Cross game

Metsä on melko avaranpuoleista aluetta, joka on loistava ajanviettopaikka helppokulkuisen maaston sekä metsien hyvän kunnon vuoksi. Monet hevoset saattavat ottaa laukkakisoja keskellä havumetsiä pujotellen kuusien ja mäntyjen oksien väleistä, kerta tilaa sen verran löytyy, vaikka silmien täytyy silti olla auki, ettei pää kalahda puunrunkoon vauhdin hurmassa.

Cross game

ViestiKirjoittaja flandur » 31. Loka 2011 22:44

[Alice Ninen samannimisestä kappaleesta ^^]
Peikko

Rauhallinen taaperrus pitkin täysin uutta polkua. Jos tamma olisi kävellyt jossakin muualla kuin havumetsässä, niin kavioiden alla olisi ollut usean sentin kerros lehtiä. Nyt jaloissa ei kutienkaan kahissut mukavasti, vaan piikikäs matto siellä oli. Eikä edes kovinkaan paksu, sillä nuo piikikkäät jumalan luomukset olivat päättäneet olla pihejä, eivätkä pudottaneet kaikkia neulasia ikinä. Eivät tiputtaneet joka vuosi välttämättä lainkaan mitään. Peikko kulki kaula matalana, sillä josku vastaan eksyi odotettua alempana olevia oksia, joita kannatti suosiolla vältellä. Ellei halunnut viettää loppu äivää tajuttomana piikkien seurassa maantasalla, mitä Peikko ei halunnut kokeilla.

Tamma pohti edellsitä hevosta, jonka kanssa oli saanut jopa älyllisen keskustelun aikaiseksi. Tamma hyräili pienesti muistellessaan erikoisen suurta ja hassun väristä oria, Býloria. Ei siinä vielä ollut mitään, ett ori oli ollut kaksimetrinen säkäkorkeudeltaan, mutta musta päänmerkki oli ollut Peikon silmään jo hieman yliluonnollise outo. Silti hän oli ruvennut pohtimaan sitä jälkeenpäin.

Käynti vaihtui reippaaseen raviin ja kummut kumisivat isojen kavioiden alla. Ei hän kuitenkaan pitkälle viitsinyt juosta, vaikka kuntoa tammalta olisi varmasti saattanut löytyäkin. Kumina vaimeni ja ylempänä ollut pää laskettiin jälleen alemmas. Peikko tunsi olonsa turvalliseksi aamun koittoa odottelevassa havumetsässä. Hän ei mielellään olisi avonaisille paikoille mennytkään, mikä saattoi olla yllättävää otettaessa huomioon tamman koon ja sen egon, joka tamman ympärillä oli olevinaan.

[Enkelikelloa ja Stonea odotellen ~]
flandur
 

Re: Cross game

ViestiKirjoittaja Enkelikello » 01. Marras 2011 19:22

[ Täältä tullaan, tättärää~ ]

Huokailin havumetsän tuoksua edetessäni melko ripeään tahtiin kohti ylänköjä ja laskin askeliani ikään kuin mittaisin matkaa lumihevosten rajalta maidemme sydämeen. Tosiasiassa yritin vain tietoisesti ajatella jotain rentouttavaa ja tässä tilanteessa mikään ei olisi voinut rentouttaa minua paremmin, kuin mekaaninen pieni tehtävä lähes raviin yltyneen kävelynsä lomassa. Olin noin viikko sitten hyvästellyt ystäväni Dakotah Honawin ja tullut melkein kuin puolivahingossa pyöräytetyksi takaisin vastuulliseen asemaan ylänköhevosten johdossa. Lienee olevan vain luonnollista haluta ajatella jotain muuta, kuin sellaista painavaa asiaa ja suoritettua hirvittävää veritekoa, joka siihen oli lopultakin johtanut huomattavasti vakaammasta tilanteesta.

En metsässä edetessäni unohtanut varoa matalammalle taipuvia oksia, joiden tunsin välillä jopa hipovan harjaani ja tiputtelevan neulasia ylleni. En ollut hevonen matalimmasta päästä ja vahva vakaa havupuu saattaisi hyvinkin onnistua kolkkaamaan minut, mikäli juoksentelisin varomattomuuttani pää edellä oksaan. Nostan kuitenkin ravin jo muutenkin nopeasta käynnistä, sillä muistelen pian pääseväni hieman avarammalle metsäpätkälle, jonka jälkeen alkaisinkin olla jo melko lähellä ylänköjä.
Saman tien omaa vauhtia kiristettyäni olen kuitenkin kuulevinani hyräilyä pienoisen matkan päästä ja askelten mennessä hetkeksi sekaisin, kun kohotan päätäni kuullakseni tarkemmin, olen myös kuulevinani toiset raviaskeleet ikään kuin omieni kaikuna. Luonnollinen päätelmä oli tietenkin, että joku oli tulossa hieman viistosta minun suuntaani ja risteäisi pian kulkusuuntani lävitse. En tämän asian tajutessani enää osannutkaan yhtäkkiä ajatella pääni korkeudelle osuvia oksia tähän aikaan aamusta ja hieman jälkeen toisen ruunikon ilmestymisen isken pääni yhteen niistä aivan kuten olin osannut pelätä. Humahdus vain ja inahdan puoliksi säikähdyksestä, puoliksi kivusta.

Tajuani en sentään menettänyt, mutta pysähdyin kyllä välittömästi kuin seinään polvet notkahtaen ja jäin tuijottamaan saapunutta suurta hevosta kohti häntä varsinaisesti näkemättä. Se... se sattui. Ei samalla tavalla, kuin toisen hevosen purema tai hirvittävä laukaisu kasvoissa kissapedon vetäessä kynsiään sen poikki, mutta sattuihan se. Ja mitä siitä ajattelisi paikalle saapunut tamma? Olihan hän tamma, oliko?
"Auts."
Enkelikello
 

Re: Cross game

ViestiKirjoittaja flandur » 08. Marras 2011 00:24

Rauhallinen tallustus metsässä muuttui ennen pitkää pysähtyneeseen olotilaan, kun Peikko kohtasi metsässä toisen ruunikon hevosen. Tämäkin tapaus oli reippaasti itseään isona pitänyttä Peikkoa isompi. Tamma sai tuijotella ylöspäin, jos mieli katsoa toisen hevosen päätä. Tottuneesta tavasta johtuen korvat painuivat luimuun, vaikka toinen oli lyönyt päänsä oksaan ja tokaissut melko ystävälliseen sävyyn 'auts'. Tamma kuitenkin pohti, uskaltaisiko luokitella tälläkin kertaa itseään suuremman hevosen hyväksi persoonaksi.
"No hei. Kuka sinä olet?" Kysyttiin hieman kylmään sävyyn toiselta ja otettiin ounastelevasti taaksepäin askel jos toinenkin. Peikko halusi olla ehdottomasti varma, että toinen oli hyvä tyyppi.

"Miten minusta tuntuu, että olen saarella ollessa tavannut vain itseäni suurempia hevosia? Ensin Býlor ja nyt sinä. Päästetäänkö tänne saarella vain suuria hevosia? Ei se kyllä käivisi järkeen, että täällä olisi kuusilaumallista jättejä. Tai mistä minä tietäisin. Ihan tiedoksi sitten vain, että yksikin väärä askel niin minä puren ja potkin. Pelataan varman päälle, jos halutaan selvitä hengissä." Peikko puheli harvinaisen tuttavalliseen sävyyn toiselle ja katui heti. Hän alkoi välittömästi pelätä,e ttä toinen alkaisi nyt Peikko - parkaa kiusaamaan. Ilkeä oli katse, jonka Peikko kohdisti oriin.

Lehdettömät puut ja tuuli, joka kuljetti neulasia mukanaan. Paljoa karummaksi ei olisi voinut maisemaa kuvitella metsissä viihtyvä Peikko. Hän pelkäsi uskottavuutensa kärsineen roimasti saarelle tulon jälkeen, Býlor ja tämä toinen ori olivat olleet liian isoja, jotta heille olisi voinut murhaavaa katsetta suoda. Tai olisihan sitä tietysti voinut uhkarohkeasti kokeilla, mutta sitä olisi saattanut menettää henkensä niissä puuhissa. Syytä olikin siis varovaisuuteen, oman egon menon mukana. Tamma tunsikin aajtuksissaan paljon ristiriitaisuutta ja halua päättää asioista, joita ei osannut päättää.
flandur
 

Re: Cross game

ViestiKirjoittaja Enkelikello » 10. Marras 2011 19:46

Tunsin oloni ehkä hieman hölmistyneeksi tuolla tavoin törmäiltyäni heti kun toinen oli puiden lomasta ilmaantunut. Vai olinko se loppujen lopuksi oikeastaan minä joka tässä ilmaantui yhtäkkisesti metsästä ravaten? En ollut säikähtänyt vierasta hevosta ja siksi lyönyt päätäni, mutta hän sen sijaan saattoi vaikuttaa vähän pelästyneeltä. Kysymys iski hieman kylmänä vasten kasvoja ja muutaman askeleen toinen myös loittoni minusta ikään kuin epäillen tarkoitusperiäni. Niinpä minä koetin hymyillä hänelle rauhoittavasti samalla, kun yritin pienellä pään liikkeellä pudistella harjaani tarttunutta, hyvin pientä, mutta näkökenttässäni kiusallisena erottuvaa puun kuoren osasta.
"Hyvää iltaa. Minä olen Belshet Stonehead, kuka te olette?", katsoin parhaaksi vastata, ennen kuin toinen ehtisi kadota minnekään. Hänen suuri kokonsa ja värityksensä viittasivat ylänköhevosiin, mutta en ollut tavannut häntä koskaan ennen, joten minun sopi olettaa että oli tarpeen hieman tiedustella mitä hän näillä main teki.

En voinut olla huolestumatta hieman, kun tajusin että hän saattaisi olla myös jonkin toisen lauman jäsen tai jopa laumaton vaikka muistuttikin ylänköhevosta ulkoiselta olemukseltaan. Kuinka todennäköistä oli, että saarelle olisi rantautunut näinkään lyhyessä ajassa niin paljon hevosia kuin miltä vaikutti? Mutta ehkä se tosiaan oli syy hänen oleiluunsa ylänköhevosten alueella, ei kai hän mihinkään muuhunkaan laumaan soveltuisi. Ja rajoillammehan oli vartijoita, kuinka hän olisi voinut noin vain rajat ylittää, ellei sitten ollut matkalla tapaamaan ylänköhevosten johtajaa ja liittymään laumaan.
En kuitenkaan ehdi kysyä asiaa sen tarkemmin, kun tamma jo puhui ja rupattelevaan sävyyn antoi todellakin jo olettaa olevansa uusi saarellamme. Tai ainakaan hän ei tuntunut tietävän laumoista. Sanoja seuraava terävä katse kuitenkin pysäytti kielenkantani, ennen kuin ne ehtivät kunnolla liikahtaakaan. Epäilikö hän minua jostain? Pelkäsikö hän? Vai olinko sanonut ehkä jotain väärin?
"E-en minä... Anteeksi. Sanoitteko juuri, että olette saapuneet saarelle vasta?", sopertelin hämmentyneenä kysyen ensimmäisen mieleeni tulevan kysymyksen ja astuin itsekin varmuuden vuoksi askeleen taaksepäin. Vai oliko se hänen mainitsemansa väärä askel?

Odottelin vielä hetken tammaa varautuneemmin tarkkaillen ja huultani purren silmäilin nopeasti ympärilleni. Hän oli puhunut suurista hevosista ja tarkoittanut sillä kaiketi minua. Hän taisi todellakin olla nyt epävarma tilanteestaan. Äh, piru periköön ajoittain metrin verran liian pitkiltä tuntuvat jalkani.
"En tee teille pahaa", lisäsin vielä sovittelevaan sävyyn ja hymyilin jälleen, tällä kertaa vain äskeistä huonommalla menestyksellä
Enkelikello
 


Paluu Havumetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron