Out of Nowhere

Kesäisin aavikolla on erittäin kuuma ja alueen ison koon takia sinne voi eksyä erittäinkin helposti. Aavikolta saattaa löytää helposti kaikenlaisia skorpioneja, kuka ties pari kameliakin saattaa joskus kävellä vastaan, mutta ne ovat todella harvassa tällä saarella. Talvisin aavikolle ei sada lunta, mutta alue viilenee jonkun verran. Suhteellisen kylmä siellä ei siltikään koskaan ole.

Out of Nowhere

ViestiKirjoittaja Sasu » 13. Kesä 2012 18:56

[Yksinpeli]

Misa

Ylitettyäni joen sen alajuoksulla olin päätynyt kuljeskelemaan aavikon hiekkadyyneille. Kävelen eteenpäin aurinko takanani, tai jos ei nyt suoraan takana, niin ainakin sen verran sivussa, ettei se paista silmiini. Pikkuhiljaa pitäisi varmaan lähteä tasangolle päin, siellä sentään kävi vilvoittava tuuli toisin kuin aavikolla, joka taisi olla näin kesällä kaikkein kuumimmillaan.

Siksi minä hieman ihmettelenkin, kun huomaan jossain kaukana vasemmalla epäselvän hahmon, jonka perässä hiekka pöllyää sakeana pilvenä. Hahmo näyttää juoksevan lujaa, vaikka aurinko porottaa täydeltä terältä varmasti tuollla parin dyynin päässäkin, enkä oikein usko, että juostessa silmiin ja suuhun lentävä hiekka on kovin miellyttävän tuntuista. Mutta no, mikäpä minä olen arvostelemaan muita. Käännän katseeni pois ja jatkan matkaani rauhallista kävelyvauhtia, mutta hetken kuluttua tajuan, että hahmo onkin vaihtanut suuntaansa ja kiitää suoraan minua kohti. Nyt näen jo selvästi sen olevan hevonen, eikä esimerkiksi saalistava villipeto, joten pysähdyn kohteliaasti odottamaan, josko kimo jostain syystä on tosiaan tulossa minun luokseni. En minä tosin muitakaan näe, tai ylipäätään mitään, miksi toinen olisi yllättäen muuttanut suuntaansa, joten käännyn kohti tulijaa ja kokoan ryhtiäni.

Vaikka kimo on vielä monen askeleen päässä, hän huutaa jotain, josta en kuitenkaan saa selvää. Otan pari huolestunutta askelta eteen ja yhden taakse, vilkaisten jälleen taakseni. Olenko minä tehnyt jotain väärin, kun hän noin rymistää minua kohti ja huutaa edelleen jotain. Olenko nähnyt... ketä? Montaa hetkeä minun ei tarvitse enää odottaa ennen kuin viime metreille saakka täyttä neliä kiitänyt kimo ori liukuu pysähdyksiin vähän etuviistoon minusta ja pöllyttää hiekkaa tullessaan suureksi pilveksi ympärillemme. Pöly kutittaa kurkkuani ja saa minut yskimään, mutta vedet silmissä kumarran kuitenkin päätäni toiselle.
"Voinko aut-"
"Oletko nähnyt Strangler Cleopatraa, tasankohevosten johtajatarta?" ori henkäisee sanojeni päälle ja toden totta saa minut nostamaan katseeni suoraan hänen kasvoihinsa.
"Tasankohevosten... johtajatarta? Mutta.. meitähän johtaa Cendre Noire, ja.."
"Ai, no, johtaja vaihtui, ei kauan sitten, sana ei kai ole tavoittanut... no minä kuitenkin kuulin, ja nyt pitäisi löytää hänet äkkiä. Suuri hiirakko tamma, oletko nähnyt?"
Kimo puhuu taas päälleni, mutta se on nyt täysin sivuseikka. Johtaja vaihtunut? Mutta mitä.. entä Cendre Noire, Kavar? Ja johtaako.. johtaako tasankohevosia tamma? Mitä tämä- minä en- Katson oria paremmin. Hänen karvansa on litimärkä hiestä, kimon jalat tärisevät ja hän huohottaa raskaasti.
"Valitettavasti en ole nähnyt häntä", vastaan orille hämmentyneenä, ja hän kiroaa purren hampaitaa yhteen.
"No, ei se mitään, minä-"
Orin lause jää kesken, sillä kun hän ottaa askeleen eteenpäin, hän luhistuu maahan, ja parahdan säikähdyksestä.
"Herra! Herra! Oletteko kunnossa?" hätäännyn ja kipitän äkkiä lähemmäs. Mitä maailmassa...? Ori yskäisee, yrittää päästä jaloilleen, mutta jää kuitenkin makaamaan maahan, kun jalat näyttävät lakoavan hänen altaan heti uudestaan.
"Ei tämä ole.. en vain ole syönyt enkä nukkunut... ehkä vuorokauteen? En ole varma. Olen aavikkohevosten viestinviejä", hän huomaa viimein sanoa, ja hyvä etten kumarra uudestaan.

"Teillä siis on viesti tasankohevosten johtaja...ttarelle?" kysyn kun en muutakaan osaa tehdä. Ei syönyt eikä nukkunut... onko hän vain juossut ympäri saarta?
"Erittäin tärkeä... minun pitäisi viedä se niin nopeasti kuin voin... kiersin tasankolaisten alueet jo, mutta ei merkkiäkään hänestä... se on todella tärkeää.." ori selittää haukkoen henkeään edelleen raskaasti. "Jos en pääse jatkamaan pian.. käy huonosti, todella huonosti.."
Kimon sanat pelottavat minua, samoin kuin se, ettei hän selvästikään ole matkaamiskunnossa.
"Minä.. voinko minä auttaa jotenkin?" Katson kimoa epätoivoisesti. Ei hän voi lähteä heti juoksemaan tuosta...
Ori katsoo minua yllättäen hyvinkin mietteliäästi.
"Sinähän olet tasankohevonen?" hän kysyy terävästi.
"Kyllä, herra", vastaan minäkin äkkiä terästäytyen ja kokoan taas ryhtiäni.
"Jospa sinä.. vaikka ei... mutta viesti on saatava perille.." kimo mutisee itsekseen. yrittää taas jaloilleen, mutta katsoo parhaaksi pysyä edelleen makuulla.

"Jos minä kerron viestin sinulle, pystytkö toimittamaan sen Strangler Cleopatralle? Minä en pyytäisi tätä muuten, mutta viesti on aivan pakko saada perille, ja aika loppuu kesken. Sinun pitää luvata, ettet missään nimessä kerro sitä kellekään muulle", kimo sanoo tiukasti, ja nielaisen. Pystyisinkö minä sellaiseen? Nielaisen ja nyökkään varovasti.
"Minä voin ainakin yrittää parhaani..." mutisen edelleen vähän epävarmasti.
"Se ei riitä", kimo töksäyttää heti.
"Minä vien viestin, enkä kerro sen sisältöä kellekään muulle. Juoksen, kunnes löydän Strangler Cleopatran", huomaan latelevani suoraryhtisenä seisoen. Käskyt, kyllä minä niitä osaan toteuttaa. Kimon huulille hiipii ilottoman sävyinen hymy.
"Tuon halusin kuulla." Ori vilkaisee ympärillemme. "Oletko valmis painamaan kaiken mieleesi?"
Nyökkään.
"Saarella riehuu tappava kulkutauti. Äläkä keskeytä minua ennen kuin olen kertonut kaiken."
Tuijotan oria silmät lautasen kokoisina ja peräännyn puoli askelta. Ku-kulkutauti? Tappava?
"Maustamaton Kermaviili, aavikkohevosten johtaja, pisti minut matkaan. Hän kohtasi laumattoman hevosen, joka ehti varoittaa tarttuvasta taudista ennen kuin kuoli johtajani jalkojen juureen. Se on peräisin laumattomien alueelta, ja oireena ovat paiseet päässä, yskä, sierainten vuotaminen, ja mahdollisesti myös laihuus. Ainakin Maustamattoman Kermaviilin tapaama hevonen oli hyvin laiha, kylkiluut näkyivät, mutta toisaalta hän myös oli laumaton."
Laumaton? Mutta- mutta laumattomien aluehan on ihan naapurissamme!
"Johtajat pitävät hätäkokouksen, ja sana siitä pitää saada myös Strangler Cleopatralle. Jos me molemmat etsimme häntä - lähden matkaan kun taas pystyn - saamme viestin varmasti perille."

En pysty sanomaan mitään. En mitään, nyökkään vain. Tappava tauti. Sierainvuoto, yskä, paiseet päässä, näkyvät kylkiluut, tarttuva... Mitä tämä on? Ei tällaista voi tapahtua. Kimo kertoo minulle vielä kokouksen ajan ja paikan.
"Mene sinä joen yläjuoksulle, minä kierrän merenrantaa pitkin. Juokse nopeasti."
Nyökkään uudestaan ja hyvästelemättä oria pyörähdän ympäri ja lähden nelistämään kohti suuntaa, jossa uskoisin joen olevan. Jos seuraisin sitä havumetsään asti ja kääntyisin sieltä... Minun olisi pakko löytää Strangler Cleopatra. Toistelen viestiä päässäni uudelleen ja uudelleen uskaltamatta tauota hetkeksikään.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Paluu Aavikkosiivu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron