Ässä hihasta [yksinpeli]

Metsä on melko avaranpuoleista aluetta, joka on loistava ajanviettopaikka helppokulkuisen maaston sekä metsien hyvän kunnon vuoksi. Monet hevoset saattavat ottaa laukkakisoja keskellä havumetsiä pujotellen kuusien ja mäntyjen oksien väleistä, kerta tilaa sen verran löytyy, vaikka silmien täytyy silti olla auki, ettei pää kalahda puunrunkoon vauhdin hurmassa.

Ässä hihasta [yksinpeli]

ViestiKirjoittaja Jaksu » 25. Kesä 2010 19:32

MYSTIQUÉ & JOKERI

Mustavalkoinen tamma kiisi kuusimetsän varjoissa eteenpäin kuin sukkula, huudellen hätäisesti lapsensa nimeä. Mystic oli etsinyt jo monta päivää kadonnutta pikkuistaan, löytämättä tätä mistään. Tamma oli kamalan huolissaan. Hän pelkäsi Merylille sattuneen jotakin ikävää. Ja ennen kaikkea hän syytti kaikesta tapahtuneesta itseään. Hän oli vihainen itselleen, kun oli sillä tavalla kadottanut hänen oman rakkaan tyttärensä. Mitä Valentinokin sanoisi, jos saisi tietää hänen hukanneen heidän oman pienen varsansa? Mystic kirosi itsekseen ja jatkoi Merylin nimen huutelemista. Hän kääntäisi vaikka koko Caralian ympäri varsan löytämiseksi jos se olisi tarpeen, huolimatta siitä, että hänen täytyi astua luvattomasti toisten laumojen alueille.

Mystic puuskahti raskaasti pysähtyessään hetkeksi aloilleen. Tamma aivan värisi jokaisella henkäyksellä levähtäessään kilometrien mittaisen, tauottoman juoksentelun jälkeen.
"Meryl! Meryl, oletko sinä täällä?", tamma huuteli haravoiden ympäristöä tarkasti katseellaan. "Meryl!"
Mystic lähti uudestaan liikkeelle, tarkistaen joka paikan puiden ja pensaikkoiden takaa - mutta Meryliä ei näkynyt missään.

Mystic jatkoi matkaansa kävellen, sillä hänen jalkansa tuntuivat jo niin heikoilta, ettei niillä kykenisi juoksemaan aivan heti uudestaan. Tosin, tamma ajatteli, että olisi vain reilua että hän kärsisi ja juoksisi jalkansa verille Meryliä etsiessään. Sen hän mielestään ansaitsi mokansa johdosta.
Mystic oli juuri huutamaisillaan uudestaan, kun rasahdus puiden katveesta kiinnitti hänen huomionsa ja vaiensi hänet. Tamma höristi korviaan, ja vilkuili sinisilmillään puiden varjoihin. Siellä ei kuitenkaan näkynyt yhtään mitään, vaikka hän kuinka tarkkaan koetti tiirata.
"Meryl...?", Mystic lausui hiljaa toiveikkaana, irrottamatta katsettaan puiden lomasta.
Ei vastausta.
Vain lisää rasahduksia, jotka tuntuivat kiertävän häntä ympäri. Mystic käänteli ihmeissään korviaan, ja vilkaisi hitaasti taakseen.
Tamma kiljaisi säikähdyksestä ja loikkasi hätäisesti eteenpäin, sillä yhtäkkiä hänen taakseen oli ilmestynyt aivan valtavan kokoinen ori kuin tyhjästä. Suuri, arpisuinen ori naurahti huvittuneesti nähdessään Mysticin kauhistuneen ilmeen. Tamma ei saanut katsettaan irti orin suupielistä tai silmistä, jotka näyttivät kamalan pistäviltä. Tämän silmissä oli jotain, mikä sai kylmät väreet kulkemaan pitkin tamman selkärankaa.
Mystic henkäisi syvään ja kääntyi ympäri, kasvot kohti vierasta. Toinen oli aivan valtavan kokoinen. Jo pelkästään orin suuri koko sai Mysticin nöyrtymään tämän edessä kuin palvelijan herransa jaloissa.

"Etsitkö kentiesss jotakin?", ori kysyi virne suupielessään. Mystic värähti. Sen lisäksi, että ori näytti kamalalta, tämä myös kuulosti siltä. Ori kuulosti jopa käärmemäiseltä!
Musta rykäisi kurkkuaan ja koetti saada taas tuntuman kieleensä.
"Öh... kyllä - kyllä itse asiassa, kyllä minä etsin", hän vastasi värisevällä äänellä. Kummallista kyllä, tuon orin ilme oli sellainen kuin tämä olisi tiennyt jotakin sellaista, mitä Mystic ei tiennyt...
Arpisuinen ori nyökkäsi päätään. Hän oli tiennyt sen ilman kysymättäkin.
"Minulla sssaattaa hyvinkin olla käsitys siitä, mitä sssinä etsit...", tämä aloitti viekas pilke silmissään. "...Ehkäpä sellaista hiirakonkirjavaa tammavarsaa, joka on nimeltänsä Meryl?"
Mystic nielaisi. Orin sanat kasvattivat hänen epäilyksiään entisestään. Mistä nyt oikein oli kyse? Miten tämä ori tiesi jotakin hänen pikkuisestaan?
Mystic vain nyökkäsi myöntävästi päätään hetken hiljaisuuden jälkeen, sillä ihmetykseltään hän ei saanut halaistua sanaa suustaan. Hänellä oli paha aavistus tästä...

"Kasss, sattuipas vain hauskasti, sssillä minä olen tavannut hänet aivan vasssta", ori sanoi lipaisten kieltään. "Hän oli Hoero nimisellä tulivuorella yhdessä ystävänsä Sssusannen kanssa"
Mystic kurtisti kulmiaan. Meryl... tulivuorella? Tämän orin ja toisen varsan kanssa?
Valkopää ei sanonut edelleenkään mitään, sillä hän oli aivan liian ymmällään koko tilanteesta. Tamman ilmeestä näki selvästi, että tämän mielessä hyrräsi oikea kysymyksien sekamelska.

Jos tämä ori oli kerta tavannut Merylin, hän ehkä tietäisi, mistä Meryliä voisi etsiä.
"Tuota... M-missä Meryl mahtaa nyt olla? Sattuisitko ollenkaan tietämään....?", Mystic kysyi saaden viimein suutaan avatuksi.
Ori virnisti näyttäen erittäin tyytyväiseltä kysymykseen, kuin olisi koko ajan halunnutkin kuulla nuo sanat Mysticin huulilta.
"No, sssanotaanko näin, että hän on hyvissä käsissä...", tämä vastasi kiertäen Mysticin taakse, kieroutunut ilme karmeilla kasvoillaan. Tamma kurtisti kulmiaan. Kaikki tuntui menevän koko ajan vain oudommaksi ja oudommaksi.
"M-mitä sinä tarkoitat?", valkopää kysyi pahan aavistuksen vallassa. Hänestä tuntui, että tällä orilla oli mielessään pahat aikeet.
Arpisuu myhäili nauttien mustan tamman ahdistuksesta.
"Tarkoitan, että hän on minun pikku apulaiseni hoivissa, saaren alueella X", ori aloitti, ja kaarsi Mysticin takaa tämän rinnalle. Ori huomasi tammassa tapahtuneen muutoksen. Hänen jäisissä silmissään kuulsi hyinen viha, kun tämä siirsi katseensa orin silmiin. Mysticin silmissä paloi sellainen raivo, että melkein kuka tahansa olisi voinut häntä pelästyä. Kaikki tamman pelko tuntui haihtuneen heti kerralla savuna ilmaan.
Jokeria vain huvitti katsella valkopään hurjistunutta ilmettä.

"Mitä sinä olet tehnyt hänelle!", Mystic karjaisi päin orin naamaa ja iski tätä kaviollaan rintaan. Arpisuu yskäisi ilman iskeytyessä pihalle hänen keuhkoistaan, mutta virne tämän huulilla ei kulunut millään ilveellä pois. Mystic seisoi orin edessä hengittäen kiivaasti, korvat niskaan liimautuneena, raivo silmissään paistaen. Tammaa ärsytti nähdä ori noin iloisena hänen ahdingostaan.
Arpisuu naurahti, ja ojentautui täyteen mittaansa tamman edessä.
"Otin vain hänet talteen siksi aikaa, että sssaan sinut auttamaan minua yhdesssä pikku jutussa..."
Mystic murahti vihaisena. Yhtäkkiä hän näki selvästi, mihin tämä ori oikein tähtäsi. Tämä aikoi kiristää häntä Merylin kautta!
Ori selvästi tiesi hänen pikkuisensa olevan jossakin päin saarta, jonkun tuntemattoman hevosen käsissä - ja saadakseen lapsensa takaisin hänen olisi autettava tuota pirulaista juonessaan.
Mystic puri raivoissaan hampaansa yhteen.
"Mitä sinä odotat minun tekevän?", hän sihahti hampaidensa välistä. Orin silmät välähtivät, ja tämän virne levisi entisestään.
"Jotta saat pikkuisesi takaisin joten kuten ehjänä, tahdon sinun tekevän näin..."

****

Mystic kuunteli epätoivon vallassa orin sanoja. Hänen olisi syyllistyttävä kauheaan tekoon, jotta hän saisi Merylin pelastettua. Hänen olisi pakko tehdä se, jos halusi säästää pikkuisensa hengen. Muuta ei olisi tehtävissä.
Ori hiljeni selostuksensa jälkeen, ja odotti valkopään tekevän valintansa. Se oli nyt joko tai.
Mystic henkäisi tukahtuneesti, ja laski päänsä alistuen orin edessä. Hänen olisi pakko tehdä se, mitä ori tahtoi.
"Minä... Minä suostun", hän lausui voimattomalla äänellä.

Arpisuinen ori nyökkäsi tyytyväisenä.
"Hienoa, oikein hyvä...", hän kehui astellessaan mustan tamman ohitse. "Sssinuna pitäisin myös kiirettä... Minä en nimittäin kauaa odottele"
Ori lisäsi, naurahtaen ilkikurisesti. "Hei sitten!"

JOKERI POISTUU

****

Mystic seisoi liikkumattomana kuin patsas keskellä kuusimetsää. Hän oli aivan musertunut. Hän ei kestänyt ajatella sitä, että Meryl oli ventovieraan paholaisen suojissa siihen asti, että hän tekisi pahuuksia pelastaakseen hänet.
Mystic henkäisi syvään ja puri hampaansa yhteen, ettei olisi karjunut. Raivoamisen sijasta hän lähti liikkeelle, suunnistaen ylänköhevosten lehtimetsää kohti.
Hänen oli nyt tehtävä jotakin, mitä hän ei olisi ikinä muussa tapauksessa tehnyt.
Äidin hätä ei lukenut lakia.

MYSTIQUÉ POISTUU
Jaksu
 

Paluu Havumetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron