Memories [Yksinpeli]

Kesäisin aavikolla on erittäin kuuma ja alueen ison koon takia sinne voi eksyä erittäinkin helposti. Aavikolta saattaa löytää helposti kaikenlaisia skorpioneja, kuka ties pari kameliakin saattaa joskus kävellä vastaan, mutta ne ovat todella harvassa tällä saarella. Talvisin aavikolle ei sada lunta, mutta alue viilenee jonkun verran. Suhteellisen kylmä siellä ei siltikään koskaan ole.

Memories [Yksinpeli]

ViestiKirjoittaja Meeba » 04. Syys 2010 12:17

Linyeth


Romahdan aavikolle, jonka hiekka pöllyää pieninä jyvinä ilmaan. Olen uupunut, täysikuu paistaa suoraan niskavilloihini. Pidän korvat luimussa. On kauhea nälkä, en ole syönyt koko päivään. Sitten pyörryn. Pääni läsähtää lötkönä hiekkaan, joka pöllyää karvapeitteeseeni. Kun herään, säikähdän suunnattomasti. Voikko hevonen, tamma, katsoo minua lempeellä katsekontaktilla suoraan pähkinänruskeisiin silmiini. "Linyeth." Toinen toteaa ja hörähtää pehmeästi. "Kuka sinä olet, miten tiedät nimeni?" Kysyn tammalta ja painan korvani niskaan. Sitten tunnistan pehmeän äänen. "Kai sinun nyt oma äitisi pitäisi tunnistaa.. rakas", tamma lausuu samettisesti minulle ja käännän korvani eteen. "Miten sinä.. sinähän olet.. äiti.." Koetan halata äitiäni. Tamma peruuttaa, ja alkaa laukata. Mutta hiekka ei pöllyä hänen kavioittensa alla. "Tapaamme vielä joskus." Tamma lausoo ja alkaa laukata ilmassa. "Älä jätä minua taas. Älä mene. En halua olla enää yksin!" Huudan tamman perään, ja kyyneleet alkaavat virtaa poskiltani alas. Miksi juuri hänen pitää lähteä? "Isä ei kohtele minua oikein!" Huudan vielä perään. Sitten seuraa hiljaisuus. Avaan silmäni toistamiseen, pidän korvat edessä. "Älä mene.. tule... takaisin.." Juttelen yölle, ikäänkuin joku vielä kuuntelisi minua. Ainoa joka kuunteli minua oli täysikuu. Hohtava, valkea täysikuu.
Meeba
 

Paluu Aavikkosiivu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron