Look I got nothing, dunno where I am.

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

Look I got nothing, dunno where I am.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 25. Elo 2010 18:09

[Feiarth & Varia mukaan. Sovittu peli, ei muita kiitos (:]

ZOE

Mustat kaviot kohtaavat vaalean hiekkarannan. Hiekkaan jää kavioiden jäljet. Musta hevonen vaeltaa rannalla. Tamma nostaa jokaisen jalan vuorotellen ylös, uutta askelta varten. Pieni irvistyksen häivähdys käväisee tamman kasvoilla, tuon nostaessa vasemman etusensa ilmaan. Puremajälki tamman etujalassa haittaa hänen liikkumistaan, muttei mainittavasti.
Tunnen oloni tylsäksi..
Jos tässä elämässä ei ole muuta kuin tuskaa, kannattaako elää? Mutta sitten muistan ainakin yhden kenen vuoksi minun ei vielä pitäisi lähteä viimeiselle matkalle. Raven. Miten orin kävi? Pääsikö hän turvaan? Astelen eteenpäin rentoa tahtia, pilvien purjehtiessa heikon ilta-auringon eteen. Ilma oli syksyisen kirpeä ja hiukkasen harmaa. Äsken tihkutti vettä, joten musta, sileä karvani kiiltää kosteana.
Väräjävä henkäys kaikuu huuliltani astuessani kuoppaan. Kipu on valtava, mutta ponnistelen uudelleen eteenpäin, vaikka jokainen ottamani askel tuntuu selkärangassani. Miksi, miksi sen kissapedon piti hyökätä juuri sen kimppuun joka on seurassani? Miksi, minä olen niin heikko että saatan tapattaa itseni pitääkseni nuoren lapsukaisen hengissä? Miksi tämä ruumis on näin kivulias? Niin heikko.

Lysähdän rantahiekalle makaamaan. Kirjaimellisesti lysähdän. Etujalka vain pettää alta, eivätkä muut jalat jaksa kannattaa väsynyttä mieltäni ja kehoani. Huokaisen syvään, yrittämättä enää ponnistaa jaloilleni. Välillä tuntuisi hyvälle jos vain lähtisin sille viimeisdelle matkalle. Ei tarvitsisi enää kestää kipua tai tuskaa. Mutta elämässä oli nähtävästi minunkin pakko jatkaa eteenpäin. Ei kohtaloaan voisi paeta. Ja minun käveli kokoajan lähemmäs. Käveli kevyin, kivuttomin askelin, kertoi ettei matkani olisi enää pitkä. Sanoisi että odottaisi minua aina kun kaatuisin.
Mutta kyllä vain. Tämä matka oli pitkä.
Aivan liian pitkä.
Makaan aivan hiljaa. Alkaa taas tihuuttaa mutten välitä. Tihkutus ei voimistu, eikä myöskään vähene. Liikkumattomana annan sateen valella haavojani, yrittää viilentää sieluni tuskaa. Mutta ei se auta mitään. Eihän mikään fyysinen auta henkistä. Niin, katsokaa nyt kaikki tänne!
Täällä makaa Afgeleopen Zoe, eikä minulla ole mitään! Ei niin mitään.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Look I got nothing, dunno where I am.

ViestiKirjoittaja feiarth » 25. Elo 2010 18:31

[Täältä laukkailee Varia!]

Varia

Mustanvärinen nuorehko ori kävelee pitkin päättäväisin askelin kohti merta. Todellisuudessa se ei ole ollenkaan varma siitä, minne on menossa tai oikeastaan edes siitä mistä on tulossa. Sen on kuitenkin päästävä pois, päästävä pakoon omia ajatuksiaan. Mahdollisimman äkkiä mielellään, tietenkin. Ajatukset ovat kuitenkin liian solmussa siihen, että ori tahtoisi liikkua yhtään ripeää käyntiä reippaampaa. Mennessään mustaturkki mutisee äkeänä muutamaa lausetta, jotka tuuli nappaa nopeasti mukaansa ja kuljettaa takaisin sisämaahan.

"Perkele, että kehtaakin. Tulla nyt tuolla tavalla. En olisi tahtonut tietää, en olisi tahtonut nähdä. Säälittävä olento, minut hylännyt. Mitä kuvitteli saavansa? Pojan ja ehjän perheen? Ja äitikin kuollut. Ei helvetti, miksi ihmeessä juuri nyt. Olisi pitänyt omana tietonaan. Ja se Merel, tiesikö se? Miten se kehtasikaan olla mukana tässä juonessa? Luulivat onnistuvansa.. Ja typerät muksut, joiden takia ajatukseni ei kulkenut tarpeeksi selkeästi.."

Osa lauseista jää sanomatta loppuun, sillä Varian ajatus katkeaa. Ori ei todellakaan tiedä, mitä sen täytyisi ajatella siitä, että se vain joitakin hetkiä aikaisemmin kohtasi orin, joka väitti olevansa sen isä. Toinen oli ihan eri näköinenkin, miten se on mahdollista? Entä Varian äiti? Ori kertoi hänen olevan kuollut. Ja Rem.. siitä tammasta se se se Cend-jokin ei maininnut mitään! Eikä myöskään siitä, että oli niin törkeästi hylännyt poikansa, antanut vieraisiin käsiin. Mustaturkki antaa itselleen luvan olla ajattelematta sitä tosiseikkaa, ettei se kuunnellut sen mukamas isänsä selityksiä kaikesta. Ja miksi olisikaan kuunnellut?

Varian kiukku tuntuu kasvavan jokaisella askeleella. Kiukkuun sekoittuu harmia, ärsyynnystä, epätietoisuutta ja ahdistusta. Miksi juuri nyt, kun kaikki meni ihan hyvin? Ja tarvitseeko Varia muka jotain säälittävää oria, joka ei kyennyt huolehtimaan hänestä silloin, kun hän isää olisi oikeasti tarvinnut? Ei todellakaan. Ei milloinkaan.

Mitään ajattelematta ovat orin jalat kuljettaneet mustaturkin mereen vatsaa myöten. Kivikkoinen pohja on saada Varian kompastumaan, mutta hammasta purren ori pitää tasapainonsa. Sitten mustaturkki ei enää kestä, vaan kiukku purkautuu hallitsemattomana kyynelvirtana. Ori alkaa potkia ja riehua vedessä kuin tapellen jotain näkymätöntä vastustajaa vastaan. Samalla nuoren suusta kantautuu kovaääninen lausahdus uudestaan ja uudestaan.
"Ei ole totta, ei ole totta. EI OLE TOTTA!"
feiarth
 

Re: Look I got nothing, dunno where I am.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 25. Elo 2010 18:56

Säpsähdän voimakkaasti kuullessani huudon ei ole totta. Katson meren suuntaan ja huomaankin nuoren oriin, joka teutaroi vedessä. Voimattomana katson sinne suuntaan, kenties kiinnostuneena, kenties välinpitämättömänä, mutta kumpikaan tunteista ei näy kasvoillani. En liiku sen enempää, vain katseeni seuraa orin tekemisiä. En sano mitään enkä myöskään usko että tuo vieras mustaturkkinen nuorukainen on vielä huomannut minut. Vedän syvään henkeä, puren huultani estääkseni itseäni huutamasta kivusta ja nousen rivakasti seisaalleen. Jännityn hetkeksi kivusta, mutta päästän pian hengen taas kulkemaan.
Katson yhä tuntemattoman nuorukaisen suuntaan.
Ravistelen itseäni lyhyesti, vain sen verran että hiekat karisevat edes hiukkasen märästä peitinkarvastani. Onneksi melkein mitään ei ollut jäänyt kiinni. Seison aloillani hetken, miettien mitä sanoisin, sanoisinko mitään? Vai katoiaisinko vain hiljaisena varjoihin? Ei ollut minun ongelmani mitä tuo vieras tuolla vedessä sekoili, mutta tunsin kuitenkin tarvetta kävellä lähemmäs. Niinpä lihakseni toteuttivat aivojeni viestin vastaan parempaa tietoani ja astelin hitaasti lähemmäs. Seisahduin veden rajalle, aaltojen pyyhkiessä kavioitani.

Sade oli melkein lakannut, mutta tuuli kovasti ja kylmästi mereltä päin. Vaahtopäiset, vaaleat aallonharjat iskeytyivät rantaan valtavalla voimalla. Astuin muutaman askeleen taaksepäin, jottei aalto aivan etujalkaani kastelisi. Vielä avonaisissa haavoissa oli suolavesi mitä kauhein kidutusväline. Joku mafiapomo voisi ottaa sen tietojenhakuvälineeksi. Tehdä avoin haava ja sitten suolavettä päälle. Mutta eihän Caraliassa mitään mafiapomoja ollut. Työnsin ajatukseni syörään ja keskityin taas vieraaseen nuorukaiseen, tuota tarkastellen.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Look I got nothing, dunno where I am.

ViestiKirjoittaja feiarth » 02. Syys 2010 18:54

Hetken ajan nuori ori vain huutaa ja raivoaa purkaen pahaa oloaan ilmoille kaikin mahdollisin keinoin. Hän tuntuu syyttävän ympärillään vaahtopäinä vellovaa sinertävää vettä valtavasta pahasta olostaan. Ori potkii lihaksensa kipeäksi, itkee ja mesoaa, kunnes kurkku tuntuu kuivalta ja kyyneltulva alkaa hidastua. Vähitellen Varia rauhoittuu aloilleen, lähtee hitaasti askeltamaan kohti rantaa. Jalat tuntuvat raskailta ja lihaksia särkee. Ori ei kuitenkaan aio luovuttaa, vasta saatuaan kavionsa kostean hiekan pinnalle pois vedestä mustaturkki lysähtää uupuneena makaamaan. Suolaiset aallot huuhtelevat orin pitkää häntää, joka huitoo laiskasti puolelta toiselle vesirajan tuntumassa.

Hetkeksi Varia sulkee silmänsä ja yrittää olla ajattelematta yhtään mitään. Se on yllättävän helppoa, sillä kipeiden raajojen pistely ja kirvelevät silmät pitävät ajatukset tiiviisti nykyhetkessä, kipuun keskittyneenä. Ori nauttii jollain omituisella tavalla siitä tunteesta, ettei tarvitse ajatella tapahtumia kivun takia. Ympärillä kohiseva meri tunkeutuu ihanasti pään sisälle ja vaientaa kaikki muut äänet. Tihkuksi laantunut sade kastelee orin entisestään märkää turkkia. On hyvä olla, niin hyvä, kuin sellaisessa tilanteessa ylipäätään on mahdollista.

Jonkin ajan kuluttua mustaturkki räväyttää silmänsä auki. Se joutuu räpyttelemään itkemisen jäljiltä kirveleviä ja hieman valoherkkiä silmiään tovin, ennen kuin kykenee kohdistamaan katsettaan ympärille. Vasta siinä vaiheessa Varia huomaa vieraan. Se seisoo vielä melkoisen etäällä, mutta on selkeästi kiinnittänyt huomionsa oriin. Vaistomaisesti mustat korvat tapailevat niskaa. Ori ei kuitenkaan jaksa yrittää nousta ylös, mutta parantaa hieman asentoaan. Tarpeen vaatiessa jostain löytyisi varmasti energiaa pakoyritykseen, vaikka toisaalta fyysinen yhteenotto saattaisi pitää ajatukset paremmin loitolla.

Varia tuijottaa uhmakkaasti mustaa hevosta.
"Tulisi tänne vain, niin minä kyllä näyttäisin sille!" ori ajattelee.
feiarth
 

Re: Look I got nothing, dunno where I am.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 02. Syys 2010 19:52

Naurahdin mielessäni matalasti, nähdessäni nuoren oriin uhkarohkean katseen. Melkeinpä tiesin mitä tuo ajatteli. Lähdin astelemaan rennoin askelin vierasta kohden, ontuen hiuksenhienosti etujalkaani. Seisahduin kahden-kolmen metrin päähän oriista, seisten rennosti. Korvani olivat puoliksi höröllään, silmäni tarkkailivat vieraan elekieltä valppaasti. Synkkä katseeni vaeltaa orin kehossa, pistäen merkille tuon nuoren rakenteen, mutta väsyneet jalat vedessä teutaroinnista. Siristin hieman silmiäni, katsoen vieraan silmiä tarkemmin. Viimein nyökäytin päätäni tuskin havaittavasti, olin saanut tarkastuksen loppuun. Vieras oli kieltämättä hyväkuntoinen, toisin kuin minä, mutta nuori ja lihakset hakusessa. Minulla taas oli iän puolesta vähän viisautta ja lihaksiakin kyllä löytyi jos niitä tarvittiin.
Minulla ei ollut mitään tuota vierasta nuorukaista vastaan.
Mutta jos hän aikoisi hyökätä päälleni, en tulisi vastaamaan seurauksista. Tuon perheelle. Jos vieraalla edes oli perhettä. Ainakin itkettyneistä kasvoista ja huudoista päätellen hänelle oli sattunut juuri jotain, mikä ei ollut mukavaa. Ei tosiaan. Katsoin levollisesti oria, sanomatta tuolle kuitenkaan mitään. Ei minulla mitään sanottavaa ollut. Jos nuorukaisella olisi, sanoisi sen suoraan. Viimein vedin henkeä, katsoen nuorempaa tiukasti.
"Jos sinulla on jotain sanomista, sano vain."
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Look I got nothing, dunno where I am.

ViestiKirjoittaja feiarth » 06. Syys 2010 14:21

Mustaturkki tuijottaa lähestyjää tuimasti. Mikseivät ne antaneet hänen olla? Toisaalta Varia ajattelee, että toisen lähestyminen on hyväkin asia, sillä mikäli se haastaisi riitaa, saisi ori hyvän syyn purkaa tuntojaan tappelun merkeissä. Tulija osoittautuu kuitenkin tammaksi, eikä Varian särkevät lihakset taitaisi muutenkaan toimia ihan kuten pitäisi. Niinpä orin mieliala palaa aikaisempaan yksinäisyydenkaipuuseen.
"Lähtisi pois", ori ajattelee turhautuneena ja suoristaa koukussa olemisesta puutuneet etujalkansa. Ne kaivertavat kaksi suoraa viivaa hietikkoon. Hetken ori tuijottaa muodostamiaan viivoja, sitten vieras tamma onkin niin lähellä, että Varia katsoo paremmaksi kääntää katseensa häneen.

Musta tamma tarkkailee Variaa, ja ori tuntee olonsa hieman epämukavaksi. Mustat korvat painautuvat enemmän niskaan päin, kun mustaturkki vilkuilee otsaharjansa alta tunkeilijaa. Sitten se puhuu. Varia on tovin hiljaa. Mitä hän toiselle sanoisi? Ei hänellä ollut mitään asiaa. Kenellekään. Ei kenellekään juuri tällä hetkellä.
"Mitä sanottavaa minulla pitäisi olla sinulle? Sinä se tulit minun luokseni, ei päinvastoin. Näytinkö siltä, että kaipaan seuraa? En!" ori puuskahtaa lopulta malttinsa menettäen. Miten toinen edes viitsii vaivautua hänen luokseen vain pyytämään oria itseään puhumaan! Puhuisi itse, kun kerran lähemmäs halusi välttämättä astella. Varia ei voi ymmärtää tamman aikeita.

Hetken mustaturkkista vilkuiltuaan se kääntää katseensa sivulleen kuin mielenosoituksellisesti ja tuijottaa alati kuohuvaa merta.
feiarth
 

Re: Look I got nothing, dunno where I am.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 06. Syys 2010 18:08

[Hyppäänpä yksikön kolmanteen persoonaan.]

Musta tuijotti toista mustaa hiljaa. Sillä ei kuulemma ollut Zoelle mitään asiaa. Mikä tuota vaivasi?
Tamma naurahti kuivasti, ennenkuin avasi suunsa uudelleen. "Muille tiuskiminen ei auta asiaa. Mikä sinulla sitten onkin, se ei kuulu minulle. Hyökkää kimppuun jos siltä tuntuu. Katsotaan kuinka nopeasti teet selvää tällaisesta rammasta." Musta härnäsi viileällä sävyllä, nyökäyttäen kevyesti etujalkaansa päin. Kyllä sillä liikkumaan pystyi, joten kaipa se pienen rähinänkin kestäisi. Tietysti jos nuorukaisella olisi kanttia hyökätä tamman kimppuun. Sitä ei Zoe itse tulisi tekemään. Se ei alentuisi sellaiseen. Synkästi hymyillen tamma käänsi Varialle selkänsä ja tuijotti merta. Se vaahtosi kuohuvana kuin noidankattila, sitä ei voisi pysäyttää.
Tuuli pelmutti mustan takkuisia jouhia.
Oliko totta se mitä musta sanoi? Pitäisikö Zoen kysyä häneltä Ravenista? Tamma pudisti päätään hieman, ylpeys ei sallisi. Kuitenkin musta käänsi korvansa Variaa kohden. Yhä katse meressä tamma puhui.
"Oletko tavannut Ravenin? Isokokoinen orivarsa, noin viisi tai kuusi kuukautta."
Tamman oli saatava tietää. Jos vieraalla olisi edes pieni tiedonmuru, ottaisi musta sen ilomielin vastaan. Se oli huolissaan.
Niin, tamma oli huolissaan.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Look I got nothing, dunno where I am.

ViestiKirjoittaja feiarth » 13. Syys 2010 13:50

Varia kuulee tamman naurahduksen, mutta tuijottaa itsepäisesti pauhaavaan mereen. Vaikka mustaturkkinen nyt puhuu, ei sekään selitä toisen aikeita, joita ori ei voi vieläkään sisäistää. Miksi ihmeessä toinen on tullut lähelle, jos hänellä ei kerran ole mitään asiaa? Ja minkä ihmeen takia se luulee, että Varia tahtoisi käydä kimppuun? Ori tuhahtaa osin halveksunnan vuoksi, osin siksi, ettei todellakaan ymmärrä, mihin toinen oikein sanoillaan pyrkii.

"Olet harvinaisen oikeassa siinä, että minun olotilani ei kuulu pätkääkään sinulle", Varia sanoo yllättävän rauhallisella äänellä tammalle kääntäen katseensa viimein toiseen. Orin katseesta voi lukea edelleen kiukkua ja närkästystä, mutta äänensävy on yksinomaa tiukan rauhallinen.
"Se onkin ollut ainoa fiksu kommentti sinulta", mustaturkkinen lisää sitten ja jää hetkeksi tuijottamaan tammaa. Sitten se kuitenkin kyllästyy, huokaisee hiljaa ja kääntää katseensa jälleen mereen päin. Musta, keinuttava syli tuntuu jollain tapaa houkuttelevalta, mutta Varia tietää, että meri on petollinen.

Sitten vieras tamma puhuu jälleen, eikä sekään helpota orin hämmennystä tamman aikeista. Onko toinen vaivautunut hänen luokseen vain kysymään jostakin.. jostakin pennusta? Miksi ihmeessä? Ja miksei toinen esittänyt kysymystään heti?
"Ei", Varia aloittaa ja nousee pystyyn nopealla liikkeellä, "minä en ole tavannut ketään sen nimistä." Ori heilauttaa mustaa häntäänsä ja ravistelee sitten enimmät hiekat vielä kosteasta turkistaan pois. Pitäisiköhän vain lähteä?
feiarth
 

Re: Look I got nothing, dunno where I am.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 15. Syys 2010 17:08

[Sori kesto.]

Tamma huomaa heti orin äänensävyn. Pilkallisen, hieman ärtyisänkin. Musta nyökkää hiljaa, myöntää ja samalla sanoo näkemiin. Niin monta asiaa voi yhdellä nyökkäyksellä sanoa. Luo Zoe vielä lyhyen katseen Variaan kunnes kääntää tälle selkänsä. Ontuen lähtee musta tamma astelemaan kohti metsää. Ei tästäkään tapaamisesta mitään hyötyä ollut. Tuhahtaen Zoe onnahteli eteenpäin. Ei se mitään enää täällä tekisi. Arpikasvon käveleminen oli tuskallista ja hitaanpuoleista, mutta viimein tamma pääsi metsään asti. Katsahti musta vielä kerran taakseen, vilkaisi vain ja astui sitten metsään. Koska ei ollut kovin aurinkoista, ei tammaa näkynyt. Puiden suuret, tummat varjot peittivät mustan tuon jatkaessa vaellustaan.
Joskus arpikasvo mietti, miltä tuntuisi hypätä jyrkänteeltä.
Kerran elämässään tuntisi lentävänsä, liitävänsä taivaan sinessä. Vain hetken Zoe ajatteli, että voisi etsiä jyrkänteen. Mutta päätti sitten vain pudistaa päätään ja työntää ajatukset mielestään. Suorastaan pakolla tamma ne syrjään törkki ja jatkoi askellustaan metsän siimeksessä. Kaipa joskus kohdalle sattuisi sellainenkin joka tietäisi jotain Caralian asioista. Huokaisten Zoe käänsi korvat eteenpäin, yrittäen ontua mahdollisimman keveästi, satuttamatta etusta sen enempää.

ZOE POISTUU. Kiitoksia pelistä (:
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Look I got nothing, dunno where I am.

ViestiKirjoittaja feiarth » 15. Syys 2010 21:56

[Kaksi päivää ei ole ollenkaan pitkä aika, sitä on siis turha ainakaan minulle pahoitella (: ]

Varia katsoo tammaa, joka vain nyökkää ja kääntyy sitten ympäri. Orin tummat silmät seuraavat mustaturkkisen taivalta. Toinen kulkee hitaasti ja ontuen, muutaman kerran kulkiessaan Variaa vilkuillen. Nuoren kulmat kurtistuvat ja suu kapenee viiruksi. Se ei vieläkään ole ymmärtänyt tamman käytöstä, eikä nyt välttämättä saisi sitä koskaan selville. Ehkä toinen lähti etsimään sitä.. sitä.. no, nuorta orivarsaa. Tai ehkä se vain lähti pois orin seurasta. Variaa ei oikeastaan kiinnosta, ehkä sekin on yksi syy siihen, ettei tamma jäänyt. Kuka tahtoisi olla tuppisuun äkäpussin seurassa yhtään kauempaa kuin oli pakko. Jos olisi mahdollista erkaantua hetkeksi itsestään Varia olisi etsinyt muuta seuraa jo kauan sitten. Joskus oman pääkopan sisällä kaikki tuntui ihan liian ahdistavalta. Ihan kuin tilaa ei olisi tarpeeksi.

Pitkä huokaus karkaa orin turvalta. Se pidättää hetken hengitystään ennen kuin vetää keuhkonsa jälleen täyteen ilmaan. Äärimmilleen. Jälleen Varia on tovin hengittämättä. Sitten, kun tuntuu siltä ettei kauempaa voi hengitystä pidättää ori päästää ilman ulos ja alkaa hengittää normaalisti. Mustaturkkinen pudistaa päätään hitaasti puolelta toiselle ja lähtee sitten hitaasti kulkemaan kohti sisämaata. Kai ne ajatukset selkenisivät siinä kävellessäkin. Lisäksi tummasilmäistä oli alkanut paleltaa.

Varia poistuu.

[Kiitos pelistä (: ]
feiarth
 


Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron