And everything will be alright

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

And everything will be alright

ViestiKirjoittaja Zarroc » 28. Tammi 2014 19:35

[Yksinpeli.]

ZOE JA KOTKA

Kaksi hevosta syleili rannalla. Toinen oli musta, arpinen tamma, toinen suuri, kotkanruskea ori. He olivat pitkään vaiti, orin kultaiset silmät olivat kiinni ja tamma oli painanut kasvonsa toisen kaulaa vasten. Heillä ei ollut kiirettä, vaikka molemmat olivat puoliksi rajan yli joka suunnassa. Heidän aikansa oli nyt.

"Oletko nähnyt Zerawia?" Ori viritteli hiljaisuuteen keskustelua, kun he pikkuhiljaa irtautuivat toisistaan. Tamma peruutti kauemmas ja kasvot muuttuivat taas ilmeettömiksi, kivuliaaksi sekoitukseksi ärtymystä.
"En ole", hän vastasi, sävy oli tyhjä. Ruskea nyökkäsi mietteliäästi, katse huolta varjostaen.
"Entäs sinä?" Tamma esitti vastakysymyksen, vaikka hänestä näki, ettei arpista oikeasti kiinnostanut niin paljoa.
"Ei.. en. Olen tavallaan etsinyt häntä tässä."

Tamma ei näyttänyt taaskaan kiinnostuvan mistään, vaikka kultasilmän katseesta näki, että hän tiesi toisen päässä myllertävät tunteet. Arpinen ei ollut ikinä osannut käsitellä tunteitaan, ei hän osannut nytkään. Ensin hän oli niin lempeä ja kaipaava, sitten yhtäkkiä muuttui kylmäksi ja etäiseksi. Ei ollut ihme, ettei hänen luonaan lapsensakaan viihtyneet.
Huomatessaan ajatuksensa ori kätki ne muistinsa syvimpään kolkkaan tietäen, että tamma näkisi kaiken vain katsomalla.

"Pääntauti on nujerrettu." Tamma sanoi viimein tyynellä sävyllä, aivan kuin asia ei olisi hetkauttanut häntä lainkaan. Sukkajalka nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi, näyttämättä hänkään sen liiemmin asiasta kiinnostuvan. He katselivat hetken aikaa yhdessä jäätyneelle merelle, jonka pintaa huurre peitti viipyillen.

He olivat pitkään hiljaa, seisoivat vain ja katselivat.
"Olet lähdössä", ruskea sanoi viimein, käänsi katseensa tammaan, joka ei voinut väistää katsetta. Ei yrittänytkään, kohotti ylpeästi päätään, korvat luimulla.
"Kaikki täällä ovat lähdössä joskus." Hän lausahti, mustat silmät kapenivat jälleen. "Minä aion lähteä omilla säännöilläni."
Sukkajalka nyökkäsi taas, hän ymmärsi sen. Ei mustalle olisi sopinutkaan sellainen kivulias lähtö jossain metsän keskellä, yksin ja tietäen, että oli kuolemassa, mutta ei voinut tehdä sille mitään.

Arpinen lähtisi hymy huulillaan ja tietoisena siitä, mitä oli tekemässä.

"Milloin?" Ruunikko kysyi hiljaisella sävyllä, huomasi liikkuvansa lähemmäs tammaa. "Jätä edes hyvästit." Hän pyysi hiljempaa, kultaisen katseen suru alkoi murtaa mustan panssareita.
"Sitten, kun lumi jälleen hiljaa vaipuu maahan ja pakkanen puree meren jääksi." Tamma totesi tyynesti, arvoituksellisesti. Ori ei muuta tarvinnutkaan, hän nyökkäsi rauhallisesti, nöyrästi.

Osa tammasta oli kuitenkin hänen sydämessään ja osa orista tamman, he molemmat tiesivät sen. Ystävykset jäivät seisomaan hiljaa aloilleen, toisiinsa tukeutuen ja odottamaan, kun vuodenaika hitaasti vaihtuisi.

POISTUVAT.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron