottamisessa useampi päivä kun yllättäen inspis katkesi D: ]

Ori oli näköjään hetkeksi vajonnut mietteisiinsä, tamma huomioi toista huomaamattomasti silmäillessään. Perdita odotti vastausta kärsivällisesti, mutta joutui pettymään. Täytyikö ihan kaikki vääntää rautalangasta - liittymispyyntökin? Vai tarkoittiko ori kenties sitä, ettei tuo tahtonut Perditaa laumaansa? Naurettavaa. Tamma hengitti syvään koittaen pysytellä rauhallisena ja lopulta tuo totesi hiukan turhan kiihkeästi päätään ravistaen:
"Ei, ei, minä voin liittyä yhtä hyvin nyt jo. Ja kuten sanoit, voinhan vaihtaa laumaa myöhemminkin jos... jos vaikka siltä tuntuu."

No jaa, oli andalusialaisella omatkin syynsä päästä tilanteesta nopeasti. Kurkku oli kuiva kuin autiomaa. Vähempikin sai kiukkuiseksi. Samalla Perditasta tuntui vähän, että tamma oli ollut töykeä tulevalle johtajalleen. Sen kummempia miettimättä kimo vilkaisi toista nopeasti varmistaakseen oliko toinen loukkaantunut hivenen töykeästä käytöksestä.
"No - minä voin ehkä auttaa. Tarkoitan sitä Jokeria, sen löytämisessä nimittäin. Osaan olla aika nopea jos haluan", Perdita lausui pidätettyjen tunteiden soljuessa sanojen lävitse. Ei, tuolla ei ollut aavistustakaan mihin aikoi nokkansa työntää, mutta siitä huolimatta se tamman aikuisempi ja oikeudenmukaisempi puoli vaati päästä auttamaan mokoman murhaajan kiinnisaamisessa. Eihän se nyt niin vaikeaa voisi olla, eihän? Perditan täytyisi vain löytää tuo tuntematon valkokasvoinen ori ja ilmoittaa Cendre Noirelle, eikä suojattua elämää elänyt nuori tamma voinut kuvitellakaan, miten se tappaja voisi olla niin kamalan vaarallinen.
Silkki
 

Re: Eksyksissä eksytään etsiessä eksyvää [feiarth!]

ViestiKirjoittaja feiarth » 18. Heinä 2011 23:16

Tamman luonteessa on tulisuutta, sen olen huomannut lyhyen keskustelutuokiomme aikana useammin kuin kerran. En voi olla naurahtamatta toisen kiivaille sanoille.
"Hyvä on, olet tervetullut tasankohevosten laumaan", sanon rauhallisesti. Jos minulla olisi kädet, nostaisin ne ylös antautumisen merkiksi. En kai minä aikonut kieltää uusia hevosia liittymästä laumaani. Aina parempi, mikäli kiinnostuneita olisi. Saattaisin saada kaipaamani viestinviejätkin. Olisikohan Perditalla kiinnostusta?

Ja juuri kun pääsin ajattelemaan virkojen täyttämistä ottaa tamma puheeksi Jokerin. Vakavoidun hieman. Toinen ei varmaankaan tiedä todellista vaaraa. Hän ei tiedä mihin lupaa ryhtyä.
"Olisin todellakin kiitollinen kaikesta avusta, ja niin varmasti saaren muutkin johtajat, mutten mitenkään voi antaa sinun tehdä sellaista ainakaan yksin. Se olisi itsemurha, harvinaisen turha sellainen. Uskon, ettei Jokerikaan täysin yksin toimi, onhan hän jo kerran käyttänyt apuria", aloitan päättäväisenä toisen ympäripuhumisen.
"Mutta saattaisin olla kiinnostunut nopeutesi hyödyntämisestä toisella tapaa. Jokaisella laumalla on nimittäin muutamia virkatehtäviä, joita hoitamaan kiinnostuneet laumalaiset pääsevät. Tasankohevosten laumalta puuttuu nopea ja luotettava viestinviejä. En ole kuitenkaan valmis nimittämään sinua virkaan tänään, mutta mikäli olet kiinnostunut voit tulla myöhemmin keskustelemaan asiasta", jatkan ja huolestunut ilmeeni pehmenee hieman.

Tarkkailen tamman reaktioita sanoihini. Olisikohan hänestä viestinviejäksi? Mikäli hän todella on sanojensa mukaan nopea.. no, on sanomattakin selvää, että viestinviejän tulee olla nopea. Mutta vaadittuja ominaisuuksia on muitakin. Viestinviejän on oltava käytettävissä lyhyellä varoitusajalla, erityisesti viranhaltijalta vaaditaan kuitenkin luotettavuutta. Ehdotonta luotettavuutta. Ja sitä luonteenpiirrettä en saisi yhdellä tapaamisella selville, siksi en ole valmis tekemään tammasta viestinviejää tänään, vaikka hän sitä tahtoisikin.
"Saat ensin tutustua saareen ja asukkaisiin paremmin", totean sitten kenties enemmän itselleni kuin tammalle, mutta onnistun lauseeni jälkeen katsahtamaan Perditaan hymyntapainen kasvoillani.
feiarth
 

Re: Eksyksissä eksytään etsiessä eksyvää [feiarth!]

ViestiKirjoittaja Silkki » 18. Heinä 2011 23:40

Perdita vilkaisi oria vakava ilme kasvoillaan, mutta johtajansa jatkaessa Jokerista tamman ilme suli ensimmäistä kertaa kohtaamisen aikana nauruun.
"Älä viitsi. Kyllä minä osaan pitää huolta itsestäni. Minähän sanoin vain löytäväni hänet... en minä hänen kimppuunsa loikkaisi tai mitään... ei hän minua huomaisi ollenkaan", tamma vakuutteli melkein iloisesti ja nyökäytti päätään vielä sanojensa painoksi. "Eikä minua juuri kukaan jäisi kaipaamaankaan, hän ei mahtaisi minulle mitään, minä en välitä... Yksi kaikkien puolesta ja niin edes päin, eikös vain?"
Sen pidemmälle Dita ei ehtinyt, kun ori jatkoi puhettaan viestinviejän tehtävästä. Kuunteliko hän edes mitä tamma sanoi? Hälläkös väliä, tamma tuumi mielessään ja suuntasi sitten harhailevan katseensa takaisin Cendre Noireen.

"Ehkä... kun opin tuntemaan saaren alueita, laumojen rajat ja laumattomien alueen. Mahdollisesti", andalusialainen vastasi epämääräisesti ja silmäili ympärilleen kuin harkiten, mihin suuntaan poukkoilisi seuraavaksi. Missä suunnassa se Hoero oli? Perditasta tuntui vähän siltä, että Cendre Noire ei ollut hevonen, jolta kannattaisi ainakaan toistaiseksi kysyä suorinta reittiä Jokerin luo. Eikä kimolla mikään kiire ollutkaan... Ei mikään kiire kerrassaan, ei, ensin täytyisi löytää paikka jossa juoda ja levätä hetken aikaa.
Tovin hiljaa pysyteltyään tamma tarkensi katseensa jälleen johtajaansa (kuinka outo kaiku sillä sanalla olikaan) ja vaikka tuon huulilla leikitteli pieni hymy, tuo lausui vakavalla äänellä:
"Minusta tuntuu, että sinä vähän nyt suurentelet sitä Jokeria."
Silkki
 

Seuraava

Paluu Lehtimetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron