"Nyt saa tulla!"

Kesäisin alue on erittäin lämpimän oloinen ja siellä viihtyy hyvin niin päivin kuin öinkin. Maasto on helppokulkuista ja alue saattaa olla erittäinkin harvaa joistain kohdista lehdistöä. Keskeltä metsää saattaa hyvällä tuurilla tai tietoisesti löytää pieniä aukioita, jotka ovat täynnä syötävää, vihreää heinää.

"Nyt saa tulla!"

ViestiKirjoittaja Wohweli » 01. Elo 2011 13:05

Arabella
[Arabellan veli, Tlaloc tänne!]

Ruunikko tähtiotsa kirmasi ohjuksen lailla eteenpäin. Se oli yllyttänyt veljensä juuri metkaan piilosleikkiin mikä oli ehdottomasti yksi Arabellan suosikki leikeistä, olihan se melkoinen mestari piiloutumisessa ja noh… Karkaamisessakin. Ruskosilmä tähysteli ympärilleen ja yritti löytää sopivaa piiloa itsellensä, mutta kaikki loistopiilot oli jo kertaalleen käytetty. Mustaharjainen vilkaisi taakse ja huudahti veljellensä.
”Vielä ei saa tulla!” Huudahduksensa jälkeen tamma lähti kipittelemään pois aukiolta kulkien lehtimetsän helppoa polkua pitkin. Ruunikko yritti epätoivoisesti löytää itselleen sopivan piilon.
”Voi, kun osaisin kiivetä puissa.” Tamma sanoi ja käveli puun juurelle ja nosti katseensa ylös. Puun oksalta ei Tlallo löytäisi. Arabella vilkuili sivuilleen ja varmisti, ettei kukaan olisi näkemässä sen seuraavaa yllytyshullua temppua. Ruskosilmä nosti jalkansa puuta vasten ja hapuili toisella mustasukkaisella hennolla ja ohuella jalallaan puun alinta oksaa. Ei ylettynyt.
”Hööö- öööh.” Tähtiotsa sanoi pettyneenä ja laskeutui seisomasta puuta vasten ja tähysteli ympärilleen. Ei se keksisi mitään hyvää piiloa ennen kuin veikalta menisi hermot odottelun. Sitten nuorukaisella välähti ja se kipitti läheisen pienen lammen tykö. Tamma henkäisi pienesti ja laski toista jaloistaan veteen taivoitellen pohjaa.

Lopulta kavio osui veteen, vesi oli korkeudeltaan noin tamman etupolveen asti. Vesi oli hieman viileätä, mutta hyvin auringon lämmittämää. Arabella laskeutui kokonaan veteen ja asteli varovaisesti syvemmälle tarkkaillen veden syvyyttä. Pian tuli nopea syvennys ja ruunikko horjahti pienesti saaden tasapainonsa kuitenkin säilymään. Tamma vilkaisi taaksensa ja nielaisi pienesti, palauttaen katseensa kuitenkin eteenpäin. Ruunikko suunnitteli piiloutuvansa lammen kasvillisuuden ja muutaman suuren kiven taakse. Varsa otti askeleita ja lopulta se oli piilonsa tykö. Tamma asetteli itseänsä kauan kunnes löysi sopivan asennon ja pystyi toteamaan, ettei sitä varmasti löytyisi. Ruunikko veti keuhkonsa täyteen ilmaan ja huusi:
”Nyt saa tulla!” Sen jälkeen Arabella hiljeni ja pysytteli liikumattomana. Ruunikko myös kuunteli tarkkaavaisesti voidakseen kuulla jos veli lähestyisi piiloa.
Wohweli
 

Re: "Nyt saa tulla!"

ViestiKirjoittaja Sever » 08. Elo 2011 10:17

[[ Tulemme vihdoin~~ ]]

MATOSKAH TLALOC

Piiloleikkiä... plääh. Matoskah piti silmänsä visusti kiinni ja oli painanut otsansa erästä vanhaa puunrunkoa vasten. Sisko oli tahtonut leikkiä, mutta Matoshkahia leikki ei olisi ehkä niin kiinnostanut. Mutta siskon mieliksi. Sisko oli niin kovasti halunnut ja saanut sitten yllytettyä veljensäkin siihen leikkiin. No, kerrankos sitä. Jalat olivat tukevasti massa, pieni harja liehui vähän tuulessa, vaikka se aika pysty vielä olikin. Jalat olivat pitkät, mutta tukevat ja varmat - Matoshkahista oli kasvamassa hieno ja vahva ori. Itselle hymyiltiin hieman: hänestä tulisi niin vahva että hän jyräisi pienemmät alleen! Mwahahah!

Siskon ääni kuultiin.
"Olet hidas!" huudettiin takaisin, kun vieläkään ei saanut tulla. Eikö sisko nyt löytänyt itselleen mistään piiloa? Matoshkah kuitenkin pysyi paikallaan, otsa sitä runkoa vasten painettuna. Vaaleaa turpaakin alkoi vähän kutittaa kun yksi kärpänen istahti sille hetkeksi - niinpä sitä vähän hierottiin puun karheaa pintaa vasten ja oho.. Nyt siihen kaikkeen valkoisuuteen jäi pieni likatahra. Hups. Leikkiessä rapaantuu.. vai miten se meni?

"Arabella!!" huudahdettiin sitten kun hermo alkoi mennä. Matoskah oli lievästi kyllästynyt vain seisomaan paikallaan ja laskemaan mielessään. Ei edes osattu laskea niin pitkälle, kuin oltaisiin jo voitu laskea. Höh, siskolla aina kesti. Hän löysi omat piilonsa aina heti, eikä sisko joutunut kauheasti odottelemaan.

Lopultakin Arabellan ääni kuului ja antoi luvan lähteä paikoiltaan! Niinpä häntää pyöräytettiin vähän ja katseltiin ympärille. Minnehän se siskorakas olisi voinut mennä? Katsottiin kaikki läheiset pusikot läpi ja lopulta kun oltiin etsitty jo huisin monesta paikkaa, niin Tlaloc pysähtyi miettimään. Minne sisko oli oikeasti voinut mennä? Mistä se oli löytänyt niin hyvän piilon, ettei veli sitä tohtinut löytää mitenkään? Kaikki pusikot ja kiventaukset oltiin jo tutkittu - isojen puidenkin taakse oltiin tiirailtu, mutta ei missään näkynyt merkkiäkään Arabellasta.
"Araa!! Anna joku merkki!" huudettiin sitten, ja lähestyttiin samaan aikaan lampea. Pysähdyttiin ja tarkkailtiin sitä. Hmm... lampi. Voisiko olla? Tlaloc käveli hieman lähemmäs, niinkin rantaan, että sai kavionsa kastettua, kunnes sitten jatkoi pidemmälle. Pysähdyttiin jälleen ja annettiin katseen kiertää lammen ympäristössä. Kiviä. Isoja kiviä. Ja kasvillisuuttakin. Pieni virne levisi varsan kasvoille, kun ruunikko lähti ottamaan askelia kohti kiviä.
"Hahaaa! Löysinpäs sinut!"
Sitten lähdettiin juoksemaan niin nopeasti karkuun kuin vain päästiin ja temmellettiin pitkillä jaloilla vedessä. No, vihdoinkin... johan siihen löytämiseen olikin kulunut aikaa - Arabella oli valinnut piilonsa hyvin.
Sever
 

Re: "Nyt saa tulla!"

ViestiKirjoittaja Wohweli » 06. Syys 2011 16:18

Arabella

Tamma oli niin mielissään saatuaan yllytettyään veljensä mukaan piilosleikkiin. Arabella tiesi hyvin, että veli oli suorastaan saanut uhrautua siskonsa mieliksi ja neiti osasi sitä jonkin verran jopa arvostaa. Se ei todellakaan vähätellyt sitä, että veli tahtoi yrittää miellyttää sitä. Arabella oli totisesti hyvin erimaata kuin veljensä ainakin luonteensa tähden. Ruunikko oli melkoinen sählä lapsuuttaan ja rakasti puhumista ja pälpättämistä yli kaiken ymmärryksen.
Veli huusi kärsimättömänä protestiksi ja ruunikko kivahti tuolle napakasti takaisin,”Ihan kohta!” Tamman huudahduksen jälkeen tämä keskittyi jälleen ahkerasti piilonsa etsimiseen. Jälleen toistui kärsimätön huudahdus, mutta tamma ilmoitti, ettei piilopaikkaa ollut vielä löydetty.
Sitten kuitenkin koitti hetki jolloin tamma oli asettautunut väijyksiin piilopaikkaansa ja sai viimein kiljaista olevansa valmis. Toisinaan Arabella toivoi, että Tlaloc löytäisi hänet nopeasti, ettei ruunikko jymähtäisi pohja hiekkaan kiinni, mutta toisinaan olisi kiva, jos oranssintaitteinen tamma saisi veljen kunnolla luovuttamaan. Se olisi ainakin jotakin uutta sillä veli ei tahtonut hävitä, ei ainakaan siskollensa.

Arabella seurasi veljensä liikkeitä ja aina, kun tämä suunnisti katseensa lampeen tamma yritti kutistaa itseään huomaamattommaksi. Ruunikolla oli naurussa melkoinen pidättely, kun veli oli aina välillä hieman hakoteillä. Kun veli aneli jotakin merkkiä Arabella harkitsi merkin antamista, mutta päätti päästää pienen inahduksen joka ei liian selkeästi paljastaisi hänen olin paikkaansa. Tlalocin katse kääntyi lampeen ja Arabellan sydän alkoi tykyttämään kiivaasti, kun tämä jännitti hetkeä jos veli löytäisikin hänet viimein.
Loppuun saakka mustajouhi pysytteli liikkumattomana ja yritti soluttautua parhaimmalla mahdollisella tavalla kasvillisuuden sekaan, mutta pian Tlaloc ilmoitti löytäneensä Arabellan.
”Haah!” tamma hyökkäsi kasvillisuuden seasta pienellä loikalla ja lähtikin sitten jahtaamalla ajamaan veljeänsä kohden rantaan vedessä hieman kömpelösti juosten. Kun Arabella pääsi kuivalle maalle tämä ravisteli itseään päästä aina mustaan häntään saakka.

”Kukas nyt on hidas?” tamma kysähti sillä ainakin Arabellasta oli tuntunut, että veljellä oli mennyt etsimiseen todella kauan aikaan.
”Muuten… Miks sä oot paljon isompi kuin mä?” tamma kysähti yllättäen kiinnittäen katseensa veljeensä. Varsat olivat kasvuiässä, mutta se oli kuitenkin huomattavissa, että Arabella oli jäänyt kasvussa hieman jälkeen veljestänsä. Arabella ei tahtonut hävitä veljellensä missään.

[Sori kesto ja kökkö laatu]
Wohweli
 


Paluu Lehtimetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron