Crazy, crazy world

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

Crazy, crazy world

ViestiKirjoittaja Fáye » 09. Kesä 2014 09:58

[seuraksi Sachi ja Falcon ^^]

Olin täysin varma, ettei tilanteeni voisi enää kurjemmaksi muuttua. Olin ehkä kaivannut seikkailua, ja sitä olin myös saanut, mutta että hukkuminen valtamereen? Ei kiitos.

En ollut varma kuinka kauan olin ollut meren armoilla, virtojen vietävänä, sillä ajantajuni oli kadonnut kokonaan. Jäljellä oli vain uupumus. Syljin suolaista vettä kurkustani. Lihaksiani poltteli. Heikompi olisi varmasti jo luovuttanut, mutta minä, ehei, minä en helpolla luovuttaisi! Vaikka julma maailma kuinka jaksaisi tuuppia, minä taistelisin vastaan.

Olin taas jo aivan valveen ja hourailevien painajaisten välimaastossa, kun tajusin kavioideni tapailevan pohjaa. Pohjaa! Oliko muka käynyt niin onnellisesti, että olisin ajautunut rantaan? Käännähdin, ja todellakin, olin ajautunut hiekkarannalle. En voinut estää pientä helpotuksen huokausta karkaamasta huuliltani. Vielä viimeiset metrit, ja raahustin rannalle, pois vedestä. Kurkkuni korisi, jouheni olivat takkuiset ja turkkini tippui vettä. Silmissä ja sieraimissa kirveli yhä inha suolavesi. Tunsin itseni kaikkea muuta kuin hemaisevaksi ja komeaksi, ja kaiken sen väsymyksen keskellä en voinut kuitenkaan olla ajattelematta, jos joku tamma tulisi vastaan.. Sillä kai täällä hevosia olisi..? Pakkohan täällä oli olla!

Annoin ylähuuleni rullautua hieman ylös ja taakse, jotta pystyin analysoimaan vieraat hajut tarkemmin. Meri tuoksui vahvasti, samoin auringon lämmittämä hiekka. Jostain tuli villi, makea tuoksahdus, joka suorastaan kutsui ja huusi luokseen. Mikä parasta, yhtäkään kaksijalkaa, ihmistä, en haistanut. Ja nehän ne vasta lemusivatkin! Minne tahansa menikin, niiden tympeä haju tunkeutui väkisin sieraimiin. Värähdin inhosta.

Astelin eteenpäin, hieman varoen. Mikä paikka tämä oli? Ihan hullua, miten sitä äsken vielä oli keskellä merta, vailla toivoa, ja sitten jo täällä.. Niin, mikä tämä paikka edes oli? Halusin kiihkeästi tavata jonkun toisen hevosen. Olin sosiaalinen luonne, enkä halunnut olla yksin. Nyt olisi vain tärkeää löytää joku, joka auttaisi. Tunsin voimien palaavan hiljalleen ja ajatusten kirkastuvan. Lämpimässä auringonvalossa ruskea turkkinikin oli alkanut kuivaa, ja saada upeaa kiiltoaan takaisin. Olin valmis tutkimusmatkalleni.
Fáye
 

Re: Crazy, crazy world

ViestiKirjoittaja Siuri » 09. Kesä 2014 22:39

Faramir

Meri on tänään levoton. Sen aallot puskevat minua kohti, enkä meinaa pysyä pystyssä. Seison polviani myöten rantavedessä, ja jokainen kohti tuleva aalto saa minut nojautumaan taaksepäin ja palautuessaan mereen meinaan horjahtaa eteenpäin.
Horisontti näyttää tyhjältä. Yhden ainuttakaan saarta tai mannerta ei ole näkyvissä. Ainoastaan loputtomiin jatkuva meri, joka saa minut taas muistuttamaan siitä päivästä, kun saavuin saarelle.

Meri oli ollut yhtä epävakaa kuin tänäänkin. Se oli tuonut minut voimattomana hietikolle, tästä vähän matkaa etelään päin, ja auttanut minua löytämään elämäni rakkauden. Olen samaan aikaan pettynyt mereen että kiitollinen sille. Se oli antanut minulle niin paljon, mutta antaessaan ei ollut muistanut mainita, että joku päivä sitä kaikkea ei enää olisi. Niin - siis Salemia.

Huokaisen ja käännän katseeni kohti kavioitani. Merivesi on todella kirkasta, ja erotan kavioni ääriviivat hyvin veden keskeltä. Heilutan vasenta kaviotani hieman, ja hiekka sen alla lähtee kulkemaan aaltojen mukana kohti avomerta.

Kesä on tullut vauhdilla. Merivesi on hieman lämmennyt, ja lunta ei näy enää missään. Myös Hoeron jälkeiset tuhkat ovat hävinneet kuin, no, kuin tuhka tuuleen. Aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja kaikki näyttää olevan todella eloisaa. Tullessani metsästä huomasin uudet kevään versot, jotka olisivat kesän jälkeen jo kasvaneet hyvää vauhtia. Linnunpoikasten ääni kantautui korviini astellessani polkua pitkin kohti merenrantaa, joka jälleen olisi päättämässä kohtalostani.
Minun on pakko myöntää, että olen monia päiviä miettinyt, millaista olisi aloittaa elämä jälleen alusta. Kaikki olisi niin helppoa ja voisin jättää jokaisen ikävän muiston taakseni. Se kaikki kuitenkin tarkottaisi sitä, että myös hyvät muistot katoaisivat.
Hiljalleen olen päässyt surusta yli, mutta epätoivo on silti jatkanut mylläämistä sisälläni. Olen yrittänyt pitää itseni koko ajan liikkeellä ja antanut surun tulla silloin kun siltä tuntuu. Tällä hetkellä minusta ei tunnu siltä ollenkaan, tuntuu vain, että olisi hiljalleen aika nostaa pää varpaista ja jatkaa elämää. Tehdä virkatehtäväni huolella ja tutustua uusiin hevosiin. Ottaa itseäni niskasta kiinni ja heittää loputkin toivenrippeet pois.
Ainoa huono puoli on vain se, että se pienikin toivo pitää minut kasassa. Jos vielä joskus..

Havahdun ajatuksistani, kun huomaan kauempana hietikolla ruskean liikkuvan hevosen - tai siltä se kauempaa katsottuna näyttää. Se näyttää kävelevän varovasti eteenpäin, ja minä lähden kuin automaattisesti kävelemään kohti tulijaa.
Ei ole epäilystäkään, ettei se olisi vasta rantautunut saarelle. Turkki on märkä ja hevonen näyttää ainakin kaukaa todella onnettoman voimattomalta.
Nostan laukan ja lähden rantaviivaa pitkin kohti tulijaa, jonka myöhemmin huomaan olevan minua paljon pienempi ruskea ori.
"Heei!" huudan jo hyvän matkan päästä kiinnittäen hevoseen huomioni. Kun lähestyn oria, vaihdan laukan raviin ja kuljen hänen luokseen pysähtyen pienen välimatkan päähän.
"Hei!", tervehdin uudestaan reippaasti hymyillen.
"Mikäli oikein huomaan, olet tainnut juuri saapua mereltä?" kysyn katsoen oria ja sitten vilkaisten nopeasti merta. Kuinkakohan pitkä merimatka hänellä on takanaan?
"Minä olen Faramir, mutta kutsu ihmeessä Falconiksi", esittelen itseni pienen nyökkäyksen kera. Katson hetken tulijaa hymyillen ja avaan jälleen suuni:
"Tervetuloa Caraliaan!"
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Crazy, crazy world

ViestiKirjoittaja Fáye » 10. Kesä 2014 11:17

"Heei!" huudahdus vaikutti ensin pelkältä merituulen ulvonnalta, mutta sitten näin minua kohti laukkaavan hevosen. Hevosen! Olin hypähtää ilmaan silkasta riemusta, en olisi enää yksin!

Ori oli todella suurikokoinen, jouduin oikeastaan katsomaan häntä ylöspäin. Taas kerran olin katkera siitä, että olin poni, ja poniksi myös jäisin. Reilun sentin ylikorkeus omassa rodussani ei saisi minua näyttämään yhtään isommalta muiden hevosten silmissä. Kiinnitin katseeni orin mielenkiintoisiin, vihreisiin silmiin. Ne olivat ystävälliset, tutkailivat minua kuin yrittäen selvittää, kuka olin. Orissa oli jotain kunnioitettavaa, kun hän seisoi siinä edessäni. Hän oli täysin rento, seisoskeli siinä korvat rauhallisesti hörössä. Olomuoto oli jotenkin, öö, karaistuneempi kuin hevoset, joita olin omassa maassani nähnyt. Hän taitaa olla jonkinlainen alkuasukan, aivan, niin sen täytyy olla, ajattelin. Silloinhan hän voisi kertoa minulle lisää tästä saaresta, saaarihan tämä oli..?

Olen juuri avaamassa suuni, kun vieras mainitsee merimatkastani. Pärskähdän. Vieras lausuu sen, kuin olisi itsekin joskus saapunut tänne samalla tavalla kuin minä.

Ori tervehti kohteliaaseen sävyyn, ja esitteli itsensä Faramiriksi, kehotti vielä että Falconiksikin voisi kutsua. Faramir... Falcon.. maistelin nimeä.

"Olen Fritz", lausun tahdikkaasti ja hymähdän.
"Ja kyllä, saavuin tänne meren takaa." Painotan sanaa 'merten takaa' kuin todellakin olisi ollut suunniteltua ja täysin normaalia purjehtia merivirtojen mukana tälle oudolle saarelle. Oikeastihan tuo kaikki tuntuu hirveältä painajaiselta. Vaikka puhunkin hymyillen, olen oikeasti aivan rättipoikki ja lisäksi nälkäinen. Enkä mistään hinnasta enää halua uusia hurjaa meriseikkailuani. Yök.

Heilautan häntääni, ja kullansävyiselle hiekalle räiskähtää kirkkaita vesipisaroita. Aurinko lämmittää ruskeaa selkääni suloisesti. Tunnen oloni jo rennommaksi, sillä Falcon, sehän hänen nimensä oli, vaikuttaa kovin ystävälliseltä.

"Tervetuloa Caraliaan", Falcon lausahtaa. Höristän kiinnostuneena korviani ja kiinnitän katseeni oriin. Nyt jo hieman nöyremmin totean;

"Olen uusi täällä.. Voisitko hieman kertoa tästä Caraliasta?" kysyn hymyillen.
Fáye
 

Re: Crazy, crazy world

ViestiKirjoittaja Siuri » 22. Kesä 2014 22:52

Minua reilusti pienempi poniori esittelee itsensä nimellä Fritz. Hän kertoo myös saapuneensa meren takaa, ja vilkaisen lähes automaattisesti hänen takanaan aaltoilevaa merta. Orin olemus on todella luonnollinen ja rento, eikä hän näytä suuremmin olevan stressaantunut matkastaan. Hyvä.
Ori seisoo hetken hiljempaa avaa sitten suunsa kertoakseen olevansa uusi.
"Niin vähän ajattelinkin", totean hymyillen orin sanoille.
"Ja tietysti minä autan sinut alkuun."

Katson ruunikon orin läpi päästä kavioiden kärkiin.
"Me elämme täällä kuudessa laumassa, joihin hevoset pääsevät ulkonäön mukaan. Kerron sinulle kohta laumoista lisää, mutta mitä näin nopeasti katson, niin kävisit joko vuoristo- tai metsäponeihin. Muita laumoja ovat lumihevoset, aavikkohevoset, tasankohevoset sekä me ylänköhevoset, joiden mailla sinä tällä hetkellä olet", aloitan puhuen rauhalliseen sävyyn, jotten sekoittaisi heti tulijan päätä.
"Elämme täällä ihan sovussa, mutta menneisyyden takia laumojen alueet on selkeästi rajatut. Keskellä saarta sijaitsee kuitenkin yhteismaa, jonne kaikki laumalaiset ovat tervetulleita!" kerron hieman laumojen asettelusta.
"Laumojen nimet tosiaan kertovat paljonkin siitä, millaista aluetta lauman alue sisältää. Metsäponeilla on metsää ja aavikkoponeilla taas aavikkoa. Se antaa pitkälti osviittaa sille, miksi laumoihin valitaan vain tietyn värisiä tai kokoisia hevosia. Isoilla hevosilla ei ole helppo kulkea vuoristossa ja tummat hevoset ovat melko turvattomia valkoisella jäätiköllä", kerron orille laumoista. Pidän pienen tauon ja katson oria.

"Jokaista laumaa johtaa joku johtaja tai johtajatar. Laumaan liittyäksesi sinun täytyy löytää tämä johtaja ja pyytää häneltä lupa liittyä laumaan. Harvemmin he kieltäytyvät laumaan pääsystä, mutta johtajien on hyvä olla perillä hieman siitä, ketä laumaansa kuuluu", sanon hymyillen. Olisikohan orilla kysyttävää? Yritän muistaa kertoa kaiken oleellisen, mutta voi olla, että jotain kuitenkin unohtuu.

"Oletko vielä tietoinen siitä, mikä lauma kuulostaisi sinun omaltasi?" kysyn viitaten lähinnä vuoristo- ja metsäponeihin.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Crazy, crazy world

ViestiKirjoittaja Fáye » 23. Kesä 2014 18:58

Kuuntelen äärimmäisen kiinnostuneena Falconin selostusta painaen jokaikisen tiedonjyväsen tarkasti muistiini. Nämä tiedot olisivat minulle tärkeitä -perustietoutta, joka jokaisen caralialaisen piti hallita.

Kun Falcon sitten kääntää keskustelun saarta asuttaviin laumoihin, höristän korviani, jos mahdollista, vieläkin enemmän. Päättelen nopeasti, että jos tässä kerran ollaan ylänköhevosten alueella, todennäköisintä on että Falcon itsekin on ylänköhevonen. Minä puolestani sopisin orin kertoman mukaan vuoristo- tai metsäponeihin. Vuoristo kuulostaa rankalta ympäristöltä, eikä muutenkaan tunnu oikein oikealta valinnalta minun kohdallani. Metsäponit sensijaan kuulostavat sopivalta laumalta.

Laumavalintani on siis selvä, ja uskoisisin tämän olevan oikea vaihtoehto minulle. Enää puuttuu laumanjohtajan tai mahdollisesti johtajattaren tapaaminen. Olen samaan aikaan tavattoman iloinen ja innostunut, mutta myös jännittynyt, mikä ei ole tapaistani. Tämä on minulle, ankeassa ihmisten asuttamassa vankilassa kasvaneelle, jotakin aivan uutta ja ihmeellistä. Enpä olisi uskonut, että jonain päivänä tälläinen onni kohtaisi minua, nuorta oria, joka ei vielä oikein muutenkaan tiedä paikkaansa maailmassa. Mutta toivon kiihkeästi että paikkani olisi täällä, Caraliassa, Metsäponien lauman täysvaltaisena jäsenenä.

Olen nyt täysin varma, että päähäni on painunut kaikki tieto, mitä Falcon minulle on kertonutkin. En osaa edes kysyä juuri mitään. Katselen kuitenkin hieman avuttomasti ja orvon oloisena ympärilleni tietämättä lainkaan mihin suuntaan lähteä.

"Öö.." änkytän, ja tajuan kuulostavani todella naurettavalta. Hymähdän orvolle ja hieman tärähtäneelle olemukselleni, ja pian tuttu virnuileva hymynkare palaa naamalleni.
"Luulenpa, että metsäponit kuulostavat oikealta laumalta" saan änkytettyä leveästi hymyillen. Pitkän hiljaisuuden jälkeen jatkan:
"Niin, ja ei minulla kyllä ole pahemmin hajua mihin suuntaan lähteä."

Annan katseeni kulkea pitkin rantaviivaa ja hetkeksi se jää katsomaan kauas horisonttiin. Aallot kuohuvat ilkikurisesti, pieninä ja vaarattomina, mutta silti niiden takana velloo voima, jota on mahdoton käsittää. Se voima voi tappaa, mutta myös antaa lahjan. "Ota tai jätä", meri sanoo. Aallot pyyhkivät hiekkaa, nuolevat takakavioitani ja vuohisia. Vedän katseeni takaisin Falconiin. Onneksi olen täällä, enkä tuolla meren takana. Edellinen elämäni on ohi, ja olen tavattoman iloinen siitä. Piristyn, ja uutta energiaa saaneena astelen eteenpäin. Syteen tai saveen, minun päätöstäni ei horjuttaisi mikään, edes villit ja vihaiset metsäponit.

Entistä varmempana päätöksestäni kokoan itseäni, ryhdistäydyn ja röyhistän rintaani. Katson Falconia varmuutta ja voimaa katseessani.

"Mistä voisin tavoittaa metsäponien johtajan?" kysyn.
Fáye
 

Re: Crazy, crazy world

ViestiKirjoittaja Siuri » 26. Heinä 2014 15:44

Fritz näyttää kuuntelevan todella tarkasti, kun kerron hänelle tietoja saaresta. Kun kysyn orilta laumasta, hän vaikuttaa ensin hieman olevan mietteissään, mutta vastaa sitten päätyneensä metsäponeihin. Ehdin nyökätä hymyillen, kunnes Fritz sanoo olevansa hieman tietämätön paikoista saarella. Niinpä tietysti!
"Kyllä minä sinut alkuun autan - ja ohikulkijoilta voi varmasti kysyä aina neuvoja. Voit varmaan uskoa, että näin suurelle saarelle mahtuu jos jonkinmoista hevosta, mutta kyllä suurin osa on auttavaisia ja neuvovat mielellään", hymyillen, ja katson, kuinka ori katselee hieman merta. Millähän mielin se saapui tänne? Onko sillä jo koti-ikävä?
Ori kuitenkin kääntyy katsomaan minua ja kysyy sitten metsäponien johtajasta.

"Metsäponeilla on tosiaan johtajatar, Gamette. Hän on voikko tamma, oikein mukava persoona. Löydät hänet mitä todennäiköisimmin metsäponien alueelta saaren lounaisosista", sanon orille ja vilkaisen aurinkoa suunnistaakseni. Lounas on aivan toisessa päässä saarta.
"Suosittelisin sinua lähtemään tästä etelään päin", sanon ja osoitan turvallani kohti etelää, "ja kävelemään niin pitkään, ennen kuin löydät joen. Jos seuraat jokea, pääset yhteismaan kautta hiljalleen lammelle, jonka ohittaessasi oletkin jo metsäponien alueella. Tie on helppo, kunhan vain löydät joen", sanon orille hymyillen.
Mielessäni on käynyt kyllä lähteminen orin mukaan, mutta juuri nyt taidan kaivata hieman omaa aikaa. Ajatukseni ovat yhä sekaisin, ja hetken lepohetki voisi helpottaa huomattavasti.

"Luletko pärjääväsi?"
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Crazy, crazy world

ViestiKirjoittaja Fáye » 26. Heinä 2014 16:11

Falconin mukaan suurinosa caralialaisista on ystävällistä ja auttavaista porukkaa, mikä saa minut tuntemaan itseni paljon rauhallisemmaksi ja varmemmaksi. Olisihan se ikävää törmätä joihinkin ei niin mukaviin hevosiin.. Toisaalta, kuten Falcon sanoi, suurinosa hevosista.. Entä se pieni osa hevosista? En anna huolen kuitenkaan puskea ylitseni, vaan kokoan itseni, höristän korviani. Ihan sama kuka tulisi vastaan, minua olisi turha lannistaa!

Suurehko ori kertoo metsäponien johtajattaren olevan voikko tamma, Gamette. Tamma. Mielenkiintoni herää, ja haluaisin jo päästä liikkeelle! Toppuuttelen kuitenkin itseäni -ei joka ikistä vastaantullutta tammaa voi noin vain iskeä. Gamette voi ehkä olla mukava, mutta myös varattu, ja onhan hän kuitenkin johtajatar! Parempi, etten anna itsestäni huonoa kuvaa hänestä, jos huonosti käy, en pääse koko laumaan..! Voisin toki kysyä Falconilta muutamia mielenkiintoisia yksityiskohtia kyseisestä ponitammasta, mutta päätn pitää suuni kiinni. Ehkä parempi niin.

Minut ohjeistetaan metsäponien lauman suuntaan varsin tarkasti, ja uskon pääseväni melko pitkälle näinkin selkeillä ohjeilla. Eteläänpäin, joenvartta pitkin, yhteismaa, lammelle.. Kertaan ohjeita keskityneesti päässäni. Toivottavasti minä yli-innokas tyhjäpää löytäisin oikean tien!

Olen valmis lähtemään, mutta jokin saa minut vielä jäämään hetkeksi. Saari on suuri, niinkuin Falcon sanoi. Näenkö tuota auttavaa ja mukavaa oria enää? Olisiko pitänyt sanoa enemmän, tutustua paremmin?

"Tuota, kiitos paljon, en oikein tiedä kuinka voisin korvata tämän avun.." takelten hämmentyneenä itsekin tilanteesta.

Ori kysyy vielä, pärjäänkö.

"Enköhän.. Ainakin luulisin niin." sanon hymyä äänessäni. Katson Falconia hieman ylöspäin, jotenkin kunnioittaen, ja sen on paljon minulta! Miten minusta onkin tullut näin nöyrä?

Nostan laukan, hiekka pöllyää. Pysähdyn vielä huikkaamaan taakseni:

"Nähdään! Ja kiitos vielä!"

Fritz poistuu ja kiittää peliseurasta :)
Fáye
 

Re: Crazy, crazy world

ViestiKirjoittaja Siuri » 26. Heinä 2014 16:41

"Ilo olla avuksi", vastaan, kun ori tuntee jäävänsä kiitoksen velkaa. Hän luulee myös pärjäävänsä, joten luotan orin hyvillä milin matkaan. Hän lähtee kohti etelää ja huutaa vielä kiitokset.
"Nähdään!" hirnahdan hänelle takaisin ja jään katsomaan, kun ori katoaa näköpiiristä. Toivottavasti hän löytää perille.

Minä jatkan matkaani suuren kiven luokse hieman etäämmäksi merenrajasta. Asettaudun maahan makaamaan ja haistan raikasta meri-ilmaa. Melkein tunnen Salemin vierelläni - aivan kuten ensimmäisenkin kerran, kun olimme tämän saman kiven vierellä.
Haikea hymy nousee huulilleni ja painan pääni maahan. Voin vaikka vannoa, että viimeisimpänä ennen nukahtamista tunnen Salemin painautuvan viereeni.

Falcon poistuu.
[Kiitos! :)]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere


Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron