Heikot aina toisiinsa takertuu

Metsä on melko avaranpuoleista aluetta, joka on loistava ajanviettopaikka helppokulkuisen maaston sekä metsien hyvän kunnon vuoksi. Monet hevoset saattavat ottaa laukkakisoja keskellä havumetsiä pujotellen kuusien ja mäntyjen oksien väleistä, kerta tilaa sen verran löytyy, vaikka silmien täytyy silti olla auki, ettei pää kalahda puunrunkoon vauhdin hurmassa.

Heikot aina toisiinsa takertuu

ViestiKirjoittaja Zarroc » 30. Joulu 2015 14:25

[Sargana mukaan! 8)]

IJZER

Äitiä ei ollut näkynyt melkein viikkoon. En tiennyt mihin kuoppaan se oli pudonnut, mutta kieltämättä tällainen uudenlainen vapaus tuntui ihan hyvältä. Yritin kuitenkin aina palata takaisin ylänköhevosten maille, jos olin ollut jo pari päivää yhteismaalla. Oli äitiäkin oikeasti välillä kiva nähdä, se oli hyvää seuraa ja tiesin, että saatoin aina turvautua siihen. Ja joskus se oli Nitan kanssa, joka oli myös tosi kiva tyyppi. Se oli jotenkin rennompi kuin äiti, sille saattoi jutellakin. Tosin siitä oli jo aikaa kun olin viimeksi nähnyt ne kaksi yhdessä, mikä oli vähän harmi.

Ravailin havumetsässä melko varmoin askelin ajatuksiini uponneena. Ravistelin hieman päätäni, että alkaisin huomioida paremmin ympäristöäni ja katselinkin sitä vähän uteliaana. Olin viettänyt koko hyvin pienen elämäni täällä, mutta silti kykenin lahjakkaasti eksymään keskelle havumetsää. Minulla ei ollut mitään hajua siitä missä päin sitä mahdoin olla, tiesin vain, että olin ylänköhevosten puolella. Sen sentään haistoi, auttoi vähän suunnistuksessa.

Hidastin askeleitani käyntiin ja jatkoin niin eteenpäin. Jossain vaiheessa jonkin rajan oli varmasti tultava vastaan ja se kertoisi minulle, olisinko kuinka lähellä yhteismaata. Eli toisinsanoen olisin silloin kävellyt ympyrää.
Naurahdin hämmentyneenä ääneen omalle tyhmyydelleni, kuinka edes pystyinkään tähän? Äiti vain käveli aina niin itsevarmasti eteenpäin, en ollut koskaan nähnyt sen eksyvän minnekään. Ja aina kun kysyin siltä nopeinta reittiä jonnekin, se osasi kertoa sen melkein kiventarkkuudella.

Pysähdyin äkisti katsomaan kuinka ilmeisesti oravapariskunta juoksi alas suurta mäntyä, hetken ajan edelläni polulla mutkitellen. Hetken kuluttua ne kuitenkin nousivat takaisin seuraavaa puuta ja jatkoin taas matkaani samaa, kevyttä tahtia.
Ihmettelin kyllä, kun vielä ei ollut tullut edes vastaan ketään. Missä kaikki oikein olivat?
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Paluu Havumetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron