Unknown land, help me

Alueeltaan korkeaa ja kumpuilevaa maastoa. Kasvillisuus saattaa olla jossain kohti vähän niukassa ja siellä on pienehköjä puskia, mutta tapaa sitä erittäin hyviä ruohoalueitakin jos jaksaa vain etsiä. Ruoho on löydettäessä yleensä maukasta ja ravitsevaa, mutta sen seasta saattaa löytää muitakin kasveja.

Unknown land, help me

ViestiKirjoittaja Squan » 01. Heinä 2014 15:53

[Synoi ja Stone tänne näin :)]

FANSIM "Fanni"

Harhaileva katseeni kiertää maisemaa pitkin. Tunnen, kun hengitykseni kiihtyy hiljalleen. Epätoivo ja paniikki. Ne taisivat alkaa olemaan ajankohtaisia tunteita tällä hetkellä. En ole varma löydänkö ikinä enään hevosten ilmoille. Olen hukassa. Pelko pääntaudista jomottaa takaraivossa. En tiennyt onko se epidemia jo mennyt ohi vai oliko se pahimmillaan nyt. En halua kuolla. Ei varmasti kukaan mukaa, mutta en varsinkaan minä! Ei muilla niin väliä, mutta minulla on vielä paljon annettavaa maailmalle. Olenhan Fansim! Huiskautan häntääni hermostuneesti. VOISIKO JOKU VAIN TULLA JA PELASTAA MINUT?!?

Maisema oli autio. Missä kaikki oli... Kurkkuuni muodostui kova patti ja nieleminen vaikeutui. Missä helvetissä se Snakekin on. Minulla on aivan mahtava mies! Tällä hetkelläkin se varmaakin on vain kuluttamassa Magic Drinkin pöytiä ja iskemässä tammoja, kun minä olen täällä kuolemassa. Eihän se varmaa edes muista minua enään. Joku kun sanoo nimeni epähuomiossa, niin se varmaan ajattelee vain, että ompas tuttu nimi. Hermojani kiristi kaikki tällä hetkellä. Pääni oli aivan sekasin. En tiennyt mitä ajatella. Teki mieli vain luovuttaa.. Jäädä tähän makaamaan ja kuolla pois. Tuntui, kun minut olisi tuhoon tuomitti. Enkä ymmärrä miksi. Ja tilannetta ei yhtään parantanut se, että olen huolissani Hakista. En löytänyt jälkeläistänikään mistään, vaikka kovasti yritin etsiä. Missä hän on? Vedet kohosi silmiini.

En ole koskaan ollut näin sekaisin, vaikka on MD'n drinkkejä tullut kiskottuun joskus vähän liikaakin. Mutta se sekavuus ei ollu tähän verrattuna mitään ja tämä oli enemmänkin hysteeristä. Yritin koota itseäni, mutta se tuntui ylitsepääsemättömältä, mahdoton tehtävä toisinaan. Suljen silmäni ja jäin seisomaan paikalleni.

Olisin iki onnellinen jos ihme tapahtuisi ja pelastuisin täältä.


Avaan silmäni ja huokaisen syvään. Kyynel vierähtää poskelleni ja valuu poskeani pitkin alas. Jos kuolen tänne niin kiroon tämän pahaisen saaren...
Squan
 

Re: Unknown land, help me

ViestiKirjoittaja Synoi » 01. Heinä 2014 20:34

Rauhallisin askelin nousin ylös joesta, varoen tarkkaan askeleitani jotten liukastuisi rantapenkereellä ja jotteivät paikoin sileiksikin hioutuneet kivet lähtisi lipeämään toinen toistensa lomaan. Tämä kohta joesta ei ollut ihanteellisin mahdollinen ylityspaikka osittain siksi, että se oli syvä ja osittain siksi että penkereet olivat hieman jyrkät mutta olin joka tapauksessa päätynyt ylittämään joen ylängön puolelle juuri tältä kohtaa. Ei minulla kiire ollut, mutta kesäinen aurinko lämmitti selkääni päivän edetessä jopa liian tukalasti ja joen yli kahlaaminen tuntui viilentäneen oloani ainakin hetkeksi. Sitä paitsi, olin ylittänyt joen tästä kohtaa ennenkin ja minusta tuntui, että tunnistin viimeisen varsinaisesti rantapenkereellä lepäävän kiven ennen kuin maa tasoittui ja alkoi hitaasti myös nousta kohti ylänköjä.
Hyväntuulisena jatkoin matkaani hitaassa käynnissä, nautiskellen hyvästä ilmasta ja hyräillen mennessäni erästä laulua, joka kertoi nauriista.

Päästyäni erään mäen huipulle katselin hieman ympärilleni ja havaitsin oman sen hetkisen olinpaikkani ja erään toisen mäennyppylän välissä aloillaan seisoskelevan vaaleaharjaisen hevosen. Vaaleina hohtavat jouhet loivat voimakkaan kontrastin tumman karvan kanssa, eikä tämä väritys tuonut mieleen ketään tuttuani ylänköhevosista. En tietenkään tuntenut kaikkia laumatovereitani ainakaan enää nykyään, mutta hieman silti huolestuin asian tilasta. Jos hän ei olisikaan ylänköhevonen vaan kuuluisi vaikkapa tasankohevosiin tai peräti laumattomiin, minun hyvä tuuleni olisi kyllä auttamatta ohi sillä en missään nimessä nauttinut muiden häätämisestä pois alueiltamme. Toisaalta olin joutunut tekemään sellaista ehkä kerran tai kaksi, joten oletan rajavartijoidemme suorittaneen tehtävänsä tähän asti mallikkaasti. Miksi minulla siis oli tällainen epämiellyttävä olo siitä, että nyt tammaksi havaitsemani hevonen saattoi olla paitsi vieras kasvo, myös aavistuksen liian pienikokoinen sopiakseen ylänköhevoseksi.

Otin pari epäröivää askelta alamäkeen katse tammassa ja havaitsin sitten hänen olemuksessaan myös jotain omituista. Näytti vähän siltä, kuin tämä olisi itkenyt vaikka näin kaukaa olikin tietysti hieman vaikeaa sanoa varmasti. Tämän havaittuani huoleni vaihtui laumakysymyksistä vieraan tilanteeseen ja kiristin kiireesti raviin. Lähempänä havaitsin, että hän todellakin taisi itkeä ja kohotin ääneni kysymykseen jo ennen, kuin pääsin perille hänen luokseen.
"Hei? Anteeksi neiti, mutta onko teillä kaikki hyvin?"
Surun ja ilon kaupunkiin, kirjaan Mika Waltarin.

~ Synoi; pelannut Caraliassa vuodesta 2007.
° Belshet Stonehead
° Christopher
° Sellowiana
° Viola Arvensis
Synoi
Cara-lapsi
 
Viestit: 102
Liittynyt: 17. Kesä 2014 23:34

Re: Unknown land, help me

ViestiKirjoittaja Squan » 12. Elo 2014 14:13

Vaikka olin jo vaipunut syvään epätoivoon ja aika varma siintä, etten täältä pois pääse niin vielä jaksoin katsahtaa maisemaan jonka olin jo useita kertoja käynyt läpi. Haluisin vain nähdä, että tuolta tulisi joku pelastava enkeli. Urhea prinssi, joka veisi minut täältä pois. Aivan varmasti joku kaipaa perääni ja on lähtenyt etsimään minua! Tai sitten ei.. En tiedä. Pyörähdän ympäri ja vilkaisen toisenkin puolen. Maisema ei juurikaan muuttunut. Samanlaista karua maisemaa joka puolella.

Pelon ja kaikkien tunteiden lomassa olin jo kaiken lisäksi unohtanut mistä päin tulin. Tämä ei auttanut asiaa yhtään, ei sitten pätkääkään. Ei perhana. Rupeen pyörimään paikallani kauheaa vauhtia selvittääkseni mistä päin olin tullut, mutta olin täysin menettänyt suuntavaistoni. Teki mieli tunkea pää johonkin pieneen koloseen. Tunnen kuinka silmistäni alkaa valumaan vettä, kun rutistan ne uudelleen kiinni. Luimistan korvani niskaan kiinni ja polkasen jalkaani kiukkusesti. Voi tätä tunteiden vyöryä.

Siinä sitten seisoin. Eksyneenä vailla pelastusta, pää niin sekaisin kuin vain pystyy olemaan. Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Ei minua ole luotu tälläiseen. Hetken kuluttua olin kuulevinani kavioiden kopinaa, mutta uskoin vahvasti, että sekin on vain omaa mielikuvitusta. Toisin kuitenkin kävi nimittäin lempeä ääni kysyy minulta pian onko kaikki hyvin. Ilmeeni kirkastui välittömästi ja käännyin kohti kysyjää höristäen korviani. Siinä hän oli. Pelastajani. En meinannut saada sanaa suustani, kun vain tuijotin isoa ruunaa vetisin silmin.
"Auta", sain vain kuiskattuu hiljaisella äänellä. En tiennyt mikä minun oli. Olin niin onnellinen, että olisin voinut juosta tuota oria halaamaan, mutta kai hämmennys lamaannutti minut täysin.

Siirsin katseeni maahan ja pyyhkäisen kyyneleet jalkaani. Minun oli pakko kasata itseni etten anna itsestäni ihan hölmöä kuvaa. Vetäisin keuhkot täytee ilmaan ja vilkaisen uudelleen punaruunikkoon.
"Tai siis.. Kaikki ei ole tosiaankaan hyvin", sanahdin epämääräisesti yrittäen jotenkin pelastaa tilanteen, mutta kyyneleet lähti valumaan taas poskea pitkin.
"Olen eksynyt pahemman kerran", nyyhkäisen ja käännän pääni pois. Kyyneleitä vain tuli enkä voinut niille mitään.
Squan
 


Paluu Ylänkö

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron