I'm strong even alone [rantsu, kaikille avoin!]

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

Re: I'm strong even alone [rantsu, kaikille avoin!]

ViestiKirjoittaja Zarroc » 16. Kesä 2014 13:13

Että Leonia osasikin olla vaikea luettava.
Hän käyttäytyi samaan aikaan kuin koko maailma olisi syynä hänen tuskaansa ja kuin ei kuitenkaan välittäisi mistään. Se oli tavattoman epämiellyttävää kanssakekustelijalle, mutta samapa tuo. En minäkään sen mukavempi tainnut olla, jos siitä lähdettiin. Mutta minä sentään yritin olla neutraali häntä kohtaan, vaikka tuntui, että stressitasot nousivat pelkästämään tämän kyseenomaisen neidin naaman näkemisestä.

"Mä pystyn samaistumaan suhun siinätapauksessa täysin", tamman toteamus sai minut lähes säpsähtämään ja suuntaamaan jälleen katseeni häneen. Toisen ilme oli kylmä ja minä vain hymähdin hänelle.
"Vaikka kuinka maailma potkisi sinua perseelle", aloitin lausettani rauhassa, siniset silmät jälleen vähitellen viilentyen. "Ei sinun tarvitse silti käyttäytyä kuin kaikki olisivat aina sinua vastaan."

Tamma näkyi kuitenkin hyväksyvän tarjoukseni paikkojen tutkimisesta, enkä minä aikonut vetää sanojani takaisin. Eli Hefa siis ja kaksi marjaa, tosiaan.
"No, kukapa täällä oikeasti alkaa vinkumaan oletko sisko, siskopuoli vai kokonaan ulkopuolella perheestä", tuhahdin ja pyöräytin silmiäni.
Kun hän sanoi, että oli ihan sama mihin menisimme, minä hymähdin.
"Oletko käynyt kaikkien laumojen alueilla?"

Enhän minä tietenkään saisi periaatteessa viedä häntä sinne, mutta vähän epäilin, että tuskin kukaan loppujen lopuksi tulisi vinkumaan, vaikka tyrkkäisin hänet vuoristoon. Loppujen lopuksi täällä oli aika löyhää rajavartioinnin osalta, meilläkin oli kuulemma yksi rajavahti. En ollut ikinä nähnyt häntä, Zoe varmaan oli.

Joskus tuntui, että Zoe oli nähnyt kaikki.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: I'm strong even alone [rantsu, kaikille avoin!]

ViestiKirjoittaja Svonkey » 16. Kesä 2014 15:34

Ylänkö. En ollut käynyt siellä kertaakaan, sillä olin päätynyt havumetsiä pitkin tälle rannalle ja jatkanut rantaviivaa eteenpäin, kunnes puut olivat kaikonneet ja aava auennut sivulleni. Se houkutteli mua, ja hetken ajan unohdin täysin Hefan läsnäolon. Halusin juosta sinne, tuntea olevani vapaa ja kuvitella että olen kotka. Halusin liitää kuin siivillä mäkien ja kukkuloiden rinteillä, tuntea ilmavirran kasvoillani, kokea sen huuman - mutta ajatukseni keskeytyivät kuin seinään kuullessani orin puhuvan jälleen. Hieman kärsimättömästi käänsin pääni tämän suuntaan, ja orin sanat saivat mut taas sisäisesti kiehahtamaan. Ilmeeni ja olemukseni olivat tutkimattomia, mutta silmäni olivat jääkylmät. Mitä ihmettä se alkoi mulle pätemään. Antamaan jotain turhia elämänviisauksia joita en kaivannut. Jännityin.

"Mä en tosiaan tiedä mikä sä oot virkoines, mut mua ei kiinnosta vaikka olisit Herra Laumanjohtaja. Älä ala opastaa mua miten mun pitää käyttäytyä ennenkuin tunnet mut." Ääneni oli kylmä. Mulla ei ollut tapana olla läheskään näin mukava tai avoin ensikohtaamisella, ja tämä alkaa moittimaan minua asenteestani. En mä ollut paljoa muiden kanssa ollut tekemisissä, joten sori nyt vaan herra Hefaistion, jos en heti pystynyt luottamaan suhun ensikohtaamisella.

Ori oli muutenkin muuttunut taas jotenkin ärsyttävän tylyksi. Mitäpä mäkään sitten enää edes yritin olla mukava ja puhelias. Käänsin korvani taaksepäin ja otin jo muutaman askeleen kohti ylänköä, poispäin merestä ja aallokosta. Hefa sanoi jotain muiden vinkumisesta ja ärsyynnyin jälleen kerran. Kylläpä toinen osasikin olla rasittava. Ihan kuin olisin sitä tarkoittanut. "Ilmeisesti monellakin tuntuu olevan tällä saarella ongelmia monienkin asioiden suhteen, jotka eivät välttämättä edes niille kuulu", totesin vain lyhyesti, jättäen toisaalta sen seikan mainitsematta, että Hefa oli ensimmäinen kohtaamani tyyppi pitkään aikaan. Oikeastaan miesmuistiin.

Orin seuraava kysymys sai minut naurahtamaan nyt vuorostani synkästi. "En siitä tiiä missä tulin käyneeksi mutsin seurassa kun olin pieni. Me piileskeltiin mun koko lapsuus yhteismaalla. Tää on mun eka retki sen alueen ulkopuolelle", sanoin. Mutsi ei ois ikipäivänä näyttänyt pärstäänsä mun seurassa missään julkisella paikalla.

Onneksi pääsin siitä eroon. Onneksi.
Leijonamieleni Leonia.
Uskollinen ystäväni Fórskelling.
Svonkey
Tutustunut
 
Viestit: 49
Liittynyt: 10. Kesä 2014 00:51

Re: I'm strong even alone [rantsu, kaikille avoin!]

ViestiKirjoittaja Zarroc » 17. Kesä 2014 13:30

Tamman vastaus oli äkäinen, ihan niin kuin olin arvellutkin. Kohotin hänelle kulmiani kevyesti, yrittäen muistuttaa itselleni, että toinen oli vasta lapsi. En minä ymmärtänyt hänen käytöstään kunnolla, minun ei ollut ikinä tarvinnut todistella maailmalle mitään tuolla tavalla. Zoe oli kyllä hoitanut kiukuttelun vallan mainiosti puolestani.
Kuuntelin hänen paasaustaan vähän puolella korvalla, yrittäen pitää itseni aisoissa. Tamma oli niin pieni, että voisin nitistää hänet kuin ötökän, mutta sitä minä en missään nimessä menisi tekemään. En voisi enää ikinä katsoa Waldoa silmiin sen jälkeen.

Enpä tosin tiennyt tarvitsisiko minun edes, jos tämä tästä pahemmaksi vielä menisi. Minun ei ehkä tarvitsisi nähdä oria enää ikinä.
Ja ajatuksen myötä tiukka ahdistus puristui sydämeni ympärille. En minä halunnut häntä menettää, ihan sama mitä tapahtuisi. Hän oli tehnyt väärin, mutta elämässä tekee virheitä. En minä kestäisi enää elää ilman häntä.
Minä en ymmärtänyt, kuinka Zoe kesti elää ilman.. Rayoa. Oli vaikea sanoa häntä isäksi, kun ei hän ikinä sitä ollut ollut.
Ei häntä ollut näkynyt.

Samassa muistin jälleen, että minulla oli seuraa ja onnistuin kuulemaan hänen viimeisen lauseensa. Hänen äitinsä ei ollut ilmeisesti ollut kovinkaan seurallinen persoona.
"Aivan", sanoin rauhallisesti, ilmeeni suli hieman lempeämmäksi, mutta en vastannut hänen aiempiin sanoihinsa silti mitään. Toivottavasti Leonia jossain vaiheessa ymmärtäisi, kuinka lapsellisesti käyttäytyikään.
"Tule sitten", jatkoin samaan, tyhjään sävyyni ja käännyin kävelemään kohti ylänköä. Vilkaisin taakseni, se oli ihan tamman oma päätös seuraisiko hän minua vai jäisikö mereen jälleen kerran maailman potkittavaksi.

Ei se ollut minun ongelmani.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: I'm strong even alone [rantsu, kaikille avoin!]

ViestiKirjoittaja Svonkey » 17. Kesä 2014 17:43

Ilokseni huomasin, että sanani taisivat vihdoin mennä perille tämänkin tyypin tajuntaan, sillä en saanut enempää pätemistä vastaukseksi, vain kulmien kohotuksen. Pärskähdin terävästi ja kohotin kulmiani takaisin, aavistuksen leikkisästi vaikkakin kuitenkin siihen tyyliin että painotin olevani tosissani. Ori näytti kuitenkin vaipuneen hetkeksi ajatuksiinsa. Käytin hetkellisen huomion poissiirtymisen heti hyväkseni ja tutkailin oria katseellani. Musta oli paljon yksinkertaisempi ulkonäöllisesti kuin itse olin - vain otsaharjan alta pilkistävä tähti ja siniset silmät. Olemukseltaan Hefa vaikutti juurikin sellaiselta mitä en itse halunnut koskaan olla - liian nopeaa aikuistuneelta ja ahdistuneelta tapaukselta, joka varmaan paini nyt joidenkin suuren luokan itsetunto-ongelmien parissa ja purki omaa riittämättömyyttään muihin.

Tavallaan tällaiset tapaukset huvittivat mua suuresti. Ne eivät tienneet musta mitään mutta selvästi tämäkin oli tehnyt jotkut tulkinnat musta pienen päänsä sisällä sen perusteella, mitä oli musta irti saanut tämän lyhyen kohtaamisen aikana. Oikeastaan oli ihan hauska lietsoa tällaisia vakavanaamoja raivon partaalle vähän nälvimällä ja heittäytymällä hankalaksi. Päätin kuitenkin säästää toistaiseksi Hefan verenpainetta ja omaa terveyttäni ja odottaa sopivaa väliä, mikäli toinen vielä jankuttaisi. Olihan Hefa minua kokonsa ja fyysisten ominaisuuksiensa puolesta voimakkaampi ja varmaan saisin ihan kivasti pataan tältä, mikäli ajaisin sen hermoromahduksen partaalle. Mutta kyllähän minä siltikin kampoihin pistäisin, vaikka mulla oisikin suunnilleen yhtä hyvät mahdollisuudet pärjätä kuin kärpäsellä. Mutta ilman pikku muistoa musta tuo ori ei lähtisi siinä tapauksessa mikäli kävisi päälleni, olipa se mun syy sitten tai ei - vaikka varmaankin se kantaisi jo valmiiksi mun aiheuttamia henkisiä arpia, tiesinhän nyt sen heikon kohdankin, sen miehen nimittäin.

Ori lähti jo tarpomaan edelläni, ja lähdin seuraamaan pitkin askelin. Kirin mustan rinnalle ja kohotin pääni ylös, haistellen ylänkötuulta sieraimet värähdellen. En suonut katsettani Hefalle, sillä halusin imeä ylänkömaisemaa muistiini sieluni kyllyydestä, mutta avasin silti suuni jälleen. "Tiedän et täällä on laumoja, mun mutsi oli lumihevonen. En tiedä muista laumoista juuri mitään mut jos laumat on nimetty suunnilleen aina alueen mukaan, täällä hengaa varmaan 'ylänköhevosia', vai?" kysyin, joskaan en kovinkaan kysyvään sävyyn. En oikein osannut kuvitella mua sitoutuneena mihinkään laumaan, joten en ollut laumoista edes kovin kiinnostunut.
Leijonamieleni Leonia.
Uskollinen ystäväni Fórskelling.
Svonkey
Tutustunut
 
Viestit: 49
Liittynyt: 10. Kesä 2014 00:51

Re: I'm strong even alone [rantsu, kaikille avoin!]

ViestiKirjoittaja Zarroc » 18. Kesä 2014 13:08

Tamma seurasi perässäni vaiti, mistä olin hetken aikaa oikein onnellinen. En ylipäätään tiennyt miksi olin edes suostunut kuskaamaan häntä yhtään mihinkään, mutta ehkä jokin minun sisälläni silti tunsi jonkinlaista sääliä tammaa kohtaan. En oikeastaan tiennyt mikä soppi se minun sisälläni voisi olla, mutta joka tapauksessa, jos sellainen oli, niin se ainakin tarkoitti etten ollut aivan tunnekylmä.
Hienoa, en ollut kylmä, saatoin aina suuttua minua paljon pienemmille ja nuoremmille varsoille. Upeaa Hefaistion.

Samassa kuulinkin Leonian jälleen sanovan jotain ja vilkaisin häntä silmäkulmastani. Hän ei kuitenkaan katsonut minua kohden puhuessaan.
"Jep", vastasin lyhyesti. "Naapurissa on tasankohevosia ja niiden naapurissa aavikkohevosia. Meidän toisella puolella on sitten lumihevoset."
Ja saaren eri osissa ponilaumat ja tasankojen takana laumattomat, mutta tuskinpa Leoniaa niin paljon kiinnosti. Eiköhän se sitten kysyisi jos haluaisi tietää jotain muuta. Ja jos ei ylpeys antaisi periksi kysyä, niin olisipahan ainakin hiljaista.

Tosin eipä täällä muuta yleensä ollutkaan kuin hiljaista, ylänkö oli vaitonaisten paikka. Täällä oli korkeaa, kylmää ja tuulista, maa näytti olevan jatkuvasti ankaruuden kourissa ja suoraan sanottuna en pitänyt tästä paikasta kovinkaan paljon. Mutta tänne minä olin syntynyt, kuulemma juurikin jonkun jyrkänteen reunalle ja sillä hyvä.
Olisin mielummin elänyt vähän lämpimämmissä olosuhteissa, kuten vaikka tasangolla, mutta eipä lauman vaihto kai tullut kysymykseenkään. Olinhan minä rajojen sisäpuolella tietysti, ulkonäön suhteen, mutta en voinut kuvitella vaihtavani laumaa. Minun koko perheeni oli täällä, Waldosta puhumattakaan.

Minusta ja Zerawista siskoni olisi ehkä se, joka muuttaisi tasankohevosten alueille sen holhoajansa perässä. Välillä mietin, mitä heidänkin välillään oikein oli, mutta pahapa minun oli mitään sanoa. Enhän minä ollut sitä tyyppiäkään nähnyt kuin ehkä kerran elämässäni.
Vilkaisin jälleen Leoniaan, kuitenkaan kiinnittämättä tammaan sen kummemmin huomiota ja palaten takaisin omiin ajatuksiini.
Aikaahan minulla oli, jos ei mitään muuta.

Ja voi nyt helvetti jos Zeraw olisikin tullut raskaaksi.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: I'm strong even alone [rantsu, kaikille avoin!]

ViestiKirjoittaja Svonkey » 24. Kesä 2014 13:52

Ylänkötuuli leyhytteli lyhyttä, hieman nyrhiytynyttä harjaani ilmassa, ja nostin päätäni entistä korkeammalle haistaakseni varmasti kaikki tuulen tuomat hajut. Katseeni haroi joka puolella aukeavaa maisemaa ja tarrautui pieniin yksityiskohtiin, kuten mäen hassuun muotoon, jossain siintävään pieneen pensasrykelmään, taivaalla leijailevaan pilveen - kaikki oli niin hienoa täällä. Mutta mä tiesin myös sen, että jos joutuisin jäämään tänne, hienous katoaisi samantien, tuntisin olevani selliin ahdettu vanki, rajojen sisäpuolella.

Mä en missään välissä unohtanut Hefan läsnäoloa, mutten suonut orille huomiotani pintapuolisesti millään tavalla. Aistin kyllä hänet kävelemässä rinnallani, vaikka olin jäntevin ja varsamaisen rivakoin askelin kiihdyttänyt sen verran hänen edelleen, etten nähnyt häntä sivusilmällä. Kuulin kyllä hänen askelluksensa ja haistoin hänet, mutten siirtänyt katsettani häneen missään vaiheessa. Ori seposti aiemmin jotain laumoista, muttei mua jaksanut oikein kiinnostaa, joten jätin kokonaan vastaamatta.

Katseeni kiinnittyi hieman edempänä oleviin tummiin möykkyihin, jotka olivat levittäytyneet tasaisesti ympäri tannerta. Korvani höristyivät ja sieraimistani karkautui hieman jännittynyt, utelias pörähdys, ja jännityin hieman. Tarkemmin katsonnut möykyt liikahtelivat ja yhtäkkiä yksi niistä levitti siipensä, nousi ilmaan ja laskeutui noin metrin päähän uudestaan. Lintuja.
Innostus syttyi silmiini, ja Hefasta välittämättä painoin päätäni alaspäin, kuin vaaniakseni. Lähdin varovaisesti askeltamaan lähemmäs, kuin paraskin saalistaja, hiipien eteenpäin. Katseeni oli nauliutunut lintuihin, jotka pahaa-aavistamattomina söivät maan antimia - ja sitten ponnistin itseni nopeaan laukkaan, tuulispäänä kohti pieniä siivekkäitä. Linnut nousivat samantien ilmaan, räpyttelivät kuka mihinkin suuntaan suurena parvena, ja pompin maassa kuin hullu, juosten parven alapuolella pukkilaukkaa. Pieni hymy kaartui huulilleni kun hyppelehdin sinnetänne, viskoin takajalkojani ilmaan ja tein hurjia käännöksiä.

Kun kaikki linnut olivat lentäneet taas hieman kauemmas ja laskeutuneet, pysähdyin ja katsoin Hefaan, taas sama tutkimaton katse silmissäni, jossa oli jälleen mukana tuttua haastavuutta.

"No, tuutko säkin?"
Leijonamieleni Leonia.
Uskollinen ystäväni Fórskelling.
Svonkey
Tutustunut
 
Viestit: 49
Liittynyt: 10. Kesä 2014 00:51

Re: I'm strong even alone [rantsu, kaikille avoin!]

ViestiKirjoittaja Zarroc » 30. Kesä 2014 18:45

Leonia ei vastannut minulle mitään, mutta se ei yllättänyt lainkaan. Eipä hänestä oikein kunnon juttuseuraksi ollutkaan, toinen yritti esittää, ettei tarvinnut ikinä mitään eikä ketään. Eiköhän tuokin lapsellinen uhmakkuus karisisi, kun tamma oikeasti tajuaisi, mitä yksin oleminen tarkoitti.
Vaikkei puheiden perusteella hänen äitinsä ollut ollut mikään mallimamma, niin eipä se oikeuttanut kullanväristä käyttäytymään miten huvitti. Tälläkin saarella saattoi hyvin nopeasti joku vain suivaantua ja ottaa kakaralta luulot pois.
Pahimmillaan ottaa pois kaiken muunkin, kävelykyvystä lähtien. Mikä taasen ei ehkä ollut suotavaa, mutta tamma repi hermojani siihen malliin, että olisin saattanut jopa toivoa hänelle hidasta kuolemaa. Mutta koska en ollut kovinkaan pahansuopa, en jaksanut kiinnostua asiasta niin paljon, että tuhlaisin siihen ajatuksiani yhtään enempää kuin oli pakko.

Samassa tajusin, että Leonia lähti viereltäni. Seisahduin hetkeksi vain paikantaakseni, mihin toinen oli menossa. Lintuja.
Jaahas.

Eli tammaa alkoi lapsettaa? Tämäpä kerrassaan hienoa, sain siis toivoa myrskynpurkajan lisäksi myös lapsenlikkana. Hieno homma. Katselin tässä vain, kun kullanvärinen viiletti lintuja kohden ja pukitellen juoksenteli eestakaisin. Mikään ei saanut minua kiinnostumaan noin paljon, että pitäisi ryntäillä edestakaisin kuin mikäkin. Zoe periytti jonkinlaista rampaa ominaisuutta minkä kerkesi, jos ei fyysisesti, niin henkisesti.
En ollut ikinä ymmärtänyt juoksemisen iloa, saatoin nähdä sen Waldon kasvoilta ja silloin minäkin juoksin. Koska halusin, että hän oli onnellinen. Vaikken edes tiennyt miksi, oliko sillä mitään väliä enää? Kenen onnellisuudesta minun ylipäätään pitäisi enää välittää?

Havahduin lopulta tamman sanoihin, jotka hän esitti hieman haastava katse silmissään. Kohautin lapojani vastaukseksi ja lähdin ravaamaan tammaa kohden, piakoin hitaaseen laukkaan vaihtaen.
"No, tuletko sinä?" Kysyin ilmeettömästi tamman ohitse mennessäni, pehmeän keinuvia askeleitani vähitellen pidentäen. Painoin korviani luimumpaan ja suuntasin lintuja kohden, vilkaisten silmäkulmastani Leoniaa.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Edellinen

Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron