Step into the open air [laumakokous!]

Alueeltaan korkeaa ja kumpuilevaa maastoa. Kasvillisuus saattaa olla jossain kohti vähän niukassa ja siellä on pienehköjä puskia, mutta tapaa sitä erittäin hyviä ruohoalueitakin jos jaksaa vain etsiä. Ruoho on löydettäessä yleensä maukasta ja ravitsevaa, mutta sen seasta saattaa löytää muitakin kasveja.

Step into the open air [laumakokous!]

ViestiKirjoittaja kujakettu » 29. Tammi 2014 18:11

[Ylänköhevosten laumakokous. Aikaa hevosten paikalle tuomiseen on viikko, kokous alkaa keskiviikkona 5.2.]

NITA

Tunnen oloni varsin hermostuneeksi kun pysähdyn lopulta valitsemalleni paikalle, lähelle kohtaa josta ylänkö muuttuu havumetsäksi. En muistanut mitään hyvää edellistä kokouspaikkaa, joten olin vain päättänyt valita mahdollisimman selkeän kohdan korkealla ylängöllä. Havumetsästäkin olisi helppo saapua kokouspaikalle sillä kohdasta johon pysähdyn, näkee metsän rajan.
Minua hieman epäilyttää kuinka hyvin mahtaisin selvitä tämän kokouksen pitämisestä, sekä se, kuinka moni kyseenalaistaisi sen miksi minä pidin kokouksen. Ja kuinka moni kuiskuttelisi siitä, mitä Stoneheadille on tapahtunut, kun minä seisoisin tässä suuren valkopäisen orin tilalla.
Loska oli jättänyt minulle vastuullisen tehtävän, mutta kaikista huolistani huolimatta odotan oikeastaan myös innolla mitä tästä tulisi.

Päivä on pilvinen sekä tuulinen, mutta en pane sitä ollenkaan pahakseni - ainakin jos se puhdistaisi ilmaa. Kaikista pahin tuhka ja synkkyys on jo hävinnyt ylängöltä, mutta lumipeite jolla seison, on kaikkea muuta kuin kirkkaan puhdas. Ainakin hengittäminen on nyt jo helpompaa.
Kohotan kaulani korkealle ja jään odottamaan, tarkkaillen milloin ensimmäiset hevoset saapuisivat paikalle. Olin sopinut kokousajan olevan hieman keskipäivän jälkeen, mutta pilvisyyden tähden päivä ei ole kovin kirkas ja kokousaikaa olisi ehkä hankalampi määrittää. No, kunhan nyt edes joku löytäisi paikalle.
Moderaattori - player since 28.2.2008

IRIS - ANAKIN - NITA - IRRE - HERA - NOMI - CADELL
Avatar
kujakettu
Manaatti
 
Viestit: 955
Liittynyt: 10. Helmi 2013 23:53

Re: Step into the open air [laumakokous!]

ViestiKirjoittaja Sussu » 29. Tammi 2014 20:10

Evergreen's Woohoo

Minulla ei ole pienintäkään tietoa siitä, millaiseen tilaisuuteen olen matkalla. Jonkinlaisesta laumakokouksesta se tuntematon oli kuitenkin minulle kertonut. Vaikken vielä ylänköhevonen virallisesti olekaan, olen hyvin innoissani tulevasta - tai toisaalta myös kauhuissani, koska tällä saarella riehuu tappava tauti, josta Zoe minulle kertoi. Ihan kuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi syytä pelätä, on ilma tunkkainen ja lumi tuhkassa.
Hengittäminen käy kuitenkin jo huomattavasti helpommin, eikä harmaa lumi pysäytä minua juostessani kuin pää viidentenä jalkana kohti paikkaa, jossa oletan tämän kokouksen pidettävän.
Ylängön ja havumetsän rajan löytämisen ei ainakaan pitäisi olla vaikeaa. Vaikka pyrinkin olemaan ajoissa paikalla, en usko olevani ensimmäinen tai liian aikaisessa.

Jännitys kasvaa sisälläni tajutessani, että kohta tapaisin vihdoin johtajan. Sillä tuntui olevan niin kamala kiire jatkaa matkaa, joka minulle tästä kokouksesta kertoi, etten ennättänyt oikeastaan edes esittää kaikkia mielessäni parhaillaankin liikkuvia kysymyksiä.
Ennen kaikkea minua jännittää muiden ylänköhevosten kohtaaminen. Se, olisiko paikalla ollenkaan tuttuja, ja miten johtaja minuun suhtautuisi - Stonehead, vai kuka olikaan.
Juoksemiseni lumessa alkaa muistuttaa hyppelyä, ja kuntoni tuntuu pitkän matkan jälkeen lopultakin olevan pettämäisillään, kun huomaan olevani käytännössä jo perillä. Otan vielä loppumatkan kirin ennen vauhdin hidastamista ravin kautta käyntiin.

Puuskutan kuin viimeistä päivää, samaan aikaan hermostuneena, innostuneena ja väsyneenä. Harpon pitkin askelin kohti suunnilleen minun kokoistani, ruunikkoa hevosta. Epäilykseni heräävät kuitenkin nopeasti, ja tahtini hidastuu. Olenkohan nyt kuitenkaan oikeassa paikassa? Missä se lauma on?
Päätän kuitenkin suunnata itsevarmana ryhtiäni parantaen tuntemattoman tamman luo. Huulilleni leviää vilpittömän kohtelias hymy.
"Anteeksi, neiti", aloitan katsekontaktia tavoitellen ja keskusteluetäisyyden päähän pysähtyen, "onko täällä tarkoitus pitää jonkinsortin kokous ylänköhevosten keskuudessa?"
Katseeni pysyy tamman silmissä, mutta pistän merkille toisen olevan melko nuori ja kauniskin.
"Nimeni on Waldo ja tarkoitukseni on liittyä laumaan."
"Meissä kaikis on halkeemii, ei pidä pyydellä anteeks niit
    Ja niin sinäkin oot kuluva pois, niinku kaikki mikä sulle ikinä kuulua vois"
Avatar
Sussu
Caralian covis
 
Viestit: 696
Liittynyt: 01. Tammi 2013 22:06
Paikkakunta: Oulu

Re: Step into the open air [laumakokous!]

ViestiKirjoittaja Zarroc » 30. Tammi 2014 11:40

ZOE JA HEFAISTION

Ylänköhevosten laumakokous? Minun oma poikani oli tuonut minulle viestiä asiasta, joten lähdimme astelemaan yhdessätuumin kohti ylänköä. Matkantekoni oli joka tapauksessa hidasta, mutta yritin pysytellä parhaani mukaan Hefaistionin rinnalla. Hän oli jo kasvanut täysiin mittoihinsa, silmät olivat lempeät ja luonne kuten isällään. Se oli niin hämmentävää.

Olimme vaeltaneet lähes kaksi päivää, koska ori oli löytänyt minut yhteismaalta. Lopulta ylänkö alkoikin siintää edessämme ja minä huokaisin hiljaa. Hefaistion loi minuun tutkivan katseen, muttei sanonut mitään. Ihan hyvä, en todellakaan kaivannut juttuseuraa. Nämä laumamuodollisuudet olivat jo ihan tarpeaksi.

Kun tulimme ylängölle, ainoa asia mitä näin oli se iso musta ori, jonka Hefaistion tunsikin ja tämän seurassa ruunikko tamma, joka muistutti kovasti sitä mustaa friisiäläistä, Aquilaa.
Belshet Stoneheadia ei kuitenkaan näkynyt missään, joten korvat tiukasti luimulla lähdin astelemaan parivaljakkoa kohden, Hefaistionin katseen pysytellessä tiukasti siinä mustassa orissa.

ZERAW

Saadessani tiedon laumakokouksesta, olin lähtenyt heti merenrannalta kohti ylänköä. Tiesin varsin hyvin, että tästä tulisi oikea sukukokous, mutta minkäs teit. Ei auttanut itku markkinoilla, saatoin aina yrittää pysyä etäämmällä Zoesta. Ja jos ihan totta puhutaan, olisi ihan mukavaa tietää, että he molemmat olivat edes jotenkuten hengissä. Äidistäni kun ei ikinä tiennyt mitä se oli tehnyt ja kenelle.

Ylängölle tullessani olin vaihtanut laukkani käyntiin ja astelinkin rauhalliseen tahtiin kohti jotakuinkin korkeinta kukkulaa. Näin vain neljä hevosta. Nita, jonka luona joku musta ori seisoi, sekä Zoe ja Hefaistion, jotka kävelivät ystävääni kohden varmoin askelin.
Missä johtaja oikein oli?

Askeleeni vaihtuivat kuin itsestään Nitaa kohden. Halusin vastauksia, mutta Zoelta en niitä kyllä vaatisi. Tuskinpa arpinen itsekään tiesi, vaikka tunsinkin hänen mustan katseensa selässäni. Ihan sama, ihan sama. Tehköön mitä tekee. Nitan luokse tullessani en kuitenkaan mennyt ihan lähelle, vaan jäin odottelemaan sivummalle, koska hänellä ja mustalla näytti olevan jotain kesken.
Hymyilin kuitenkin tammalle ja nyökkäsin kevyesti tervehdykseksi, pitäen samalla silmällä kahden mustan tuloa sivummalta.

He olisivat kohta tässä.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Step into the open air [laumakokous!]

ViestiKirjoittaja kujakettu » 30. Tammi 2014 19:57

Kerkeän jo aikani seisoskeltua todella huolestua siitä jos ketään ei tulisikaan. Entä jos olinkin tehnyt jotain väärin, jos viesti ei ollutkaan kulkenut perille laumalaisille? Mutta sitten näen mustan hevosen saapuvan minua kohden, ja yritän positiivisesti vakuuttaa itselleni ettei tämä suinkaan törmää minuun sattumalta vaan on tulossa kokoukseen.
Piirtopäinen musta ori saapuukin pian luokseni, hymy huulillaan. Se lämmittää hermostunutta mieltäni.
Hän pysähtyy luokseni, puhutellen minua kohteliaasti ja sanoen minua neidiksi joka melkeinpä huvittaa minua. Enpä muistanutkaan milloin kukaan olisi ennen kutsunut minua niin. Ori kysyy kokouksesta, ja minä nyökkään katsoen häntä silmiin.
"Olet ihan oikeassa paikassa", sanon hymyillen orille. Hyvä, ainakin yksi hevonen oli löytänyt paikalle ties kuinka monikymmenpäisestä laumasta... No, ainakin voisin selittää yhdelle hevoselle Loskan kertomat asiat jos keitään muita ei saapuisi paikalle.
Sitten ori esittääkin minun kannaltani vaikeamman asian. Esittäydyttyään hän nimittäin sanoo haluavansa liittyä laumaan. Miten minun tulisi tässä tilanteessa edetä? En ollut ollenkaan ottanut huomioon että kokouksiin usein saapui myös hevosia jotka halusivat liittyä laumaan. Ja tällä hetkellä meillä ei ollut virallista johtajaa.. Onko minulla oikeuksia hyväksyä toisia laumaan?
"Hauska tutustua, Waldo. Minun nimeni on Nita", sanon orille kuitenkin ystävälliseen sävyyn.
"Itse asiassa minä en ole aivan varma kuinka menetellä tässä tilanteessa. Laumanjohtaja on... menehtynyt, ja minä sain lumihevosten johtajattarelta tilapäisen vastuun tämän kokouksen pitämiseen. Olettaisin että silloin minun asiani on hoitaa myös tällaiset asiat, mutta..", sanon orille rehellisesti, yrittäen selittää mahdollisimman selkeästi tilanteen ongelman. Kun jätän lauseeni kesken, katson Waldoksi esittäytynyttä oria kuitenkin tarkkaan. Kokonsa ja värinsä puolesta hänellä ei kyllä olisi mitään esteitä laumaan liittymiselle.
"Näytät kuitenkin siltä että sovellut laumaan ihan hyvin", sanon sitten. Puren hieman huultani.
"Tiedätkö miten hyvin saaren laumarajoista ja -säännöistä?"

Kaksi mustaa hevosta näyttää saapuvan kokouspaikalle sillä välin kun keskustelen Waldon kanssa. Toinen on todella arpinen.. Minua alkaa huvittaa kun tajuan että taidan olla tämänhetkisten paikallaolijoiden seurassa oikea väripilkku kun peitikarvani ei ole mustaa.
Ja juuri kun kerkeän muodostaa tämän ajatuksen päässäni, paikalle saapuu vielä yksi musta hevonen - mutta tämä on entuudestaan tuttu. Valkea pää, sukat ja siniset silmät. Zeraw nyökkää minulle hymyn kera ja teen samoin. Toivottavasti kerkeäisin myös jutella hänen kanssaan, ennen tai jälkeen kokouksen. Olisi mukava vaihtaa kuulumisia.
Moderaattori - player since 28.2.2008

IRIS - ANAKIN - NITA - IRRE - HERA - NOMI - CADELL
Avatar
kujakettu
Manaatti
 
Viestit: 955
Liittynyt: 10. Helmi 2013 23:53

Re: Step into the open air [laumakokous!]

ViestiKirjoittaja feiarth » 30. Tammi 2014 20:50

Varia

Paluumatka lumihevosten mailta oli ollut raskas, ilma oli harmaana savua, eikä se ollut auttanut tippaakaan sademetsän jo muuten tunkkaiseen tunnelmaan. Ylängöillä tilanne alkoi helpottaa, mereltä puhalsi viileä ja raikas tuuli. Kun kokouspaikka alkoi häämöttää, nostin ravin, eikä kulunut kauaa, kun saavuin paikalle.

Muutamia hevosia oli jo kerääntynyt, mutta kokous ei ollut alkanut, en siis ollut myöhässä, vaikka olinkin hieman pelännyt sitä. Hidastin käyntiin ja astelin rauhallisesti muiden luo. Annoin katseeni kiertää paikallaolijoissa, mutten voinut sanoa tuntevani ketään. Tunnistin muutaman kyllä aikaisemmista kokouksista. Katseeni pysähtyy ruunikkoon tammaan, hänen täytyy olla Nita.

Päätän, että voin aivan hyvin mennä esittäytymään hänelle jo ennen kokouksen alkua, joten seisahdun tamman lähelle.
"Hei, sinä olet varmaankin Nita? Olen Varia, ylänköhevosten rajavartija - ja osasyy siihen, miksi olet tehtävässäsi nyt", sanon rauhallisesti.
"Minä löysin Stoneheadin", jatkan vielä, tällä kertaa hiljaisemmalla äänellä, surumielisemmällä.
feiarth
 

Re: Step into the open air [laumakokous!]

ViestiKirjoittaja Siuri » 31. Tammi 2014 13:19

Faramir

Ravaan melko nopeaa tahtia kohti paikkaa, josta minulle oltiin vasta eilen kerrottu. Onneksi se tamma oli saanut minut kiinni, mutta hän käski kiirehtiä, sillä laumakokouksen oli tarkoitus alkaa tänään. Oma vikanihan se on, kun olen piilotellut viikkoja metsässä yrittäen välttää kaikkea ja kaikkia. Nyt on kuitenkin aika päästää hetkeksi ajatuksista irti ja kuulla, mitä Stoneheadilla olisi kerrottavaa. Hän ei ole tarvinnut minua pitkään aikaan, mikä ei oikeastaan tässä tilanteessa juuri haittaakaan. Todella mukavaa, että saa hetken levähtää omien ajatustensa kera. Kaikki on vain niin sekaisin juuri nyt.

Kuljen eteenpäin ja näen pian havumetsän reunamilla hevosia. Olen tainnut tulla oikeaan paikkaan. Nostan hetkeksi matkaatavoittavan laukan mutta siirryn sitten pian käyntiin ja yritän tasoittaa pulssiani ennen paikalle saapumista.
Mitä lähemmäksi kävelen, sitä enemmän huomaan vieraita hevosia. Ennen kaikkea yksi asia pistää silmään; missä Stonehead on?
Ehkä hän vielä saapuu.

Kävelen lähelle nuorta mustaa tammaa ja katson lauman läpi. Ei yhtään tuttuja kasvoja. Ei, hetkonen, Zoe ja hänen varsansa ovat tuolla. Varsa on kyllä kasvanut huimasti! Olihan hän varmasti jo yli vuoden ikäinen.
Korviini kantautuu puhetta, joista erotan muutamia sanoja. Käännyn siltä seisomalta katsomaan ruunikkoa tammaa ja hänen vieressään olevaa mustaa oria. Mitä hän juuri sanoi?
Astun lähemmäksi yrittäen kuitenkin olla salakuuntelematta. Pieni tyhjä olo valtaa minut hetkeksi, mutta yritän pitää itseni koossa. Ei, saatoin kuulla väärinkin.

Olen jo melkein hevosten vieressä, kun paikalle saapuu musta ori. Hän sanoo tamman nimeksi Nita, ja jatkaa sitten jollain, joka pysähdyttää minut täysin.
En kuullut väärin.
Seison hetken paikoillani yrittäen saada ajatuksistani selkoa. Stoneheadkin? Ensin Merel, sitten kadonnut Dakotah Honaw ja nyt vielä tämä.
"Anteeksi?" tulen varovasti sivummalta. Katson tätä Variaa ja sitten tammaa, jonka nimi kuulemani mukaan on Nita.
"Anteeksi jos keskeytän jotain, mutta en voinut olla kuulematta...", aloitan ja jään sitten katsomaan tammaa. Hänkö siis pitää meille tämän kokouksen? Uskoisin, että Nita kertoo kaikki mitä hän tietää itse kokouksen aikana mutta...
"Emme ole tainneet tavata aiemmin? Minä olen Faramir, ylänköhevosten viestinviejä", esittäydyn pienen nyökkäyksen kera. Taisin tulla keskeyttämään monetkin asiat mutta ehkä hoidan vain nopeasti asiani pois alta.
"En häiritse sen enempää, mutta pyytäisin, että voisinko tulla kokouksen jälkeen juttelemaan jonkun kanssa, joka tietää Stoneheadista enemmän?" kysyn ja katson Nitaa, sitten Variaa.
Mitä täällä oikein tapahtuu?


Darius

En ollut ihan varma vielä, miksi meidät oli kutsuttu koolle. Tämä oli toinen laumakokoukseni saarella. Yhäkin minua jännitti jonkun verran, kuinka paljon paikalla olisikaan hevosia? Näkisinköhän jo ennestään tuttuja hevosia: Nitan? Noahin? Arabellan?
Kävelen metsässä ja katson puiden läpi hiljalleen aukenevaa ylänköä.
Minua oltiin neuvottu aika huonosti paikan löytämiseen mutta luulisin kulkevani oikeaan suuntaan. Olenhan sen verran jo ollut saarella, että paikkojen pitäisi jollain tasolla olla hallussa.
Ja pian pääsenkin ylängölle ja huomaan vain muutaman sadan metrin päässä lauman hevosia. Ne näyttivät ylänköhevosilta.
Lähden kävelemään heitä kohti reippain askelin ja saavutankin heidät pian. Nita, hänet näen heti ensimmäisenä. Yritän luoda katsekontaktia, mutta hänellä näyttää olevan hieman menoa. Muita tuttuja ei vielä olekaan saapunut, joten jään seisoskelemaan hieman reunemmalle kaikista.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Step into the open air [laumakokous!]

ViestiKirjoittaja kujakettu » 31. Tammi 2014 17:38

Jälleen yksi uusi musta hevonen saapuu paikalle, ja tämä suunnistaakin pieneksi ylätyksekseni suorinta tietä minun luokseni. Käännän katsettani Waldosta tämän paikalletulijan suuntaan. Kuuntelen tarkkaavaisesti mitä hänellä on mielessään - hieman peläten ensiksi että tässä olisi toinen lamaanliittymistapaus jota joutuisin puimaan. Asia ei kuitenkaan ole niin, joka selviää jo siitä että ori tietää nimeni. Nyökkään hieman epävarmasti, kun ori sitten esittäytyy ylänköläisten rajavartijaksi. Lisäksi hän paljastaa olevansa osasyy siihen miksi olen juui nyt tehtävässäni, jolloin kohotan vähän yllättyneenä kulmiani.
"Hei Varia, hauska tavata", sanon hänelle vähän hymyillen. Meinaan kysyä tietääkö hän jo siitä että tapaisimme viikon kuluttua Loskan kanssa uudestaan, mutta ori jatkaakin hieman yllättävämmällä asialla.
Minä löysin Stoneheadin. Ilmeeni muuttuu kun katson Variaa. Hymy haihtuu, ja ilme muuttuu enemmänkin hieman surumielisemmäksi hänen puolestaan.
"Ole pahoillani puolestasi", sanon sitten, "se ei varmasti ollut kaunis näky."
Hätkähdän kun yllättäen kuulen sanan anteeksi ja kirjava ori ilmestyy sivulta luoksemme. Jopas tässä olikin kokousta kerrakseen.. Kunhan en joutuisi ihan joka ikisen kanssa keskustelemaan erikseen ennen kokouksen alkua. En voinut olla kuulematta.. Vilkaisen orin vihreitä silmiä kiinnostuneesti.
Huojennuksekseni tämäkään ei ole laumaan liittyjä vaan puolestaan viestinviejä. Loistavaa, ainakin olin siis löytänyt jo kaksi virkahevosta täysin heitä etsimättä.
"Päivää Faramir, mukava että pääsit paikalle", sanon hänelle, "olen Nita, jos et jo sattunut kuulemaan."
Ori pyytää voisiko hän tulla kokouksen jälkeen juttelemaan jonkun kanssa joka tietää Stoneheadista enemmän. Vilkaisen hieman epävarmasti Variaan.
"Minulla on asiaa lauman virkahevosille kokouksen jäkeen. Varia voinee samalla kertoa sinulle sen mitä tietää.. mikäli kykenee siihen?" sanon siirtäen katsettani mustan orin puoleen ja viitaten siihen, jos asiasta kertominen olisi liian rankkaa. En tiedä mitään lauman virkahevosten suhteesta Stoneheadiin, mutta toisaalta itse voisin olla henkisesti hieman rikki jos olisin löytänyt johtajan kuolleena.
Moderaattori - player since 28.2.2008

IRIS - ANAKIN - NITA - IRRE - HERA - NOMI - CADELL
Avatar
kujakettu
Manaatti
 
Viestit: 955
Liittynyt: 10. Helmi 2013 23:53

Re: Step into the open air [laumakokous!]

ViestiKirjoittaja feiarth » 31. Tammi 2014 18:02

Varia

Nita tervehtii minua iloisesti, mutta sanani saavat hymyn katoamaan nopeasti.
"Kiitos. Stonehead oli kuin toinen isä minulle", sanon sitten pakottaen pienen hymyn huulilleni. En ehdi kauaa koota itseäni, kun paikalle tulee kirjava ori. Hän esittäytyy Faramiriksi, olen kuullut Stoneheadin puhuvan hänestä.

Nita vastaa hänen kysymykseensä ennen kuin itse ehdin, mutta nyökkään vahvistaakseni tamman sanat.
"Kyllä minä voin, vaikkei asiassa kamalasti kerrottavaa olekaan", huokaisen hiljaa. Sitten otan askelen hieman kauemmas, niin etten olisi aivan iholla, kun kokous viimein alkaisi.
"Puhutaan kokouksen jälkeen siis", totean lyhyesti, ennen kuin vaivun hiljaisuuteen.

Voi Stonehead.. voi koko elämä. Joskus toivon, että olisin syntynyt onnellisempien tähtien alla. Turha toivo, jotenkin tästä kaikesta täytyi vain selvitä. En voi olla miettimättä, mitä elämä seuraavaksi heittää eteeni. Katsahdan Faramiria ja Nitaa, ajattelen hetken Remiä, isääni, Orionia.. kuka olisi seuraava? Pudistan päätäni karkottaakseni ahdistavat ajatukset. Kunpa kokous alkaisi. Ehkäpä hyvät uutiset parannuksesta ja yhteismaan avaamisesta saisivat laumalaisten hyväntuulisuuden tarttumaan minuunkin.
feiarth
 

Re: Step into the open air [laumakokous!]

ViestiKirjoittaja Siuri » 31. Tammi 2014 18:54

Falcon

Tamma esittäytyy Nitaksi ja nyökkään hänelle. Hän sanoo myös, että haluaisi jutella meidän virkahevosten kanssa kokouksen jälkeen. Tämän täytyy jollain tapaa liittyä Stoneheadiin, mutta en viitsi jäädä kyselemään sen enempää, se selviää varmasti ajallaan.
Katsahdan Variaa kohti, kun Nita sanoo hänen ehkä voivan kertoa minulle enemmän. Varia myöntyy asiaan ja toteaa vain, että puhutaan kokouksen jälkeen.
"Tehdään niin", sanon ja katson vielä Variaa ja Nitaa, jos jommalla kummalla olisi vielä asiaa. Sitten lähden kävelemään muutaman askeleen sivummalle antaen Nitalle tilaa pitää kokouksen.
Onkohan tänne tulossa vielä paljon hevosia?
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Step into the open air [laumakokous!]

ViestiKirjoittaja Sussu » 31. Tammi 2014 19:33

Voisin vaikka huokaista helpotuksesta, kun tamma toteaa minun olevan oikeassa paikassa. Muita ylänköhevosia paikalla ei tosin ole, enkä tiedä johtajastakaan.
Ruunikko esittelee itsensä Nitaksi, puhuen varsin ystävälliseen sävyyn. Sen jälkeen hän kuitenkin kertoo minulle melkoisen uutisen, joka varmaan saa ilmeen kasvoillanikin venähtämään varsin yllättyneeksi. Johtaja on menehtynyt.
Ja tällä tammalla on tilapäinen vastuu, ainakin kokouksen suhteen. En hymyile enää, sen sijaan olen vähällä jo pettyä. Jäisinkö minä edelleen laumattomaksi?

Tamma kuitenkin toteaa, että näytän soveltuvan ihan hyvin laumaan. Ja jos hän kuitenkin toimii ainakin väliaikaisesti johtajan, tai tässä tapauksessa johtajataren tehtävässä...
"Sanoisin olevani hyvin perillä rajoista, säännöistä ja muusta", vastaan asialliseen sävyyn Nitan kysymykseen. Katson häneen vähän kysyvästi, enkä anna huomioni herpaantua vaikka paikalle alkaa ilmeisesti kerääntyä väkeä enemmänkin.
Variaksi osoittautunut hevonen tulee juttelemaan Nitalle. Korvani kääntyvät epävarmuuteni vuoksi hiukan sivuun, enkä oikein tiedä, mitä minun pitäisi tehdä.

Alan katsella rauhattoman oloisena ympärilleni, samalla kun Nitan luokse tulee joku kirjavakin. Faramir. Minusta tuntuu vähän väärältä kuunnella heidän keskustelujaan, mutta vaikea minun on tietysti korviani niiltä sulkeakaan. Toinen näistä osoittautuu rajavartijaksi, ja toinen viestinviejäksi. Hämmentävää... Kuinka monta eri asemaa yhdessä laumassa voi olla?
Päätän jättää asian sikseen, kun hälinä Nitan ympärillä alkaa vähentyä.
Käännän kysyvän katseeni tamman silmiin.
"Meissä kaikis on halkeemii, ei pidä pyydellä anteeks niit
    Ja niin sinäkin oot kuluva pois, niinku kaikki mikä sulle ikinä kuulua vois"
Avatar
Sussu
Caralian covis
 
Viestit: 696
Liittynyt: 01. Tammi 2013 22:06
Paikkakunta: Oulu

Re: Step into the open air [laumakokous!]

ViestiKirjoittaja Zarroc » 31. Tammi 2014 19:57

ZOE

Hefaistion oli jäänyt sivummalle seisomaan ja minä olin huomannut samantien tutun hahmon, joka käyskenteli sen ruskean tamman luokse. Zeraw.
Pian huomasin myös Faramirin saapuvan paikalle, joten jatkoin matkaani kohti ruunikkoa, jonka luokse olikin jo kerääntynyt pieni rypäs muita hevosia. Kun aloin saapua heidän luokseen, kirjava ori ainakin näkyi menevän sivummalle. Varia näkyi kuitenkin seisoskelevan vielä tamman luona. Mielenkiintoista. Mitä osuutta hänellä oli mihinkään?

Zeraw loi minuun pistävän katseen, joka varoitti selvästi minua olemaan kunnolla. Tunsivatko nuo kaksi sitten toisensa? Varmaan.
Seisahduin parin hevosenmitan päähän ruunikosta tammasta, korvat edelleen syvälle luimulle painettuna. Näin läheltä katsottuna hän muistutti yhä enemmän ja enemmän Aquilaa, mutta saattoihan hän olla ihan kuka tahansa.
"Missä Belshet Stonehead on?" Kysyin lopulta käheästi, päätäni hieman sivulle kallistaen. Katseeni kapeni entisestään, kun Zeraw tuli vierelleni.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Step into the open air [laumakokous!]

ViestiKirjoittaja kujakettu » 01. Helmi 2014 01:33

Waldo mahtaa olla hämillään kun kesken keskustelumme niin moni pöllähtää paikalle selittämään ties sun mitä. Kuulen kuitenkin sen verran että hän sanoo olevansa varsin perillä rajoista ja säännöistä. En kuitenkaan ehdi vastata vielä hänelle mitään kahden virkahevosen takia jotka puhuvat samaan aikaan.
Varia mainitsee Stoneheadin olleen hänelle kuin toinen isä, josta yllätyn. No, sitten se oli ollut hänelle varmasti sitäkin pahempi pala.. Tunnen suurta myötätuntoa häntä kohtaan, mutta emme puhu aiheesta sen enempää. Sen sijaan keskustelu kääntyy Falconin asiaan ja siihen mitä hän oli kysellyt laumanjohtajasta. Varia myöntyy kertomaan kirjavalle mitä hän haluaisi tietää, vaikkei kerrottavaa olekaan paljon. Sitten molemmat orit pieneksi huojennuksekseni erkanevat hieman kauemmas. Kokouksen jälkeen sitten. Niin.

Kun pahin sekavuus tilanteesta erkanee, keskitän huomioni takaisin Waldoon.
"Jos olet kerta perillä laumasäännöistäkin, niin minä en ainakaan näe estettä mikset voisi olla ylänköhevonen", sanon sitten.
"Luulisin että minulla on valtuudet hyväksyä sinut laumaan tässä tilanteessa, koska ei täällä ole oikein ketään muutakaan..", sanon sitten vähän epäröiden.
"Voi olla että joudut vielä varmistamaan asian sitten kun tulee uusi laumanjohtaja. Mutta minun puolestani olet tervetullut", sanon lopulta. Toivottavasti se antaisi orille edes hieman mielenrauhaa, vaikken voikaan täysin varmistaa hänen asemaansa laumassa.

En kerkeä turhia kuitekaan huokaista helpotuksesta ettenkö joutuisi selvittämään asioita lisää ja kuulemaan lisää kysymyksiä. Jo on malttamatonta porukkaa. Tietysti tämä hämmenys on täysin ymmärrettävää, kun hevoset kerta odottavat paikalle puhumaan laumanjohtajaa jota ei näy eikä kuulu. Mutta en ollut ollenkaan varatunut tällaiseen myllerrykseen ennen kokousta.
Kokoan hieman itseäni ja ajatuksiani ennen kuin suuntaan katseeni seuraavaan luokseni saapuvaan hevoseen. Tällä kertaa kyseessä on se musta arpinen tamma, jossa on itse asiassa samaa näköä Zerawin kanssa.. hänen äitinsä?
Enkä usko olevani väärässä asian suhteen, sillä ystäväni saapuukin pian arpisen tamman vierelle kun tämä kysyy Stoneheadista.
"Asiasta kerrotaan kyllä kokouksen alkaessa", yritän sanoa ensiksi, mutta totean että ei siitä ole kuitenkaan hyötyä. Kun muistan vielä miten ikäväksi Zeraw oli emäänsä kuvaillut, niin minulle iskee paha tunne siitä että parempi kai sanoa asia suoraan niin päästään helpommalla.
"Hän menehtyi tautiin."
Moderaattori - player since 28.2.2008

IRIS - ANAKIN - NITA - IRRE - HERA - NOMI - CADELL
Avatar
kujakettu
Manaatti
 
Viestit: 955
Liittynyt: 10. Helmi 2013 23:53

Re: Step into the open air [laumakokous!]

ViestiKirjoittaja Sussu » 01. Helmi 2014 16:14

Nitalla on onneksi taas aikaa keskittyä minuun. Kärsimättömyyttäni ehdinkin jo vähän hermostua, mutta ruunikon alkaessa puhua tunnen oloni rentoutuvan hiljalleen.
Tamma epäröi edelleen, mutta todettuaan ettei esteitä liittymiselleni ole, hän kuitenkin ilmoittaa minun olevan tervetullut - hänen puolestaan, mutta kuitenkin. Kivi tuntu vierähtävän sydämeltäni. Voisin siis jatkossa sanoa olevani ylänköhevonen.
Ei auta kuin tyytyä tähän tilanteeseen, en minä muutakaan mahda. Turha sitä nyt olisi huolehtia, tuskin seuraavalla johtajallakaan olisi mitään liittymistäni vastaan.

"Kiitos, kiitos paljon", hymyilen helpottuneesti ja ennen kaikkea kiitollisena siitä, että sain vihdoin jotain selvyyttä tähän asiaan.
Olen juuri aikeissa siirtyä sivumpaan ja jättää Nitan muiden häirittäväksi, kun korviini kantautuu varsin tuttu ääni. Katseeni kääntyy välittömästi Zoen suuntaan. Käheä ääni kysyy, missä Belshet Stonehead on. Käännän korviani vähän takakenoon. Arpisen tamman vierelle ilmestyy minulle tuntematon, Zoea ja mahdollisesti minuakin korkeampi nuori tamma, jolla on siniset silmät.
En voi olla ajattelematta sitä mahdollisuutta, että hän saattaa olla Zoen jälkeläinen ja Hefaistionin sisko.

Katseeni pysähtyy hänen kasvoihinsa vähän pidemmäksi aikaa, kuin on tarkoitus. Pian kuitenkin tajuan katsoa taas Nitaan, nyökätä vielä lyhyesti ja lähteä kävelemään hiukan sivummalle.
Huomaan myös Hefaistionin saapuneen paikalle.
"Meissä kaikis on halkeemii, ei pidä pyydellä anteeks niit
    Ja niin sinäkin oot kuluva pois, niinku kaikki mikä sulle ikinä kuulua vois"
Avatar
Sussu
Caralian covis
 
Viestit: 696
Liittynyt: 01. Tammi 2013 22:06
Paikkakunta: Oulu

Re: Step into the open air [laumakokous!]

ViestiKirjoittaja Zarroc » 01. Helmi 2014 16:39

ZOE

Huomasin ruunikon arvioivan katseen itsessäni ja sitten hän sanookin jotain, mikä saa minut lähes huokaisemaan turhautuneesti. Pian tamma kuitenkin tajuaa sanoa asiansa ihan suoraan kiertelemättä tai kaartelematta. Stonehead:ko kuollut? Mielenkiintoista.
"Sepä ikävää", hymähdin kylmään sävyyn ja tarkastelin tammaa vielä hetken. Minua ei sinänsä edes kiinnostanut kuka orin oli löytänyt ja muka tunnistanut, tärkeämpää tässä nyt oli varmaankin se, että tämä tamma oli nykyään johdossa. Kaikkea sitä.

Tunsin Zerawin katseen itsessäni varsin painokkaana.
"Olen Zoe, ylänköhevosten parantaja. Oletan, että tulet puheilleni, jos on jotain kysyttävää joidenkin asioiden suhteen."
Sanoin lopulta melko värittömästi, vilkaisten vierelläni seisovaa safiirisilmää. Tyytyväinen nyt? Katseeni kysyi ja tamma vain nyökkäsi. Hieman tuhahtaen nilkutin sivummalle heidän luotaan, huomaten Hefaistionin astelleen hitaasti sen mustan orin luokse.

Poikani näkyi tervehtivän häntä hiljaa ja seisovan tyynenä toisen vierellä. Miksi kaikilla oli aina joku mukava ystävä, jonka viereen mennä?
Minä vain astelin mahdollisimman kauas kaikista ja suuntasin katseeni kaukaisuuteen, ei voinut kyllä vähempää kiinnostaa.

ZERAW

Se musta ori Nitan luona katseli kasvojani ja pian kohtasinkin hänen katseensa, siniset silmät hetkeksi toiseen lukkiutuen. Soin orille pehmeän hymyn ja hän lähtikin siirtymään sivummalle.
Zoea ei näyttänyt kiinnostavan mikään olennainen, hän ei kysynyt edes Nitan nimeä. Musta sanoi vain asiansa ja lähti katseeni saattelemana muualle.

Huokaisin raskaasti ja huomasin jääneeni kaksin Nitan kanssa. "Anteeksi Zoen puolesta", sanoin hiljaisella sävyllä, korvat hieman luimulle vetäytyneinä. "Hän on mitä on."
Totesin sitten sävyttömästi, vilkaisten ympärilleni. Huomasin Hefaistionin liikkuneen sen mustan orin vierelle, mutten jäänyt ajattelemaan asiaa sen kummemmin. Samapa tuo.

Katsoin taas Nitaan, pienesti hymyillen. "Päädyit sitten johtoon?" Naurahdin.

HEFIASTION

Huomasin Waldon tulevan pois sen ruunikon tamman luota, minne Zoekin oli mennyt. Näin myös Zerawin, mutten uskaltanut lähteä tervehtimään. En oikein tiennyt miten sisko suhtautui minuun.
Ennen kuin huomasinkaan, olin lähtenyt liikkeelle ja astellut Waldon vierelle, siihen hieman epävarmana seisomaan jääden.
"Hei", tervehdin ja hymyilin toiselle vähän. "Mitä sinulle nykyään kuuluu?" Kysyin sitten, kun en viitsinyt ihan hiljaakaan seisoa.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Step into the open air [laumakokous!]

ViestiKirjoittaja Sussu » 01. Helmi 2014 16:56

Katseeni pysähtyy Hefaistioniin huomatessani hänen lähtevän liikkeelle, minua kohden astellen. Kävelen häntä vielä vähän vastaan ja pysähdyn sitten, suupielieni kääntyessä taas vilpittömään hymyyn. Oloni on kovin helpottunut ja keveä Nitan kanssa käymäni keskustelun jälkeen. Myös Hefaistion hymyilee vähän, tervehtien ja kysyen, mitä minulle kuuluu.
Käännyn ympäri niin, että ryntääni osoittavat Nitan suuntaan. Valmiina kokouksen alkuun. Katseeni lähtee liikkumaan vierelläni seisovasta orista taas ruunikon tamman ja tämän luokse jääneen mustan suuntaan, huomaten Zoenkin ehtineen liikkua syrjään.

"Paljon parempaa nyt, kun sain vähän selvyyttä tähän laumalaisuuteeni", naurahdan rennosti vastaukseksi, katsahtaen sitten taas Hefaistioniin.
"Ei minulle ole juuri mitään elämää mullistavaa ehtinyt tapahtuakaan. Mitä itsellesi?"
Jään katselemaan taas vähän ympärilleni, mittailemaan katseellani paikalla olevia. Suuri osa hevosista on mustia ja sen verran suurikokoisiakin, että tunnen sulautuvani joukkoon. Tusin maltan odottaa, että pääsen tutustumaan paremmin uusiin laumatovereihini.
"Meissä kaikis on halkeemii, ei pidä pyydellä anteeks niit
    Ja niin sinäkin oot kuluva pois, niinku kaikki mikä sulle ikinä kuulua vois"
Avatar
Sussu
Caralian covis
 
Viestit: 696
Liittynyt: 01. Tammi 2013 22:06
Paikkakunta: Oulu

Seuraava

Paluu Ylänkö

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron