Nyt olisivat hyvät neuvot tarpeen

Metsä on melko avaranpuoleista aluetta, joka on loistava ajanviettopaikka helppokulkuisen maaston sekä metsien hyvän kunnon vuoksi. Monet hevoset saattavat ottaa laukkakisoja keskellä havumetsiä pujotellen kuusien ja mäntyjen oksien väleistä, kerta tilaa sen verran löytyy, vaikka silmien täytyy silti olla auki, ettei pää kalahda puunrunkoon vauhdin hurmassa.

Re: Nyt olisivat hyvät neuvot tarpeen

ViestiKirjoittaja Venni » 01. Joulu 2010 20:39

[nojaa... eipä tuo mitään... itselleni on näköjään kasaantunut kahden kuukauden jumi :'''D]

Sanat huljuivat korvieni läpi, enkä uskonut niiden tarttuvan aivokerroksiini kovinkaan pysyvästi. Kohotin silti kulmiani ja nyökäytin päätäni tomerasti.
Informaatio jäi silti pyörimään hetkeksi päähäni. Laumat tuntuivat jakautuvan aika tasaisesti hevosten ja ponien kesken. Nimet myöskin viittasivat jotenkin laumojen asuinalueisiin. Epäilin kuitenkin, etten voisi vapaasti päättää, minne tahdon – miten edes löytäisin jokaisen lauman täältä? En edes tiennyt, millainen läjä maata tämä saari oikein oli. Uskoin kuitenkin, että aika paljon tilaa täällä olisi, sillä laumoja oli noin monia ja tämä oli ensimmäinen nelijalkainen, johon olin täällä törmännyt. Tai sitten täällä oli vain vähän porukkaa, pari jäsentä kussakin laumassa ja niin edelleen. Sitäkään en kuitenkaan uskonut, sillä tuskin paria hassua konikkoa varten oltaisiin järjestelty niin hienot systeemit... Jos näin olisi, niin olisihan hevoset voinut vain tunkaista samaan laumaan ja kaikki eläisivät onnellisena siina samassa sumpussa. Pakkohan täällä oli paljon väkeä ja samoin tilaa siis olla.

”Lumihevosiin?”, toistin hieman epäröiden. Ajatukseni olivat keskeytyneet pahemman kerran, mutta en suostunut myöntämään, ettenkö olisi kuunnellut. Noloahan se olisi ollut.
”Senkö lauman alueille olemme siis matkalla?”, selvensin vielä ja toivoin, että ori jaksaisi vielä valaista minua. Käännyin mutkasta nopealla askelliikkeellä toisen perässä niin, että puskat jäivät vielä heilumaan taakse ja karistamaan lehtiään.
Tavoittelin jälleen katsekontaktia, aivan kuin se auttaisi epätietoisuuttani yhtään sen enempää, vaikka toinen olikin kasvojensa ilmeiltään varsin rikas tapaus.
Viimeksi muokannut Venni päivämäärä 07. Joulu 2010 23:06, muokattu yhteensä 1 kerran
Venni
 

Re: Nyt olisivat hyvät neuvot tarpeen

ViestiKirjoittaja Mintzu » 07. Joulu 2010 22:52

[Venni - pelissä uusin viestisi ei täytä Caralian vaatimia offline-viestin pituuksia. Offline-viestin pitää olla vähintään yhden tekstiruudun pituinen, mukaan laskematta tyhjiä rivejä tai pelin ulkopuolisia ilmoituksia. Viestiin pituutta saa lisäämällä vaikkapa maisemoinnin tai hahmosi tuntemuksien kuvailua. Korjaathan tilanteen pikimmiten 8)]
Mintzu
 

Re: Nyt olisivat hyvät neuvot tarpeen

ViestiKirjoittaja Jaksu » 26. Joulu 2010 20:02

[ :--D ei se mitään. Nyt vaihtuu persoona :3 ]

Mor'ranr vilkaisi vaivihkaa valkeaa tammaa kultaisilla silmillään. Rosmarie näytti mietteliäältä ja siltä, ettei oikein osannut käsitellä kaikkea kuulemaansa informaatiota. Ihmekö tuo, kertoihan musta melkoisen määrän tietoa lyhyessä ajassa aivan vieraasta paikasta ja sen asukeista. Mor'ranrilla itsellään oli kestänyt pitkään ennen kuin hän oli oppinut tuntemaan Caraliaa edes jotenkin. Vaikka hän tiesikin siitä melko paljon asioita jo nyt, hänestä tuntui yhä, ettei hän tiennyt tarpeeksi. Caraliassa piili paljon enemmän kuin mitä arvata saattoi, ja siitä johtui tuo tietämättömyyden tunne.
Kun Rosmarie rikkoi hiljaisuuden äänellään, mustan orin korvat kääntyivät sivuille, kuuntelivat tammaa tarkasti. Mor'ranr kaarsi jykevää kaulaansa ja nyökkäsi päätään toisen kysymykselle. Kyllä - hänen mielestään tamma sopisi hyvin lumihevosiin.
"Niin", ori vahvisti. "Uskoisin, että se olisi sinulle sopivin lauma. Jos sinusta vain tuntuu siltä, että voisit viihtyä lumihevosten laumassa, sinun kannattaisi etsiä käsiisi heidän johtajansa ja pyytää lupaa liittyä laumaan. Ei nimittäin kannata viivytellä kovin pitkään valintasi kanssa, sillä laumattomien elämä on kovin... No, en suosittelisi sinua olemaan laumaton, sanotaanko näin"

Mor'ranr kohotti päätään ja nuuhkaisi ilmaa. Ilmassa leijui vahva pihkan tuoksu, johon oli sekoittunut myös orin sekä tamman haju. Kultasilmä pohti, mahtoiko edessä olla vielä pitkäkin matka - ja Rosmarien kysyessä sitä, kulkivatko he lumihevosten maille, ori joutui pohtimaan vastausta hetken. Hän ei ollut varma, oliko suunta oikea, kulkivatko he todella lumihevosten alueelle, mutta se oli ainakin tarkoitus.
"Kyllä", Mor'ranr vastasi pieni hymynkare suupielessään. "Ainakin meidän pitäisi olla matkalla sinne päin, ellen ole erehtynyt suunnasta", musta jatkoi epävarma sävy äänessään. Hän toivoi, että he kulkivat oikeaan suuntaan ja pääsisivät jossakin vaiheessa lumihevosten maille. Jos niin olisi, se voisi olla hyödyllistä myös Rosmarielle, jos tämä suunnittelisi lumihevosiin liittymistä.
Jaksu
 

Edellinen

Paluu Havumetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron