You've got the wings of a fallen angel.

Alueeltaan korkeaa ja kumpuilevaa maastoa. Kasvillisuus saattaa olla jossain kohti vähän niukassa ja siellä on pienehköjä puskia, mutta tapaa sitä erittäin hyviä ruohoalueitakin jos jaksaa vain etsiä. Ruoho on löydettäessä yleensä maukasta ja ravitsevaa, mutta sen seasta saattaa löytää muitakin kasveja.

You've got the wings of a fallen angel.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 14. Joulu 2011 21:53

KOTKA

Minä olin sanonut Zerawille että lähtisi vain, ei tässä hätää, minä halusin käydä yksin kävelyllä. Lupasin vielä olla hankkiutumatta vaikeuksiin, vaikka tamman itse sellainen pitäisi luvata. Hänen äitinsä tuntiessa. Mutta ei, minä en sanonut mitään siihen suuntaan, olin kehottanut tammaa painumaan omille teilleen ennen kuin itse lähden ja etsimään itselleen jotain seuraa.
Musta oli nyökännyt, pyyhkäissyt ohitseni kuin kevättuuli, huiskauttanut minua hännällään ja kadonnut. Minä olin katsonut hänen jälkeensä, pudistanut hiljakseen päätäni ja kääntynyt sitten ympäri, lähtien leppoisassa ravissa kohti tuntematonta.
Ja täällä minä olin, ylänköhevosten alueella, tavoitteena etsiä Zoe. Mutta vähän epäilin löytäisinkö häntä, se tamma oli sitä sorttia että jos hän ei halunnut tulla löydetyksi, ei sitten.

Mietin vain mikä päämäärä Zerawilla oli. Aikoiko hän etsiä vain itselleen jotain seuraa, vai oliko haun alla mahdollisesti Zoe tai sinisilmän oma isä, Rayo. En kuitenkaan ollut kysellyt mustan aikomuksia, loppujen lopuksi hän ei ollut holhottavani kuin nimellisesti ja hän täyttäisi vuoden ihan kohtapuoliin. Sen jälkeen hän voisi mennä ja tulla miten haluaisi, roikkunut minun seurassani vain siksi että isompi hevonen oli aina turvaksi vierellä. Ei, en halunnut ajatella näin, koska tiesin että Zeraw rakasti minua samalla tavalla kuin minä häntä.
Hän oli minulle tavallaan kuin oma tytär, tai sitten kuin pikkusisko jonka menetin. Haukkaa en halunnut muistaa, en nyt. Minulla oli omat päämääräni elämässä, hänellä omansa. Zoella omansa, Zerawillakin nyt tai aikanaan. Ei siinä mitään.

Minä siirsin kullanruskean katseeni ylängön maastosta alla laskeutuvaan mereen, jyrkkään rinteeseen. Seisoin aivan reunalla katse kohdistettuna tällä kertaa taivaanrantaan, yrittäen toteuttaa ajatustani. Mutta silti halusin vain jäädä seisomaan tänne pimeään ja tuulen sekaan, viima paiskoi jouhiani ja pyyhki olemattomat silmieni kulmista.
Phöh. Ei tässä mitään.

Ravistin päätäni, yritin karkottaa ajatukset ja hetken jopa harkitsin lähtemistä, mutta en oikeastaan osannut, jäin vain siihen seisomaan. Odottamaan tulevaa.

KOTKA POISTUU.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Paluu Ylänkö

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron