Kohti uusia seikkailuja

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

Kohti uusia seikkailuja

ViestiKirjoittaja Puppeteer » 08. Maalis 2014 18:55

Mwjan Valentinon kanssa tänne

Joker's Little Girl
Ruskeat jalat polkivat heikosti kylmää vettä samanvärisen turvan pysytellessä enää vain vaivoin pinnan yläpuolella. Vaikka aurinko oli jo korkealla, ei se lämmittänyt kylmästä tärisevää uimaria sen käyttäessä kaiken rohkeutensa ja tahdonvoimansa korvaamaan jo loppuun käytetyn voiman ja intohimon, joka uimarin oli jo näinkin kauas merelle ajanut. Välillä se jo mietti, mikä sen oli ajanut pois lämpimästä ihmisten tallista, tänne kylmälle ja armottomalle matkalle.
Hetken matkalainen ehti jo ajatella, että tässä se olisi. Tälle merelle päättyisi tämän nuoren neidon matka. Vahva merivirta kuitenkin auttoi sen matkaa kohti rannikkoa, joka vielä näytti olevan jäässä! Jos tuo jää kestäisi sille nousevan hevosen painon, olisi tammalla ehkä vielä mahdollisuus selviytyä tästäkin seikkailusta.
Uutta rohkeutta puhkuen, tamma taisteli itsensä jäätikön reunalle. Sen yrittäessä nousta jään päälle, se kuitenkin petti alta. Uimari ei kuitenkaan antanut periksi, vaan särki kavioillaan jäätä, kunnes pääsi lähemmäs rantaa, jossa jää oli paksumpaa, ja kun se viimein vaikutti tarpeeksi kantavalta, tamma ponnisti kaikin voimin ja onnistui vaivalloisesti kapuamaan jäälle.
Hevosen noustessa vedestä, paljastui sen väritys koko komeudessaan. Valkoisen ja ruskean kirjava märkä karva kiilteli auringossa tamman astelellessa heikosti hieman kauemmas jään reunasta. Rantaan ei ollut pitkä matka, ja tamma tiesi, että sen täytyisi löytää jostain lämpimämpi paikka ja saada itsensä kuivaksi, ettei jäätyisi hengiltä. Sen kaikki jäsenet olivat kuitenkin kangistuneet ohuen karvan alla, eikä sillä ollut enää lainkaan voimia jäljillä. Se ei voinut muuta, kuin jäädä makaamaan jäälle tuulen ja mahdollisten petojen armoille, kunnes saisi edes osan voimistaan takaisin.
Puppeteer
 

Re: Kohti uusia seikkailuja

ViestiKirjoittaja Mwjan » 09. Maalis 2014 14:12

(Huh, piti vastata jo eilen..)

Valentino

Taas tämä hassun kirjava oli jossain missä ei pitänyt olla. Tällä kertaa hän ei ollut huojentunut olotilasta vaan pikemminkin tarpoi maata raivoisasti eteenpäin. Surumieliset, omasta rakkaasta olevat ajatukset olivat kadonneet ja hän oli jatkanut matkaa päättäväisesti.
Sen aikana kun hän oli tarponut, oli tapahtunut kaiken näköistä kärhämää muiden hevosten kanssa, mikä tällä hetkellä vaikutti häneen negatiivisesti. Jo valmiiksi alhaalle asettunut kaula oli vielä kaksi kertaa enemmän alaspäin, hyvä ettei turpa maata raapinut.

Pidemmän aikaa paksu lumikerros oli hankaloittanut taivaltamista, mutta se tuntui vähenevän mitä enemmän se käveli kohti meren rantaa. Hänelle oli yksi ja hailee kenen alueella tällä hetkellä hoiperteli, mutta aavistus seuraavasta tapahtumasta oli kuin tarkastaja ovella. Vielä hetken aikaa hän käveli suoraa viivaa meren rannalla, hiekalla minkä peitti lumi ja vierellä jäätynyt meri.
Kuitenkin sen silmiin pisti melko tuoreet jäljet jonkun rantaannousemisesta. Jäällä oli epämääräinen nousemajälki, mikä jatkui pitkänä viivana kavionjäljissä mereltä rantaan, syvälle puiden siimekseen.
Joku oli hiljattain rantautunut saarelle. Tuntui, että saari täyttyi yhä enemmän meistä kohta villeistä hevosista, se mietti mielessään ja kiinnostuneena lähti kulkemaan jälkien vieressä, katsomaan mitä löytäisi silmiinsä.

Sitten sen puolisokeaan katseeseen tarttuu valkean ja ruskean peittämä kuviollinen ilmestys. Se tuntui vapisevan kuin kuolemaa hipoen paikallaan maassa maaten. Tämä oli ilkein aika saapua rannalle, varsinkin jos joutui uimaan jäätävässä vedessä. Se oli entuudestaan niin jäätävää, joten mites näin talvella. Ajatus sai perskarvoja myöden orin karvat nousemaan pystyyn ja ottamaan askeleita lähemmäksi.
"Oletteko kunnossa?", hän halusi kysyä varmistaakseen kirjavan hyvinvoinnin. Vaikka hänelle ei kuulunutkaan toisista huolehtiminen, väkisin kävi sääliksi. Vesi upposi pohjavilloja myöden ja silloin hevoset vasta palelivatkin. Samalla kun hän kyseli, otti se lisää askelia eteenpäin, päästäkseen tutkimaan lähemmin uutta tulokasta.
Mwjan
 

Re: Kohti uusia seikkailuja

ViestiKirjoittaja Puppeteer » 09. Maalis 2014 17:48

Tamman koko ruumis tärisi ja pieniä jääkiteitä aloi nopeasti muodostua lyhyeen, märkään karvaan. Sen olisi tehnyt mieli vain sulkea silmänsä ja nukkua hetki, kerätä voimia lähteä liikkeelle tutkimaan tätä paikkaa jonne se oli joutunut. Paikkaa, jonka luonnosta tai sijainnista sillä ei ollut mitään tietoa. Kenties uintimatka oli ohjannut sen suoraan takaisin lähtöpisteeseen, tai sitten johonkin autioon saareen kaukana merellä. Kira olisi jo halunnut päästä tutkimaan paikkoja, mutta sillä ei todellakaan ollut voimia sellaiseen.

Tamman yksinäiset ajatukset katkesivat lyhyeen, kun sen korviin kantautui askeleita jostain lähistöltä. Kiran aivot taisivat kuitenkin olla vielä hieman jäässä. Tamma ei askeleiden perusteella osannut sanoa, minkälainen olento sitä lähestyi,eikä sen pää noussut maasta, jotta se olisi voinut edes katsoa kohti äänen suntaa.
Saadessaan äänen lähteen näkyviinsä, ei Kira tiennyt, pitäisikö sen olla helpottunut siitä, ettei perässä ollut mikään villipeto. Sen edessä seisoi toinen hevonen. Vieras kysyi tamman vointia, joka sai ruskeat korvat painautumaan hieman luimuun. Tamma yritti ponkaista jaloilleen, mutta sen söheltäminen näytti varmaan joltain aivan muulta, vaikka loppujen lopuksi se kyllä seisoi enemmän tai vähemmän tukevasti kaikilla neljällä kylmästä kangistuneella jalallaan.
"Sitähän voi herra miettiä", se töksäytti vastaukseksi edessään seisovalle, nyt selvästi oriksi tunnistettavalle olennolle.
"Niin ja ihan vinkkinä vaan, uin juuri ties kuinka pitkän matkan tuossa jääkylmässä vedessä, minulla ei ole hajuakaan missä päin maailma tällä hetkellä olen, eikä myöskään miten ajattelin täältä päästä sinne minne alunperin olin matkalla, ja ellet sinä pysty minua auttamaan, niin voit samanien jatkaa matkaasi."
Puppeteer
 

Re: Kohti uusia seikkailuja

ViestiKirjoittaja Mwjan » 10. Maalis 2014 00:03

Oli ehkä turhan tyhmää kysyä kysymystä minkä Valentino oli juuri esittänyt, mutta se oli esitetty. Enää ei voinut kelata taaksepäin ja pyyhkiä sanomansa vaihtaen ne toisiin sanoihin. Tulokas oli huomannut orin läsnäolon ja kääntynyt tätä kohti. Korvat sillä oli taipuneena taaksepäin ja pian se haparoi itsensä ylös aika vaikean oloisesti, kuin pieni varsa ottaen ensiaskeleita. Mutta niin se seisoi neljällä jalallaan.
Eikä hetkeäkään kun tuo rantautunut tamma töksäytti aika koppavan vastauksen. Noh, olisihan se pitänyt arvata jo heti mitä vastaukseksi tulee. Eihän kukaan ollut kovinkaan kunnossa sellaisen matkan jälkeen. Se jatkoi lausettaan pidemmälle, tuoden esille uintimatkansa ja tietämättömyytensä missä oli tällä hetkellä. Toisaalta, Valentino olisi voinut vain kääntää selkänsä ja lähteä matkoihinsa. Jokin sai hänet pysymään paikoillaan, välittämättä tamman ärhentelystä.

"Noh, jos et kerta apua tarvitse niin voin kyllä poistua", se sanoi yhtä koppavasti takaisin. Tamma sai itse päättää mitä itsellään teki, mutta Valentinon sanat eivät päättyneet vain yhteen lauseeseen.
"Mutta ennen kuin kuoliaaksi jäädyt, lähdet luultavasti etsimään vastausta missä olet, mutta taidat kuolla villipedon hampaisiin ennen sitä, koska olet niin heikossa kunnossa", oliko hänen sanansa pelottelua vai sitä, että hän yritti saada vierasta ymmärtämään, että ei täällä kannattanut kaikille suutansa aukoa miten lystäsi. Valentino kuitenkin tiesi, että hän oli uusi.
"Et sinä tästä paikasta poiskaan pääse, ellet lähde uimaan sinne suuntaan mistä tulit", Caralia oli saari, mistä lähdettiin vain uimalla pois tai talvella jäätä pitkin kävellen. Mutta eihän tulokas sitä tiennyt, eikä Valentino sitä vapaaehtoisesti lähtisi kertomaan.
Mwjan
 

Re: Kohti uusia seikkailuja

ViestiKirjoittaja Puppeteer » 10. Maalis 2014 11:53

Orin puhuessa painautuivat Kiran korvat yhä tiukemmin kiinni niskaan. Tammaa ei vähääkään kiinnostanut toisen selitykset jostain villipedoista, jos kerran näin pitkälle oli jo päästy, niin kyllähän sitä onnistuisi pari pikkuelukkaa päihittämään. Se, mitä tamma halusi tietää, oli sen tämänhetkinen olinpaikka, muut kyseisessä paikassa olevat hevoset, sekä miten se täältä pääsisi caraliaan, saarelle josta se oli kuullut huhuja, ja jonne päästäkseen se oli juuri temponut itsensä vapaaksi ihmisten otteesta. Orin puheet eivät kuitenkaan millään tapaa antaneet vastausta yhteenkään sen kysymykseen.

"En minä sinua, hyvä herra, pyytänyt tänne mitään uljasta prinssiä leikkimään. Eli lähde vaan matkoihisi jos siltä tuntuu", se kivahti edessään seisovalle orille. Sitä suututti toisen koppava käytös, vaikka tiesi aivan hyin käyttäytyvänsä itse aivan samalla tavalla. Tamma ei vain mitenkään voinut luottaa tuohon oriin, joka täysin yllättäen oli sen luokse astellut, ja jonka silmän ylittävät arvet antoivat Kiralle aivan oman käsityksensä tuosta vieraasta.
"Jos kuitenkin haluat yhtään olla avuksi, ja saada minut mahdollisimman nopeasti matkoihini täältä, voit toki kertoa mihin suuntaan minun pitäisi täältä lähteä uimaan, jos ajattelin löytää tieni Caraliaksi nimetylle saarelle", Kira jatkoi, yrittäen hyvin epäonnistuneesti pitää itsensä paikoillaan huojumatta ja olla näyttämättä tuolle vieraalle, kuinka heikko oikeasti oli, seistessään siinä kylmästä tutisevilla, jäisillä jaloillaan.
Puppeteer
 

Re: Kohti uusia seikkailuja

ViestiKirjoittaja Mwjan » 10. Maalis 2014 12:45

Mitä enemmän mustaturpa avasi suutaan, sitä äkäisemmäksi tamma muuttui. Se oli melkein jo raivoissaan eikä jättänyt suutaan puhtaaksi vaan halusi laittaa kaiken ulos. Tamma oli säpäkkä, hyvin sanavalmis antamaan takaisin ja saattoi olla, että tässä tuli orille tukalat oltavat keksiä sanomista takaisin.
Ensiksi hän kuitenkin tyytyi ottamaan vastaan tamman sanat. Hän oli mieltä, että Valentino voisi kerätä luunsa ja lähteä menemään. Samaan aikaan kun tuo kirjava ruskeaa ja valkoista sekaisin oleva tamma jäkätti kuin ärsyyntynyt vaimoke, Valentino pudisti pienestä päätään, korvat kääntyen yhtä tuimaan luimuun kuin tammallakin. Puolisokea katse kiersi tammaa jatkuvasti sen puhuessa päin kasvoja.

Sitten se otti puheeksi Caralia. Hän oli siis jo ennen lähtiessään omasta maastaan valinnut päämääräksi Caralian. Mitähän tähän nyt vastaisi? Tamma janosi luultavasti tietoa tästä paikasta ja Valentino tiesi paikan kiven alusia myöden. Hän hymähti tamman lauseen jälkeen ja huomasi sivusilmällä sen huojentuneen olotilansa ja sen, kuinka heikko toinen mahtoikaan olla.
"Sinä olet jo saarella, mitä kutsutaan Caraliaksi", sanojensa päätteeksi se käänsi selkänsä tuolle tammalle. Hän jäi seisomaan paikoilleen nuuskien mereltä tulevaa tuulta ja ajatus samantien lähdöstä etsimään omaa rakastaan yltyi sen mieleen. Hetken aikaa ajatuksissaan, se käänsi selkänsä takaa sokean katseensa arpineen tammaa kohden.
"Enkä halua leikkiä euroopan omistajaa, mutta olen yhden lauman entinen johtaja", hän sanoi selväksi, että tiesi varmasti Caraliasta ja sen sisällöstä. Halusiko tamma tietää tästä lisää? Valentino kohotti oikean jalkansa eteenpäin ja otti kevyitä kävelyaskelia poispäin tammasta. Ei kuitenkaan kauas, mutta kauemmaksi, jos tamma vihamielisesti iskisi hampaansa orin vartaloon. Ajatus ei kuitenkaan kuullostanut hullummalta. Orilla oli jo yksi jalka haudassa, neljä jäljellä.
Mwjan
 

Re: Kohti uusia seikkailuja

ViestiKirjoittaja Puppeteer » 10. Maalis 2014 17:49

Edessään olevan orin kertoessa, että maa kaksikon jalkojen alla oli juurikin se paikka, minne tamma oli matkalla, nousivat sen korvat tahtomattakin pystyyn. Nyt kylmyyden lisäksi tammaa tärisytti myös innostus, vaikka ei tuo paikka, minkä se nyt silmiensä edessä näki, miltään hevosten paratiisilta näyttänyt, vaikka ennen lähtöään se oli sellaisesta kuullut. Kiran olleessa innostuneena omissa ajatuksissaan, se ei edes huomannut seuralaisensa kääntäneen hänelle takamuksensa, ennen kuin tuo avasi taas suunsa, kertoen ollevansa yhden lauman entinen johtaja. Kira kiinnitti tässä lauseessa huomiota kahteen asiaan, jotka herättivät sen sisällä lisää vastaamattomia kysymyksiä. Millainen lauma mahtoi olla kyseessä? Ja mahtoiko laumoja olla useampikin, näin tamma ainakin orin puheista ymmärsi.
Näiden kysymysten miettimiseen ei Kira ehtinyt pitkään käyttää, kirjavan orin lähtiessä astelemaan kauemmas. Tamma ehti jo säikähtää, että toinen aikoi oikeasti totella sitä, ja lähteä paikalta, herätettyään ensin tamman uteliaisuuden. Kira olisi jo lähtenyt tuon perään, ellei se olisi pelännyt jalkojensa pettävän alta heti jos yksikin kavio irtoaisi maasta, tai vaihtoehtoisesti saavansa orin takajalan naamaansa. Täplikkään onneksi toinen kuitenkin pysähtyi pienen matkan päähän.

Kira päästi pitkän huokauksen, keräten samalla ajatuksiaan ja yrittäen itse rauhoittua. Se halusi saada tuolta vieraalta mahdollisimman paljon tietoa tästä paikasta ja tuosta mainituksi tulleesta laumasta, eikä se samanlaisen tiuskimisen jatkamisella onnistuisi, jos onnistuisi enää ollenkaan, ottaen huomioon sen vaikutelman, jonka tamma oli tuolle saarelaiselle antanut.
"Kuule, me taidettiin aloittaa vähän väärällä kaviolla", tamma hetken hiljaisuuden jälkeen sanoi, tällä kertaa paljon entistä rauhallisemmalla äänellä, pakottaen kasvoilleen lempeän ilmeen.
"Mutta kai sen ymmärtää, ottaen huomioon tämän hetkisen tilanteeni. Kuten sanoin jouduin uimaan tuossa jääkylmässä vedessä pitkän aikaa, ja kuten huomaa, tämä ohut karva ei ole tarkoitettu kylmään." Tamma piti pienen tauon, vetäen syvään henkeä ennen jatkamista. "Aloitetaanko koko homma aivan alusta... Eli kiitos kysymästä, olen aivan kunnossa, hieman väsynyt ja kylmissäni, mutta eiköhän se hetken levolla parane. Nimi on Joker's Little Girl, ihan vaan tiedoksi, Kiraksikin saa kutsua jos haluaa. Mutta siis... kuten voi arvata, olen uusi täällä ja olisi mukavaa tietää jotain tästä paikasta. Niin ja haluaako herra olla kutsuttavana herraksi koko loppupäivän, vai löytyykö joku sopivampikin nimi?" Kira veti puheensa päätteeksi syvään henkeä täyttääkseen puhumisen aikana tyhjentyneet keuhkonsa. Se yritti nyt vaikuttaa paljon rauhallisemmalta, vaikka ei vieläkään oikein osannut luottaa tuohon vieraaseen. Ei tamma edes voinut tietää puhuiko toinen lainkaan totta, mutta ei sillä paljoa menetättävääkään ollut, kun ei sitä oikeastaan täysin ympäristöä tuntematta harhailemaan lähteminenkään hirveästi houkutellut.
Puppeteer
 

Re: Kohti uusia seikkailuja

ViestiKirjoittaja Mwjan » 10. Maalis 2014 20:01

Kun tamma oli saanut kuuleviin korviinsa paikan nimen Valentino näki kuinka sen korvat kääntyivät takaraivosta eteenpäin kiinnostuneena. Samaan aikaan hän pystyi näkemään kuinka vieras tärisi edelleen ja oli heikossa kunnossa. Parasta aina oli, kun rantautui, joku oli auttamassa ja pitämässä selustaa. Kuka tahansa tai mikä tahansa olisi voinut saapua paikalle ja syödä tai hakata tuon toisen sille paikalle missä se olikin.

Valentino kuuli suuren huokauksen sen suusta ja pian se avasi suunsa pahoitellen. Totta. Koko keskustelu oli alkanut vähän huonosti, joten jos molemmat aloittaisivat kunnolla keskustellen. Mielenkiinto, toinen pahoittelu sai Valentinon kääntymään takaisin koko vartalo mukanaan kohti tammaa. Tamma otti puheeksi toistamiseen hänen tämän hetkinen mikä oli ihan ymmärrettävää. Valentino nyökkäili merkiksi toiselle, että oli ymmärtänyt. Ennen kuin ori ehti mitään sanomaan, kirjava tamma aloitti pitkän puheen samalla esittäen nimensä. Nimi painautui orin korviin lyhyenä eli Kiraksi.
Kirjava hymähti tamman sanoille kun hän kutsui tätä herraksi. Parempi kertoa oma nimensä kuuluviin niin ei tarvinnut keksiä kaiken maailman sanoja nimen korvikkeeksi.
"Olen Valentino", hän kommentoi ja jatkoi "Itse olen ollut samanlaisessa tilanteessa melkein 6 vuotta sitten?", lauseen perään kuului selkeä kysymysmerkki, koska hän ei itsekään ollut täysin varma kuinka monta vuotta oli ehtinyt vierähtää kun hän ensimmäistä kertaa astui Caralian saarelle. Hän ei kuitenkaan aikonut ottaa puheekseen sitä, että hän oli useammankin kerran noussut yhä uudelleen tälle saarelle.
"Omasta mielestä parasta on aina, kun joku huomaa uuden tulokkaan, pitää mahdollisimman hyvää huolta edes hetken aikaa, että toinen saa kerättyä voimiaan. Tällä saarella on mitä ihmeellisempiä hevosia ja sitä enemmän petoeläimiä mitkä voivat nylkeä hengiltä kun olemme alakynnessä", hän kommentoi melkein omasta kokemuksestaan. Arvet kertoi paljon, mutta ei kaikkea.
"Mitä kaikkea haluat tietää? Ei kai kauhean yksityiskohtaisesti?", Valentino ei mielellään kovinkaan tarinapohjaisesti halunnut kertoa toiselle mikä tämä Caralia oikein oli.
"Caralia on kuitenkin saari, missä on kuusi villihevoslaumaa ja laumattomat. Itse olin aikoinaan Lumihevosten- nimisen lauman johtaja. Nykyään olen laumaton, joten minulla ei ole sääntöjä eikä rajoja ja kuljen missä haluan", se lisäsi.
Mwjan
 

Re: Kohti uusia seikkailuja

ViestiKirjoittaja Puppeteer » 10. Maalis 2014 20:49

Se, että ori oli taas kääntyneenä Kiraa kohti, ja että toinen vaikutti oikeasti voivan vastata sen mielessä pyöriviin kysymyksiin, sai tamman rentoutumaan. Tuo kertoi nimensä ja Kira painoi sen mieleensä. Olisihan se mukavaa tuntea tuon ensimmäisen tällä mahdollisesti uudella kotisaarella tavatun hevosen nimi. Etenkin kun ori, kuten se itse toi puheillaan ilmi, tuli omasta tahdostaan auttamaan täysin tuntematonta rantautujaa, etenkin kun tamma ei ollut varma, olisiko itse toiminut orin tilanteessa samoin. Toisaalta kertoihan tuo myös olleensa samassa tilalnteessa, joskin joskus monia vuosia aiemmin, ennen kuin Kira itse oli edes syntynyt.
Orin alkaessa kertomaan saaresta, väsymys vei voiton Kirasta, ja sen oli pakko laskeutua makuulle, ennen kuin sen jalat pettäisivät alta. Se kuitenkin tarkkaili koko ajan edessään seisovaa hevosta, kuunnellen samalla sen sanoja ja imien tietoa itseensä, yrittäen saada kaiken painettua mieleensä. Tamma kuunteli kiinnostuneena toisen kertoessa, että saarta asutti niinkin usea kuin kuusi hevoslaumaa.

Valentinon lopetettua puheensa, olikin Kiran aika pommittaa tuota kysymyksillään.
"Ei kai minun nyt ihan kaikkea tarvitse tietää", se aloitti, vastaten orin aiemmin esittämään kysymykseen. "Pääasiassa sellaista, mitä tarvitaan, jos tänne aikoisi oikeasti jäädä asumaan. Jos saarella on noinkin monta laumaa, niin kai tämän paikan pitää olla melko iso? Entä laumat, ovatko ne kuinka isoja? Aihetuuko niiden välille useinkin riitaa?" tamma kyseli tiiviiseen tahtiin, ajattelematta lainkaan, saiko toinen selvää puolistakaan kysymyksistä.
"Entä miksi..." se aloitti taas, mutta lopetti äkisti, alkaessaan kunnolla miettimään mitä oli juuri kysymässä. Se kuitenkin päätti, ettei kysymys välttämättä ollut kovin sovelias.
"pidätkö sinä täällä elämistä... ykistoikkoisena?" tamma sen sijaan kysyi. Tämänkin lauseen keskellä se tosin joutui pitämään pienen tauon, miettiäkseen parasta sanaa kysymyksensä lopettamiseen.
Puppeteer
 

Re: Kohti uusia seikkailuja

ViestiKirjoittaja Mwjan » 10. Maalis 2014 22:30

Samaan aikaan kun ori kertoi karkeasti tarinaa Caraliasta, Kira asettui maahan makaamaan. Se piti katseensa visusti kuuliaana kirjavaa kohden. Sitten kun Valentino sai lauseensa lopetettua oli Kiran vuoro kertoa. Kira oli onneksi helppo ja vastasi melkein heti mielenkiintoisena orille. Ei ainakaan juttu loppunut kesken.
Onneksi tamma oli melkein samaa mieltä orin kanssa tai niin sitä olisi kai voinut sanoa. Kirjava halusi kertoa tärkeimmät asiat alkuun ja joku muu sitten sai kertoa saaren viimeaikaiset toiminnat ja vielä myöhäisemmätkin tapahtumat.

Kysymys heräsi saaren kokoon. Olihan tämä aika suuri, kyllähän siinä päivä kävellen kului jos ajatteli ottaa askelia ja kulkea saaren päästä päähän. Riippuu toki aina siitä mitä vauhtia kulkee tai missä kunnossa ajatteli lähteä kävelemään.
"Reippain askelin saaren päästä päähän kulkee päivässä, rennommin muutamassa päivässä. Ei tämä nyt kauhean iso ole, mutta kaikki kuusi laumaa on mahtunut hyvin", vaikealta se tuntuikin uskoa. Laumanväliset asiat olivat ihan kunnossa ja laumat olivat sulassa sovussa keskenään, mutta.
"Laumat vaihtelevat ihan sen mukaan minkä kokoisia ja värisiä saarelle tulee. Itse en ole niinkään perehtynyt laumojen kriteereihin, muualla kuin Lumihevosissa. Lumihevoset ovat vaaleita, suunnilleen minun kokoisia, isompia tai hieman pienempiä", kertominen kävi sittenkin aika työlääksi ja tarinamuotoiseksi, väkisin.
"Laumat ovat ihan hyvissä väleissä keskenään, ainoa on, että toisten lauman alueelle ei saa mennä. Täällä on kuitenkin laumattomien oma alue, missä kulku on sallittu, samoin yhteismaa, missä voi kokoontua eri laumoista tapaamaan toisia, esimerkiksi", hän sanoi pulisten aika pitkään. Harvoin hän puhui toiselle näin paljon, mutta tuntui että juttua vain riitti entisestään.

Kira tuntui aika vaisulta kysyessään elämistä saarella. Oliko Valentinon mielestä hänen elämisensä täällä yksitoikkoista? Hän ei oikeastaan tiennyt. Mitä ori itse teki, vaelsi vain ilman mitään päämäärää saarella, koska hänellä ei ollut enää ketään ystävää tai rakasta, joka pitäisi hänet edes jossain päämäärässä.
"Tuota...", tamman kysymys tuntui kovin ikävältä heti sen jälkeen kun ori avasi suunsa pitkän kertomuksensa jälkeen. Nyt se vasta alkoi miettimään ja ajatus vihloi ikävästi rintaa.
"Täällä on vapautta, ei pelkoa ihmisistä, lauma tukemassa toisia ja ystäviäkin löytyy...", hänen äänensä oli huomattavasti laskenut äskeisestä. Hänellä ei ollut enää mitään. Ei ketään. Ystäviäkään ei ollut. Ei... Ei niin.
Mwjan
 

Re: Kohti uusia seikkailuja

ViestiKirjoittaja Puppeteer » 10. Maalis 2014 23:21

Kira kuunteli kiinnostuneena Valentinon selitystä, sen vastaillessa tamman kysymyksiin saaren ja laumojen koosta. Se oli yllättynyt, että saarella oli kuusi laumaa niinkin pieneen tilaan, jos tamma osasi toisen puheista oikeanlaisen kuvan saaren koosta päähänsä luoda. Asia, joka kuitenkin tammaa vielä tätäkin enemmän ihmetytti, oli orin puhe laumojen kriteereistä. Miksi laumaan liittymiseen piti olla kriteereitä? Eivätkö kaikki vain voisi olla siinä laumassa, missä haluavat. Tammasta alkoi jo tuntua, että sen pää pian räjähtäisi kaiken tämän tiedon ja kysymysten tulvasta.
Orin kertoessa laumojen olevan hyvissä väleissä keskenään, Kira oli jopa hieman pettynyt. Seikkailujahan tänne oltiin tultu etsimään, eikä mitään rauhallista perhe-elämää! Toisaalta, ei täällä tylsempää voinut olla kuin ihmisten luona samaa päivittäin toistuvaa kaavaa noudattamassa. Sitä paitsi, jos toisen aiemmin kertomat jutut petoeläimistä pitivät paikkaansa, niin kyllä kai sitä seikkailuakin ihan kyllikseen saisi.

Valentinon vastatessa viimeiseen Kiran esittämään kysymykseen, huomasi tamma selvän eron tuon äänessä. Heti sillä hetkellä olisi sen tehnyt mieli hakata päätään lähimpään kovaan esineeseen, niin ikävältä siitä tuntui parhaillaan syntymässä olleen rennomman ilmapiirin särkyminen. Tamman aiemmin tiukasti pystyssä olleet korvat vaihtoivat hieman asentoaan, ilmaisten sen harmistuksen tähän äkilliseen ilmapiirin muutokseen. Myös sen katse valahti orin naamasta sen jalkoihin.
"Anteeksi, taisin sanoa jotain tyhmää", se sanoi vaisulla äänellä, nostamatta katsettaan toisen jaloista. Tässä sen taas näki miten vaikeaa muille puhuminen saattoikaan olla. Asiat, jotka eivät omasta mielestä vaikuttaneet mitenkään ihmeellisiltä, saattoivat saada toisissa aikaan ties minkälaisia reaktioita. Ja juuri kun asiat menivät niin hyvin! Hetken aikaa tamma jo mietti, pitäiskö sen vain keksiä jokin kysymys, jolla se saisi orin jatkamaan selitystään, ja mahdollisesti palaamaan tuohon rentoon kerrontaan, mutta ei juuri sillä hetkellä saanut mitään kysymisen arvoista päähänsä.
Puppeteer
 

Re: Kohti uusia seikkailuja

ViestiKirjoittaja Mwjan » 12. Maalis 2014 13:27

Kun viimeiset sanat hän oli sanonut jäi se haikein mielin odottamaan paikoilleen. Aikaisemmin Kira oli kuunnellut hyvin mielenkiinnolla Valentinon sanoja ja janosi varmasti lisää tietoa. Pian se kuitenkin itse huomasi sanoneensa jotain väärää ja pyyteli anteeksi. Ihan kuin hän olisi kysynyt jotain tyhmää. Viisas se oli joka kysyi, tyhmä se oli joka vastasi ja otti itseensä. Valentino pudisti päätään ja kohotti katsettaan hiekasta kohden tammaa.
"Älä turhaan", hän sanoi nostattaen jos toisen puolen huulta ylöspäin. Kuin pieni vinohymy olisi käynyt hänen huulillaan.
"On vain sattunut kaikenlaista", hän rohkaisti itsensä ylöspäin ja ajatteli unohtaa menneet keskittyen tähän hetkeen. Vaikealta se tuntuikin, kun lähti ajattelemaan taas omaa tilannettaan. Ehkä Valentinon täytyi uskaltautua ottaa itseään niskasta kiinni ja hankkia uusia ystäviä. Hän ei vain pystynyt. Vaikka yritys olikin kova, mitään ei tapahtunut. Tuloksena oli yksinäisyys ja päätön vaeltelu saarella.

"Liittyessäsi laumaan, sinun tulee tiedustella viestinviejiltä missä lauman johtaja mahtaa olla. Lauman johtajan hyväksymisellä pääset laumaan. Johtaja kyllä sanoo, että oletko sopiva kyseiseen laumaan ja ehdottaa sinulle toista laumaa. Tämä johtuu ihan ulkonäöllisesti, ei kuitenkaan niin, että oletko kaunis vai ruma, vaan värisi tosiaan, korkeutesi jne..", hän sanoi unohtaen äskeisen aiheen ja yritti antaa valoa laumojen suhteen. Hitto, kun tällä orilla ei ollut tietoa tämän hetkisestä laumajohtajien tilanteesta tai no, ei häntä kiinnostanut. Lumihevosten nykyinen johtaja oli selvillä.
"Itse kun olen Laumaton, en ole kovinkaan paljoa tekemisissä muiden laumojen kanssa, niin en tiedä nykyisistä johtajista juuri mitään", hän saattoi sanoa pahoittelevaan sävyyn. Toinen oli yhtä hukassa kuin Valentino aikoinaan, mutta hän pääsi heti rantauduttuaan Lumihevosiin, tamma ei.
"Tiedän kyllä, että olet tällä hetkellä Ylänköhevosten merenrannalla", kirjava sanoi rohkaisevasti. Toivottavasti tamma löytäisi mahd. pian oman laumansa johtajan.
Mwjan
 

Re: Kohti uusia seikkailuja

ViestiKirjoittaja Puppeteer » 12. Maalis 2014 23:24

Johan nyt! Kira ajatteli. Alan kohta olemaan yhtä kiinnostunut kuulemaan Valentinesta, kuin tästä saaresta. Todellakin, ehkä Kira oli vain jollain tapaa liiallisen utelias. Olihan sillä kyllä pakottava tarpeensa kokeilla kaikkea, vaikutti se kuinka vaikealta tai vaaralliselta tahansa. Ehkä tuo liika uteliaisuus oli peräisin samasta lähteestä. Orin kertoessa sen historian olleen täynnä tapahtumia, yritti Kira peittää uteliaisuuttaan, mutta silti sen katse kohosi takaisin toisen naamaan, sekä korvat osoittivat taas tätä kohti. Tuo ei kuitenkaan jatkanut kertomustaan, vaan alkoi sen sijaan jälleen puhumaan saaresta. Olihan se ihan ymmärrettävää, että vieraalle ei välttämättä halunnut kaikkia elämänsä aikana tapahtuneita asioita kertoa, eikä Kira oikeastaan ehtinyt tuntea pettymystä asiasta, olivathan orin kertomat saaresta aivan yhtä kiinnostavia.

Valentinen tarinoidessa laumoihin liittymisestä, alkoi Kira itse miettiä omia mahdollisuuksiaan johonkin laumaan liittymiseen. Olihan lauman turvassa omat etunsakin ja sieltä varmaan saisi muutamia ystäviä. Asia oli oikeasti miettimisen arvoinen, mutta samalla tamma jo haaveili pääsevänsä tutkimaan saaren viimeistäkin koloa myöten.
Kira kuunteli orin selityksen kiinnostuneen loppuun ennen hyökkäämistään tämän kimppuun taas uusilla kysymyksillä.
"Mitä eroa näillä laumoilla sitten on? Lumihevosista tulee mieleen, että ne eläisivät jossain missä on lunta. Ja ylänköhevoset sitten varmaan ylängöllä? Entä muut laumat?" Ovatko kaikki alueet saaresta siis jonkun lauman hallussa?" Kiralla olisi kysymyksiä riittänyt vielä pidempäänkin, mutta ei se uskaltanut niitä kaikkia yhden orin päälle sysätä, luotti vain siihen, että asiat ajallaan selviäisivät. Olihan tässä vielä aikaa.
Puppeteer
 

Re: Kohti uusia seikkailuja

ViestiKirjoittaja Mwjan » 13. Maalis 2014 20:52

Mitä enemmän kirjava suutaan aukoi ja kertoi mielenkiintoisia asioita saaresta, se herätti intoa ja puhkua tuossa vieraassa. Mielessään Valentino yritti muistaa tuon vieraan nimeä. Se sekottui välillä Kairaksi ja miksi lie. Kira, se oli.
Oliko laumoilla sitten tosiaankin jotain väliä? Olihan niillä aika moneksikin ja jokaisella laumalla oli oma tunnusmerkkinsä, värin suhteen ja etenkin lauman nimen mukaan olevia alueita. Kira oli oikeassa, Lumihevosilla oli jäätikköä ja enemmän lunta kuin muilla. Ylänköhevosilla ylängöt jne. Olihan kuitenkin muilla laumoilla samanlaisia alueita.
"Olet ihan oikeilla jäljillä. Lumihevosilla on jäätikköä, Ylänköhevosilla ylänköä..", hän melkein toisti toisen sanat. Hän halusi lisätä vieraan loppukysymykseen kattavasti.
"Tosiaan, sanoin että täällä on kuusi laumaa, Vuoristo- ja Metsäponit, Aavikko-, Lumi-, Tasanko- ja Ylänköhevoset. Kuten aikaisemmin taisin sanoa, että itse en ole perillä lauman johtajista, mutta laumat ovat tainneet pysyä samanlaisina jo pitkään", hän sanoi ja toivoi toisen ymmärtäneen nyt laumojen tarkoituksen.
"Kaikki laumat siis hallitsevat jotain aluetta saaresta", se lisäsi vielä sen viimeisimpään kysymykseen.

Valentinolla itsellään meni useita vuosia, että pystyi ymmärtämään tämän saaren toimintaa. Kira ei kaikkea vielä tiennyt, kuten ohimennyt pääntauti ja Hoeron purkaus. Onneksi tuhkaa ei ollut enää paljoa maassa, mutta laumattomien alue oli edelleen elinkelvoton. Pakkohan hänen oli olla muualla, eikä pistää suuhunsa pelkkää tuhkaa.
"Mitäpä sitten? Ainakin kun tapaat jonkun lauman johtajan, se varmasti kertoo sinulle nämä samat kattavat asiat ellei sitten enemmänkin", Valentino sanoi ja ravisti päätään. Harja valahti ikävästi silmille ja ravistelu sai sen pysymään edes hetken aikaa poissa sen silmistä. Ajatukset olivat onneksi lähteneet kaukaisuuteen hänen rakkaistaan ja keskittyi Kiraan täysillä.
Mwjan
 

Re: Kohti uusia seikkailuja

ViestiKirjoittaja Puppeteer » 13. Maalis 2014 22:53

Kiran voimat alkoivat pikkuhiljaa palailla sen kuunnellessa orin tarinointia. Se huomasi, ettei enää tärissyt kylmästä. Taivaalla paistava aurinko, vaikka ei kovin lämmin ollutkaan, sai tamman tuntemaan olonsa hieman pirteämmäksi. Orin lopettaessa puheensa ponnisti Kira takaisin jaloilleen. Tuo operaatio ei tällä kertaa näyttänyt yhtä kömpelöltä kuin edellisellä kerralla, mutta olivat sen jalat edelleen se verran jumissa, että ei se mikään taiteellinen esityskään ollut. Liekkö tuo jäykkyys johtunut sitten kylmästä, väsymyksestä vai liian pitkään paikoillaan makaamisesta, sitä ei tamma osannut sanoa. Nyt se kuitenkin puhkui intoa turvasta hännänpäähän, olisi varmaan käynyt vaikka norsun kimppuun jos sellainen olisi vastaan kävellyt.

Kira ravisteli suurimman osan karvaan muodostuneista jääkiteistä, sekä vatsaan tarttuneesta lumesta. Tamma ei tainnut itse edes tajuta miltä se siinä seistessään näytti. Karvassa roikkui edelleen paljon jäätä, jonka lisäksi se oli myös hieman sotkeentunut. Myös lyhyt harja sojotti hieman joka suuntaan.
Kira ei kuitenkaan innostuksissaan jäänyt kiinnittämään huomiota sellaisiin pikkuseikkoihin. Tamma steppasi paikoillaan, osittain testatakseen jalkojensa kantavuutta, osittain silkasta innostuksesta. Se oli jo ehtinyt unohtaa kaiken jännityksensä tuota vierasta oria ja tuntematonta paikkaa kohtaan.
"Saavatko laumattomat liikkua vapaasti koko saarella?" tamma kysäisi innoissaan. "Tarkoitan... Voisin harkita johonkin laumaan liittymistä, mutta en tiedä mitään tästä paikasta, enkä laumojen alueista. Enkä edes tiedä mihin laumaan minun kannattaisi liittyä. Nimien perusteella metsä- ja vuoristoponit ovat... No, poneja. Olen varmaan liian iso kumpaankaan niihin? Eikä lumi tai aavikko okein kuulosta houkuttelevalta..." Tamman selostus alkoi loppua kohti kuulostaa jo enemmän mumisemiselta, eikä se ollut enää itsekään aivan varma, puhuiko Valentinelle vai itselleen. Lopetettuaan se kuitenkin katsoi oria pää hieman kallellaan, näyttäen varmaan enemmän herkkuja odottavalta koiralta, kuin hevoselta. Tai ehkä ennemminkin yli-innokkaalta varsalta, jos se olisi koira ollut, olisi sen häntä jo heilunut sellaista vauhtia, että koko otus olisi noussut ilmaan.
Puppeteer
 

Seuraava

Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron