H-hot! (Feiarth Varian kanssa tänne)

Metsä on melko avaranpuoleista aluetta, joka on loistava ajanviettopaikka helppokulkuisen maaston sekä metsien hyvän kunnon vuoksi. Monet hevoset saattavat ottaa laukkakisoja keskellä havumetsiä pujotellen kuusien ja mäntyjen oksien väleistä, kerta tilaa sen verran löytyy, vaikka silmien täytyy silti olla auki, ettei pää kalahda puunrunkoon vauhdin hurmassa.

H-hot! (Feiarth Varian kanssa tänne)

ViestiKirjoittaja Maikku » 25. Huhti 2010 21:12

//Kuuntelin laulua, jonka nimi oli Hot, pyydän anteeksi, että se päätyi otsikoksi.//

Melinda
Havumetsässä oli hiljaista. Nuori, hontelo ja muulia ulkomuodoltaan muistuttava tamma ravaa rauhalliseen tahtiin pitkin polkua, joka on pikkuisen alkanut paljastua lumen sulaessa hitaasti pois tästäkin metsästä. Varsa pysähtyy kesken matkansa ja nostaa päätään. Korvat hörössä ja kaula kaarella tuo kuuntelee tarkkaavaisena ympäristöään. Katse viipottaa ympäri metsää villinä, kunnes kirjavan katse osuu kaukana erottuvaan tummaan hahmoon. Tamma haistelee tuulta tarkkaavaisena ja ottaa paremman asennon. Hullunkurinen yhdistelmä tuo kyllä varmastikin oli ulkopuolisen silmissä: korkea ikäisekseen, ainakin 140 -senttinen, pieni pää, jossa sojotti kaksi isoa korvaa, lyhyt ja pystyyn tunkeva harja ja sitten vielä hirvittävän pitkät jalat. Kun tähän kaikkeen lisättiin lyhyt häntä, oli tuo todellakin keskenkasvuisen näköinen. Rautias hörähti hiljaa. Se oli pysähtynyt melko lähelle yhtä kuusta, jonka huomattuuan se otti muutaman sivuaskeleen ja törmäsi toiseen kuuseen. Hermostuneena varsa otti toiselle sivulle askeleen ja tönöti siinä hieman hassunkurinen ilme kasvoillaan. Aimmmin satanut vesikuuro oli tavoittanut tamman siinä mielessä, että white blanket -merkki oli ainakin puhdistunut ja varsa näyttikin mielestään niin hyvältä, kuin mitä siinä kropassa saattoi näyttää.
Maikku
 

Re: H-hot! (Feiarth Varian kanssa tänne)

ViestiKirjoittaja feiarth » 25. Huhti 2010 23:48

Varia [ja vaihtelun vuoksi kolmas persoona]

Iloista pukittelua, vinhaa laukkaa, hyppy, loikka, väistö, jarrutus, peruutus, uudelleen liikkeelle, lisää väistöjä ja vinhaa vauhtia, hörinää, hirnahduksia, pieni kaatuminen, vilkaisu ympärille - eihän kukaan vaan ollut näkemässä? Mahtavaa, ei ketään lähettyvillä. Käyntiin, raviin, vihellellen pois, jos joku vaikka sittenkin sattui olemaan näköetäisyydellä..

Kun nuorikko on väsyttänyt itsensä kunnolla, se hidastaa käyntiin, pysähtyy ja upottaa turpansa kevään viimeisimpiin lukeutuviin lumikasoihin. Ensin sammutetaan jano nieleskelemällä vähän lunta, se sulaa kielen päällä mukavasti vedeksi. Veden määrään nähden lunta joutuu syömään uskomattoman paljon, mutta toisaalta eipähän tarvitse enää erikseen nähdä vaivaa kuopan kaivamiseen. Lumikuopan, siis, sillä sen pohjalta pilkistää mukavan raikas ja rapsakka ruoho. Tällä kertaa saalis on kuitenkin verrattaen köyhä, ainoastaan tuppo keltaista ruohoa ja kasa neulasia. Varmasti peräisin viereisestä kuusesta.

"Oikeastaan en tainnut ollakaan niin kovin nälkäinen vielä....", kuuluu hiljaista mutinaa. Syömisen sijaan mustaturkki on päättänyt piehtaroida kunnolla. Sulava lumi on vetenä pehmittänyt muutamat sammalmättäät mukavasti, ja mikä onnekas sattuma, joku on tältä kohtaa ehtinyt kuopia vähän maatakin. Mutaa, paljon viileää mutaa, josta saisi kauniin suojan tummalle karvalle. Kenties osa irtoilevasta talvikarvasta jäisi siihen kiinni siinä samalla ja helpottaisi inhaa kutinaa, jonka irtokarva sai orin herkässä hipiässä aikaan.

Varia on juuri aikeissa polvistua maahan, kun sen sieraimiin kantautuu vieras haju. Se ei ole osa metsää, vaan ihan elävä, hengittävä ja puhuva olento. Ei mikään tylsä orava! Niitä Var oli nähnyt viime päivien aikana lukuisia, niistä riitti hauskuutta hetkeksi, mutta päällisin puolin ne olivat aivan liian arkoja otuksia. Kerran puuhun kadottuaan niitä ei enää näkynyt. Tämä haju on selvästi hevosen. Nopeasti ori saa katseellaan paikallistettua vieraan tuoksun aiheuttajan. Se nyökäyttää pienesti päätään, mutta päättää sitten kuitenkin piehtaroida, sillä kutina alkaa sään kohdalta käydä tukalaksi. Toinen saisi halutessaan tehdä vähän töitä ja tulla itse lähemmäs!
feiarth
 

Re: H-hot! (Feiarth Varian kanssa tänne)

ViestiKirjoittaja Maikku » 26. Huhti 2010 17:40

Toinen mutisee jotakin ja tamma varsa höristää entisestään korviaan. Tuo on ihan täpinöissään ja on haljeta mielenkiinnosta.
Isä ei pitäisi minua niin kultaisena enää sen jälkeen, kun menisin joka vierasta tervehtimään erittäin tuttavallisesti.
Tamma miettii mielessään ja ravaa orin viereen, reilun emtrin päähän ja katselee toista innostuneen näköisenä.
Murhetikoot, omapahan on elämäni!
Tamma miettii ja viis veisaa isänsä opetuksista. Tuo tuntematon ori oli osannut topata lähistön parhaimpaan piehtarointi paikkaan ja vielä kaikenlisäksi näytti esiemrkkiä varsalle, joka katseli vierestä pää kallellaan. Melinda nauroi hyvä eleisesti ja ravisteli itseään sitten vähäsen.
"Heippa. Kukas sinä olet? Minun nimeni on Melinda, mutta sano sinä vaan Melliksi."
Tamma tervehtii toista ystävällsiesti hymyillen.

Siitä oli jo jonkin aikaa, kun Melindan ja tuon kaksoisveljen Niethen äiti kuoli, eikä tuo muistanutkaan paljoakaan äidistä, eikä sillä, että olisiko hän halunnutkaan muistaa, mutta isänsä ja veljensä kanssa hän oli ollut niin paljon tekemissä, että olisi jo unissaankin osannut sanoa, miten sai tahtonsa läpvitse noiden seurassa ja miten oli mahdollista vikitellä isä kiltimmälle tuulelle omalta osin. veli olikin aina ollut isompi pala, eikä hän oikein tiennyt vielä mtien tuota veljeä olisi pitänyt käsitellä. Sijaisemääkin oli Melinda naruttanut erittäin hyvin, mutta sitä ei laskettu, koska tuo sijaisemä nyt oli tyhmä kuin saapas jo syntyessään.

Puolivuotias tamma katselee uteliaana vierasta. Olisiko tuo helpompi kuin veli, saisikos tuosta nuorikosta hauskan kaverin? Tamma oli ihan täpinöissään tulevasta.
Maikku
 

Re: H-hot! (Feiarth Varian kanssa tänne)

ViestiKirjoittaja feiarth » 26. Huhti 2010 18:44

Tumps, pieni tömäys ja polvilleen, siitä nopealla liikkeellä kyljelleen, selälleen, jalat ilmaan - ja siinä vaiheessa vastakkaisen sukupuolen edustaja onkin jo ehtinyt ravata viereen. Yksi hankaus, voi miten ihanalta se tuntuukaan kihelmöivässä nahassa, kyllä nyt, voi pojat, saisivat irtokarvat kyytiä! Toinen tervehtii, mutta varialla on toistaiseksi tärkeämpää tekemistä, vielä toinen kylki ja sitten hitaasti ylös, perusteellinen ravistelu ja vilkaisu vieraaseen.
"VOI ÄRSYTYS!" purkautuu huuto orin pienessä mielessä. Toinenhan on varsa. Siis ihan pieni, napero, voi ei!Mustaturkki menee hetkeksi paniikkiin, miten kävi viimeksi, kun se kohtasi noin paljon itseään nuoremman? Joo, ei hyvin. Varia nielaisee ja muistaa sitten kohteliaisuussäännöt, joista Rem oli kovasti yrittänyt hänelle kertoa - tietenkään noudattamatta niitä aina itse. Niin tyypillistä tammoilta!

"Tuota, hei vain, Melli. Olen Varia", se tuumaa ja yrittää tavoitella kepeää ja huoletonta äänensävyä. Ori mittailee varsaa katseellaan. Toinen oli suurikokoinen, se oli hämännyt mustaturkkia tämän katsellessa toista seisomassa kauempana. Olisiko koko jotenkin verrattavissa juttujen tasoon? Olisiko tämä tamma enemmän samalla aaltopituudella Varian kanssa? Sisäinen huokaus ja haukotus, Narna.. se kummallinen Narna ei ainakaan ajatellut yhtään samoin kuin ori itse. Koko tapaaminen oli ihan fiasko! Vaikka toisaalta Varia luuli silloin, että tiesi miten tosiorit oikeasti käyttäytyvät - varsojen seurassa siis, kyllähän hän nyt muuten oli totaalinen tosiori! Rempseä, eikä antanut tammojen pomottaa. Vaikka toisaalta ihan niin kovaluontoinen ei ollut mukava olla. Ananin kanssa Varia oli mielestään onnistunut kohtalaisen hyvin, vaikkakin tapaaminen oli ollut lyhyt.

Mustat korvat kääntyvät hetkeksi vasten niskaa ja oikenevat jälleen suoraan eteenpäin. Ehkä ei kannattaisi nyt suhtautua niin kamalan ennakkoluuloisesti. Parempaakaan tekemistä ei olisi hetkeen, eikä ihokaan enää kutissut. Mitä Varia siis voisi menettää?
"Mistä sinä tulet?" se kysyi viimein ja katseli Melliä, joka näytti siltä ettei oikein meinaisi pysyä nahoissaan. Ja oliko tuo ihmekään, sehän oli ihan väärän kokoinen! Valtavan pitkät jalat, hurjan lyhyt häntä ja miten suuret korvat! Toisaalta tamma näytti hyvin hassunkuriselta - olisipa se luonteeltaan edes hieman samankaltainen, niin tulevista hetkistä saattaisi tulla hauskoja!
feiarth
 

Re: H-hot! (Feiarth Varian kanssa tänne)

ViestiKirjoittaja Maikku » 26. Huhti 2010 23:41

[Siirtyminen 3. persoonasta ensimmäiseen, minulla siis x) ]
Varia. Toisella oli kyllä kieltämättä jännä nimi. Katselin tuota jännää otusta, mittailin silmilläni sen tekemistä. Ori näytti jotenkin nolota, kun nousi ylös ja tervehti minua hieman jännittyneesti. Naurahdin keveösti.
"Pelkäätkö sinä, että usutan kotiväen kintereillesi? Ei huolta, äiti tappo itsensä joskus aikoja sitten, iskä sekosi ja häipyi omille teilleen ja minä olen lähtenyt sijaisemän luota ihan sen omalla suostumuksella..niin ja taisi se velikin lähteä samana yönä." Juttelin ihan rentoon sävyyn tutkaillen havumetsää ja uutta tuttavuutta silmilläni.
"Entäs sinä, mistä tulet?" Jatkoin samaan rentoon sävyyn. Olin niin jännittynyt, että otin yhden sivuaskeleen.

Jalkani halusivat mennä pitkin sammamättäitä täällä havumetsikössä, ne halusivat näyttää mistä puusta oli Melinda veistetty! Variasta voisi saada kelpo kaverin kisaan, sikäli mikäli tuo oli tarpeeksi nuori ja lapsenmielinen siihen vielä. Otin jälleen sivuaskeleen ja katselin toista innostuksen pilke silmäkulmassa.
Maikku
 

Re: H-hot! (Feiarth Varian kanssa tänne)

ViestiKirjoittaja feiarth » 30. Huhti 2010 21:46

"Toinenhan puhuu ihan hölmöjä", ori ajattelee nuoren tamman vastatessa jotain kotiväestään. Ja vielä oudommaksi kaikki menee. Tappoi itsensä? Sekosi? Variankin isä oli kadonnut ja äiti kai kuollut. Sekoamisesta ori ei kuitenkaan voinut olla varma, kai isä oli ollut sekaisin, muttei.. muttei sillä tavalla. "Ehkä menettäminen ei ole helppoa? Ehkä se tykkäsi äidistä?"

"Olen ollut omillani jo vähän aikaa. Minunkin äitini on kuollut, en tiedä miten hän kuoli, mutten ole edes koskaan nähnyt häntä. Isäni näin joskus, mutta olin niin nuori silloin, etten muista siitä mitään. Olen elänyt sijaisemäni kanssa, mutta riit - tai siis kasvoin tarpeeksi ja päätin lähteä yksin maailmalle", ori toteaa viimein. Hups, se oli vuodattanut elämäntarinan lyhykäisyydessään ehkä ensimmäistä kertaa elämässään. Miten niin oli päässyt käymään? No, toinen ei varmasti ollut edes kuullut, sehän tärisee ihan täpinöissään, loikkii sivuille ja näyttää muutenin hirvittävän levottomalta. Eikä Varian tarinassa mitään ihmeellistä ollut, niin vain oli käynyt, minkäs sille mahtoi? Ei hurjia salaisuuksia, ei mitään, kerrassaan mitään kummallista!

"Tulen siis sieltä, mihin häntä näyttää ja menen sinne, minne turpa osoittaa", Varia naurahtaa lopulta. "Siis tänne!" Se pinkaisee paikaltaan hurjaan raviin vinhasti nauraen. Toinen näytti siltä, että oli halunnut vähän liikkua, eikä paikallaanolo ollut aina mieluista orillekaan. Siispä pieni juoksulenkki ei ollut hullumpi idea! Sitä paitsi ori ei ollut ehtinyt seikkailla vielä kaikkialla! Ehkäpä tässä samalla löytyisi jokin uusi ja mukava paikka!

Mustaturkkinen katsoo taakseen varmistaakseen, että toinen tulee perässä. Yksin on tylsä juosta niin lujaa, kuin jaloistaan pääsee, mutta pieni kilpailu on aina mukavaa. Lopulta toinen nostaa laukan, hidastaa vähän ja odottaa tammaa. Täytyyhän pienelle antaa tasoitusta!
feiarth
 

Re: H-hot! (Feiarth Varian kanssa tänne)

ViestiKirjoittaja Maikku » 30. Huhti 2010 22:50

Toisellahan varsin jännä elämä olikin ollut! Hymyilin ja hödin tuskin oysyin nahoissani. Siitä taisi olla jo monta kuukautta kun olin viimeksi juossut kilpaa jonkun kanssa! Ihailin toise tapaa mennä ja tulla oman pään mukaan.
"Eikös se olekin ihanan vapaata kun voi itse päättää menoista ja tuloista?" Kysyn hymyillen. Kyllä minä kuuntelin, vaikka jalkani steppasivatkin.

Vihdoin toinen tajusi vihjeen ja ampaisi laukkaan. Katselin ilahtuneena toista ja lähdin sitten perään hurjassa laukassa.
"Haha! Saan sinut kiinni!" Uhkailin ja lisäsin vauhtia! Olin niin lähellä! Suoraan edessä häämötti kaukana puu..Kaarsin kahden puun lomasta viereiselle polulle ja lisäsin sittn vauhtia mutkitellen ahtaalla polulla.
"Varo!" Kuulen itseni huutavan toisen polun päättyessä isoon kuuseen ja jatkan matkaani sitten vielä hurjemmin laukaten, kunnes edessä häämöttää pieni aukea. Tähtään sinne hurjassa laukassani ilonein virne kasvoillani, kun yhtäkkiä tunnen jalkani liiraavan johonkin puun runkoon ja tussahdan turvalleni. Hämmästyneenä nostan pääni ylös ja syljen havun neulasia suustani. Kyyneleet kohosivat silmiini.
"Ai ai ai..sattuu!" Huudahdin ja makasin maassa avuttoman näköisenä Oikeastaan tämä oli vain testi, olin pahoillani toisen puolesta jo valmiiksi, mutta minun oli vain yksinkertaisesti pidettävä tämä testi ja katsoa millaiset näyttelijän lahjat itselläni oli. Heh, olin pirun hyvä näyttelijä, mitä isukki ei koskaan tajunnut.
Maikku
 

Re: H-hot! (Feiarth Varian kanssa tänne)

ViestiKirjoittaja feiarth » 04. Touko 2010 22:04

Varia hymähtää toisen innostuneelle kysymykselle. Ai että ihanan vapaata? Tammat!
"Tuota.. ihanasta en tiedä, mutta kyllähän se mukavaa minusta on!" ori vastaa nauraen ja kohentaa ryhtiään.

Mustan korvat ovat kääntyneet nappaamaan lautasantennien tavoin tamman kavionkopseen ja puheen orin takaa. Kuuluu riemukas hihkaisu, jotain kiinnisaamisesta ja hurja kopina kavioiden rummuttaessa tannerta laukan tahtiin. Ei toiselta ainakaan yritystä puutu! Varmuuden vuoksi Varia hidastaa hieman tahtiaan, antaisi toisen ilotella ja voittaa kilpailu, kyllä tosiori sellaisen kestäisi. Niinhän kai kuuluukin tehdä, kun kerran toinen on pienempi, nuorempi ja tammakin vielä! Orin suupielet kääntyvät hymyyn toisen viuhahtaessa ohitse kuin raketti. "Siinä se menee, ihan kuin uhosikin!" ori ajattelee.

Toinen kuulee tamman äkillisen varoitushuudon ja ehtii sopivasti väistää yhtäkkiä jostain ilmaantuneita puunrunkoja.
"Kiitos varoituksesta!" se huikkaa ja kiihdyttää vähän vauhtiaan. Vierelle asti Varia ei kuitenkaan ehdi, kun Melli kompastuu ja kaatuu. Mustaturkki pysähtyy niin äkkiä kuin suinkin - ja orin ansioksi on todettava, että se on melko äkkiä tällä kertaa - huolestunut ilme kasvoillaan. Sen korvat liikkuvat epävarmasti Varian astellessa lähemmäs maassa makaavaa ja ulisevaa tammaa. Mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä? Mikä on oikea tapa toimia? Tammat varmasti hössöttäisivät, niin Rem oli tehnyt Varian ollessa pieni. Kuitenkin orin varttuessa tapa oli hieman muuttunut.. Rempseä ääni ja vahingon vähättely!

"No no, Melli, ei kaatuminen pahasta ole. Ja tässä on pehmeä alustakin! Et kovin pahasti näyttänyt kaatuvan, näin kaiken, kun tulin tuolla perässä. Juoksit niin lujaa, etten saanut sinua kiinni!" ori päättää lauseensa pieneen kehuun. Todellisuudessa se ei ole varma, miten pahasti toinen on loukkaantunut. Kaatuminen ei näyttänyt mahdottoman pahalta, mutta joskus saattoi käydä siltikin hassusti.
"Nousehan ylös ja testataan toimivatko jalkasi vielä, vai pitääkö ne amputoida", Varia lisää vielä ilkikurisesti silmää iskien. On ihme, jos toinen ei nyt nouse ylös! Nousihan mustaturkki itsekin tällaisessa tilanteessa pienempänä ja jo pian kaatumisesta kirmasi jälleen innoissaan varaemänsä ympärillä.
feiarth
 

Re: H-hot! (Feiarth Varian kanssa tänne)

ViestiKirjoittaja Maikku » 05. Touko 2010 16:47

Itken kuin mikäkin hyeena makaen maassa. Kun toinen tulee lähemmäs, kuulen jotakin lohduttavaa puhetta. Täydellistä..se toimii..Ajattelen mielessäni ja höristän korviani. terästän kuuloani ja kuulen toisen kertovan jotakin amputoinnista. Pelästyn hiukan ja kokeilen heti sen jälkeen, missä kunnossa jalkani oli. Eikä, siihen sattui ihan oikeasti. Siis IHAN OIKEAST! Hätäännyin hiukan ja nousin seisomaan. Vasempaan takajalkaan sattui niin hirvittävästi. Kyyneleet paistoivat taas silmissäni. lepuutin takajalkaani ja vapisin samalla kun itkin.
"Eih..sattuu!" Minä ilmoitan pelästyneenä heti kun yritän ottaa tukea jalkaan. Yritän ottaa toiseen katsekontaktia ja vakuuttaa, että olen ihan tosissani. Puristelen päätäni hieman ja lysähdän takaisin makuulleni. Suljen silmäni. Tunnen kuinka vapisen. Okei, tässä vaiheessa myönnän itselleni menneeni hieman liiallisuuksiin.
"Ää..miksi täytyy olla tälläinen hirvi? Minä vihaan jalkojani." Sanon avatessani silmäni ja noustessani ylös seisomaan. En pysty vieläkään ottamaan yhtään painoa sille samaisella jalalle. Voihan kakka. Yritän ottaa askeleen, mutta se on tuskallinen ja saa minut miettimään seuraavaa askeletta kahdesti.
"Ei, ei kai sitä jouduta amputoimaan..? Mitä tahansa muuta, mutta ei ei jalkoja!" Sanoin orille hiukan pelokkaana. Isot korvani ja pelkäävä katseeni suuntasivat oria, ei ku siis Variaa kohti.
Maikku
 

Re: H-hot! (Feiarth Varian kanssa tänne)

ViestiKirjoittaja feiarth » 10. Touko 2010 22:39

"Se toimii! Se toimii, tamma nousee ylös, kokeilee jalkaansa, hienoa, pian se huomaa, ettei siihen niin kovasti olekaan sattunut, no niin, ihan juuri nyt, näillä sekunneilla.. no niin, se irvistää, hienoa - HIENOA! Se irvistää tuskasta!" Varian ajattelee ja kilpaa ajatusten kanssa vaihtelevat ilmeet sen kasvoilla. Ensin on helpotusta ja riemua, voi miten taitavasti kokematon kaitsija helpottikaan toisen oloa, ja pah! Tilalle tulee vähitellen hätäännys. Varia yrittää kuitenkin kätkeä sen, sillä varsahan tuo toinen vasta on ja toisen on pysyttävä tyynenä. Melli ei sitä tee, se lähestulkoon itkee taas, joten orin on itse otettava ohjat käsiinsä - tuota, kavioihinsa. Mutta miten?

"Tuota.. ota nyt ihan rauhassa, koita hengittää ja makaat siinä aloillasi. Kyllä se varmasti helpottaa vähitellen. Olet varmasti vain.. venäyttänyt jalkasi. Se paranee nopeasti, olet nuori, eivätkä vammat ole pitkäikäisiä. Tai siis tarkoitan, että ne paranevat nopeasti!" ori sopertaa ja katsoo, miten tamma lysähtää maahan ja puristaa silmänsä kiinni. Voiko sitä oikeasti sattua noin paljon? Kaatuminen näytti niin... pehmeältä! Varia miettii omia kohelluksiaan ja tulee lopulta siihen tulokseen, ettei kaikki välttämättä näytä niin pahalta, kuin oikeasti on. Sama pätee myös päinvastoin, mikä mutkistaa asioita entisestään. Koskaan ei voi tarkalleen tietää, ovatko asiat huonosti vai huonommin.

"No ethän sinä nyt hirvi ole! Vaikken itse asiassa tiedä mikä on hirvi. Onko se jokin eläin?" mustaturkki kysyy päätään kallistaen.
"Kuule, ehkä olisi parempi nyt vain maata. Okei, nouse vaan ylös, mutta älä laske painoa sille! Hei, olen nähnyt hevosten kävelevän kolmella jalalla, kyllä se onnistuu", sanojensa vakuudeksi ori pomppii kolmella jalalla tamman ympäri ja kaatuu lopulta turvalleen.
"No siis harjoitustahan se vaatii. Ei.. ei tietenkään jalkaasi tarvitse amputoida! En edes tiedä mitä se oikeastaan tarkoittaa, mutta Rem.. tai siis tuota.. äitini uhkaili sillä aina minua, kun olin pieni ja valitin kovempaa kuin olisi tarvinnut", Varia virnistää.

"Pääsisitkö pomppimaan tuonne metsikön varjoon? Voisimme löytää pehmeän sammalpatjan siihen sinun allesi. Tuo pölyävä tasanko ei ole kiva, ei etenkään sitten, kun aurinko nousee tuosta vielä korkeammalle. Tulehan, yritetään. Voit nojata minuun", ori sanoo varovasti ja ottaa askelen lähemmäs Melliä. Näinkö sen pitää toimia? Mustaturkki puree huultaan epävarmasti. Entä jos toisen jalka ei tulisikaan kuntoon tai jos he eivät edes pääsisi havupuiden varjoon? Matkaa ei ollut pariakymmentä metriä enempää, keskipäiväänkin olisi vielä aikaa.. Täytyyhän heidän sinne päästä, mutta.. entä sitten?
feiarth
 

Re: H-hot! (Feiarth Varian kanssa tänne)

ViestiKirjoittaja Maikku » 14. Touko 2010 18:03

Paniikki? Ei nyt sentään. Traumoja? Voi ei, ei laisinkaan, tuo ori vaan oli niin helppo narutettava. Entä sattuiko minuun? Ei oikeastaan paljoakaan enää, mutta sen verran, että tunsin sen. Ponnistin uudestaan seisomaan korvat harottaen molemmat omiin suuntiinsa ja katselin orin hyppimistä kolmella jalalla, kunnes ori veti turvalleen.
"Ylpeys käy lankeemuksen edellä." Minä totesin. Muistaakseni isä oli joskus sanonut niin. Joskus ziljoona vuotta sitten..? Otin varovasti askeleen eteenpäin. ori puhui paljon, sen minäkin olin huomannut. Tuo oli myös aika kokematon tälläisessä, senkin olin huomannut.

"Joo, kokeillaan." Totesin lyhyesti ja huuli hieman mutrussa otin taas askeleen, tällä kertaa oria kohti. Rohkaistuin, eihän kolmella jalalla käveleminen nyt NIIN vaikeata ollutkaan! otin onnokkaana muutaman askeleen eteenpäin ja katsoin sitten oria hymyillen.
"Sinä olet oikea aarre Varia. Onnellinen se, joka saa olla kanssasi." Sanoin hymyillen tyynesti. Minulla ei oikeastaan ollut paljoakaan aavistusta, mitä se tarkoitti, mutta minun vain oli tehnyt mieli sanoa jotakin kehuvaa avstapainoksi ja tuo nyt vaan oli tullut minun suustani.

"Varia. Onko sinulla isä ja äiti molemmat elossa? Vaikutat vain niin iloiselta ja onnelliselta, että sinun perheesi on varmana virheetön." Kysyn kuin se olisi aivan normaali puheen aihe ja hean sitten tuohon katsekontaktia mahdollisimman suloisesti katsoen. Tämä tyyli oli tehnyt tenän isukkiin. Tuolla ilmeellä olin saanut iskukinkin kertomaan mitä vaan maan ja taivaan välillä.
Maikku
 

Re: H-hot! (Feiarth Varian kanssa tänne)

ViestiKirjoittaja feiarth » 11. Kesä 2010 22:47

[Pahoittelen kestoa, on ollut kamalasti hommia IRL-elämän kanssa (: ]

No niin, hyvä, Varia, tällä kertaa teit sen! Tällä kertaa toinen ei huuda kivusta ja tihrusta itkua. Varia onnittelee itseään hyvästä suorituksesta, miten hienosti keksitty! Eikä omakohtainen demonstraatio kolmella jalalla kävelemisestä - tai pitäisi kaiketi puhua loikkimisesta - varmasti ollut haitaksi! Sillähän sai toisen kutakuinkin takaisin ennalleen. No, ei tamma vielä nauranut, eikä oikeastaan edes hymyillytkään, mutta itku oli loppunut kuin seinään! Hyvin eriskummalliselta se kaikki tuntuu orin mielestä, sillä Varia ei ole oikein tottunut vielä tammoihin. Niiden ailahtelevaan luonteeseen ainakaan. Tietysti orilla oli Rem seuranaan koko lapsuusiän, mutta äitejä ei lasketa! Ja nyt Melli hymyileekin, hymy leviää väkisin Variankin suupieliin.

"Hienoa, Melli, sinä teit sen! Sujuu loistavasti", se naurahtaa. "Sinä olet oikea aarre Varia. Onnellinen se, joka saa olla kanssasi", Melli toteaa pian, ja Varia kallistaa päätään kummeksuen. Kyllähän se tietää, mitä lause tarkoittaa, mutta outoa se on yhtä kaikki. Jotenkin tamma näyttää olevan itse pihalla sanomisistaan, sillä yleensä tammat tällaisten lauseiden aikaan edes näyttävät jotenkin.. jotenkin hempeämmiltä. Ainakin Rem oli näyttänyt, aarteeksi tamma oli monesti sanonut Variaa, vaikka välillä orista oli tuntunut, että se valehteli. Varia ei tahdo miettiä asiaa enempää, eihän se siitä paranisi, joten se puristaa päätään pienesti ja jättää koko kommentin omaan arvoonsa.

Onneksi Melli vaihtaa pian puheenaihetta, joten orin ei tarvitsekaan enää yrittää vastata. Kiittäminen tuntuisi sekin oudolta. Miksi Melli tahtoo tietää orin vanhemmista? Varian hämmennys jatkuu edelleen sen katsoessa hiljaisena tamman kummallista ilmettä. Miksi se nyt niin tapittaa silmiin?
"Tuota.. kyllä oikeastaan, vaikka toisaalta ei, enkä ole ihan varma asioista. Saattavat olla kaikki kuolleita, kaik - tai siis molemmat elossa tai toinen kuollut", se tuhahtaa lopulta silmiään pyöritellen. Oikeasta isästään orilla ei ole juurikaan tietoa, vaikka joskus se ainakin oli ollut elossa, silloin, kun Var oli ollut pieni ja päätynyt Remin hoiviin. Ori ei juurikaan muista niistä ajoista. Varia tietää oikean emänsä ainakin kuolleen, mutta toisaalta sen ainoa "oikea" emä on Rem, joten välttämättä kukaan ei ole kuollut, mutta samaan aikaan väkisinkin ainakin yksi..

"Kuule, se ei ole ollenkaan mielenkiintoinen puheenaihe.. ensinnäkin se on hyvin mutkikas, ja toisekseen en juurikaan tiedä siitä mitään. Emmekö voisi sen sijaan jutella jostain muusta? Ja tiedätkös, meidän on päästävä pian puiden varjoon, sillä aurinko lähestyy lakipistettä ja sitten tulee kuuma. Tiedätkö, onko metsässä tässä lähellä puroa? Olihan tuolla ylempänä lunta, mutta vesi olisi mukavaa!"
feiarth
 

Re: H-hot! (Feiarth Varian kanssa tänne)

ViestiKirjoittaja Maikku » 14. Kesä 2010 22:17

Mitä mitä mitä ja vielä kerran MITÄ!?! Siis eikö mun ihana pikku söpö ilmeeni mennyt lävitse, häh? Ei voi olla mahdollista, nyt meni kyllä korret ristiin! Hetken ilmeeni oli harmistunut ja korvani kävivät takana, mutta siirtyivätpä ne takaisin höröön kun hymyilin innostuneena.
"OK, puhutaan jostakin muusta sitten! Kuten vaikkapa siitä, että miten nopeasti pääsemme varjoon. Tässä on aika kuuma!" Minä huudahdin ja otin muutamia ontuvia ja puoliksi loikkaavia askelia eteenpäin.

Otin omatoimisesti askelia suuntaan, josta tulimme. Katsoin pahasti juurta, joka oli konkannut minut ja näytin sille sitten kieltä. Näytettyäni kieltä juurelle käänsin pääni ylpeästi kantaen toiseen suuntaan silmät kiinni ja melkein kävelin puuta päin.
"Oho.." Sanoin ja väistin puun tirskahtaen hyvän tuulisesti. Minulla ei ehkä ollut paras mahdollinen päivä tänään, mutta kyllä se siitä pikku hiljaa. Mitököhän muuten isälle kuului? Entäpä sille ärsyttävälle veljelleni? Nojaa, ihan sama. Pääasia oli, että minulla oli hillittömän hauskaa!

Otin oudosti loikkien askelia kohti näkemääni sammal mätästä.
"Onko tuo hyvä?" Kysyin ja tarkoitin sillä toki sitä nokkani edessä olevaa mätästä, enkä tuota joka oli vasemmalla vieressäni.
Maikku
 

Re: H-hot! (Feiarth Varian kanssa tänne)

ViestiKirjoittaja feiarth » 29. Kesä 2010 21:49

Musta ori katselee hetken tutkivasti tamman harmistunutta ilmettä. Sitä askarruttaa kovasti se, miksi Melli olisi niin tahtonut tietää Varian vanhemmista. Tai ehkei tamma suinkaan sen takia näyttänyt harmistuneelta, mistäpäs Varian kaltainen kokematon nuori mies olisi sellaisia tiennyt. Toisaalta nuorikon kasvoille oli heti mustaturkin kieltäydyttyä kivunnut kummallinen ilme. Melli oli toki hetkeä aikaisemmin satuttanut jalkansa, eikä kyennyt kävelemään kunnolla... Tammat saattoivat olla vaikeaselkoisia, niin ori oli ainakin useaan otteeseen kuullut, ja tulisi varmasti vielä useasti elämänsä aikana sen huomaamaan.

Varia on helpottunut, kun Melli innostuu jälleen nopeasti.
"Ehdin jo pelästyä, että minun olisi taas osattava lohduttaa tai auttaa tuota..." ori huokaisee ajatuksissaan.
"Ai miten nopeastiko? No, minähän pääsen tietysti täyttä laukkaa", sanojensa vakuudeksi Varia nostaa paikaltaan lennokkaan laukan ja antaa kavioiden hetken rummuttaa maata jalkojensa alla. Kauas se ei kuitenkaan mene, vaan palaa hymyillen takaisin pystyharjaisen luo.
"Muttei olisi ollenkaan kohteliasta tai mukavaa jättää sinua tänne auringon armoille yksinäsi", se naurahtaa ja iskee silmää.
"Joten mennään sellaista vauhtia, joka sinulle sopii! Taitaa olla koko ajan helpompaa tuo kolmijalkakävely?"

Kenties ymmärtäväisyydestä, kenties kokeilunhalusta alkaa Varia pomppia tamman vierellä kolmella jalalla. Se ei kuitenkaan osaa päättää mitä jalkaa konkkaisi, joten kokeilee kaikkia vuorotellen. Meno näyttää varmasti hullunkuriselta, etenkin kun Mellin irvistäessä rungolle ori naurahtaa niin, että on itse lentää turvalleen. Tummien silmien tavoittaessa jälleen kolmella jalalla miltei puuta päin loikkineen tamman on naurussa pitelemistä.
"Huh, meinasi käydä hassusti, vai?"

Vähitellen puiden varjo yltää kaksikon suojaksi. Satunnaisista, vielä sulamattomista lumikasoista valo heijastuu silmiä häikäisten ja saa Varian aivastamaan.
"Anteeksi, nyt en kuullut mitä sanoit, kun aivastin", ori hymähtää ja katsoo sammalmättäitä tamman molemmin puolin. Kenties se kysyi olisiko niistä syötäväksi? No, ehkä olisi parempi odottaa toisen vastausta ja kuulostella hieman ympäristöään. Jossain laulaa lintuparvi äänekkäästi, melkein kuin jonkin säikäyttämänä.
feiarth
 

Re: H-hot! (Feiarth Varian kanssa tänne)

ViestiKirjoittaja Enkelikello » 30. Kesä 2010 02:47

[ Täääältä tulemme. Stone-setä ohjeistaa nuorempaa polvea 8) Hmm, minä taidan edelleen jatkaa ensimmäisessä persoonassa kuten jo hyvin pitkään kaikissa peleissä, kun en tällä hetkellä ole tarpeeksi hyvässä vireydessä miettiäkseni kuinka kolmas taas onnistuisikaan. ]

Lumi suli vauhdilla ja losahteli vaalean kavioni alla mukavasti. Tekihän se alustasta hivenen petollisen, mutta mihin minulla kiire olisi tällaisena päivänä ollutkaan? Ei niin mihinkään. Ennen laumakokousta tunsin itseni koko ajan vastuulliseksi ja ajoittain vastuuni alla jopa ahdistuneeksi. Ei ei, en minä sillä! Tietenkin hoidin saamani tehtävän myös ilolla ja tietynlaisella ylpeydelläkin, pää korkealla. Olinhan saanut ainutlaatuisen tilaisuuden palvella laumaani.
Mutta siitä huolimatta kovin moni asia ei korvannut kiireettömiä päiviä rauhassa karvaita havunneulasia maistellen. Jotenkin johtajattareni kanssa käydyn keskustelun jälkeen olin ollut onnellisempi, kuin aikoihin, sillä aiemman vastuullisen tehtäväni ja Merelin uudelleen tapaamisen jälkeen olin tajunnut jo ainakin yhden juuristani alkaneen tunkeutua koko ajan syvemmälle tämän saaren maaperään. Olin siis todellakin kotiutumassa. En enää edes tottumassa vaan jo koko ajan syvemmälle kotiutumassa.
Minä tunsin kuuluvani tähän havumetsäänkin.

Ja siksi niin tyytyväisenä kävelenkin mätästen keskellä ja pujottelin hymähdellen satunnaisten valonpilkahdusten lomasta. Hymistelin mennessäni pientä laulua neulasten mutustelun keskeltä ja mietin kaikenlaista miettimättä mitään erikoisempaa.
Kunnes äkkiä kuulin ääniä kauempaa ja pysähdyin kuuntelemaan. Ensireaktioni: säikähdys. Ilmeisesti poikkeustilasta jäänyt varautuneisuus ei ollut vielä minusta täysin poistunut mikä oli varmaan ihan viisasta.
Puuskahdin rauhoittavasti itselleni ja nyökäytin päätäni hetken hermoiltuani. Olihan minun tarkistettava. Jatkoin matkaa ripeästi, mutta mahdollisimman hiljaa kävellen kuullakseni samalla. Sitten tajusin heidän tulevan minua kohti ja pysähdyin taas epäröimään vain jatkaakseni matkaa taas mahdollisimman nopeasti.

Ja vasta lähempänä kuulin, ettei hätää mitä luultavimmin ollut. Ainakin toinen äänistä on lapsekas ja aloin uskoa, että hän lapsi olikin. Kirkas lapsen ääni. Jos mikään vieras ja vaarallinen ei ole keksinyt laittaa lapsia vakoilemaan puolestaan, kaikki oli todennäköisesti hyvin. Hymyilin hieman ja jatkoin matkaani rohkaistuneena. Ja juuri kun tummanrautiaan varsan ja mustan orin näin, heistä jälkimmäinen aivasti ja tiedusteli sitten pahoitellen, mitä nuorempansa kysyikään. Hymyilin paikoiltani kunnes tajuan orin luultavasti pian äkkäävän minut varjoistakin. Hän nimittäin tarkasteli ympäristöään virkeästi.
Niinpä astuin nopeasti esiin, sillä en halunnut heidän pelästyvän varjoissa salamyhkäisenä seisovaa, suurta hevosta. Minä olin joskus pelästynyt liian salamyhkäisiä pieniä poneja, jotka tosiasiassa vain lepuuttivat silmiään auringolta suojassa. Hymyilin hieman ja lausuin tervehdyksen nuoremmilleni:
"No mutta päivää. Kaunis ilma."
Enkelikello
 

Seuraava

Paluu Havumetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron