Where the drifts get deeper

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

Where the drifts get deeper

ViestiKirjoittaja Jasny » 18. Joulu 2015 18:57

[Zarroc lupasi tulla pitämään seuraa!]

Taivasta verhosi paikoitellen rakoileva pilviverho, jonka lomasta saattoi välillä nähdä tähden jos toisenkin. Lämpötila oli muutaman asteen pakkasen puolella ja maata koristi parin sentin lumipeite. Talvi oli hiljalleen kasannut jääkerrosta rannan tuntumassa veden ylle, mutta koko merta se ei ollut saanut taltutettua jäisten kouriensa valtaan, ainakaan vielä.

Rauhallista maisemaa rikkoi rannalla makaava hevonen, joka oli silminnähden pahasti uupunut. Kyseessä oli Alex, joka oli tunteja sitten kulkeutunut merivirran mukana jään reunamille asti. Ori oli havahtunut tilanteessa ja pyrkinyt nousemaan jään pinnalle, joka oli kaukana rannasta niin heikkoa, että oli aina uudelleen räsähtänyt halki painavan hevosen alla. Lopulta kuin ihmeen kaupalla ruunikko oli onnistunut pääsemään maan kamaralle ja siellä se oli jo melko pitkään kerännyt voimiaan.

Alex lekotteli kyljellään ja piti silmänsä vielä visusti ummistettuna, ei tässä ollut kiire mihinkään. Todellisuudessa kylmyys oli tunkeutunut luihin ja ytimiin asti, vallaten kohta koko hevosen loputtomaan hyiseen syleilyynsä. Märkä, ohut karvapeite ja pakkanen olivat erittäin huono yhdistelmä missä tahansa tilanteessa. Pääkoppa koetti pakottaa lähes tunnotonta kroppaa liikkeelle, mutta raajat eivät tahtoneet totella. Tovin kuluttua yksi sukaton etujalka onnistui nytkähtämään ja hetkien kuluttua muut toimivat perässä samoin, hiljaa hyvä tuli.

Siellä se makasi orpona, koipiaan herätellen ja kaiken mahdollisen armoilla.
Avatar
Jasny
Tutustunut
 
Viestit: 20
Liittynyt: 18. Joulu 2015 02:14

Re: Where the drifts get deeper

ViestiKirjoittaja Zarroc » 18. Joulu 2015 19:24

ZERAW

Askeleeni kahahtelivat hiljaisuudessa pieneen hankeen, joka oli hitaassa tahdissa muodostunut päivän aikana. Hetken ajan olin jopa kerennyt kuvitella, ettei valkoista talvea tänä vuonna tulisikaan, sen verran tiukilla oli lumentulo ollut. Nyt sitä kuitenkin oli paikoitellen lähes kymmenen sentin kerros ja varsinkin täällä, merituulen armoilla ollessa sitä oli jopa kasaantunut pieniksi nietoksiksi. Edelleenkään sitä ei ollut niin paljoa, että siitä olisi minkäänlaista riemua saanut revittyä, mutta ainakin maa ja puut olivat valkeat. Se rauhoitti levotonta mieltäni paljon enemmän, kuin olin edes uskaltanut toivoa.

Katselin ympärilleni rauhoittuneena. Ijzer oli sanonut jäävänsä mielummin vähän keskemmälle saarta, hänellä oli kuulemma joku ystävä vuoristoponeissa ja yritti löytää tämän. Minusta oli hyvä, että hän oli löytänyt ikäistään seuraa. Minun ja Nitan kanssa liikkuminen varmasti kävisi pidemmän päälle tylsäksi. Vaikka en ollutkaan Nitaa taas pitkään aikaan kunnolla nähnytkään. Pitäisi kai etsiä hänetkin ja kysyä vähän, mitä mahtoi kuulua.

Illan hämärässä oli vaikea erottaa mitään muutenkaan tarkasti ja vesirajassa makaava tumma möykky olisikin varmasti jäänyt minulta huomaamatta, ellei lunta olisi ollut. Olin vielä jonkinmatkan päässä, mutta hidastin kuitenkin askeliani ja mittailin toista katseellani. Hän oli selvästikin hevonen, siitä ei ollut epäilystäkään ja ilmeisesti melko tumma väriltään. Jos en aivan väärin nähnyt, oli hänen jalkansa saattanut äsken liikkua, joten ainakin toinen oli elossa.

Siitä hieman rohkaistuneena liikuin lähemmäs häntä, vähän varovaisena siltikin. Olin kyllä tavannut vastarantautujia ennenkin, joten heistä ei useimmiten ollut mitään vaaraa, mutta mistä sitä tiesi. Tässä oli vain se ongelma, että oli melko kylmä tulla mereltä ja toinen saattaisi olla vaikka minkälaisessa paleltumisen vaarassa.
"Hei", sanoin lopulta neutraalilla sävyllä ollessani mielestäni tarpeeksi lähellä maassa makaavaa. Vedin hänen tuoksuaan sieraimiini hitaasti, huomaten pian, että toinen oli ori.
"Oletteko kunnossa?" kysyin hetken päästä, yrittäen etsiä orista merkkejä mahdollisesta hypotermiasta.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Where the drifts get deeper

ViestiKirjoittaja Jasny » 18. Joulu 2015 21:49

Kuului vaimea kahahdus yksi toisensa perään hiljalleen voimistuen. Jähmettyneestä vartalosta korvat reagoivat niihin ensimmäisinä, hitaasti liikkuen kohti ääntä. Sitä ei voinut millään tietää, minkälainen peto siellä olisi vastassa, joten fiksuna poikana Alex raotti ensin ihan vain toista silmää. Alkuun maisema oli sumea, mutta melko nopeasti tumman hahmon ääriviivat alkoivat erottua. Edessä olevan hevosen tervehtiessä syöksähti ympäri orin kehoa lämmin helpotuksentunne, hän ei ehkä kuolisikaan tähän paikkaan.

-”Iltaa”
Pää ja vartalo olivat yhä kiinni maassa, mutta ainakin kaikki aistit ja puhe toimivat. Kirkkaansiniset silmät tapittivat visusti suurikokoista mustaa tammaa, katseen kuitenkaan olematta läpitunkeva vaan enemmänkin ystävällinen. Alex henkäisi syvään, jonka jälkeen hän toteutti ensimmäisen pystyynnousukokeilunsa. Niiltä sijoiltaan ori ei olisi millään saanut kammettua itseään kasaan, hän tarvitsisi vähän vauhtia. Yritys oli toki hyvä, mutta kankeassa kropassa voimaa oli tasan siihen asti, että Alex jäi ketarat ojossa selälleen makaamaan lyhyeksi hetkeksi ennen kuin rymähti takaisin niille sijoilleen missä olikin.

-”No tavallaan, ainakin olen hengissä.”
Hän vastasi tamman kysymykseen puhahtaen omalle avuttomuudelleen. Siihen orista sentään vihdoin oli, että hän sai kerättyä suorana sojottavat koipensa alleen ja nostettua kaulan päätä myöden ylös, saavuttaen tavanomaisen makuuasennon. Hieman kankealla päänpudistuksella hän sai heilautettua kasvoja vasten liimautuneen otsaharjansa fiksumpaan kuosiin katseen hetkeksi herpaantuen tammasta, mutta palaten tuohon heti hitaasti takaisin.

-”Olen Alex, ikävää kun teidän täytyi nähdä minut näin.”
Eihän hän nyt ihan rehellisesti parhaimmillaan ollut. Fyysinen olotila alkoi kuitenkin ihan pikkuhiljaa helpottaa vaikka kylmyys edelleen kalvoi joka kolkkaa.

-”Mahdatteko tietää mihin olen rantautunut?”
Simppeli ja ajankohtainen kysymys, vaikka olikin suuret mahdollisuudet sille, ettei Alex olisi tiennyt missä päin karttaa on, kuuli hän paikan tai ei.
Avatar
Jasny
Tutustunut
 
Viestit: 20
Liittynyt: 18. Joulu 2015 02:14

Re: Where the drifts get deeper

ViestiKirjoittaja Zarroc » 19. Joulu 2015 13:52

Heti sen jälkeen, kun ori vastasi tervehdykseeni, hän selvästikin yritti nousta ylös. Nimenomaan yritti. Katselin hiljaisena kuinka hän romahti takaisin aloilleen, mutta ei vaikuttanut siitä kovin pahastuneelle. Ehkä hän ymmärsi, että se kuului asiaan, varsinkin näin kylmällä säällä.
"Ehkä se on pääasia", vastasin rauhallisesti kun hän kommentoi ainakin olevansa hengissä. Minusta se oli tässä kohti parasta, en osaisi tehdä mitään hänen ruumiilleen kuitenkaan ja olihan aina elävä ja hengittävä paljon mukavempaa seuraa. Yleensä. Joidenkin kyllä toivoi olevan vähän vähemmän aktiivisesti hengittävää tyyppiä.

Melko kankeasti ori siirteli itsensä vähemmän retkottavaan asentoon ja siirsi jälleen katseensa minuun. Tulin äkkiä hyvin tietoiseksi itsestäni ja korjasin vaivihkaa yhden vähän taaemmas jääneen takajalkani tasaiseen rivistöön muiden seuraan.
Vastarantautuja esitteli itsensä Alexiksi ja minä hymähdin hiljaa.
"Älkää huoliko, ette ole ensimmäinen. Merimatka ei ole helppo. Olen Zeraw, tervetuloa Caraliaan."

Se ei nimenä sanonut kenellekään koskaan mitään, koska en oikeastaan edes tiennyt pääsikö täältä koskaan pois, kun kerran saapui. En tuntenut ketään, joka olisi yrittänyt... ei vaan. Belshet Stonehead oli antanut ymmärtää, että hän oli ollut jossain toisella mantereella sen aikaa, kun me muut luulimme, että hän oli kuollut. Se selittäisi kaiken siltä osin ja pieni, huvittunut puhahdus karkasi minulta.

Siirsin harhailevan, safiirinsinisen katseeni takaisin oriiseen. Hän ei tuosta kovin nopeasti varmaan nousisi, ainakin yrityksistä päätellen. Mutta toisaalta ori olisi saatava mitä nopeimmin ylös tuosta, muuten saisin puhella tajuttomalle.
"Tämä on villihevossaari, keskellä ei yhtään mitään. En ole koskaan kuullut, että tämä olisi lähellä mitään muuta mannerta", kertasin vielä pienen tietopaketin hänelle mietittäväksi, ennen kuin aloin miettimään muita vaihtoehtoja.

"Teidät pitäisi saada ylös sieltä, mieluiten heti. Paleltumisen riski on melko korkea", sanoin hetken kuluttua Alexille tyynellä sävyllä, vielä kuitenkaan lähemmäs liikahtamatta. Ilmeisesti Zoe oli jotain saanut uppoamaan paksuun kallooni.
"Tarvitsetteko apua?"
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Where the drifts get deeper

ViestiKirjoittaja Jasny » 19. Joulu 2015 15:02

-”Kiitos, Zeraw.”
Alex soi tammalle veikeän hymyn sen verran kun paleltuneilta kasvoiltaan kykeni.

-”Villihevossaari”, ori makusteli sanaa suussaan.
-”Ei kaksijalkaisia?”
Asia oli vielä pakko varmistaa. Alexia kyllä vähän epäilytti sellainen ihmisetön touhu, kesällä Caralia olisi varmasti ollut kuin paratiisi, mutta talvisin kaksijalkaiset olivat tarjonneet makoisaa ruokaa ja lämpimän yösijan. Ei ollut villihevoselämä pitkälle jalostettuja siroja ja ohutkarvaisia hevosia varten, ei. Ensi talven varalle ori koettaisi puskea kropastaan ulos sellaisen villaturkin, ettei tosikaan.

-”Tahdon kuulla kaiken Caraliasta!”
Tai ainakin tiivistetyn infopaketin. Hetkeksi kylmyys unohtui ja innostus valtasi mielen, kunnes Zeraw palautti paleltumisriskin orin päähän. Ryhtyäkseen tuumasta toimeen Alex ähersi takajalkansa kunnolla alleen ja puski viimeisillä voimillaan takapuolen ylös pökkelökoipien varaan. Etupää seurasi tovin kuluttua perästä ja soma pyllistysasento tasoittui tutisevaan seisomiseen. Jokainen jalka oli suhteellisen levällään ja ori näytti siltä kuin hän olisi voinut hetkenä minä hyvänsä läsähtää spagaattiin.

-”Hyvinhän se meni.”
Totesi ruunikko sarkastisesti huojuvien koipiensa varasta ja suloisesti virnisti tammalle. Mikäli Alex olisi ollut naistenmiestyyppiä, olisi hän varmasti ehdottanut ruumiinlämmön jakamisen olevan ainoa keino pelastaa poloinen raukka, mutta siitä huolimatta, että tapa oikeasti olisi ollut pätevä ratkaisu tilanteeseen, niin toistaiseksi ajatus pyöri vain pelaajan mielessä.

-”Katsotaan kuinka tässä käy.”
Ori vastasi avunantoon, päätään roikottaen ja katseen siirtyillessä jalkojen välistä aina välillä Zerawiin. Ikään kuin koipien ja mahanalusen tuijotus olisi auttanut häntä sen paremmin olemaan romahtamatta. Ainakin keskittyminen pystyssä pysymiseen oli huipussaan.
Avatar
Jasny
Tutustunut
 
Viestit: 20
Liittynyt: 18. Joulu 2015 02:14

Re: Where the drifts get deeper

ViestiKirjoittaja Zarroc » 19. Joulu 2015 15:15

Ori hymyili minulle vähän velmusti ja se huvitti minua hiukan. Kevyehkö, melko viileä hymy kohosi huulilleni vastaukseksi ja kuuntelin, kun ori jutteli ääneen. Ilmeisesti osittain itsekseen.
"Ei, kaksijalkaisia ei ole koskaan osunut tänne", varmistin vielä orin olettamuksen ja pääsin sen jälkeen todistamaan tämän sisukkuutta. Yritteliäisyyden tulos oli se, että Alex pääsi juuri ja juuri seisaalleen, jokainen jalka harallaan ja päätään roikottaen, mutta pääsi. Piilotin huvittuneisuuteni hyvin normaalin maskini alle ja katselin oria mietteliäänä. Ainakin hän tuntui tajuavan mitä puhuttiin, eli ei varmaan ollut vetänyt suolavettä keuhkojen lisäksi aivoihinkin.

Astuin hieman lähemmäs oria, ihan vain ottaakseni kiinni, jos toinen päättäisi horjahtaa.
"Jos jaksat kävellä, lehtimetsä ei ole kuin muutaman sadan metrin päässä. Siellä on lämpimämpää kuin täällä", sanoin vihdoin sinutellen ja tiesin, että minun pitäisi saada ori mieluiten sademetsään. Mutta sinne oli täältä niin pitkä matka, ettei hän jaksaisi mitenkään kävellä sinne asti. Toisaalta lumentulon jälkeen ruoan saaminen oli vähän pitkässä juoksussa muutenkin, lehtimetsässä ei varmaan ollut enää oksilla muuta kuin naavaa ja joitakin kuivia lehtiä.

Katselin kuinka Alex tuijotteli maata ja jalkojaan. Hän taisi tosiaan olla epävarma omasta liikkumisestaan, joten hengähdin hiljaa ja harppasin lähemmäs oria. Asetuin tämän kyljen viereen, painaen lapani tämän lapaa vasten ja pidin väkisin oria pystyssä. Kiitin taas jotain ylempää tahoa siitä, että ori oli minua huomattavasti pienempi ja noin kevytrakenteinen, muuten tämä olisi ollut lähes mahdotonta.
"Olet aivan kylmettynyt", puhahdin lähes moittivaan sävyyn ja katsoin Alexiin hieman lempeämpi katse kylmänsinisissä silmissäni.
"Menemmekö?"
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Where the drifts get deeper

ViestiKirjoittaja Jasny » 19. Joulu 2015 22:50

Ennen kuin Alex ehti vastata, ettei melko varmasti pystyisi etenemään tekemättä mahaplätsiä, oli tamma jo siirtynyt tueksi. Zeraw tuntui mahdottoman lämpöiseltä lapaa vasten, tuon ruumiinlämmön hehkuessa koko jäiseen kylkeen.

-”Sinulla on hyvä sydän.”
Ori sanoi lämpimästi samalla hymyillen. Ruunikko oli täysin vilpitön, ei hän olisi mitenkään osannut kuvitella tämän parempaa vastaanottoa. Zeraw oli empimättä auttamassa täysin tuntematonta hevosta, se jos jokin oli aitoa epäitsekkyyttä.

-”Mennään”, Alex sanoi päättäväisesti ja lähti kulkemaan haparoivin askelin tamman vierellä, täysin Zerawin vietävissä.

-”Jään sinulle suureen kiitollisuudenvelkaan, sano vain jos koskaan tarvitset minulta mitään.”
Vaikkei ori ollut lainkaan machomies, otti hänen egonsa silti pienen kolauksen siitä miten huonon ensivaikutelman hän oli tammalle antanut. Kävellä nyt täysin Zerawin varassa, kun olisi pitänyt vaikuttaa edustavalta ja olla itse se, johon saattoi tukeutua. Eipä tässä kuitenkaan paljon vaihtoehtoja ollut, joten Alex ravisti ajatuksen väkisin mielestään.

-”Onko jotain mitä minun tulisi tietää Caraliasta?”
Ori vaihtoi aihetta mukavaan matkajutusteluun, esittäen kuitenkin erittäin tärkeän kysymyksen. Reissatessaan ystävänsä Sethin kanssa synnyinpaikkansa alueella, piti olla erittäin tarkka siitä mihin uskalsi mennä ja mihin vuorokaudenaikoihin. Voisiko olla mahdollista, ettei Caraliassa tarvinnut pelätä mitään ja elivätkö kaikki hevoset vain sulassa sovussa. Alexin pää raksutti mietteliäänä käyden hiukan nopeammilla tehoilla kuin kohmeinen vartalo, joka sekin vielä jossain kohtaa saavuttaisi ajatuksenjuoksun tahdin.
Avatar
Jasny
Tutustunut
 
Viestit: 20
Liittynyt: 18. Joulu 2015 02:14

Re: Where the drifts get deeper

ViestiKirjoittaja Zarroc » 20. Joulu 2015 15:06

Tuhahdin huvittuneesti orin sanoille siitä, että minulla oli hyvä sydän. Se kuulosti suorastaan ironiselta enkä voinut olla miettimättä, kuinka huonosti ylipäätään toisen tunsikaan pelkästään lyhyen juttelun päätteeksi.
En kuitenkaan vastannut Alexille oikeasti mitään, tuin vain vaiti tätä kun lähdimme liikkeelle. Ainakin leuat tuntuivat liikkuvan puheliaisuudesta päätellen, joten ori varmaan kestäisi oikein hyvin lehtimetsään asti.
"Muistan tuon", naurahdin käheällä sävyllä, kun ori sanoi jäävänsä kiitollisuudenvelkaan. Tuollaista sankarillisuutta harvemmin enää nykyään tapasi, joten uskoin kyllä ruunikon puhuvan ihan asiaa.

Ori ei tosiaankaan painanut paljon mitään ja se olisi saattanut huolestuttaa minua, ellen olisi seurannut vierestä niin monen hevosen ja ponin elämää. Kaikki olivat erilaisia, erikokoisia ja -näköisiä. Enkä minäkään mikään kauhean jämpti varsinaisesti ollut, vaikka olinkin eräässä mielessä suurikokoinen. Pitkät jalkani aiheuttivat vain vaikutelman siitä, että olisin ollut kovinkin iso yksilö.

Alex herätti minut ajatuksistani kysymällä, mitä hänen tulisi tietää Caraliasta. Katsahdin häneen nyt avoimen huvittuneena. "On paljonkin", vastasin.
Siirsin katseeni jälleen eteeni, ettemme vain kompastuisi johonkin kuoppaan ja olisi molemmat nurin. Kaikeksi onneksi lehtimetsä lähestyi koko ajan, siellä tuuli ei enää puskisi näin kylmänä luihin ja ytimiin, vaikka tuskinpa pienen kävelyn jälkeen orilla enää järkyttävän kylmä olisikaan.
"Täällä on kuusi laumaa, sekä laumattomat. Nyt on ollut kohtalaisen rauhallista, kun kaikilla laumoilla on johtajat ja laumattomien mailla oleva tulivuori on jälleen tasoittunut."

Puhuessani katselin eteenpäin ja mietin, pitäisikö minun kuitenkin ehdottaa orille, haluaisiko hän yrittää päästä sademetsään. Vaikka siellä kosteaa olikin, lämpö oli tässä tilanteessa tärkeintä. Aavikosta tuskin olisi enää tähän aikaan vuodesta paljoakaan hyötyä sen osalta.
"Niin sanotusti vapaita alueita täällä on oman lauman alue sekä yhteismaa, jossa saa käyskennellä kuka tahansa ilman rajavartijoita. Mutta ei täällä ketään lynkata, varsinkin jos uutena hairahdut jonkun muun lauman alueelle."
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Where the drifts get deeper

ViestiKirjoittaja Jasny » 20. Joulu 2015 20:42

Alex nyökkäisi kerran sanojensa vakuudeksi tamman todetessa laittavansa hänen lupauksensa muistiin. Ei orista kyllä rehellisesti varmaan mitään apua Zerawille tulisi olemaan, ellei sitten vain seuranpitäjänä, mutta eihän sitä koskaan tiennyt mitä tuleman piti. Toisen avatessa Caralia-asioita vakavoitui Alexin ilme hänen kuunnellessaan tammaa korva tarkkana imien kaiken tiedon itseensä kuin pesusieni. Jos ruunikko oli aiemmin ollut kova puhumaan, niin nyt sanainen arkku vasta pysyisikin auki, kun uudet kysymykset tulvivat mieleen.

-”Caralian on pakko olla valtavan kokoinen, kun kuusi hevoslaumaa mahtuu elämään täällä sovussa. Mutta miksi niitä on kuusi, eivätkö kaikki voisi olla osana yhtä samaa laumaa?”
Ori piti hetken puhetauon ja siirsi kysyvän katseensa pitkästä aikaa tammaan.

-”Oletko sinä jonkun lauman jäsen?”
Aito kiinnostus välittyi ruunikon ilmeestä.

-”Olisiko minulla mahdollisuutta liittyä laumaan?”
Kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä. Olisi mahtavaa jos ympärillä olisi lauma hevosia, joista saisi tukea ja turvaa, eikä tarvitsisi yksin elellä. Varsinkin nyt, kun Seth oli kateissa tai ehkä jopa kuollut. Alexin vanha ”lauma” oli pitänyt sisällään vain heidät kaksi.

-”Pitää vissiin opetella laumojen rajat.”
Ruunikko totesi kevyesti virnistäen, sillä rajojen oppimiseen voisi mennä tovi, eikä olisi mukavaa törmätä yhteenkään vihaiseen rajavartijaan.

-”Toivottavasti et koe minua tungettelevana. Sano vain jos et tahdo vastata kaikkeen tai haluat minun sulkevan suuni, ymmärrän sen kyllä.”
Alex tajusi hukuttaneensa Zerawin valtavan kysymystulvan alle, joka kyllä jatkuisikin vielä jos toinen vain sen sallisi. Positiivisinta kaikessa oli se, ettei ori ehtinyt keskittyä lainkaan kurjaan fyysiseen oloonsa. Jalatkin olivat jo huomattavasti vetristyneet liikkeen ansiosta ja tietenkin tamman, joka ahkerasti omalla kustannuksellaan sulatti orin kylkeä.
Avatar
Jasny
Tutustunut
 
Viestit: 20
Liittynyt: 18. Joulu 2015 02:14

Re: Where the drifts get deeper

ViestiKirjoittaja Zarroc » 21. Joulu 2015 18:25

En ollut oikeastaan osannut edes odottaa kysymystulvaa, minkä ori päästi suustaan heti, kun olin saanut asiani sanottua. Melko puhelias kuvahan hänestä kyllä oli tullut, mutta että noin puhelias. Loin hetkeksi katseni taivaisiin ja mietin, miten kummassa onnistuinkaan aina saamaan itseni tällaiseen liemeen. No, ainakaan ori ei ollut vaarallinen, siis muuten kuin saattaisi höpöttää meidät molemmat kuoliaaksi.
"Laumat määräytyvät ympäristön mukaan", päätin aloittaa ensimmäisestä kysymyksestä. "Esimerkiksi omassa laumassani, ylänköhevosissa, on saaren suurimpia hevosia ja kaiken värisiä, paitsi kirjavia. Lumihevoset ovat myös suuria, mutta enimmäkseen vaaleita. Vuoristoponit taas pieniä ja monivärisiä vuoriston takia."

Toivottavasti Alex oli saanut hetkeksi siitä sulateltavaa, etsin katseellani parasta kohtaa pujahtaa lumen seasta lehtimetsään. Sen löydettyäni erkanin hetkeksi orin kyljestä mahtuaksemme puunrunkojen välistä kunnolla nirhaisematta toisiamme vahingossa. Sen jälkeen annoin Alexin taas tulla lähelleni sen verran, että pystyimme jatkamaan samalla polulla vieretysten.
Kylmä merituuli oli sentään jäänyt taaksemme ja kilpistynyt suurimmaksi osiksi tammiin ja koivuihin. Karun näköistähän täällä oli näin lumen tulon jälkeen, mutta vielä olisi mahdollisuus löytää aukeilta jonkin verran heinää. Syksy oli ollut sen verran pitkä ja sateisen lämmin, ettei ruohokaan ollut kellastunut ennen lokakuun puoliväliä.

Orin kysyessä olisiko hänen mahdollista liittyä laumaan mittailin häntä hetken katseellani.
"On kyllä, menisit hyvin ylänkö- tai tasankohevosista. Aavikkohevosiin olet liian korkea ja tumma."
Jatkaessamme eteenpäin Alex tuntui enimmäkseen toteavan itselleen, että laumojen rajat olisi hyvä opetella. Hymähdin sille kevyesti, koska ne kyllä oppisi ajan kanssa väistämättä. Joillakin siihen vain meni pidempään kuin toisilla.

Hetken kuluttua Alex pahoitteli kysymysten määrää ja minä ihan oikeasti naurahdin, edelleen vähän viileästi.
"Tuo on ihan normaalia käytöstä", vastasin lopulta edelleen lievästi huvittuneena. "Kun ensimmäinen vastaa kunnolla, ei tarvitse toista enää kiusata."
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Where the drifts get deeper

ViestiKirjoittaja Jasny » 22. Joulu 2015 02:20

-”Todellako kaikki elävät sovussa? Suurimmathan voisivat vain jyrätä pienimmät alleen ja yhdistää laumat. Ei tarvitsisi huolehtia rajoista… Mutta miksi rajat edes ovat olemassa jos laumojen välillä ei ole lainkaan konfliktia, onhan sitä siis pakko olla.”
Alexia hämmensi ja kaikki ihmeelliset ajatukset piti tietenkin jakaa myös ääneen.

Orilta oli mennyt ihan ohi, että he olivat saapuneet metsän rajalle ja Zerawin pujotellessa puiden välistä todellisuus vasta valkeni hänelle. Vastoin odotusta Alex pysyi kuitenkin ihan sujuvasti pystyssä yksin ja kävelykin alkoi jo muistuttaa oikeaa kävelyä puujaloilla könkkäämisen sijaan. Olotila oli taas heti aavistuksen parempi, kun kylmä merituuli ei päässyt puskemaan tietään sisuskaluihin asti. Ruunikko otti muutaman ripeämmän askeleen päästäkseen takaisin tamman rinnalle, mutta kulki nyt tuon mukana ilman avustusta, joskin todella hitaasti edelleen. Ori oli kuitenkin sen verran lähellä Zerawia, että tuo voisi olla tukena tarpeen vaatiessa.

-”Eikö se olisi epämukavaa sinulle jos auttaisit henkilöä, joka kuitenkin liittyisi kaikesta huolimatta toiseen laumaan? En tiedä miten asioita täällä tavataan hoitaa, mutta minä ainakin tahdon antaa oman panokseni laumallesi kiitoksena sinulle. Tuskin minusta suurta iloa teille on, mutta määrähän korvaa laadun.”
Alex naurahti omalle vitsinpuolikkaalleen, jonka jälkeen soma kestohymy jäi koristamaan kasvoja. Orilta ei ollut jäänyt huomiotta tamman huvittuneisuudet useammassa kohtaa, mutta hänen mielestään oli vain mukava saada tavalla tai toisella jotain iloa muiden elämiseen ja olemiseen, oli se sitten omalla kustannuksella tai ei.

-”Aivan! Toisia täytyy kiusata sitten ihan muilla tavoilla, mutta eiköhän minulta löydy keinot siihenkin. Tai vähintäänkin joudun uudelleen pulaan.”
Ruunikon silmät tuikkivat, kun hän tapitteli välillä Zerawia lauseidensa välissä.

-”Tuota… Kuinka voin liittyä ylänköhevosiin, täytyykö minun käydä ihan johtajan puheilla vai onnistuuko se jotenkin muuten?”
Avatar
Jasny
Tutustunut
 
Viestit: 20
Liittynyt: 18. Joulu 2015 02:14

Re: Where the drifts get deeper

ViestiKirjoittaja Zarroc » 22. Joulu 2015 13:14

"Sitä on kokeiltu", vastasin orin sanoihin pienen säpsähdyksen jälkeen. "Kauan sitten, täällä oli mafia. Hevosia tapettiin, laumoja vallattiin. Kukaan, ei kukaan halua sitä enää takaisin ja siitä syystä me elämme sovussa. Johtajat ovat ystäviä keskenään, täällä sodan lietsominen on turhaa."

Siirsin katseeni pois Alexista. Kaikki tuo oli tapahtunut kauan ennen syntymääni, kauan ennen kuin Zoekaan oli tullut saarelle. Mutta hevoset puhuivat, he jakoivat mielellään muistojaan ja kertoivat tarinoita pienemmilleen. Olin minäkin niitä kuullut, suurimmaksi osaksi Kotkalta, enkä uskonut, että ori koskaan valehtelisi minulle tuollaisista asioista. Hän oli antanut minun kasvaa rauhassa sellaiseksi, kuin satuin tulemaan, mutta hän oli ohjannut minua ja se oli kaikki, mitä tässä elämässä tarvitsin.

Ori ei enää tukeutunut minuun, mikä oli ihan hyvä asia. Puheenaihe oli kääntynyt sellaiseksi, mitä en olisi liiemmin välittänyt ruotia. Mutta Alex jatkoi yhä vain, kysyi tällä kertaa epämukavuudesta auttaa jotakuta. Seisahduin aloilleni ja minun oli ihan pakko nyt kunnolla katsoa oria, siniset silmät jälleen kylmentyneenä.
"Täällä ketään ei jätetä pulaan", sanoin vahvalla sävyllä. "Täällä on aivan sama oletko sinä muusta laumasta vai laumaton, oletko sinä hylkiö, rakastettu tai murhaaja. Sinut otetaan vastaan sellaisena, kuin sinä olet ja sinua kohtaan käyttäydytään, niin kuin sinä käyttäydyt muita kohtaan."

Korvani vetäytyivät neutraalista asennostaan hitaasti taaksepäin, en ymmärtänyt miksi ori halusi käydä kanssani tällaista keskustelua. Moraalikysymykset eivät olleet minun alaani millään asteella, pysyttelin niistä mieluiten erossa ihan vain kaikkien edun takia.
Alexin naurahdus sai minut kääntämään katseeni pois orista, yritin lepytellä itseäni. Ei toinen voinut mitenkään tietää kuinka täällä toimittiin.
"Olen pahoillani, tarkoitukseni ei ollut käyttäytyä noin", sanoin sitten, sävyni oli jälleen neutralisoitunut tavanomaiseen. "Saat vapaasti liittyä siihen laumaan, mihin sovit kokosi ja värisi mukaan, väliä ei ole sillä, kenet olet täällä ensimmäisenä tavannut."

Lähdin taas liikkeelle ja kuljimme hiljaisuudessa, kunnes ori kysyi laumaan liittymisestä. Johtajan puheille meneminen sai minut hymyilemään aavistuksen verran ja katseeni jälleen muuttumaan lempeämmäksi. Nitalla oli sellainen vaikutus.
"Kyllä, johtaja päättää ottaa sinut laumaan. Jos edelleen olet liittymässä ylänköhevosiin, meidän johtajamme on ystäväni Nita. Voimme etsiä hänet, jos haluat."
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Where the drifts get deeper

ViestiKirjoittaja Jasny » 22. Joulu 2015 14:53

Zerawin vastauksen perusteella Alexia ihmetytti edelleen koko laumojen olemassaolo jos kaikki muka olivat yhtä isoa suurta perhettä. Ori päätti kuitenkin pitää tällä kertaa suunsa kiinni, kun asia aiheutti tammassa jo valmiiksi negatiivisen reaktion. Näytti siis siltä, että jotakuta toista tarvitsisikin käydä kiusaamaan aiheen tiimoilta. Zerawin seuraava vastaus vasta ruunikkoa hämmensikin.

-”Ei tietenkään jätetä”, ori vastasi heti hieman pöllämystyneenä, sillä mielestään hän ei ollut sanonut mitään siihen viittaavaa tai edes alitajuisesti tarkoittanut moista. Kovasti hänen teki mieli lisätä perään, että mitä merkitystä laumoilla sitten ylipäätään ollenkaan oli, mutta naama peruslukemilla ja hiljaisena oli vaihtoehto, joka toimi tässä tilanteessa niin paljon paremmin. Murhaajat Alex olisi kyllä ihan valmis jättämään oman onnensa nojaan, mikäli asian varmaksi tietäisi. Eikö se juuri vastaisi tilannetta, jossa ori käyttäytyisi murhaajaa kohtaan, niin kuin se oli käyttäytynyt muita kohtaan...

-”En osannut arvata, että ajatukseni herättäisivät noin lujia tunteita, mutta nyt tiedän paremmin, anteeksi.”
Jatkossa pitäisi ehkä hieman pidempään pohtia mitä suustaan päästää, sillä ori ei tahtonut missään nimessä suututtaa ketään.

-”Valintani on edelleen ylänköhevoset mikäli Nita vain kelpuuttaa minut laumaanne.”
Alexista oli hienoa kuinka suuren mielialamuutoksen johtajastaan puhuminen oli Zerawiin tehnyt, joten tämän Nitan oli pakko olla todella hyvä tyyppi!

-”Niin mukavalta kuin Nitan etsiminen yhdessä kuulostaakin, on minun aivan pakko ensin levätä vähän.”
Ruunikkoa kismitti, kun hänen piti sanoa moista, mutta tilanteen huomioon ottaen tamma varmasti ymmärtäisi miksi orin täytyi kieltäytyä. Alex oli yleensä juuri se, jolta energia ei ihan heti loppunut kesken, mutta tämä päivä olisi ensimmäinen ja viimeinen poikkeustilanne siihen.
Avatar
Jasny
Tutustunut
 
Viestit: 20
Liittynyt: 18. Joulu 2015 02:14

Re: Where the drifts get deeper

ViestiKirjoittaja Zarroc » 22. Joulu 2015 17:21

Alex tuntui viimein ymmärtävän, ettei keskustelunaihe ollut mikään paras vaihtoehto. Saatoin vain toivoa, että hän ymmärtäisi sen myös sellaisten henkilöiden kanssa keskustellessaan, jotka eivät suhtautuneet siihen kovinkaan lempeästi. Tai mihinkään ylipäätään. Niin kuin Zoen esimerkiksi.
"Ei sitä voikaan tietää", vastasin tyynesti. Ei kai kukaan voisi antaa etukäteen osviittaa siitä, mitkä puheenaiheet olivat ihan ehdottomasti pannassa. Tai tietysti voi, mutta rajaaminen saattaisi olla yllättävänkin hankalaa siinä kohti. Eikä ketään voinut estää kysymästä, tyhmä ei ollut se joka kysyy, vaan se, joka vastaa.

"Uskon, että Nitalla ei ole mitään asiaa vastaan", hymähdin rauhalliseen sävyyn. Laumaanpääsyvaatimukset eivät tietääkseni olleet kovinkaan kireät, varsinkin jos sopi ulkonäöltään muuten rajoituksiin. Tosin kai kenet tahansa saattoi jättää pois laumasta ihan vain siksi, ettei pitänyt henkilöstä, mutta en voinut kuvitella Nitan koskaan tekevän niin.

Kun Alex sitten sanoikin jotain lepäämisestä, hymähdin jälleen hiljaisen huvittuneesti.
"En tarkoittanutkaan nyt heti, ei kukaan voi olettaa, että jaksaisitte ylipäätään pysyä tolpillanne tuollaisen matkan jälkeen", vastasin. Vähän levottomuutta kerännyt katseeni kierteli jälleen melko kuolleessa ympäristössämme, mutta en erottanut mitään missään. Oli melkein kummallisen hiljaista, edes linnut eivät laulaneet, mutta hämärä selitti sen kyllä varsin hyvin.

Etsiskelin jotain paikkaa, mikä olisi tarpeeksi suojainen ja silti sen verran avoin, että ruunikon olisi hyvä pysähtyä sinne lepäämään ja keräämään voimavarojaan. Tiesin polun jossain vaiheessa päätyvän isommalle aukealle, mutta myös pienempi pitäisi olla tässä jossakin.
Siirsin katseeni hieman vasemmalle meistä ja tajusin, että olimme varmaan kaksikymmentä hevosenmittaa sivussa pienemmästä aukeasta.
"Vasemmalla meistä on aukea, jossa varmaan on hyvä ainakin nukkua vähän ja todennäköisesti jotain syötävääkin löytyy", totesin sitten ja vaistomaisesti kaarsin kulkusuuntaamme sinne päin.
"Voin jäädä kanssanne tai lähteä, kummin vain haluatte", lisäsin vielä vilkaisemattakaan Alexiin, astuen päätäni hieman kumartaen alhaalla roikkuvien oksien alitse.

Päädyimme pienelle, korkeintaan viiden hevosenmitan halkaisijalla varustetulle aukealle, jonne lumi ei ollut kunnolla päässyt edes satamaan. Tämä varmaan olisi paras vaihtoehto orille tällä hetkellä.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Where the drifts get deeper

ViestiKirjoittaja Jasny » 23. Joulu 2015 23:55

Alexille tuli ihan yllätyksenä, että Zeraw ei ollut tarkoittanut etsiä Nitaa heti. Tavallaan se oli tietenkin loogista, mutta ori ei osannut arvata, että tamma olisi tahtonut hengailla hänen kanssaan yhtään pidempään kuin oli tarpeen.

-”Hienoa”, ruunikko sanoi lurpauttaen korvansa vastakkaisille puolilleen ja seuraten Zerawia vallan nöyrästi hieman päätään roikottaen. Aukea jolle tamma heidät opasti, näytti ihan kelpo yösijalta. Alexin päähän piirtyi heti kuva siitä miten mahtavalta lehtimetsä olisi näyttänyt kesällä ja se maisema voitti kyllä helposti karun talven lehdettömine puineen.

-”Olisi mukavaa jos jäisit, kiitos paljon kaikesta avustasi.”
Ori hymyili Zerawille taas, katseen siirtyessä kuitenkin pian etsimään hyvää makuupaikkaa. Alex kippasi itsensä läheisen puun viereen mahdollisimman tuulensuojaiselle kohdalle, vetäytyen niin pieneen kippuraan kuin suurena hevosena vain suinkin pystyi. Moinen oli toki epäkohteliasta, mutta tässä tilanteessa pakollinen paha. Liike, tamman aikaisempi läheisyys ja metsä olivat lämmittäneet oria sen verran, että hengenvaaraa ei enää ollut. Alex vaatisi enää vain kunnon unet ja tovin toipumisaikaa, niin hän olisi taas uusi ehompi versio itsestään.

-”Mistä olet kotoisin?”
Ruunikko oli vasta nyt oivaltanut, että oli ollut niin kiinnostunut Caraliaa, sen toimintatapoja ja kaikkea muuta kohtaan, ettei hän ollut ehtinyt tutustumaan itse Zerawiin lainkaan. Tietenkin Alex halusi oppia tuntemaan myös seuralaisensa, mutta nyt vasta oli tarpeeksi rauhallinen hetki syventyä siihen aiheeseen. Korvat lurpallaan hän jäi taas tapittamaan tammaa.


[Nitan etsiminen yhdessä menee vähän monimutkaseks, kun mentiin jo kujaketun kanssa alottaan toi laumaanliittymispeli. Tuumasin tässä kuitenkin, että Alex olis voinut vaikka herätä ennen Zerawia ja lähteä yksikseen jo etsimään Nitaa. Arvon johtajan löydettyään se sitten voisi johdattaa ne takaisin metsään Zewan luokse. :D]
Avatar
Jasny
Tutustunut
 
Viestit: 20
Liittynyt: 18. Joulu 2015 02:14

Seuraava

Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron