Vielä täällä

Alueeltaan korkeaa ja kumpuilevaa maastoa. Kasvillisuus saattaa olla jossain kohti vähän niukassa ja siellä on pienehköjä puskia, mutta tapaa sitä erittäin hyviä ruohoalueitakin jos jaksaa vain etsiä. Ruoho on löydettäessä yleensä maukasta ja ravitsevaa, mutta sen seasta saattaa löytää muitakin kasveja.

Vielä täällä

ViestiKirjoittaja Wohweli » 12. Tammi 2014 19:22

Arabella
» Seuraksi Sachi ja Darius. c;

Kevyt lumisade laskeutui taivaan harmaantuneelta kannelta hitaana pyrynä. Päivä oli vasta puolillaan, mutta taivaan vallanneet pilvet saivat ympäristön vajoamaan hailakkaan harmauteen. Nuori ruunikko tamma eteni kallion kapeaa polkua pitkin aikeinaan nousta korkeammalle. Navakka tuuli puhalsi myötätuulena saaden tamman pikimustat jouhet temmattua helposti mukaansa. Eteneminen lähes lumettomalla polulla oli suht vaivatonta, vaikka askeleitansa olikin syytä varoa ellei mielinyt joutua rinteen vierittämäksi.
Lopulta polku lähti loivaan nousuun ja johdatteli kulkijan viimein laeltaan tasaiselle kallion huipulle. Näkymät olivat hyvinkin miellyttävät, Arabellan oli helppo pitää näkemästään. Luonto oli hänelle tärkeä asia eikä hän arvostanut tuskin mitään enempää kuin kauniita maisemia.

Ilma ei onneksi tuntunut tuulisella ja suht korkealla alueella niin paksulta ja vaikeasti hengitettävänä. Teki hyvää kenen tahansa keuhkoille hengittää välillä puhdasta ilmaa. Arabella oli vieläkin ihmeissään Hoeron äkkiseltään tapahtuneesta purkauksesta. Kuka sitäkään oli edes osannut odottaa? Pieni huoli kyti tamman neutraalin ilmeen alla. Kuinkahan moni oli menehtynyt? Ajatus koski ensisijaisesti lähimmäisiä, mutta tavallansa Arabella oli myös pahoillaan laumattomien puolesta. Missä hekin nyt asuisivat, kun suurin osa alueesta taisi olla kärventynyt ja elinkelvoton?
Huokaus karkasi mustien huulten lomasta samalla, kun tamma laski katseensa pois horisontista. Ehkä hänen olisi yritettävä olla tyytyväinen siihen mitä jäi jäljelle? Olisiko se liian itsekästä? Ruunikko tunsi vatsallaan pientä vääntöä, hänestä tuntui todella inhottavalta olla täysin hyödyttömässä tilassa. Hän halusi auttaa, auttaa niitä jotka apua tarvitsivat, mutta hänet oli käännytetty turvallisuuden nimissä jo hyvissä ajoin pois.
Wohweli
 

Re: Vielä täällä

ViestiKirjoittaja Siuri » 04. Helmi 2014 13:20

Darius

Olen pysytellyt ylängöllä jo monia päiviä. Se on pohjoisin kärki ylänköhevosten alueella, ja ehkä juuri siksi tuntuu niin turvalliselta.
Kun tuhkapilvi lähti leviämään, niin luulin hetken kaikkien lähteneen pois tuhkan alta. Kuitenkin ne kaksi hevosta, Noah ja Nita, näyttivät minulle sen, että hevosia on täällä yhäkin. Ihan mukavaa vain, ehkä tämä tilanne tästä hiljalleen rauhoittuu.
Jos ihan totta puhutaan niin tuhka on hälventynyt jo paljon siitä, mitä se ensimmäisenä päivänä oli. Halusin kuitenkin kiivetä korkeammalle katsomaan, olisiko siellä parempi olla.
Lunta ei ollut maassa juurikaan; sitä suli melko paljon tulivuoren aiheuttaman lämmön mukana. Siksi maassa näkyvä polku erottui hyvin, ja jollen ihan väärässä ollut, siitä oli juuri kulkenut hevonen.

Kirin hieman tahtiani, jotta saisin kulkijan kiinni. Monen päivän kulkemisen jälkeen olisi mukava hetkeksi rauhoittua ja viettää aikaa jonkun kanssa, edes pienen hetken.
Kävelen nopeaa tahtia ylämäkeä kohti, kunnes näen pienen mäen huipun - ja sen päällä seisovan hevosen. Se näyttää ensin vain ruskealta taustaan sekoittuvalta jutulta, mutta sen ääriviivat hahmottuvat pian. Eikä se ole kuka tahansa hevonen;
"Arabella!" huudan ja lähden ravaamaan huonosta ilmasta huolimatta tammaa kohti. Häntä en ollutkaan nähyt hetkeen, sattuipa sopivasti.
Pääsen pian tamman vierelle ylös ja hieman hengästyen hymyilen hänelle.
"Hei", sanon. Muistaakohan tamma edes minua enää? Emmehän me olen nähneet kuin kerran, mutta silloinkin vietimme muutamia päiviä yhdessä etsien johtajaa. Silti, siitä on kauan.
Odotan jopa hieman jännittyneenä tamman reaktiota.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Vielä täällä

ViestiKirjoittaja Wohweli » 12. Helmi 2014 03:12

Ruskasilmät nousivat takaisin ihastelemaan ja ihmettelemään huolensekaisin aattein maisemia. Ne herättivät jatkuvasti kysymyksiä joihin Arabella toivoi selviä ja yksinkertaisia vastauksia. Mutta kenen ihmeen puoleen hänen olisi käännyttävä näiden vaikeiden kysymystensä kanssa? Kiinnostaisiko ketään edes puhua Caralian tilanteesta? Muuthan saattoivat vain ajatella, että oli parempi olla miettimättä liikoja ja elettävä päivä kerrallaan. Jälleen uusi huokaus joka sai Arabellan miettimään ystäviään. Mona, Jamas, Tharo ja Darius. Kuka tahansa heistä olisi ollut mitä kelvollisin juttuseura, mutta ruunikon oli huomautettava itselleen ettei ollut nähnyt ketään heistä aikoihin. Voi miten tamma tunsikaan heitä ikävöivänsä.
Yllättäin taka-alalta kuuluva nimen huudahdus saa Arabellan kääntämään oitis päänsä. Arabella tunsi sydämensä pysähtyvän aivan kokonaan, jälleen näkemisen ilo, huoli ja suru, kaikki vyöryivät nyt voimakkaana virtana mustajouhisen lävitse eikä tämä enää mahtanut itselleen mitään. Tunteet olivat täysin sekaisin. Silkkaa sotkua ja epävarmuutta. Mutta Darius! Hän oli täällä! Arabella yllätti jopa itsensä kaipuulla harmaanväristä oria kohtaan.

Ikävä ja muut ajatukset saivat kyyneleet kohoamaan tamman silmiin eikä tämä edes pysty hillitsemään itseään juoksahtaessaan rohkeasti Dariusta kohden samalla hiljaa nyyhkyttäen. Arabella painoi täyden tunnekuohun vallassa päänsä Dariuksen kaulaa vasten ja haki orista turvaa, lohtua, lämpöä, mitä tahansa, vaikka rauhoittelevia sanoja. Juuri nyt ruunikko tahtoi tietää ettei ollut yksin. Sanoja ei ruskean suusta irronnut ainuttakaan, suuri pala kurkulla esti kaiken eikä kyyneleetkään pysyneet ollenkaan Arabellan hallittavissa vaan virtasivat vuolaasti tamman kasvoja myötäillen.
Wohweli
 

Re: Vielä täällä

ViestiKirjoittaja Siuri » 18. Helmi 2014 22:17

Hämmennyn hieman, kun tamma lähtee kulkemaan minua kohti niin vauhdilla. Hän tulee ihan lähelleni ja painan myös oman pääni hänen kaulaa vasten.
En ihan heti ymmärrä, miksi näin, mutta sitten mielessäni käy ajatus, onko tammalla kaikki kunnossa?
Olen kuitenkin hetken hiljaa ja tunnen pian kyynelten valuvan hänen poskiaan pitkin minun kaulalleni. Eihän hänelle ole sattunut mitään?
En tiedä, haluaako hän puhua vai kaipaako hän vain läheisyyttä. Niinpä yritän painautua vielä lähemmäksi tammaa, sillä se on vähintä, mitä voin hänelle tehdä.

Annan hetken tilanteen rauhoittua, ennen kun uskallan avata suuni.
"Arabella", kysyn ja etäännyn ihan vähän vain tammasta.
"Onko sinulla kaikki hyvin?" saan kysyttyä varovasti rauhallisella sävyllä.
Astun askeleen taaksepäin niin, että näen Arabellan kasvot.
"Ei ole hätää", sanon sitten hänelle, ja painan otsani varovasti hänen otsaansa vasten. Eihän?

Kevyt tuulenvire puhaltaa vierestämme. Korkeammalla on tuulisempaa, mutta onneksi sen myötä ilmakin on puhtaampaa.
Minua pelottaa hieman, mitä tammalla liikkuu mielessä. Minulla käy ikävä ajatus, että hänelle tai jollekin läheiselleen olisi sattunut jotain. Pääntauti? Tulivuori? Viimeksi kun näin hänet, hän oli onnellisen näköinen. Siitä on tosin kauan - aika älyttömän kauan. Onko muka jo puolitoista vuotta? Taitaa olla.
Täytyy myöntää, että Arabellasta on jäänyt minulle niin hyvä kuva, että voin jopa myöntää hieman ikävöineeni hänen seuraansa. Enkä ole oikeastaan unohtanut sitäkään, että lupasin hänelle kerran viettää joulun yhdessä. Ensi jouluna järjestäisin sen, varmasti.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Vielä täällä

ViestiKirjoittaja Wohweli » 18. Helmi 2014 23:53

Arabellan onneksi Darius ei peräänny hänen luotaan ja, vaikka hän oli takuulla hieman hämmentynyt tilanteesta tuon vastaus lohtua hakevaan halaukseen oli juuri se mitä ruunikko tarvitsi. Ori tuntui niin lämpimältä, hellältä ja turvalliselta. Tähtikasvo jopa ihmetteli miten ei ollut saanut aiemmin aikaseksi etsiä harmaata. Arabella on kiitollinen läheisestä hetkestä jonka ori hänelle tarjoaa ja kokee rauhoittuvansa. Hetkessä mieli tuntuu tyhjenevän kaikesta ikävästä ja jopa pieni hymy palaa takaisin mustille huulille. Hetki saa jopa tamman ummistamaan pienen hetken ajaksi silmänsä.

Lopulta ori tuntuu vetäytyvän hieman etäämmälle ja toistavan Arabellan nimen hieman huolen painoisesti. Ruunikko ei mahda itselleen mitään, mutta ei voi olla ajattelematta, että halusi takaisin Dariuksen turvaisaan halaukseen. Arabella saa todella vastustella ettei olisi vain tuhonnut pientä syntynyttä välimatkaa ja painautunut takaisin oria vasten.

Kysymys jota tähtiotsa oli osannut odottaa nostatti Arabellan suupieliin hevollista hymyä. Katse tammalla pysyi kuitenkin ylängön maaperässä eikä hän ollut itsekään varma miten olisi halunnut vastata orille. Selittää sekavia, kieltää vai olla vain hiljaa. Kaikki vaihtoehdot tuntuivat vääriltä, mutta kaipa hänen olisi yritettävä jotenkin viestiä orille, että ei hänellä ollut mitään hengenhätää.
Dariuksen painaessa päänsä tamman omaa vasten uskalsi ruunikko vihdoin nostaa katseensa orin ruskeisiin silmiin. Hetken hän tutkaili niitä varoen, kunnes muisti, että häneltä odotettiin vastausta.
"Minulla on kaikki hyvin," tamma sai sanottua, mutta ei uskonut käytöksensä pohjalta tuon olevan kelpaava vastaus Dariukselle, orille jonka kaulaan ruunikko oli selittämättömästi vain retkahtanut.
"Olen vain ollut niin huolissani kaikista, nämä viimeajat ovat olleet niin hirveitä. Jatkuvaa pelkoa ja hävitystä," tamma selitteli ja huomasi jälleen meinaavansa alkaa itkeä.

"Minulla on ollut ikävä," ruunikko lisäsi vielä hiljemmalla äänellä ja laski katseensa orin silmistä kavion kärkiinsä.
Wohweli
 

Re: Vielä täällä

ViestiKirjoittaja Siuri » 19. Helmi 2014 23:12

Arabella hymyilee. Huokaisen helpottuneena, hänkin jopa näyttää jollain tavalla helpottuneelta hymyillessään.
Kun hän sanoo, että kaikki on hyvin, peräännyn jälleen hieman pysytellen silti yhä aivan tamman lähellä - ihan vain siltä varalta, että jokin olisikin pielessä. Kieltämättä tunnen oloni vähän typeräksi, kun en aivan käsitä, mistä tässä on kyse. Yleensä pystyn edes jollain tasolla lukemaan toisen käytöksestä heidän ajatuksensa, mutta nyt en tosiaan tiedä, mitä ajatella. Ensin hän juoksee luokseni kuin etsien tukea mutten sitten hän vain hymyilee. Eihän hänellä sentään niin kova ikävä ollut..?
Hymyilen hieman itsekseni. Hymyni kuitenkin hyytyy hieman, kun tamma jatkaa jälleen puhumistaan.

Huoli. Se oli kieltämättä painanut varmasti hevosta jos toistakin näinä aikoina. Epidemia ja vuoren purkautuminen, varmasti moni on miettinyt, onko läheiset enää täällä meidän kanssamme. Minä en oikeastaan ole niin paljoa, koska ei minulla ole ketään, ketä ikävöidä. Arabella on käynyt mielessäni kyllä, monta kertaa, mutta jotenkin olen ollut vain niin varma, että hän selviää tästä kaikesta. Ja siltä se näyttääkin, hän näyttää olevan ihan voimissaan, vaikkakin henkisesti vähän rikki.
Mutta en ole oikeastaan edes ehtinyt miettiä sitä, miten muut kokevat kaikki nämä asiat. Kuinka monen muun läheiset ovat menehtyneet ja yhä kadoksissa. Minulla on vain ollut niin kova kiire ymmärtää itsekin, mistä tässä on kyse. Tarkemmin mietittynä olen ollut todella itsekäs kaiken tämän keskellä.
On hyvä tietää, että ainakin yksi hevonen, jota voisin ystäväksikin kutsua, on kunnossa.
Sitten hän sanookin sanat, jotka saavat pienen ujon hymyn kasvoilleni. Seuraan katseellani, kun tamma siirtää katseensa maahan.
"Tiedätkö mitä", sanon ja katson lämpimästi tammaa.
"Minullakin on ollut ikävä sinua", jatkan ja tökkään pehmeästi turvalla tämän kasvoja.
En muistanutkaan, miten suloiselta hän näytti, kun ujosteli noin.

"Mitä sinulle kuuluu?" kysyn tammalta hymyillen vaihtaen hieman ilmapiiriä rennommaksi.
"Siitä on aika kauan kun viimeksi nähtiin. Löysin muuten lopulta johtajan ja sain liityttyä laumaankin", kerron omat kuulumiseni tammalle. Yhdessähän me häntä etsimme, mutta emme sitten löytänee.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Vielä täällä

ViestiKirjoittaja Wohweli » 20. Helmi 2014 01:50

Darius oli takuulla hämillään Arabellan käytöksestä. Tamma oli ehkä hiukan itsekin. Ekaksi ollaan kuin maailmanlopun partaalla ja sen jälkeen hymyillään pehmeästi ja vakuutetaan kaiken olevan hyvin. Ruunikon oli hieman vaikea pukea tunteitaan ja ajatuksiaan sanoiksi siten, että ori voisi ottaa niistä edes pienen selon. Arabella tuskin itsekään osasi käsittää mieltään joka tuntui risteilevän varsin kummilla vesillä.
Ori pysyttelee vaiti, mutta selvästi kuuntelee, pelkkä tämän katse parantaa ja lohduttaa Arabellan sisintä syvästi. Siltikin tamman olisi tehnyt mieli siirtyä lähemmäs, mutta silkka päätös piti tähtiotsan aloillaan. Eihän hän halunnut järkyttää oria yhdeltä tapaamiselta aivan liiaksi. Edeltävä käytös oli takuulla kummastuttanut Dariusta jo ihan kylliksi.

Kun Arabellan katse pakeni vaaleiden kavionsa kärkiin ei tämä olettanut orin vastaavan sanoihin oikein mitenkään. Tämän arvuutteleva alku sai kuitenkin ruunikon nostamaan pienesti päätään sekä katsettaan ja lopulta ikävän jakavin sanoin ori sai nostettua ylänköläisen katseen silmiinsä. Arabella tutkaili niitä kuin varmistuakseen, ettei Darius valehdellut hänelle. Ajatus sai hetkeä myöhemmin tamman huvittumaan itselleen. Miksi ori hänelle edes valehtelisi? Pieni ujostunut hymy kaartui mustille huulille ja hetkeen Arabella ei edes tiennyt minne olisi katseensa kääntänyt, mutta ei lopulta edes kehdannut sitä vierittää muualle orin silmistä.
Ruunikko ei ollut oikein osannut odottaa harmaalta vastaavia sanoja, mutta oli niistä uskomattoman kiitollinen. Tammasta oli tärkeää, että he olivat samalla aaltopituudella ja osasivat ikävöidä toisiaan. Kumman ikävä oli suurempi? Sitä Arabella ei osannut lähteä arvuuttelemaan, mutta jossain takaraivossaan hänellä oli pieni tunne siitä, että hän ikävöi oria paljon palavammin.

Arabellan onneksi Darius otti hieman ohjastuntumaa keskustelun suhteen ja kysyi mitä hänelle kuului. Ennen vastaustaa ruunikko kuunteli Dariuksen omat kuulumiset jotka ilahduttivat häntä silmiin nähtävästi.
"Sehän on hienoa, onnittelut, että olet myös nykyään ylänköläinen," tähtiotsa lausui maltillisen riemukkaalla äärellä. Arabellasta oli vapauttavaa tietää, että hänellä oli ystäviä myös omasta laumastaan, vaikka pidemmälle ajateltuna ne parhaimmat taisivat todella löytyä ylänköläisten puolelta.
Hetkeksi tamma ehtii jo ihan unohtaa, että Darius odotti hänen kuulumisiaan.
"Ei minulle kuulu oikein mitään, olen vain pyörinyt rajoilla ja tavannut enemmän ja vähemmän mukavia hevosia," Arabella kertoi sen minkä osasi. Jotenkin hänestä tuntui jopa ettei ollut saavuttanut oikein mitään. Mitään sellaista mistä olisi sopinut kertoa taikka olla ylpeä. Onneksi Dariuksella sentää kuului menevän hyvin. Sen kuuleminen oli tammasta todella palkitsevaa.
"Tuntuu ihan kuin aika olisi hetkeksi vain pysähtynyt ja sen jälkeen kaikki onkin ollut huonosti," Arabella puheli ja käänsi päänsä mukana katseensa horisonttiin hieman raskauttavan huokauksen suultaan livauttaen.
Wohweli
 

Re: Vielä täällä

ViestiKirjoittaja Siuri » 23. Helmi 2014 18:27

"Kiitos", totean ystävällisesti naurahtaen, kun Arabella onnittelee minua laumalaisuudesta. Onhan se hienoa kuulua virallisesti johonkin laumaan. On joku, johon turvautua. Tosin nyt vaikeina hetkinä koko ylänköhevosten lauma tuntuu olevan enemmän hajalla kuin koskaan. Vieraita pitäisi välttää epidemian takia ja tulivuori on saanut hevosia liikkeelle.
Toivottavasti kaikki kääntyy vielä paremmaksi.

Arabella kertoo minulle myös omat kuulumisensa. Niinhän se elämä täällä Caraliassa tuntuu olevan. Jotenkin se rutiininomainen päivittäinen toiminta on jäänyt vanhalle mantereelle ja täällä on niin uudet kuviot.
On vain jotenkin hassua, että vaikka olen ollut täällä jo pitkään, tuntuu silti siltä, että eläisin vielä menneisyydessä. Joistain asioista on vain niin vaikea päästää irti.
Arabella jatkaa puhettaan huokaisten.
"Tiedän tunteen", sanon ja lasken katseeni maahan. Lunta ei juurikaan ole, mutta ruoho on tuhkasta vielä vähän harmaata. Kuinkahan kauan sillä kestää puhdistautua?
"Tuota Arabella, tiedätkö sinä.. Tai siis..", aloitan ja käännyn katsomaan tammaa.
"Onko sinun perheesi ja ystäväsi kunnossa?" kysyn hieman huolissani katsoen tammaa. Niin paljon on tosiaan tapahtunut, ja hevosia on varmasti menehtynyt monessakin yhteydessä.
Minullahan ei perhettä täällä ollut ystävistä puhumattakaan. Ystävällisiä ja mukavia tuttavia kyllä, mutta niitäkin olen vain kerran nähnyt. Arabella taitaa nyt mietittynä olla melkein ainoa hevonen, jonka olemassaolo minua täällä kiinnostaa. Hän tuo niin läheisesti minulle mieleen erään hevosen, sen yhden, joka auttoi minua jaksamaan vaikeinakin hetkinä.
Mutta hänkään ei ole täällä. Hän jäi vuosia sitten pois elämästäni. Aivan kuten ne kaikki muutkin ikävämmät hevoset, mutta ei minun onneksi tarvitse heitä enää miettiä.
Kaikki on hyvin nyt.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Vielä täällä

ViestiKirjoittaja Wohweli » 02. Huhti 2014 21:30

Arabella oli niin iloinen saadessaan kuulla Dariuken ymmärryksen. Vaikka ori ei voinutkaan tuntea asioita täysin samalla tavalla kuin tamma itse tunsi hän toisen kuitenkin niin jollain tapaa läheisemmäksi, että melkein pelkäsi Dariuksen pääsevän päänsä sisälle. Ruunikko oli vain niin avoin ja vilpitön oria kohden, että ajatteli olevansa kuin avoin kirja harmahtavan edessä.
Hetkeksi tamma todella pysähtyy vain tuijottamaan kaukaisuuteen kunnes Dariuksen puhe saa Arabellan katsomaan tämän suunnalle. Vasta kysymyksen tipahdettua tuntee tähtiotsa kylmänvirtauksen sisällään. Perhe... Ystävät... Katse lasiintuu kaikista ponnisteluista huolimatta ja katsekin tipahtaa jonnekin maata vasten. Niin olivatko he? Sitä Arabella ei tiennyt itsekään. Jokainen jolla tuntui olevan merkitystä olivat jossain muualla. Jossain tavoittamattomissa. Se oli ajatuksena riipivämpää kuin tamma uskalsi ääneen todeta.
"Oikeastaan... En tiedä yhdestäkään heistä mitään," Arabella sai inistyä suruisalla ja voimattomalla äänellä. Tamma syytti itseään enenmmän kuin olisi ansainnut. Hän tunsi pahaa oloa siitä ettei ollut löytänyt ketään. Isä, veli, Jamas ja Tharo. Ne joista tamma välitti Dariuksen ohella eniten. He kaikki olivat jossain.

Ruunikko tunsi jalkojensa tärisevän ja hetken tämä pelkäsi jopa niiden pettävän. Tamma olisi tahtonut taas oitis vain puskea itsensä Dariusta vasten ja kuulla tämän lohduttavan. Lupaavan, että kaikki kääntyisi vielä hyväksi. Ei ehkä vielä tänään, ei vielä huomenna. Mutta joskus kyllä.
"Darius..." tähtiotsa aloitti varoen kuin ei olisi ollut edes varma miten aikoisi jatkaa.
"Lupaathan, että olet täällä aina?" naivi kuin varsan kysymys, mutta Arabellan oli pakko saada kysyä se. Hän oli kokenut niin paljon menetystä, että edes sana pelko ei kuvannut tarpeeksi sitä mitä tamma tunsi.
Wohweli
 

Re: Vielä täällä

ViestiKirjoittaja Siuri » 24. Huhti 2014 22:04

Tamma näyttää katoavan hetkeksi ajatuksiinsa kysymykseni seurauksena. Tarkoitukseni ei ollut millään tapaa järkyttää tammaa kysymykselläni, mutta suuri huoli kasvaa sisälläni, kun tamman katse lasittuu maata kohti. Sitten hän onneksi kuitenkin vastaa kysymykseeni - tosin ei aivan niin kuin toivoin. Katson tammaa huokaisten. En osaa lukea tamman ajatuksia, mutta hän vaikuttaa todella surulliselta. Hän ei ole tainnut kuulla heistä pitkiin aikoihin.
"Olen.. pahoillani", sanon laskien päätäni hieman matalammalle. Todella ikävä katsoa vierestä ystävää, joka vaikuttaa muuttuvan todella voimattomaksi.
Äh, minun syytäni. Ei olisi pitänyt kysyä.

Tamma mainitsee nimeni ja käännyn rauhassa katsomaan häntä. Kuuntelen tarkasti tamman kysymyksen, mutta en meinaa sitä sisäistää aivan hetkessä. Täällä? Caraliassa? Maan päällä? Arabellan luona?
"Voi Arabella", aloitan ja hymyilen hieman.
"Jos minä joskus saan noin hyvän ystävän kuin sinä, en ikinä jätä häntä", sanon tammalle rauhallisella äänellä.
Ystävä. Oliko Arabellasta näin nopeassa ajassa todella tullut jo ystävä? Kun ensimmäisen kerran tapasimme, me kyllä vietimme monia päiviä yhdessä etsien johtajaa. Kyllä siinä ajassa toiseen ehtii tutustua, mutta että ystävä! Ei, totta se vain on. Arabella on jotain, mihin pystyy luottamaan aivan eri tavalla kuin keneenkään muuhun on koskaan pystynyt.
Ystävä.

"Minä lupaan", sanon tammalle katsoen tätä silmiin.
"Mutta sinun täytyy luvata sama", sanon ja tökkäisen pehmeästi ja leikkisästi turvallani johonkin kohtaa tamman päätä.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Vielä täällä

ViestiKirjoittaja Wohweli » 07. Touko 2014 03:02

Arabella tunsi hieman syyllisyyttä siitä miten allapäin ja suorastaan masentunut oli. Hän oli varma, että se tarttuisi jotenkin myös Dariukseen. Ruunikosta ei kuulostanut reilulta pilata Dariuksen päivää omilla ongelmillaan ja huolillaan. Ei tähtipää tahtonut olla sellainen ystävä joka vain masensi kaikki muut ympärillään ja oli muutenkin seurana melko kelvoton.
Dariuksen pahoitteleva ääni sai Arabellan pudistelemaan pieneleisesti päätään.
"Ei sinun tarvitse," tamma kuiskasi hiljaa. Vaikka Arabella kuinka yritti toitottaa itseään ryhdistymään se tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta. Jokin voima vain piti tamman mielen maassa, siitä huolimatta, että niin turvallinen ja lempeä Darius oli lähettyvillä. Tamma pelkäsi todella pahoittavansa orin mielen käytöksellään ja itkun tihrustamisellaan.

Kysymys johon Arabella janosi vastausta oli tipahtanut tamman huulilta helpommin kuin hän oli odottanut. Siltikin vastauksen kuuleminen pelotti. Kyllä ruunikko tiesi, että maailmassa saattoi tapahtua mitä tahansa, mutta siltikin hän halusi kuulla vakuutuksen siitä ettei jäisi yksin. Tuskin mustajouhinen edes tällä hetkellä tiesi mitään pahempaa kuin yksin jäämisen ja sen pelkäämisen.
Kun Darius lausuu tamman nimen se saa hänet nostamaan katseensa oriin. Silmät olivat yhä vetiset ja korvat riippuivat väsyneinä sivulle, koko tamman olemus oli turtunut ja haavoittuva.

Harmaan orin sanat saivat kuitenkin mustat suupielet taipumaan varovaiseen hymyyn. Tarkoittiko ori todella sitä mitä sanoi? Että Arabella oli hänelle hyvä ystävä. Tamma todella toivoi niin, sillä hän itsekin piti Dariusta mittaamattoman arvokkaana, korvaamattomana.
Vielä vakuutukseksi ori lausui lupaavansa asian se kasvatti Arabellan hymyä entisestään ja sai tämän kohdistamaan katseensa orin silmiin kiitollisena. Jälleen mieli oli vetää ruunikon takaisin lämpimän orin lähelle ja Dariuksen tökkäistessä turvallaan Arabellan posken tienoolle hivutti tamma taas jalkansa kulkemaan lähemmäs oria ja yritti toistamiseen painautua tätä vasten halaukseen.
"Kiitos ja.. minäkin lupaan," tähtipää sai sanottua ja veti syvään henkeä kuin sisäisen rauhan saavuttaneena.
Wohweli
 

Re: Vielä täällä

ViestiKirjoittaja Siuri » 06. Kesä 2014 13:34

Tamma vaikuttaa todella hauraassa tilassa olevalta. Minusta tuntuu, että hän tarvitsee ystävää nyt enemmän kuin koskaan. Onneksi minulla ei ole mikään kiire tamman luota mihinkään.

Arabella lupaa myös saman lähestyen minua. Seisoin paikoillani ja painaudun myös lähemmäksi tammaa.
"Kiitos", kuiskaan tämän korvaan.
Hetken pidettyäni Arabellaa lähellääni astun askeleen taaksepäin.
"Tule", sanon tammalle ja lähden kävelemään kukkulan päälle, jolta Arabella oli lähtenyt minua vastaan. Tarkistan, että tamma lähtee varmasti seuraamaan minua ja jatkan matkaani ylöspäin, missä ilma on hieman kevyempää ja mistä näkee kaikkialle.

Kun lopulta saavumme kukkulan päälle, jään katselemaan ylänköä. Se on lähes täysin harmaan peitossa, eikä maata juurikaan näy. Järkyttävän näköistä. Toivottavasti saaren pohjoisosa ja ponien alueet ovat säilyneet hieman paremmin.
"Ei tämä kyllä järjin upea näky ole", sanon Arabellalle haravoidessani katseella näkymät.
"Toivotaan, että tuuli ja sade putsaavat maaston mahdollisimman pian", huokaisen lähinnä itsekseni. Käännyn kuitenkin katsomaan Arabellaa. Onhan kaikki todella hyvin?

"Tiedätkö, minulla on monta kertaa käynyt mielessä Caraliasta lähteminen. Että haluaisin löytää uuden paikan, jossa aloittaa elämä jälleen. Jokin on kuitenkin pidätellyt minua aina uudelleen ja uudelleen täällä, ja olen päätynyt siihen, että kyllä tänne on vain jäätävä. Nyt kun törmäsin sinuun, niin olen oikein tyytyväinen siitä, että en ole lähtenyt mihinkään. Minulla ei ole aikoihin ollut niin läheistä hevosta kuin sinä", sanon tammalle hymyillen. Hieman vaikea puhua näin, emmehän me loppujen lopuksi ole nähneet kuin kerran. Jollain tavalla olen saanut luotua tammaan sellaisen suhteen, että ensihetkestä lähtien tuntui, että hänen kanssaan on helppo olla. Minulle ei ole käynyt niin ikinä. Nyt vaan tuntuu, että ei ole mitään hätää.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Vielä täällä

ViestiKirjoittaja Wohweli » 12. Kesä 2014 21:39

Hetkittäin Arabella palautti mieleensä sen miltä mahtoi näyttää Dariuksen silmien alla. Varmaankin hyvin haavoittuvalta ja heikolta. Ruunikko tuskin oli koskaan aiemmin voinut henkisesti näin pahoin. Hänestä tuntui, että kaikki mitä hän oli pitänyt sisällään ensimmäisistä kauhunhetkistään lähtien puskivat nyt pintaan voimakkain seurauksin.
Oli onni, että Arabellalla oli Darius nyt lähellään. Ilman orin tuomaa lohtua ja turvaa olisi tähtipää ehkä jopa saattanut tehdä itselleen jotakin. Jättää itseensä yhtä ison näkyvän jäljen minkä elämä oli jättänyt häneen. Tamman ei tarvinnut edes liioitella sanojaan ajatellessaan sitä miten epäreilu maailma oli ollut häntä kohtaan. Ehkä kaikki vielä muuttuisi, Darius jos kuka toi ainakin pientä toivoa sen suhteen. Se auttaisi Arabellan varmasti vielä takaisin jaloilleen ja kiinni elämään.

Orin läheisyys hyväili jälleen Arabellan mieltä ja sai tämän pitämään pehmeän hymyn yllä aina siihen saakka kunnes halauksen oli määrä päättyä. Dariuksen astuessa hänestä irti tunsi Arabella jo olonsa paremmaksi toivoen sen näkyvän myös ulospäin. Ei hänen enää tarvitsisi murehtia seuraavaa päivää, olisi ellettävä hetkessä ja nauttiva siitä niin paljon kuin kykenisi.
Dariuksen kehottaessa seuraamaan ei Arabella jäänyt pienestä hämmennyksestä huolimatta paikoilleen vaan seurasi oria vain muutaman askeleen jäljessä.

Harmaa johdatteli tamman takaisin kukkulan huipulle ja seisahtui sen äärelle. Arabella ei jättäytynyt taakse vaan nousi orin vierelle kohdistaen sitten oman katseensa harmaaseen maisemaan. Näky oli surullinen, sitä Arabella ei pystynyt kieltämään, mutta päätäväisin elein tamma pakotti itsensä olemaan murehtimatta liikaa.
Orin kommentoidessa näkyä tähtipää taivutti päänsä pieneen nyökkäykseen. Upea se ei ollut. Ei todellakaan. Darius jatkoi sanojaan eikä Arabella voinut muuta kuin toivoa samaa.
"Onneksi näin ei käy kovin usein," se vielä todella puuttuisikin, että Hoero rupeaisi yliaktiiviseksi ja tälläisiä tomupilviä sataisi niskaan viikottain.
"Ja luonto putsaa sen minkä sotkeekin," tavalla tai toisella. Nyt olisi kyllä vain odotettava sadesäitä, helpottaisi ainakin hengittämistä tämän pölyn keskellä.

Arabella antoi ruskeidensilmiensä vaeltaa maisemissa, mutta katse palasi välittömästi oriin Dariuksen alkaessa puhua. Tämän ensimmäiset sanat saivat ruunikon vavahtamaan. Oliko hän lähdössä? Oli hyvä ettei mustajouhinen alkanut nytkin jo itkeä, mutta yritti kuitenkin sinnitellä kuunnellakseen orin sanat loppuun asti.

Tämän sävy keskustelun suhteen muuttui. Sanat olivat koskettavia ja saivat tamman sydämen laukkaamaan rajussa tahdissa. Miten ori tuntuikaan juuri tulleen vielä paljon lähemmäksi, vaikka he seisoivat erillään?
"Darius..." tamma henkäisi hiljaa kuin ei olisi edes osannut muodostaa yhtä upeita sanoja kuin hän.
"Minusta on tuntunut hieman samalta, tavallaan.." Arabella ei ollut varma vieläkään miten olisi jatkanut.
"Mutta, kun olen ajatellut sinua.." jälleen lause keskeytyi, kun sanat eivät vain olleet löytyäkseen.
"Yritän kai sanoa, että.. Pidän sinusta hieman enemmän jopa kuin ystävänä," Arabella veti sanansa viimein loppuun antaen katseensa laskea hieman alemmas nolostuksen tapaisen paineen vuoksi. Mitähän ori mahtaisi nyt ajatella?
Wohweli
 


Paluu Ylänkö

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron