Myrkky virtaa eestaas mun suonissain

Kesäisin alue on erittäin lämpimän oloinen ja siellä viihtyy hyvin niin päivin kuin öinkin. Maasto on helppokulkuista ja alue saattaa olla erittäinkin harvaa joistain kohdista lehdistöä. Keskeltä metsää saattaa hyvällä tuurilla tai tietoisesti löytää pieniä aukioita, jotka ovat täynnä syötävää, vihreää heinää.

Myrkky virtaa eestaas mun suonissain

ViestiKirjoittaja werucchi » 05. Kesä 2012 15:12

[Lucresian rantautuminen, yksinpeli.]

Lucresia

Avasit silmäsi syvän unen jälkeen. Runsas auringonvalo kirveli silmiäsi, ja suljit ne uudelleen ja uudelleen, kunnes totuit valonpaljouteen. Aikaisemmin oli niin pimeää.
Luulit kuolleesi.

Pärskit vettä keuhkoistasi ja sieraimistasi, poskesi hieroutuen ikävästi karheaan pintaan. Vilkaisit säikähtäneenä allesi, tajuten makaavasi puhtaalla, märällä hiekalla. Edessäsi avautui aava meri, jonka kirkkaan sinistä suolavettä huljui jalkojesi tuntumassa. Viileä vesi tuntui kuitenkin kaikelta muulta kuin mukavalta, vaikka aurinko lämmittikin kasvojesi lisäksi muutakin ruumistasi. Sinua alkoi paleltaa.
Tajusit eläväsi.

Keräsit jalkasi allesi, ja nousit voimattomille jaloillesi päästäksesi jonnekin lämpimään. Katseesi liukui merestä hiekkarantaan, ja rannasta metsään, joka avautui suoraan takanasi. Käännyit hämmästyneenä ympäri, ja kohotit silmäsi korkeiden lehtipuiden latvoihin. Huuliltasi lipsahti kirous.
Muistit kaiken.

Kasvosi tuntuivat kuumemmilta, ja tunsit raivostuvasi. Kylmyydestä johtunut hytinä oli muuttunut vihaiseksi tärinäksi. Juokset päin lähintä puuta nousten takajaloillesi ja iskien molemmilla etusillasi sen runkoa, purkien raivoasi väkivalloin. Katkerat kyyneleet valuvat pitkin poskiasi, kun annat puun kärsiä vihankohteidesi puolesta. Laskeudut kaikille neljälle jalallesi, vain iskeytyäksesi ruumiillasi päin vaurioutunutta puunrunkoa. Puu rätisee ja saa pienen halkeaman, kun samalla tajuat tuntevasi kipua ja huomaat itsekin olevasi vahingoittunut. Otat etäisyyttä puista ja taivutat päätäsi - vain huomataksesi, että vaalealla karvallasi valuu muutama verinoro. Olet yhtäkkiä herkkä kivulle, ja tunnet kuinka meren suolavesi imeytyy haavoihisi.
Huusit tuskasta.

Epätoivoisena otuksena juoksit haljenneen puun ohi metsään, puikkelehtien muiden kapeiden puiden väleistä etsien jotain, mikä helpottaisi haavojesi kirvelyä. Hengästyit enemmän askel askeleelta, etkä pelastusta etsivin sumein silmin huomannut jokea, johon kaikkine jalkoinesi astelit. Kylmä tunne kavioissasi herätti sinut, etkä hukannut hetkeäkään päästäksesi syvemmälle - antamaan virtaavan veden huuhdella haavasi puhtaiksi.
Ajattelit selviytyväsi.

Lucresia poistuu ~
werucchi
 

Paluu Lehtimetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron