Onko noita-akkoja tosiaan olemassa? [TH, AV]

Kesäisin aavikolla on erittäin kuuma ja alueen ison koon takia sinne voi eksyä erittäinkin helposti. Aavikolta saattaa löytää helposti kaikenlaisia skorpioneja, kuka ties pari kameliakin saattaa joskus kävellä vastaan, mutta ne ovat todella harvassa tällä saarella. Talvisin aavikolle ei sada lunta, mutta alue viilenee jonkun verran. Suhteellisen kylmä siellä ei siltikään koskaan ole.

Onko noita-akkoja tosiaan olemassa? [TH, AV]

ViestiKirjoittaja TheZamnn » 31. Heinä 2012 21:59

[Tulipa random otsikko :D: mutta Wohweli & Cleo!]

Torn


Yhden päivän ja yhden yö oranssinruskea liinaharja oli vaeltanut kuivalla maalla. Yhden aamun ja yhden illan oli tuo saarella nähnyt ja kaikki loppu oli ollut tasankoa. Ja jos ori olisi halunnut, tuo olisi tavannut jo monenmonta hevosta matkallaan, mutta aina, joka ikinen kerta Torn oli löytänyt itsensä ravaamasta hermostuneena kauemmas, uteliaimpien hevosten tapauksessa jopa nelistämässä. Päivän ja yön juoksemisen jälkeen oli mukavaa välillä vain kävellä rauhassa.

Aavikolla ei näkynyt ristinsieluakaan. Vain tuulipyöritteli piikkipalloa pitkin tasaista hiekkaa, kuin legendaarisissa lännenelokuvissa. Maisemaa halkoi sinertävänä taivaankantta peilaava joki, joka näytti jatkuva maailman ääriin. Saari oli kieltämättä kaunis ja se sai kalliovuortenhevosen hymyilemään. Kermanvalkea otsaharja kutitteli Tornin nenäpiitä kevyen tuulenpuuskan keinutellessa sitä.
"Jumala siunatkoon tätä saarta", ori hymähti ja jäi paikalleen ihastelemaan ympäristöä.
TheZamnn
 

Re: Onko noita-akkoja tosiaan olemassa? [TH, AV]

ViestiKirjoittaja Wohweli » 01. Elo 2012 00:09

CLEOPATRA
» Koin henkilökohtaisen lollahtamisen otsikolle. x') Cleo on noita-akka. ♥
» Ja sen verran muutin mieltäni, että tämä peli tulee ajallisesti käytyä ennen johtajien kokouksta . Tämä vaikuttaa siis siltä pohjalta, ettei Thorn saa Cleolta tässä pelissä tietoa sairaudesta. :D


Kamala tätä aavikon ilmastoa... Ei tainnut sopia ollenkaan minun keuhkoilleni. Jälleen aivastan vallan kuuluvasti eivätkä eleetkään jää mitenkään hienostuneesti. Oli onneni, ettei kukaan nähnyt.

Säälittävää. Tasankolaisten uusi johtajatar on hiekka-allerginen. Nyyh.

No, poishan täältä olisi tiensä suunniteltava joten en suinkaan suostunut jymähtämään paikoilleni vaan reippaasti sitä lähdettiin kävely vauhdilla matkaa taittamaan. Kääntelin korviani, nekin olivat jo täynnä hiekkaa, kun sitä oli alkupäässä aavikkoa pöllynnyt niin mahdottomasti.
Harmi, etten ollut kykeneväinen määräämään hiekan pysymistä maassa, sinnehän se oikeasti kuului.

Nyt maa näytti nousevan hieman ylemmäs ja jouduin oikeasti hieman tarpomaan eteenpäin sillä hiekka oli tältä osin melko upottavaa. Ilman suurempia ongelmia onnistun nousemaan pienen kohonneen dyynin huipulle ja sieltä näkee ihan kohtuu hyvin ympärilleen. Kierrän katseellani kunnes se nappaa sieltä jotakin mielenkiintoista. Joku yksinäinen haahuilia näytti taittavan matkaansa aavikon polkua pitkin.
Olisi kai varmistettava, että heppu oli tasankolainen, muuten se saisi laittaa vipinää kinttuihin, kun ajaisin sen armotta täältä pika vauhtia pois.

Lähdin laskeutumaan dyyniä alas ja huomasin, että se homma sujuikin melkolailla itsestään, kun nojauduin takakenoon ja annoin hiekan liuttaa minut sulavasti alas. Heti, kun kavioni koskettivat lujempaa ja varmempaa maaperää nostin laukan. Etenin suht pitkän omaisen matkan tavoittaakseni paikalleen jääneen hevosen.
"Anteeksi herra!" huudahdan kuuluvasti, jotta saisin napattua toisen huomiota. Hidastan vauhtiani, kun matkaa on enää viidellä hevosen mitalla. Lopulta pysähdyn kunnioittavan etäisyyden päähän. Olin vetänyt taas hiekkaa henkeeni ja minun oli yskähdettävä muutamaan otteeseen saadakseni hiekan tekemään tilaa hengitykselleni.
"Anteeksi vain..." pahoittelen yskintääni. Rykäisen vielä pienesti ja kunnostan ryhtini.
"Hyvää päivää vain, tuskin haittaa jos esitän muutaman kysymyksen?" tervehdin miedosti ja esitin kysymyksen joka oli lähinnä retoorinen, vastausta ei siis tarvitsisi antaa. Kysyisin tahtomani joka tapauksessa.
"Lienetkö tasankolaisia?" esitän sitten kysymyksen jonka tähden olin tänne saakka raahautunut, vaikka oikeasti olinkin matkalla pois aavikolta.
Wohweli
 

Re: Onko noita-akkoja tosiaan olemassa? [TH, AV]

ViestiKirjoittaja TheZamnn » 01. Elo 2012 17:43

Kuumuus alkoi käydä kalliovuortenhevosen niskoille, mutta tuo ei tohtinut kuitenkaan palata takaisin tasangolle. Siellä valetavat hevoset olivat säikyttäneet oman tiensä kulkija alunperinkin joen yli tänne Jumalan hylkäämälle maaperälle, jossa kuitenki lähemmin katsottuna oli pientä elämää. Tai ehkä vähän suurempaakin, kuten tämä tummanharmaa tamma, joka oli säikäyttänyt hopeanruunikon huudollaan. Torn ei tosiaankaan odottanut tapaavansa täällä hevosta, mutta näköjään koko saari oli kopukoiden valtaama.
Hömistynyt, tai enemmänkin vaivaantunut ori otti muutaman askeleen taakse, vaikka jykevänpuoleinen tamma olikin jo pysähtynyt, eikä nähtävästi aikonutkaan jyrätä suoraan yli, mitä liinakko oli aluksi pelännyt. Mustaharjainen yskähti muutamaan kertaan, mistä päätellen tuo oli vetänyt hiekkaa keuhkoihinsa noin rynnistellessään.
"Terveydeksi", Torn sanoi varovasti hentoisella äänellään, jota toinen tuskin kuuli ja vaivihkaa siirteli jalkojaan taaksepäin. Tuo oli painanut korviaan ja näytti pahoittelevan olemassaoloaan, vaikkei siihen mitään syytä ollutkaan.
Ori nyökkäsi varovaisesti tamman tervehtiessä ja esittäessä ensimmäisen kysymyksensä. Mutta mikä ihmeen tasankolainen? Torn ei ollut varma mitä pitäisi vastata, mutta hetken hiljaisuuden jälkeen tajusi olevansa epäkohtelias vain möllöttäessään, joten avasi suunsa.
"E-en, neiti", vastaus esitettiin samalla hentoisella äänellä, mutta tälläkertaa selvemmin. Torn peruutti jälleen sanojensa jälkeen. Hän ei halunnut vaikuttaa hyökkäävältä, sillä tamma vaikutti itsevarmalta persoonalta.
TheZamnn
 

Re: Onko noita-akkoja tosiaan olemassa? [TH, AV]

ViestiKirjoittaja Wohweli » 01. Elo 2012 20:01

No, tämä herrapa näytti vaivaantuneen saapumiseni johdosta. Se näytti jopa perääntyvän luotani ja puhuikin todella hiljaa, kuin ei olisi edes tahtonut tulla kuulluksi. Orin käytös lievästi sanoen kummastutti, mutta yritin estää ajatusteni pääsyn kasvoilleni ja näyttää täten suht neutraalilta.
Saan vastaukseksi melko piipityksen omaista puhetta, mutta pääasiana pidän vastausta. Ei kuulunut siis laumaani. Huono juttu herralle sillä sehän tarkoitti, että hänen olisi nyt lähdettävä... Ellei... Ori näytti säkäkorkeutensa ja värinsä puolesta sopivan laumaani, joten ehkä voisin suositella hälle paikkaa omassa laumassani.

"Jaaha, entä kuulutko johonkin toiseen laumaan?" jatkan tiedustelua ja tajuan, että olin jättänyt kokonaan esittäytymättä.
"Niin ja minä olen Strangler Cleopatra, olen tasankohevosten johtajatar," esittäydyn sitten ja kohennan taas hieman ryhtiäni, minusta harvoin jäi huomaamatta mukana kantamani itsevarmuus ja ylpeys.
Wohweli
 

Re: Onko noita-akkoja tosiaan olemassa? [TH, AV]

ViestiKirjoittaja TheZamnn » 02. Elo 2012 20:28

"Ehh... en kuulu", Torn vastasi. Näinkin normaalilta tuntuva tilanne oli hopeanruunikolle stressaava, mutta ori osasi ainakin vielä hillitä halunsa juosta pois tilanteesta, sillä ei halunnut vaikuttaa epäkohteliaalta friikiltä. Sittemmin Strangler Cleopatraksi ja paikan pomoksi esittäytynyt tamma herätti pienemmässä hevosessa epäluuloja, ehkä värin, mutta myös olemuksen suhteen. Liinakko päätti yrittää olla toiselle mieliksi parhaansa mukaan, ettei joutuisi kovin tukalaan tilanteeseen.

"T-tulin tänne vasta, olen Torn", ori esittäytyi. Torn kuulosti naurettavan helpolta ja yksinkertaiselta verrattuna toisen kaksiosaiseen, ehkä hieman jopa pelottavaan nimeen verrattuna. Ei kai kukaan antaisi lapsensa nimeksi kuristajaa? Vaikka kyllähän tamma oli voinut itsekin itsensä nimetä, eikä Torn ihmettelisi sitä yhtään, varsinkaan kun tummaharmaan itsetunto näytti olevan huipussaan. Hyvä jos ori viitsi edes vilkaista toista.
TheZamnn
 

Re: Onko noita-akkoja tosiaan olemassa? [TH, AV]

ViestiKirjoittaja Wohweli » 02. Elo 2012 21:13

Ori todella varoi minua, se varmaan jopa lopettaisi hengittämisenkin jos siitä tulisin edes huomauttaneeksi. Yritän kuitenkin patsastella siinä suht ystävällisen puoleisena ja olla, kuin en huomaisi taikka välittäisi herrasen käytöksestä. Oikeasti se hieman ihmetytti ja jossain määrin jopa ärsytti. Ärsyyntyminen johtui luultavimmin siitä, että aloin epäillä sitä, että olinko kykeneväinen johtajattareksi. En ollut kuitenkaan hermostumassa ihan ääriäni myöten eikä tullut kuuloonkaan edes paljastaa sitä elein läsnä olijalle. Olin itsevarma ja minähän - hitto soikoon - sovin tähän tehtävään, eikä yksi arkajalka todellakaan karistaisi itseluottamustani.

Herra kertoo, ettei kuulunut mihinkään laumaan ja esittäytyi jälkeeni Torniksi. Nyökkäilen siinä vain asiallisen omaisesti ja yritin vaikuttaa siltä, että olin oikeasti kiinnostunut ja kuuntelin tarkasti.
"No, oletkos ajatellut laumaan liittymistä?" jatkan kyselyä, kun ei ori saa juuri sanaa suustaan.
"Minä voisin tosiaan tarjota paikkaa laumassani mikäli kiinnostaa," lisään vielä ja yritän hymyillä jotakin kannustavan omaista hymyä, joka jää melko heikoksi, mutta ajoi toivottavasti asiaansa edes jotenkin.
Wohweli
 

Re: Onko noita-akkoja tosiaan olemassa? [TH, AV]

ViestiKirjoittaja TheZamnn » 05. Elo 2012 02:24

"Tarjouksesi on oikein ystävällinen..." Torn sopersi. Laumaan kuuluminen kuulosti tuosta kovin sitovalta, mutta kuitenkin turvalliselta. Voittaakseen itselleen lisää miettimisaikaa, joko sitte vain muutaman sekunnin, tuo koitti hymyillä ujoon tapaansa ja vilkaista tamman puoleen pikaisesti. Entä jos lauma olisikin ahdistava? Jos saarelta löytyisikin mukavampi ryhmä? Jos, jos, jos... Liinakko ravautti harjaansa.

"Ehemm... no, tuota", Kyllä vai ei? Olihan hänellä oikeus erota laumasta jos halusi, olihan? Ori ei viitsinyt kysyä. Ainakin yleisen perinteen mukaan oli, vai oliko? Pätikö täällä sama käytäntö? Toivottavasti. Siihen nojaten Torn totesi lopulta, että olisi mukavaa, jos hän pääsisi Cleopatran laumaan mukaan.
TheZamnn
 

Re: Onko noita-akkoja tosiaan olemassa? [TH, AV]

ViestiKirjoittaja Wohweli » 05. Elo 2012 14:06

"Tarjouksesi on oikein ystävällinen..."
O-ou. Ori taisi aikoa kieltäytyä. Ei Cleopatra tulisi ottaneeksi sitä liian henkilökohtaiseksi tai ede suuttuisi, mutta silloin Tornin olisi siirryttävä muualle porskuttamaan. Hiirakko odotti maltillisesti minkälaisen vastauksen ori lopulta suultaan tiputtaisi. Koko päivää ei ollut aikaa, eikä kärsivällisyys ollut tammalle ominainen hyve, mutta siitäkin huolimatta se pysytteli kiireettömän näköisenä ja vain odotti.

Valkonaama pohti hieman sitäkin, miksi orilla kesti noin kauan vastata. Oliko se epävarma hänen suhteensa? Eikai se voinut oikeasti niin paljoa pelätä? Cleopatran mieleen juolahtaa myös, että se voisi hieman kertoa laumastaan jos se, vaikka siten kuulostaisi edes vähän houkuttelevammalta.
”Minun laumani maihin kuuluu: Tasankoa, havumetsää, lehtimetsää ja suotakin, vettä pitkänä jokena ja sitten tietysti tämä aavikko,” tamma luennoi yksinkertaisesti.
”Laumani on melko suuri, mutta aina on tilaa uusille kasvoille,” Cleo ilmoittaa vielä osoittaakseen, että Torn olisi erittäin tervetullut mikäli mielisi liittyä.
”Pyrin hillittyyn kuriin ja toivoin erinäistä tarkkaavaisuutta rajojen noudatuksessa,” tamma paljastaa myös hieman toiminta periaatteitaan.
”Laumassani on myös avoimena virkoja jos tahtoo työ tehtäviin päästä,” pienenä vinkkinä vain.
Wohweli
 

Re: Onko noita-akkoja tosiaan olemassa? [TH, AV]

ViestiKirjoittaja TheZamnn » 17. Elo 2012 23:59

Ori kuunteli tarkkaavaisesti tamman puheita. Alue vaikutti kuuleman mukaan suurelta, kuten laumakin. Hevosten paljous hirvitti liinakkoa, mutta onneksi tilaakin oli, joten Torn saisi varmaankin olla rauhassa aina kun halusi, eli suurimman osan vuorokaudesta. Ori osasi kyllä arvostaa yksinäisyyttä ja hiljaisuutta, enemmän kuin varmaankaan yksikään hevonen, joka oli kavioillaan tämän planeetan pölyssä tallannut. Pölyssä, jep. Kaikki hevoset olivat nykyään niin nyrpeän näköisiä. Tornin mieleen nousi vain yksi ainoa sana tätäki hiirakkoa katsellessa, nimittäin kunnian- ja vallanhimo. Se oikeastaan hallitsi tämän maailman menoa.

"M-minä... tuota vain mietin, että.. eh. No siis... entä... entä jos lauma ei tunnukkaan oikealta paikalta m-minulle?" Tornilla kesti kauan saada kurkkuun takertuneet sanat kuuluville. Liinakko tapitti tummempaa hievahtamatta silmille joskeenkin ulottuvat etuharjan alta.
TheZamnn
 

Re: Onko noita-akkoja tosiaan olemassa? [TH, AV]

ViestiKirjoittaja Wohweli » 18. Elo 2012 17:55

Cleopatran silmiin Torn vaikutti kyllä ihan suht kiinnostuneelta laumapaikasta, mutta taisi silti hieman ujostella. Hiirakko ei ollut kovin tottunut hyväksymään joukkoonsa hevosia vaan ennen hevoset olivat vain liittyneet laumaan tamman voitettua edellinen johtaja. Silloin ei ollut merkitystä millainen laumalainen oli. Määrä ja terveys ratkaisivat kaiken kaikkiaan. Cleo soi lyhyen ajan menneisyyden mietteille, mutta palautui nopeasti kuuntelemaan liinakon empiviä sanoja. Valkopää puri kevyesti huultaan ja yritti kehittää oikeanlaista vastausta. Jos hän todella toivoi orin liittyvän laumaansa ei hän voisi sanoa, että painukoot muualle miettimään. Ehkä toiselle olisi hyvä suoda mahdollisuus myös laumasta lähtemiselle jos se tuntuisi liian vastenmieliseltä.
"No, jos et viihdy voithan aina erota," mustaharjainen sanahtaa sitten. Asia tuli esitettyä yksinkertaisessa ulkoasussa, mutta todellisuudessa Cleo tulisi vaatimaan selvät tiedot siitä miksi tahtoi erota laumasta. Eihän hän voisi pakottaa ketää jäämään, mutta suostuttelussa tamma oli omiaan lujan äänensä sekä voimiensa kanssa, vaikka voiman käyttö ei olisi todellakaan enismmäinen ratkaisu.
Wohweli
 

Re: Onko noita-akkoja tosiaan olemassa? [TH, AV]

ViestiKirjoittaja TheZamnn » 08. Syys 2012 17:59

Laumasta eroaminen oli siis mahdollista, jos elämä muuttuisi tukalaksi. Tornilla oli jo jonkinlainen mielikuva, kuinka se kävisi, joten tuo ei alkanut siitä enempiä kyselemään. Tammahan voisikin tulla toisiin ajatuksiin, eikä enää edes harkitsisi hopeanruunikon laumaan hyväksymistä.
"Siinä tapauksessa... omasta puolestani olisin varmaankin valmis liittymään Tasankohevosiin", hiljaisella äänellään ori sopersi ja vilkaisi Cleon puoleen yrittäen jotain hymyntapaista, näyttäen lähinnä hieman epävarmalta. Torn tottakai jännittikin hieman, tilannehan oli käytännössä aivan erilainen, kuin poikamieslaumaan liittyminen. Ori oli kuitenkin tyytyväinen itseensä, sillä ainakaan vielä liinakon ei ollut tarvinnut juosta henkensä edestä siksi, että olisi vahingossa suututtanut tämän tumman tamman. Toista vilkuillesaan Torn ei edes harkitsisi Cleon uhmaamista. Eikä tuo kyllä uhmannut muitakaan hevosia. Jopa vuoden ikäiset varsat saivat pompotella oranssinruskeaa papurikkoa jos vain tahtoivat.
Siinäpä sitä sitten odoteltiin tamman vastausta, joka toivonmukaan oli samalla aaltopituudella orin ajatusten kanssa.
TheZamnn
 

Re: Onko noita-akkoja tosiaan olemassa? [TH, AV]

ViestiKirjoittaja Wohweli » 09. Syys 2012 11:02

Cleopatra tietysti toivoi, että hänen laumassaan viihdyttäisiin eikä kukaan halajaisi oitis pois. Harmaa tahtoi kuitenkin olla vakuuttava johtajatar eikä hänen kuulunut kilpailla laumalaisten määrällä, hyvinvointi oli laitettava omien ihanteiden edelle. Kun punertavan värinen ori sitten myöntyy ei Cleo voi välttyä pieneltä voiton hyväiseltä hymyltä.
"Tervetuloa laumaani, Torn," tamma toivottaa ystävällisesti. "Haluatko, että esittelen sinulle rajoja, vai oletko niihin jo perehtynyt?" valkopää kysyy sitten. Hänellä oli kyllä hieman kiire, eikä raja näyttely houkutellut yhtään, mutta olisihan hänen uhrauduttava laumalaistensa hyväksi.
Wohweli
 

Re: Onko noita-akkoja tosiaan olemassa? [TH, AV]

ViestiKirjoittaja TheZamnn » 13. Syys 2012 18:40

"K-kiitos Cleopatra-neiti," Vai olisikohan pitänyt sanoa rouva? Torn ei ollut varma, joten yritti vain hymyillä toiselle varovasti. Ei toinen varmaan kovin pahastuisi, eikös neidit yleensä olleet nuoria ja tammathan tykkäsivät, jos heitä kehuttiin nuoriksi.
"E-ei tarvitse... eräs hevonen kertoi minulle jo niistä. Olet varmaan muutenkin kovin kiireinen..." Ei orille oikeastaan kukaan ollut kertonut mitään, mutta tuota ei kovinkaan paljoa houkutellut köpötellä ympäri laumojen rajoja Cleopatra-neidin riesana. Eiköhän hän ne oppisi sitten joskus.
"Mutta... sinulla oli varmaan kiire jonnekkin tai jotain, enkä haluaisi tuhlata arvon johtajattaren kallista aikaa," Torn mutisi peruuttaessaan hieman.
TheZamnn
 

Re: Onko noita-akkoja tosiaan olemassa? [TH, AV]

ViestiKirjoittaja Wohweli » 19. Syys 2012 10:56

Torn kiittelee ja tyydyn vain nyökyttelemään päätäni kertoakseni, että ei ollut mitään kiittelemistä. Ilo koko hommassa oli yksin minun. Uusi laumalaiseni on myös sitä mieltä, ettei tarvinnut enää rajojen esittelijää ja olikin saanut niistä jo joltain kuulla. Se tuntui helpottavalta. Oli suorastaan onni, että ainakin valta osa Caralian hevosista olivat hyväntahtoisia ja kertoivat mieluusti rajat ja säännöt muille. Näin ainakin johtajillekin jää hieman enemmän aikaan mitä sai oikeasti olla kiitollinen.
"Selvä se," totean lyhyesti. "Minulla tosiaan on hieman menoja joten sen pidemmittä puheitta minun sitten täytynee jatkaa matkaani. Oli erittäin mukava tavata Torn, toivottavasti tapaamme vielä ja kerro toki rohkeasti minulle jos tämä lauma elämä ei ole maistuakseen," näihin rohkaiseviin sanoihin on hyvä päättää keskustelumme.
"Näkemiin," totean vielä lyhyesti, kunnes lähden jolkottamaan reippain ravi askelin valitsemaani suuntaan

CLEO POISTUU.
» Näin valmista. (x Kiitos pelistä!
Wohweli
 

Re: Onko noita-akkoja tosiaan olemassa? [TH, AV]

ViestiKirjoittaja TheZamnn » 20. Loka 2012 02:22

Ori nyökkii tamman puheille, kun 'kyllä' -sanan toisteleminenkin olisi typerää. Vaisu hymy pysytteli tuon huulilla samoihin aikoihin.
"Sitä samaa... kerron kyllä," Torn sopersi yrittäen kuulostaa silti edes vähä uskottavalta. Tamma toivottaa 'näkemiin' ja pian jo ravaa pois.
"Hyvää päivänjatkoa, neiti," ori mumisee itsekseen jäädessään katselemaan tamman menoa. Kaksi päivää ehti kulua ja jo nyt Torn on ilmeisesti täysinäinen laumajäsen. Vaikka hän hyvä kun muisti lauman nimeä, taisi olla joku Tasanko...hevoset? Torn pudisti päätään ja vilkaisi ympärilleen. Aavikko näytti samalta Jumalanhylkäämältä paikalta kuin ennenkin. Ori huokaisi syvään ja lähti seuraamaan jokea, mikä oli alunperin ollut suunnitelmanakin. Hopeanruunikko antoi askeleen laahata kuivaa maata pitkin, eikä liinakolla näyttänyt olevan mitään kiirettä.

TORN POISTUU
Kiitoksia pelistä ^^
TheZamnn
 


Paluu Aavikkosiivu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron