Aamun tullen (Yksinpeli)

Kesäisin alue on erittäin lämpimän oloinen ja siellä viihtyy hyvin niin päivin kuin öinkin. Maasto on helppokulkuista ja alue saattaa olla erittäinkin harvaa joistain kohdista lehdistöä. Keskeltä metsää saattaa hyvällä tuurilla tai tietoisesti löytää pieniä aukioita, jotka ovat täynnä syötävää, vihreää heinää.

Aamun tullen (Yksinpeli)

ViestiKirjoittaja Marrasmurhe » 13. Kesä 2011 13:06

Saghani

Tamma tunsi aikansa tulleen. Pyöreä ja raskas vatsa pakotti tamman astelemaan rauhallisen varmasti, kulkemaan varoen varhaisen aamuyön tunteina. Tuo oli kulkenut jonkin matkan lehtimetsässä saapuakseen suojaisaan tiheäkasvuiseen paikkaan. Linnut lauloivat kauempana aamuvirkkuina. Levoton olotila sai kaipaamaan suuren ja turvallisen Thornin seuraa. Ori oli aina niin rauhallisen oloinen ja huomioon ottava. Tamma muisteli tuota lämmöllä. Ties missä vaelsi nyt. Tamma kuitenkin henkäisi syvään, katseli ympärilleen. Hän oli kantanut sisällään orin ja hänen yöseikkailujen tulosta. Ei hän erityisen ylpeä ollut. Tilanne oli hänelle uusi.

Myrskyvirtaukset olivat piekseneet lehtipuita vuorokausia aiemmin, nyt sää oli kuitenkin miellyttävän lämmin, uuvutti tosin nopeammin. Saghani katseli ympäristöään rauhouttuen, tunsi vatsassaan elävän uuden elämän odottavan aikaansa. Pian, pian se olisi. Tamma ei tullut ajatelleeksikaan että hänen vatsassaan voisi elä kaksikin varsaa. Hän uskoi odottavansa suurta oria, kenties yhtä komeaksi varttuvaa kuin isänsä. Yhtä komeaa, kuin Tornado. Tai suuriluista tamma varsaa. Saghani puuskahti tyytyväisenä. Pitkään ei tarvitsisi enää kantaa yhden illan hedelmää kupeillaan. Hiljaa keinahtaen tuo kävi makuulleen.

Ja kun aamu sarasti jo kirkkaana, oli Korpin yllätykseksi maailmaan tullut kaksi uutta elämää. Tamman äidin vaistot eivät oikein vielä olleet kohdallaan, jokin sai kuitenkin tamman puhdistamaan varsansa, hänen ja Tornadon varsat. Tummempi oli ori, kookkaampi selvästi ja vaaleampi tamma. Sukunsa tavoin hän antoi orille sukunsa arvoisen nimen, Matoshka Tlaloc. Vaaleampi tamma sai lempeän nimen, Arabella. Jälkeläiset saisivat olla ylpeitä suvustaan, nimestään ja kantaa ylpeyttään pää korkealla. Saghani ei turhai puhellut, katseli vain honteloita otuksia ihmetellen. Ne olivat hänen. Uupumuksesta huolimatta Saghani salli itselleen vain hetken levon, koitti epävarmasti huolehtia pikkuisistaan.
Marrasmurhe
 

Paluu Lehtimetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron