Tulin lämpimästä kylmään

Alueeltaan korkeaa ja kumpuilevaa maastoa. Kasvillisuus saattaa olla jossain kohti vähän niukassa ja siellä on pienehköjä puskia, mutta tapaa sitä erittäin hyviä ruohoalueitakin jos jaksaa vain etsiä. Ruoho on löydettäessä yleensä maukasta ja ravitsevaa, mutta sen seasta saattaa löytää muitakin kasveja.

Tulin lämpimästä kylmään

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 09. Tammi 2014 23:29

Noah >> Sachi & Darius paikalle.

Mitä ihmettä? Maa tärisi, ilma oli huonolaatuista ja hiukan sameaakin. Kamalaa ääntä ja jylinää oli kuulunut kun olin ollut aavikolla. Olin vaistomaisesti pelästynyt. Olin lähtenyt juoksemaan poispäin äänestä ja koska yhteismaa oli yhä suljettuna, olin jatkanut matkaani hiukan viistoon. Olin juossut eteenpäin, pysähtyen vain pitämään taukoa kun olin tullut joelle. Ja nyt olin ylittänyt jo toisenkin joen ja olin eksyksissä. En ole ikinä ollut näin kaukana aavikkohevosten rajojen ulkopuolella, jossei yhteismaan reissuja oteta huomioon. Seisoin suoraan keskellä jylhää kivimuodostelmaa, pienellä kukkulalla ja värisin pelosta. Sieraimeni olivat suuret ja hengitys oli nopeaa ja pinnallista. Katsoin silmät hiukan vauhkoina ympärilleni kivien keskeltä, saaden niistä jonkinlaista turvaa keskellä nummia.

Käännyin katsomaan takaisinpäin, sinne mistä tulin ja yritin hengittää syvään. Mitä ihmettä oli tapahtunut? Hoero oli ilmeisesti purkautunut, sillä ei moinen järinä voinut muustakaan johtua. Seisoin jalat harallaan paikoillani ja katsoin kauas taivaanrantaan, vaikka päivä olikin jo pitkällä. Täällä ylängöllä oli kylmäkin, minulle ei ollut kasvanut kunnollista talvikarvaa aavikolla oleskelun takia ja täällä tuntui puhaltavan navakka tuuli parhaillaan. Hur.
Vertaveli M
 

Re: Tulin lämpimästä kylmään

ViestiKirjoittaja Siuri » 04. Helmi 2014 12:53

Darius

Maa tuntui tärähtelevän vieläkin varovasti jalkojeni alla. Ehkä se vain tuntui siltä, mutta oli kieltämättä ollut niin pelottava tilanne - tai ehkä ennemminkin vieras - etten vieläkään ollut ihan rauhallisin mielin. Seisoin kuitenkin ylängöllä pää lumisessa ruohikossa syöden viime vuotista ruohoa ja vilkuillen samalla etelään päin, josta oli leviämässä tumma tuhkapilvi saarta kohti. En vieläkään tiennyt, pitäisikö minun vain hiljalleen kadota pohjoisempaan vai olla vain ihan rauhassa. Mitähän tuo tuhkapilvi oikein saisi aikaan?
Koko ylänkö näytti muutenkin niin autiolta, että kävi väkisin mielessä ajatus siitä, että kaikki olisivat ottaneet ja lähteneet - ja nyt olin yksin täällä.
Nostin pääni ruohikosta ja lähdin jatkamaan matkaani kohti pohjoista rauhallisesti, mutta silti melko paniikinomaisesti. Yritin näyttää ulospäin tyyneltä, mutta en oikeastaan tiennyt, että miksi; eihän koko ylängöllä näkynyt ketään.

Paitsi tuolla, horisontissa.
Pysähdyin paikoilleni kun tajusin pienen kukkulan päällä seisovan hevosen. En näe tarkasti, mitä se tekee tai mitä sen mielessä mahdollisesti liikkuisi, mutta meinasin ottaa siitä selvää. Niinpä lähdin paikoiltani ravaamaan kohti tätä tummanruskeaa hevosta.
Pian pääsinkin lähemmäksi ja siirsinn vauhtini jälleen käyntiin.
"Hei?" huusin jo hyvän matkan päästä. Hevonen näytti todella pienikokoiselta; oliko se edes ylänköhevonen? Sillä oli valkoiset kasvot ja muuten se olikin todella tumma.
Kävelin rauhallisesti kohti tätä hevosta, tammaa. Tietäisikö hän tästä tilanteesta jotain?
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Tulin lämpimästä kylmään

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 12. Kesä 2014 17:16

Huomasin kauempana hevosen. Olin liian jännittynyt liikkuakseni, katselin ympärilleni tuntien oloni yhä vauhkoksi. Ihan kuin hetkenä minä hyvänsä saari voisi vieläkin repeytyä kahtia. Ikäänkuin odotin sellaista. Harmaa, hauskasti täplikäs ori käveli luokseni. Hän tuntui tervehtivän minua hiukan kysyvästi, jolloin vasta palasin maanpinnalle.
"Aivan, anteeksi kauheasti, olen teidän alueellanne", minä sanoin aidosti pahoittelevasti.
"Hoero ilmeisesti purkautui, eikä aavikoilla tuntunut kovin turvalliselta", jatkoin sitten selitystäni nopeaan tahtiin. Yritin rauhoittua, hengittää syvään. Suljin hetkeksi silmäni.

"Se pelästytti minut ihan täysin, olen poissa tolaltani. Anteeksi", sanoin vielä. Paniikki ei ottanut loppuakseen. Minua harmitti rajan ylittäminenkin. Toivottavasti hän ei suuttuisi ja häätäisi minua takaisin. En uskaltanut toivoa, että laumamme mailla olisi mitenkään hehkeät oltavat.
"Olen Noah, aavikkohevosista", kerroin sitten jo rauhoittuneemmalla äänensävyllä. Katsoin oria uudemman kerran. Hän oli todellakin soveltuvampi tähän ympäristöön kuin minä. Hänellä oli korkeutta ja paksunnäköinen turkki.
"En edes muista milloin viimeksi Hoero olisi purkautunut", kerroin sitten vielä. En tiennyt mitä ihmettä oikein höpöttelin.
Vertaveli M
 


Paluu Ylänkö

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron