Kaikki tai ei mitään

Kesäisin alue on erittäin lämpimän oloinen ja siellä viihtyy hyvin niin päivin kuin öinkin. Maasto on helppokulkuista ja alue saattaa olla erittäinkin harvaa joistain kohdista lehdistöä. Keskeltä metsää saattaa hyvällä tuurilla tai tietoisesti löytää pieniä aukioita, jotka ovat täynnä syötävää, vihreää heinää.

Kaikki tai ei mitään

ViestiKirjoittaja Wohweli » 01. Tammi 2012 22:18

|Tänne Mani Gazsin kanssa.(:|

CLEOPATRA

Tässä sitä taas poljettiin tuttua Caralian tannerta. Tämä seutu itseasiassa taisikin olla hieman vieraampaa hiirakolle. Matkaan tamma oli lähtenyt varhain ja se yritti yhä kipein mielin löytää tiensä ylänköhevosten alueelle. Sen täytyisi saada nyt niitä tietoja saaren laumoista ja johtajista, ei valtaaminen onnistuisi ollenkaan jos ei tietäisi minkälaiset vastukset olivat edessä. Cleopatra pysähtyi jälleen hetkeksi. Lunta oli melko kevyesti valmiiksi tallatulla polulla siksi tamman ei tarvinnut lainkaan kuluttaa voimiaan rämpimällä tuolla lumikinoksien keskellä. Tamman tarkkaavaiset silmät haravoivat metsää katseellaan. Pääosin oli nähtävissä alastomia lehtipuita joiden paksuimmille oksille oli kasautunut aimoannos lunta. Pakkanen oli kääntynyt kirpeälle pakksen puolelle joka sai kevyet höyrypilvet kumpuamaan tamman sieraimista kohden taivasta. Cleo huokaisi hieman raskaasti. Kyllä tämä jaksaisi eteenpäin kävellä, mutta se tuntui jotenkin typerältä. Miksi jatkaa, kun ei tiedä varmasti käveleekö oikeaan suuntaan? Mustajouhi oli tullut kaukaa ja jatkaisi vielä varmasti yhtä pitkän matkan eteenpäin jos tarve vaatisi. Puol herasilmäinen ei ollut luovuttaja tyyppiä vaan erittäin sisukas ja tahdonvoimainen joka kamppailisi tiensä vaikeuksien läpi voittoon. Tai ainakin niin Cleo toivoi voivansa tehdä.

Hevosia ei ollut näkynyt aikoihinkaan. Minne olivat mahtaneet piiloutua. Oli se kyllä ironista, että hevosia ei ikinä löytänyt silloin, kuin sille oli tarvetta. Mutta silloin, kun seura ei olisi kelvannut missään muodossa sitä oli tarjolla kamalin määrin. Nyt Cleopatra toivoi vain löytävänsä hevosen jolta kysellä ylänköhevosista, sekin riittäisi, että hiirakko saisi tietoonsa johtajan nimen ja hieman siitä miten ylänköhevosten alue rajoittui. Mustajouhi piti myös kevyesti mielessä sen, että mahdollisen lauma-alueen rajavartia voisi pöllähtää paikalle ja katkaista Cleopatran etenemisen, kuin vastaan olisi tullut seinä. Ylänköhevosten lauma oli tiedettävästi suurimpien hevosten lauma Caraliassa joten mikäli tämä tamman tallaama maa olisi ylänköhevosten hallinnassa voisi Cleopatra törmätä itseään selvästi suurempaan oriin jonka kanssa ei varmastikaan kannattaisi alkaa leikkimään. Maastoutuminen ei olisi hullumpi ratkaisu jos sellaista olisi tottunut harrastamaan. Hiirakko oli kookas tamma ja siksi valkeaan maastoon sulautuminen olisi suoranainen haaste ja tällä kertaa siimaselkä päätti kiertää helpomman kautta ja unohtaa täysin koko maastoutumisen.

Cleopatra oli tehnyt tarpeeksi tähystystä ja saanut todeta mielessään jo moneen kertaan sen, ettei tällä seudulla ollut ristinsielua. Tuittupäinen rouva heilautti mustaa häntäänsä joka lävähti piiskan lailla tamman kintereille. Hiirakko murahti matalasti ja suht vaitonaisesti ennenkuin tämä lähti jälleen liikkeelle. Cleo kulki tapansa mukaan pää matalana ja korvat niskan lähettyvillä. Tamma piti yhä tiukan huolen ympäristöstä jotta mikään ei pääsisi tätä yllättämään. Valkopään suu aukeni ja sieltä karkasi väsynyt haukotus. Niin milloinkohan oli viimeksi Cleopatra nukkunut kunnolla? Tamma oli valvonut öisin pitkään ja vaellellut teillä tietämättömillä. Unet eivät olleet pahemmin maistuneet ja nekin olivat vain täynnä levottomia unenpätkiä, jotka eivät juurikaan ruokkineet unen tarvetta. Jälleen rouvan katse kohottautui taivaalle pian ilta koittaisi, ehkä olisi jo hyvä alkaa katselemaan sopivaa nukkuma paikkaa. Näin rauhallisessa metsässä saisi varmasti helposti unen päästä kiinni. Cleo hidasti askeleitaan ja seisahtui sitten suurehkon tammen vierelle. Ehkä tuohon sopisi käydä maaten. Sen enempää pohtimatta mustajouhinen hiirakko laskeutui makuulteen. Uni ei varmasti tulisi aikoihin joten Cleo lähti taas katseellaan silmäilemään ympäristöä.
Wohweli
 

Re: Kaikki tai ei mitään

ViestiKirjoittaja Mani » 05. Tammi 2012 16:19

//täältä tullaaan.! 8D//

Gazsi

Kaunis talvipäivä. Tumma hevonen asteli ripeästi lumihangessa huojahdellen, ja oriin vaaleat jouhet heilahtelivat sen askelluksen tahtiin. Gazsiksi nimitetty hevonen puhalsi huuruavaa ilmaa sieraimistaan edetessään junan lailla lumihangessa. Tuolla ei juuri ollut varsinaista määränpäätä edetessään sellaisella kiireellä, vaan teki sitä silkasta liikkumisen ilosta. Tuo oli ollut viimepäivinä hieman hukassa itsensä kanssa. Mitä hän tekisi seuraavaksi? Hänet oli työnnetty ulos hyvän aikaa sitten laumasta, ja nyt Gazsi vaelteli päämäärättömästi ympäri saarta laumattomana. Uusi lauma täytyisi löytää mahdollisimman pian, sillä laumattomia ei katsottu hyvällä, ja rajavartiosta saattoi saada äkkiä läheistä seuraa ympäriinsä vaeltelemalla. Eriparisilmäinen ei vielä ollut osannut päättää, mikä lauma kiinnostaisi eniten. Ainakin kaikki ponilaumat ja lumihevoset oli suljettava pois.

Yleensä asiat tuntuivat aina jotenkin järjestyvän ja loksahtelevan paikoilleen vaikkei Gazsi suurta vaivaa niiden eteen nähnytkään. Niin se toivoi tälläkin kertaa tapahtuvan, ehkäpä se päämäärättömällä haahuilulla törmäisi jonkin lauman johtajaan joka olisi ystävällinen tai muuta mukavaa. Nyt tumma hevonen alkoi olla jo ihan vähäsen huolissaan omasta tulevaisuudestaan, mutta se ei kyllä näkynyt millään tavalla ulospäin hevosesta.

Gazsi pysähtyi katsellakseen hetken ympärilleen. Missä hän mahtoi nyt olla? Luultavasti suunnilleen ylänköhevosten alueella. Ori lähti taas liikkeelle, tällä kertaa hieman rauhallisemmalla vauhdilla. Vaaleassa lumimaastossa oriin vasempaan silmäkulmaan tarttui jotain. Gazsi käänsi eripariset silmänsä kohteeseen, ja näki tammen juurella makaavan hevosen. Näin kaukaa orii ei nähnyt oliko vieraalla hevosella jotain hätänä, vai lepuuttiko tuo muuten vain jalkojaan tammen juurella. Utelias orii päätti ottaa asiasta selvää, ja lähti astelemaan korvat hörössä tuntematonta kohden. Ainakaan kauempaa katsottuna hiirakko tamma ei näyttänyt hurjan vaaralliselta. Tullessaan lähemmäs Gazsi heilautti päällään huitaisten muhkean otsaharjaksensa pois silmiltä nähdäkseen vieraan paremmin.
”Hey, harmaa, häritsenkö?”
Gazsi tervehti toista huolettoman oloisesti käyttäen väriä tamman nimenä, sillä ei tiennyt toistaiseksi vielä hiirakon hevosen nimeä.
Gazsi tutkaili puhtaanvalkean harjansa lomasta toista. Toisen hevosen tunnetila oli melko mitäänsanomaton ilmeistä päätellen, ja ihan terveeltä tuo ulospäin näytti.
Mani
 

Re: Kaikki tai ei mitään

ViestiKirjoittaja Wohweli » 05. Tammi 2012 17:20

Cleopatra halusi nukahtaa, mutta jokin varoitti sitä tulevasta joka piti hiirakon vääjäämättä hereillä. Mustajouhinen ei ikimaailmassa nukahtaisi jos tuntisi varoittavan kolkutuksen takaraivossa. Tamma huomasi kauempaana jotakin. Oliko... Oliko kyseessä hevonen? Jokatapauksessa se lähti matkaamaan Cleon suunnalle ja tamma kompuroi oitis ylös ja pysyi varautuneena. Tie mikä mielenvikainen kyseessä voisi olla. Lähemmäs saapunut ori oli... karvainen. Talvi oli saanut toisen näyttämään karhulta. Valkopää silmäili pienempäänsä pieni kireys kasvoillaan. Sitten toinen tervehti. Joksenkin erikoisella tavalla joka sai Cleopatran toisen kulman kohoamaan mikä maalasi tämän kasvoista hyvin hämmentyneen näköisen. Miten tuohon nyt kuuluisi vastata?
Kyseessä oli nuorukainen joten kaipa oudot puhetavat kuuluivat teini-ikään. Omia varsoja ei ollut jo hieman iäkkäämpi Cleopatra koskaan kasvattanut siksi tämän tulisi varmasti olemaan hankaluuksia toisen kanssa, etenkin jos toinen heittäytyisi vaikeaksi. Tamma puri kevyesti huultaan ja tarkkaili oria pitkän otsaharjansa takaan joka kätki tämän omat eriparisilmät.
"Hei... Ruskea," tamma vastasi tervehdykseen hiukan töksähtävästi joka johtui silkasta ymmärtämättömyydestä toisen slanggimaista puhetta kohtaan, mutta ehkä Cleopatra oppisi vielä sen merkityksen.
"Mutta kutsukaa te minua toki harmaan sijasta Cleopatraksi ja ei, ette häiritse," mustajouhinen esittäytyi ja vastasi samaan syssyyn. Jokin tässä nuoressa pakotti tamman olemaan sille joltain pohjin mukava ja ymmärtäväinen. Ehkä sen teki tämän puhetyyli joka oli ennenkuulumaton hiirakon korvissa.

Hetkessä Cleon mieleen juolahti, että tämä orihan voisi olla mahdollinen rajavartia. Ajatus sai tamman hieman jännittymään ja tämän valppaus kasvoi äärimmilleen. Korvat kääntyilivät hieman hermostuneesti ja mustajouhinen huiskautti myös häntäänsä muutamaan otteeseen.
"Oletteko ylänköläisiä?" puol herasilmäinen tiedusteli sitten. Toisella oli hyvin runsas harja ja tämän kehokin oli lihaksikas. Ei olisi siis kovin yllättävää jos toinen todella olisi rajavahdin virassa. Cleopatra ei ollut toistaiseksi suhtautunut kehenkään toiseen hevoseen yhtä tutustumisen tahtoiseksi, omaa siskoaan Lilithiä lukuun laskematta. Nyt tamma ei enää edes tohtinut muistaa miksi se oli äsken makoillut tammen juurella. Väsymys oli tiessään, vaikka eihän rouva ollut ehtinyt vielä nukkua silmällistäkään.
Wohweli
 

Re: Kaikki tai ei mitään

ViestiKirjoittaja Mani » 07. Tammi 2012 12:19

Näin lähempää katsottuna vieras hevonen olikin suurempi kuin Gazsi oli kauempaa arvioinut, ja hyväkuntoinen. Tumma hevonen kallisti päätään hauskan näköisesti, kun tamma tervehti häntä ruskeaksi.
Hiirakko esitteli itsensä harmaan sijasta Cleopatraksi. Tamma esitteli itsensä hyvin muodollisesti puhuen, ja tämä toi nuoremman hevosen mieleen kaikki ne niuhottaja aikuiset, jotka halusivat kaikin mahdollisin keinoin pitää nuorison kurissa ja rivissä. Ajatus edessä seisovasta tyrannikomentelijasta sai luotua oriin päähän hieman varovaisuutta, ei kannattaisi heittäytyä liian luottavaiseksi uuden seurassa. Päällepäin oriin sisällä ei näyttänyt kuitenkaan tapahtuvan mitään suurta muutosta, ikävistä ajatuksista huolimatta. Voisihan toiselle antaa mahdollisuuden, eivät varmastikaan kaikki aikuiset hevoset olleet niin kammottavia. Toivottavasti.
Orii nyökkäsi pienesti ymmärtämisen merkiksi.
”Mua voi sitten sanoa Gazsiksi,”
orii sanoi ja heilautti laiskasti häntäänsä lumihangessa. Nyt Cleopatra kysyi, olikos Gazsi ylänköhevosten laumaan kuuluva. Nytkö se sitten tapahtui? Oliko Gazsi tallustellut suoraan rajavartian puheille joka paimentaisi oriin niin pitkälle kuin pippuri kasvaa? Tumma hevonen seisoi siinä lumihangessa hieman hölmön oloisena, ihan kuin ei olisi tajunnut aluksi kysymystä. Valehtelu yleensä vain pahensi asiaa, varsinkin kun ei ollut mestari valehtelija.
”Ehm…No..Ei, en ole,”
Gazsi sanoi hieman takellellen, kierrellen ja kaarrellen. Missään nimessä hän ei suoraan päätä sanoisi, että olisi laumaton, sillä oli oppinut että sellaisia katsottiin aina yhtä inhoten vaikka selitys laumattomuuteen olisi kuinka hyvä.
”Jaaa.. Sinä taidat sitten olla?”
Gazsi kysyi tammalta varovaisesti, näyttäen muuttuneen hieman pienemmäksi, kuin lapsi joka oli valmis ottamaan rankaisun vastaan kepposestaan. Kokonsa puolesta Cleopatra ainakin menisi ylänköhevosten laumaan, ja jos Gazsi nyt tyrisi tilanteen, saattaisi olla että hänen täytyisi sulkea ylänköhevosetkin pois ’mahdollisten laumojen’-listasta.
Mani
 

Re: Kaikki tai ei mitään

ViestiKirjoittaja Wohweli » 07. Tammi 2012 13:58

Vai, että Gazsi. Hieno ja jotenkin ylevä nimi ja Cleon mieleen. Hiirakko nyökäytti päätään hitaan puoleisesti samalla opetellen mielensä sopukoissa lausumaan toisen nimen tulevaisuudessa oikein. Olisihan se noloa jos tamman tulisi kutsua oria ja tämä möläyttäisi kovaan ääneen: Kassi. Sen tähden varmasti moni sivullinen repeäisi. Niin pervosti ajattelevia olivat nämä nykynuoret.
Pää ylhäällä mustajouhinen odotti toisen vastausta joka alkoi epäselvästi, mutta lopulta tuo kakaisi ulos, ettei ollut. Mikä helpotuksen aalto virtasikaan Cleon lävitse, vaikkei siltä ulospäin näyttänytkään. Näin tarkemmin ajatellen, ei toinen edes muistuttanut rajavahtia. Ja tämä oli niin nuorikin vielä. Hyvä vain, ettei toinen ollut ylänköläinen nyt oltaisiin siis kaksin aivan väärillä mailla. Ja joukossahan tyhmyys tiivistyy, kuten sanottiin.
Gazsi sitten tiedusteli kuuluiko tamma itse laumaan.
"Minäkö? En todellakaan," valkopää vastasi suorasti hieman tiukenneella äänellä. No, eihän toinen voinut tietää, ettei tamma suostuisi noin vain muiden komentoon.
"Laumaton olen ja aion pysyä," rouva ilmoitti päätöksen suhteen tosissaan. Ainakin hän olisi niian kauan laumaton, kun tällä ei olisi omaa laumaa. Jos Cleon sisko pitäisi kiinni suunnitelmasta niin ehkä hänellä ja Lilithillä pian olisi oma lauma jota nämä johtaisivat rautaisella ja ennenkaikkea määrätietoisella otteella.
"Oletko itse hakeutumassa lauman turviin?" tamma kysähti. Ehkä se olisi tuolle nuoremmalle viisaampi ratkaisu. Sekopäitä, kun täälläpäin kerrottiin liikkuvan. Eikä tuollaisesti pikkuisesta olisi lauman johtoakaan omiin kavioihin ottamaan joten Cleo voisi sanoa toisen olevan jopa tyhmä jos tämä ei ymmärtäisi omaa parastaan ja hakeutuisi laumaan. Tasankohevosiin tai ylänköhevosiin tuo varmaan parhaiten huolittaisiin. Tai ainakin niin hiirakko pystyi olettamaan.

Parhainta laumattomuudessa oli valkopään mielestä ehdottomasti vapaus. Vaikka teoriassa Cleopatralle ei ollut lupaa vierailla muiden alueilla tämä hyppi alueelta toiselle miten lystäsi ja vähät välitti miten muut hokivat rajojen tärkeyttä. Ainoastaan se oli pieneenä esteenä ja hidasteena, että kaikkein laumauskollisimmat käännyttäisivät hiirakon takaisin laumattomien alueelle. Varmaa oli kuitenkin, ettei tätä rouvaa oltu luotu niin pienelle ja surkealle maapläntille. Hiirakko menisi miten huvittaa, muut kitiskööt vierestä. Leppoisa tuuli ulahti läpi lehtimetsikön ja sai mustatjouhet hulmahtelemaan kevyesti.
Wohweli
 

Re: Kaikki tai ei mitään

ViestiKirjoittaja Mani » 10. Tammi 2012 17:12

//8Dd kassi! ♥//

Gazsi tunsi itsensä hieman rennommaksi, kun Cleopatra ilmoitti ettei kuuluisi eikä tulisi kuulumaan mihinkään laumaan. Sitten oriitta alkoi kuitenkin hieman kummastuttaa toisen hurjemmaksi muuttunut äänensävy. Tämän jälkeen toinen tiedusteli, olisiko Gazsi hankkimassa itselleen laumaa. Orii nyökkäsi tähän vastaukseksi.
”Tarkotus olis kyllä, laumattomana kuljeskelevia katotaan yleensä kieroon ja sensellaista,” Gazsi sanoi tuhahti pienesti lauseensa loppuun. Orii tahtoisi myös pysyä mieluummin laumattomana, jos se vain olisi mahdollista, sillä tämä ei pitänyt alkuunkaan jos sen nuoruuden riehakointia koitettiin tulla rajoittamaan. Yleensä laumoissa myös vanhemmat hevoset määräsivät ja nuorempien oli toteltava. Gazsin luonteella ei tuskin paljoa jaksettaisi noudattaa sääntöjä, saati sitten laumarajoja.

Orii hymähti pienesti, ja kysyi sitten Cleopatralta;
”Mutta sä. Eikö tän saaren laumavalikoima ole sulle sopiva, et vaikuta innokkaalta liittymään laumaan?”
Ei Gazsikaan riemusta hihkunut kun laumaan täytyisi liittyä, mutta Cleopatran jyrkkä kieltäytyminen laumoista herätti jonkinlaisen kiinnostuksen Irlanninhevosen pääkopassa. Lisäksi oriin huomion kiinnitti se, että tamma oli kuitenkin varmasti vanhempi kuin Gazsi ja oli silti laumaton.
”Saanko muuten kysyä vielä, kuin sä olet pystynyt pysymään näinkin kauan laumattomana?”
Jos siihen tosiaan olisi jokin tarpeeksi järkevä keino, Gazsi haluaisi tietää sen oitis. Sitten Gazsin takaraivoon hiipi vielä sekin ajatus, että ehkä Cleopatra oli karkoitettu laumasta. Ehkä hän olikin juuri se jonkin psykoottinen tappaja, josta oltiin kehotettu pysymään loitolla. Ajatus sai oriin hetken varuilleen, kunnes tuo järkeili itselleen että alkoi ajatella hätiköidysti. Vaikka olikin laumaton, eihän se tarkoittanut että oli silti sekopäinen. Eihän Gazsikaan ollut. Ja vaikka Cleopatra olisikin, ei tuo vielä ollut tehnyt mitään, minkä takia Gazsin olisi pitänyt hätääntyä. Orii kohautti tyynesti olkiaan mielessään koko asialle, kuka Cleopatra olisi, se ehkä selviäisi tai jäisi selviämättä.
Mani
 

Re: Kaikki tai ei mitään

ViestiKirjoittaja Wohweli » 10. Tammi 2012 18:23

Hiirakko oli suorastaan tyytyväinen, että toinen oli päättänyt lauman keskuuteen hakeutua. Parempihan se niin olisi saisipa monet oppitunnit kurista ja kunnioituksesta. Caraliassa muun laumattomia ei nimittäin kovin suotuisasti otettu omille alueille vastaan. Cleopatra oli kyllä pistänyt merkille sen, ettei rajojen vahdinta ollut kovin tarkassa täälläpäin. Helpostihan harmaa oli ylänköhevosten maille marssinut ja törmännyt jopa toiseen laumattomaan. Olisihan se ehkä vain ajan kysymys milloin tunkeilijat huomattaisiin.
"On tullut joo huomattua," valkopää mutisi hiljaisesti ja ehkä jopa katkerasti Gazsin toteamaan. Lämpimää vastaanottoa laumattomien oli turha odottaa. Täällä useimpia kohdeltiin, kuin ilmaa tai roskia. Ei sillä, että tamma itse olisi matkannut ehdoin tahdoin juuri Caraliaan seuraa ja huomiota hakemaan. Aivan toisen sortin jutut kolkuttivat tämän rouvan takaraivossa. Eihän Caralian valtausta kuitenkaan sovinnut yrittää yksinänsä sen vuoksi oli puol herasilmällä ollut ilo ja kunnia tavata nuorempi siskonsa, Lilith.

Cleopatra kuunteli nuorukaisen sanat ja hymähti.
"Ei ole siitä kyse. En suostu elämään tavallisena tallaajana. Joko olen johtajatar tai laumaton," tamma selitti lyhyesti. Taisteluissa mestarillinen mustajouhi ei suinkaan tyytyisi pelkkään perustallaajan elämään. Tämä janosi suurempaa. Hän tahtoi olla vaikuttavasti vaikutusvaltainen ja näyttää jokaiselle mistä puusta hänet oli veistetty. Ehkä tamma vielä suunnitelmiensa mukaisesti nousisi korkeammalle ja saisi ehkä jopa koko Caralian haltuunsa ja omaan komennukseensa. Ajatus kaikista mahdollisuuksista joita se toisi mukanaa kutkutti mieltä. Vallanjano oli tällä rouvalla hyvin korkealla asteikolla. Sen tyrehdyttämisen suhteen tuli kuitenkin olla maltillinen ja suunnitelmallinen. Mikään ei tapahtuisi itsestään ja täytyi tietää mitä tehdä. Cleopatran ja Lilithin juonet olivat hyvin matalalla asteella tai tarkemmin sanoen vasta suunnitteilla. Tietoja tarvittiin oivan juonen työstämiseen joten olivat hiirakot sopineet laumat joista nämä hankkivat tietoa.
Valkopää palasi ajatuksistaan kuullessaan nuorukaisen kysymyksen. Ai miten oli tamma pysynyt näinkin kauan laumattomana?
"No, Caraliaan saavuin vasta hetki sitten, mutta muualla maailmassa olin suur lauman johtajatar," mustajouhinen kertoi lievä ylpeys äänessään. Olihan lauma yhteen aikaan ollut Euroopan suurin. Suurhallinto oli kuitenkin kaatunut ihmisten ja vallananastajan myötä. Sen jälkeen lauma kutistui ja kutistui kadoten kaiketi lopulta kokonaan.
"Jos vain saan suositella, kehotan sinua hakeutumaan laumaan," hiirakko sanahti toisen parasta lähinnä ajatellen.
"Oletko itse sitten ollut pitkääkin laumaton?" harmaa tiedusteli vielä lisäten.
Wohweli
 

Re: Kaikki tai ei mitään

ViestiKirjoittaja Mani » 11. Tammi 2012 16:49

Cleopatran ilmoittaessa, että olisi joko laumanjohtaja tai laumaton, Gazsi katsoi toista hetken ihmeissään, ja totesi sitten vain että; ”Ahaa.” Tällaiseen hevoseen orii ei ollut ennen törmännytkään, kaikki tähänastisista tavatuista joko halusivat elää piilossa tai syrjässä, valta osa kuitenkin haikaili laumaan liittymisestä tai eli jo siellä, haaveili ehkä jostain rajavartian urasta. Orii kummasteli itsekseen hetken asiaa, mutta ei vaivannut sillä liikaa päätään. Olihan jokaisella jonkinlaisia haaveita, jos se olisi peräti johtajuus tai itsensä herruus niin mikäs siinä, sehän olisi jokaisen oma asia. Saihan sitä aina kaikenlaisesta haaveksia.

Syykin selvisi, kuinka Cleopatra oli laumaton. Tamma oli saapunut vasta jostain muualta. Gazsi ihmetteli usein itsekseen, millaista saaren ulkopuolella oleva elämä mahtoi olla. Eihän orii koskaan ollut poistunut saarelta. Se oli kuullut paljon kertomuksia ihmisistä, ja kaikenlaisista muista eliöistä ja rakennelmista, mutta ei koskaan ollut nähnyt niitä omin silmin. Mutta että Cleopatra oli ollut vielä suuren lauman johtajatarkin. Tämä tieto yllätti nuoremman, ja se pohti taas että minkähänlaisen hevosen kanssa hän nyt oli oikein tekemisissä. Yleensä kuitenkin kaikki tuppaantui menemään ihan hyvin, oli kyse kenestä tahansa, niin kauan kuin ei sekaantunut toisten asioihin ja käyttäytyi suunnilleen fiksusti. Gazsin tarkastellessa edessään seisovaa tammaa, ei se kuulostanut hullummaltakaan että hän olisi joskus johdossa ollut. Cleopatra oli selvästi hyväkuntoinen ja fiksun oloinen. Cleopatran paljastus herätti tietysti lisäkysymyksiä nuoren oriin pääkopassa.

”Niin juu, kaikki aikanaan,” Gazsi totesi hiirakon kehottaessa laumaan hankkiutumista.
”Olen mä suunnilleen kaks vuotta ollut.. On ollut vähän huonompaa tuuria tämän lauman etsinnän kanssa,”
Gazsi hymyili sanojensa lopuksi, ja heilautti taas otsaharjaansa pois silmiensä edestä kun se oli valunut tielle.
”Mutta.. Miksi sä et enää johda suurta laumaa? Mitäs sille kävi?,”
Gazsi kysäisi kummastellen.
Mani
 

Re: Kaikki tai ei mitään

ViestiKirjoittaja Wohweli » 14. Tammi 2012 14:24

Hiirakko ei tiennyt miten uskottavan näköinen se enään saattoi olla. Ehkei päällepäin enää edes näkyisi mitenkään miten iso kiho tämä olis joskus muinoin ollut. Niistä ajoista oli jo vuosia, mutta tapahtumat ja asioiden kulku oli tallentunut pysyvästi Cleon mieleen. Miten katkerasti se muistelikaan sitä kaikkea, vaikka koston se olikin niittänyt itselleen helposti. Gazsi tahtoi varmasti kysellä jotakin tai ainakin näin mustajouhinen saattoi olettaa. Toinen oli näyttänyt tiedonjanonsa ja ehkä Cleo jopa suopeaisi vastaamaan niihin helpoimpiin kysymyksiin.
"Vai niin," tamma sanahti huultaan purren. Puol herasilmä ei ollut todellakaan mikään malli esimerkki eikä varmastikaan osaisi neuvoa toista miten tehdä vaikutus johtajiin laumaan päästäkseen. Hiirakko oli itse onnistunut voittamaan hevoset puolelleen haastettuaan toisia laumoja. Meininki Caraliassa oli toista luokkaa, kuin Euroopassa. Sitten nuorisoksi laskettava ori esitti kysymyksen johon tamma oli valmistautunut vastaamaan paljastettuaan olleensa joskus suurlauman johtajatar.
"Ihmiset ovat kai osasyyllisinä siihen kaikkeen, mutta... Ehkä selvennän vielä enemmän," Cleopatra mutisi, kuin ääneen ajatellen.
"Niin, tosiaan. Taistelemalla onnistuin kokoamaan ja yhdistämään laumoja ja sitten minulla olikin komennossani erittäin suuri hevoslauma. Ihmiset eivät jostain syystä pitäneet siitä, että liikuimme suurina joukkoina paikasta toiseen, vaikka emme niin suuresti edes vahinkoa aiheuttaneet. He alkoivat kutistaa laumaamme. Osa laumasta ammuttiin kuoliaaksi ja kiinni saadut vietiin. Osasta kiinnisaaduista tuli koiran ruokaa ja jotkut päätyivät satulan alle," hiirakko kertoi normaalilla äänensävyllä asioita sen suuremin hienostelematta.
"Emme tietenkään voineet ikuisesti taistella vastaan, vaikka parhaani tietty tein voidakseni pitää laumani kasassa, mutta vahvimmankin voimat ehtyvät aikanaan," Cleopatra kertoi ja piti sitten pienen tauon henkäisten syvään. Nyt tultaisiinkin siihen menneisyyttä terävöittävään kohtaan.
"Kun olin heikko ja lauma oli kutistunut alta puoleen sain haastajan. En ollut ikinä ennen perääntynyt enkä päättänyt ottaa sitä tavaksi silläkään kertaa, vaikka näin jälkikäteen ajatellen se olisi ollut ehkä viisainta. Hävisin sille nuorelle orille ja se oli ensi kerta elämässäni. Hän otti lauman johdon ja ajoi sen ennätys vauhtia rappioon. Kun palasin voimissani ottamaan lauman itselleni yllätyin sen surkeudesta. Vallanahne paskiainen ei ollut tehnyt mitään sen eduksi, päinvastoin. En halunnut laumaa enää takaisin se oli liian täynnä muistoja niistä kulta ajoista. Tapoin kuitenkin sen orin ja päästin täten entiset alaiseni vapaaksi siitä helvetistä," tamma vei tarinansa loppuun jääden kuitekin vielä muistelemaan miten hänen taipaleensa oli siitä jatkunut. Mieleen pyrki se friisiläinen jonka lumoihin hän oli hetkellisesti uppoutunut. Valkopää tuhahti itsekseen. Miten hän osasikaan inhota sitä oria...

Cleopatra kuuli rummuttavia askeleita ja ne kuuluivat lähestyvän. Harmaa kääntyi katsomaan mikä pyyhälsi lehtimetsän tuntumasta saaden pian silmiinsä suurehkon orin joka selvästi mieli ajaa tunkeilijat pois alueelta. Tamma loi pikaisen katseen Gazsiin. Tämähän tästä sitten tosiaan puuttuikin.
"Päivää," paikalle saapunut ori tervehti matalalla ja hieman vihamielisellä äänellä. "Ette ole ylänköhevosia joten häipyisittekö vai tarvitseeko käyttää voimaa?" ori kyseli turpa mutrulla.
Valkopää tuijotti toista hieman terävähkösti ja otti askeleen lähemmäs.
"Minä kuljen missä haluan, turha siis kuvitella määräileväsi minua," tamma sanahti matalalla ja hieman haastavalla äänellä. Ori käänsi katseensa nuorempaan kuin aikeinaan hyökätä tuon kimppuun ensin. Hiirakko kuitenkin asettui tuli linjalle ja väläytti orille hieman vittumaista hymyään joka sai tuon puuskahtamaan.
"Häipykää siitä jo!" ori komensi korvat luimulla.
Cleopatra seisoi järkkymättä paikoillaan, mutta loi vilkaisun Gazsiin.
"Sinä voit kyllä mennä jos mielit, minä kuitenkin jään pitämään tuolle gorillalle seuraa," tamma ilmoitti ja palautti katseensa lihaksikkaaseen orin köntykseen. Ehkä hän voisi jopa taistella toista vastaan. Ori ei tosiaan vaikuttanut sellaiselta tyypiltä joka epäröisi lyödä tammaa.
Wohweli
 

Re: Kaikki tai ei mitään

ViestiKirjoittaja Mani » 17. Tammi 2012 17:59

//Onnea muuten Cleon johtajuudesta.! 8D//

Cleopatra kertoi, että ihmiset olisivat olleet osasyyllisiä hänen laumansa tuhoon. Ihmiset? Niin juuri, ne kaksijalkaiset, pienet ja hennot olennot, joilla oli kuitenkin valtava voima. Gazsi oli kuullut niistä paljon puhuttavan. Ihmisiä tulisi varoa, tosin jotkin kertoivat ihmisten olleen hyviä ja ystävällisiä. Ne olivat kaljuja, ja kerta kaikkiaan uusavuttoman näköisiä, mutta siitä huolimatta ne johtivat maailmaa. Gazsikin haluaisi joskus tavata tällaisen ihmisen, vaikka ne enimmäkseen kuulostivat ikäviltä otuksilta, mutta olihan niistä jo niin paljon kuullut yhtäkään näkemättä, että asia alkoi kiinnostaa. Gazsi hiljentyi kuuntelemaan Cleopatran alkaessa kertoa laumansa tarinaa. Tamman puhellessa eriparisilmäisen oriin pääkopassa leijaili paljon satunnaisia ajatuksia. Kuten esimerkiksi Cleopatran kertoessa kuinka oli koonnut laumansa taistelemalla, nuorempi ori hyvinkin fiksusti päätteli, että hiirakon täytyi olla hyvä taistelija. Ihan kaikkea ei Gazsi ymmärtänyt hiirakon puheista, kuten mikä oli satula, mutta päätti olla keskeyttämättä Cleopatran puhetta. Tamman tarina oli käymässä mielenkiintoisemmaksi nuoren oriin astellessa kuvaan. Cleopatran ilmoittaessa tyynesti tappaneensa oriin myöhemmin, Gazsi vaistomaisesti nojautui hieman etäämmälle, vaikka Cleopatralla ei vielä pitänytkään olla mitään syytä tappaa edessään seisoskelevaa nuorta oriitta.
Cleopatran sanojen myötä Gazsin usko vahvistui siihen, että hiirakko oli tosiaankin johtanut suurta laumaa. Mikään ei jättänyt nuorempaa oriitta epäilemään, puhuihan toinen aivan kuin entisen johtajan voisi kuvitella puhuneen. Tamma näytti tyyneltä ja voimakkaalta, lisäksi se tiesi paljon ’ulkomaailman’ asioista mikä teki jonkin asteen vaikutuksen nuorempaan.

Gazsi jäi miettimään kuulemaansa huuliaan maiskauttaen, ja kuuli sitten selkänsä takaa saman kuin Cleopatrakin. Joku lähestyi. Orii pyörähti nopeasti ympäri äänen suuntaan, ja näki kookkaan oriin tulevan. Jo kaukaa näki että tuo oli epäilemättä rajavartija. Gazsi vastasi hiirakon katseeseen, ja kääntyi sitten rajavartijan puoleen, joka varsin epäkohteliaasti esitti asiansa, tämä särähti ikävästi nuoremman korvaan. Orii tuhahti tälle ja luimisti korviaan. Hiirakon tamman ilmoittaessa, että liikkuisi missä haluaisi, Gazsin ajatukset muuttuivat. Normaalisti rajavartian sattuessa nuori orii otti mielummin jalat allensa, mutta nyt se muisti olevansa entisen johtajan seurassa. Suuren oriin jälleen uhitellessa kaksikolle, Gazsi otti rumimman ilmeen naamalleen ja irvisti tälle. Nuorella oriilla ei ollut varaa käyttäytyä moisesti, mutta Cleopatran läsnäolo oli valanut siihen lisää jonkinlaista kapinahenkeä.
”En ole menossa minäkään minnekkään,”
Gazsi vastasi Cleopatralle, osoittaen sanansa samalla edessä seisovalle rajavarijalle.
Rajavartian lävitse selvästi kuohahti ärtyneisyys, ja tuo polkaisi takajallaan lumiseen maahan.
”Herra taitaa olla hieman liian tosikko,”
Gazsi sanoi ärsyttävän huolettomalla äänensävyllä rajavartialle ja sai osakseen mulkaisun häneltä.
”Nyt alkakaa häipyä siitä, viimeinen varoitus!”
Orii sanoi huitaisten kiivaasti etujalallaan kaksikkoa kohden painottaakseen sanojaan.
Mani
 

Re: Kaikki tai ei mitään

ViestiKirjoittaja Wohweli » 24. Maalis 2012 11:40

» Suur kiitos ja pahoittelut kestosta. x'd

Jos Cleopatra voisi tuosta noin vain päättää se ei varmasti tulisi enää ikinä olemaan missään tekemisissä ihmisten kanssa. Kohtalo voisi kuitenkin puuttua peliin ja suoraansanoen pakottaa tamman kasvotusten todellisten hirviöiden kanssa. Hirviöiden jotka surutta riistivät hevosten vapauden pakottaen pieniin tarhoihin. Tamman itsensä puolesta ihmiset olisivat itse saaneet lukita toisensa jonnekin neljän seinän sisälle, sietämään suurimmalta osin inhottavia lajitovereitaan sekä kamppailemaan nokkimisjärjestyksestä.
Tammat kokemat asiat olivat kuitenkin lisänneet sen tietoisuutta eikä se aikoisi jättää kaikkea kokemaansa tyysti varjoon. Cleo pitäisi kaiken sisäistämänsä tarkasti mielessä ja pitäisi huolen, että se hyödyntäisi vielä sen mitä oli ihmisiltä saanut kokea. Minkään ei sopisi menevän hukkaan.
Selitellessään tyynen omaisesti omaa tarinaansa piti hiirakko myös silmällä nuorempaa, joka selvästi vaikutti jossakin määrin kiinnostuneelta kuuntelemaan valkoturvan kertomusta. Tai ehkei toinen enään herasilmän kertoman perusteella uskaltanut näyttää pitkästyneeltä. Oli miten oli. Jossain määrin tamma oli kuitenkin helpottunut, että oli saanut kertoa edes jollekin monivaiheisesta elämästään. Cleopatra palautti lopulta mieleensä myös sen, että se oli mahdollisesti kokoamassa uutta laumaa tänne Caraliaan. Mitähän mahtoi Lilith puuhata? Hiirakko liikautti pienesti häntäänsä ja käänsi katsettaan muuhun suuntaan.
Rajavartian saapuminen voisi merkitä pienen nujakan käynnistymistä, Cleopatra ei siitä pahastuisi. Se ottaisi mieluusti yhteen tasavertaisemman vastustajan kanssa. Tamma ilmoitti selvästi, ettei nuoremman tarvitsisi jäädä tilanteeseen, mutta yllätyksekseen sai valkopää kuulla, että tummanpunaruunikko ei aikonut perääntyä. Joku tuossa nuoressa teki Cleon pienen vaikutuksen ja tämän kasvoille kohonsi hyväntuulinenkin virne. Jääräpäisyyttä näytti löytyvän myös Gazsin suunnalta, joka palautti tammalle mieleen tämän omaa nuoruutta. Mustajouhi sai iloisesti huomata, ettei maailma ollut kadottanut kaikkia korkealle tähtääviä hevosia.
Rajavartia kajautti ilmoille uuden komennon ja ääni kertoi, ettei tämä suinkaan ollut leikki tuulella. Cleo kyllä maksaisi potut pottuina eikä antaisi pienellä äänen korottamisella periksi. Tässä oli taas kerran kyse kunniasta ja omien päätösten kiinni pitämisestä.
Kookas ori yritti huitaista etusellaan Cleoa ja tämän vieressä tönöttävää uhmakasta nuorta kohden, mutta hiirakko väisti sen leikiten, muttei suinkaan jäänyt möllöttämään paikallensa vaan lähti täysin varoittamatta liikkeelle ja puski rajavahtia kohden melkoisella vimmalla saaden tuon horjahtamaan kevyesti ja ottamana kolme tai neljä askelmaa taaksepäin, tasapainonsa kerätäkseen.
"Te... Te senkin!" kuului ori mutisevan hieman hermostuneemmalla äänellä. Se ei selvästi osannut odottaa tälläistä rajoja tullessaan tarkistamaan. Mustajouhi ei täältä lähtisi kuolleen ruumiinsa ylitse. Valkopää seisoi paikoillaan, lihaksen pingottuneina ja kasvoilla kireä ilme joka viestitti hyvin vastapuolelle miten tosissaan Cleopatra osasi olla. Hampaat olivat yhteen purrut ja korvat, kuin nidottu niskaan kiinni. Harmaa uskoi, ettei pystyisi pelkällä isottelulla ajamaan rajavartiaa muualle vaan nyt oli todella käytettävä raakaa voimaa, se taisi olla ainoa vaihtoehto.

Herasilmä muutti ilmettään ja tämän kasvoille kiertyi ovela virne joka pienesti hätkähdytti rajavartiaa.
"Te pidätte minua pilkananne!?" suuri ori kajautti kertoen, ettei todellakaan pitänyt siitä, että sen kanssa alettiin pelleillä.
"Voi, emme suinkaan..." hiirakko lausui ivallisen sarkastisesti. Tietysti he pitivät toista pilkanaan. Toinen oli aivan naurettava, esittäessään isoa kihoa. Täytyihän se tietty myöntää, että toiselta näytti löytyvän myös rohkeutta, kun se ei ollut vielä paennut paikalta. Cleo oli kuitenkin varma, että niin tulisi ennemmin tai myöhemmin käymään. Joko tuo köriläs lähtisi tai... Ei, se oli ainoa vaihtoehto. Tamman sisäinen liekki suorastaan kielsi häviämisen, siksi se ei ollut vaihtoehto, että kaksikko alistuisi lähtemään. Seuraukset voisivat olla vaikeat, jos sana lähtisi kiertämään uhmakkaasta kaksikosta jotka pieksivät rajavartian, mutta Cleota ei pieni musta maine haittaisi. Gazsille siitä voisi kyllä olla harmia mikäli tämä laumaan mielisi. Tammalla ei kuitenkaan ole valtaa vaikuttaa toisen päätöksiin. Jossain määrin Cleo oli jopa toiselle kiitollinen, että tämä oli jäänyt entisen johtajattaren vierelle. Jopa ylpeyden häive käväisi harmaan silmissä, kuin toinen olisi ollut tämän oma oppipoika.
"Tämä on viimeinen varoitus tai höyhennän teidät!" ravartia möläytti jälleen.
"Lasken viiteen!" gorilla ilmoitti. "Ja minä kolmeen!" tamma laittoi vastaan pirullisesti joka räjäytti orin raivon ja tällä kertaa se näytti syöksähtävän nuoremman kimppuun. Cleopatra ei tietenkään voinut antaa kaiken vain tapahtua vaan tämä yritti torjua toisen hyökkäyksen tönäisemällä körilästä kylkeen.
Wohweli
 


Paluu Lehtimetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron