Are the borders made to be broken?

Metsä on melko avaranpuoleista aluetta, joka on loistava ajanviettopaikka helppokulkuisen maaston sekä metsien hyvän kunnon vuoksi. Monet hevoset saattavat ottaa laukkakisoja keskellä havumetsiä pujotellen kuusien ja mäntyjen oksien väleistä, kerta tilaa sen verran löytyy, vaikka silmien täytyy silti olla auki, ettei pää kalahda puunrunkoon vauhdin hurmassa.

Re: Are the borders made to be broken?

ViestiKirjoittaja Dawn » 03. Tammi 2014 21:14

Alan tuntea itseni hiljakseen kolmanneksi pyöräksi, varsin kiivasluontoisen keskustelun alkaessa kahden vanhan tutun välillä. Seuraan ruunikkoa ja kimoa hiljaa sivusti korviani käännellen. Hah, Jay ei näköjään ollut kauhean haluttua seuraa, kerta tämäkin tähtipäinen tamma suorastaan kiehui raivoa vain katsellessaan andalusialaista.
Pakkohan se on myöntää, että omakin mieli tässä kiihtyy kun kuuntelee miten tuonikäinen ori puhuttelee tammaa kuin lemmikkiä, tai orjaa. Luimistan entisestään suipohkoja korviani ja mulkaisen ties jo monetta kertaa valkoista.
"Siisti suusi, ei naisille noin puhuta senkin älykääpiö" Tokaisen Jaylle korvat luimussa, mustaa ja kiharaa häntääni ärtyisämmin jo huiskaisten.
"Ja sinä, kuka täällä on muka muita parempi määrittääkseen kuka voi kuulua ja mihin laumaan? Koon ja värin perusteellako täällä hevosia tuomitaan?" Tivaan vuorostaan ruunikolta kriittiseen, syyllistäväänkin äänensävyyn. Kerta rajavartijan tehtävään oli suostunut, pitäisi varmaan osata perustella tällainenkin asia. Minä tosiaan voisin vähän puhutella sitä rasistia joka nämä rajoitukset oli keksinyt. Paskapuhetta koko touhu, minä en ainakaan liittyivi yhteenkään laumaan, ihan sama minkälaisen maineen laumattomana saisin. Täältä tulisi kaviosta jokaiselle naaman aukojalle.
Ajatukseni keskeytyi kuin seinään, kun maa jalkojeni alla alkoi vävähdellä. Tasapainoni horjahti ja sivuaskeleella jouduin itseäni korjaamaan, ettei hiirakko kehoni tipahtaisi maahan kuin kivi.
"Mitä helv..-?" Ehdin ärjäistä ennenkuin liikehdintä loppuu melkein yhtä pian, kuin se oli alkanutkin.
"Siis onko täällä maanjäristyksiäkin?" Kysyn epäuskoisena kaksikolta noita hiukan hölmistyneenä katsoen.
Dawn
 

Re: Are the borders made to be broken?

ViestiKirjoittaja Wohweli » 04. Tammi 2014 09:18

Vaati paljon työtä ettei Arabella vain alennu irvistämään Jaylle tämän muka rakastavaisista sanoista. Mihin kimo ikinä tähtäsikään lipevällä käytöksellään, ruunikko uskoi ettei halunnut edes tarkalleen ottaen tietää. Jay ei tee lähtöä suostutteluista huolimattakaan sen sijaan laittaa yhä kovemmin hanttiin saaden mustajouhisen jo aavistuksen turhautumaan. Miten hänen oikein kuuluisi menetellä orin kanssa? Luovuttaminen ei ainekaan ollut vaihtoehto. Olisi pysyttävä lujana ja toivottava lumihevosenkin vielä pyörtävän päätöksensä.
Jayn sanat saavat Arabellan ilmeen hieman tuohtumaan, mutta tamma tekee tosissaan kaikkensa ettei alentuisi orin omalle tasolle. Hän pysyttelisi Jayn yläpuolella, maksaisi se mitä tahansa. Samassa harmaa ilmoittaa olemassa olostaan moittimalla Jayn puheita häntä kohtaan. Arabella uskaltaa melkein jo huokaista helpotuksesta ja tajuta, että hän ei ollut täysin yksin kimoa vastaan. Harmaa ei kuitenkaan jätä sanailujaan yksin Jayn kuultavaksi vaan tilittää myös tähtipäälle kyseenalaistavia kysymyksiä laumoista.

Hetken Arabella tyytyi vain olemaan hiljaa, kuljettamaan katsettaan vuoroin molemmissa oreissa. Kummatkin tuntuivat tavallansa olevan häntä vastaan, vaikka isoimman harmin tamma uskoi yhä irtoavan vain yksin Jaystä. Harmaa olisi ehkä vielä jotenkin puhuteltavissa.
Katse kääntyy Jayn puoleen. Jotakin tuolle oli sanottava.
"Tahdon vain, että pysyt siellä missä kuulut ja noudatat yhteisiä sääntöjä, yhteisen hyvän vuoksi," tähtipää säilyttää malttinsa äänensävyssään ja katselee oriita kohden aavistuksen anelevana. Mitä Jay tästäkään tilanteesta muka hyötyi? Mitä tautintoa muiden ärsyttäminen, satuttaminen ja muu hyväksikäyttö edes tuottivat valkealle? Miksei Jay vain voinut käyttäytyä edes osittain muiden tavoin, miksi piti olla hankala? Tai suorastaan täysin mahdoton?
Vain hetken katsettaan Jayssä säilyttäneenä valmistautuu Arabella kohtaamaan tämän toisen herrasen jolla tuntui olevan hyvin jyrkkä suhtautuminen laumoihin ja kriteerien mukaan jaotteluun.
"Ei ole kyse tuomitsemisesta vaan tasapainon säilytyksestä ja järjestyksestä. Kun hevoset on jaettu laumoihin joilla on oma johtaja ovat..." sanat katkeavat maan yllättävän liikehdinnän myötä. Jalat joutuvat toimimaan ripeästi jotta ruunikko saa pidettyä itsensä pystyssä. Jyrinä lakkaa kuitenkin pian ja epäuskoinen katse hakee suuntaa jossa Arabella tiesi tulivuoren olevan. Hoero. Sen olemassa olo unohti nopeasti, koko pienen ikänsä jonka tamma oli saarella elänyt oli tulivuori ollut harmiton. Eikai se vain aikonut purkautua?
Harmaan orin sanat palauttavan tähtipään katseen orien keskuuteen. "Luulen, että kyse on tulivuoresta," Arabella lausuu aavistuksen ääneen ja tahtomattakin katse hakeutuu uudestaan Hoeron olinpaikan suuntaan. Sisimässään ruunikko valmistautui jo pahimpaan.
Wohweli
 

Re: Are the borders made to be broken?

ViestiKirjoittaja Sussu » 04. Tammi 2014 17:45

Code päättää paikalta vain kiltisti poistumisen sijaan aloittaa taas päänsä aukomisen. Hän haukkuu minua älykääpiöksi ja kertoo, miten naisia kohdellaan. Tai pikemminkin, miten heille ei puhuta. Puuskahdan kertakaikkiaan kyllästyneenä niin hänen, kuin Arabellankin pätemiseen. Miksi tämä tamma edes yritti selittää minulle jotain jostain yhteisestä hyvästä?
En kuitenkaan ennätä sanomaan mitään. Tämä prinssi ei asettunutkaan täysin Arabellan puolelle, vaan tivaa syyttävään sävyyn, että millä perusteella täällä hevosia syrjitään.
Virnistän vähän, katseeni kääntyessä taas ruunikkoon.
Onkohan tämä ori siis laumaton? Ainakin kuulotaa siltä.

Tamma alkaa selittää jotain, mutta hänen puheensa keskeytyy äkisti. Edes minä en osaa aavistaa sitä, että yllättäen maa tuntuu liikahtavan jalkojemme alla.
"Mitä helvettiä?" karkaa huuliltani suhteellisen kovaan ääneen. Kasvojeni ivallinen hymy on valahtanut pois ja nyt jäljellä on enää vain sellainen, no, mitä helvettiä? -ilme.
En tiedä toisista, mutta minun on ainakin vaikea pysyä pystyssä. Kun lopulta maa tuntuu taas rauhoittuneen, olen kuitenkin edelleen jaloillani, aivan kuten nämä kaksi muutakin. Sydämeni hakkaa jossain määrin tiheämpään tahtiin. Kasvoni viestivät lähinnä epäuskoisuutta.
Ja hiirakko vaikuttaa aivan yhtä hölmistyneeltä kysyessään, onko täällä maanjäristyksiäkin. Olen aikeissa jo pudistaa päätäni, mutta sitten mietin uudelleen.
Juurihan sellainen oli. Tosin, ensimmäistä kertaa Caraliassa viettämieni vuosien aikana.

Ruunikko ehtii avaamaan suunsa ennen minua. Vai tulivuoresta... Onko äskeiselle muutakaan järkevää selitystä? En varsinaisesti pelkää, mutta pieni levottomuus alkaa silti kyteä sisälläni. Katseeni kääntyy Hoeron suuntaan, minne Arabellakin tuntuu katselevan.
"Ei tuosta ole ennenkään mitään harmia ollut..." aloitan varsin värittömään sävyyn. Aivoni raksuttavat koko ajan nopeammin. Vilkaisen hiirakkoon ja ruunikkoon vuorotellen.
Olen nyt toden totta vakavampi kuin kertaakaan tämän tapaamisen aikana.
"Luuletteko, että tämä voi ennustaa sen purkautumista?" Ajatus käy mielessäni vain ohimennen. En minä näistä tulivuorista tiedä, ehkä se oireili muuten vain. Annan mietteeni kuitenkin ilmi, korvieni kääntyessä takakenoon.
"Meissä kaikis on halkeemii, ei pidä pyydellä anteeks niit
    Ja niin sinäkin oot kuluva pois, niinku kaikki mikä sulle ikinä kuulua vois"
Avatar
Sussu
Caralian covis
 
Viestit: 696
Liittynyt: 01. Tammi 2013 22:06
Paikkakunta: Oulu

Edellinen

Paluu Havumetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron