Isänpäivä

Metsä on melko avaranpuoleista aluetta, joka on loistava ajanviettopaikka helppokulkuisen maaston sekä metsien hyvän kunnon vuoksi. Monet hevoset saattavat ottaa laukkakisoja keskellä havumetsiä pujotellen kuusien ja mäntyjen oksien väleistä, kerta tilaa sen verran löytyy, vaikka silmien täytyy silti olla auki, ettei pää kalahda puunrunkoon vauhdin hurmassa.

Isänpäivä

ViestiKirjoittaja Maikku » 14. Marras 2010 02:18

MELINDA
"Nyt on isänpäivä, kai sinä sen tiedät." Oli Aham todennut ja sen jälkeen sinä olit kääntänyt katseesi surusta kalpeana pois tamman näköpiiristä. "Tiedän." Kuiskasit itkusi lomasta surullisena ja etäisenä kuten aina nykyään. Olit piilotellut hyvin lähiaikoina, aina Zoesta eroamisesta asti. Kaipasit ympärillesi läheisiä, entuudestaan tuttuja oreja: Ravenia ja veljeäsi Nietheä. Oli suorastaan omituista, että kylmästi sinua kohtaan käyttäytynyt veljesi sai mielesi täyteen tunteita kaipuusta suruun ja itsesääliin. Sinä vihasit tätä puolta itsessäni aivan mielettömän paljon.

Olit löytänyt sattumalta sijaisemäsi Ahamin. Et ollut sen enempää etsinytkään, mutta tienne olivat kohdanneet. Puhuitte lyhyesti havumetsän tuulisella polulla ja sinä kuulit hänen kuiskauksensa liian hyvin. Matkanne jakuivat, eivätkä enää koskaan kohdanneet toisiaan. Sinä käänsit kasvosi eteenpäin, olit päättänyt etsiä rakkautta ympärillesi. Halusit kuulla muiden hyväksynnän ja kuulla olevasi kaivattu. Halusit kuulla sanat "Minä jumaloin sinua" ja " En pystynyt saamaan sinua mielestäni". Haluat tulla hyväksytyksi, rakastetuksi ja kaivatuksi. Haluat löytää onnellisuuden, monta onnellista varsaa ja jokaiselle noista ihanan elämän vailla surua, vihaa ja kostoja.

Pelkäät sisälläsi monia asioita, pelkäät tammaa, Salemia, pelkäät pahaa tautia, harmaakaihia. Pelkäät rakkautta yhtä paljon kuin sitä haluatkin. Pelkäät kuolemaa kuten kaikki muutkin, mutta suurin taitanee olla sinun pelkosi itsestäsi. Pelkäät, vihaat ja suret itseäsi. Et osaa käyttäytyä oikein, olet maailman häpeäpilkku. Epäkelpo.

Isä oli aina minusta ylpeä. Muistat sitten ja suupielesi kääntyvät hymyyn. Aivan niin. Olet vielä nuori, etkä pysty kaikkea sisälläsi vellovaa vielä ymmärtämään. Varmaa oli kuitenkin se, että isäsi sinua rakasti. Ainakin joskus. Kunnes hän sekosi ja katosi. Löysit hänet kuolleena, Jokerin tappamana. Pelkäät häntäkin, mutta samalla myös ihailet. Tunteesi ovat ristiriitaisia. Olikin siis hyvä hetki painua kadoksiin iäksi, siksi kunnes vihdoinkin olisit valmis.

Mutta tällä hetkellä olet vajaa, aivan liian pieni ja nuori. Pieni nuppu, joka odottaa puhkeamistaan. Ilmeesi pureutuu tyyneksi. Kuopaiset kaviotasi kerran ja jatkat matkaasi rauhallisesti kävellen. Olit jättänyt hyvästit isällesi. Siis ne oikeat hyvästiti. Etkä uskonut enää ikinä ajattelevasi koko oria.

MELINDA POISTUU
Maikku
 

Paluu Havumetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron