Uusi paikka, uudet kujeet ja uusi elämä

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

Uusi paikka, uudet kujeet ja uusi elämä

ViestiKirjoittaja Kulta Turkki » 12. Loka 2015 20:44

Olin maannut rannalla jo hyvän tovin. Olin todella uupunut. Uiminen tänne oli ollut raskaampaa kuin olin koskaan kuvitellut. Olin hyvä uimari, mutta rajansa kullakin. Olin ilmeisesti pyörtynyt viimeisillä metreillä ja liput rantaan pää sopivasti hiekalla. Turkkini oli hieman kostea ja kehoni oli liikumaton. Sitten maailman kaikkeus päätti, että minun oli aika herätä unestani ja kestää se kipu jonka olin itselleni aiheuttanut uidessani liian pitkään.

Tuntui kuin valtava salama olisi iskenyt minuun kun avasin silmäni. Lihaksiani kolotti, joka paikkaan sattui ja voimia ei ollut kovinkaan paljon. Mutta silti minusta tuntui, että jos jäisin makaamaan kuolisin ennen pitkään. Joten kaavin kaikki viimeisetkin voimani ja nousi. Olin lähellä kaatua takaisin maahan. Kaikkea olin kokenut, mutta nyt jalat olivat pettää totisesti alta. Ja niin ne pettivätkin. Rojahdin oikein arvokkaasti takaisin maahan ja hengtin siinä hetken. En saisi jäädä tähän makaamaan. Se ei tekisi hyvää, joten pakotin itseni ylös. Raajani olivat kuin tulessa kun katsoi ympärilleni. Ympärilläni oli puita ja hiekkaa. Ravitselin turkkiani, jolloin lähes kaikki kuivunut hiekka tippui pois turpani läheisyydestä ja muualta kehostani. Katsoi nyt tarkemmin ympärilleni. Paljon puita, jotka olivat alkaneet jo saada ruskaa ja tiputelleet lehtiä. Oli mukava päästä kuivalle maalle vaikka sitä ei ihan siksi voinut kutsua. Katsoi eteeni ja yritin olla välittämättä kivusta, joka säteili lävitseni melkein kokoajan. Otin muutaman askeleen, mutta päädyin makaamaan hietikolle. Ihan vain sen takia, koska tuntui kuin joku olisi pyrkinyt repimään jokaisen raajani irti. Otin mukavamman asennon vaikka kaikki asennot tuntuivat aivan kamalilta ja jäin katselemaan mikä villipeto tulisi ja söisi minut ensimmäisenä. Ainakaan kärpäsiä ei ollut häiritsemässä. Se olikin ainoa hyvä juttu tässä vuoden ajassa, mutta ehkä joku toinen hevonen löytäisi sen nopeammin kuin yksikään villi eläin. Ainakin toivottavasti.
Avatar
Kulta Turkki
Juuri rantautunut
 
Viestit: 6
Liittynyt: 11. Kesä 2015 13:51

Re: Uusi paikka, uudet kujeet ja uusi elämä

ViestiKirjoittaja Sussu » 13. Loka 2015 19:38

Jay Jay

Syksy tuntuu jo ilmassa, joka ei ole läheskään niin lämmin kuin vielä joitain viikkoja sitten. Tasangolla kyllä tarkenee hyvin edelleen, ei sen puoleen - ei kai siellä talvellakaan merkittävän paljon lunta sada. Se jää nähtäväksi, jäisinkö kaipaamaan kunnon lumikinoksia, joihin olin entisenä lumihevosena tottunut.
Vihreästä punertavan ja ruskean sävyihin muuttunut lehtimetsä on jäänyt taakseni astellessani nyt merenrantaa pitkin. Palasin vain hetki sitten johtajien välisestä kokouksesta, ja nyt pakostakin mietin asiaa.
En mistään erityisestä syystä kylläkään. Se vain tuntuu nyt niin paljon todemmalta, että olen oikeasti tasankohevosten johtaja. Ajatus on samaan aikaan outo, että äärimmäisen miellyttävä.

Mutta se siitä.

Mereltä puhaltava viileä tuuli saa minut siirtymään raviin, jotta lihakseni lämpenisivät hieman. Ilma on koleahko ja taivaalla on pilviä, joten voi olla, että jokunen sadepisarakin tippuu siinä sivussa turkilleni, vaikken asiaa huomaa.
En kerkeä kuitenkaan ravaamaan kovin pitkälle, kun näen kauempana jotain, mikä herättää mielenkiintoni. Vastarantautuja? Taas? Asiastahan on mentävä ottamaan selvää.
Ja niin minä nostan hillityn laukan, lähestyen kiirehtimättä maassa makaavaa lajitoveria. Jo kauempaa haistan hänen ominaistuoksunsa, mistä päätellen kyseessä on tamma. Mitä lähemmäs pääsen, sitä enemmään asiasta innostun.
Mutta hidastan hyvissä ajoin, pysähdyn lopulta tamman luokse ja hymyilen kohteliasta hymyä.

"Kaikki hyvin, neiti? Jos en aivan väärässä ole, te taidatte olla uusi täällä?" juttelen toiselle ystävälliseen sävyyn.
"Meissä kaikis on halkeemii, ei pidä pyydellä anteeks niit
    Ja niin sinäkin oot kuluva pois, niinku kaikki mikä sulle ikinä kuulua vois"
Avatar
Sussu
Caralian covis
 
Viestit: 696
Liittynyt: 01. Tammi 2013 22:06
Paikkakunta: Oulu

Re: Uusi paikka, uudet kujeet ja uusi elämä

ViestiKirjoittaja Kulta Turkki » 14. Loka 2015 18:14

Olin ehtinyt maata jo tovin ja kerätä voimiani. Kaikki tuntui niin samealta ja kylmältä. Miksi oli pitänyt uida? Miksen ollut odottanut jäitä ja kävellyt yli. Mutta ei. Jukuri päänä olin uinut yli ja nyt sain maksaa hinnan siitä.
Kova kipu sykki lihaksissani ja raajani tuntuivat olevan tulessa, mutta olin saanut hieman voimiani kasaan. Joten kipu ei ollut niin paha kuin olisi voinut. Ja jos vielä hetken lepäilisin pääsisin varmasti ylös.
Ajatukseni harhailivat takaisin siihen laumanjohtajaan, joka oli suojellut minua. Voi miksi hänen oli pitänyt kuolla? Varmaan kyvyttömyyteni takia ja kammoni. Vihasin karhuja vaikka nyt toivoinkin sellaisen löytävän minut ja ajavan pois tästä kivusta. Mutta toisaalta halusin elää. Elää ja löytää elämelleni uuden tarkoituksen.
Sitten katsoi hieman hädissäni ympärilleni, mutta yritin pysyä rauhallisena kuullessani vaimeita askelia jotka voimistuivat kokoajan. Luimistin hieman korviani. Puuma? Karhu? Vai jokin toinen eläin, joka halusi syödä sen? Tai sitten se oli hevonen. Sen se saisi kohta selville. Ja pian sieltä tulikin hevonen. Voin kun kiva. Ei laji toverissa mitään pahaa mutta, olin toivonut että se olisi ollut joku saalistaja. Se olisi varmaan ollut siunaus minulle. Olisin päässät maanpäälisestä kirouksestani. Olisin halunnut jo kuolla, mutta maailman kaikkeus oli suopea. No ei siinä mitään.
Ori oli puhtaan valkoinen ja lihaksikas. Se olisi varmaan saanut tavallisen lemmenkipeän hepan heti kuolaamaan ja lääppimään. Ei kiva. Katsoi orin silmiin ja kuuntelin kun toinen puhui. Ori sitten kyseli oliko minulla kaikki kunnossa ja kysyi olinko juuri saapunut.

"Kaikki on kunnossa. Kiitos kysymästä. Ja kyllä olen vasta saapunut" sanoin ja nousin seisomaan. Ravistelin kullanruskean turkkini ja katsoin sitten oriin. Olin noin 5 senttiä oria pienempi, mutta se ei haitannut. Katsoin orin silmiin ja mietin hetken kuinka pitään toinen oli täällä asunut.

"Saanen tiedustella missä olemme? Ja kuka herra mahtaa olla nimeltään? Itse olen Kulta Turkki, mutta sano vain KT, Kultis tai jokin muun minkä satut keksimään jos haluat" sanoin ja katsoin toisen hieman hymyillen, mutta hymy katosi nopeasti. Mikä tämä paikka on oli? Olinko löytänyt Caraliaan? Toivottavasti sillä muuten olisin uinut tänne turhaan. Ja joutuisin uimaan uudelleen eri saarelle. Ja siitä ei tulisi mitään. Olin Caraliassa tai en jäisin tänne. Ja sillä siisti.
Avatar
Kulta Turkki
Juuri rantautunut
 
Viestit: 6
Liittynyt: 11. Kesä 2015 13:51

Re: Uusi paikka, uudet kujeet ja uusi elämä

ViestiKirjoittaja Sussu » 25. Joulu 2015 20:58

En vastaa mitään, kun tamma sanoo olevansa kunnossa. Sen sijaan mittailen häntä katseellani tarkkaan, enkä edes yritä peitellä sitä. Täytyyhän minun tarkastaa, olisiko tästä rantautujasta laumaani, Näin äkkiseltään en ainakaan keksi yhtään hyvää syytä, miksi ei. Eli ei muuta kuin hymyä huuleen ja myyntipuhetta kehittelemään.
Tutkailu on kuitenkin nopeasti ohitse, kun siirrän katseeni itseäni hivenen matalamman tamman silmiin. Ei toinen ole lainkaan pahan näköinen, vaikka vasta oli mereltä saapunut. Parempi varmaan silti pysytellä asiallisena ja pistää johtajan rooli etusijalle.

Uusi tuttavuus ei anna erityisen ujoa vaikutelmaa itsestään, mutten oikein tiedä vielä, mitä hän minusta tai tästä tilanteesta ajattelee. Esitellessään itsensä Kulta Turkiksi hän hymyilee hieman, muttei pitkään. Hymy omalla turvallani syvenee kuullessani hänen nimensä, ja olen vähällä naurahtaa, muttei se kuulostaisi varmaan kohteliaalta. Kaikkea sitä.
"Mukava tavata. Onneksesi törmäsit minuun, sillä minä osaan kertoa sinulle kaiken tarpeellisen tästä paikasta", aloitan jopa ylpeän kuuloisena.
"Olen tasankohevosten johtaja, Jay Jay. Kutsu ihmeessä Jayksi. Tämä paikka sen sijaan on Caralia, villihevosten saari."

Tarkkailen toisen ilmettä ja sitä, miten hän reagoi kuulemaansa. Mistä lie tämäkin kotoisin... Toiset järkyttyivät kuullessaan, että täällä ihmiset eivät omistaneet hevosia, ja toiset sen sijaan eivät olleet eläessään ihmisiä nähneetkään.
Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään.
"Meissä kaikis on halkeemii, ei pidä pyydellä anteeks niit
    Ja niin sinäkin oot kuluva pois, niinku kaikki mikä sulle ikinä kuulua vois"
Avatar
Sussu
Caralian covis
 
Viestit: 696
Liittynyt: 01. Tammi 2013 22:06
Paikkakunta: Oulu

Re: Uusi paikka, uudet kujeet ja uusi elämä

ViestiKirjoittaja Kulta Turkki » 25. Joulu 2015 23:00

Katsoin oria joka oli tullut katsomaan olinko kunnossa. Tai mistä minä tiesin mitä toinen halusi. Mutta ei se niinkään haitannut. Toinen vaikutti erittäin mukavalta ja se riitti ainakin näin aluksi. Kukahan toinen oli. Tarkistelin häntä hiukan ja tutkin katsellani. Lopettaen kuitenkin kun perus piirteet oli hallussa.

Ori katsoi silmiini ja minä katsoin hänen silmiinsä. Ei ollut tuo ori kuitenkaan mikään pahan näköinen. Se minun piti kyllä myöntää. Mutta ori oli minulle täysin tuntematon. Ei kannattanut elätellä toivoa vaan tappaa toivo jo alku eriin. Ehkä joskus se löytäisi jonkun. Mutta ei vielä. Ei näin nopeasti se ei ikinä onnistuisi. Neiti pysyi rauhallisena ja katsoi orin silmiin.

Katsoi oria, joka näytti kuin se olisi alkamassa nauraa nimelleni. Oli siinäkin ori, joka heti nimeni kerrottuaan alkaa nauraa. En kuitenkaan antanut tympääntymisen näkyä vaan annoin orin olla. Ei tarvinnut välittää paljoakaan toisesta. Kunhan kuunteli ja katsoi tarkasti. Ori sitten sanoikin, että minulla oli onnea kun olin törmännyt tuohon oriin. Naurahdin mielessäni. Katinkontit minulla mitään onnea ollut kun tuohon törmäsin, mutta jos totta puhutaan. Olin aika onnekas kun en joutunut kenenkään syömäksi. Toinen sitten sanoi, että voisi kertoa minulle kaiken mitä minun tarvitsisi tietää.

"Selvä" sanoin ja jatkoin kuuntelua. Toinen sitten esitteli itsensä tasankohevosten johtajaksi Jay Jayksi, mutta toinen halusi itseänsä kutsuttavan Jayksi. Ja toinen ilmoitti, että olin saapunut Caraliaan. Hymy nousi kasvoilleni ja ilo täytti sisinpäni.

"Hauska tutustua Jay ja on mukava kuulla, että onnistuin osumaan määrän päähäni sattumalta" sanoin ja olin oikein iloinen onnestani. Tänne olin halunnut ja tänne olin päässyt. Onni oli kerrankin puolellani. Katsoin iloisena Jayn silmiin ja hymyilin samalla.

"Voisitko kertoa käytännöistä täällä? Kuten minne saa mennä ja minne ei?" kysyin Jaylta. Olisi hyvä saada tietää asioita ennenkuin kävisi hullusti.
Avatar
Kulta Turkki
Juuri rantautunut
 
Viestit: 6
Liittynyt: 11. Kesä 2015 13:51

Re: Uusi paikka, uudet kujeet ja uusi elämä

ViestiKirjoittaja Sussu » 03. Tammi 2016 16:26

Tamma toteaa päässeen määränpäähänsä, jolloin minä kallistan vähän päätäni, yllättyneesti. Hän siis on kuullut Caraliasta. Tiedä sitten, mitä sellaista hän on kuullut, minkä vuoksi hän päätti lähteä merelle siinä toivossa, että päätyisi tänne.
"Ihanko totta? Siinä tapauksessa toivon, että Caralia vastaa odotuksiasi", tokaisen tammalle ja hymy suupielilläni levenee hetkellisesti, kun näen Kulta Turkinkin hymyilevän.

Tamma kysyy, voisinko kertoa hänelle saaren käytännöistä. Nyökkään myöntymisen merkiksi.
"Ilman muuta. Ei täällä mitään sen kummempia sääntöjä tai lakeja ole, mutta tärkeintä on ehkä olla tietoinen laumakäytännöistä." Pidän pienen tauon, katsekontaktin tammaan säilyttäen.
"Laumoja on kuusi. Vuoristoponit, metsäponit, aavikkohevoset, lumihevoset, tasankohevoset ja ylänköhevoset. Laumojen nimet kertovat jo paljon siitä, millaisella alueella he elävät - tosiaan, jokaisella laumalla on oma alueensa, eikä toisten alueilla liikkuminen ole suotavaa. Siitä voi joutua pulaan, joten ei kannata yrittääkään. Laumojen rajoilla on vartijoita."
Että voikin tuntua typerältä puhua tällaisia, kun on itse tottunut liikkumaan ympäri saarta rajoista välittämättä... Mutta sitä tamman ei tarvitse tietää.

"Laumoissa on siis erilaisia virkoja, ja liittyäksesi sinun on mentävä johtajan tai johtajataren juttusille. Et voi kuitenkaan vapaasti valita laumaasi, vaan laumoilla on omat koko- ja värirajoituksensa", selitän tammalle.
"Esimerkiksi vuoristoponeihin hyväksytään vain poneja, koska isommat eivät pysty samalla tavalla liikkumaan vuoristoisessa maastossa. Joka tapauksessa Caraliasta esimerkiksi niin jäätikköä, aavikkoa, tasankoa kuin ylänköäkin, eikä yhdenkään lauman alue ole turhan yksipuolinen. Saaren keskusta on yhteistä maata, jossa voi tavata hevosia muista laumoista. Myös laumattomille on oma alueensa lähellä tulivuori Hoeroa, mutta voin kertoa, että laumattomaksi jäävät lähinnä vinksahtaneet yksilöt tai muuten vain erakot."

Pidän pienen hengähdys- ja miettimistauon, mutten keksi lisättävää tähän hätään.
"Heräsikö kysymyksiä?" päätän kysyä, samalla virnistäen.
"Meissä kaikis on halkeemii, ei pidä pyydellä anteeks niit
    Ja niin sinäkin oot kuluva pois, niinku kaikki mikä sulle ikinä kuulua vois"
Avatar
Sussu
Caralian covis
 
Viestit: 696
Liittynyt: 01. Tammi 2013 22:06
Paikkakunta: Oulu

Re: Uusi paikka, uudet kujeet ja uusi elämä

ViestiKirjoittaja Kulta Turkki » 04. Tammi 2016 01:18

Katselin oria, joka vaikutti oikein mukavalta ja asialliselta. Ei tuo ainakaan mikään turhan päiväinen hourija tai ylienerginen ärsyttäjä ollut. Vaan ihan tavallinen mukava ori jolle pystyi juttelemaan asiallisesti ja kyselemään huoletta ilman räjähdyksen pelkoa. Ori sitten toivoi, että Caralia vastasi odotuksiani.

"Ainakin mitä olen nyt nähnyt ja kokenut se ainakin vaikuttaa aika mukavalta ja rauhalliselta paikalta asua" sanoin ja katselin hiukan ympärilleni. Ja sitten taas Jayhin. Jonka hymy hiukan leveni tai niin ainakin luulin näkeväni, mutta ajattelin vain kuvitelleeni sen. Sitten Jay suostui kertomaan saaren käytönnöistä ja minä aloin kuunnella tarkasti. Näitä tietoja tulisin tarvitsemaan. Laumoja oli kuulemma kuusi. Vuoristoponit, metsäponit, aavikkohevoset, lumihevoset, tasankohevoset ja ylänköhevoset. Laumat kuulemma elivät nimiensä mukaisilla alueilla, ja toisen lauman alueelle ei ollut suotavaa mennä. Laumojen rajoja kuulemma vartioitiin. Nyökkäsin ja jatkoin Jayn kuuntelua.

Laumoissa kuulemma oli omat virka järjestelmät ja liittyäkseen sellaiseen piti mennä johtajan tai johtajattaren puheille. Vapaasti ei kuitenkaan saisi laumaa valita vaan koko ja väri siinä ratkaisi. Sitten Jay antoi esimerkin. Vuoristoponeihin ei kuulemma hyväksyttäisi isompia kuin pojena, koska vuoristossa liikkuminen tuottaisi isommille hankaluuksia silloin maastossa liikkumiseen. Saarella kuulemma pystyi tapamaan hevosia muista laumoista ja laumattomilla oli myös alua, mutta ne olivat kuullemma lähinnö vain vinksahtaneita yksilöitä tai erakoita. Sitten Jay kysyi oliko minulla lisää kysymyksiä.

"On minulla yksi. Kuinka minä pääsisin laumaan? Tai oikeastaan mihin laumaan minä voisin kuulua korkeuteni ja väirini perusteella?" kysyin Jaylta ja katsoi orin silmiin. Minua ei hirveästi kiinnostanut mennä erakoitumaan muiden kanssa tulivuoren lähelle, joten päätin vain kysyä suoraan mihin laumaan sopisin. Jay sanoi olevansa tasanko hevosten johtaja. Joten uskoin hänen tietävän ainakin hiukan mihin laumaan sopisin.
Avatar
Kulta Turkki
Juuri rantautunut
 
Viestit: 6
Liittynyt: 11. Kesä 2015 13:51

Re: Uusi paikka, uudet kujeet ja uusi elämä

ViestiKirjoittaja Sussu » 08. Tammi 2016 16:27

Kulta Turkki kysyy minulta laumaan liittymisestä, jolloin olen hetkisen hiljaa ja mittailen häntä sinä aikana uudelleen korvista kavioihin. Hymy säilyy huulillani miettiessäni, miten tammalle vastata... Liian suorasukaiseksi ei kannattaisi ryhtyä, tai valehdella, ettei hän sopisi muuhun kuin minun laumaani. Tiedä vaikka myöhemmin saisi sen selville ja eroaisi laumasta ihan puhtaasti siksi, että vetäisi herneet sieraimiin asian vuoksi.
Mitä minä sitten edes välitän siitä, liittyykö hän laumaani vai ei? Katson asiaa siltä kantilta, että suurempi lauma on pientä vahvempi. Siitä voisi olla hyötyäkin jossain tilanteessa, vaikkeivat laumat Caraliassa ole tietääkseni keskenään tapelleetkaan, tai mitään sellaista.

"Mikäli kuumasta pidät, voisit mennä aavikkohevosesta. Minä itse olin vielä jokin aika sitten lumihevonen, olisit varmaan tervetullut sinnekin, jäätikölle. Vuoristoponiksi olet liian suuri, metsäponeista en ole aivan varma... Ylänköhevosiin taidetaan hyväksyä vain korkeampia yksilöitä..." Jatkan muka edelleen toisen tarkastelua, vaikka tiedän jo aika tarkalleen, mihin laumoihin hänellä on parhaat mahdollisuudet liittyä.
"On sinulla jonkin verran valinnanvaraa siis. Mikäli aavikko tai jäätikkö ei miellytä, olet aina tervetullut myös minun laumaani", sanon, suupieliltäni hetkeksi kadonneen hymyn tehdessä paluun.

"Alueellisesti tasankohevosten alue lienee monipuolisin, ja itse ainakin pidän tasankoa miellyttävämpänä alueena kuin aavikkoa tai jäätikköä. Vuodenajasta riippumatta siis", selitän tammalle. Peli on toki jo menetetty, jos hän jostain syystä haluaisi välttämättä jäätävän kylmään tai tukahduttavan kuumaan ilmastoon.
TIedä sitten, millaisella alueella hän on kasvanut ja elänyt ennen.
"Meissä kaikis on halkeemii, ei pidä pyydellä anteeks niit
    Ja niin sinäkin oot kuluva pois, niinku kaikki mikä sulle ikinä kuulua vois"
Avatar
Sussu
Caralian covis
 
Viestit: 696
Liittynyt: 01. Tammi 2013 22:06
Paikkakunta: Oulu

Re: Uusi paikka, uudet kujeet ja uusi elämä

ViestiKirjoittaja Kulta Turkki » 08. Tammi 2016 17:25

Katsoi oria ja odottelin toisen vastausta. Ori mittaili minua korvista kavioihin. Varmaan mietti mihin laumaan sopisin. Paikka jonne olin saapunut vaikutti oikein mukavalta. Ja laumaan pääsy voisi tehdä hyvää minulle. Jotenkin tunsin vetoa tasankoa kohti. Olinhan sellaisella kasvanut koko ikäni ja halunnut sellaisen nähdä jo pidemmän aikaa. Ja minua ei oikein olisi huvittanut mennä minnekään muualle. Mutta katsotan nyt mihin Jay minut ohjaisi.

Jay sanoi jos pitäisin kuumasta minun kanttaisi mennä aavikkohevokseksi. Ja kuulemma Jay oli ollut jokin aikaa sitten lumihevonen. Jonne neiti olisi varmasti tervettullut. Jäätikölle. Ei kiitos en hirveämmin viihtynyt kylmässä. Vuoristoponiksi olisin liian suuri, metsäponeista ori ei ollut varma ja Ylänköhevosiin otettiin vain korkeampia yksilöitä. Suuntasin silmäni Jayhin. Enkö muualle sopisi? Joten se olisi sitten varmaan aavikon ja jäätikön välillä. Missähän se laumattomien alue oli?

Sitten Jay kuitenkin sanoi, että jos aavikko tai jäätikkö ei miellyttänyt olisin tervetulllut Jayn laumaan. Alueellisesti tasankohevosten alue oli ilmeisesti monipuolisin ja miellyttävämpi kuin aavikko tai jäätikkö. Vuodenajasta riippumatta. Olin täysin samaa mieltä.

"Olen asunut koko ikäni tasankojen äärellä, joten sinun laumasi houkuttelisi eniten. Kun jäätikkö tai aavikko kuulostavat hiukan liian... oudoilta minulle" sanoin ja hymyilin hiukan. En halunnut olla töykeä muita laumoja kohtaan, joten päätin olla varovainen sanojeni kanssa.
Avatar
Kulta Turkki
Juuri rantautunut
 
Viestit: 6
Liittynyt: 11. Kesä 2015 13:51

Re: Uusi paikka, uudet kujeet ja uusi elämä

ViestiKirjoittaja Sussu » 10. Tammi 2016 15:26

Kulta Turkki ei lämpeä ajatukselle jäätiköstä tai aavikosta - mitä en ihmettele lainkaan, mikäli ei ole tottunut äärimmäiseen kylmiin tai kuumiin olosuhteisiin - ja kertoo eläneensä tasankojen äärellä jo ennen Caraliaan saapumistaan.
"Ymmärrän", vastaan tammalle ja katselen tuota vielä hetken. Tamma vaikuttaa hyvinkin täysjärkiseltä ja muutenkin sellaiselta, ettei hänestä todennäköisesti koituisi ongelmia.
"Ei minulla ole yhtään hyvää syytä, miksi en hyväksyisi sinua laumaani... Joten tervetuloa tasankohevosiin, jos niin haluat." Ja ilmeisesti hän halusi.

Tuskin Kulta Turkki ajatteli laumattomaksikaan jäädä, olihan laumassa eläminen kuitenkin turvallisempaa, kuin yksin eläminen.
"Sinun kannattaa pyytää jossain vaiheessa joku näyttämään sinulle lauman rajat. Minäkin voin sen tehdä, mutta jos sinusta tuntuu, että haluat ensiksi levätä kunnolla, niin ei sillä ole sinänsä kiirettä. Pysyttele vaikka lähellä tasankoa, niin tuskin päädyt muiden laumojen alueille", opastan tammaa. Ei sekään maailmanloppu olisi, vaikka hän vahingossa eksyisi.
Eivätköhän rajavartijat hänet pysäyttäisi, tai vastaan muuten tulisi joku, joka neuvoisi hänet takaisin oikealle alueelle.

Katsahdan ympärilleni, ja sitten takaisin tammaan. Uskoakseni olen kertonut hänelle jo kaiken oleellisen, joten olisi tamman päätettävissä, haluaisiko hän nyt lähteä katselemaan paikkoja yksin, vai kaipasiko mahdollisesti seuraa ja ohjeistusta.
"Meissä kaikis on halkeemii, ei pidä pyydellä anteeks niit
    Ja niin sinäkin oot kuluva pois, niinku kaikki mikä sulle ikinä kuulua vois"
Avatar
Sussu
Caralian covis
 
Viestit: 696
Liittynyt: 01. Tammi 2013 22:06
Paikkakunta: Oulu

Re: Uusi paikka, uudet kujeet ja uusi elämä

ViestiKirjoittaja Kulta Turkki » 10. Tammi 2016 22:53

Ori sanoi, että pääsin hänen laumaansa ja sanoi, että minun pitäisi pyytää joku näyttämään laumanrajat. Nyökkäsin ja haukottelin hiukan.
"Hoidan sen huomenna. Taidan nyt vain mennä nukkumaan" sanoin ja katsoi toista väsyneesti.
"Kiitos avustasi" sanoin ja väsyneenä lähdin kävelemään kohti tasankoa ja pian löysinkin paikan jossa oli hyvä nukkua.
Avatar
Kulta Turkki
Juuri rantautunut
 
Viestit: 6
Liittynyt: 11. Kesä 2015 13:51

Re: Uusi paikka, uudet kujeet ja uusi elämä

ViestiKirjoittaja Sussu » 15. Tammi 2016 19:38

Nyökkään hyväksyvästi tamman sanoille hänen tokaistessa, että hoitaisi asian huomenna. En ihmettele lainkaan toisen väsynyttä katsetta, ja hänen aikaisempi haukottelunsa jopa huvittaa minua hieman.
"Se on hyvä ajatus", totean Kulta Turkille. En minäkään ole nyt sillä tuulella, että jaksaisin lähteä kiertämään rajoja pitkin ja toimimaan matkaoppaana. Eiköhän hän löytäisi jonkun, joka tekisi sen mielellään.

"Ilo on minun puolellani. Toivottavasti viihdyt", huikkaan vielä tammalle, joka on jo lähtenyt astelemaan tasangolle päin.
Minä itse sen sijaan jatkan rantaviivaa pitkin, siirtyen pian reippaasta käynnistä raviin.
Ja näin olen jälleen hoitanut velvollisuuteni johtajana tämän päivän osalta.

Jay poistuu
"Meissä kaikis on halkeemii, ei pidä pyydellä anteeks niit
    Ja niin sinäkin oot kuluva pois, niinku kaikki mikä sulle ikinä kuulua vois"
Avatar
Sussu
Caralian covis
 
Viestit: 696
Liittynyt: 01. Tammi 2013 22:06
Paikkakunta: Oulu


Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron