I'm not chased anymore, am I?

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

I'm not chased anymore, am I?

ViestiKirjoittaja Dawn » 23. Joulu 2013 23:49

CODEBREAKER -> Sachiyo & Faramir

Merellä vyöryy matalia aaltoja,
kohoavat korkeammiksi
kun tuuli voimistuu.
Päivä tummenee,
tähdet syttyvät ja viilenee,
iltaa kohti tuuli kasvaa
ja mainingit alkavat kohista, murtua,
ja yön tullessa on jo täysi myrsky.


Meren vaahtopäiset aallot vierivät kilpaa kohti rantatörmää häviten meren massaan lähes kokonaan, ennen kuin ne paiskautuvat vasten rantahiekkaa, vasten savunharmaata kehoani, joka uupuneena makaa vasten kylmää hiekkaa. Joku yömyöhäinen lintu hyppelehtii hiekalla jättäen jaloistaan painaumat jälkeensä. Se päätänsä kallistaen katsoo minua, ennen kuin nousee siivilleen ja lehahtaa ilmaan. Safiirinsininen katseeni seuraa sitä aina läheiseen metsään asti, jonka pimeyteen lintu lopulta sukeltaa.
Raskaasti hengittäen kohotan lopulta merkittömän pääni ylös hiekasta, oikaisen etujalkani ja ponkaisen itseni ylös hieman horjahtaen, kuitenkin neljä jalkaa maata vasten tavoittaen. Ravistelen kehoani voimakkaasti hiekan varistessa maahan ja mustan, kiharaisen harjani heilahtessa liikkeen mukana, sekavasti sitten eripuolille kaulaa laskeutuen.
Minun on käännyttävä katsomaan kuohuavalle merelle. Toivon, että veljeni lähti seuraamaan minua ja hukkui meren mustiin syövereihin. En voinut murhaaville ajatuksilleni mitään. Veljeni oli sielu suoraan saatanasta ja sinne se myös kuuluisi. Tuhahtaen käännyn sitten takaisin metsikköä kohden. Valppaasti harmaat korvani nousevat hörölle ja tummat sieraimeni haukkovat uteliaasti vierasta ilmaa. Se on raikas, saastumaton, silti talvisen kirpeä.
Hoippuvin askelin lihaksikas kehoni nytkähtää käyntiin ja määrätietoisesti tieni käy kohden havumetsän laitaa. Komeat, tummat kuuset nousevat läheltä rantatyrmää reunustaen havumetsän syleilyynsä, jonne minäkin, nyt varjojen sekaan liu’un.
Tunnen päässäni jyskyttävän kivun, liekö pääni kolauttanut johonkin meren heitellessä minua tahtonsa mukaan. Lihaksia särkee ja tuuli jäähdyttää jo valmiiksi jäisen meren kastelemaa karvaani. Mutta se ei haittaa minua. Tunnen vihdoinkin olevani vapaa. Vapaa kaikesta piinasta, joka minua on seurannut aina syntymästäni asti, seitsemän vuotta eteenpäin, kunnes viimein valtameri erotti kotimantereen ja minut.
Dawn
 

Re: I'm not chased anymore, am I?

ViestiKirjoittaja Siuri » 25. Joulu 2013 22:53

Faramir

Mitä mitä oikein täällä teen? Seison paikoillani ja tuijotan kohti aavaa merta, jonka hyytävän kylmät aallot uivat minua kohti.
Ei minun pitäisi olla täällä, minun pitäisi olla jossain aivan muualla. Jossain, minne minä oikeasti kuulun.

Huokaisen ja mieleeni palaa jälleen ne kerrat, kun rakas oli vielä rinnallani. Mereltä puhaltava hyytävä tuuli saa oloni vielä yksinäisemmäksi. Jollain tapaa se muistuttaa minua joulusta, toisaalta taas siitä, että olen aivan yksin kaiken kylmyyden keskellä.
Olen viettänyt jouluja Salemin kanssa. Tämä joulu tulee varmasti olemaan yksinäisempi kuin aikoihin. Ei ole koristeltua tallia, ei lahjoja, ei Salemia..

Hän on pyörinyt mielessäni jo monia päiviä. Minun on ollut vaikea hoitaa laumaan liittyviä asioita - enkä minä oikeastaan edes tiedä, missä Stonehead liikkuu. Näin hänet viimeksi laumakokouksessa, jossa hän vei viimeisetkin toivenrippeet rakkaani löytämisestä.
En kuitenkaan voi syyttää johtajaamme, ei tauti hänen vikansa oli. Tietenkin me teemme kaikkemme, että mahdollisimman pieni määrä hevosia sairastuu.

Huokaisen, luon viimesen katseen merelle ja lähden kävelemään poispäin lumihevosten alueelta.
Merenranta on aivan sulaa, vaikka vain muutamien kilometrien päässä länteen päin aukeaa jäätikkö. Talvikin on näin pitkällä, eikä näillä main ole lumesta oikein tietoakaan.
Kävelen raskain askelin kaviot maata laahaten eteenpäin, ja mielessäni on tasan yksi asia. Se sama asia, mikä siellä on ollut jo monta päivää.
Kuitenkin näköpiiriini ilmestyvä hevonen keskeyttää ajatukseni. Näen vain vilaukselta, kuinka vaalea hevonen astelee kohti metsää.
En mieti montaa kertaa ennen kuin lähden laukkaamaan kohti tätä hevosta. Jos, jos hän olisi tasankohevonen, hän voisi auttaa minua.
Päädyn nopeasti hevosen, orin, luokse metsän reunaan.
"Heei!" huudan ja kirin vielä muutamalla raviaskeleella orin kiinni.
"Olen Falcon ja..", aloitan, kunnes huomaan orissa yhden seikan, mikä saa mieleni jälleen toivottomaksi.
Hevonen on märkä.
"Sinä taidat olla uusi täällä?" esitän kysymyksen, mikä on melko ilmeinen. Kukaan täysijärkinen ei menisi tuonne jäätävään veteen muuten vain viettämään aikaa. Toinen on sitäpaitsi kooltaan pieni, ylänköhevonen hän ei ainakaan ole.

Hymyilen hieman uudelle hevoselle.
"Voinko olla avuksi?" kysyn ystävälliseen sävyyn.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: I'm not chased anymore, am I?

ViestiKirjoittaja Dawn » 26. Joulu 2013 00:41

Tuntui siltä kuin kaikki aistini, lihakseni, katseeni olisivat olleet horroksessa ja liikkumiseni oli kuin hidastetusta elokuvakohtauksesta. Laahustin pienin, hitain, kuitenkin hyvin määrätietoisin askelin kohti metsää sen enempää enää rantaympäristöön huomiota kiinnittämättä. Halusin vain pois meren ääreltä, se ahdisti minua. Jospa veljeni nousisi tyrskyistä kun katsoisin, se varjostaisi minua aina hamaan hautaan asti, tekisi kaikkensa saadakseen elämäni pilalle. Eih, en halunnut enää uskoa niin, joten jätin katsomatta, en halunnut enää kääntyä ympäri. Raskaasti hengittäen laskin päätäni alemmas ja annoin vedestä kärsineet korvani laskeutua rennosti sivuille.
Lujaa lähestyvä lyjinä saa sydämeni jättämään lyönnin välistä, sieraimeni laajentumaan lähes pakonomaisesti ja korvani vetäytymään luimuun. Ei voinut, - se ei voinut olla veljeni! Nopealla liikkeellä laskin kaulani ryntäiden tasolla samalla kun käännyin jo hyökkäävästi kohden suurta eläintä, joka oli saavuttanut lähietäisyyden. Tunsin kuinka pidätin hengitystä ja jännitin kehoni jo valmiina ponkaisemaan lajitoverin päälle, kunnes viimein safiirinsininen, kauhusta kiiltävä katseeni tavoitti vieraan. Jähmetyin. Tunsin kuinka pidätetty happi purkautui keuhkoistani vieden viimeisetkin ryhtini rippeet mennessään. Korvani kääntyivät ensin hörölle, sitten takakenoon.
"Ei saa säikytellä!" Tokaisin ennenkuin ehdin edes miettiä mitä sanoisin. Tunsin kuinka sydämeni löi vasten rintaani ja sieraimeni puuskuttivat yrittäen saada hengitysrytmistä hiljalleen kiinni.
"Anteeksi, luulin vain sinua joksikin muuksi." Sanoin sitten kohteliaammalla sävyllä ja kohotin vähän päätäni höristäen toisen korvani kohden vierasta.
"Falcon, siis?" Varmistan vielä kuulleeni oikein, säikähdyksen tohinassa kun ei tarkkaan ehtinyt kuunnella.
"Kyllä, olen uusi alueella" Sanoin ehkä vähän huvittuneestikin ravistaen vielä kaulaani, jolla märät jouhet valuivat vettä kohden hiekkaa.
"Codebreaker" Lisäsin sitten vielä, melkein unohtaen esittäytyä.
Dawn
 

Re: I'm not chased anymore, am I?

ViestiKirjoittaja Siuri » 28. Joulu 2013 19:32

Vaalea hevonen näyttää säikähtävän minua. Otan hyvin pahoittelevan ilmeen, kunnes ori pyytää anteeksi käytöstään.
"Ei se mitään", totean ja jatkan taas hymyilemistä. Ori vaikuttaa ystävälliseltä. Toistaa vielä nimeni ja toteaa olevansa uusi.
"Niin vähän arvelinkin", totean vielä ja kuuntelen, kun toinen esittäytyy nimellä Codebreaker.
"Hauska tutustua", totean ja vaihdan asentoani sitten vähän rennompaan. Jälleen yksi uusi asukas Caraliaan.

"Tervetuloa sitten vain Caraliaan!" totean ääneen orille. Hän ehkä voisi haluta saada tietoonsa jotain paikasta? Tai niin ainakin uudelta tulijalta voisi olettaa.
"En tiedä, mitä olet kuullut saaresta - saati oletko mitään - mutta voin ihmeessä kertoa sinulle vähän tästä saaresta! Olettaen ainakin, että olet hieman kiinnostunut", naurahdan vähän.
"Mistäs sitä aloittaisi..", pohdin ääneen. Katson toisen läpi päästä varpaisiin; hän kävisi niin aavikkoponeihin, metsäponeihin, lumihevosiin kuin ehkäpä juuri ja juuri tasankohevosiin.
"Me hevoset elämme täällä saarella kuudessa eri laumassa, joista jokainen lauma elää omalla alueellaan. Lisäksi saaren eteläkärjessä on pieni alue hevosille, jotka syystä tai toisesta eivät kuulu mihinkään laumaan. Toistaiseksi laumattomilla on kuitenkin sattuneista syistä huono maine. Keskellä saarta on paikka, jota kutsumme yhteismaaksi - siellä voimme tavata toisia laumalaisia. Yhteismaa on kuitenkin väliaikaisesti suljettuna", kerron, ja päätän jättää lauseeni siihen. Ehkä kerron sairaudesta, mutta enhän heti tahdo pelotella uutta tulokasta pois.
"En tiedä, tuletko ihmisten keskeltä? Joka tapauksia ihmisiä ei tällä saarella ole; pelkästään hevosia ja muita metsäneläimiä", kerron sitten hymyillen. Ori ei kyllä näytä siltä, että hän olisi tullut ihmisten keskeltä. Kavioissa ei ole kenkiä, eikä turkki muutenkaan näytä niin huolletulta. Tai ehkä hän on vain ollut vapaana pitkään.

"Kun näin nopeasti katsoo, niin halutessasi voisit liittyä moneenkin laumaan; esimerkiksi metsäponeihin, aavikkohevosiin tai lumihevosiin. Jokaisen lauman nimi kertoo melkoisen paljon alueista, mille lauman rajat sijoittuvat. Muita laumoja ovat tasankohevoset, vuoristoponit sekä ylänköhevoset, joiden lauman alueilla seisot tällä hetkellä", sanon ja katson oria.
Olisiko hänellä tähän väliin kysyttävää?
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: I'm not chased anymore, am I?

ViestiKirjoittaja Dawn » 03. Tammi 2014 21:05

Toinen ei pahemmin säikähdä ärähdystäni ja toteaakin pian, että se ei haittaa. Nyökäytän aavistuksen märkää, savunharmaata päätäni toisen lausahdukseen; hauska tutustua. Vai oli tämä niitä niin sanottuja herrasmiehiä, jotka seurasivat perinteisiä kohteliaisuuksia kaikkien kanssa. Tai, mikä minä olin tuomitsemaan, enhän ollut muutamaa minuuttia kauempaa ollut Falconin seurassa..
Tervetuloa sitten vain Caraliaan!, lausahdus saa korvani käätyilemään sivuille, ennenkuin palaavat takaisin hörölle kuuntelemaan vierasta oria.
"Caralia?" Ehdin kysyä hiljaisella äänelläni, ennenkuin kirjava jo avaakin suunsa ja alkaa kertoa.
"Saaresta?" Kysyn sitten epäuskoisesti, suu auki toiselta. Voi hyvä jumala, älä päästä veljeäni tänne tai olen kuoleman oma, ehdin päässäni jo vilkkaasti panikoida, ennenkuin Falcon jatkaa.
Kuuntelen toista keskittyneesti. Vai kuusi laumaa.
"Ei tämä sitten varmaan ihan mikään pieni saari ole, kerta tänne mahtuu kuusi laumaa?", kysyn kohottaen kulmiani, toista sinisin silmin tarkkaavasti katsellen. Pudistan vain aavistuksen päätäni toisen kysymykseen ihmisistä. Olin kyllä kuullut, mitä ne olivat, mutta koskaan en kasvotusten ollut niitä tavannut, ehkä parempi niin.

Hetken hiljaisuuden jälkeen Falcon esittelee laumat. En voi olla hymyilemättä salaa nimityksille. Laikukas kuitenkin kertoo niiden symboloivan aluetta. Vai niin, alan jo kaavailla kuvaa mielessäni saaresta, jolla oli kaikki eri lämpövyöhykkeet. Ihan jäätiköstä aavikkoon. Huhhuh, tuskin oli ainakaan tilasta puutetta. Korviani eri ilmansuunnasta toiseen käännellen mietin hetken, ennenkuin nostan katseeni hiekasta jälleen oriin.
"Kuka sen määrittelee, kuka mihinkin laumaan sopii?" Kysyn sitten rauhallisesti, kuitenkin kriittisesti.
Dawn
 

Re: I'm not chased anymore, am I?

ViestiKirjoittaja Siuri » 22. Tammi 2014 03:36

Ori kysyy saaren koosta, johon minun täytyy pitää pieni miettimistauko.
"Ei tämä pieni ole. Kuusi laumaa, yhteismaa ja laumattomat, kyllä täällä ihan tilaa riittää. Jokainen lauma pysyttelee vieläpä alueillaan, joten itse en ole nähnyt vielä edes kaikkia paikkoja saarella. En tiedä, pääsenkö koskaan näkemäänkään, mutta ei se minua haittaa. Olen jo kotiutunut ylängöille", kerron hymyillen toiselle. Kyllä tämä aika suuri loppujen lopuksi oli. Ei ihan päivässä eikä parissa kierrä läpi.

Sitten ori esittää kysymyksen laumaan liittymisestä.
"Jokaisella laumalla on oma johtajansa, joka pitää huolta laumasta. Joskus he pitävät kokouksia jossa tiedottavat saaren asioista laumalaisille ja lisäksi heillä on usein myös apukäsiä, kuten minä, olen ylänköhevosten viestinviejä. Kuljen silloin tällöin ympäri saarta etsimässä tiettyä hevosta ja viemässä tärkeitä viestejä johtajalta", kerron orille hieman aiheen ohi.
"Nämä johtajat kuitenkin katsovat kuka on kelvollinen laumaan. On meillä kuitenkin sitten ulkonäkö- ja kokorajoituksia, kuten vuoristoponit ovat kaikkein pienin lauma; pystyvät kokonsa puolesta kiipeilemään vuoristolla, ja lumi- ja aavikkohevoset ovat taas vaaleita jotta ne suojautuvat hyvin ympäristöön", jatkan vielä.

"Minun on vähän äkkiseltään vaikea lähteä kertomaan saaresta juuri mitään - varsinkaan sillä tasolla, että sen ymmärtäisi heti", naurahdan kevyesti. Tuntuu, että puhun todella paljon asioista, jotka ymmärtää vasta ajan kanssa täällä ollessaan, mutta eiköhän Codebreakerkin pääse pian mukaan Caralian elämään.
"Niin, ja toivottavasti en säikäytä sinua, mutta yhteismaa on tällä hetkellä tosiaan suljettu erään epidemian takia. Laumattomien alueilta on levinnyt todella vakava sairaus, ja yritämme näin välttyä sen leviämiseltä. Paras pelata varman päälle", sanon hieman huokaisten. Ikävää kertoa toiselle saman tien tämmöistä, mutta pystyy varautumaan ainakin.
"Jos siis tapaat matkallasi sairaan näköisiä hevosia, niin pyri kiertämään kaukaa", ohjeistan toista.

Yritän miettiä pääni puhki, jäikö jotain tärkeää sanottavaa. Laumat, rajat, johtajat.. Ehkä ori jälleen kysyy, jos jotain on mielen päällä.
"Mistä sinä muuten tulet?" kysyn nyt vähän kaverillisemmin.

-----

[jäädytän falconin osalta tämän pelin, kun ei taida tästä hetkeen edetä..? Tule kuitenkin nykimään hihasta, jos tahdot jatkaa, niin pelaillaan sitten :)]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere


Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron