Hetkonen, missä olinkaan äsken?

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

Hetkonen, missä olinkaan äsken?

ViestiKirjoittaja Kazu » 22. Heinä 2012 15:58

// Kuka vaan voi tulla tammaseni ensiseuraksi! Lunatic Lumisielu saapuu siis Caraliaan, päälimmäisenä persoonana näin aluksi hilpeä Lumi.. :D //

Lumisielu

Annan ilman puuskahtaa ulos kipeistä keuhkoistani. Pärskähdän pari kertaa ja tunnen, kuinka sieraimieni sisältä pääsee ilmoille jos jonkinlaista moskaa. Haha. Tunnen itseasiassa vähän kaikenlaista; vienon tuulen pyyhkivän kehoni ylitse sillointällöin, pehmoisen hiekalta tuntuvan alustan allani sekä viileän veden takajaloissani. Vau, elossa ollaan siis. Mutta missä.. Missä sitä ollaan?
Avaan hetkessä silmäni ja nostan vaivalloisesti, mutta tomerasti pääni hiekalta. Tosiaan, hiekkaa se oli arvaukseni mukaan. Samassa olen jo hieman huterilla jaloillani ja hoiperran kauemmas inhottavasta vedestä.
"No huhhuh!" Pääsee suupielestäni ja katsahdan itseäni. Olempas minä törkyisen näköinen, voi voi.. Ajattelen itsekseni ennen kun keskityn taas ympäristöön. Saari. En tiedä, mutta heti tulee mieleen saari. Mereltä saavutaan saarelle, ei sinne mitenkään muuten pääse. Voihan olla, että tänne kummalliseen paikkaan pääsee maatakin pitkin.

"No mitähän ihmettä. Huhuu!? Oih, olen totaallisen eksyksissä." Pölötän itsekseni, tietämättä oikein miksi. Ehkä kuunnellakseni vain sulosointuista ääntäni, hohoo.
Nakaan päätäni pari kertaa niin, että liejuinen otsaharjani heilahtaa pois silmiltä. Sitten sipsuttelen vieläkin kauemmas vedestä, jonka suolaisen maun maistan edelleen vahvana suussani. Yöök.
En tiedä oikein minne olen tepastelemassa, mutta päätänkin sitten pyllähtää siihen paikkaan. Aurinko porottaa taivaalta, mutta minulla ei ole kuuma, sillä viileä vesi todellakin viilensi oloani tehokkaasti. Mieleni tekee puhua. Jutella ympäristölle tai jollekin? Kai jokunen pieni hiekanmuru edes kuuntelisi, kyllä varmasti!
"Noniiin.. Mitäs minä nyt vedessä tälleen. Hrr, ei olisi pitänyt mennä sinne. Varmaan sai aikaan jonkinmoisen ajatuskatkoksenkin, vai miksei nyt yhtään tule tää paikka mieleen. Liian kylmää vettä oli varmastikin. No, eipä tuolla kai niin väliä, tuskimpa mitään tärkeetä olin tekemässä." Päästän pitkän liirumlaarumin suustani ja pärskäisen vielä kertaalleen. Rupeaa väsyttämään ja kellahdan kyljelleni. Meinaan mennä selän kautta ympärikin, mutten ihan. Päästän ilmoille muutaman, hysteerisen naurahduksen ja olen sitten vaiti. Niiin, ja mikäs olikaan tän homman nimi?

Katson, katson ja vain katson paria isompaa kiveä silmieni edessä. Ne lepäävät hiekalla, toinen on tylsän harmaa ja toinen hieman erivärinen. Mietin päässäni kiven värejä, mutta en osaa sanoa montaakaan. Naurahdan uudelleen ja kuulen ääneni kaikuvan kauempana pari kertaa. Päätän vain jäädä makaamaan hiljaa aloilleni siihen lämpöiselle hiekalle, mikäs kiire tässä.
Kazu
 

Re: Hetkonen, missä olinkaan äsken?

ViestiKirjoittaja Siuri » 22. Heinä 2012 21:44

[Mun ei pitänyt ottaa enää pelejä.. Varsinkaan Hyrrälle.. mutta seura vaikutti niin lupaavalta, että pakko x'D..! Tällainen ylipirteä tapaus siis :)]

Hyrrä

Diibadaaba..
Lauleskelen mielessäni omia laulujani, kun kävelen merenrantaa pitkin eteenpäin onnellisena auringon alla. Se tosiaan porottaa suoraan taivaalta ja lämmittää tosi tosi kivasti!
Silti on hieman ikävä lunta. Täällä ei tule kuuloonkaan piiloutua lumihankeen ja säikytellä muita!
Voi niitä aikoja. Onpa ikävä Ässää. Täytyy etsiä hänet pian! Hänellä on varmasti paljon tekemistä! Tai entäpä se kiva ori, jonka kanssa tehtiin lumiukko jäätiköllä?

Valpastun heti ja alan katsella ympärilleni yhä tiiviimmin. Aivan kuin toivoisin törmääväni johonkin kavereistani. Goyaan! Sitä en ole nähnyt aikoihin! Ja Säihky ja Humu! Voi niitä kahta on ikävä. Ne tosiaan pitivät minusta kovasti!
Nostan laukan ja lähden kiitämään merenviivaa pitkin korkein askelin eteenpäin. Vesi vain roiskuu ja hiekka ja muta sottaavat mahani. Ei sen kuitenkaan väliä, elämä on ihanaaaaa!
Pian kuitenkin pysähdyn kuin seinään, kun huomaan vähän matkan päässä jonkun kirjavan läntin, joka tuijottaa maata. Se tosiaan vain tuijottaa.
Kääntelen päätäni ja katson kummissani tuota olentoa.
Se ei ole tasankohevonen, ei varmasti. Se on aivan liian pienikokoinen. Mutta mikähän se sitten on? Olenkohan minä kulkenut aavikkohevosten puolelle? Ei, en varmasti. Ei näy aavikkoa.

Lähden taas ravaamaan nopeaa tahtia vierasta kohti hymy kasvoillani.
"HEEEEI!" kiljun jo hyvän matkan päästä. Huomaahan se minut, huomaahan? Nostan hetkeksi laukan ja kuljen sitten ripeästi ponin luokse.
Kun saavutan tämän, teen taas äkkipysähdyksen ja hiekka pöllähtää edessäni.
"HEIPÄ HEI!" huudan melko kovaa hymyillen oikein leveästi.
"Mitä sinä täällä teet?" saan sitten kysyttyä. Itseasiassa olen jopa varma, että olemme tasankohevosten alueella vielä.
"Miksi olet märkä? Olitko uimassa?" jatkan kyselyä kuin mikäkin utelias pikkulapsi.
Ja sitten rysähdän mahalleni ponin viereen. Painan päänikin lämpimään hiekkaan ja jään katsomaan toista hieman ylöspäin. Nostan pääni kuitenkin saman tien takaisin ilmaan.
"Mun nimi on Hyrrä!" esittelen itseni.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Hetkonen, missä olinkaan äsken?

ViestiKirjoittaja Maikku » 23. Heinä 2012 00:43

//Minäkin voisin tulla mukaan sekoittamaan pakkaa :3 //

Draginst Enri

Ehkä näin jälkikäteen ajateltuna olin ollut hieman ajattelematon lähdettyäni kulkemaan rannan suuntaisesti. Rantaahan riittäisi tietysti ympäri koko paikan. Auttaisihan tämä tietysti paikan suuruuden hahmottamisessa. Edellinen tapaamani hevonen oli kuitenkin sellainen, etten ollut vielä sen kummemmin kärryillä paikasta kuin tänne tultuani. Helpottihan se mieltä, että tiesin olevani turvassa. Kannibaalit eivät hyökänneet kimppuuni. Positiivista. Olikohan tämä eksoottiselta vaikuttava paikka saari? Niin minä olin alkanut epäilemään. Ei täällä kerran muuta ollut kuin hevosia. Ja joitakin villipetoja todennäköisesti.

Onneksi paistoi aurinko. En halunnut vielä ajatella illan hämärtymistä. Muut sanoivat auringon laskua kauniiksi, mutta kuinka voit nähdä auringonlaskun jos hämäryys tekee sinusta sokean? Toisaalta olen ollut tälläinen syntymästäni asti, joten en edes osaa kuvitella millaista hämäryys on. On joko kirkasta tai sitten ei mitään. Pilviset päivät ovat tietenkin jo oma juttunsa.

Kuinka tämä hiekka osasikaan olla pitkästyttävää ja upottavaa. Olin uskaltautunut menemään saaren sisäosiin pari kertaa, syömistarkoituksessa. En silti ollut varma halusinko olla siellä kauaa. En ehkä ollut valmis vielä menemään saaren sisäosiin. Sitäpaitsi olin melko varma, että minulla olisi vielä hyvää aikaa tutustua niihin. Illan lähestyessä täytyisi kuitenkin etsiä suojaisa nukkumispaikka. Ajatukseni kuitenkin keskeytyvät, kun kuuman ja polttavan hiekan sijasta saan kiinnittää huomioni kahteen lajitoveriin. Kahteen tammaan, jos tarkkoja ollaan. Toinen oli korkea, kimo hevonen ja toinen oli suloisen kirjava. Ikään kuin hän ei olisi osannut päättää ollakko ruskea vai valkea. Hirnahdin kaukaa tervehdykseksi ja jatkoin etenemistäni lähemmäksi hymyillen ystävällisesti.
"Hauska tavata, olen Aatos", esittäydyin tammoille.
Maikku
 

Re: Hetkonen, missä olinkaan äsken?

ViestiKirjoittaja Kazu » 23. Heinä 2012 15:55

// Jeejee seuraa! ;D //

Tuijottaminen alkaa ehkä jo pikkuhiljaa käymään tylsäksi. Mutristan huuliani, siristän silmiäni ja päästän ilmoille ison huokauksen. Hiekka pöllyää vähän sierainteni lähettyvillä ja olen taas naurahtamaisillani, kunnes kuulen jotain. Hei tosiaan!! ÄÄNTÄ! Jonkun elävän olennon tervehdys kiirii korviini jostakin kauempaa. Vai.. oliko se vain jotakin pääni sisällä? Heh.. Mutristan lisää huuliani ja terästän korvani. Se ei kuitenkaan auta mitään, sillä seuraavassa hetkessä korvani ovat täynnä hiekkaa. Ei nyt ihan kirjaimellisesti mutta kuitenkin. Oikeastaan hiekkaa pöllyää vähän joka puolelle kehoani. Hiekkasateen läpi kuulen taas jonkun tervehtivän ja sitten kysyvän jotakin.
"Mmmhh.. mitä minä täällä teen. Hahahaa, arvaa mitä? En tiedä!" Kuulen ääneni sanovan miettimättä sen kummemmin vastaustani.
"Voi voi, olin tyhmänä vedessä, tuotanoin, makoilemassa kai." Hetkinen, vastaan siis jollekin. Joku kysyi kysymyksiä joihin vastasin! Vautsi.
"VOI VELJET siinä tosiaan on JOKU!" Huudahdan yhtäkkiä ja ponkaisen lyhyille töppöjaloilleni. Villisti haravoin katseellani maisemaa, silmäni menevät jo pari kertaa edessäni makaavan hevosen yli, ennen kun tajuan, että vieras on siinä maassa. Pudottaudun innokkaasti hekottaen takaisin makuulleni pitäen katseeni tiiviisti jännän vaaleassa hevosessa, paljon isommassa kuin minä.

"Hyrrrrä. HAUSKA tavata sut Hyrrä! Mä oon.. mä olen hmm, Lumisielu! Joo, mut sano Lumi vaan!" Pulisen täpinöissäni toiselle ja hymyilen sitten niin leveästi että hampaat näkyy. Kyllä, varmasti nimeni on Lumisielu, se vaan on jotenkin päässyt viime aikoina unohtumaan.
"Hei kuule, missäs me nyt taas oltiinkaan kun on päässyt vähän unohtumaan joitakin hyvinhyvin olennaisia asioita?" Kysäisen silmät tuikkien Hyrrältä ja alan miettimään, että olen saattanut tavata tuon aikaisemmin, sekin olisi sitten vain.. höm.. päässyt unohtumaan. Heheh. Ainakaan Hyrrä ei kysellyt mitään sen tapaista kuin: Kukas sinä olet? Mutta ainiin, toinenhan esittäytyi. Miksi jo valmiiksi tutuille esittäydyttäisiin?
Olen taas avaamassa suuni, mutta en ehdi päästää ääntä ilmoille kun jo joku TOINENKIN tervehtii minua. Siis meitä. Molempia.

Viskaan pääni äänen suuntaan ja muistan vasta sitten sulkea avonaisen suuni. Hampaani kolahtavat hieman kivuliaasti yhteen, mutta levitän naamalleni taas sädehtivän ilmeen.
"Heeeei vaan sullekin komistus!" Livautan suustani, naurahdan ja jatkan sitten perään. "Liity toki mahtavaan juttelutuokioomme Aaaatos! Mä oon Lumisielu mut mua voi kutsuu Lumeksi vaan!" Esittäydyn varmaan turhankin innokkaasti vieraalle orille, tai ainakin äsken vieraalle, kun nyt tiedän jo tuonkin nimen niin tuttuhan se jo on, eikö?
Katseeni kiertää jälleen villisti molemmissa uusissa tuttavuuksissa. Pääni kääntyy vähän väliä Aatokseen ylhäällä ja sitten taas Hyrrään edessäni. Heilautan uudelleen edelleen märkää - ja nyt myös hiekkaista - otsaharjaani pois silmiltä ja pisaroita sekä hiekanmuruja lentää vähän joka suuntaan, hups. Mutta seuraa, kaksi kappaletta, wohoo!
Kazu
 

Re: Hetkonen, missä olinkaan äsken?

ViestiKirjoittaja Siuri » 25. Heinä 2012 22:05

Ei tiedä? Naurahdan toiselle, kun hän ei tiedä, mitä hän täällä tekee.
"Hyvä vastaus!" vastaan sitten hymyillen leveästi. Sitten se kertoo olleensa vedessä makoilemassa. Päiväunilla? Aika huono paikka minusta ottaa päiväunia, jos kysytään.
Sitten hän ehkä tajuaa minun olemassaoloni. Jatkan yhä nauramista.
"Joo!" vastaan ja katson, kun tuo poni nousee seisomaan. Yhtäkkiä se on minua paljonkin suurempi! Mutta sitten se tulee myös kanssani makaamaan maahan.

"Hauska tavata sut myös!" vastaan, kun tuo tamma esittäytyy Lumeksi. Hahaa, ei ihan lumeton ole tämä puoli saarta sittenkään!
Naurahdan omille ajatuksilleni ja kuuntelen sitten tamman kysymyksen.
"Niiin..", aloitan ja katson ympärillemme.
"Mun mielestä me ollaan tasankohevosten merenrannalla. Täällä Caralian itärannikolla", sanon ja vilkaisen merelle.
"Ja sä tosiaan taidat olla väärällä puolella saarta. Ponilaumat on vähän lounaammassa", sanon sitten kaivaen muististani olennaisia asioita saaren kannalta.
Ennen kuin ehdin edes miettiä, pitäisikö minun kertoa enemmänkin sijainnistamme, kuulen selkäni takaa hirnahduksen. Käännän päätäni maasta käsin tulijaa kohti. Se on ruskea. Ja ori. Ja sitten se tulee lähelle ja esittäytyy Aatokseksi.
Lumi kutsuu toista komistukseksi tervehtiessään. Naurahdan myös hänen sanavalinnalleen. Olihan toinen ihan suloinen.
"Joo, liity ihmeessä! Mä olen Hyrrä", esittäydyn myös. Ehkä sekin voisi lösähtää maahan kanssamme makoilemaan täällä kivassa ilta-auringon paisteessa.
"Mitäs täällä teet? Et säkään saisi olla täällä", kysyn sitten tältä ruskealta. Vai voiko olla, että olin kuitenkin eksynyt väärälle puolelle saarta. Ei, en jaksa uskoa.
"Mutta ei se mitään! En kerro kenellekään!" vakuutan sitten ja hymyilen leveästi molemmille. Ei kukaan saa tietää, eihän täällä edes näy ketään! Ja uskomaton sattuma olisi, että paikalle sattuisi vielä neljäskin hevonen. Paitsi jos Ässä tulisi.. Se olisi kivaa!
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Hetkonen, missä olinkaan äsken?

ViestiKirjoittaja Maikku » 27. Heinä 2012 00:44

Tähän lähemmäs, kuuloetäisyydelle tultuani kuulin kahden muun keskustelevan varsin vilkkaaseen ja iloiseen äänensävyyn. Hei vaikuttivat riehakkailta nuorilta, mutta toki kelpaisivat seurakseni mennen tullen. Jos he tietäisivät tästä paikasta tippaakaan enemmeän kuin edellinen tuttavuus, niin sekin olisi jo jotakin. Mihael oli ollut vähän hiljainen, mutta onneksi sentään kertonut minulle, ettei tällä saarella kannibaaleja ollut. Se oli rauhoittanut mieltäni kummasti.

"Hei vain Lumi", vastasin tälle pienemmälle ponitammalle. Minua hymyilytti hänen käyttämänsä adjektiivi minusta. Vai että komistus. Olin kyllä otettu, sillä minua ei oltu sanottu komeaksi sitten pariin vuoteen. Ratsastuskoulullakin meillä oli aina niin kiireistä muiden ajatuksien kanssa, että ei siinä toisten ulkonäköjä katseltu. Tämä oli kyllä mukavan virkistävää.

"Hei vaan Hyrrä. Sinulla on hauska nimi", vastaan myös Hyrrälle istuen hiekalle. Lämmintä se oli, joten siihen kyllä uskaltaisi mennä makaamaankin. Niinpä minä toteutin suunnitelman ja menin makaamaan kuten Hyrrä ja Lumikin. Hymyilin heille ja kuuntelin Hyrrän puhetta siitä, kuinka minäkään en oikein saisi olla täällä.

"Mitä tarkoitat?" kysyn hämmentyneeseen sävyyn tammalta ja katselen heitä mietiskellen. Täällä siis oli tietyt säännökset siitä missä kukakin sai olla. Olinko siis jonkun muun alueella? Oliko täällä laumoja? Jos täällä oli laumoja, niin tarkoittiko se, että täällä oli hyvinkin paljon hevosia? Minua alkoi jotenkin vähän pohdituttamaan ja olisin mielihyvin keskustellut tammojen kanssa aiheesta. Sen sijaan päädyinkin selittelemään mitä tein täällä.
"Minä olen ollut täällä vasta muutaman tunnin. En ole ihan varma ajankulusta, mutta ei sillä liene väliä. Tutustuin yhteen hevoseen jo, mutta sen jälkeen jatkoin matkaa rannalla ja päädyin tänne", kerroin mahdollisimman lyhyesti ja väläytin heille hymyn.
Maikku
 

Re: Hetkonen, missä olinkaan äsken?

ViestiKirjoittaja Kazu » 27. Heinä 2012 22:37

Aatos liittyi makoilutuokioomme ja hihkaisin innoissani. Hyrrä sanoi orille jotakin, ettei tuo saisi olla täällä puolella saarta. Siis vissiin, tässä näin, missä me nyt sitten oltiinkin juuri tällä hetkellä. Hups, mutta olihan Hyrrä sanonut niin kai mullekin tuossa aikaisemmin. Kappas, en saisi olla täällä alueella niinkuin ei näköjään Aatoskaan. Höh. Jos vain muistaisi mitä ihmettä sitten edes olin ollut tekemässä täällä, vai olinko ylipäätään yhtään mitään? Mitäs jos olin kävellyt unissani tänne? Hymähdän huvittuneena omille ajatuksilleni.
Mutta siis Caralia.. Caralia, Caralia, Caralia. Caralia? Ei, ei tosiaan sano mitään. Ponilaumat lounaammassa, häh?
"Siis, mitäh?" Tokaisen vain siihen johonkin väliin hekotellen sitten hetkisen tokaisulleni. Aatoskin näytti olevan vähän ulalla asioista, ja sitten tuo vielä meni sanomaan, että oli ollut vasta ihan vähän aikaa täällä. Siis täällä.. saarellako? Mitäs jos minä olisin sitten hmm, ajelehtinut tänne saarelle? Hoo, sehän selittäisi, miksen muista yhtikäs mitään tästä Caraliasta. En kylläkään muista mitään muutakaan, heh heh, väliäkös tuolla.

"Hih, mikset muuten saa kertoa kenellekään, että me ollaan täällä? Eikö täällä hyväksytä sitten poneja muuta kuin siellä jossain ihmeen laumassa mikä olikaan?" Kysäisen tirskahdellen Hyrrältä ja tapitan tuota suoraan silmiin. Naamallani käväisee taas veikeä hymy, ennen kun avaan jälleen suuni.
"Ja missä päin sitten oikein on lounas, onko tää paikka ylipäätään saari?" Painotan viimeistä sanaa ja haluan jo palavasti tietää, miten mahdollisestimahdottomasti olen saapunut tänne, paikkaan missä nyt olenkaan. Caraliako tän nimi nyt on, meinaa sekin jo unohtua.
"Ja jos tämä nyt onkin saari niin.. olisin arvannut oikein, hihii! Mutta siis niin mites minä sitten oikein tällälailla olen voinut tänne ajelehtia? Hmmm, jännäää. Uitko sä sitten tännenäin vain Aatos vai häh?" Kyselen ja ihmettelen joka väliin ja päätän sitten jättää kysymykset tältä erää tähän ja jäädä vain tapittamaan jälleen molempia hevosia edessäni leveimmistä levein hymy turvallani.

Vaikka emme saaneetkaan näköjään sitten Aatoksen kanssa olla täällä.. oliko se nyt Tasankohevosten rannalla, niin hyvä, ettei Hyrrä sitten kuitenkaan aikonut kertoa. Huipputyyppi! Aatoskin oli kyllä hupputyyppi! Varmasti kaikki täällä saarella olisivat oikein huipputyyppejä! Paikkahan voisi olla oikea paratiisi, mistäs sitä tietää. Halusin yhtäkkiä kovasti päästä jo tutkiskelemaan paikkoja. Ties vaikka täällä olisi oikein roppakaupalla hevosia! Monta monituista eri laumaa! Huisin jännää!
Kazu
 

Re: Hetkonen, missä olinkaan äsken?

ViestiKirjoittaja Siuri » 27. Heinä 2012 23:33

Aatos kommentoi nimeäni, ja hymyilen hänelle oikein ystävällisesti.
"Kiitos, minäkin pidän siitä", sanon ja jatkan hymyilyä.

Ja sitten alkaa kammottava kysymysryöppy! Ensin kysyy aatos, että mitä minä tarkoitan. Se vielä jatkaa kuitenkin ja sanoo, että on ollut täällä vasta muutaman tunnin. No sitten!
"Sitä, että tasankohevosten johtajatar ei tykkää, jos sen mailla liikutaan. Ja sä et voi olla tasankohevonen, koska sä olet liian pieni tänne", kerron ja katson vakuuttavalla ilmeellä Aatosta. Liikutan kuitenkin katsettani hiljalleen myös Lumeen. Hänellekin tiedoksi!
"Ja oikeasti mun pitäis kertoa, että te olette täällä, mutta te vaikutatte niin kivoilta, että en halua teille hankaluuksia", vastaan Lumen kysymykseen hieman surumielisenä. Ja se jatkaa kysymyksiään.
"Joojoo! Nimenomaan, ponilaumat on erikseen", sanon ja vilkaisen Aatosta. Mitähän se edellinen hevonen hänelle kertoi?
"Tällä saarella on kuusi laumaa. Kait olette siitä kuulleet?" katson molempia. Kuinkahan vähän aikaa tämä Lumi sitten on täällä oikein ollut, kun ei näytä oikein mitään tietävän myöskään?
"Kolme hevosille ja kolme poneille. Ja itse kuulun tänne tasankohevosiin", kerron ylpeänä. Minun ikioma laumani!
"Ja kuten sanoin jo, niin te molemmat olette vähän turhan pienikokoisia liittyäksenne tänne. Eli teidän täytyy etsiä jonkin muun lauman johtaja ja kertoa sille, että haluatte liittyä laumaan!" kerron sitten.
Lumi esittää myös Aatokselle kysymyksen, ja jään kuuntelemaan hänen vastaustaan.

"Mutta koska me nyt ollaan täällä näin väärällä alueella, niin tehdään jotain kivaa!" ehdotan toisille silmät onnesta loistaen. Mieleni tekisi pompata pystyyn ja ehdottaa kilpajuoksua hietikolla, mutta jään kuitenkin maahan makaamaan. Jospa jompi kumpi keksisi kivaa tekemistä, mitä täällä voi tehdä! Voitaisiin vaikka lähteä mereen leikkimään vesisotaa tai tai tai..!
Mielessäni käy niin paljon kivoja ehdotuksia, etten meinaa malttaa pitää niitä kaikkia sisälläni. Kerrankin hevosia, jotka varmasti haluaa pitää seuraa!
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Hetkonen, missä olinkaan äsken?

ViestiKirjoittaja Maikku » 03. Elo 2012 10:28

Hyrrä ja Lumi vaikuttivat nuorilta ja innokkailta. He vaikuttivat myös ihan kelposeuralta, sillä ei minau haitannut hiekassa makoilu ja saaresta seikkaperäisellä tavallakertovan Hyrrän kuuntelu. Lumi tuntui olevan yhtä hyvin pihalla kaikesta kuin minäkin. Tästä saatoin päätellä, että tänne saarelle tuli hevosia ja poneja paljonkin. Jossakin vaiheessa paikka oli myös paljastunut saareksi. Minua hymyilytti. Olisi mukavempaa asua muiden hevosten kanssa saarella kuin ihmisten keskellä mantereella. Saisi itse päättää mitä syö, kuinka liikkuu. Toisaalta vaara tilanteita tulisi enemmän, kun ihmiset eivät enää huolehtisi hyvinvoinnistani.

"Onko laumasi johtaja sitten kovinkin tarkka? Hän kuulostaa ilkeältä", minä kysyn ääneen ja olen hiukan hermostunut. Hyrrä ei kertoisi meistä kenellekään, mikä kuulosti siltä kuin olisin suurinpiirtein jokin suurikin uhka koko laumalle. Jos jokainen johtaja piti yhtä tarkkaa kuria, niin en osannut sanoa mitä siitä ajattelisin. Tietysti oli varmasti tärkeää pitää rajat kunnossa, sillä joku oikeasti turvallisuusriski voisi muuten tupsahtaa väärälle puolelle. No sillä tavalla ajattelemalla aloin minäkin ymmärtää.

"Toki", minä sanon ystävällisesti ja huomattavasti maltillisemmin Hyrrälle, joka on kovasti menossa jo leikkimään. Hän vaikutti kohtuunuorelta, kun halusi leikkiä. Katsoin Lumea hymyillen. Hän oli ihastuttavan kaunis ja pidin hänen innokkuudestaan. Ehkä voisimme sitten myöhemmin jatkaa matkaa yhdessä kohti niitä ponilaumoja? Toivoin kovasti, että asia olisi niin. Tarvitsin yöksi seuraa, en halunnut viettää ensimmäistä yötäni saarella yksin.
Maikku
 

Re: Hetkonen, missä olinkaan äsken?

ViestiKirjoittaja Kazu » 09. Elo 2012 15:42

Tapitan silmät suurina Hyrrää ja pidän pienet, pörröiset korvani täysin eteenpäin suunnattuna. Oho, Aatos on näköjään liian pieni tasankohevosiin. Käännän päätäni orin suuntaan ja mutristan taas vähän huuliani, ennen kun älyän yhden pikkuseikan. Itsehän olen paljon pienempi kuin Aatos, heh. Satun juuri katsahtamaan taas Hyrrään, joka katsoo takaisin sekä näyttää osoittavan ilmoituksensa myös mulle. Höh, en siis ainakaan voi olla Hyrrän kanssa samassa laumassa, kuinka tylsiä sääntöjä! Kukakohan niitä oikein laatii.
Seuraavaksi väläytän ison hymyn Hyrrälle edessäni, kun tuo vakuuttaa, ettei aio kertoa meistä kenellekään. Jaksan täpinöissäni juuri ja juuri kuunnella kaikki tuon sanottavat loppuun, mutta pistän asiat silti muistiin. Ainakin jotenkuten.
"Niiin juuri! Kuulostaa ilkeältä kun ei saa sen mailla olla! Oho, onko nää kaikki vaan sen maita? Miks sillä on näin paljon maata?" Pölötän jälleen kun saan suunvuoron, nyökkäilen Aatoksen kommentille ja sitten annan katseeni kiertää villisti ympärillämme. Maisema ympärilläkin näytttää jo niin laajalta! Omistaako joku yksi hevonen kaiken? En ymmärtänyt oikein vieläkään tätä juttua.

"Miksii Hyrrä se sun johtaja ei tykkää pienistä poneista? Miksii mä en saa olla tasankoponi, eikö se johtaja tykkää sellaisista? Tylsää!" Sanon taas suupielet alaspäin käännettynä ja katson edelleen Hyrrää. Joku muu johtaja pitäisi vai löytää? Muutko sitten sallisi poneja laumaansa? Eikun, jotainhan Hyrrä sanoi kolmesta ponilaumasta. Ponilauma! Onko siellä siis vaan poneja? Ainakin luulisi niin, hihih.
"Ai pääsisinkö mä ponilaumaan? Mähän oon poni kai, joo! Sinnekö mun pitäis mennä?" Kyselen jälleen ja nostan päätäni korkeammalle hiekalta. Nyt mä sen älysin! Siis ehkä. Edelleen vaan tyhmää, kun en voisi Hyrrän kanssa samaan laumaan liittyä. Mitenköhän laumaan edes liitytään?

Seuraavaksi ajatukseni kuitenkin menevät taas toisaalle hetkeksi, kun Hyrrä ehdottaa, että tehtäisiin jotain kivaa!
"Jooo!" Hihkaisen vain sen enempää ajattelematta ja ponnahdan töppöjaloilleni. Mahani on aivan hiekassa ja olen edelleen aika törkyisen näköinen, kun vasta äskettäin tulin vedestä ja märkä karvapeitteeni kerää kaiket roskat. Vedessähän ne kuitenkin huuhtoutuisi poiskin! Silmät sädehtien ja taas sen enempää miettimättä käännähdän ympäri niin, että kaviot painuu hiekkaan. Sitten kipitän villisti harja hulmuten kohti veden rajaa. Seuraisikohan muut perässä? Meressä voisi tehdä jotain kivaa! Tai sitten rannalla, en tiedä!
Kazu
 


Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron