Ne tanssii taivasalla

Kesäisin alue on erittäin lämpimän oloinen ja siellä viihtyy hyvin niin päivin kuin öinkin. Maasto on helppokulkuista ja alue saattaa olla erittäinkin harvaa joistain kohdista lehdistöä. Keskeltä metsää saattaa hyvällä tuurilla tai tietoisesti löytää pieniä aukioita, jotka ovat täynnä syötävää, vihreää heinää.

Ne tanssii taivasalla

ViestiKirjoittaja kujakettu » 08. Tammi 2014 20:21

[Sachiyo ja Darius!]

NITA

Tuntuu vieläkin todella epätodelliselta että jotain tällaista voisi tapahtua Caraliassa. Tokihan minä olin iät ja ajat tiennyt että täällä on tulivuori, mutta koko pienen ikäni se oli ollut hiljaa ja täysin vaaraton. Niin, kunnes ei pitkäkään tovi sitten se päätti sylkeä sisuksistaan tuhottoman kasan tuhkaa ja savua, järistää maata ja posahtaa.

Seisoskelen jotenkin poissaolevana puiden keskellä, ja en ole kaukana tasankohevosten rajasta. En tajunnut mikä veti minua puoleensa niin että minun teki mieli palata aina lähemmäs tulivuoren purkauspaikkaa. Toisaalta minua huolestutti olivatko kaikki hevoset ehtineet turvaan sieltä, toisaalta taas olin kiinnostunut näkemään miltä maailma näytti siellä nyt.
Savua ja tuhkaa on edelleen ilmassa aivan tolkuttomasti ja se rasittaa keuhkojani mutta en jaksa välittää siitä pahemmin. Tuijottelen vain poissaolevasti rajan toiselle puolelle. Tuntuisi typerältä rikkoa rajoja vain silkan mielenkiinnon takia, sen takia että halusin tietää miltä tulivuoren lähistöllä nyt näyttäisi. Olin oppinut jo kauan sitten että laumarajoja pitäisi kunnioittaa, ja tiesin myös ettei siitä seuraisi hyvää jos rajavartija saisi minut kiinni. Silti en voi estää sitä kaihertavaa, kiehtovaa uteliaisuuden tunnetta sisuksissani. Moraalini kuitenkin estää minua ylittämästä rajaa nyt kun olen yksin. Zerawin kanssa olin rikkonut rajoja mutta vastuuni tuntuu jotenkin suuremmalta nyt yksin ollessani. Ja toisaalta silloin olimme olleet ihan jäässä sen jokeen kaatumisen takia.

Ihan hiljaisia jälkijäristyksiä tuntuu tulevan vielä välillä, mutta varsin harvakseltaan. Minä katselen jonnekin tyhjyyteen. Se siitä lumestakin sitten, maa oli ollut niin kuumana että se oli sulattanut sen vähäisenkin rännän tiehensä. Tosin minusta tuntuu että kauempana jossain havumetsän tasalla saattaisi ollakin lunta.
Tuntuu jotenkin todella epätodelliselta kun linnutkin tuntuvat olevan vielä ihan hiljaa kuin kauhusta mykkinä. Yskin muutaman kerran savun vuoksi, jatkaen sitten tyhjyyteen tuijotteluani.
Moderaattori - player since 28.2.2008

IRIS - ANAKIN - NITA - IRRE - HERA - NOMI - CADELL
Avatar
kujakettu
Manaatti
 
Viestit: 955
Liittynyt: 10. Helmi 2013 23:53

Re: Ne tanssii taivasalla

ViestiKirjoittaja Siuri » 28. Tammi 2014 07:34

[Noniin, eipähän aikoihin tälläkään pelattu.. Katsotaan, miten lähtee!]

Darius

Olin ollut joella juomassa vettä, kun joen pinta alkoi värähdellä. Siitä seurasi ihmetystä ja hieman pelkoakin, kunnes maa alkoi hiljaa allani täristä. Se ei kestänyt kauaa eikä ollut kovin kovaa. Kun se loppui, ehdin jo hetken huokaista helpotuksesta ja jatkaa matkaani kohti merenrantaa, kunnes huomasin puiden välistä mustan pilvipeitteen lähestyvän.
En osannut sanoa yhtään, mitä tapahtui, vaan kaikki oli niin outoa ja vierasta. Hetken mietin jo pakosuunnitelmaa, mutta jokin tuossa tuhkapilvessä sai minut uteliaaksi.
Niinpä lähdin katsomaan lähempää, mistä se tuli, ja tasangon laidalta syykin selvisi - laumattomien alueella oli suuri vuori, joka nähtävästi oli purkautunut. Vuorta ei näkynyt kunnolla mutta sen päällä oli suuri tuhkakerros, joka olisi täällä minä hetkenä hyvänsä.

Nyt siitä on jo jonkin aikaa, kun vuori näytti elonmerkkejään. Tuhka on levinnyt myös ylänköhevosten maille, ja saa ilman niin kovin likaisen näköiseksi. Hengittäminen on hieman haastavaa, eikä puhtaasta vedestä tai lumesta ole tietoakaan. Kaikki tuntuu olevan vain yhtä usvaa.

Kävelen lehtimetsässä rauhallisin askelin. Auringonpaiste erottuu jostain tuhkaverhon takaa. Pakko myöntää, että ilma on jopa ihan kaunis, vaikkakin täynnä tuhkaa. Jotenkin epätodellinen olo kaiken tämän usvan keskellä, ei kovin meinaa erottaa nenäänsä pidemmälle.
Kuljen hitaasti eteenpäin kohti jokea. Tuhka saa olon jotenkin likaiseksi, ja kaipaisin kovasti pientä pulahtamista jossakin. Toisaalta taas merivesi voisi olla jopa puhtaampaa juuri nyt.
Lunta ei ollut maassa juurikaan, siellä täällä vain muutamia kasoja, mutta ei niistäkään iloa ollut. Lumen alta on paljastunut esiin viime vuotiset mädäntyneet lehdet ja ruohikkokin on vain tallaantunutta ja haisee pahalle.
Hämmennyn hieman, kun huomaan edessäni vähän matkan päässä usvan keskellä hevosen ääriviivat. Niitä ei kunnolla erota, mutta kyllä sen täytyy vain hevonen olla.
Lähden kävelemään sen enempää miettimättä häntä kohti.
"Hei?" huudahdan jo hyvän matkan päästä ihan vain siksi, että hän ei säikähdä keskeltä sumua tulevaa muukalaista.
Kun pääsen lähemmäksi, erotan ruskean tamman, joka on minua vähän pienempikokoinen. En olekaan tainnut nähdä häntä aiemmin. Uskaltaisikohan ihan mennä tutustumaan?
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Ne tanssii taivasalla

ViestiKirjoittaja kujakettu » 30. Tammi 2014 19:11

Tuijottelen poissaolevasti lehdettömiä puita ja harmautta ympärilläni. Se oli todella masentavaa, mutta samalla se kiehtoi minua syvästi. Katseeni vain kiersi harmaantunutta maisemaa, enkä voinut jollain kumman tavalla saada siitä kyllikseni. Tuntui kun siihen normaaliin kuvien kirjoon vuodenaikojen vaihtelusta, siltä miltä tämä osa ylänköhevosten aluetta milloinkin näytti, olisi liittynyt uusi, mielenkiintoinen kuva. Sellainen joka kertoi tarinan. Harmaa maa, joka jätti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Se siinä minua kiehtoi. Sen yllättävyys.

Hengitän syvään, mutta kun tuhkan likaama happi saavuttaa keuhkoni, saan palkaksi vain kunnon yskäysten sarjan. Selvä, ei syvää hengitystä keuhkojen pohjalle asti vähään aikaan. Yskiminen vain saa kurkkuni kutiamaan, eikä lähialueiden vesikään taida olla nyt ihan puhtaimmasta päästä.
Mitenköhän helppoa vuoristo- ja metsäponeilla oli? En uskonut että sinne Hoeron purkaus olisi tehnyt paljoakaan eroa. Entä jos tilanne jatkuisikin pidempään tällaisena? Hevoset kuolisivat johonkin keuhkoahtaumiin, samalla kun ponit saaren toisessa päässä olisivat asiasta täysin tietämättömiä.
Aika karmiva skenaario.

Ajatukseni keskeyttää lopulta puiden välistä ilmestyvä suuri ori, joka näyttää kuuraisemmalta kuin mitä maa oli muutamiin toveihin näyttänyt. Minua korkeampi mitä ilmeisimmin, varsin raskasrakenteinen myöskin, samanlaisten pitkien vuohiskarvojen kanssa kuin minulla.
"Päivää", vastaan orille joka oli huudahtanut tervehdyksensä jo vähän kauempaa.
"Mitäs teille kuuluu tänä harmaana päivänä?" sanon jopa pieni kiusoitteleva sävy äänessäni. Kaipa sitä piti tällaisesta tilanteesta yrittää saada mielummin huumoria kuin itkua aikaiseksi.
Moderaattori - player since 28.2.2008

IRIS - ANAKIN - NITA - IRRE - HERA - NOMI - CADELL
Avatar
kujakettu
Manaatti
 
Viestit: 955
Liittynyt: 10. Helmi 2013 23:53

Re: Ne tanssii taivasalla

ViestiKirjoittaja Siuri » 04. Helmi 2014 13:10

Kuulen tamman vastaavan minulle, joten lähden reippaammin askelin kävelemään häntä kohti. Pääsen pian hänen vierelleen ja pysähdyn siihen. Tamma näyttää melko nuorelta ja sillä on valkea merkki päässään.
Ennen kuin ehdin kysyä tamman nimeä, hän esittää minulle kysymyksen, joka saa minut vähän hymyilemään.
"Ei minulle mitään ihmeempiä, ihmettelen tässä yhäkin mitä täällä on tapahtunut. Ilmeisesti se vuori laumattomien mailla on päättänyt purkautua?" sanon kysyvästi katsoen tammaa. Onkohan hän ollut kenties saarella kauan? Kauemmin kuin minä? Tietäisiköhän hän jotain enemmän..?
"Tuota.. tekeekö se useinkin noin?" kysyn ja naurahdan hieman jopa itse typerästi esitetylle kysymykselle. Eiköhän tamma kuitenkin tajuaisi, että tarkoitan tulivuorta ja sen purkautumista.
"Olen muuten Darius", esittelen itseni vielä perään pienen nyökkäyksen kera.

Ilma on melko raskasta hengittää, ja ylängöllä se tuntuu vieläkin raskaammalta kuin tasangon lähettyvillä. Ei alueissa niin paljoa eroa ollut, mutta ehkä ylänkö on vain sen verran korkeampi, että epäpuhtaukset ovat lähempänä maan pintaa tai jotain, mistäpä minä sen enempää tietäisin. Joka tapauksessa ilma on huonoa.
"Luuletko, että tuhka on levinnyt ihan saaren pohjoiskärkeen asti?" kysyn tammalta yhäkin pitäen aiheen tulivuoressa. Sinäänsä vähän meinaa naurattaa keskustelu ilmasta ja jostain vuoresta, mutta kyllä minua ihan oikeasti kiinnostaakin tämä. En ole aiemmin sattunut törmäämään purkautuvaan tulivuoreen - saati näin lähellä ollessani.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Ne tanssii taivasalla

ViestiKirjoittaja kujakettu » 04. Maalis 2014 01:57

[Mä oon aina ihan kujalla kun hevoset puhuu ilmansuunnista koska en osaa hahmottaa mikä paikka Caraliassa on mihinkin ilmansuuntaan kohden. Tuumasin et Darius puhui 'kärjellä' joko lumppareiden jäätikköalueista tai saaren kauimmasta päädystä niin et.. Saatoin kirjotella ihan läpiä päähäni koska en ollu varma mistä paikasta puhuttiin. :DD]

Jykevä ori saapuu kaikessa rauhallisuudessa luokseni, vastaten myös kiusoiteltuun kysymykseeni. Ori myöntää olevansa ihmeissään tilanteesta, ja se saa minutkin luomaan katseen ympäristöömme. Olihan se varsin tummanpuhuva ja tuhkainen, ei lainkaan tavanomainen. Hän jatkaakin kysyvään sävyyn laumattomien mailla olevasta tulivuoresta.
"Hoero purkautui, kyllä", vastaan hänelle. Olin itse kokenut järistysten alkamisen Zerawin kanssa.
"En tosin tiedä tuhojen laajuudesta." Sanoissani on hieman mietteliäs sävy, ja katseeni kirii taas jonnekin tasankolaisten rajan puolelle. Sinne kauas, suuntaan jossa tulivuori on. Ja jälleen minua kutkuttaa tunne että haluaisin mennä katsomaan tuhon laajuutta.

Kuulen kuitenkin etäisesti kun kuurainen ori kertoo nimekseen Darius. Käännän katseeni nopeasti häneen, toivoen että hän ei kokenut minua epäkohteliaaksi äskeisen pienen ajatuksiini uppoutumisen tähden.
"Hauska tutustua", sanon hänelle hymyillen.
"Minä puolestani olen Nita."

Syvään hengittäessäni tunnen taas miten tuhkainen ilma kutittelee kurkussani, mutta yritän välttää yskimisen senkin uhalla että vesi kihoaisi silmiini. Ori esittää minulle kysymyksen, johon vastaan hieman päätäni kallistaen, epäröivällä ilmeellä.
"En usko että tilanne on vuoristossa ja metsäponien alueella kovinkaan paha. Luulen etteivät he ole edes huomanneet kevyttä järähtelyä kummempaa.. Se se onkin koomista. Laumattomien alue on varmaankin täysin autio ja kovettuneen laavan sekä tuhkan peitossa, ja ponilaumat ovat tästä luonnonkatastrofista lähes täysin tietämättömiä. Voitko kuvitella?"
Moderaattori - player since 28.2.2008

IRIS - ANAKIN - NITA - IRRE - HERA - NOMI - CADELL
Avatar
kujakettu
Manaatti
 
Viestit: 955
Liittynyt: 10. Helmi 2013 23:53

Re: Ne tanssii taivasalla

ViestiKirjoittaja Siuri » 24. Huhti 2014 21:47

[Mulle se jostain syystä menee ton Caralian kartan mukaan -> ylhäällä pohjonen, alhaalla etelä.. En sit tiedä, varmaan tästäkin tosi erilaisia käsityksiä x)]

Hoero. Ilmeisesti tuon vuori nimi. En olekaan kuullut sen nimeä aiemmin - saati oikeastaan edes tiennyt, että sillä on nimi. Tamma kertoo olevansa yhtä tietämätön tuhojen levinneisyydestä kuin minäkin. Niin no, saari on kuitenkin sen verran iso, että tuhojen tutkimista ei olekaan ihan helppo selvittää. Toki jos jostain päin saarta olisi levinnyt sana, mutta eipä minun korviini ole sattunut kulkeutumaan. Ainoa mikä täällä on levinnyt, on tuo järjetön tuhkan määrä.

Tamma näyttää hätkähtyvän ajatuksistaan ja esittäytyy sitten Nitaksi.
"Hauska tutustua", totean itsekin tammalle. Missä lie kulki ajatuksineen, johan tässä on hevosella jos toisellakin mietteitä mielen päällä. Ensin pääntauti ja nyt vielä tämä. Laumattomia vaeltaa ympäri saarta ja vielä mitä. Mutta kunhan tuhka laskeutuu niin toivottavasti päivä kirkastuu.

Naurahdan hieman tamman sanoille muiden laumalaisten tilanteesta, vaikkei asiassa kyllä yhtään mitään huvittavaa ole. Onhan se kuitenkin melkoisen koomista, että toinen puoli saaresta on aivan tuhkan peitossa ja osa joutunut jättämään kotinsa, mutta toinen puoli taas jatkaa elämäänsä tietämättä mistään mitään.
"Enpä ole oikeastaan tullut edes ajatelleeksi", sanon hymyillen.
"Aika mielenkiintoista kyllä. Mutta luulisi että joku heillekin veisi sanomaa purkaantumisesta ennemmin tai myöhemmin", vastaan melko realistisena tamman mietteisiin.

Käännän katseeni savuisesta maisemasta ja tulivuoresta tammaan päin.
"Oletko sinä Nita kauan ehtinyt jo saarella olla?" kysyn uteliaisuuttani. En ole tammaa aiemmin nähnyt, mutta toisaalta taas esimerkiksi juurikin tulivuoren purkautuminen ei näytä hetkauttavan häntä hirveästi.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Ne tanssii taivasalla

ViestiKirjoittaja kujakettu » 12. Kesä 2014 01:37

Uusi tuttavuuteni vaikuttaa varsin kohteliaalta tapaukselta kaiken kaikkiaan. Hänen todetessaan minulle että on hauska tutustua, nyökkään hyvilläni pienen hymyn kera. Oli mukava aina tavata hevosia jotka vaikuttivat vilpittömiltä noin sanoessaan.
Darius naurahtaa puheisiini miten erilainen tämän hetkinen tilanne eri puolilla saarta todennäköisesti on ja minäkin virnistän hieman. Olihan tämä jo tavallaan aika koomista.. Päistärikko kuitenkin toteaa että eiköhän joku ponilaumoillekin vie sanomaa asiasta johon nyökkään pienesti.
"Uskoisin niin. Ja voihan olla että sielläkin on tuntunut pientä maan vavahtelua, en osaa sanoa", sanon sitten mietiskelevään sävyyn.

Silmäilen taas harmaata maisemaa tuntien jonkin oudon ihailun kaltaisen tunteen itsessäni. Tuntui kummalliselta että sain tällaisesta luonnonmullistuksesta pelon sijasta tunteekseni lähinnä jonkinlaisen kunnioituksen ja valtavan kiehtovan uteliaisuuden. Usvaisuutta katsoessani kaikki on vain niin maalauksellista omalla karulla tavallaan...
Riistän katseeni pois maisemasta takaisin todellisuuteen - olisi hyvin epäkohteliasta jos en keskittyisi keskustelukumppaniini vain johonkin tulivuoren tuhkan peittämään maisemaan.
Darius kysyy olenko ehtinyt olla pitkään saarella ja hymähdän huvittuneesti.
"Aika pitkään kyllä.. koko ikäni nimittäin", sanon hymyillen.
"Sinä sen sijaan et taida olla täältä kotoisin?"
Moderaattori - player since 28.2.2008

IRIS - ANAKIN - NITA - IRRE - HERA - NOMI - CADELL
Avatar
kujakettu
Manaatti
 
Viestit: 955
Liittynyt: 10. Helmi 2013 23:53


Paluu Lehtimetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron