Ööö... Mis mä oon ?!

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

Ööö... Mis mä oon ?!

ViestiKirjoittaja hennu11 » 14. Touko 2011 19:40

Duran

Tunsin hiekkaa karvallani. Tiesin että se on maata. Liikuin hiukan eteenpäin kunnes maasin kokonaan hiekalla. Aallot olivat melko voimakkaita mutta eivät voisi minua enää imaista takaisin. Hyisevä vesi oli inhottavaa. Avasin silmäni. Aurinko oli pilvessä mutta oli lämmintä. Nousin ylös voimakkaille jaloilleni. Ravistin itseäni. Vesipisarat sinkoilivat turkistani hiekalle. Yskin. Olin saanut merivettä keuhkohini. Yskin vielä vettä keuhkoistani pois kunnes voisin ruveta kävelemään. Sain lopulta vettä pois keuhkoistani. Kävelin märältä hiekalta kuivalle. Hiekka oli pehmeää ja aivan pälynvalkoista. Haistelin hiekkaa. Ei ollut aivan sellaista hiekkaa kuin siellä missä olin viimeksi. 'Ööö... Perkele missä mää oon !?' Mietin vihaisena. Kuopin hiekkaa. Haistelin ilmaa. Täällä olisi muitakin kuin minä. Kävelin eteenpäin. Näin pienen ruohotupon. Haistoin,söin sen. Ei sen ihmeellisempää. Olihan mulla nälkä. " Missäs sitä safkaa on sitten ? " Kysyin itseltäni. Puhuin itsekseni. Olinko aivan sekaisin ? Puhuin kuin jollekkin toiselle,mutta itse huomasin olevaní yksin. Huomasin pienen palmun. Ravasin sen luo. Sen lehdet olivat matalalla. Yletyin niihin helposti. Otin yhden ison lehden suuhuni. Rouskutin sitä kauan suussani. Nielaisin. Olin juuri ottamassa toista,jälkimaku oli aivan kauhea. Meinasin yskästä lehtimössön pois mahastani mutta en halunnut tuhlata ruokaa. Tarvitsisin sitä heti paikalla. Nyt ! Haistelin ilmaa nälkäisenä haistaakseni jotakin syötövää. Haistoin pian ruohon tuulen mukana. Lähdin kävelemään, sitten raviin. Laukkaan minä kiihdytin lopuksi. Tuuli tarttui lyhyeeseen kauniiseen harjaani ja leimusi kuin tuhat lyhyttä valkoista tulen leimua. Matka oli varmasti pitkä ruohon luo joten levähdin.Pysähdyin. Menin makuulle. Se ei ollut minusta järkevää koska minulle oli tulossa kamala jano ja nälkä. Nukahdin hiekalle. Kuulin ääniä mutta en piitannut niistä. Nukahdin lopulta syvään ihanaan uneen. Minua ei saisi herättää kukaan.
hennu11
 

Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron