Sivu 1/1

Miten toiset on kiinni elämässä, suurin, pienin ottein

ViestiLähetetty: 30. Joulu 2015 15:14
Kirjoittaja kujakettu
[Sargana tänne, kiitoksia!]

NITA

Kylmä tuuli puhaltaa vasten kasvojani lähes pistävästi mereltä päin. En enää edes ollut ihan rannan tuntumassa vaan lähtenyt vaeltamaan ylängöllä mutta tuuli tavoitti helposti tännekin, puuttomaan lumen valtaamaan kanervikkoon. Kun jouhia oli yhtä paljon kuin minulla, ei ollut aina kaikista miellyttävintä kun tuuli takutti kiharat aivan mahdottomalle solmulle ja läiski jouhia koko ajan pitkin naamaa ja kaulaa, mutta toisaalta olin minä ehtinyt jo tottua. Joskus sitä tosin kaipasi varsa-aikoja ja lyhyttä harjasta, silloin näkikin jotain jouhiensa takaa.

Olin ehtinyt olla hyvällä tuulella jonkin aikaa ja olin tavannut Zerawinkin lyhyen ajan sisällä muutamaan otteeseen, mutta nyt huoli valtasi taas kasvojani. Olin edellisenä iltana saanut viestin metsäponeilta joka ei ollut mitenkään ilahduttava taikka turvallisuudentunnetta lisäävä. Saarella liikkui taas joku jonka päässä oli jokin selvästi vinksahtanut. Arkkienkeliksi itseään nimittänyt suuri hiirakko oli hyökännyt vailla ilmeistä syytä metsäponien rajavartijan kimppuun. Viesti oli kertonut että tämä oli ollut matkalla kohti vuoristoponien alueita enkä siksi usko että tämä heti ensimmäisenä löytyisi ylängöltä, mutta se ei mitenkään vähennä huolestumistani. Kun mietin millaista jälkeä tämä ilmeisesti suuri ja voimakas hevonen voisi tehdä vuoristoponeille, mielessäni käy selviäisikö sellaisesta edes hengissä.
Jonkinlaisia varotoimia varmaankin tarvittaisiin, vaikka meillä ylänköläisillä oli toki etuna suuri koko. Silti mietin mistä löytäisin kavioihini hevosia virkatehtäviin, rajavartijoiksi tai viestinviejiksi. Meidänkään virkatilanteemme ei nimittäin ollut erityisen hyvä, mutta en myöskään uskonut että liuta vapaaehtoisia ilmoittautuisi pesteihin jos niitä mainostaisi saatesanoilla 'saatat joutua kohta kohtaamaan väkivaltaisen hullun'.
Huokaisen syvään. Mitäköhän tässä tilanteessa oikein pitäisi tehdä.