Kohti uusia seikkailuja

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

Re: Kohti uusia seikkailuja

ViestiKirjoittaja Mwjan » 14. Maalis 2014 21:31

Siinä selitettyä pitkästi ja välillä henkee ottaen lisää keuhkoihinsa Kira näytti nousseen takaisin ylös. Hänen voimansa näyttivän olevan jossain määrin palanneet takaisin, että hän pystyi seisomaan omilla jaloillaan. Onneksi, koska Valentino toivoi toisen saavan voimansa takaisin ja jatkamaan omaa tietään ja mahdollisesti etsimään laumanjohtajan, että pääsisi liittymään johonkin laumaan. Se steppasi paikoillaan ja näytti sillä hetkellä aika hassulta. Siitä roikkui muutamia jääpuikkoja, ja karva oli todella sotkuisen näköinen, harjasta puhumattakaan.

"Laumattomilla ei oikeastaan ole mitään asiaa muiden alueille", hän ehti sanoa heti toisen puheiden jälkeen, mutta jäi miettimään. Laumattomat kuuluivat omalle alueelleen, ehkä syystäkin, koska laumattomilla oli takana paha maine. Ehkä moni vielä epäili laumattomia.
"Suosittelen kuitenkin liittymään laumaan, koska se antaa turvan tilanteessa kuin tilanteessa", hän sanoi pitkittäen puhettaan. Hän ei halunnut tällä kertaa tunkea samaan puheeseen niin monta lausetta, että Kira varmasti pysyisi perässä.
"Voisin suositella sinulle Ylänköhevosia", hänen mielestä Tasankohevosiin ei olisi mitään asiaa. Se tyrannitamma oli mitä maailman ihmeellisin olento, eikä Valentino ryhtyisi sen paapottavaksi missään muodossa, ei enää ikinä sen kaiken tapahtuneen jälkeen. Oliko Valentino sittenkin jättänyt asioita kertomatta? Hänhän tunsi tasankohevosten johtajan, mutta kertoi, ettei tiennyt laumajohtajista juuri mitään. Ehkä tällä oli syynsä.
"Kaikista parhaiten opit ymmärtämään elämällä ja löytämällä lauman johtajan. Olet tosiaan Ylänköhevosten alueella ja tästä tuonne metsään kun lähdet kävelemään, etsi joki, ylitä se niin sinun pitäisi päätyä yhteismaalle ja sen kautta suureen paikkaan, missä on aina jos muutamakin hevonen tai voit vaihtoehtoisesti lähteä samaan suuntaan, mutta muutat kurssia hieman vasemmalle", hän sanoi kattavasti.

"Täällä et voi olla törmäämättä johonkin hevoseen joka ei tietäisi saaresta juuri mitään. Joku aina tietää jotain", se taisi olla ihan totta. Valentino ei kuitenkaan laumattomana voinut kauheasti auttaa, koska johtajat mitä useammin viihtyi oman laumansa alueella eivätkä he katsoisi hyvällä, jos tämä tallustaisi jonkun johtajan naaman eteen kertomaan uudesta tulokkaasta.
"Jos sattumalta tästä lähtiessäni törmään johonkin laumalaiseen, voin kertoa tuntomerkkisi ja sana leviää johtajalle asti. Sitten sinulla voi käydä niin hyvä tuuri, että löydät johtajan ihan itse", se tuntui selittävän ihan ohi aiheen. Ei tamma ollut pyytänyt tätä.
"Äh, olenko liian sekava...", se kysyi melkein itseltään, ääneen kuitenkin.

(Pst---> KUVA )
Mwjan
 

Re: Kohti uusia seikkailuja

ViestiKirjoittaja Puppeteer » 21. Maalis 2014 08:29

//Pahoittelut hirveästi tästä vastauksen kestosta... Ja tuo kuva on upea//

Toisen kertoessa, etteivät laumattomat oikeastaan saaneet liikkua laumojen mailla, päästi Kira äänen, joka kuulosti joltain huokaisun ja naurahduksen väliltä. Se oli pettynyt, ettei saanut Valentinea mukaansa katselemaan saarta. Ei sillä, tamma kyllä tykkäsi seikkailla omin päin, mutta täysin tuntemattomassa paikassa yksikseen liikkuminen ei sen mielestä mikään hirveän houkutteleva ajatus ollut. Samalla sitä myös huvitti orin täysin huoleton kuljeskeleminen luvattomilla alueilla.
Ori suositteli Kiralle laumaan liittymistä, ja antoi vielä ehdotukseksi ylänköhevoset. Idea kuulosti Kiran mielestä hyvätlä heti, kun se oli ilmoille heitetty. Asiaa pitäisi todellakin miettiä. Kunhan laumaan kuuluminen ei vaan rajoita liikaa tamman villiä elämää.

Kira nyökytteli päätään mietteliäänä kuunnellessaan orin suuntaohjeita.
"Eli metsään, etsi joki ja ylitä se?", se varmisti orin lopetettua. "Ei tuo kovin vaikealta kuulosta. Enköhän minä selviä", tamma jatkoi katsellen samalla ympärilleen, yrittäen saada mahdollisimman kattavan kuvan siitä pienestä alueesta, jonka se pystyi sillä hetkellä näkemään. Eipä tuo näky kyllä hirveästi suunnistusta helpottanut, sillä ei tamma edes kovin paljon pystynyt näkemään, pelkää merta, rantaviivaa ja metsää. Tiesi se kuitenkin mihin suuntaan piti lähteä, ja toivottavasti löytäisi paikan, jonne Valentino opasti.
Kiran katse seikkaili Valentinon ja metsän puiden välillä sen miettiessä omiaan. Se oli niin ajatuksissaan, että orin viimeisin lause jäi siltä täysin kuulematta.
"Me kai lähdemme tästä sitten eri teille?" tamma lopulta, hetken hiljaisuuden jälkeen kysäisi.
Puppeteer
 

Re: Kohti uusia seikkailuja

ViestiKirjoittaja Mwjan » 21. Maalis 2014 13:07

(Ei se mitään. :) Ja ole hyvä kuvasta!)

Ori sattoi kuulla raskaan, hieman pettyneen ihmeellisen äänen Kiran suusta kertomuksien jälkeen. Harmillistahan sinänsä, jos jotkut hevoset kohtasivat ja tutustuivat, halusivat viettää yhdessä aikaa, tapaaminen piti suorittaa laumarajojen ulkopuolella. Onneksi sentään on saatu sellainen järjestely aikaan ja vihdoinkin Yhteismaille sai mennä. Ilomielin Valentino itse liikkuisi missä vain, mutta ei halunnut yhtään suurempia harmeja itselleen. Nytkin, tässä paikassa alkoi hieman kuumottamaan koska joku laumalainen saapuisi paikalle raivoissaan nähden aivan vieraan, väärän hevosen lauman alueella. Orille ei saisi enää yhtään tulla minkäänlaisia taistoja, hänestä ei sen jälkeen henki pihisisi.

"Juurikin niin ja ei tämä saari kovinkaan iso ole, etkä ainakaan voi eksyä mihinkään. Löydät aina tien pois johonkin suuntaan", se oli kuin rohkaisu tuolle tammalle jatkaa tietään eteenpäin. Se tuumaili ja mietti katsellessaan metsän siimekseen, orin katse seuraten mukana. Ehkä tämä oli saanut päätöksen.
"Luulisin niin ja toivon että löydät lauman johtajan ja tapaisimme vielä", hän sanoi nyökäten ja kohotti katsettaan ylöspäin. Hän jäi paikoilleen varmistamaan, että Kira varmasti lähtisi edes jotenkin oikeaan suuntaan. Mutta mahdollisuudet saarelle hukkumiseen olivat pienet. Ainoaksi ongelmaksi taisi syntyä suohon uppoaminen, vuorilta putoaminen ja joen virtaan hukkuminen.

Valentino poistuu.
Mwjan
 

Edellinen

Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron