No answers only questions

Metsä on melko avaranpuoleista aluetta, joka on loistava ajanviettopaikka helppokulkuisen maaston sekä metsien hyvän kunnon vuoksi. Monet hevoset saattavat ottaa laukkakisoja keskellä havumetsiä pujotellen kuusien ja mäntyjen oksien väleistä, kerta tilaa sen verran löytyy, vaikka silmien täytyy silti olla auki, ettei pää kalahda puunrunkoon vauhdin hurmassa.

Re: No answers only questions

ViestiKirjoittaja Enkelikello » 26. Huhti 2011 16:12

Aquila tuntui hämmentyvän hetkeksi vetoomuksestani enkä ole hetkeen varma miksi. Se ei ollut toki tarkoitukseni, ajattelin vain josko hän tuntisi enemmän laumatovereitaan kuin minä. Olin tavannut heitä aika vähän verraten siihen hevosmäärään kokouksessa. Ja mieleni tekisi juuri nyt pyytää kaikilta anteeksi moista, samoin Aquilalta hänen pelästyttämistään mutta kun kieli lähdekään liikkeelle... Miten mielialat heittelivätkin tänään näin, olinhan hetki sitten ollut jopa vihainen kahdelle muulle, täysin käsittämättömästä syystä? Ehkä se oli osasyy syyllisyydelleni.

Syyllisyydelle niin. Syyllisyys oli viikon sana, viikkojen sana huolen ja pelkojen kanssa. Painajaisten kanssa. Minua pelotti vallan kamalasti ja olin myös soimannut itseäni. Hän oli luottanut minuun ja jotenkin tällaisessa tilanteessa olin yön tunteina alkanut mieltämään sen henkilökohtaisellekin tasolle. Minun olisi pitänyt suojella Mereliä, pitää hänet ylänköhevosten luona. Ja Chinook ja Nunatak, heitä minä olin luvannut vartioivani ja suojelevani jos hän ei siihen joskus pystyisikään, minähän olin suuri hevonen ja ori ja nyt tämä on minun vikani!

Friisiläinen herätti minut ajatuksiini tukkineista vilisevistä madoista ja niiden heittämistä varjoista. Kohotin katseeni maasta nyt entistä hämmentyneempänä ottamaan hänen sanojaan vastaan. Ensin nyökkään typertyneenä ja epävarmana seisoen sitten pienen hetken aloillani varmaankin lasittunut katse sinisissä silmissäni. Sitten kuitenkin pakottaudun nyökkäämään varmemmin ja keräämään taas jonkinlaisia ehjiä kasvoja väsyneiden silmien peitoksi. Ajatukseni harhailivat.
"Kyllä kai minä olin.. olen kaiketi yhä?", sanon sitten enkä halua käyttää taaskaan mennyttä aikamuotoa. Me löytäisimme hänet kyllä, kun etsisimme tarpeeksi kovasti.

Piankos Kavar jatkaa ja minä kuuntelen sana sanalta huolestuneempana. En ole edes varma mikä saa huolen muuttamaan luonnettaan näin kovasti, minä kyllä uskoinkin että näin asian on oltava. Kyllä minä muistan mitä hän sanoi, vastuu hänen jälkeensä olisi minulla jos niikseen tulisi. Mutta silti, olihan se silloin tuntunut kovin kaukaiselta asialta vaikka ajat olivat rankat silloinkin. Milloinkohan olin kuullut hyviä uutisia yhtään keneltäkään?
Lopulta nyökyttelen, kun uskon Kavarin päässeen päättäväisissä sanoissaan loppuun ja vaihdan asentoani ahdistuneesti.
"Ni-niinhän se on. Minä tietty otin tämän vastuun silloin. Mutta... uskottehan, tiedättehän ettei tätä voinut kuvitella silloin... Että Merel katoaisi. Ja minä sitten... Kuuletteko, änkytän ja takeltelen?"
Melko epäluotettavan ja epävarman kuuloista sopertelua katse hieman toisia vältellen, mutta minkäs teet. Päälle päätteeksi vielä naurahdan ilottomasti.

"Mutta kuten sanoit, tämä on ennen kaikkea väliaikaista. Minä haluan uskoa, että löydämme hänet ja lapsensa vielä täysissä ruumiin voimissaan. Siihen asti minä yritän olla johtajattaren ja ylänköhevosten luottamuksen arvoinen", jatkan hetken päästä ja viimein se irtosi, päättäväisempi hymy ja nyökkäys.

Tämän jälkeen Kavar siirtyi aiheesta toiseen vaikkakaan ei niin kovinkaan kauas, sulavasti ja päättäväisesti. Hän ei todellakaan ollut ollut väärä valinta tasankolaisten johtoon, hän hoiti tämänkin lujasti ja ihailtavan rohkeasti, niin etteivät muut voi muuta kuin kuunnella ja todeta ääneen hänen viisautensa asioissa, eikö vain?
Hetken verran hymy jopa käy silmissäni asti, kun katson ruunikkoa. Hänestäkin havaitsi levottomuuden, mutta jotenkin hän myös vaikutti rohkeammalta kuin minä tässä tilanteessa. Mutta hymyni ei jäänyt pitkäksi aikaa viipyilemään, miksipä sitä turhaan? Jään miettimään hänen sanojaan ennen kuin vastaan, en nimittäin halunnut taas alkaa änkyttämään paniikinomaisesti.
"Mmn. Tietysti muiden laumojen johtajistolle on ilmoitettava viipymättä ja ehkä he sitten voisivat hoitaa tiedonvälityksen eteenpäin haluamallaan tavalla? Uskon teidän johtajien tuntevan oman laumansa, oman kansansa paremmin ja tietävän parhaiten miten asia kannattaisi kullekin laumalle jo niiden jäsenmäärän vuoksi tiedottaa", ehdotan sitten. Toisaalta olin juuri ehdottanut asian levittämistä viestinviejien kautta, mutta kuten oli tasankolaisori sanonutkin, paniikkia oli vältettävä ja saaren halki sydän pamppaillen juoksevat viestinviejät eivät mielestäni olleet kovin rauhoittavia, eivät varsinaisesti. Jos joku nyt tulisi metsästä kertomaan huonoja uutisia kamalassa kiireessä juostakseen seuraavalle pisteelle, minä ainakin saattaisin mennä pienoiseen paniikkiin ja sitä nimenomaan emme toivoneet. Siis että saaren asukkaat menisivät paniikkin, ei minusta niin väliksi. Minä olin jo pienoisessa paniikissa.
Enkelikello
 

Re: No answers only questions

ViestiKirjoittaja kujakettu » 04. Touko 2011 14:55

Katson Stonea silmiin, kun hän puolittain kysäisee, että onko hän edelleen ns. oikean käden asemassa.
"Uskon niin. Eikö Merel tarkoittanut tätä juuri tällaisiin tilanteisiin?" enemmänkin totean kuin suoranaisesti kysyn keneltäkään. Sehän se pointti siinä oli.
Kavar on samaa mieltä kanssani siitä, että ylänköhevosten johtaminen etsimisen aikana lankeaisi Stonelle, ja nyökkään aivan kevyesti päälläni ruunikon puhuessa. Pieni huokaus voisi melkein karata huuliltani, mutta tyydyn vain antamaan itseni hieman laskea ryhtiäni väsyneenä. En pitänyt tämän aiheen käsittelystä, mutta toisaalta, parempihan se näin oli, kuin miettiä vain hiljaa, yksin pienessä päässään asioita puhki saamatta ainuttakaan vastausta.

Stonen epävarmuun näkyy selkeästi hänestä, ja ymmärrän sen niin hyvin. Ilmeeni on melkein surumielinen, kun katson suurta oria.
"Ymmärrän. Tuskin kukaan meistä odotti että mitään tällaista tapahtuu..", sanon huoli äänessäni, "mutta nyt niin on käynyt. Uskon, että sovit sijaistamaan häntä. Merel luotti sinuun, en näe mitään syytä miksi kukaan muu ei luottaisi."
Sanani tuskin lohduttavat, mutta itse uskon, että Stonesta on kaikesta huolimatta tähän. Ymmärrän täysin, miten paljon oria hirvittää, kenties ahdistaa ja pelottaa tämä tilanne. Niin meitä kaikkia asiasta tietoisia, enemmän tai vähemmän.
Mutta minä luotin Merelin arvostelukykyyn pyytteettömästi.

Onneksi Stonekin lopulta saa aikaan jopa päättäväisen hymyn ja nyökkäyksen. Pieni hymy käväisee omillakin huulillani. Ei tämä kaikki niin menetettyä vielä ollut. Kyllä tästä selvittäisiin.

Kuuntelen tarkkaan mitä orit saovat. Lopulta, kun Stonekin on puhunut, koen, että minunkin pitäisi aukaista suuni. Vaikka mieluiten mieleni tekikin vain mennä jonnekin piiloon ja uskotella että Merel oli tallessa eikä mitään tällaista katastrofia ollut syntymässä. Mutta nyt oli pakko.
"Luulen, että Stonen sanoissa on perää", aloitan sitten harkitsevasti, "se voisi ehkä olla käytännöllisempää. Tai noh, en ole varma, mutta siihen kuluu uskomaton määrä voimavaroja jos lähetämme valtavan määrän hevosia tiedottamaan asiasta vastaantulijoille. Se voisi olla simppelimpää, jos vain pystyisitte kaikki hoitamaan tiedon omalle laumallenne", sanon, katsoen sitten Kavariin.
kujakettu
 

Re: No answers only questions

ViestiKirjoittaja feiarth » 14. Touko 2011 16:57

[Anteeksi kesto. Ööm.. minun puolestani tämä peli voisi kyllä oikeasti olla nyt siinä pisteessä, että Jokeri häipyy tekemään muita suunnitelmia?]

"Tietenkään kukaan ei olettanut mitään tällaista tapahtuvan. Tämä tilanne on.. no, kaiken kuvittelun ulkopuolella. Mutta nyt meidän on hyväksyttävä se, koska asian kieltäminen ei ainakaan johda mihinkään", vastaan ja koetan sanoillani jollain tapaa rohkaista Stoneheadia.
"Merel luottaa sinuun, ja niin luotan minäkin", sanon ja kasvoillani käväisee hymy.

Aquila ehtii puhua jälleen ensin. Kuuntelen ja nyökyttelen. Minäkin olen yhtä mieltä siitä, ettei voimavaroja kannata nyt hukata ylimääräisiin viestinviejiin ja tiedottajiin. Joskaan en ole alkuunkaan varma millä tavoin tieto Merelin katoamisesta olisi hyvä kertoa lauman sisällä. Sitä varten olisi turha järjestää kokouksia. Ainakin niin pitkään, kunnes jokin tolkku tähän kaikkeen olisi saatu. En tiedä..
"Niin. Tärkeintä tässä tilanteessa on, että ylänköhevoset ja muut johtajat saavat tiedon, muu on toissijaista. Minun on joka tapauksessa pidettävä jossain kohtaa kokous laumalleni, mutta tällaisen tiedotusasian takia en usko sitä tekeväni. Ehkä sitten, kun asioista saadaan jotain tolkkua", totean.

"Saatte varmasti yhteyden laumanne viestinviejiin, joista ainakin toinen, muistan kuulleeni Merelin puhuvan kahdesta, voisi lähteä viemään viestiä lumihevosille ja metsäponeille. Minä puolestani voin lähettää omat viestinviejäni aavikkoponien ja vuoristoponien johtajien luokse", sanon miettien.
"Mutta entä Merelin etsinnät? Vieläkö jatkamme? Lähdemmekö haravoimaan laumattomien maita? Minusta tuntuu, ettei Merel voi olla missään muualla. Tämä hänen katoamisensa on niin omituinen, että sen on täytynyt tapahtua vastentahtoisesti. Siksi en usko hänen olevan missään muualla kuin laumattomien mailla", totean ehkä sadannen kerran, tällä kertaa hieman hiljempaa puhuen.
"Siitä täytyisi kenties neuvotella muiden johtajien kanssa. Entä jos teemme niin, että lähetätte viestinviejät viemään sellaisen viestin, joka pyytää johtajia pikimmiten samaan tapaamispaikkaan, jossa kokoustimme heidän kanssaan viimeksi? Paikka saakoon pysyä salaisuutena, sillä he kaikki tietävät sen", totean ja äkkiä olen hieman varpaillani.

Astun hieman lähemmäs Stoneheadia ja selitän hiljaa tälle, missä olemme kokouksia pitäneet, jotta ori osaisi itsekin tulla paikalle. Ääneni on niin hiljainen, etten ole täysin varma kuuleeko ori sitä itsekään.
"Jos Merel on kadonnut Jokerin toimesta, on parasta, että mahdollisimman harva kuulee suunnitelmistamme", sanon sitten selittääkseni äkillistä muutosta käytöksessäni.
feiarth
 

Re: No answers only questions

ViestiKirjoittaja Enkelikello » 26. Touko 2011 18:53

[ Olen juminut tätä näinkin pitkään siksi, että en tiennyt pitäisikö minun nyt odottaa sitä Jokerin vastausta kuten fei ehdotti, vai pelaanko vain Stonen vielä tähän väliin.. Sitten huomasin Jagan viestin tuolla ongelmanratkaisuissa... Nnoh kuitenkin, anteeksi kesto. ]

Aquilan luottamus lämmittää mieltäni ja saa minut hymyilemään uudelleen, katse käväisten hänen silmissään kiitollisena. Jollain tapaa tuo tuntui jopa lämpimämmältä, kuin Merelin luottamuksen osoitus aikanaan vaikken osaakaan sanoa olisiko siihen osasyynä sekin että tällä hetkellä hänen muistonsa oli täydellisen katoamisen tahraama, jos niin voi arvoisasta johtajattarestamme sanoa.
Mutta kyllä minä uskon, että muutenkin... Aquila oli lauman jäsen, minun toverini ja ikään kuin samaa kansaa kanssani nykyään. Hänen luottamuksensa ja Kavarin luottamus tuntui tärkeältä minulle ja kieltämättä valoi minuun rohkeutta, jota myös itsevarmuudeksi nimitettiin.

Muut yhtyivät myös ajatukseen siitä, että asiasta olisi tiedotettava ensisijaisesti muille johtajille ja sitä kautta välillisesti laumalaisilleen sitten kun heidät parhaiten tunteva taho katsoisi sen parhaaksi ilmoittaa. He myös täydensivät tätä eräänlaista ajatusrunkoa omilla asiantuntevilla näkemyksillään enkä voinut kuin nyökytellä mitä suurimmassa määrin hyväksyvästi. Tilanne oli tietysti edelleen kamala ja vatsassani kieri omituinen tunnetila johtuen äkillisesti vastuulleni langenneesta ylänköhevosten laumasta, mutta joka tapauksessa tämä on paljon parempi tilanne kuin se suuri epävarmuuden, pelon ja yksinäisyyden vyyhti, josta olin kärsinyt vähintäänkin viikon ennen tätä. Asiat etenivät ja ainakin yrittivät parhaansa mukaan myös järjestyä, kiitos Kavarin ja Aquilan. Ehkä minunkin sentään, mutta kiitos heille minun henkilökohtaisen maailmani selvittelemisestä. Edelleenhän tilanne oli - kuten jo sanottua - erittäin vakava ja ikävä ja ahdistava, mutta sentään selkenemään päin.
Itse olisin tähän tuskin pystynyt millään keinolla.

Ryhti hieman aiempaa parempana nyökkään myös varmemmin Kavarin ehdotukseen vilkaisten myös varmuuden vuoksi Aquilaan. Hän tunsi toisen viestinviejistä ja voisi varmaankin viedä sanaa hänelle, minä taas etsisin käsiini toisen ja ilmoittaisin asiasta. Katseellani vain varmistin, että asia sopi hänelle yhä.
"Minä ilmoitan toiselle viestinviejistä ja Aquila ymmärtääkseni pystyy hoitamaan toisen tiedotuksen."
Pian tokaisuni jälkeen Kavar vie jälleen keskustelua eteenpäin ja siihen en taaskaan voi kuin vastata nyökäten, tällä kertaa tosin lujasti ja päättäväisesti.
"Kyllä, tietysti me jatkamme", vastaan hetken päästä ja toivon etten kuulostanut hyökkäävältä. Minä vain saatoin olla hieman hyökkäävä tämän asian suhteen vaikka en tietenkään Kavaria tai Aquilaa kohtaan...

Samassa ruunikon olemus kuitenkin muuttui hieman tai niin olen ainakin huomaavinani. Pian hän myös astui lähemmäs, joka sai minun ilmeeni arvatenkin käymään hivenen hämillisenä ja etäisen uteliaana. Johtajat olivat tavanneet jossain sovitussa paikassa ja se totta kai oli kaikkien tiedossa. Ja minä nyt sijaistavana henkilönä sain paikan kuulla. Senkin olisi pitänyt olla itsestään selvää Kavarin noin sanottua, mutta nyökkään silti hieman taas häkeltyneempänä.
Sitten hän kuitenkin selvitti käytöksensä syyn ja taas vakavoituen nyökkään. Kovastipa olinkin tapaamisemme aikana nyökkäillyt... Palautan samalla myös äsken mieleeni tulleen ehdotuksen kielenkärjelleni Merelin etsintöihin liittyen. Se kylläkin vaatisi vapaaehtoisen hevosen ja tehtävässä olisi omat, jopa turvallisuutta uhmaavat riskinsä ja siksi päätinkin kysyä heidän mielipidettään.
"Niin, tietysti siitä pitänee keskustella johtajien kanssa ainakin kun ajattelee etsintöjä jokaisen lauman omilla alueilla. Mutta siltikin... mielestäni tämä on myös hyvin paljon... ylänköhevosten käsissä", aloittelen hieman varovaisesti ja vilkaisen Aquilaan jälleen, tietämättä oikeastaan itsekään mitä katseellani hain. Mutta onhan kyseessä kuitenkin meidän kadonnut johtajattaremme, jonka etsinnöistä meidän pitäisi mielestäni ottaa se suurin vastuu.

"Tarkoitan... minulle tuli mieleen, josko voisimme lähettää jonkun vapaaehtoisen ylänköläisten joukosta laumattomien maille etsimään ja kyselemään Mereliä. Ajattelin että voisin kysyä tähän Falconia, toista viestinviejäämme siis. Tietenkin jos hän ei suostu, yritän saada hommaan jonkun muun ja mikäli sekään ei onnistu... menen todennäköisesti itse."
Liikahdan hivenen hermostuneesti. Jotenkin koko ajatukseni kuulosti noin ääneen sanottuna täysin vastuuttomalta. Ettäkö lähettäisin jonkun laumalaisemme riskialttiille alueelle laumattomien maille, jossa Jokerikin oli viimeksi havaittu? Olkoonkin että painottaisin tehtävän vapaaehtoisuutta ja tarjouduin itse ottamaan tuon tietoisen riskin. Se oli hieman vastuutonta aikoina, jolloin jonkun nimenomaan pitäisi olla vastuullinen.

[ Olipas jotenkin hajanainen tämä... nnoh. ]
Enkelikello
 

Re: No answers only questions

ViestiKirjoittaja kujakettu » 09. Kesä 2011 01:12

Vaivun hitaasti taas jotenkin kovin hiljaiseksi. Kuuntelen kyllä keskustelua enemmän kuin tarkkaavaisesti, mutta paljon muuta en sitten teekään. Olin viime aikoina joutunut olemaan huolestani ihan liian väsynyt.
Vasta kun puhutaan taas viestinviejille tiedotuksesta, katseeni käy poissaolevasti Kavarissa ja sen jälkene hieman paremmin Stonessa, joka ilmoittaa kertovansa toisille viestinviejistä.
"Ilman muuta, heti kun löydän hänet", vastaan osoittaen sanani erityisesti Stonelle, kun tämä toteaa että minä pystynen suorittamaan tiedotuksen Cladille. Aivan varmasti, tosin olisin tyytyväisemmpi jos hänen ei tarvitsisi tehdä töitä... Hänen juoksemisensa tällaisten asioiden perässä sai minut vain entistä hermostuneemmaksi. Pelkäsin orin puolesta niin paljon että olisin voinut repiä vaikka jalkani huolesta irti. Silti, totta kai hänen oli velvollisuutensa hoidettava. Se vain tiesi minulle jälleen lisää rauhattomia ja unettomia öitä. Pelonsekaisia öitä, jolloin mietin onko hän hengissä vai ei.
Kaipasin häntä niin kovasti.

Siihen, jatketaanko Merelin etsintöjä, vastaan minäkin nopeasti sekä napakasti.
"Tietenkin!" tokaisen, kuin mitään muuta mahdollisuutta ei maailmassa mitenkään voisi ollakaan.

Kavar muuttuu hetkellisesti kovin oudoksi, kun hän puhuu kokouspaikasta ja johtajista. Siristän hieman silmiäni katsoen ruunikkoa terävästi. Mitä nyt?
Selitys kuitenkin tulee pian, eikä se kovinkaan miellytä korviani. Ei, se ennemminkin saa minut tuntemaan oloni tässäkin - kahden suurehkon orin keskellä - äärimmäisen epämukavaksi sekä turvattomaksi. Niin, mistä minä voisin tietää, vaikka joku vaanisi juuri nytkin selkiemme takana. Kylmät väreet kulkevat selkäpiitäni pitkin ja ilmeeni muuttuu kertakaikkkisen inhottuneeksi.
"Olen Stonen kanssa amaa mieltä", totean jäykästi.

Sitten kuitenkin Stone jatkaa, ja katson tätä kertakaikkisen yllättyneesti.
"Mitä?" kysäisen ihan vahingossa kesken kaiken.
"Sehän on suoranainen itsemurha", totean hieman hermostuneeseen sävyyn, "ainakin jos minulta kysytään. Eihän hän nyt kai sentään yksin voi mennä. Kenties esimerkiksi sinun kanssasi, kun vielä satut olemaan noin vakuuttavaa kokoluokkaakin ja muutenkin rauhallinen selustanturvaaja, mutta muuten se on minun mielestäni ihan hullun hommaa. Ja ei, Cladia en sinne päästä vaikka henki menisi, turha siis miettiä sitä vaihtoehtona", sanon äkisti yllättäenkin napakasti.
Hermostuneisuus raastaa minua ihan hullun lailla. Tekisi mieli kiljua paniikissa.
kujakettu
 

Re: No answers only questions

ViestiKirjoittaja feiarth » 16. Kesä 2011 20:46

Puheemme ovat vähitellen saaneet Stoneheadin vakuuttumaan. Hänen ryhtinsä on selvästi parantunut aiemmasta. Hän alkaa näyttää ihan johtajalta. Tai ainakin varsin kykeneväiseltä lauman väliaikaiseen johtamiseen. Vaikka on jo aiemmin ollut selvää, miksi Merel on oriin luottanut, kaikki tämä vahvistaa tietoja. Tietenkin. Tarkkanäköisyydessään Merel on varmasti valinnut parhaan mahdollisen hevosen oikeaksi kädekseen.

"Yhdyn mielipiteeseenne. Minustakin etsintöjä tulee jatkaa... kunnes.. kunnes.. saamme.. varmuuden", saan sanotuksi terävästi henkäisten. Seuraava tilanne tulee yllättäen. Stonen sanat, Aquilan reaktio. Hätkähdän. Pudistan nopeasti päätäni. Ei, emme missään nimessä voisi tehdä mitään niin hullua, kuin ori ehdottaa. Laumattomien maille? Yksin? Aquila sanoo ääneen ajatukseni. Se todella olisi itsemurha!
"Ei. Ei missään nimessä ketään yksinään laumattomien maille", totean kiivaasti. Olen tietenkin käynyt siellä pyörimässä itse yksikseni, mutta se on täysin eri asia. Olen johtaja, se on ollut minun tehtäväni. Mutta ettäkö lähettäisin jonkun laumastani sinne yksin? Ei tulisi kuuloonkaan.
"Mutta olen samaa mieltä siinä, että sielläkin on käytävä etsimässä. Se tulee kuitenkin tehdä vähintään pareittain, mielummin vaikkapa kolmen hevosen ryhmässä. Uskon, että muut johtajat ovat tässä asiassa samaa mieltä. He varmasti tietävät myös laumoistaan soveliaita hevosia mukaan etsintäpartioihin", jatkan sitten rauhallisempaan sävyyn ja katsahdan molempia.

"Meidän on mahdollisimman pian tavattava muiden johtajien kanssa, jotta saamme partiot liikkeelle", sanon liikahtaen levottomasti.
"Olemmeko puhuneet kaikesta? Tahtoisin pian päästä takaisin laumani maille. Minun on.. levättävä ennen matkaa, olen uupunut", lisään hiljaa.

[Olisko tää tässä?]
feiarth
 

Re: No answers only questions

ViestiKirjoittaja kujakettu » 18. Kesä 2011 18:59

Kuuntelen Kavarin sanat ja nyökkäilen tiiviisti.
"Olen samaa mieltä Kavarin kanssa", sanon napakasti, osoittaen sanani erityisesti Stonelle.

"Ymmärrän", vastaa Kavarille kun tämä toteaa olevansa uupunut ja kysyy olemmeko käsitelleet kaikki asiat.
"Uskoisin niin. Minäkin voisin jatkaa matkaani, haluan löytää Cladin", sanon molemmille oreille.
"Toivottavasti Merel löytyy mahdollisimman pian niin tämä ruljanssi on ohi. Nähdään", sanon äkisti varsin vaisusti. Päätän lähteä etsimään ruunikkoa takaisin ylängölle, missä olin kyllä harhaillut vasta vain jokunen päivä sitten. Nyökkään hieman jäykästi ensin Kavarille ja sitten Stonelle. Sen tehtyäni nostan laukan, lähtien äkkiä tieheni.
Ihan kuin ajatukseni eivät jo muutenkin olisi olleet tarpeeksi sekaisin.

AQUILA poistuu.

[Kiitokset!]
kujakettu
 

Re: No answers only questions

ViestiKirjoittaja Enkelikello » 29. Kesä 2011 20:19

Nyökkään surumielisesti ja epäröiden Aquilan sanoihin. Hän sentään näki suunnitelmani heikkouden siinä missä minäkin ja sai minut jo melkein perumaan puheeni oikopäätä. Ei tietenkään se ollut vastuullista eikä järkevää, itsemurha suorastaan.
"Ei tietenkään yksin, vapaaehtoisia olisi oltava ainakin kaksi", minä lisään vielä vaikkakin aiempaa haluttomammin, eihän se välttämättä ollut hyvä idea niinkään. Aquilan sanoihin liittyen toiseen viestinviejäämme en osaa kuin hymyillä hienoisen hermostuneesti sanojen kimmotessa tamman suusta niin kipakasti. Mikäli asiat olivat kuten olin ymmärtänyt, tajusin kyllä hänen vastustuksensa ja terävyydestä päätellen uskoin hänen olevan tosissaan. Vikkeläjalkainen ruunikko ei pääsisi liikenteeseen, jos se hänen puolisostaan riippui.

Kavar yhtyi tamman sanoihin ja minä nyökyttelin entistä tarmokkaammin oikeastaan tietämättä enää mitä mieltä ajatuksestani olin. Mutta sitten myös tasankolaisjohtaja tuli sanojani vastaan omalla puheenvuorollaan ja katson häneen hetken.
"Niin tietysti."
Muuta en tokaisekaan ennen kuin toinen ruunikko ilmaisee oman väsymyksensä ja nyökkään taas, tällä kertaa ymmärtäväisesti. Asiat alkoivat olla selvillä vaikka tapaaminen olikin rehellisesti sanottuna valanut minuun entistä enemmän epävarmuutta ja pelkoa jonkinlaisen tuen tunteen lisäksi. Nyt minun olisi joka tapauksessa löydettävä Falcon, kuvauksien perusteella kirjava viestinviejä, ja eräs toinen mieleeni tullut nopea ylänköhevonen. Minä en siis vielä pääsisi lepäämään kuten ei kaiketi Aquilakaan. Ja toisaalta en tiedä olinko hienoisesta uupumuksestani huolimatta edes valmis lepäämään vielä vähään aikaan ajatusten ja levottomuuden pyöriessä kerällä pääni sisällä.

Aquila poistui melkoisen nopeasti paikalta hyvää päivänjatkoa toivottamatta. Vastaan hänen nyökkäykseensä ja hymyilen vaisusti niin ikään. Taikauskoinen en ollut, mutta todellakin epäilin itsekin koko loppupäivää kaikenlaisista ilkeyksistä ja hirvittävästä kiireestä. Minä nimittäin uskon, että minun olisi löydettävä Keren ja tuo minulle tuntematon viestinviejä Faramir käsiini jo tänään.
Niinpä minäkin luon nopeasti katseen tasankolaisoriin ja vilkaisen kohti metsää vaihtaen painoani jo toiselle puolella, peruuttaen askeleen verran.
"Meidän tosiaan on parempi kiirehtiä. Minä.. olen kiitollinen siitä että törmäsin teihin ja sain purettua tämän asian jollekin. Asiat on saatava kuntoon mahdollisimman pian tällaisina aikoina. Joten jatkan etsimään viestinviejäämme Falconia. Nähdään taas ja pitäkää tekin huolta itsestänne, Cendre Noire."
Sanojeni päätteeksi nyökkään hieman aiempaa syvempään ruunikolle, olihan hän kuitenkin tasankohevosten johtaja ja tämän lyhyen tapaamisen aikana olin jo ehtinyt saada hänestä sellaisen kuvan, jota saatoin hyvällä omallatunnolla kunnioittaa.

Sitten käännyn kannoillani ja jatkan ripeässä käynnissä metsään, pian ravin nostaen. En suuren kehoni kanssa oikeastaan pääsisi erityisen näppärästi puiden lomitse ainakaan tämän suuremmassa vauhdissa, mutta kiire. Se oli loppuillan avainsana, ikävä kyllä.
Merelin etsintä oli aloitettava heti paikalla, hänen ja perijöidensä. Väliaikainenkohteeni olkoon siis viestinviejä, sekä muuan mustanruunikko ylängöltä.

[ Stone poistuu. Kiitokset pelistä~ ]
Enkelikello
 

Re: No answers only questions

ViestiKirjoittaja feiarth » 29. Kesä 2011 22:24

Pienimuotoinen vakavahenkinen kokouksemme lähestyy selvästi päätöstään. Aquila kertoo lähtevänsä etsimään Cladia, Stonen olemuksesta saatan päätellä, ettei toinenkaan kauaa viettäisi leväten, kun jo tarttuisi toimeen. Ja niin minunkin olisi tehtävä. Tamma lausuu lyhyet hyvästit ja on jo matkalla, ennen kuin ennätän paljoakaan sanoa. Nyökkään hyvästiksi hänen loittonevalle selälleen ja käännän sitten katseeni Stoneaheadiin.
"Lienee väärin sanoa, että oli mukava tavata, mutta ymmärtänet tarkoitukseni, mikäli niin kuitenkin sanon. Samalla se oli helpottavaa, vaikka toisaalta emme saaneetkaan varmuutta asioihin. On kuitenkin helpottava tietää, että nyt meillä on toimintasuunnitelma. Etsinnät jatkuvat entistä päämäärätietoisemmin. Kiitos ja näkemiin", totean ja käännähdän.

"Pidä huolta itsestäsi ja ylänköhevosista. Sinä jos kuka pystyt siihen", lisään vielä ja vilautan jotakuinkin rohkaisevan hymyn suurelle orille. Sitten nostan paikaltani ravin ja lähden kohti kotia mieli täynnä ajatuksia. Huolta, pelkoa, lohtua. Näiden kahden tapaamani hevosen tuki on varmasti kallisarvoisin tänään osakseni saama asia. Uskon sen tuovan lohtua tulevina päivinä, vaikka huoli ja murhe muuten varjostavatkin jokaista ajatustani. Huoli siitä, mitä Merelille ja hänen varsoilleen on tapahtunut. Ja ennen kaikkea pelko, sillä kuten on tämän tapaamisemme aikana lausuttu ääneen ja ajateltu, emme taida kukaan uskoa tämän olevan silkkaa sattumaa. Ei ole Merelin tapaista tehdä näin. Hän on aivan liian vastuuntuntoinen tällaiseen. Mutta piru Jokerin periköön, mikäli hän on taittanut jouhenkin johtajattaren päästä. Mikäli minussa suinkin vain henki pihisee, niin se kurja eläin saa varoa jokaista askeltaan!

Kavar poistuu.

[Kiitos pelistä ^^]
feiarth
 

Edellinen

Paluu Havumetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron