Ylität raskaat veet [Laumakokous!]

Alueeltaan korkeaa ja kumpuilevaa maastoa. Kasvillisuus saattaa olla jossain kohti vähän niukassa ja siellä on pienehköjä puskia, mutta tapaa sitä erittäin hyviä ruohoalueitakin jos jaksaa vain etsiä. Ruoho on löydettäessä yleensä maukasta ja ravitsevaa, mutta sen seasta saattaa löytää muitakin kasveja.

Ylität raskaat veet [Laumakokous!]

ViestiKirjoittaja Enkelikello » 03. Touko 2013 00:07

[ Ylänköhevosten laumakokous! Järjestys on vapaa, pelimuotona short offline. ]

Aurinko oli viimein noussut niin korkealle, että se saattoi valaista ylänköä jotakuinkin toivoa herättävästi. Synkeä naurahdus kuitenkin karkasi väsyneesti huuliltani, kun ohuet pilvenriekaleet kiirehtivät pian peittämään suuren osan tästä aamuisesta, tervetulleesta valosta. Kevät oli vuodenaika, jolloin luonnon tuli puhjeta uuteen kukkaan ja pitkän talven hellittää otteensa ja se jos jokin olisi ollut kaunista, jos se ei tuntuisi massiiviselta huijaukselta juuri nyt: keväinen ylänkömme oli kitukasvuisen kasvillisuuden peittämä, eikä näin korkealla ollut enää edes pienikokoisia puita tai pensaita, joihin kylmä viima olisi voinut tarttua. Lohdutonta, vaikka lumi olikin alkanut sulaa ja valua alemmaksi.
Tai sitten se oli vain minun mielenmaisemani, joka oli lohduton. Minä kun en yleensä ajatellut kodin ja nöyrän kauneuden mieleeni tuovasta ylängöstä tällä tavalla, oli sitten kesä tai talvi. Mutta jos mieleni olikin lohduton, saattoiko minua siitä syyttää? Saarella mellasti hirvittävä tauti ja tänään, luultavasti jo tunnin sisään koittavassa laumakokouksessa minun tulisi kertoa siitä laumalaisilleni. Kertoa ja myöntää, että kukaan ei osannut juuri nyt sanoa tai tehdä yhtään mitään. Kertoa ja myöntää, että me olimme kaikki hengenvaarassa ja että rajat suljettaisiin, jolloin heillä ei olisi enää mitään mahdollisuutta päästä läheistensä luo rankkana aikana.

Toisaalta rankkana aikanahan minua vasta saattoikin syyttää toivottomuuteen vajoamisesta. Minun olisi tullut seistä täällä ylängön korkeimmalla kohdalla yhtä lujana, voimakkaana ja luotettavana kuin Merel ja Dakotah Honaw aikoinaan eikä suinkaan lietsoa pelkoa näyttämällä heille kaikille, kuinka minua pelotti. Pelotti tämä sairaus ja mitä se tekisi saaren asukkaille, kuinka moni kuolisi. Ja pelotti laumatoverieni kohtaaminen silmästä silmään. Pelotti mitä tapahtuisi, jos joku paikalle saapuvista kertoisi oman läheisensä kuolleen vain muutaman sadan metrin päähän kokouspaikasta ja näin todistaisi taudin levinneen meidänkin alueellemme. Mitä minä silloin tekisin? Meidän laumallamme oli se etu, että joukossamme oli parantaja, mutta siitä huolimatta olisin ehkä hieman halunnut juosta, juosta, juosta meren rantaan ja uida, uida, uida kunnes tavoittaisin onnellisemman paikan kavioideni alle tai joutuisin antautumaan voimakkaille merivirroille.

En minä niin tekisi, en ikinä enkä missään nimessä koska minusta kaiken tapahtuneen jälkeenkin tuntui siltä että edesmenneen johtajattaremme lisäksi täällä oli muitakin sieluja, jotka luottivat minuun. Eikä sellaista luottamusta voinut pettää, vaikka itse en itseeni luottanutkaan.
Aamu ei ollut vielä pitkällä, mutta tähyilin jo ylängön korkeimmalta kohdalta ympäristöön josko joku laumalaisistamme pian jo saapuisi kuulemaan kauhistuttavan huonoja uutisiani.
Enkelikello
 

Re: Ylität raskaat veet [Laumakokous!]

ViestiKirjoittaja feiarth » 14. Touko 2013 18:55

//Vaihdokki tulossa! Pelaan Varren mukaan sitten, kun saan tolkkua sen rajavartijapeliin.

Alegra

Hyppelehdin, pompin ja kirmaan hulluna onnesta kiljahdellen tasaisella maalla. Äiti taisi nimittää tätä joskus ylängöksi. Olen varmasti kaukana kotoa, olen hukannut äitini. Täällä juoksennellessani törmäsin vanhaan setään tai tätiin, en oikeastaan tiedä, tai muista, tai välitä, johonkin vanhaan kuitenkin, joka kertoi minulle jostain laumakokouksesta. Se kuulosti tylsältä, siitä kerrottiin hyvin virallisesti, enkä minä pidä virallisesta. Se on liian virallista. Minun kuuluu leikkiä ja olla huoleton, isi sanoi niin. Ja veli oli kovasti samaa mieltä. Olen kadottanut nekin, isin ja velin. Ja kerran äiti sanoi, että minulla on toinenkin veli, isoveli, mutta sitä en ole koskaan nähnyt, niin että olen kai kadottanut senkin.

No, vaikka pidän laumakokousta virallisena ja aikuisten ja sellaisten vanhojen juttuna, niin olen silti menossa sinne. Siellä on kuulemma paljon muitakin, johtajakin! En kyllä tiedä, kuuluisiko minun olla täällä, koska tämä ei ole kotini. Ehkä pian tapaamani johtaja on ihan eri johtaja, kuin oma johtajani. En kyllä millään muista, mitä äiti on omasta johtajastani sanonut. Tiedän kuitenkin jotain eri laumoista, ja minä muistelen olevani tasankohevonen tai jotain sinne päin, mutta voi olla, että muistan väärin. Äiti kuitenkin sanoi myös, että voisin isompana vaihtaa laumaa. En tiedä olenko jo niin iso, mutta ehkä minä saan sen siellä kokouksessa selville!

Pomppaan kimakasti nauraen yhteen kevään viimeisimmistä lumikasoista ja tuiskahdan turvalleni. Ei sattunut! Ei yhtään, se oli vain hauskaa! Nousen ylös ja pudistelen märkyyttä pois turkistani. Ihmettelen hetken jättämiäni hassuja jälkiä sekä märkää karvaani, kunnes silmänurkkaani sattuu jotain muuta. Siis ihan valtava hevonen! Joku vanha varmaan! Se seisoo vähän matkan päässä kukkulalla.
"HEI SIELLÄ!" kajautan ja lähden täyttä laukkaa rynnistämään toisen luo.

Hetken päästä seison toisen edessä ja leukani tipahtaisi hämmästyksestä maahan, jos se ei olisi kiinni minussa.
"Vou!" henkäisen. "Sä oot iso!" täräytän toiselle silmät ymmyrkäisinä. Olikohan äskeinen juuri sitä suurisuisuutta, josta äiti aina valitti? No, sanottu mikä sanottu.
"Onko täällä laumakokous? Kuulin sellaisesta joltain vanhalta. Kuulosti vähän isompien jutulta, mutta ei mulla parempaakaan tekemistä ole. Ja olen eksynyt kaikista, joten ehkä näen täällä edes jonkun", selitän pienellä äänellä ja pyörittelen silmiäni.
"Mä oon tasankohevonen, mutta äiti sano, että saan vaihtaa laumaa, kun olen iso. Olenko jo iso? Voinko jo vaihtaa laumaa? Onkohan äiti täällä? Sen nimi on Rem. Tai isi, Salto? Tai veli, kumpikaan veljistä? Valiente on mun kaksosveli ja sen isomman veljen nimeä en tiedä, en oo koskaan nähnyt sitä. Se ehkä alkoi V-kirjaimella myös tai sitten jollain ihan muulla", jatkan kälätystä. Puhe vain tulee suustani, vaikka isi joskus sanoi, että sitä voisi yrittää rajoittaa joskus. Olen kuulemma kuin papupata tai jokin sellainen. Höh.

//Onkohan Stone tietoinen siitä, että Varren sijaisemä on Rem? Mun olis nyt tarkoitus yhdistää Varre ja Alegra jollain..
feiarth
 

Re: Ylität raskaat veet [Laumakokous!]

ViestiKirjoittaja Siuri » 17. Heinä 2013 21:09

[Ai, mä en ole tänne ketään vielä tuonut........]

Faramir

Olen myöhässä, olen aivan varmasti myöhässä!
Vaikka olen viestinviejä, sain silti kuulla asian aivan vieraan hevosen suusta. En kyllä oikeastaan ihmettele tätä, en ole tavannut Stoneheadia aikoihin.
Viesti kuulosti sen verran tärkeältä, että lähdin saman tien sen kuultuani kohti ylänköä. Minut tavoitettiin yhteismaalta, ehkä sekin on syy siihen, miksi näin kova kiire.

Ehkä minun olisi aika vetäytyä pois virastani. Voisin pyytää siirtämistä tasankohevosiin ja aloittaa elämäni aivan alusta rakkaan Salemin kera.
Mutta silti joku vetää minua enemmän kohti virkaa ja ylänköä, kun rajan toiselle puolen. En tiedä, mitä tapahtuu.
Ehkä minusta vain tuntuu kaiken menneen jälkeen, että olen sen velkaa Merelille. Oli miten oli, olen löytänyt minun oman paikkani, ja se on täällä, ottamassa käskyjä kuuliaasti vastaan johtajalta.

Matkan teko päättyy aivan yllättäen, kun ajattelen elämääni ja sen uudelleenrakentamista. Ylänkö avautuu edessäni, ja vain muutaman sadan metrin päässä näen suuren kukkulan, jonka päällä seisoo uljaan näköinen ori.
Hymyillen haravoin ylängön katseellani ja jatkan sitten kohti kukkulaa.

Ei mene montaakaan kymmentä sekuntia, kun päädyn kukkulan juurelle. Pysähdyn lähelle pienikokoista hevosta ja nyökkään Stoneheadille.
Missä ihmeessä muut ovat? En ehkä ollutkaan niin myöhässä, kun kuvittelin.



Darius

Keli oli kerrassaan nätti! Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja heinä näytti tasaiselta kerrostumalta, kun se tuulen mukana taipui sisämaata kohti.
Kävelin hitaasti paikkaa, johon vieressäni kävelevä nuori ori minua johdatti. En aivan täysin luottanut siihen, että hän oli viemässä minua oikeaan suuntaan, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. Vaikka olin kulkenut saarella jo kuukausia, en tuntenut paikkaa siltikään.
"Tuolla, näetkö", vieras ori sanoo ja osoittaa katseellaan eteenpäin. Nyökkään hänelle, kun huomaan kukkulan päällä seisovan suurikokoisen ruskean hevosen.
Nostamme lähes samaan aikaan ravin ja kuljemme kohti johtajaa.

Pysähdyn hieman etäämmälle muista hevosista. Nuori ori kävelee vielä eteenpäin, eikä näytä välittävän siitä, että minä jäin taaemmaksi.
Onkohan paikalla tuttuja? Näkisinköhän Arabellan? Minulla olisi hänelle talveksi yksi lupaus toteuttamatta.

-----

Poistuvat.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere


Paluu Ylänkö

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron