H-hot! (Feiarth Varian kanssa tänne)

Metsä on melko avaranpuoleista aluetta, joka on loistava ajanviettopaikka helppokulkuisen maaston sekä metsien hyvän kunnon vuoksi. Monet hevoset saattavat ottaa laukkakisoja keskellä havumetsiä pujotellen kuusien ja mäntyjen oksien väleistä, kerta tilaa sen verran löytyy, vaikka silmien täytyy silti olla auki, ettei pää kalahda puunrunkoon vauhdin hurmassa.

Re: H-hot! (Feiarth Varian kanssa tänne)

ViestiKirjoittaja Maikku » 04. Syys 2010 23:25

Johtipa mieleeni sellainenkin ajatus, etten varmaankaan näyttänyt kovin hehkeältä tuijotellessani tylsistyneenä taivalle. Terästäydyin, kohotin ryhtiäni ja katsoin Stoneen kinnostuneesti tuon mainitessa sanat "järjestys" ja "turvallisuus". Katsoin tuota nyökäten sitten hieman, väläyttäen päälle päättäväisen ilmeen. " Kuri ja järjestelmällisyys olla pitää, siitä samaa mieltä oli isukkikin joskus." Totean maiskauttaen sitten perään.

Olen värähtävänäni kuullessani, että hevosia oli kuollut. Eihän siinä mitään, siinäpähän kuolivat ja olivat asettaneet korttinsa väärin. "Jopa..ylänköhevosia?" Kysyin pelkoa äänessäni. Hui, alkoihan se vähän karmia, että hulluja murhaajia olisi enemmänkin kuin onneksi jo kuollut emäni. Jos sitä nyt sellaiseksi olisi edes voinut sanoa. Vaivaantunut ilme kohosi silmilleni. "Niin.. totta. Olisiko Stone- herra tyytyväisenpi, jos etsisis sijaisemäni ja menisin hänen luokseen?" Kysyin sitten sanoen vähän pehmeämmin Stone - herra. HAH, mikä vitsi, minähän en todellakaan menisi sen ämmän luokse enää koskaan, en todellakaan! Kierrän ja kaihdan tuon kuolemaan saakka. Ja toivottavasti tuota kohtaakin lyhyenläntä elämä.

Ajatukseni keskeytti Stone. Hän.. hän änkytti! Katsoin tuota hämmästyneenä, mutta tuon sulkiessa suunsa ja jatkaessaan virallisella sävyllään, pyyhein ilmeeni takaisin kiinnostuneeksi ja kuuntelin tuota korvat höröllä. Ainiin, tällä laumalla oli oikein johtajakin! se, se joku Mette? Merre? Ei, ei Merri? Miia? Meeri? Miksen saanut sitä pieneen mieleeni.. voi että kun oli ärsyttävää. Niin juu, musta ja kihara harjainen, oikein miellyttävä tapaus. Niillä sanoilla olin kuullut kuvailtavan johtajatartamme. Ja mitä tuo iso höpösetä taas selittikään? Jaa että aura vai? Ja meinasiko tuo nyt kyntöauraa vai enkelin auraa?
"Aura?" Kysyin sitten epäilevään sävyyn. Kaikkea sitä, vai muka oikein auratkin. Kohta sillä on varmaan siivetkin ja superkatse...
Maikku
 

Re: H-hot! (Feiarth Varian kanssa tänne)

ViestiKirjoittaja feiarth » 14. Syys 2010 20:57

[Rääääääh, anteeksi kesto, jälleen!]

Stone kertoo jotakin saarella tapahtuneista seikoista, jonka vuoksi raja- ja muitakin sääntöjä olisi syytä noudattaa. Murhiakin on tapahtunut, ilmeisesti useampiakin. Ihanko järjestelmällisesti niitä on tapettu? Varian niskakarvat nousevat aavistuksen pystyyn ja orin selkää pitkin risteilee muutamia kylmänväristyksiä. Mellikin näyttää osoittavan viimein jotain tunteita ja värähtää.

Sitten suuren orin pasmat tuntuvat menevän sekaisin. Varia ei tiedä johtuuko se Mellin tokaisusta vai mistä, mutta joka tapauksessa Stone näyttää hetken empivän sanojaan. Sillä välin orin omat ajatukset ehtivät hajaantua.

Mustaturkkinen heiluttelee korviaan kasvavan levottomuuden vallassa. Se vaihtelee hieman kärsimättömänä painoa jalalta toiselle. Miten johtajattaren kuvailun aloittaminen voi kestää niin tuskastuttavan kauan? Varia tahtoisi olla jo menossa. Suoraan päätä se tuskin etsisi tammaa käsiinsä, mutta ehkä - jos hyvin kävisi - he törmäisivät toisiinsa ennemmin tai myöhemmin. Sillä välin nuori saattaisi vain oleilla ja kenties tavata muutaman mielenkiintoisen hevosen.

No niin, nyt suuri ori saa kuvailunsa viimein alkuun. Mustaturkkinen, Varian näköinen - hetkinen, ei kai vaan? Voisikohan se olla mahdollista.. eeeeeei kai.. Vai.. ehkä orin olisi kuitenkin ihan varmuuden vuoksi syytä etsiä tuo suuri ja lempeä, johtajamainen tamma käsiinsä heti paikalla. Ihan vain varmistaaksen asian.. Aura.. Mikä aura? Varian mieleen tulee vain kurkiaura, mutta ei kai johtajatarta mikään lintuparvi seurannut? Kyllä Stonen täytyi tarkoittaa aurallaan jotain ihan muuta.

"Tuota.. Stone, kiitos näistä tiedoista. Minä lähden etsimään tämän tamman käsiini heti paikalla. Oli kiva tavata, Melli, onneksi jalkasi tuntuu olevan jo paremmassa kunnossa", Varia katsahtaa molempiin vuorotelleen päätään nyökäyttäen. Sitten se käännähtää ympäri ja lähtee ravaamaan yhtä useista poluista poispäin kaksikosta.

Varia poistuu.

[Kiitos pelistä! (: ]
feiarth
 

Re: H-hot! (Feiarth Varian kanssa tänne)

ViestiKirjoittaja Enkelikello » 24. Syys 2010 23:13

Nyökyttelen hieman Mellin sanoille ja hymyilen hieman kokeeksi, kun hän kysyi pitäisikö hänen minun mielestäni palata sijaisemänsä luokse näinä aikoina. Tietenkin myös tilanne saattoi olla epävakaa vielä, ehkä kaikki kapinan siemen ei olisikaan löytynyt maaperästä. Mutta toisaalta ajat eivät enää ole yhtä rauhattomat, siitähän Merel laumakokouksessa puhuikin. Kuinkakohan voi olettaa, että Mellin sijaisäiti osaisi johdattaa tämän jälkikasvunsa - vaikkakaan ei biologisen - mahdollisiin seuraaviin laumakokouksiin ja muihin laumamme kannalta tärkeisiin tilaisuuksiin, mikäli uutiset edellisestäkään kokouksesta eivät olleet kiirineet hänen korviinsa? Nnoh, kaikesta huolimatta minä en voinut ottaa sitä tässä vaiheessa murheiden listalleni. Melindan on kerta kaikkiaan päästävä aikuisen huomaan, hän oli liian nuori liikkumaan vielä yksin!
"Kyllä. Stone-herra olisi tyytyväisempi", tokaisen ja nyökyttelen tyytyväisenä pohtimatta mahdollisia piilomerkityksiä Melindan sanojen ja herroittelun takana. Hänhän oli vielä nuori, ei kai häntä sopinut epäillä ivasta. Minusta joka tapauksessa tuntui, että olin saamassa taas ohjat käteeni enkä välitä Melindan epäileväisestä kysymyksestä. Sanoin todellakin aura, ei siinä ollut enää tarkentamista ja tuskin olisin osannutkaan. Hmmmh.

Mutta piuhat ovat käsissäni! Hallitsen tilanteen ja opastaisin nämä nuoret nyt oikealle tielle: Melindan saattaisin sijaisäitinsä luokse ja... Variako etsisi Merelin, aivan. Nyt heti? Nyökkään ja hymisen hyväksyvästi.
"Teidän täytynee tehdä niin. Minä tapasin hänet viimeksi ylängöllä, aloita sieltä. Hyvää ja turvallista matkaa, Varia", hymyilen vaikkakin hieman vielä pohtien. Pitäisikö minun ehkä tarjoutua etsimään hänen kanssaan, jos hän ei tuntenut rajoja? Vaan entä Melinda, ei hän välttämättä löytäisi ottoäitiään ilman apua ja hänellähän oli jalkakin vielä hieman kipeänä. Hän on asenteestaan huolimatta vielä kukkasen nuppu ja sellaisista on pidettävä huolta, jotta ne pääsisivät aukeamaan aurinkoa kohden. Varia pärjäisi, luulen. Toivon.
Hymyilen rohkaisevasti orin perään tämän ravatessa paikalta ja kiinnitän sitten huomioni Melindaan. Minua hieman pelotti mihin tämä nyt menisi, en saanut häneen vielä äsken yhteyttä ja muutenkin.

"Hmm-m, noniin. Aloitammeko siitä, missä näit emäsi... ei, anteeksi kamalasti! Missä näit sijaisemäsi viimeksi."
Hän oli puhunut tästä tammasta sijaisäitinään, joten minunkin oli tehtävä niin. Enhän tiennyt heidän välisistä suhteistaan mitään. Joka tapauksessa hän oli äskettäin puhunut havumetsästä, joten... olisiko mahdollista, että Melinda oli ollut jo matkalla kotiin, kunnes tapasi Varian?
Tai kenties hän vain oli sanonut liikkuvansa jo yksin vaikuttaakseen kypsemmältä Varian silmissä, sehän olisi ihan tavallista varsoille. Niinpä hymyilen hieman varovaisesti ja kumarran päätäni salaliittolaisen elkein alemmas.
"Vai oletkos kuitenkin vain leikkimässä? Hän on ihan lähettyvillä ja pitää sinua silmällä, eikö vain, eikö vain?"
Enkelikello
 

Re: H-hot! (Feiarth Varian kanssa tänne)

ViestiKirjoittaja Maikku » 25. Syys 2010 19:10

Katsoin hiljaa Varian tehdessä lähtöä. "Heippa Varia! Nähdään taas!" Huduahdin sitten pirteästi orin perään ja jäin katsomaan polkua korvat hörössä ja kaula kaarella iloisesti hymyillen. Äkkiä mieleeni muistuu kuitenkin seurassani yhä seisoskeleva Stone - herra. Eikö se taliaivo älynnyt sitten siitä häipyä? Puristan huuleni yhteen ja yritän rauhoittua. Okei, nyt rauhassa, ei yksi ori voi ärsyttää niin paljoa. Rauhassa nyt. Vedän hieman henkeä ja käännyn sitten hänen puoleensa iloisesti hymyillen.

"Missäkö hänet näin viimeksi? Olisiko siitä hmm.." Sanoin varovaisesti meitiskelevään sävyyn. En ehtinyt jatkaa, kun Stone - herra jo tarkasti, että enkös minä vain pilaillut ja sijaisemä oli lähiställä odottaen minua takaisin kotiin. Kuinka kakarana hän minua oikein piti? Katsoin tuota ylöspäin, sinne jonnekkin silmien tienoille. "Tiedätkös mitä Stone - setä? Minä olen tarpeeksi iso huolehtimaan jo itsestäni ja jos jään kiinni niin pääsen kyllä pulasta kuin pulasta ihan varmana. Olen jo iso tyttö!" Sanoin silmät tulistuen, tein u-käännöksen ja karautin täyteen laukkaan pilke silmäkulmassa.
"Ähäkutti, mun jalka ei oo yhtään kipee!" Huikkasin vielä taakseni katsomatta ja rupesin puikkelehtimaan kuusien katveessa varsan notkeudellani.

Juuri kun meni hyvin naurahdin hieman, silmäni kävivät puoliummessa ja.. sitten maistoinkin suussani kilon maan antimia. "Pthyi!" Kiljaisin ja syljin sitä ulos suustani. Hetkeä myöhemmin olin tehnyt mielestäni hurjan ninja hypyn jaloilleni ja lähdin kokeeksi ravia. Ja ehei, tietenkin siihen sattui aivan hirvittävästi. Nyyhkäisin hiljaa. Ei voinut olla totta! Juuri näin, ei vaan voinut sitten millään katsoa jalkoihinsa. Hiljaisin kyynelin matkani jatkui pois havumetsästä.

MELINDA POISTUU
Maikku
 

Re: H-hot! (Feiarth Varian kanssa tänne)

ViestiKirjoittaja Enkelikello » 29. Joulu 2010 16:54

Lapsi suuttui minulle, tämä kipakka pieni lapsi. Minä heitän pääni takaisin ylös ja katson lähes järkyttyneenä Melindaan, joka alkoi oitis valistaa minua siitä miten iso jo olikaan, tarpeeksi vahva ja rohkea huolehtimaan itse itsestään. Tämä suuttumus tietty hämmentää minua ja olen tyynnyttelemässä häntä keksiäkseni vasta sen jälkeen jotain, mikä saisi hänet etsimään taas sijaisäitinsä. Lapset ovat niin kamalan ailahtelevaisia!
Tuskastuneesti aukaisen vasta suuni jotain sanoakseni ja saadakseni pienen neidin hieman rauhoittumaan, kun hän kiepahtaa ympäri vikkelästi kuin kärppä ja pistää juoksuksi. Suuni jää auki ja katson pienen hetken täysin hämilläni maata vikkelästi takovia valkoisia, siroja jalkoja. Mutta entä jalka jonka hän loukkasi? Ei, se ei ole enää yhtään kipeä, senhän näki askeleen sujuvuudesta ja sitä hän minulle ilkikurisena huusikin.

Sitten tajuan lähteä perään.
"Hetkinen nyt! Odota, Melinda-neiti!", huudahdan metsään ja kiireesti yritän tavoittaa häntä etumatkasta huolimatta. Olisin voinut onnistuakin, olinhan paljon suurempi nelijalkainen. Mutta yritin niin kovalla kiireellä suurien, kömpelöiden jalkojeni kanssa, että kompuroin ensinnäkin omiin jalkoihini ja sitten varmemmaksi vakuudeksi havupuun juureen, kuten oletettavasti Melindakin aiemmin.
Mikäli se jalka nyt oli ollutkaan kipeä missään vaiheessa.
Tuiskahdan turvalleni enkä muistakaan milloin niin viimeksi oli käynyt. Huudahdan hieman pelästyneenä. Ja kun sitten pääsen ylös, ei Melindaakaan enää näy vaikka lähden perään samalla tarmolla kuin äskenkin.
"Melinda! Melinda, odota! Pysähdy välittömästi!", huudan metsään.

Lopulta hiljennän raviin tuijottaen metsikköä johon kipakka pikkuneiti katosi. Ravistelen päätäni ja pärskähdän hämmennyksen sävyttämällä turhautumisella ja huolella. Nyt hän juoksi tiehensä, katosi vain nopeasti. Ja joutuisi ties mihin vaaroihin yksin ollessaan!
Jatkan matkaani huhuillen tammavarsaa isoon ääneen. Vastuu nuoremmasta! Vaikka hän ei tosiaankaan ollut yhdellekään pedolle tai pahantahtoiselle hevoselle helpoin vaihtoehto nitistää, luulen... Ei. Hiljaa, äläkä ajattele mitään tulisieluisia varsoja nitistäviä petoja!

Voi ei, voi ei.

[ Ja näin poistuu monta kuukautta myöhässä Stonekin täältä. Kiitoksia pelistä kaikille~ ]
Enkelikello
 

Edellinen

Paluu Havumetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron