Hidas puskaradio

Kesäisin alue on erittäin lämpimän oloinen ja siellä viihtyy hyvin niin päivin kuin öinkin. Maasto on helppokulkuista ja alue saattaa olla erittäinkin harvaa joistain kohdista lehdistöä. Keskeltä metsää saattaa hyvällä tuurilla tai tietoisesti löytää pieniä aukioita, jotka ovat täynnä syötävää, vihreää heinää.

Hidas puskaradio

ViestiKirjoittaja Maikku » 20. Huhti 2011 21:49

[Amethystillä oikeus raahata Niethe tänne, ei muita. ]

MELINDA
Sirot askeleet käyvät pitkin harvoin kuljettue polkua lehtimetsän keskeltä ulommas. Kaunis, vaikka vähän kasvun kanssa keskeneräinen tamman alku uskaltautuu ulos piilostaan korvat pystyssä ja kaula kaarella. Tamma on päättänyt olla isku valmiudessa, tulisi sitten ketä tahansa vastaan. Tosin, olikin sitten eri asia ketä tamma ei halunnut kävelevän vastaan.

Tuo kaunis alku kevään päivä oli pyhitetty vain ja ainoastaan piilosta poistumiselle. Tamma oli väsynyt ja turhautunut, epäsosiaalisessa kunnossakin vieläpä oltuaan kauan piilossa. Olihan hän nähnyt vain kerran hevosen ja senkin vain pari viikkoa sitten. Hiljaisemman nuorukaisen nimi oli ollut monimutkainen ja hiirakon muisto tammassa alkoi jo valitettavaa tahtia hiipua. Hyvä kun Melinda edes itse muisti miltä hevonen näytti.

Hänellä oli mielessään paljon muistoja, haalistuneita muistoja joita rautias oli kerrannut useaan otteeseen kuluneen talven aikana ja aikaisemminkin. Hän ei muistanut kovinkaan hyvin enää päivää, jolloin oli ollut luolassa Niethen kanssa, ei muistanut edes kunnolla emänsä ruumista. Eikä Melinda musitellut enää kovinkaan paljoa sijaisemän luona vietettyä aikaa, mutta sen jälkeiset tapahtumat kummittelivat mielessä. Jokainen varsa ei varmaankaan ollut nähnyt molempien vanhempiensa kuolemaa ja silti unohtanut niistä toisen niin kuin Melinda.

Sen sijaan rautias ja ylväästi kävelevä Melinda muisti miten omituinen ja silti omalla tavallaan kunnioitusta herättävä ori Jokeri oli seivästänyt isän hengiltä. Hän muisti tuon jälkeisestä keskustelusta sen, että Joekri etsisi hänet käsiinsä vielä kun Melinda olisi vanhempi. Ja sitten myöhemmin rannalla oli pistänyt Melindan sydämmeen musta tamma syvän haavan, pelottavan haavan. Tuo tiesi, että Salem - niminen tamma himoitsi hänen ja hänen veljensä kuolemaa.

Tiesiköhän rakas veli siitä, sitä ei Melinda tiennyt. Siinäpä oli Melindalle haastetta, löytää salavihkaa veli kulta ja varoittaa tuota - vaan miten.
Maikku
 

Re: Hidas puskaradio

ViestiKirjoittaja kujakettu » 23. Huhti 2011 11:31

NIETHE

Ravailen lehtimetsässä mietiskellen syntyjä syviä. Tai noh, en nyt tiedä... Lähinnä mietin, miksen ole tavannut paljoakaan ketään niistä joita haluaisin tavata pitkään aikaan. En Ravenia, en Stelmariaa enkä ketään muutakaan. Voisi kyllä jo olla korkea aika! Hymähdän vähän mielenosoitukselliseen sävyyn, kohentaen samalla ryhtiäni. Syvän tummanruskeat silmäni tarkkailevat keväisessä metsässä, josko joku näistä kaipaamistani hevosista ilmestyisi. En ollu tavannut sisartanikaan sitten... noh, iäisyyksiin. Kallistan mietteliäänä päätäni. Onkohan sekään enää edes hengissä? Se oli vähän sen sortin tapaus että en välttämättä menisi edes vannomaan. Muita sukulaissuhteitani en edes halunnut ajatella, sisarta nyt vielä kestikin juuri ja juuri.
Ai minäkö en oikein pitänyt sukulaisistani? Eeeeeei toki, minä vain tahdoin unohtaa täysin ainakin 98 % sukulaisistani joita tällä saarella tallasi tai oli tallannut. Sekopäisen... sen otuksen sisaren joka oli kiljunut minulle sun muut.

Aurinko paistaa lämpimästi karvaani ja luo metsästä mukavan valoisan. Kaukana olivat synkät talvipäivät. Vaikka ihan hauskaahan talvellakin oli, ei siinä mitään. Kevättä ei silti voinut mikään voittaa! Hengitän syvään ihanan puhdasta ja raikasta kevätilmaa sieraimiini, nauttien niin siitä ihanasta keväisestä tunteesta. Luontokin alkoi hitaasti heräillä ja vehretä, pian ruoho ja kasvit olisivat parhaimman makuisia. Kukatkin alkaisivat kukkia. Että minä rakastinkin kevättä.
Kohotan vähän päätäni ja vilkaisen taivaalle. Mukavan sinertävä taivas, linnut lentelevät korkealla. Tarkkailen hetken lintuja, kunnes ne liitelevät puiden latvustojen taakse näkymättömiin. Hymähdän pienen virneenpoikasen kanssa. Nyt voisi vähän revitellä..
Heitänkin pienen ilonpukin ilmaan, lähtien sitten laukkaamaan täyttä vauhtia. Pidän silti aistini avoinna. Hyvällä tuurilla voisin törmätä ainakin Raveniin.
Tanner tömisee kun rymistelen pitkin metsää pitkin niin kovaa kuin vain pääsen. Tämä e oli hauskaa jos mikä!
kujakettu
 

Re: Hidas puskaradio

ViestiKirjoittaja Maikku » 02. Touko 2011 21:56

Melindan syvät pohdinnat ja erikoisemmat muistelmat lapsuudesta saivat tamman suun mutruun ja korvat väpättämään edestakaisin. Ajatuksia häiritsi myös etäämmältä kuuluva tasainen jyminä. Ukkonenkaan ei se voinut olla, mutta kaikki mahdollisuudet oli käytävä lävitse. Entäpä jos lähestyvä uhka oli hevonen? Ääni olisi helposti selittynyt laukkaavan hevosen jyminällä. Kohti ilmeisesti samaa polkuakin tulevan uhan oli oltava myös melkoisen kokoinen, äänestä pääteltyä oli tämäkin.

Melinda pyshätyy jännittyneenä ja tamman korvat ovat jälleen kysyvästi hörössä. Jyminä lähestyi lähestymistään, nyt se taisi olla jo viimeisen mutkan takana. Tamman jännitys vain tiivistyi. Tulisiko sieltä joku tuttu vai täysin uusi tuttavuus? Entä jos tänä kauniina metsästä poisastumille osoitettuna päivänä vastaan tulisikin Jokeri, tuon kätyri tai itse pirulainen, Salem? Se Ravenkin oli tuottanut Melindalle suuren pettymyksen, sillä hän ei ollut varma, kuinka paljon musta ori oli tiennyt. Saatika sitten oliko musta varsa aidosti kiinnostunut vai huijasiko vain.

Melinda hätkähti mutkan takaa laukatessa esiin tuttu naama. Epäuskoisena hän otti pari askelta taaksepäin. Saattoiko tämä olla tottakaan? Juuri kun rautias oli toivonut saavansa veljensä käsiin, niin eteen tuli kuin veljen kuvajainen. Paitsi, että tällä ja veljellä oli tiettyjä eroja. Niethe, Melindan veli oli tamman mielessä aina ollut pieni ja eristäytynyt tapaus. Ei metsässä hullun lailla juokseva lihaskimppu.
"Hhei... Et sentään päälle juossut." Aloittaa tamma epävarmana. Hän ei ollut varma, ottiko veli tapaamisen innolla vai vihastuen. Varmaa oli, että tuon olisi pakko kuunnella Melindaa, joka ei jaksanut kantaa kaikkea enää sisällään. Epävarmuus paistoi lävitse jokaisesta sekunnista, mikä ärsytti rautiasta.

Eikä rautias ollut varma, näkisikö veli yhä hänen esittämisensä lävitse. Niinpä ei Melinda edes yrittänyt eisttää iloista taikka surullista tapahtumien johdosta. Hän kun ei tunetunut surua isän kuolemaan, eikä sne koommin sietämätöntä iloa Niethen tapaamiseenkaan. Oli vain epäröintiä ja velvollisuuden tunne. Olisi pakko kertoa, nyt kun kerran veli tuli vastaan kuin tarjottimella.
Maikku
 

Re: Hidas puskaradio

ViestiKirjoittaja kujakettu » 03. Touko 2011 22:27

[Näin btw, jostain syystä näin toissayönä unta missä mulla oli syntymäpäiväjuhlat ja sä tulit sinne lolitamekko päällä... kukaan muu ei sitten ikinä tullutkaan D8 Älä kysy, en tiedä miksi. x'D]

Laukkaan tasaista vauhtia, tuntien jokaisen liikkeen lihaksissani, jokaisen askeleen joka tömähtää maahan. Tunnen miten elämä virtaa suonissani. Oloni on niin eloisa, niin vapaa.
Juostessani osun moniin polun puolelle kurotteleviin oksiin, jotka napsahtavat äänekkäästi ryntäisiini, väistyen sitten syrjään. Siitä välittämättä ponkaisen vielä viimeisellä kerralla kunnolla lisää vauhtia jaloistani.
Ampaisen kuin nuoli eteenpäin, pieni naurahduskin karkaa vauhdin huumassa huuliltani ja oloni on mahtava. No, ainakin tällainen laukkaspurtti oli tällaisella koolla hyvin vaikuttavaa - maa jymisi kuin ukkosmyrkyssä ja pitkät jalat myös kantoivat pitkälle. Heh.

Vielä hetken juostuani, rauhallisena ja täysin tietämättömänä siitä että täällä päin oli tällä hetkellä ketään muuta - metsä kun oli vaikuttanut niin kertakaikkisen tyhjältä - edessäni onkin suurikokoinen tamma.
Hätkähdän, sillä ensimmäinen katseeni on näkevinään edessäni sen. Sen. Sekopään. Olin päättänyt etten kutsu sitä enää ikinä nimeltä, enkä ikinä kutsuisikaan.
Mutta hetken hätkähdän epäuskoisen järkyttyneenä. Pysähdyn miltei kuin seinään, vaikka valtava kasa maata sun muuta irtonaista lentää pitkin ja poikin moisesta jarrutuksesta kovasta vauhdista.
Sydämeni jätti yhden lyönnin väliin siinä samaisella, äkkinäisellä hetkellä.

Heti kun olen pysähtynyt, erotan kuitenkin edessäni olevan tamman sisarekseni. Suuri hänestä oli kasvanut - myöskin - ja hänellä ei ollut spotted blanketia. Ei tietenkään, mutta ensisilmäykseltä sitä ei ollut tajunnut. Sillä nanosekunnin mittaisella hetkellä.
Jään seisomaan paikalleni juoksemisesta hieman huohottaen. Katson toista suu hieman raollani, silmät hieman kaventuneina, kuin yrittäen katsoa tarkemmin. Että se varmasti oli se. Se sama, inisevä siskonmokoma.
Johan siitä oli aikaa ikuisuus jos toinenkin.
Lopulta älyän vastata toisen kommenttiin. Ääni sentään oli vanha ja tuttu, vaikka ulkonäkö näyttikin tietyllä tavalla niin kovin vieraalta.
"Moi. Joo, en mä nyt sentään", totean aavistuksen naurahtaen, kallistaen päätäni. Oli se kuin olikin se. Tosiaan. Siskoni.
Outoa.
kujakettu
 

Re: Hidas puskaradio

ViestiKirjoittaja Maikku » 06. Touko 2011 08:18

[Mitääh! Totaah... okei 8DD]

Melindan mielestä hänen veljensäkään ei kuulostanut sen koommin kovin normaalilta ilteltään. Hämmästyneisyyttä saattoi huomata Niethessä. Melinda vetään henkeä ja miettii sitten, miksi toinen katsoi häntä niin tarkkaan. Melinda ei kuitenkaan osannut yhdistää palasia menneisyydestä ja itsestään, eikä hän siis tähänkään mennessä ollut tajunnut muistuttavansa ulkonäöltään emäänsä.

Sen sijaan Melinda kyllä muistaa, että hänellä oli veljelleen uutisia. Asioita, jotka suorastaan pakottavatarve pakotti kertomaan.
"Minulla ei ole kovin hyviä uutisia." Melinda aloittaa sitten hiljaisuuden jälkeen.
"En osaa sanoa, onko ne sinun näkökulmistasi hyviä vai huonoja." Melinda sitten jatkaa hetken tauon jälkeen ja miettii, mistä aloittaisi. Entä kuinka paljon hän kertoisi? Tamman ajatukset olivat kiivaita ja harkitsevia, mikä oli harvinaista rautiaalle.
"Isä on murhattu. Minä näin, kun Jokeri seivästi hänet hengiltä." Melinda sitten kertoo mietittään sana asettelua, mutta toteaa sitten epäonnistuneensa siinä täydellisesti. Tamman ei pitänyt kertoa yksityiskohtia. Muuten paljastuisi, että hän on Jokerin puolella. Entä kuinka paljon Niethe tiesi Jokerista? Oliko Jokeri edes kovin tunnettukaan murhaaja täällä Caraliassa vielä?

Kyllä, Melindalla oli paljon murehdittavaa ja salailtavaa veljeltään. Hän ei voisi kertoa tuolle sitä, kuinka oli ystävystynyt Ravenin kanssa. Hän ei voisi kertoa Jokeriin liittyvistäkään asioita tarkasti. Nietheä ei kiinnostaisi osa ja osa asioista oli liian räjähdysaltista mainittavaksi. Rautias kuitenkin muisti yhä Zoen sanat. Salem halusi heidän henkeään, aivan kuten heidän äitinsä oli halunnut Salemin kärsivän. Liittyikö siihen muutakin, sitä ei rautias tamma tiennyt.
Maikku
 

Re: Hidas puskaradio

ViestiKirjoittaja kujakettu » 22. Touko 2011 12:06

Tarkkailen sisartani etäisen kiinnostunut ilme kasvoillani. Oli kerrassaan omituista nähdä sellaisen iäisyyden jälkeen. Olimme molemmat olleet vielä keskenkasvuisia pikkunaperoita silloin. Siitä oli aikaa melkein toista vuotta jo, kun viimeksi näimme. Oi että, näitä lämpimiä sukulaissuhteita. No, en ollut onneksi tavannut muitakaan sukulaisiani iäisyyksiin.
Mutta olihan se ihan jännä nähdä Melindaakin pitkästä aikaa. Ehkä sitä nykyään sietikin vähän paremmin kuin pikkuvarsana? Ties vaikka. Eihän siitä puhumatta kai selvää saisi, mutta ensin täytyi vielä hieman hämmästellä toisen ulkomuotoa. Napiseva siskonmokoma kun oli kasvanut vallan mahdottomasti ja tullut pelottavan paljon sen yhden hevosenmokoman näköiseksi - tosin saattoi olla jopa korkeampi, eikä omannut ihan samoja merkkejä sentään.
Ja tieto siitä, että tuo tosiaan oli siskoni, eikä se päästään vialla ollut akka helpottaa huomattavasti. Osasi katsoa noin huomattavan samanlaista ulkonäköä sen kummemmin kavahtamatta.
Niinpä niin, mietinpä siis syntyjä syviä, samalla kun katselin tummanruskein, eloisin silmin sisartani.

"Uutisia?" kysäisen kummastuneena. Okei, se ei todellakaan ollut ensimmäinen asia mitä odotin kuulevani. Tuskin toinen, kolmas tai neljäskään. En ylipäätään olettanut, että sisarellani olisi minulle minkään sortin uutisia. Mitään varsinaista kerrottavaa. Katseeni muuttuu kiinnostuneeksi.
"Kerrohan toki", jatkan sitten vielä. Tokihan minä halusin tietää, mitä uutisia hänellä minulle oli. Siis sisarellani oli tosiaan minulle ihan asiaakin. Hyvin kummallista.
En osaa sanoa, onko ne sinun näkökulmistasi hyviä vai huonoja.
Kohotan kulmiani yllättyneesti, katsoen sisartani pitkään.
"No johan nyt", totean pienen naurahduksen kera, "kerro nyt sitten jo. Palan uteliaisuudesta, sillä mä en todellakaan olettanut että sulla olisi mulle minkään sortin uutisia."

Isä on murhattu. Minä näin, kun Jokeri seivästi hänet hengiltä.
Jokin hämmästynyt hymähdyksentapainen karkaa huuliltani kun siskonmokoma sen sanoo. Tosiaanko? Noh.. mitä nyt tuohon sanomaan. En tosiaan olettanut tuota, enkä tosiaan uskonut että moisen kokoluokan hevosen saisi kovin heppoisesti tapettua - saatika että kukaan sitä rupeaisi tappamaan. Tai no, mistäs minä tiesin mitä jollakulla oli hampaankolossa sitä vastaan - niin, en mitään. Hämmästynyt silti olen, ilman muuta. Hetken suorastaan sanaton.
Kallistan vain hitaasti päätäni aavistuksen ja kohotan kulmiani.
"Tosiaanko?" sanon sitten ääneen.
"Erikoista. Oliko sillä siihen joku syykin?" kysäisen sitten ryhtini suoristaen, lähinnä kiinnostunut ääni suustani kuuluen.
Ai niin, ja Melinda oli tosiaan nähnyt sen. Puntaroin hetken asiaa mielessäni, ilme vähän mietteliäästi kurtussa.
"Niin, no joo, ootko kunnossa? Jäikö jotain traumoja päähän kummittelemaan tai jotai - en mä tiiä", totean lähinnä. Joo, en oikein osannut kunnollista veljeystoimintaa, hieman huonosti huolehdin sisarestani - mutta yritys hyvä kymmenen? Enkä suoraansanottuna jostain syystä uskonut että asia kauheasti tuota hetkautti.
"Mutta eikös siitä Jokerista mainittu yhteiskokouksessa silloin joskus aikanaan", totean sitten enemmänkin itselleni kuin Melindalle.
"Joku sekopää sekin."

"No mutta.. en mä suoraansanottuna edes uskonut että Nightmare olisi enää elossa", sanon lopulta toiselle. Ei se vain ollut ollut jotenkin todennäköistä. Mitä yhtään siitäkään oli tullut opittua ja sitä sen menoa katseltua, niin se oli vain ollut aika varma oletus että sekin olisi jo päässyt hengestään.
kujakettu
 

Re: Hidas puskaradio

ViestiKirjoittaja Maikku » 15. Kesä 2011 22:57

Kuunnellen veljensä reaktiota Melinda tunsi jotakin läpättävän hetkellisesti rinnassaan. Oli kummallista kuulla Niethen huolehtivan siitä, oliko hän, hirvittävä sisko tyhmine tekoineen saanut traumoja. Melinda tajusi siinä veljeään vastapäätä seisoessaan, että hän oli ollut varsana aivan mahdoton ja karmea. Mielessään hän ajatteli olevansa fiksumpi nykyään, kypsempi.

Mutta siihen aiheeseen, oliko teolle jokin syykin. Ei sille ollut.
"Ei sille teolle ollut mitään syytä! Jokeri vaan... Seivästi sen." Melinda kertoi lisäten omissa ajatuksissaan, että isäukon tappaminen oli ollut vain helpotus koko Caraliaa kohtaan. Nyt kuitenkin tamman huomio oli kääntynyt jo muualle. Veli oli puhunut yhteiskokouksesta.
"Yhteiskokouksessa?" Rautias kysyi sitten hämmentyneeseen sävyyn.
"Saat kertoa minulle sen kokouksesta." Melinda ilmoittaa sitten määrätietoiseen sävyyn ja katsoo sitten veljeään kokien hirvittävää halua selittää omaa käytöstään. Hänen olisi kerrottava kaikki Salemista, veli ei välttämättä tuntisi koko tammaa. Raven olisi pidettävä jutusta kaukana. Mutta miten tamma muutenkaan selittäisi asian oikein, jos ei voisi mainita mustasta oripojasta sanaakaan? Tuntuisi oudolta selittää vieraan tamman ekrtoneen toisesta tammasta, joka sattumalta halusi juuri heidät hengiltä. Se kuulosti suorastaan huijaamiselta.

"En ole edes kuullut koko kokouksesta. Minulla oli hyvä syy olla piilossa. Niethe, meidän henkemme on vaarassa. Enkä minä puhu nyt enää Jokerista." Melinda sitten lopulta selitti, miksei ollut yhteiskokouksessa, miksi ei edes ollut kuullut koko kokouksesta. Hän oli piilotellut. Heidän henkensä oli vaarassa. Siinä pitäisi olla jo tarpeeksi niethelle miettimistä. Nyt rautias piti tauon, jotta veli saisi arvailla hetken itsekseen.
Maikku
 

Re: Hidas puskaradio

ViestiKirjoittaja kujakettu » 18. Kesä 2011 17:22

Yritän tulkita tamman ilmeitä ja olemusta, jotain mistä saisin tietoa sillä välin kun hän on hiljaa. Sisko ei kuitenkaan liiaksi ilmeile juuri nyt, joten turha se oli tämäkin yritelmä. Pakko siis vain odottaa, katsoen toista uteliailla tummanruskeilla silmilläni, ja korvat tarkkaavaisesti hörössä.
En minä ollut uskonut että Nightmare olisi edelleen elossa, kun se oli meidät sillä tavalla huostaankin laittanut, että tuntui että sen viimeiset kiinnostuksenrippeet meitä kohtaan katosivat siinä vaiheessa kun se ullu akka meni hyppäämään vuorelta alas. Mutta siltikin, minä olin enemmän kuin hämmentynyt siitä, että joku jaksoi nähdä vaivaa tappaakseen hänet.. Olisin veikannut ennemmin että Nightmare olisi hypännyt samalta kielekkeeltä alas.

Katson Melindaa kummastuneena, kun tämä toteaa ettei teolle ollut syytä ja hän vain seivästi sen valtavan orin.
"Ahaa. Omituista..", sanon vähän hajamielisellä äänellä, aavistuksen lasittunut ilme kasvoillani, kun ajatukset ryntäilevät villisti päässäni, yrittäen miettiä, voiko joku tosiaan tappaa ihan vain ilman syytä. Katselen pohdiskelevana vihertäviä lehtiä puissa pienen hetken.
Silmäni kuitenkin jäävät tuijottamaan hieman tyhjästi naulittuina hetkeksi siskoani, kun tajuan sen; oli sellaisia hevosia enemmänkin.
Oli ollut Milena.

"Niin, kai säkin nyt siellä olit?" kysäisen entistä hämmentyneempänä, kun Melinda ei vaikuta oikein käsittävän, mistä yhteiskokouksesta puhun.
"Kaikki saaren hevoset kutsuttiin sinne. Johtajat ja johtajattaret esittäyty, sit puhuttiin kaikenlaisista tärkeistä asioista, kuten yhteismaasta ja varoitettiin Jokerista sun muuta", selitän Melindalle.
"Miten kummassa et tiedä siitä?"
Selitys kuitenkin tulee hyvin nopeasti, ja kun Melinda sen sanoo, jään katsomaan tätä silmät suurina, ymmärtämättä mitä hän oikein yrittää sanoa.
"Mitä?" älähdän toiselta ihan vahingossa.
"Mitä sä oikein höpiset? Kuka nyt meille mitään pahaa tahtoisi?" kyselen entistä kummastuneempana. Ajatukseni lähtevät laukkaamaan entistä levottomampina, ja oltuani aivan pienen tovin hiljaa, katson Melindaa suoraan silmiin.
"Oletko sä tehnyt jotakin?" Vai mitä vaihtoehtoja tässä olisi? Minä en ainakaan ollut tehnyt pahaa yhtään kenellekään. Mutta entäs Melinda sitten? Siitä en suoraansanottuna voinut olla varma. En pitänyt siskoani mitenkään sellaisena, mutta miten hyvin minä hänetkään loppujenlopuksi tunsin?
kujakettu
 

Re: Hidas puskaradio

ViestiKirjoittaja Maikku » 18. Kesä 2011 18:28

Melinda kuunteli veljen puhetta. Hän mulkaisi toista pahasti ehti kun veli oli väittänyt, että Melinda olisi tehnyt jotakin. Rautias ajatteli, että oli juuri hänen veljelleen tyypillistä syyttää häntä kaikesta.
"Niin siis minähän olen kaikkeen aina syypää, nii-in.." Melinda sanoo sitten katkeraan sävyyn ja kertasi mielessään vielä pari kertaa miten selittäisi veljelleen Salemista.

"Katsos kun minä satuin kerran rannalla törmäävään mustaan varsaan, Raveniin. Myöhemmin selvisi, että hänen ottoemänsä on Salem. Tiedäthän sinä sentään Salemin? Milena on murhannut sen varsan, Choruksen joskus aikoja sitten. No, mä käskin leikilläni sanomaan Salemille terveisiä Milenalta, mutta enhän mä tajunnut että Raven oikeasti tottelisi... No mä tapasin Ravenin myöhemmin ja me oltiin kait jonkin sortin ystäviä. Sit mä tapasin Ravenin ystävän, Zoen. Zoe selitti mulle, kuinka Raven oli avautunut sille.." Melinda selittää nopeaan tahtiin ja vetää sitten välillä henkeä.

"... Että Salem on saanut tietää meistä, susta ja musta. Raven on joutunut kertomaan äidilleen kaiken meidän tapaamisista, eli se on tavannut sutkin joskus. Raven olikin vakoilija ja kuulin, että sen ottoäiti Salem oli käskenyt sitä ystävystymään meidän kanssa. Salem tahtoo meidät hengiltä, ihan vaan koston takia." Rautias sai ekrrottua asiansa, veti henkeä ja katsoi veljensä reaktiota.
"Mä en oo syyllinen kyllä omaan vaaraani, mutta minkäs mä mahdan idiootille veljelleni?" Kysyi Melinda sitten veljeltään, vaikkei hän oikeasti halunnut riitaa hastaakaan.

"Mut et säkään voinut tietää.." Melinda sitten toteaa eprään anteeksipyytävään sävyyn.
"Sen takia mä oon ollut piilossa yli vuoden ja nyt mua turhauttaa koska ilmeisesti mtiään vaaraa ei oiskaan ollut... Se aikookin ilmeissesti tappaa meidät vasta myöhemmin." Tamma pyöräytti silmiään ja kehonkieli kertoi omaa tarinaansa tamman turhautuneisuudesta. 'Veljet...' Melinda ajatteli '... Aina niitä saa olla vahtimassa!'
Maikku
 

Re: Hidas puskaradio

ViestiKirjoittaja kujakettu » 18. Kesä 2011 22:49

Hymähdän hieman mielenosoituksellisesti, kun Melinda tuntuu ottavan sanani itseensä. Kohautan vähän lapojani.
"En mä nyt sitä meinannut", tokaisen hänelle ilmettäni hieman mutristaen.
"Mutta kun en mä tiedä, mistä hitosta on kysymys", yritän sitten selvittää huomattavasti maltillisemmalla äänellä rautiaalle. Punnitsen vaihtoehtoja mielessäni, mutta en vain saa kasaan mitään järkevää. Vanhemmatkin on kuolleet ja kuopattu molemmat, joten miten nekään nyt enää asiaan liittyivät? Milenan tiimoilta tosin sai joskus kuulla vähän liikaakin kummaksumista, outoa käytöstä sun muuta. Olen lähinnä hämmästynyt siitä, että halveeraavia katseita en ollut sen akan takia vielä osakseni saanut. Tosin enhän minä hänestä enää ääneen kauheasti puhunutkaan. Muistoja en voisi mielestäni hävittää, mutta puheesta sen voisin. Ennen pitkään kaikki sitä koskeva olisi kadonnut kuin tuhka tuuleen. Ennen pitkään. Se vain vaatisi sitä, ettei siitä enää puhuttaisi. Vasta sen jälkeen voisin varmasti lakata muistelemastakin sitä.
"Kun mä tiedän, että mä en ole tehnyt mitään harkitsematonta. Ne kaks on kuolleet, ja niin. En mä keksinyt oikeen muutakaan vaihtoehtoa näin asiaa sen kummemmin tietämättä?"

"Raveniin?" kysäisen asiaa sen kummemmin edes harkitsematta. Minun kaveriini, tuo siskonmokoma tuossa? Johan nyt. Eikö tällä saarella pystynyt ystävystymään toisten kanssa, ilman että siskokin törmäsi niihin... Tai no oliko sillä nyt niin väliä, ja sai Raven totta kai muitankin tavata ja niin. Se vain tuntui oudolta ajatella, jos Raven oli Melindan kaverikin tai jotain sellaista.
Kuuntelen Melindaa tarkasti, mutta melkein saman tien korvani nappaavat toisen tutun nimen.
"Salem? Olen mä siitä jotain kuullut, en kyl oikein tiedä onks se joku Ravenin äiti vai mikä", totean. Se keskustelu oli silloin jäänyt vähän epäselväksi, mutta ilmeisesti jonkin sortin sukua se ystävälleni kai oli? Eipäs, vaan ottoemä. Melindan mukaan. Aaaivan. Mihin se sellaista tarvitsee?
Siinä vaiheessa, kun sisareni sitten jatkaa, että Milena oli tappanut Salemin varsan, ilmeeni muuttuu pöyristyneeksi.
"VARSAN?" kysäisen ihan vahingossa melkein täydellä volyymilla.
"Oliko se akka ihan pimahtanut!" ärähdän jopa vihaisesti, katsellen hieman levottomasti ympärilleni. No joo, tiesinhän minä että se oli. Mutta että varsa?

Kuuntelen sitten hämmentyneenä, miten Melinda selittää jotain että Raven on joutunut vakoilemaan meitä ja että sen ottoäiti haluaa meidät hengiltä. Mitä ihmettä...
Pyörittelen vähän neuvottomankin oloisena päätäni.
"Mitä hemmettiä?" saan ensimmäisenä ulos suustani.
"Siis oikeasti.. ihan niinkuin sen kajahtaneen akan teot olisi jollain tavalla muka meidän vastuulla", sanon sitten edelleen ärtymys äänestäni kuultaen. Alan kiertää levottomana pientä ympyrää, huiskien samalla hännälläni ärtyneesti. Harvoin minä yhtään vihaiseksi menin, mutta tämä juttu alkoi olla jo niin kertakaikkisen omituinen, että ei tässä oikein muutakaan voinut.
"Entä Raven sitten? Onks se sit muka vakoillut meitä ihan tietosesti tahallaan vai pakottiko se joku Salem sen?" En minä voisi ainakaan uskoa, että Raven menisi tekemään sellaista. Poikaparka vain tuntui olevan niin arka, että mikäli tamma oli kovin lujatahtoinen, niin kaipa se helposti sai Ravenin lupailemaan kaikkea ja kertomaan erinäisiä asioita.
"Millanen se Salem ees on? Voiko se rehellisesti sanottuna muka ees kuvitella, että se sais hengiltä kaks lähestulkoon kaksmetristä hevosta?"
kujakettu
 

Re: Hidas puskaradio

ViestiKirjoittaja Maikku » 19. Kesä 2011 00:54

Minua suorastaan riipi, kun Raven palautui mieleeni. Se kaksinaamainen liero. Olin luullut häntä ystäväksi. OIkeasti Raven oli vain ottoemänsä sätkynukke. Sellainen hiljainen, joka tappoi toiset henkisesti. Ensin antoi ymmärtää, että häneen saattoi luottaa ja sitten kun kyseli vähän Ravenin oikeilta kavereilta, niin oho, kyseessähän olikin salaliitto minua ja veljeäni kohtaan.
"Minä luulen, että Raven ei halunnut minusta milloinkaan mitään muuta kuin tietoja Salemia varten." Ilmoitan happamasti. Viis siitä mitä veli ajatteli, mutta minä olin vihainen. Tunsin itseni niin jäätävästi sille, että minua oli hyväksi käytetty. Pientä, poloista varsaa. Okei, ehken ollut ihan mikään puhtoisin itsekään, mutta silti. Minun ystävyyteni oli ollut aitoa, sen sijaan Raven oli vain huijannut. Iljettävää, suorastaan karmea teko.

"Mistä hemmetistä MINÄ tiedän, olen elänyt saamari puskissa ja piilossa enemmän kuin Caralian lait sallii!" Kiljahdan sitten terävästi veljelleni, joka kysyy minulta millainen Salem on.
"Luultavasti samaa tasoa Milenan kanssa." Täsmennän sitten omaa näkemystäni. Ei se nyt välttämättä ihan oikea näkökulma ollut, mutta perkule ei olis voinut vähempää kiinnostaa. Se kuitenkin halusi mut ja Niethen pois päiviltä. Ja Raven oli ollut juonessa mukana kuin.. kuin jokin. Hengitin hyvin nopeasti ja katsoin hieman vihaisena Nietheen. Tyhmyys taisi olla periytyvä ominaisuus isän puolelta, sillä yhtä tyhmiä oltiin oltu molemmat. Kumpikaan ei ilmeisesti ollut tajunnut sitä, että Raven oli vakooja. Otan pari levotonta askelta sivulla ja sitten toisen mokoman taaksepäin. Siirsin korvani ikävästi taaksepäin, olin harvinaisen torjuvalla tuulella.

Kaiksita eniten tässä ärsytti se, että minä olin ottanut sen orin tosissani. Olin oikeasti pitänyt Ravenista ja mitä sitten tapahtuikaan? Niin, juurikin näin. En takuulla luottaisi siihen, enkä kehenkään muuhunkaan enää ikuna vikuna. EN!
Maikku
 

Re: Hidas puskaradio

ViestiKirjoittaja kujakettu » 19. Kesä 2011 13:39

Kun Melinda kertoo oman näkemyksensä Ravenin toimista, pudistan päätäni. Ilmeeni on ärtynyt, turhautunutkin - vihainen ei sentään aivan, mutta jotain ärtymystä kera neuvottomuudenkin. Jos olisin ihminen, painaisin kädet kasvoilleni. Sen sijaan jatkan ympyrän kiertämistä, levotonta hännän huiskimistani sekä miettimistä. Okei, olisi totisesti ollut parempi jos en olisi törmännyt Melindaan. Niin, suku tuotti vain ongelmia. Se akka joka oli listinyt toisia ihan vain huvikseen - tappanut jonkun varsan! Typerä Nightmare joka ensin luopui meistä ja sittemmin onnistui ajautumaan tapetuksi... Se huutava tyyppi, joka oli kuulemma Milenan sisko... Voi hemmetin hemmetti, mikseivät kaikki sukulaiset vain painuneet sinne missä pippuri kasvaa! Oli ollut paljon helpompaakin silloin kun en ollut nähnyt Melindaa. Niin.
"Paskanmarjat", totean lopulta ärtyneesti siskolle, tähän vilkaisten, "usko mitä uskot, mutta Raven ei oo sellainen. Ei ole eikä tule." Niin minä sanon painokkaasti, yksiselitteisesti. Ei vastaväitteitä.

Melinda alkaa räyhätä, ja minä katson tätä tuohtuneena.
"Sä se tästä koko jutusta selitit, sun siitä pitäis tietää!" ärähdän vuorostani tälle. Elänyt puskissa.. No, ei kukaan sit sinne pakottanut, oma vikansa. Tuskinpa sitä nyt niin kovasti tarvitsi pelätä, että pitäisi piiloutua ties mihin pusikkoihin. En minä ainakaan nähnyt syytä minkään sortin piiloutumiselle.
Kun sisko jatkaa, että tamma on luultavasti samaa tasoa Milenan kanssa, hymähdän. Pysähdyn vihdoin levottomasta kiertämisestäni, katsoen Melindaa vain tarkkaan. Miten tuskastuttavan paljon se näyttikin samalta.
"Älä ole naiivi", tokaisen hänelle, "miten todennäköistä se olisi? Miksi helvetissä Raven olisi hankkinut ottoäidikseen sellaisen, joka on samaa tasoa sen akan kanssa?!"

Pudistelen päätäni, samalla kun kohdistan katseeni maahan välissämme. Kasvoillani karehtii edelleen neuvoton ilme, ja harvinaista kyllä - korvani ovat tyytymättömästi takaviistossa. Jouheni ovat sikin sokin pitkin otsaani kiitos rauhattoman liikehdintäni, muutenkin harjani on ihan sekaisin.
"En mä yhtään ihmettele, jos se haluaa maksaa potut pottuina. Kyllä sitä ehkä katkeroituu vähän, jos joku mielipuoli akka tulee listimään lapsesi! Mutta idiootti se on, jos se todella luulee pystyvänsä siihen", mutisen.
Alan olla jo kovin kyllästynyt tähän keskusteluun. Melinda tuntui itsepäisesti olevan sitä mieltä, että Raven oli ain joku kaksinaamainen liero ja että Salem oli joku hullu tappokone. Mutta ei se käynyt järkeen. Tai sitten minä olin se naiivi, kun kuvittelin että kaikissa on jotain hyvää. Siltikin, tämä keskustelu alkoi inhottaa minua, ja aloin sen tähden jo vahvasti harkita lähtemistä tieheni.
Otankin yhden pingoittuneen askeleen sivummalle, kauemmas siskostani. Kohotan hieman kaulaani, katsoen häntä tarkkaan.
"Oliks sulla muuta asiaa, vai voinko mä mennä? Sori ihan kamalasti, mutta olisin tyytyväisempi jos suku ei olisi koko ajan kummittelemassa typeristä teoistaan ja vaatimassa mun päätä siitä pölkylle", totean ärtyneesti. Itsekästä, siltä se ehkä kuulostaa. En minä oikeasti halua että kukaan hullu tappaisi Melindankaan, mutta en minä siskoani pitkiä aikoja tuntunut kestävän siitä huolimatta että välitinkin hänestä. Me vain tunnuimme olevan liian erilaisia.
kujakettu
 

Re: Hidas puskaradio

ViestiKirjoittaja Maikku » 21. Kesä 2011 21:35

Isoveljen käytös oli raivostuttavaa. Melinda ei voinut muuta kuin kihistä kiukusta kuunnellessaan toisen syytöksiä.
"Ihan niinkuin ottoemänsä voisi valita! Tiedäthän sinä, ettei mekään valittu omaamme! Otettiin vaan ensimmäinen vastaan tuleva!" Rautias kiljahtaa veljelleen.
"En mä tarkoituksella ole naiivi! Mä vaan ajattelen meidän parasta! Kyllä mäkin haluaisin uskoa, et Raven ois ollut oikeesti mun kaveri mut en usko! Onko siinä hemmetti jotakin omituista, vai väännänkö rautalangasta?" Raivostunut äänensävy ei muuttunut pätkääkään Melindan kiukutellessa Niethelle ja ottaessa pari levotonta askelta. Korvatkin pysyttelivät luimussa.

"No ei se enää pystykään meitä noin vaan liiskaamaan, mutta sillon ois ku oltiin pieniä, tyhmäkö oot!" Uusi huudahdus velejn suunnalle. Melinda ei olisi sietänyt veljeään sekuntiakaan enenpää, ellei olisi ollut välttämätön pakko. Ja nyt oli. Hänen pitäisi saada tietää lisää siitä yhteiskokoukesta. Utelias tamma yritti hillitä vihaansa ja siirsi korvansa aavistuksen verran eteenpäin veljen kysyttyä oliko vielä muuta.
"Kyllä." Kuului sihahdus rautiaan tamman hampaiden välistä.

"Kerro mulle siitä yhteiskokouksesta." Tamma sitten pyyti vähän kauniimmin, hilliten vihaansa hetkeksi ja yrittäen tasaannuttaa ajatuksiaan. Myrskyävä meri tamman sisällä kuitenkin tuntui ottaneen johdon, eikä se ilmeisemmin halunnut muuttaa kantaansa enää. Niethen vihamielisyys ei sekään auttanut tammaa rauhoittumisessa. Oikeastaan hän mietti nyt, että jos veli ei pian rauhoittuisi, niin tuo lähtisi. Sitten Melindan täytyisi kääntyä jonkun muun puoleen saadakseen tietoja mokomasta yhteiskokouksesta, joka vaikutti kovin tärkeältä.
Maikku
 

Re: Hidas puskaradio

ViestiKirjoittaja kujakettu » 29. Kesä 2011 12:50

Melinda ei näköjään pidä yhtään huutamisestani, mutta se että hän huutaa takaisin, ei todellakaan saa tätä kiistaa loppumaan. Taisi olla parempi kun en vain tavannut sukulaisiani, niistä oli aina harmia. Nytkin näin siskoni ensimmäistä kertaa yli vuoteen, ja saman tien olimme huutamassa toisillemme. Alan taas liikehtiä rauhattomasti paikallani. En pidä tästä nyt yhtään. Ehkä olisi vain parempi vältellä Melindan tapaamista koko loppuelämän ajan.. Mutta sekin tuntui typerältä ja epäoikeudenmukaiselta. Ehkä en aina pitänyt siskostani, ja ehkä tämä näytti melkein kopiolle siitä naikkosesta, mutta siitä huolimatta hän oli siskoni eikä hän ollut ainakaan tietääkseni tehnyt mitään pahaa. Mutta tämä asia on nyt sellainen mitä en oikein purematta niele, en näitä syytöksiä parhaasta ystävästäni.
"Se oli hieman eri asia!" tokaisen siskolleni.
"Raven tuli saarelle YKSIN, meidät taas se hemmetin Nightmare dumppasi ensimmäiselle vastaantulijalle! Piiiienen pieni ero!" ärähdän hänelle.
"Hänellä oli mahdollisuus valita, toisin kuin meillä!"

Kun sisko alkaa sitten kiljua, miten hän kyllä haluaisi uskoa Ravenin olevan hänen ystävänsä mutta hän ei usko, alan todella ärtyä. Mulkaisen tätä varsin pahasti.
"No ole sitten idiootti! Usko mitä lystäät, mutta Raven on ainakin minun ystäväni!" huudan tälle. En minä haluaisikaan että Raven on Melindan ystävä, parempi vain näin. Niin juuri, parempi jos et uskokaan sitä enää kaveriksesi.

Sitten sisareni alkaa kiljumaan siitä Salemista. Pudistan päätäni ja huokaisen hieman.
"Se naikkonen siis tosiaan aikoi alentua Milenan tasolle?" kysäisen hieman raskaasti.
"Se siis tosissaan meinasi olla yhtä säälittävä paskiainen ja tappaa meidät? Hullu ämmä", tokaisen. Ihan sekopäinen nainen. Pitäisi oikeasti puhua siitä Ravenille tai jotain, tuohan oli ihan sairasta. Ihan niinkuin se olisi meidän vikamme millainen se akka oli ollut. Oikeasti... tämä alkoi olla vain liian sekavaa. Minulle alkoi pikkuhiljaa tulla sellainen tunne, etten oikeasti halunnut kuulla enkä nähdä ketään sukulaistani enää ikinä.

Ja juuri kun olen lähdössä, niin Melinda ilmoittaa että vielä oli asiaa. Olinkin jo elänyt liikaa toivossa että pääsisin näin helposti livistämään tilanteesta... Edelleen hieman ärtyneesti käännän katseeni takaisin toiseen. Katson häntä hetken mitään tekemättä, pelkästään tuijotan häntä. Kerro minulle siitä yhteiskokouksesta. Aa niin, niinpä tietysti. Mutristan vähän huuliani, ja mieleni tekisi sanoa että ei käy, mutta en kuitenkaan viitsi.
"Okei", tokaisen toiselle, selitäen sitten tiivistetysti mitä siellä tapahtui. Eli mitä siellä kerrotiin, miten johtajat esittäytyivät, sitten oli puhetta yhteismaasta, Jokerista ja niin edelleen. Lopulta kun olen selitykseni selittänyt, niin katsahdan siskoani silmiin.
"No, saanko mä nyt mennä?" kysäisen häneltä. Odotan vastausta, ja sen saatuani käännähdän kannoillani.
"Nähdään taas. Joskus. Ehkä", totean hiljaisesti, lähtien sitten kävelemään rauhallisin askelin tieheni. Ajatukset risteilevät rauhattomasti päässä enkä tiedä oikein mitä pitäisi tehdä. Niinpä jään kulkiessani tuijottelemaan mietteliäänä taivasta. Ehkä jonain päivänä olisi selkeää muuallakin kuin taivaankannella.

NIETHE poistuu.

[Kiitokset pelistä! 8)]
kujakettu
 

Re: Hidas puskaradio

ViestiKirjoittaja Maikku » 11. Heinä 2011 15:11

Minusta meidän ja Ravenin tilanteet olivat täysin samanlaiset, mutta tuo hemmetin veli oli erimieltä.
"Minusta siinä ei ole eroa!" Kiljahdin takaisin kihisten kiukusta.
"Mistä sinä tiedät kuinka monta vapaaehtoista semmoiseen hommaan tämmöisellä saarella oikein on? Nykyään joka toinen vastaantulija on enemmän tai vährmmnä seko ja mistä sitä tietää vaikka Salem ei olisi antanut varaa valita!" Perustelen sitten väitteeni terävään ääneen.

Niin. Vihdoinkin, veli uskoi mitä sanoin. Salem oli todellakin aikonut alentua Milenan tasolle. Mitäs minä sanoin, niin. Muta herra Niethe kun on aina sitä mieltä että kaikki oli niin hyviä ja kilttejä, niin niin. Taisi mennä sijaisemän opit vähän turhankin hyvin eprilel tuohon isoon kalloon, hyh.

Jokerista oli kuitenkin varotettu yhteiskokouksesta.Nykyään saaren keskellä oli yhteismaa. Hyvin kiintoisaa.
"Okei. Voit mennä." Häivy. Tiuskaisin veljelle ja jatkoin mielessäni vähän terävemmällä tavalla. Käännyin sitten ympäri ja lähdin vastakkaiseen suuntaan kuin mokoma veli. Jostakin kaukaa tuuli toi mukanaan raikkaan tuoksun. Tuuli oli pureva ja kylmä, mutta sopi laimentamaan tunteina vähän. Nostan ravin ja sen perään heti laukan. Laukkaan levenevää polkua eteenpäin... Voi kuinka olinkaan kaivannut laukkaamista ollessani piilottelemassa puskissa! Enkä takuulla päästäisi enää pelkoa valloilleen. Hankkiutuisin eroon siitä Salemista, näyttäisin sille, ettei mulle isotella. Tapan sen, jos pakko on.

MELINDA POISTUU

[Kiitoosh n.n]
Maikku
 


Paluu Lehtimetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron