Where the drifts get deeper

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

Re: Where the drifts get deeper

ViestiKirjoittaja Zarroc » 24. Joulu 2015 12:56

[tai sitten Zeraw odottaa, että Alex herää, ohjeistaa suunnilleen missä Nita voisi olla ja lähtee omille teilleen. Voivathan he tavata vaikka myöhemmin jossakin jos haluat, ei Zerawillakaan nuita tuttavia kuitenkaan tarpeeksi ole 8'D]

Alexin sanoessa, että olisi mukavaa jos jäisit, hymähdin kevyesti. Eipä minulla ollut kiire minnekään, Ijzer odottaisi varmasti sovitussa paikassa, jos sattuisi tulemaan ennen minua sinne. Eikä hän ollut enää niin pieni, etteikö voisi lähteä taas omille teilleen, en minä ollut kukaan siitä häntä nuhtelemaan. Oli hyvin vähän kertoja, että olin ylipäätään joutunut orille jostakin sanomaan. Tietysti hän oli ollut kuriton pentu niin kuin kaikki jossain vaiheessa, mutta ei puhtaasti ilkeyttään. Palomino oli ollut vähän liiankin utelias kaiken suhteen.

Katselin kun ruunikko meni erään puun vierelle ja laskeutui siihen makuulleen. Seisoin itse keskellä aukeaa ja annoin vain katseeni seurata ympäristöä verkkaisesti, vaikka tilanne ei ollut muuttunut edellisestä kerrasta millään tavalla. Joka tapauksessa ori vaikutti tyytyväiseltä oloonsa, joten enköhän ollut suurinpiirtein onnistunut tehtävässäni. Mikäli sellaista nyt oikeasti olikaan, tämähän oli vain normaalia käytöstä tällä saarella, auttaa heikompaa yksilöä. Jos nyt välttämättä halusi tehdä niin, mutta kai minulla oli ollut vain tylsää.

Havahduin ajatuksistani orin kysymykseen siitä, mistä olin kotoisin. Katsoin oriiseen hetkellisesti hieman hämmentyneenä, mutta totta kai se oli normaali olettamus, kun hän kerran itsekin oli tullut mereltä.

"Olen täältä, Caraliasta", vastasin hetken kuluttua miettien, miten paljon ja miten vähän mahdollisuuksia se orille oikein tarjosi. "Äitini on ihmisten parista, isästäni en tiedä."
Katseeni muuttui jälleen kylmemmäksi puhuessani heistä. Rayon kanssa minulla ei ollut juuri nyt mitään kränää, mutta joskus tuntui, että pelkkä Zoen läsnäolo tällä saarella sai minun hengitykseni salpautumaan. En vieläkään tiennyt, aikoisinko koskaan kertoa Ijzerille, keitä hänen isovanhempansa olivat. Mutta jos minä en kertoisi, hän saattaisi saada tietää sen jotain muuta kautta... en tiennyt lainkaan, oliko se yhtään parempi vai huomattavasti huonompi vaihtoehto.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Where the drifts get deeper

ViestiKirjoittaja Jasny » 24. Joulu 2015 14:46

[Voi että, suunnittelin jo niin innolla miten ton toteuttaisin, mutta passaa näinkin. Myöhempi tapaaminen olisi kiva myös. Ü]

Zeraw kertoi asuneensa Caraliassa koko ikänsä ja se oli Alexin mielestä todella hieno juttu, tamma oli onnellisessa asemassa tänne syntyessään. Toisaalta Zerawilta oli jäänyt koko muu maailma kokematta, jolla oli myös paljon annettavaa. Monilla oli ollut varmasti huonoja kokemuksia kaksijalkaisista, mutta ainakin orin omat ihmiset olivat olleet erittäin kilttejä ja reiluja. Silti veri veti vapauteen.

-”Sittenhän tunnet saaren valtavan hyvin! Missä on parhaat nähtävyydet?”
Alex kysyi leikkisästi, tietämättään, että Caralialla olisi tarjota nähtävyyksiä enemmän kuin nuori herra olisi osannut kuvitellakaan. Kuten nyt vaikka aavikon ja sademetsän, sellaisia ei ihan kaikkialta löytynyt. Tavallaan ori olisi halunnut avata tammalle omiakin taustojaan, mutta hän oli aivan sataprosenttisen varma, että toista ei olisi se voinut yhtään vähempää kiinnostaa. Siinä mielessä Alex oli oikeassa, että sellaisiin asioihin olisikin todella vaikea samaistua, joita ei ollut itse koskaan nähnyt tai kokenut.

-”Onko sinulla neuvoa tutustumisen arvoisia tyyppejä tai kertoa niiden nimiä, joita ainakin kannattaa välttää?”
Ori otti tietoisen riskin siitä, että tämäkin aihe saattoi kimpaannuttaa Zerawia. Toisaalta hän ei ymmärtänyt, että miksi niin olisi tapahtunut ja sen vuoksi päätti esittää kysymyksensä. Varmasti tamma oli tavannut monia mahtavia henkilöitä ja sitten taas niitä ei niin mahtaviakin.

-”Minä lähdin merimatkalle ystäväni Sharafin kanssa”, Alex piti hetken tauon ja siirsi katseensa hieman surkeana maahan.
-”Kuten tiedät, saavuin kuitenkin yksin perille. Mutta jos minä selvisin tästä reissusta hengissä, niin Seth nyt ainakin.”
Seth oli sellainen, jämerä vuori ruunikon rinnalla, joka onnistui kaikessa mitä teki kahden verroin paremmin kuin Alex itse.

-”Hän on ehdottomasti tutustumisen arvoinen henkilö, jos joskus täällä tapaatte. Seth on sellainen korkea musta otus, vähän kuin sinä, mutta kokonaan valkoisilla jaloilla.”
Hymy kohosi uudelleen kasvoille, etenkin sen vuoksi, kun orillakin oli ehdottaa Zerawille jotakuta jota tavata. Pian lauseen jälkeen Alexin suusta purkautui myös pitkä ja antaumuksellinen haukotus.
Avatar
Jasny
Tutustunut
 
Viestit: 20
Liittynyt: 18. Joulu 2015 02:14

Re: Where the drifts get deeper

ViestiKirjoittaja Zarroc » 24. Joulu 2015 15:07

[No jos sinulla kerran on jo suunnitelma valmiina, niin käy se noinkin! 8'D]

Alex ei pukahtanut sanaakaan omasta menneisyydestään, enkä tiennyt halusinko edes kysyä. Monella tänne tulleella oli aika paljon huonoja kokemuksia ihmisistä ja joskus he muuttuivat vain onnettomiksi puhuessaan koko asiasta. Onneksi minun ei tarvinnut päättää mitään, Alex sivuutti aiheen helposti ja kysyi seuraavaksi Caralian nähtävyyksistä. Mistä nähtävyyksistä, oliko täällä sellaisia? Näytin varmaan hetken ajan aavistuksen huvittuneelta miettiessäni, millaiseen paratiisiin ruunikko luuli tulleensa.
"No, kuten aiemmin mainitsin, täällä on tulivuori. Täällä on myös paljon erilaisia alueita, kuten aavikkoa, sademetsää sekä laaja jäätikkö", selitin takeltelematta, mutta en oikeastaan tiennyt minkälaisia nähtävyyksiä Alex mahtoi tarkoittaa.

"Tämä saari itsessään on kuulemma hevosen pään muotoinen, joten nähtävyys kai sekin", naurahdin kevyesti ja mietin, mistä sekin uskomus oli mahtanut tulla. Ei kai kukaan ollut voinut nähdä tätä saarta ylhäältä päin niin laajasti, että tietäisi minkä muotoinen se oli. Ja tuskin Caraliaa missään ihmisten kartoissakaan oli merkittynä, ainakin toivoin niin. Muutenhan täällä alkaisi kohta pyyhkiä kaksijalkaisia minkä kerkesi, mikä olisi todennäköisesti pahin asia, mitä tälle saarenpahaselle voisi tapahtua. Ainakin sellaisen kuvan olin muiden puheista saanut.

”Onko sinulla neuvoa tutustumisen arvoisia tyyppejä tai kertoa niiden nimiä, joita ainakin kannattaa välttää?”
Katselin oria vähän aikaa ilmeettömänä miettien, mitä hän haki takaa tuolla. Ei välttämättä mitään sen kummempaa, mutta kysymys oli erikoinen.
"Ehdottomasti lumihevosten parantaja, Rijm. Tunnistat hänet kyllä kun näet, hän on kuulu lempeydestään, vaikken itse ole koskaan saanut kunniaa häntä tavata. Äitini on myös ylänköhevosten parantaja, mutta hänen tielleen sinun ei kannata joutua. Nita tietenkin, johtajattaremme, olisi hyvä tuttavuus", hörähdin kevyesti. "Mutta nykyään täällä on jälleen niin rauhallista, että ei varmaan tarvitse varoittaa oikein kenestäkään. Ei laumattomistakaan oikeasti ole harmia huonosta maineesta huolimatta."

Siirsin katseeni jälleen oriiseen, kun hän alkoi selittää ystävästään Sharafista, kehoittaen tutustumaan tähän, jos hän on tänne päätynyt. Alex vaikutti kovin varmalta siitä, että tämä Seth oli päässyt tänne asti, kun kerran hänkin oli ja niin suuri luottamus sai minut hymyilemään pehmeästi.
Nyökkäsin hitaasti ja katselin, kun ori haukoitteli pitkään.
"Sinun olisi varmaan parasta nukkua nyt", totesin hiljaisella sävyllä, liikkuen tasaisin askelin aukion toiselle laidalle. Jäin seisomaan nuoren tammen runkoa vasten, katsellen maassa makaavaa ruunikkoa. Jokin Alexin olemuksessa toi mieleen Kotkan silloin kun olin nuorempi, kun en ollut osannut nukkua ja olin vahtinut häntä. Kaikki näyttivät väsyneinä ja nukkuessaan niin haavoittuvaisille.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Where the drifts get deeper

ViestiKirjoittaja Jasny » 25. Joulu 2015 22:36

[Oo jee! Pitäisikö tuosta infota kujakettua myös, että liitytte vähän myöhemmin Zerawin kanssa meidän peliin? Tai luulisi sen kyllä olevan ihan okei. D:]

Alexin silmät levisivät lähes lautasiksi Zerawin vastatessa nähtävyyskysymykseen.

-”En ole koskaan edes kuullut sademetsistä tai aavikoista… Jäätikön voin kyllä suosiolla jättää väliin.”
Orin pitäisi mennä tutkimaan moisia alueita ensitilassa, kunhan jalat lähtisivät toimimaan normaaliin tapaansa ja laumaan liittyminen olisi Nitan kanssa hoidettu. Etenkin sademetsä kuulosti hauskalta, satoikohan siellä koko ajan. Jäätiköstä puhuessaan Alexin vartaloa kiersivät kylmänväreet, sinne hän ei menisi kuin pakotettuna.

-”Onko täällä mitään erityisiä uhkia, joita kohtaan täytyisi olla ekstravarovainen? Kun ei niitä kaksijalkaisiakaan ole.”
Mistä sitä tiesi jos siellä sademetsissä asui jotain hurjaakin hurjempia petoja, jotka söivät pieniä ruunikkoja oreja, joiden nimi oli Alex, välipalakseen. Orin piti kotioloissa pakoilla vain ihmisiä valittuaan vapaana elämisen Sethin kanssa, mutta Hawan maat olivat olleetkin oikein superturvalliset, kunhan vain oli pysynyt rajojen sisällä.

-”Parantaja?! No sellainen olisi kyllä suuri kunnia tavata, voisi samalla oppia itsekin jotain uutta.”
Vai että parantaja, sekin oli ihan uusi juttu Alexille.

-”Nitan tapaamista odotan innolla myös, oletteko olleet ystäviä pitkään?”
Nita pitäisi löytää heti ensimmäisenä tekona huomenna, eikä ori osannut ollenkaan arvata kuinka helppoa se tulisikaan olemaan. Zerawin lämmenneestä asenteesta ja pehmeästä hymystä tuli Alexille turvallinen ja mukava olo, oli onni, että hän oli päässyt tutustumaan tammaan.

-”Olet oikeassa, hyvää yötä.”
Ori sanoi vastaten hetkellisesti tamman hymyyn, painaen pään alas ja simahtaen lähes samalla sekunnilla silmänsä suljettuaan.
Avatar
Jasny
Tutustunut
 
Viestit: 20
Liittynyt: 18. Joulu 2015 02:14

Re: Where the drifts get deeper

ViestiKirjoittaja Zarroc » 25. Joulu 2015 23:00

[Jees, ilmoitin ketulle ja se on ok. Lähteekö Zeraw Alexin perään huomattuaan tämän kadonneen jonnekin vai miten sitten tehdään asian osalta?]

Alex näytti huomattavan hämmästyneeltä kertoessani saaren niin sanotuista nähtävyyksistä. Orin ilme huvitti minua melkoisesti, hän näytti selkeästi siltä, ettei ollut osannut odottaa mitään tuon suuntaistakaan. Se saikin minut pohtimaan, mitä hän sitten oli odottanut.
"Ei jäätikkö ole niin paha", hymähdin kevyesti. Totta kai se varmaan kuulosti pahalle sellaisen henkilön korvissa, joka ei sitä koskaan ollut nähnyt. En voinut sanoa, että itsekään siellä pahemmin viihtyisin, mutta kuumina kesinä siinä oli kyllä oikeasti puolensa.
Jos vain viitsi sen verran törkeästi rikkoa laumarajoja, että lähtisi toiselta puolelta saarta kahlaamaan hankeen vain koska halusi.

Kun Alex sitten otti jälleen esille uhat, mitä saarella voisi esiintyä, katsoin häneen vähän mietteliäänä. Voisinko sanoa, että Caraliassa olisi mitään tuollaista?
"Petoeläimiähän täällä on, mutta niitäkään ei suuremmin tapaa. Sademetsässä on myrkkykäärmeitä, mutta kun et tallaa, ne eivät huomaa olemassaoloasi", sanoin sitten hetken harkinnan jälkeen. En ollut törmännyt moneenkaan pedoksi laskettavaan täällä taivaltaessani, joten voisi kai sanoa, että melko uhatta sai saarella tallustella. Tietenkin ongelmia löysi, jos niitä ihan väenvängällä haki.

Parantajan mainitseminen oli selkeästi ollut ihan hyvä vetä, Alex vaikutti kovin innostuneelle siitä ja soinkin hänelle sen takia vähän pehmeämmän hymyn. Parantaja oli kunnioitettu ammatti, vaikkei äitini tavanneet oikein aina osanneet sitä niin sanoa. Tietysti Zoen asenne maailmaa kohtaan aiheutti aina samankaltaisia ongelmia, mutta en ollut kyllä kuullut, että hän olisi koskaan jättänyt ketään hoitamattakaan. Tai sitten ne olivat jo kuolleita, mistäpä tuota koskaan tiesi.

Havahduin jälleen Alexin ääneen, kun hän kysyi, kuinka pitkään olimme olleet ystäviä Nitan kanssa. Katseeni harhaili vähän aikaa aukion toisen puolen puustossa, koska en oikein osannut sanoa tarkkaan. Ehkä pari vuotta? Olimme olleet kohtalaisen nuoria tavatessamme ensimmäisen kerran.
"Pari vuotta, ehkä", vastasin hetken kuluttua. Sen tarkempaa arviota en oikein voinut antaa. Onneksi Alex pian myöntyi nukkumiseen ja toivotti minulle hyvät yöt hieman hymyillen.

Katselin hänen nukahtamistaan tammen runkoa vasten nojaten. Oloni ei ollut kovin epämukava, mikä oli uutta, mutta olin jotenkin levoton. Silti lepuutin takajalkaani ja nojasin päätäni hieman eteenpäin mukavampaan asentoon, sulkien silmäni lähes kokonaan. Tuskinpa siihen kukaan kuolisi, vaikka nukkuisinkin hetken ajan.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Where the drifts get deeper

ViestiKirjoittaja Jasny » 26. Joulu 2015 00:44

[Mulle käy kaikki. :o Zeraw voi hiippailla perään tai heräillä vasta kun nuo otukset tulevat sitä tökkimään tai kaikkea siltä väliltä. :D]

Alex näki unta hevosenkokoisista myrkkykäärmeistä, jotka olivat valmiita haukkaamaan hepoisraasun yhdellä suupalalla kitusiinsa, kun hän vain tekisi yhdenkin pienen virheen paetessaan. Käärmeet saivat orin lopulta kiinni, ollen leuat levällään sulkemassa häntä suuhunsa, kun ruunikko vihdoin säpsähti hereille. Alexin sydän pamppaili, hengitys oli kiihtynyttä ja kupeet olivat peittyneet kylmästä hiestä. Uni oli ollut niin aidon tuntuinen ja ahdistava, ettei ori mielinyt ihan hetkeen takaisin unten maille. Hänellä ei ollut aavistustakaan, kauan oli nukkunut, mutta ihan tarpeeksi voidakseen lähteä suorittamaan missiotaan ”etsi Nita”.

Sinisten silmien katse haki pieneltä aukealta tammen vierestä Zerawin, joka näytti olevan unessa, eikä ruunikko millään halunnut herättää tammaa. Alex nousi hitaasti ja äärimmäisen hiljaisesti ylös, liikutellen hieman jokaista jalkaa yksi kerrallaan todeten ne ihan suhteellisen toimiviksi. Ori tiedosti, että Nitan löytyminen parin tunnin sisällä oli epätodennäköistä ja miltei mahdotonta, mutta sen hän hyväksyi. Jos niin kävisi, ettei johtajatarta löytyisi, niin Alex palaisi takaisin Zerawin luo ja etsisi Nitan yhdessä tuon kanssa, kuten sovittu oli.

Ori lähti hiippailemaan satunnaiseen ilmansuuntaan, eli tietämättään kohti jokea, niin varovaisesti ja hiljaa kuin suinkin vain kykeni. Zeraw nukkuisi varmasti jonkinlaista onnetonta koiranunta ja heräisi pienimpäänkin äännähdykseen, joten ruunikon täytyi hiipiä äänettömästi kuin kissa. Päästyään sopivan etäisyyden päähän, niin ettei äänet enää haittaisi, Alex kiihdytti vauhtiaan, kunnolla venytellen pökkelökoipiaan saadakseen ne vielä paremmin vertymään.

-”Tulen pian takaisin”, ori sanoi enemmänkin varmistuksena itselleen, sillä Zeraw ei tietenkään voinut kuulla häntä. Alex toivoi syvästi, että tamma pysyisi siellä missä oli tai ainakin olisi muutaman tunnin kuluttua vielä löydettävissä, kun hän palaisi. Niin herra rantautuja sulavasti hypähti tästä pelistä jokitopiciin nimeltään Then we just have to keep living.
Avatar
Jasny
Tutustunut
 
Viestit: 20
Liittynyt: 18. Joulu 2015 02:14

Re: Where the drifts get deeper

ViestiKirjoittaja Zarroc » 26. Joulu 2015 14:46

[ilmoittakaa sopiva ajankohta sitten niin Zewa ilmestyy sinne omin avuin :)]

Olin varmaan torkahtanut hieman pidempään kuin kuvittelinkin, koska herätessäni aukio oli tyhjä. Räpyttelin silmiäni ensin hieman hämmentyneenä, mutta totta se oli. Katselin vähän aikaa ympärilleni ja iskostin sitten katseeni Alexin makuupaikkaan, joka oli edelleen tallaantunut. Viitsimättä ravistella jäseniäni astelin jäykän oloisesti aukean toiselle reunalle ja haistoin maassa olevia jälkiä.
"Olet sinä kyllä idiootti", huokaisin ääneen. Orin oli siis selvästi ollut pakko machoilla ja lähteä etsimään Nitaa ominpäin? Vai oliko hän muuten vain jotenkin tyhmä?

Nostin päätäni ja vedin ilmaa sieraimiini etsien hajujälkeä. Kaikeksi onneksi heikko sellainen leijaili edelleen ilmassa, eli Alexin lähdöstä ei ollut kauaa. Tunsin itseni vainukoiraksi lähtiessäni pitkin, jäntevin askelin orin perään sieraimet laajentuneina. Saatuani kunnon otteen hajujäljestä nostin askeleeni ensin raville ja sitten kohtalaisen hitaalle laukalle. En oikein tiennyt ymmärsikö ruunikko, kuinka laaja tämä saari oli ja mistä hän ylipäätään tiesi, missä päin sitä mahtoi olla. Olisihan hän saattanut aivan hyvin rantautua vaikka jonkun muun lauman alueelle, enkä olisi maininnut siitä mitään. Eli toisin sanoen ori oli vain melko ajattelematon typerys.

Päätäni ravistellen seurasin oria vakain askelin, huomaten melko pian, että olin melko tarkassa suunnassa jokea kohden. Eli Alex oli vain vetänyt mutkat suoriksi ja toivonut, että Nita löytyy siinä samalla. Päätäni pudistellen kiristin tahtia, koska ei se nyt tarkoittanut, etteikö täällä oikeasti olisi sellaisia hevosia, jotka halusivat muille pahaa, vaikka olin muuta sanonutkin. Ja itselleen vieraassa paikassa liikkuva hevonen antoi helposti heikon vaikutelman.

ZERAW POISTUU.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Edellinen

Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron