Gone with the sin. [YP.]

Alueeltaan korkeaa ja kumpuilevaa maastoa. Kasvillisuus saattaa olla jossain kohti vähän niukassa ja siellä on pienehköjä puskia, mutta tapaa sitä erittäin hyviä ruohoalueitakin jos jaksaa vain etsiä. Ruoho on löydettäessä yleensä maukasta ja ravitsevaa, mutta sen seasta saattaa löytää muitakin kasveja.

Gone with the sin. [YP.]

ViestiKirjoittaja Zarroc » 04. Syys 2010 17:40

ZOE

Musta tamma seisoo ylängöllä. Tuuli repii tuon jouhia, koettaen riuhtoa ne irti. Tamman katse on viileä. Hän tarkastelee ympäristöä valppaasti, kuin odottaen jotakuta. Mutta kukaan ei kuitenkaan tule. Levoton katse vaeltaa pitkin tuulisia, kylmiä nummia, muttei löydä mitään. Tamma on ylänköhevonen, nuori Afgeleopen Zoe.
Zoe huokaisee raskaasti ja lähtee astelemaan yksinäisin, hiukkasen ontuvin askelin alas korkealta kukkulalta. Kylmyys sivaltelee tamman ihoa mustan karvan alla, se ei lämmitä tarpeeksi. Zoe värähtää ja irvistää. Se haistaa tuulessa jonkun, joka tulee kovaa vauhtia kohti. Sieraimet laajenneina, korvat höröllään Zoe seisahtuu ja haistelee tarkasti ilmaa. Tuulen pauhun seasta se ei kuule mitään, mutta yrittää saavuttaa taas hajun sieraimiinsa. Kyllä, tämän hajun se oli haistanut ennenkin. Kuoleman haju. Pedon haju.
Solakka susinaaras pujahtaa metsiköstä näkyville, tarkastellen mustaa tammaa keltaisilla, perin viehättävillä silmillään.
Zoe kalpenee kasvoiltaan. Mutta ei pelosta. Vihasta.
Vihasta joka kumpuaa tamman sisällä, tuon nähdessä pedon. Susi irvistää tammalle, aivan kuin nauraen, ilkkuen. Aivan kuin musta ei voisi sudelle mitään. Zoe vilkaisee huolissaan etustaan. Kestäisikö se pikku rähinän? Hän asettaa koko painonsa epäileväisesti sen varaan. Hän säpsähtää hieman kivun lävistäessä tamman, mutta tietää pakon edessä etusen kestävän.

Susi hiipii lähemmäs. Sen hampaat ovat esillä. Se virnuilee. Zoe painaa korvat luimuun ja tuijottaa sutta silmiin, kylmän rauhallisena. Se ei anna raivolle valtaa. Se ei anna pelolle valtaa. Mutta Zoe ei tunne pelkoa. Se tuntee vain kylmän rauhallisuuden valtaavan sisimpänsä kuin jää. Se tietää mitä sen pitää tehdä. Susi seisahtuu hyppyetäisyydelle, noin metrin päähän tammasta.
Mutta naaras tekee kohtalokkaan virheen.
Se laskelmoi nerokkaissa aivoissaan tamman liikkumanopeuden ja laskee sen väärin. Zoe liikahtaa äkkinäisesti, hampaat paljastettuina, suoraan sutta päin. Naaras ei kerkeä väistää. Se on kuollut. Zoe katkaisi kevyellä kavion painalluksella sen niskat. Tamma ei kestänyt sitä, että tuo susi vaeltaa vapaana sen rakastamalla saarella. Ja että se on saattanut surmata enemmänkin kuin yhden viattoman. Aivan varmasti. Mustan kavion iskuun oli loppunut keltasilmäisen naaraan metsästysura. Musta tamma lähtee synkkä hymy huulillaan ontumaan pois.
Ei, täältä se ei löytäisi sitä ketä hän etsi. Ylängöltä ei Ravenia löytynyt. Olisi jatkettava etsimistä. Ja sen tamma aikoi tehdä. Jatkaa etsimistä. Salaperäinen, synkästi hymyilevä tamma katoaa varjoihin.
Aivan kuin välikohtausta ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

ZOE POISTUU.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Paluu Ylänkö

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron