I'm strong even alone [rantsu, kaikille avoin!]

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

I'm strong even alone [rantsu, kaikille avoin!]

ViestiKirjoittaja Svonkey » 10. Kesä 2014 17:05

Leonia

Tuuli hyväili kasvojani viileänä ja navakkana, kun askelsin rantaviivaa pitkin eteenpäin. En tiennyt tarkalleen missä päin saarta olin, mutta tuskin ainakaan yhteismaalla, sillä tiesin sen sijaitsevan saaren keskellä. Tässä kuitenkin olin, meren rannalla, uteliaana ja valmiina kahlaamaan aallokkoon ja antautumaan virtojen vietäväksi. Korvani höristyivät, kohotin päätäni hieman ylöspäin ja tähystin horisonttiin. En nähnyt siellä mitään, vain ohuen viivan joka erotti meren taivaasta, mutta siellä jossain oli joku toinen maailma. Se oli vaikea uskoa ja jos nyt juoksisin veteen se olisi tuntunut tuntemattomaan hyppäämiseltä, mutta silti se houkutteli ja tunsin jännityksen värisyttävän kehoani pehmeänä kihelmöintinä, kun ajattelin asiaa.

Revin kuitenkin katseeni pois merestä toistaiseksi ja jatkoin hietikolla askeltamista. Kavioni upposivat santaan, jättivät lähes tasaisen pyöreitä kuvioita sen pinnalle, mutta taakse katsoessani näin aaltojen pyyhkivän ne pois hiljalleen. Ravistin päätäni, annoin hieman takkuuntuneen mustan harjani laskeutua sekaisin olevana pehkona kaulalleni ja pärskähdin. Olin ollut yksin jo tovin ja en ollut koskaan ollut näin onnellinen. Kaipasin vapautta, en rajoittavaa riippakiveä elämääni. Pärjäsin hyvin ilman mutsia, oikeastaan paremmin kuin ennen. Mutsi nyt oli mitä oli, epävakaa ja holtiton, enkä jaksanut enää sen ailahteluja ja raivokohtauksia. Korvani kääntyivät huomaamattani niskaan muistellessani äitiäni Lineshaa, jonka minä olin hylännyt. Eikä se edes vastustellut mitenkään.

En mä jaksanut esittää mitään kovaonnisen lapsiraukan roolia, kun en siihen kokenut kuuluvani. En, vaikka mutsi ei koskaan osoittanut mitenkään rakastavansa tai haluavansa mua, se ei koskaan edes kysynyt miltä musta tuntuu. Ainoa asia mikä sillä oli mielessä oli Seland, mun faija, ja kosto sille tästä tilanteesta mihin se mutsin jätti. Pamautti paksuksi ja hylkäsi - kyllä, olen vahinkolapsi, ja mutsi teki sen erittäin selväksi. Mutsi kaipasi takaisin vapauteen, se halusi elää elämäänsä ilman rajoituksia, eli toisinsanoen ilman kakaraa kintereillään, se halusi käytä baarissa ja tapailla uusia oreja jotka saada pyöritykseensä. Ja koska olin jo itse pidempään haaveillut samasta, eli elämästä ilman mutsia, päätin lähteä, ja sehän sopi sille hyvin. Tässä sitä oltiin.

Pärskähtäen pompahdin muutaman kerran eteenpäin ja viskoin päätäni. Mitä mä nyt angstasin. Mutsi oli tuolla jossain ja mä täällä, millään ei ollut enää väliä. Suuntasin katseeni nyt sivullani avautuvaan, loputtoman näköiseen kukkuloiden ja niittyjen mereen. Olin jossain ylängön reunamilla, ja koska muistelin äidin joskus puhuneen aavikolla asuneista aavikkohevosten laumasta ja tasangolla asuneista tasankohevosten laumasta, joten päättelin tämän olevan joku ylänköhevosten lauma, jonka alueilla liikuskelin. Ei kyllä voinut suoraansanottuna vähempää kiinnostaa, rasittavaa vaan jos joku vakavanaamainen ja virallinen tyyppi tulisi valittamaan ja häätämään mut tieheni. Mitä se kenenkään elämää liikutti missä minä aikaani vietin. Ei ketään. Pitäkööt huolta omista asioistaan.

/ Kokeilin nyt tota minä-muotoa jota en ole koskaan käyttänyt, saatan siis vaihtaa keskenkaiken muotoa jos tää ei kertakaikkiaan onnistu :D /
Leijonamieleni Leonia.
Uskollinen ystäväni Fórskelling.
Svonkey
Tutustunut
 
Viestit: 49
Liittynyt: 10. Kesä 2014 00:51

Re: I'm strong even alone [rantsu, kaikille avoin!]

ViestiKirjoittaja Zarroc » 11. Kesä 2014 13:20

HEFAISTION

Waldo oli niin...
Waldo.

Minua inhotti itseni, hän ja kaikki muut. En oikeastaan edes tiennyt, kuinka minun olisi kuulunut reagoida siihen, mitä hän kertoi. Mutta olin sentään yrittänyt pysytellä rauhallisena, asiallisena. Edes vähän aikuisempana.
En ollut sortunut itkunsekaiseen huutoon siitä, kuinka minuun sattui se, että hän käyttäytyi noin. Yritin saada tämän edes jotenkin toimimaan, mutta joka aamu heräsin siihen, etten ikinä riittänyt.

Mikä oria vaivasi? Oliko se vain sitten sitä, ettei hän ikinä voisi olla kanssani? Ja jos ei voisi, miksei hän vain sanonut sitä suoraan? Minkä helvetin takia hän meni kännissä panemaan siskoani?

Huokaisten ravistelin päätäni, halusin hakata päätäni puunrunkoon tai jotain muuta yhtä järkevää. Mutta paha vain, kun ei täällä rannalla ainakaan yhtäkään puuta tullut vastaan. Oli pelkkää hiekkaa ja hiekkaa ja hiekkaa, muutama lokki sekä ehkä jotain rantaan aaltojen mukana huuhtoutunutta sälää. Toisinaan minusta oli ihan mielenkiintoista käydä vilkuilemassa täällä, mitä sieltä suuremmasta maailmasta tuli, mutta yleensä se ei ollut mitään tunnistettavaa.

Pelkkää puuta ja joskus jonkinlaisia tilkkuja, Zoe oli sanonut, että ne olivat kankaanpaloja. En sitten tiennyt mikä kangas varsinaisesti oli tai mihin sitä käytettiin, tamma oli vain purrut takahampaat yhteen ja kävellyt pois.
Niin hän aina teki, kun kyse oli jostain asiasta, mistä hän ei halunnut puhua. Ei tamma nyt yleensäkään halunnut puhua yhtään mistään.
Syyttää sitten minua siitä, jos en saanut kunnollista kasvatusta. Itsepä leikki variksenpelätintä ylängön laidalla, minkä minä sille mahdoin.

Olin kävellyt jo pidemmän aikaa eteenpäin pahantuulisen näköisenä, kun tajusin vihdoin tuulen mukana tulevan tuoksun. Kohotin päätäni ja höristin korviani hieman, vain nähdäkseni jonkun nuoren tamman tulevan kohti rantaviivaa pitkin.
Hän todellakin oli nuori, varmaan ainakin puolitoista vuotta minua nuorempi. Mielenkiintoisen värinenkin.
Mitähän tamma mahtoi tehdä täällä yksin?

Neutraloin ilmeeni normaalin näköiseksi, ryhdistäydyin vähän ja lähdin kulkemaan edes jotenkin aikuisemman oloisesti vierasta kohden. Turha tässä oli päiväänsä pilata typerien elukoiden osalta, sama kai ottaa selvää, kuka tämä nuorikko mahtoi olla.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: I'm strong even alone [rantsu, kaikille avoin!]

ViestiKirjoittaja Svonkey » 11. Kesä 2014 21:53

/ Huhhuh, tuo mun ensimmäinen rooli oli kyllä yksi syöpä :D Ehkä tää tästä /

Katseeni harhaili vielä hetken ylängössä, mutta painoin sen sitten hiekkaan edessäni. Askellukseni oli hidastunut melkoiseksi laahustamiseksi ja pysähdyin hetkeksi. Pitäisi oikeasti keksiä jotain. Tämä päämäärätön vaeltaminenkin alkoi käydä hiljalleen tylsäksi. Olin eristäytynyt melkein yhtä pahasti kuin mutsi silloin kun olin pieni. Silloin me vain piileskelimme lehtimetsissä ja missä milloinkin ja välttelimme sosiaalisia kontakteja. Muita varsoja en tainnut nähdä kertaakaan, ehkä ohimennen, mutta mutsi ei päästänyt mua koskaan leikkimään - se ei halunnut mitään mammakokousta, se sanoi aina. Pyöräytin silmiäni ja pärskähdin. Taas mä mietin sitä typerää akkaa ja aloin itsekin ärsyyntyä. Äh, olin ihan sekaisin. Päätin äkkiä kastautua meressä.

Merivesi tuntui viileältä jalkojani vasten, kun kahlasin aallokkoon. Laineet ylsivät hädintuskin kavioideni yläpuolelle, mutta ne tuntuivat rauhoittavilta. Läiskytin vettä oikealla etusellani ja pienet pisarat lensivät ryntäilleni, sytyttäen äkkinäisen energianpuuskan sisälläni. Pärskähdin pisaroiden tunkeutuessa sieraimiini jatkaessani läiskyttelyä, ja hypähdin sitten liioitellun korkealle, laskeutuen hieman syvemmälle veteen. Heilautin mustanruskeaa, yksittäisten valkeiden jouhien koristelemaa harjaani, ja jatkoin pompahtelua. Vesi räiskyi iloisesti ympärilläni, aallokko puski jo ryntäisiini asti. Käänsin ilosta tuikkivan katseeni takaisin rannalle ja silloin näin sen.

Tumma, minua vanhemmalta vaikuttava ori tuli lähemmäs rantaviivaa pitkin. Pysähdyin ja lopetin pärskyttelyn ja annoin itseni häpeilemättä tuijottaa tulijaa purevalla katseella. Kuka tämä nyt oli ja mitä se halusi? Pieni pettymys käväisi sisälläni ja sen jälkeen tilalle tuli uhmakkuus. Noniin. Tämä olisi juuri se vakava ja muka-virallinen tyyppi joka tulisi selittämään jotain shaibaa laumarajoista ja säännöistä ja plaa plaa plaa ja käskisi mun painua tieheni. Just joo. En millään jaksaisi lähteä taas kerran vetämään ja etsimään jotain kivaa mestaa missä hengailla. Käänsin korvani taaksepäin ja kahlasin takaisin rannalle, missä pysähdyin ja ravistelin vedet kullanvärisestä karvapeitteestäni. Sitten käänsin katseeni takaisin oriin, häpeilemättä puoli-herasilmääni, joka yleensä aiheutti jokaisessa ylipaljon kummastelua. "Mitä sä haluut?" kysyin lähestyvältä orilta, kohottaen toista kulmaani aavistuksen verran. Ilmeeni oli hieman ylimielinen, muttei silti läheskään niin tyly ja torjuva kuin kysymykseni, jonka laskin ilmoille melko uhmakkaaseen sävyyn. Koitappa häätää mut tieheni.
Leijonamieleni Leonia.
Uskollinen ystäväni Fórskelling.
Svonkey
Tutustunut
 
Viestit: 49
Liittynyt: 10. Kesä 2014 00:51

Re: I'm strong even alone [rantsu, kaikille avoin!]

ViestiKirjoittaja Zarroc » 11. Kesä 2014 22:06

Tamma kahlasi veteen mistään välittämättä, minä astelin edelleen rauhalliseen tahtiin lähemmäs. Seisahduin ehkä kolmen hevosenmitan päähän katselemaan toista, välillä myös ympäristöä silmällä pitäen. Lopulta tamma lopetti pärskyttelynsä ja jäi tuijottamaan minua uhmakkaan ylimielisesti. Vastasin katseeseen tyynesti tummansinisillä silmilläni, korvat edelleen kevyellä höröllä. Viimein pikkuinen sitten laukaisikin ilmoille kysymyksen, jolle meinasin jo kaikessa yksinkertaisuudessa naurahtaa. Eikö tälle tapaukselle kukaan ollut opettamassa käytöstapoja vai kokeiliko se rajojaan? No samapa tuo kai.

"En mitään."

Vastasin totuudenmukaisesti. Sävyni oli neutraali, ei pahantahtoinen, mutta ei sen kummemmin nöyristeleväkään. Mitäpä minä tuollaiselle pikkurääpäleelle nöyristelemään, eiköhän minulla ollut ihan omat ongelmani ilman tammaakin. Ja mitä se ylipäätään luuli saavuttavansa tuollaisella asenteella? Potkun perseeseen ainakin, jos ei muuta.

Minua ei kiinnostanut mitä hän halusi minusta eikä se, mitä hän luuli minun haluavan hänestä. Minulle oli kertakaikkisen yhdentekevää oliko hän tässä vai tuossa. Mielialani, joka oli ollut jo valmiiksi pahanenteinen ja myrskyisä, sen kun paheni entisestään. Saatoin jo tuntea, kuinka ajatukseni iskivät kuin vaahtopäät kallioille.
Pikkutamman ei kannattaisi kauaa yrittää isotella, ainakaan silloin kun olin paikalla. Minua olisi saattanut pelottaa oma itseni, jos olisin enää välittänyt.

Sen jälkeen mitä Waldo teki minulle... ei minua kiinnostanut miten käyttäydyin. Jos kerran aikuinen hevonen oli valmis riskeeraamaan kaiken jonkun baarin takia, niin sama sitten tämäkin. Ehkä hän ei ollut riskeerannut mitään? Ehkä tämä kaikki oli hänestä jotain tyhjänpäiväistä leikkiä.
Minun syynihän se oli, ei olisi pitänyt mennä kertomaan orille baarista. Mutta en minä vielä silloin olltu ollut tässä tilassa, olin ollut vain melko lähellä sitä.

En minä ollut ikinä arvannut, että päätyisin vielä joskus seisomaan rannalle edessäni pieni, kullanvärinen varsa ja silmissäni sama katse, kuin Zoella oli aina. Niin tyhjä, välinpitämätön ja kylmä.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: I'm strong even alone [rantsu, kaikille avoin!]

ViestiKirjoittaja Svonkey » 11. Kesä 2014 22:27

Toinen katseli minua kylmästi, ilmeettömänä, enkä oikein osannut tulkita sen mielialaa. Toisaalta mua ei oikeastaan pahemmin edes kiinnostanut, mutta olin silti edelleen jännittynyt, kaikki lihakset valmiina joko hyökkäämään tai pakenemaan mikäli toinen tekisi jotain äkkinäistä. Olin rutkasti pienikokoisempi ja nuorempi, mutten silti pelännyt. Uhma sisälläni paloi edelleen kuin tulikuuma liekki, se poltteli rintaani, ja asentoni muuttui entistä ryhdikkäämmäksi, painaessani korvia vielä hitusen taaemmas, mutten kuitenkaan luimuun.

Orin vastaus sai kuitenkin silmäni laajenemaan hetkeksi. Hän ei siis ollutkaan tulossa häätämään mua? Ilmeeni palautui edelleen samaksi, hieman ylimieliseksi, mutta nyt mukana oli myös uteliaisuutta. Korvani kääntyivät eteen ja rentouduin silmissä. Uhma sammui lähes heti, mutta tilalle tuli pakahduttava uteliaisuus. Olin nyt erittäin kiinnostunut tietämään mikä tämä ori oli miehiään. Joku sitä kyllä vaivasi, kun se noin torjuvasti käyttäytyi. Tunsin oloni jopa hieman uhatuksi, mutta se ei estänyt minua nakkelemasta aavistuksen verran niskojani. "Jaa." Tokaisin, katseeni hetken harhaillessa, palaten sitten orin silmiin.

Ori ei vaikuttanut miltään isällisyyden perikuvalta, mutta silti mielessäni käväisi, alkaisiko toinen nalkuttamaan siitä, miksi olin yksinäni. Oletin orin myös olevan jossain määrin itseään täynnä ainakin olemuksensa ja suhtautumisensa perusteella, joten hän varmaan kyseenalaistaisi seikkailuni "koska olin liian pieni". En tiennyt mitään rasittavampaa. Pitäisivät vain huolta omista asioistaan, joka iikka.
"Oletin et tulit nakkaamaan mut ulos tältä alueelta", sanoin vielä, kääntäen pääni ylänköä päin, mutta pitäen silti herasilmäni katseen orissa silmäkulmastani.
Leijonamieleni Leonia.
Uskollinen ystäväni Fórskelling.
Svonkey
Tutustunut
 
Viestit: 49
Liittynyt: 10. Kesä 2014 00:51

Re: I'm strong even alone [rantsu, kaikille avoin!]

ViestiKirjoittaja Zarroc » 11. Kesä 2014 22:38

Tamman vastaus ei kyllä kieltämättä paljoa maailmaa avartanut. Pelkkä jaa.
Sama olisi ollut olla vastaamatta mitään. Mutta eipä se minua niin paljoa kiinnostanut, mihin toinen puheenlahjojaan oikein syötti. Se oli hänen oma ongelmansa, jos sanavarasto loppui kesken.
Korvat edelleen höröllään silmäilin pienempää läpi, mutta en löytänyt mitään sen kummempaa. Olin vain huomannut sen hetken, kun tamman ilme oli lävähtänyt hämmästykseen ja palannut siitä takaisin tuohon paskaan, mitä se juuri nyt esitti.

Jotenkin tuollaiset itseään etsivät pienet lapset eivät olleet millään tavalla heiniäni, eivät varsinkaan nyt kun minulla oli omat teini-iän ongelmani joiden nimi oli yksinkertaisesti pettävä mies.
Oi ja voi, siinä lausahduksessa oli jo ihan liikaa ongelmaa. Joidenkin mielestä se mies pelkästään olisi aiheuttanut jo suuremman haloon.
Katselin tamman elekieltä kuitenkaan sen kummemmin minkäänlaista kiinnostusta tuntematta. Jotain se selvästi yritti olla, kenties isompi tai vanhempi tai vahvempi. Mutta tottahan nyt tyhmäkin tajusi, että meidän kannaltamme voimasuhteet kyllä puhuivat puoliaan minun kohdallani.

Vaikka enhän minäkään vanha vielä ollut.
Sehän se ongelma kaikessa olikin.

Kullanvärinen totesi, että oletti minun heittävän hänet pois täältä. Näytinkö minä oikeasti siltä, että rajarikkurit kiinnostivat minua millään tavalla? No ehkä, edes jollain tavalla. Mutta kukaan, joka tunsi perhettäni millään tavalla tai tiesi edes nimeltä, niin tajusi minulle olevan täysin yhdentekevää vaikka koko saari räjähtäisi turvan edessä.
Ainakin nyt.

"Onko minulla syytä tehdä niin?"
Kysyin edelleen sävyttömästi.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: I'm strong even alone [rantsu, kaikille avoin!]

ViestiKirjoittaja Svonkey » 11. Kesä 2014 22:53

En saanut orista irti oikeastaan mitään, mutta toisaalta en ollut edes yrittänyt. Kuitenkin kiinnostukseni eli edelleen häilyvänä, halusin tietää enemmän siitä kuka tämä toinen oli ja minkälainen tyyppi ylipäätänsä, mutta orin käytös alkoi hieman kyllästyttämään minua. Lisäksi ei tämäkään mikään aikuinen ollut, minua korkeintaan pari vuotta vanhempi, mutta silti tunsin oloni jotenkin alistetuksi. Niinkuin tämä tässä edessäni olisi ollut niin aikuinen ja minä taas niin hirveän lapsi. Tai eihän sitä tiennyt, minkälainen elämä tuolla oli ollut takana, mutta luultavasti joku rakastava ja lellivä mutsi, joka toi suunnilleen kaiken turvan eteen ja antoi pojan elää kunnon pumpulimaailmassa. Sitten muita olikin varaa katsoa kylmästi, kun tottunut elämään kuin mikäkin kroisos.

Kääntelin hetken korviani, kuulostellen oliko ympäristössä mitään mielenkiintoista, mutta palautin ne sitten nopeasti eteen kuullessani orin jälleen puhuvan. En voinut estää pientä, käheää naurahdusta karkaamasta huuliltani, joille piirtyi myös pieni hymynkare. "No, oletan sun olevan jotain täkäläisiä, ja minä puolestani tuskin vaikutan miltään laumanjäseneltä", sanoin, ja siirsin nyt ensimmäistä kertaa katseeni kokonaan pois orista. Niin, ei mulla mitään paikkaa ollut. Ei oikeastaan mitään mihin mennä. Olihan se tavallaan surullista, mutta ei mua jaksanut kiinnostaakaan. Ihan jees vaan, olipahan ovet auki kaikkeen. Tavallaan.

Palautin kuitenkin katseeni takaisin oriin palattuani takaisin maanpinnalle. En jaksanut vaivautua esittelemään itseäni, sillä toinenhan mun luokseni oli tullut, joten hän saisi hoitaa esittäytymisen mua ennen. Tutkiskelin katseellani orin jalkoja, mutta nostin sitten katseeni yhtäkkiä orin silmiin, katse nyt uteliaan pistävänä. "Noh, kai sä nyt kuitenkin jotain musta halusit, kun kerta mun luokse tulit?" Sanoin hieman haastavaan sävyyn, en kuitenkaan enää uhitellen. Halusin vain tietää, mitä orin päässä liikkui. Ja ehkä mä halusin myös jossain sisimmässäni kuulla jotain sen suuntaista, että ori oli tullut luokseni, koska halusi jutella mulle. Koska se oli kiinnostunut mun olemassaolosta. Koska se oli kiinnostunut tietää kuka mä olin. Mitä vaan. Kunhan edes joku jotenkin noteeraisi mut eikä vain torjuisi niinkuin mutsi.
Leijonamieleni Leonia.
Uskollinen ystäväni Fórskelling.
Svonkey
Tutustunut
 
Viestit: 49
Liittynyt: 10. Kesä 2014 00:51

Re: I'm strong even alone [rantsu, kaikille avoin!]

ViestiKirjoittaja Zarroc » 12. Kesä 2014 01:38

Tamman hiljaisuus rauhoitti minua jollain tavalla, vaikken tuntenut itseäni kovin hermostuneeksi. Kun hän jälleen avasi suunsa, kaikki rauhallisuuteni kuitenkin katosi. Miten joku pystyikään olemaan noin kertakaikkisen ärsyttävä? Pelkästään näyttämällä naamansa. Mutta ehkä se johtui vain omista ongelmistani, turha minun oli muita luontokappaleita siitä syyttää.

"Miksipä et olisi?" kysyin hetken hiljaisuuden jälkeen vastakysymyksen. Olihan niitä varsoja laumoissakin ja yleensä juuri niissä. "Enemmänkin et näytä laumattomalta."
Kohautin lapojani välinpitämättömästi. Katseeni kiersi hiljalleen ympäristössä, kuitenkaan löytämättä mitään huomionarvoista tai edes sillä tavoin kiinnostavaa, että voisin hyvillä mielin jättää tämän lapsukaisen niille sijoilleen. Ja mennä vaikka hakkaamaan sitä päätäni lähimpään koivuun.

Kuulin toisen jälleen avaavan suunsa, joten lähes vastahakoisesti käänsin katseeni takaisin häneen. Niin, miksipä olin vaivautunut edes tulemaan? Kun hänen asenteensa kerran oli tuollainen.
"Se on aika yleistä täällä. Kun näkee toisen hevosen, menee tervehtimään", selitin kärsivällisesti. "Menee kysymään, mitä kuuluu ja varsinkin rannalla olevilta, tietävätkö he missä olevat."
Katsoin tammaa hetken silmiin, huomioimatta erikoisia eriparisilmiä sen kummemmin. Olihan näitä nähty, sillä Zewan holhoajalla oli kultaiset silmät, meidän sukugeenimme välittivät tätä sinistä vahvana värinä ja Zoella oli mustat.
Ehkä se oli pikkutamman oma erikoisuus sitten, josta hän olisi ylpeä hamaan loppuun saakka. Ainakin naama näytti siltä.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: I'm strong even alone [rantsu, kaikille avoin!]

ViestiKirjoittaja Svonkey » 12. Kesä 2014 01:56

Seuralaiseni vaikutti erittäin ristiriitaiselta hepulta. Ensin itse tunki seuraani ja sitten väisteli ja kohteli kylmästi, vaipui omiin ajatuksiinsa eikä juurikaan osoittanut merkkejä olevansa kiinnostunut seurasta. Oikeastaan ori teki oloni jollain tapaa epämukavaksi, ehkä hieman kiusaantuneeksikin, ja se alkoi ärsyttää minua. Minä en ollut sentään tupannut kenenkään seuraan, joten minä en myöskään tilanteesta poistuisi. Otin ryhdikkäämmän asennon. Päätin kuitenkin olla hieman avoimempi, pinnan alla saattoi olla ihan mielenkiintoinen otus.

Sivuutin orin vastakysymyksen ja toteamuksen siitä, etten näyttänyt laumattomalta. Ihan hyvä pointti, mutten jaksanut alkaa perustelemaan, sillä en tiennyt laumoista juuri mitään ja olin vain sattunut olettamaan etten näyttänyt laumalaiselta. Antaa siis olla, tuumailin ja käänsin katseeni merelle, hieman synkempänä kuin äskön. Jollain tapaa ahdistuin tästä tilanteesta, mutta se saattoi myös johtua siitä, etten juurikaan ollut ollut muiden hevosten kanssa tekemisissä, saatika orien. Siitä mutsi piti huolen, ettei naamaansa näyttänyt orien seurassa, kun raahasi mua mukanaan. Ihmeen turhamainen sekin.

Kääntelin korviani ja katsahdin sitten taas mustaan. Sitä taisi painaa jokin. En kuitenkaan viitsinyt kyselläkään asiasta, eihän se mulle kuulunut, ja tarkemmin ajatellen ei kyllä kiinnostanutkaan. Se avasi taas suunsa ja keskitin huomioni siihen. "Okei", sanoin hieman häkeltyen. En niinkään sen takia, että asia olisi tullut minulle yllätyksenä, tavallaan ärsytti miten ori selitti asian niinkuin olisin joku vajaamielinen - vaan lähinnä sen takia, että ori siis oli halunnut tulla juttelemaan. Oli kiinnostunut. Tai ei se kyllä siltä näyttänyt, mutta silti. "Kyllä sä siis jotain musta halusit", totesin vielä, hymyillen nyt tietäväisesti. "Tosin et sä kyllä häävin innostuneelta rupattelijalta vaikuta", tokaisin sitten. Mulla kun oli tapana sanoa asiat suoraan.
Leijonamieleni Leonia.
Uskollinen ystäväni Fórskelling.
Svonkey
Tutustunut
 
Viestit: 49
Liittynyt: 10. Kesä 2014 00:51

Re: I'm strong even alone [rantsu, kaikille avoin!]

ViestiKirjoittaja Zarroc » 12. Kesä 2014 02:36

Olipa siinä tosiaan hiljainen tapaus. Jollen olisi elänyt koko elämääni Zoen kanssa, olisin voinut jopa väittää että seuralaistani vaivasi jokin. Tai ehkä minä.
Mutta sen kyseenalaisen seuran jälkeen oli tullut todettua moneen kertaan, että aina toisen vaitonaisuus ei johtunut minusta. Ei liioin ylimielinen asenne tai vihaisuus. Voisin syyttää itseäni kaikesta maailman loppuun asti tai vaihtoehtoisesti vain kohauttaa hartioitani ja kävellä pois.

Suosin toista vaihtoehtoa paljon mielummin. Syyllisyydentunne oli raskas taakka.
Havahduin ajatuksistani tamman sanoihin. Emme olleet edes esitelleet itseämme, mutta en kai minä koskaan ollut ollut hirvittävän fanaattinen perinteiden kunnioittaja. Oli onni, että Zoe oli opettanut minut lausumaan edes oman nimeni oikein.

"No useimmiten toisesta älyllisestä hakee edes keskusteluseuraa", vastasin tamman toteamukseen. Sivuutin sen hämmentyneen okein kokonaan, mitäpä siihen vastaamaan.
Kullanvärisen seuraava tokaisu sai minut kuitenkin hymähtämään. Epäolennaista tuokin.
"Jokaisella meistä on huonot päivänsä."
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: I'm strong even alone [rantsu, kaikille avoin!]

ViestiKirjoittaja Svonkey » 12. Kesä 2014 02:52

Sain vastauksen toteamukseeni, joka taas aiheutti lievää ärsytystä, mutta päätin antaa olla. En kuitenkaan voinut olla aistimatta tietynlaista alistamista toisen puhetavassa, ikäänkuin ori olisi tahallaan pitänyt minua hieman tyhmänä tai kykenemättömänä ymmärtämään yksinkertaisia asioita. Puuskahdin pienesti ja varasin painoani hieman enemmän takajaloilleni, samalla korviani taaksepäin kääntäen.
Orin tokaisu antoi minulle ainakin mielikuvan siitä, että syypäänä vaitonaisuuteen olivat siis huolet. Okei, eli siis eri ajoituksella edessäni olisi voinut seisoa täysin erilainen tyyppi. Se ei kuitenkaan haitannut mua, käyttäytykööt ihan miten tykkäsi. Niin käyttäydyin minäkin. Arvot oli kaikilla erilaiset, jos mua vaivasi jokin niin pidin sen omana tietonani, toiset taas purkivat sitä muihin kuten tämä tapaus tässä. Mutta miten vaan.

Ajattelin ensin olla vastaamatta mitään orin viimeiseen tokaisuun, mutta suuntasin sitten katseeni oriin. "No, sä et sentään käyttäyny niinku joku väkivaltanen kaistapää vaikka onkin huonompi päivä", totesin huolettomasti, mutta silmissäni taisi paistaa ahdistuneisuus, joten käänsin katseeni pois. Jätin sanat ilmoille roikkumaan niitä sen kummemmin selittelemättä, orille ne varmaan olivat ihan yhtä joutavat kuin mikä tahansa muukin puheistani, mutta mulle se oli edelleen vaikea käsitellä, että mutsi joskus turhautuessaan käytti väkivaltaa muhun. Enkä tarkoita mitään omia niskottelujani, vaan ihan hänen omia ongelmiaan ja mielialanvaihtelujaan, siis niitä hetkiä milloin useimmiten sain kuulla olevani turha, taakka ja vahinkolapsi.

Ajatukseni harhailivat sen verran kovasti, että tunsin hetkellisesti herkistyväni. Olemukseni pehmeni ja vilkaisin oriin nopeasti tutkivalla katseella, mutta käännyin sitten kokonaan sivuttain, katse meressä. "Jos sä haluut jotenkin keventää sydäntäs, nii voin mä kuunnella. Enhä mä edes tiiä sun nimee, niin kelle mä kertosin. Eikä mua kyl ees kiinnostas kertoo." Sanoin yhtäkkiä. En mä tiennyt itsekään miksi. Ehkä mä en halunnut olla niinkuin mutsi.
"Ei sun kyl pakko oo. Aattelin vaa jos haluut. Jos joku painaa", sanoin vielä, katsoen sitten oriin, nyt täysin ilmeettömästi, ilman uhmaa tai ylimielisyyttä. Pelkkää tutkimatonta vain.
Leijonamieleni Leonia.
Uskollinen ystäväni Fórskelling.
Svonkey
Tutustunut
 
Viestit: 49
Liittynyt: 10. Kesä 2014 00:51

Re: I'm strong even alone [rantsu, kaikille avoin!]

ViestiKirjoittaja Zarroc » 12. Kesä 2014 11:28

"No, sä et sentään käyttäyny niinku joku väkivaltanen kaistapää vaikka onkin huonompi päivä", katsoin tammaan hetken aikaa hiljaisena kuullessani hänen sanansa. Sävy oli ollut liiankin huoleton, mutta silmät olivat ahdistuneet. Minä kallistin päätäni kevyesti, oikeastaan tietämättä miten ilmaista, että olin itsekin hyvin kiitollinen siitä asiasta.
"Ei kuulu tapoihini", totesin viimein tyhjällä sävyllä. Olinhan minä saanut kuulla Zoen tekemisistä ja nähnytkin, eivät ne arvet jääneet keneltäkään huomaamatta. Mutta ei tamma ollut ikinä minua tai Zerawia huonosti kohdellut suuttuessaan. Tai no, olihan hän kieltäytynyt puhumasta ja ollut kuin ei huomaisikaan, ainakin minua kohtaan, mutta oletin sen olevan vain jonkinlainen suojelurefleksi. Ettei hän vahingossakaan kävisi meidän päällemme.

Huomasin tamman olemuksen pikkuhiljaa pehmentyvän ja omatkin lihakseni rentoutuivat hetkeksi. Katselin kuinka tamma kääntyi sivuttain ja suoraan sanottuna hieman hämmästyin kuullessani, mitä hänellä seuraavaksi oli sydämellään.
Mitäpä minä tuohon voisin edes sanoa? Sanoa, että et sinä ymmärtäisi, josta hän suuttuisi? Mutta tottahan se oli. En minä tiennyt, miten toinen kykenisi ymmärtämään sen kaiken, mikä oli ongelmana Waldon kanssa.
"Eipä kai mikään erikoinen", hymähdin. "Mieheni meni vain kännissä panemaan siskoani, sitä tavallista."

Lapojeni kohautus oli välinpitämätön, mutta kipu velloi jossain silmieni syvän merensinisen takana. Tamma katsoi minuun, minä pelkäsin katsoa takaisin, mutta katsoin silti. Kohtasin hänen katseensa yhtä tutkimattomana kuin hänkin minun.
"Ja olen Hefaistion."
Lisäsin hetken kuluttua, nyökäten tammalle kohteliaasti. En kysynyt toisen nimeä, hän joko kertoisi sen itse tai olisi kertomatta. Miten vain.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: I'm strong even alone [rantsu, kaikille avoin!]

ViestiKirjoittaja Svonkey » 12. Kesä 2014 17:49

Kuljetin katseeni mereen ja kuulin orin vastaavan toteamukseeni. Niin, eipä tuo ollut itsellänikään tapana, vaikka olinkin sen huomannut itsessäni että pinnani katketessa olin kyllä melko aggressiivinen. Mutta se johtui aina tasantarkkaan siitä, miten toinen käyttäytyi, en minä turhasta päälle käynyt. Ja hyvä piirehän se oli jos orikaan ei ollut sellainen kuin vaikka mutsi, tai ylipäätänsä.
Päätin kuitenkin vältellä asiasta keskustelua sen enempää, joten jätin vastaamatta toteamukseen ja nyökkäsin vain pienesti.

Orin seuraavat sanat kuullessani käänsin kuitenkin katseeni takaisin mustaan. Lausahdus tuli jotenkin erittäin kepeästi vaikka tuskin musta mikään välinpitämätön oli, ja sanat pyörivät hetken päässäni ennenkuin sisäistin ne. Orin mies oli pettänyt tätä orin siskon kanssa. Jostain syystä en nauranut, mua ei oikeastaan edes naurattanut, eikä homoseksuaalisuus mua mitenkään hetkauttanut. Lähinnä mietin orin suhtautumista asiaan. Ehkä meitä oli nyt kaksi joilla oli taipumus vähätellä asioita, esittää ulospäin että kyllä me pärjättiin, vaikka asia olisi ollut kuinka suuri tahansa.

Yritin tavoitella orin katsetta, ja tämä esittäytyi vielä Hefaistioniksi. Outo nimi, lähinnä mietin miten muistaisin sen jatkossa. Ilmeeni oli neutraali, en oikein osoittanut mitään merkkejä mitä päässäni liikkui. Tavoitin katseen ja kallistin päätäni aavistuksen. "Sä puhut niinku sulle ois normaalia että tyypit kohtelee sua ku turhaa", sanoin sitten. Siltä se ainakin vaikutti. Sitä tavallista, ihan kuin tuollainen olisi jotenkin normaalia. Tai ehkä se oli? Mistä minä tiesin, empä ollut nähnyt kuin äitini suhdekäyttäytymisen mutta sen tiesin ettei se ainakaan ollut normaalia. "Mä oon Leonia", sanoin vielä ohimennen.
Leijonamieleni Leonia.
Uskollinen ystäväni Fórskelling.
Svonkey
Tutustunut
 
Viestit: 49
Liittynyt: 10. Kesä 2014 00:51

Re: I'm strong even alone [rantsu, kaikille avoin!]

ViestiKirjoittaja Zarroc » 12. Kesä 2014 21:52

Tamman toteamus sai minut naurahtamaan synkästi ja pudistelemaan päätäni.
"Minun... äitini kanssa oppi elämään niin, että tunteita ei näytetä", hymähdin. Se ainakin oli totta, Zoe oli varsinainen kivikasvo sille päälle sattuessaan. En edes tiennyt, osasiko hän nauraa. En tiennyt, olinko koskaan kuullut äitini nauravan.
Pikkuinen tavoitteli katsettani ja minä soin hänelle viimein sen kunnian, siirtäen katseeni kokonaan häneen. Tuijotin pitkään tiiviisti toisen eriparisilmiin, mutta kasvoiltani ei voinut lukea mitään - kovin järkevää ainakaan.

En minä ottanut sitä vastaan, että minua kohdeltiin kuin turhaa. Mutta kieltämättä minun puheestani oli saanut sellaisen kuvan. En vain jaksanut enää korjata sanojani, luulkoon tamma mitä halusi. Ei sillä väliä kuitenkaan ollut. Ja minusta vähän tuntui, ettei pikkutamma ollut koskaan kuullut sarkasmista.
Samassa kuulin hänen esittelevän itsensä. Leonia.
Ainakin helvetisti helpompi nimi kuin minulla.

Liikahdin hieman lähemmäs tammaa, ehkä askeleen verran ja pärskähdin pehmeästi.
"Sano minua Hefaksi, tai miksi ikinä haluat", kohautin lapojani enkä jaksanut enää olla edes vihainen. Samapa tuo, kaikki oli ihan sama.
Ei se ollut Leonian syy.
Kohdistin jälleen katseeni tammaan. "Haluatko, että näytän sinulle paikkoja?" Kysyin sitten, en viitsinyt ajatella edes sen pidemmälle. Seuraavan ajatuksen esittäytyessä puraisin huultani epävarmasti, mutta annoin sen kuitenkin livahtaa huuliltani; "Voit olla vaikka pikkusiskoni, jos joku kysyy."

Ottaisikohan hän nyt nokkiinsa?
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: I'm strong even alone [rantsu, kaikille avoin!]

ViestiKirjoittaja Svonkey » 16. Kesä 2014 00:37

Hefaistionin synkkä naurahdus oli jollain tapaa pahaenteinen. Mustan seuraavat sanat eivät aiheuttaneet minussa mitään pintapuolista reaktiota, vain pienen kulmankohotuksen, mutta sisälläni tunsin taas kylmän kouraisun. Tuskin ori sanoi sitä aukoakseen päätään, eihän se edes tuntenut mua - mutta silti tunsin heti mieleni kylmenevän. Hefaistioinin seura alkoi taas ärsyttää, ja hetken harkitsin käskeväni häntä suksimaan kuuseen, mutta sitten tyynnyin yhtä äkkiä kun olin suuttunutki. Ei se tiennyt musta mitään. Ei se sanonut sitä kettuillakseen. Siitä voisi olla mulle vielä hyötyä.

"Jaa", sanoin taas melko välinpitämättömän kuuloisesti, pitäen täydellisen tutkimattoman pokerinaaman kasvoillani. Siirsin hiukan painoani sivulle ja katseeni harhaili orin ja meren välillä edestakaisin. Mietin yhtäkkiä, olisiko mun pitänyt sanoa Hefaistionille jotain. Olihan munkin mutsi ollut vähän "erikoinen" kasvattaja. "Mä pystyn samaistumaan suhun siinätapauksessa täysin", totesin sitten hitaasti, kääntäen pääni jälleen sivuttain oriin nähden, mutta hellittämättä katsettani siltikään mustasta. Katsoin häntä edelleen silmäkulmastani, ehkä jopa hieman pelottava ilme kasvoillani - se oli kylmä, mutta huulillani oli silti hymynkareen aavistus, kuin häilyvä varjo.

Ori astui lähemmäs, enkä perääntynyt, vaan otin vain ryhdikkäämmän asennon ja käänsin katseeni takaisin Hefaistioniin. "Joo, Hefa ehkä saattaa jopa jäädä mun mieleen", totesin. Kääntelin hetken korviani, mutta kuullessani mustan taas puhuvan käänsin ne takaisin eteen. Orin ehdotus kiinnosti minua, ja nyökkäsin. Seuraavat sanat huvittivat minua suuresti ja hymyilin pienesti. Kaarsin aavistuksen kaulaani ja käännyin sivuttain oriin nähden. "Joo, mehän ollaan muutenkin kuin kaksi marjaa", sanoin ja käänsin sitten katseeni edessä aukeaviin kukkuloihin. "Mulle on ihan sama mihin mennään. En oo pienen ikäni aikani pyörinyt missään muualla kuin yhteismaalla piileksimässä, paitsi nyt", totesin vain. Sitähän mä oon tehnyt. Piilotellut maailmalta.
Leijonamieleni Leonia.
Uskollinen ystäväni Fórskelling.
Svonkey
Tutustunut
 
Viestit: 49
Liittynyt: 10. Kesä 2014 00:51

Seuraava

Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron