I'll steal a moment's fun

Kesäisin alue on erittäin lämpimän oloinen ja siellä viihtyy hyvin niin päivin kuin öinkin. Maasto on helppokulkuista ja alue saattaa olla erittäinkin harvaa joistain kohdista lehdistöä. Keskeltä metsää saattaa hyvällä tuurilla tai tietoisesti löytää pieniä aukioita, jotka ovat täynnä syötävää, vihreää heinää.

I'll steal a moment's fun

ViestiKirjoittaja Sasu » 09. Loka 2015 17:41

Orion

Minusta on ihan typerää, ettei metsäponien alueella ole ollenkaan lehtimetsää. Lauman nimi on kuitenkin metsäponit. Okei, suurin osa alueesta on sademetsää, mutta totta puhuen siihen kyllä kyllästyy jossain kohti. Siellä näyttää vuoden ympäri loppupeleissä aika samalta. Eikä pieni havumetsäläntti eteläisen lammen ympärillä ole paljon parempi. Siellä on sentään talvella vähän erilaista lumen takia, mutta havupuutkin näyttävät kuukaudesta toiseen ihan samalta.

Lehtimetsä sen sijaan on ihan toista maata. Puiden väriloisto sai melkeen silmät tippumaan päästäni, kun yhteismaan havumetsä jäi taakse ja kuuset ja männyt vaihtuivat lehtipuiksi, joiden nimiä en edes tiedä. Kyllähän havumetsän ja sademetsän rajallakin yrittää siellä täällä kasvaa jotain lehdellisiä kasveja, jotka sitten talven tullessa kellastuvat ja tiputtavat lehtensä, mutta en minä tätä osannut odottaa. Edellisen kerran kun kävin täällä, puut olivat ihan vihreitä. Sitä edellinen kerta oli kevät, ja lehdet olivat vasta ihan pieniä. Ja nyt sitten tämä. Lehdet ovat punaisia, keltaisia, oransseja, kirjavia, ja ne, jotka ovat jo pudonneet maahan, kahisevat hauskasti jaloissa kävellessäni. Alan kyllä vakavasti harkita vaihtavani laumaa tasanko- tai ylänköhevoseksi. Sääli vain, että taidan ainakin vielä olla liian pieni. Vaikka kaipa minä tästä vieläkin kasvaisin.

Minua ei totta puhuen huvittaisi vielä palata takaisin yhteismaalle, mutta olen kuljeskellut väärillä alueilla jo pari päivää, ja minua alkaa kyllä hieman jo hermostuttaa kiinnijäämisen mahdollisuus. En törmännyt keväällä tai kesällä täällä käydessäni kehenkään, ja olen myös tällä kertaa onnistunut välttelemään muita, mutta en tiedä, kuinka kauan tuurini mahtaa kestää. Tietysti olisi mahdollisuus, että tapaisin täällä myös Varian, jota en ole nähnyt aikoihin, tai jonkun yhtä kivan ylänköhevosen. En kuitenkaan oikein usko, että minun kannattaa turhan paljon luottaa siihen. Olisi kyllä aika noloa jäädä kiinni rajojen ylittämisestä - etenkin tässä vaiheessa, kun olen jo palaamassa takaisin yhteismaalle.

[Kauhean pitkä viesti ottaen huomioon, ettei siinä tapahdu yhtään mitään. :'D Pistetään alkukankeuden piikkiin - en vieläkään ole ihan kartalla minkä ikäinen tai edes millainen Orion on nykyään. :'D]
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: I'll steal a moment's fun

ViestiKirjoittaja kujakettu » 19. Joulu 2015 01:06

[Juu ei hittolainen kuin väsynyt voi vanha ihminen olla... noooo näin me nyt saavutaan muutama kuukausi jäljessä!]

GNOM

Ravailen eteenpäin samalla hieman ympärilleni pälyillen. Hirveän luontevaa, ei toki antanut millään muotoa ilmi sitä että olin liikkellä ihan väärässä paikassa. Mutta kun en voinut vastustaa kiusausta! En ollut ikinä käynyt näin kaukana oman lauman alueilta ja sitä paitsi, tällä puolen saarta oli uusia paikkoja joita en ollut tutkinut. Totta kai ne piti käydä katsomassa!
Äiti olisi kyllä ihan kamalan vihainen jos saisi tietää. Mutta toivon mukaan tämä ei ikinä selviäisi sille. Sitä paitsi minä olin jo ihan tarpeeksi vanha liikkumaan itsekseni, ei se sille kuulunut missä minä liikuin.
Vähän hirvittää kyllä silti.

Mutta tämä lehtimetsä on ihan kamalan hieno paikka! Valtavasti erivärisiä lehtiä joka puolella, en ollut ikinä nähnyt mitään näin hienoa. Tai no, olihan sademetsä ihan jännä paikka, mutta välillä vähän pelottavakin. Tämä ei ainakaan ollut yhtään pelottava vaan pelkästään jännä. Sitä paitsi kuivista lehdistä lähtee hauska kahina jalkojen alla.
Potkiskelen lehtiä tieltäni eteenpäin kulkiessani ja naurahdan vähän. Olisikohan Ijzer täällä jossain, eikös se ollut ylänköhevonen? Se oli tosi kiva tyyppi.

Hetken kuljeskeltuani näen kuin näenkin jonkun hahmon, mutta tajuan äkkiä että se ei ainakaan ole Ijzer - se on aivan väärän värinen ja kaiken lisäksi liian pienikin. Toivun onneksi nopeasti pienestä sydämentykytyksestä siitä jäisinkö kiinni rajarikkuruudesta kun tajuan että toinen taisi olla joko luvattomilla teillä tai nuorempi kuten minäkin. Katson toista uteliaasti kauempaa, yritän nuuhkia ilmasta tämän tuoksua mutta olen sen verran kauempana etten erota mitään.
Lähden puikkelehtimaan vähän varoen puiden vieristä lähemmäs toista, en nyt varsinaisesti piilotellen mutta hieman sen suuntaisesti.
Moderaattori - player since 28.2.2008

IRIS - ANAKIN - NITA - IRRE - HERA - NOMI - CADELL
Avatar
kujakettu
Manaatti
 
Viestit: 955
Liittynyt: 10. Helmi 2013 23:53

Re: I'll steal a moment's fun

ViestiKirjoittaja Sasu » 21. Joulu 2015 02:23

Tajuan äkkiä kuulevani lehtien kahinaa, joka ei ole peräisin minun kavioistani, ja pysähdyn kuin seinään. Nostan päätäni terävästi ja käännän korviani äänen suuntaan. Mikä se oli? Metsäneläin, vai toinen hevonen? Kohotan turpaani ja nuuhkin ilmaa. Kyllä se taitaa olla hevonen... voi pahus. Okei. En usko, että rajavartijat hiiviskelisivät pitkin pusikoita. Ainakin toivon, että kahistelija olisi jo ilmoittanut olemassaolostaan, jos olisi joku virkahevonen. Tavallinen laumalainenkin voisi kyllä kysellä, miksi oikein olen täällä. Menisinköhän minä läpi ylänköhevosesta? Karvani on kyllä vaalentunut kovasti, enkä ole riittävän korkea...

Mietintäni keskeytyy, kun hoksaan vihdoin äänen aiheuttajan puiden joukosta. Onpas hän... pieni. Sen takia minulla varmaan kestikin niin kauan tajuta, että hän on lähettyvillä - olin keskittynyt pitämään silmällä ennemminkin täysikasvuisten ylänköläisten lähestymistä. Minulle tulee vähän parempi olo siitä, että toinen on minua pienempi, ja huomattavasti parempi olo siitä, ettei hän taatusti voi olla ylänköhevonen. Eihän? Toivon, ettei kyseessä ole joku johtajan ottolapsi tai sen sellainen, joka kiiruhtaa välittömästi kertomaan vanhemmilleen tunkeilijasta.
"Hei, mitä sinä siellä hiippailet?" huikkaan ja yritän kuulostaa vaativalta. Ääneni ei kuitenkaan ole läheskään niin vahva kuin toivoin sen olevan, vaan kuulostan paljon nuoremmalta kuin haluaisin. Ähh. Olisin halunnut antaa itsestäni vähän vakuuttavamman ensivaikutelman, mutta no. Katsotaan nyt, miten käy. En minä toista kuitenkaan halua pois säikäyttää, joten vaihdan vähän ystävällisempään äänensävyyn.
"Kuka sinä olet?"
Minua kiinnostaa tietää, onko hän ihan oikeasti rajarikkuri. Vai pitäisikö ehkä sanoa, että onko hänkin rajarikkuri. Hän näyttää kyllä tosiaan aika pieneltä. Voisikohan hän olla jopa metsäponi?

[Oli pakko käydä skypestä lunttaamassa, että mitä me tämän pelin kanssa silloin ajateltiin kun aloitettiin. xD Ja whoo en ole varmaan vuosikausiin vastannut offiin näin nopeasti 8'D]
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: I'll steal a moment's fun

ViestiKirjoittaja kujakettu » 30. Joulu 2015 16:17

Kuljen vaivihkaa puiden välistä lähemmäs vierasta hevosta - vaiko ponia? - ja tunnen miten sydän laukkaa rinnassani. Ei minulla nyt oikeasti ihan kamalaa hätää ollut, kai, mutta toisaalta en ollut ikinä vielä rikkonut näin pahasti rajoja. En ollut ikinä ollut näin kaukana kotoa ja sieltä missä minun pitäisi olla. Yhteismaallahan minä olin toki käynyt, mutta siellä nyt saikin olla. Uteliaisuus oli kuitenkin vienyt mennen tullen voiton ja täällähän minä nyt olin, ja voi ihme kun pystyin kuvittelemaankin millaisen läksytyksen äiti minulle antaisi jos ikinä kuulisi.
Toivon mukaan tämä siis pysyisi visusti salassa ainakin äidiltä.
Ja mahdollisesti vihaisilta rajavartijoilta.. ei tuo tyyppi ainakaan voinut olla rajavartija, eihän? Ei noin pieni voi olla mitenkään ylänköhevosten rajavartija.

Lehtien kahina antaa minut varmaan ilmi tuolle harmahtavalle tyypille ennen kuin ehdin sen luokse asti puiden varjoissa. Kohta säpsähdänkin kun kuulen lausahduksen 'mitä sinä siellä hiippailet?'. Ääni tosin ei ole niin pelottava kuin olisin olettanut, ei niin ponnekas että minua alkaa hieman epäilyttää josko toinenkin oli joku ihan muu kuin ylänköläinen.
Henkäisen syvään, kohotan hieman ryhtiäni ja astun sitten paremmin puiden varjoista toisen näkyviin, mahdollisimman rohkean ja suuren näköisenä. Sen näköisenä niinkuin en äsken olisi puoliksi hiiviskellyt ja tarkkaillut toista vaan kuin olisin koko ajan astellut tässä näkösällä ja kuin saisin olla ilman muuta juuri täällä.
"Enhän minä mitään", huikkaan muka-huolettoman oloisesti toiselle vastaukseksi. Sitten katson häntä tarkkaan. Lähempää olin siitä kyllä varma, ei hänkään voinut olla ylänköhevonen. Eikä hän ollut kovin vanhakaan. Minun ikäiseni tai korkeintaan vähän vanhempi. Korkeampi tosin kuin minä, mutta kukapa ei olisi.
Kun toinen sitten kysyy vähän ystävällisemmän oloisesti kuka minä olen, vähän arka hymy käväisee nopeasti huulillani.
"Olen Nomi. Entä sinä?" kysäisen saman tien napakasti vastakysymyksen.
Moderaattori - player since 28.2.2008

IRIS - ANAKIN - NITA - IRRE - HERA - NOMI - CADELL
Avatar
kujakettu
Manaatti
 
Viestit: 955
Liittynyt: 10. Helmi 2013 23:53


Paluu Lehtimetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron