Count me out

Kesäisin alue on erittäin lämpimän oloinen ja siellä viihtyy hyvin niin päivin kuin öinkin. Maasto on helppokulkuista ja alue saattaa olla erittäinkin harvaa joistain kohdista lehdistöä. Keskeltä metsää saattaa hyvällä tuurilla tai tietoisesti löytää pieniä aukioita, jotka ovat täynnä syötävää, vihreää heinää.

Count me out

ViestiKirjoittaja Sasu » 31. Heinä 2012 16:17

[fei sekä Balthazar mukaan~]

Auringonvalo siilautui lempeästi puiden lehvien välitse saaden koko maiseman näyttämään hienoisesti vihreältä. Edellisenä yönä oli satanut parin kuuman päivän jälkeen, ja polut olivat näin aamupäivälläkin vielä kosteita. Siellä täällä puiden lehdiltä tippui vettä kastelemaan maata entisestään. Maisema oli kaikenkaikkiaan kauniin rauhallinen ja seesteinen, päivä oiva metsässä kuljeskeluun.

Siitä musta tamma ei tiennyt mitään.

Edellinen yö oli ollut paha, todella paha, huonompi kuin aikoihin. Musta hevonen oli juossut miltei koko yön pakoon - mitä lie, omia demoneitaan ja varjojaan kai. Moni tuskin tiesi, mitä Fecin päässä oli kuluneen yön aikana liikkunut, eikä sitä kannattanut kysyäkään. Riehuttuaan koko yön pitkin lehtimetsää - omilla alueillaan vai muiden, siitä musta ei välittänyt - tamma oli lopulta romahtanut maahan jalkojen pettäessä alta ja jäänyt niille sijoilleen. Musta olisi voinut edelleen yhtä hyvin olla kuollut kuin elävä, niin liikkumatta se makasi. Hienoinen kylkien kohoileminen kuitenkin paljasti, että vielä tammassa henki pihisi. Kuinka kauan, se on eri asia. Luultavasti Feci ei ollut taaskaan syönyt aikoihin, nukkunutkin vain vähän. Ei se silti pelastajaa odottanut, ja tuskin sitä olisi kukaan pelastanutkaan. Pätkä hieman valoisampaa aikaa olisi riittänyt nostamaan mustan taas kutakuinkin elävien kirjoihin. Fecin hyperaktiivisuus ei välttämättä eronnut sokeasta ryntäilystä ympäriinsä, mutta ainakin musta itse tunsi olonsa iloiseksi niinä parempina päivinä. Ehkä varsan tasolle taantuminen ei ollut niin paha asia, kun vaihtoehtona oli silmitön kauhu, joka saattaisi vielä joskus viedä Fecin hengen. Edellinenkään yö ei ollut kohdellut tammaa varsinaisesti silkkihansikkain: sen kyljillä, kaulalla ja jaloissa oli ruhjeita ja haavoja, mutta mitä muuta voisi odottaakaan? Niin sekavassa tilassa Feciltä ei riittänyt aivokapasiteettia puiden väistelylle.

Ainakin tamma pystyi edelleen liikkumaan, päätellen sen äkillisestä sinkoamisesta jaloilleen. Hieman horjuvaltahan se näytti, mutta pään villillä kääntelyllä puolelta toiselle saattoi olla jotain osuutta asiaan. Yllättävää kyllä, Feci ei pinkaissutkaan juoksuun, vaan vaikutti jopa rentoutuvan hieman. Musta vaikutti sekavalta ja sen silmät harittivat, mutta ainakin tamma onnistui hoipertelemaan viereisen pikkupuron ääreen juomaan. Kyllä sellainen kiljuminen varmaan kurkkua kuivasikin, jota metsä oli saanut eilen illalla todistaa. Käheltä Fecin ääni kuulostikin tämän mutistessa itsekseen.

Nytkähtävällä liikkeella tamma nostaa päänsä ylös veden tuntumasta. Hetken kuulosteltuaan musta uskaltautuu jopa laiduntamaan puron vieressä, vaikka säpsähtääkin jokaista rasahdusta ja spurttaa laukkaan useammin kuin kerran pelkän oravan tai putoavan lehden takia. Nämä pyrähdykset kuljettavat tamman pikku hiljaa hieman harvemmassa kasvavien puiden väliin, mutta selvästi kalvava nälkä vie voiton hermostuksesta.

[Grblbl mikä ote hahmoon? x'D Ehkäpä tämä tästä.]
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Count me out

ViestiKirjoittaja feiarth » 01. Elo 2012 14:51

[Incoming!]

Herr Balthazar

Raskaasti huokaisten ruuna irrottaa hampaansa täysin tuntemattoman tamman harjamarrosta. Se saattaa vieläkin maistaa kitkerän, rautaisen verenmaun suussaan. Rautias on tyytyväinen oloonsa, pakottava tunne on tiessään ja tilalla on raukeus. Laiskasti, eikä kovinkaan paljoa pientä kimoa tammaa ajatellen se laskeutuu takaisin neljälle jalalleen. Tamman hiljainen ulina kaikuu metsikössä, mutta se ei voisi vähempää raudikkoa kiinnostaa. Se sai tahtomansa, tällä kertaa erittäin helpostikin. Kimo oli hyvin helposti lumottavissa. Sen tarina oli tavallinen: hellä, huolehtiva ja perhekeskeinen puoliso hakusessa. Helppo homma Balthazarille, eikä aikaakaan, kun tamma oli vapaaehtoisesti päästänyt toisen selkäänsä. Siinä kohtaa mitään ei ollutkaan enää tehtävissä, vaikka kimo rimpuili ja potki. Muutama napakka potku osui ruunan takajalkoihin melko kivuliaastikin, mutta ne sai tamma tuntea harjamarrossaan.

"No, mitä sä odotat, häivy", Balthazar toteaa vielä itseään säälivälle tammalle, jonka nimeä se ei enää muista. Harvoin niin vähäpätöiset asiat kuten nimet jäivät sen muistiin pidemmäksi aikaa kuin tarpeellista. Ja yleensä tarve päättyi siinä kohtaa, kun ruuna hyppäsi uhrinsa selkään. Kimo avaa suunsa esittääkseen joitakin vastalauseita, syytöksiä rautiaan petturuudesta tai muuta turhanpäiväistä, mutta Balthazarin ajatukset ovat toisaalla. Se tyytyy luomaan hyytävän katseen tammaan päin, eikä toisella ole muuta vaihtoehtoa kuin poistua paikalta hoitamaan itseään.
"Säälittävä tapaus", ruuna kommentoi ääneen päätään pudistaen. "Parempi mulle", se jatkaa sitten ja hymähtää.

Raudikkoa väsyttää. Tuttu raukeus vaatii paneutumaan maahan lepäämään, mutta hetken ruuna kamppailee tunnetta vastaan. Se kuulee metsästä etäistä rapinaa, askeleita. Balthazar olettaa ne kuitenkin paikalta poistuneen tamman ääniksi, eikä jaksa välittää tilanteesta sen enempää. Muuten metsä vaikuttaa tarpeeksi rauhalliselta, joten se paneutuu lopulta makuulle. Metsänpohja on kostea ja kastelee ruskeaa turkkia vatsapuolelta. Takajalkojen ihon taittuessa tuoreiden haavojen kohdalta ruuna irvistää. Irvistys vaihtuu kuitenkin nopeasti itsetyytyväiseen ilmeeseen. Tamma sai ansionsa mukaisesti, eikä kimon vastalauseet olleet edes pahimmasta mahdollisesta päästä. Itsepuolustusreaktiot ovat jokseenkin arkipäivää ruunan kovakouraisten otteiden vastineeksi. Joskus hyvästä olosta oli kuitenkin kärsittävä, se oli elämän perusteita. Mutta nyt oli aika levätä.
feiarth
 

Re: Count me out

ViestiKirjoittaja Sasu » 11. Elo 2012 14:21

Säpsähdys, spurttaus uuteen suuntaan ja jälleen hetki ruokailua. Päältäpäin Feci vaikuttaisi normaalilta, joskin vähän suttuisen näköiseltä, hieman kolhitulta ja varpaillaan olevalta hevoselta, mutta silmien jatkuva muljahtelu, luimuun painetut korvat ja hiljainen jupina kertovat muuta. Tamma nakkaa päänsä jälleen ylös ja ravistelee takkuuntunutta harjaansa mulkoillessaan metsää synkästi.
"Kehtaatkin vielä esittää", Feci mumisee kitkerästi ja saman tien ottaa valtavan loikan sivulle. Hypähdyksen seurauksena musta päätyy miltei polviaan myöten vesialtaaseen, joka on liian suuri lätäköksi mutta melkeinpä liian pieni metsälammeksi, ja se taas aiheuttaa lisää hyppyjä ja veden roiskumista joka suuntaan. Hetken kompasteltuaan ja melkein livettyään veteen pää edellä Feci onnistuu saamaan kaikki neljä kaviotaan jälleen turvallisesti maalle ja silmäilee lammikkoa hurjistuneena mutisten jotain pahantahtoisista ansoista ja siitä, miten joltakulta kaivetaan vielä silmät päästä tästä hyvästä.

Yllättäen musta kuulee jonkun nyyhkyttävän, ja hetken tiirailun jälkeen Feci saa silmiinsä kimon tamman, joka kenen tahansa muun mielestä vaikuttaisi täysin murtuneelta ja mahdollisesti apua kaipaavalta. Sellainen ei kuitenkaan mahdu Fecin päähän, sen sijaan musta kiinnostuu äkkiä suunnattomasti, miksi tamma oikein itkee. Koska Feci on yllättäen päätynyt siihen tulokseen, että kimo on aivan varmasti ja ehdottomasti vihollisen puolella, ja että heidän kohtaamisensa päättyisi mitä luultavimmin siihen, että toisella olisi kurkku auki, ei tamma tietenkään voi mennä kysymään kimolta suoraan itkun syytä. Toiseksi paras vaihtoehto mustan päässä on ilmeisesti lähteä kulkemaan vieraan tulosuuntaan, sen verran määrätietoisesti resuisehko tamma ainakin lähtee kulkemaan. Olisiko vihollisen vihollinen liittolainen? Vaiko kenties entistä pahempi vihollinen? Tällaisia Feci pohtii hetken, mutta saadessaan rautiaan silmiinsä ajatukset ovat vaihtuneet jo toisiin - ja nyt ne pyyhkiytyvät uudelleen tyhjiksi.

Yllättävän nopeasti Feci kuitenkin järjestää kasvoilleen hymyn, jota voisi kuvata jopa hieman pahantahtoiseksi, tai vähintäänkin kieroksi. Silmiään siristäen tamma astelee selvästi toisen näköpiiriin ja tarkastelee raudikkoa silmiään siristäen.
"Mitäs meillä täällä on?" se kysyy itsekseen ja päästää suustaan käkätyksen. "Päiväkävelyllä metsän siimeksessä?"
Vaikka eihän vieras kovin käveleväiseltä näytäkään, mutta koskapa se olisi Feciä haitannut.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Count me out

ViestiKirjoittaja feiarth » 22. Marras 2012 00:11

"No perkele", ruuna tuhahtaa ääneen tajutessaan, etteivät äskeiset äänet kuuluneetkaan sille kimolle tammalle, vaan jollekin ihan tuiki tuntemattomalle hevoselle. Tammalle, nähtävästi, joskin harvinaisen pirullisen oloiselle tammalle. Balthazar oli ollut juuri ummistamassa silmiään tuon pahanilmanlinnun saapuessa paikalle, joten voitte arvata, ettei se ole kovinkaan hyvillään joutuessaan nousemaan jaloilleen toisen ilmestyessä paikalle. Sillä eihän se maahankaan voinut jäädä, eihän sellainen sopinut. Ruuna peittelee pientä irvistystä takajalkojen ihon jälleen liikahtaessa niin, että haavat muistuttavat olemassaolostaan.

Äskeinen hyvä olo ja raukeus ovat tiessään, raudikko manaa äänettömästi.
"Juu, juoksen tässä maratonia, niin kuin näkyy!" se vastaa esittäen hyväntuulista ja perin hilpeää. Sanoista saattaa tietenkin huomata sarkasmin, mikäli sellaista yhtään taitaa, otsallaankin, sillä näyttelemisensä lomassa se ei kuitenkaan saa piilotetuksi pakotettua hymyään.

"Mitäs itse teet? Treenaatko hiljaa olemisen Caralian mestaruuskilpailuihin?" ruuna viittaa tamman omituiseen kälätykseen ja käkätykseen. Heti esitettyään kysymyksensä, se toivoo olleensa vain hiljaa, kenties lähteneensä pois. Ei päivää kannattaisi pilata mokoman takia, eikä tästä tapaamisesta varmastikaan kumpikaan heistä kostuisi kovinkaan paljoa. Tai mistäpä sitä tietäisi millainen tamma loppupeleissä olisi ja kuinkapaljon se nauttisi toisten häiritsemisestä - sillä sitähän tämä oli, häirintää puhtaimmillaan!

Ruuna mittailee mustaturkkista korvista kavioihin ja takaisin. Aika tavallisen vaikutelman toisesta saa, sikäli kun on ylipäätään olemassa mitään tavallisuuden mittaria. Saapa nähdä, mitä tästä tulee..
feiarth
 

Re: Count me out

ViestiKirjoittaja feiarth » 13. Touko 2013 22:31

//puskua, Balt lähtee tauolle, pahoitteluni <:
feiarth
 

Re: Count me out

ViestiKirjoittaja Sasu » 14. Touko 2013 20:25

[Asia selvä, eipä tämä peli varsinaisesti edennytkään. :''D]
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48


Paluu Lehtimetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron